Uudenkaupungin yhtenäiskoulun rakentamisen suunnittelussa huomioitavaa
UUSI OPPIMISYMPÄRISTÖ PEDAGOGIIKKA EDELLÄ Uusissa esiopetuksen ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan entistä vahvemmin oppijan näkökulmaa oppimisessa. Opetussuunnitelman perusteiden perustana olevan oppimiskäsityksen mukaan oppilas on aktiivinen toimija, joka oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. Nouseva teema moderneissa pedagogioissa on oppilaan itseohjautuvuuden korostaminen ja oppilaan sisäisen motivaation tunnistaminen oppimisessa. Perinteinen opettajajohtoinen opettaminen on väistymässä sen passivoivan luonteen vuoksi. Oppilaalle itselleen annetaan vapauksia ja sen myötä vastuuta omasta oppimisesta, joka motivoi oppilasta aivan uudella tavalla ja valmistaa oppilasta toimimaan itsenäisesti. Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet perustuvat oppimiskäsitykseen, joka korostaa oppilasta aktiivisena toimijana. Oppilas on kykeneväinen itsenäiseen työskentelyyn asettamaan itselleen tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä toimimaan yhteistyössä muiden kanssa. Itseohjautuvuus oppimisessa lisää oppijan motivaatiota oppimiseen, mutta vaatii oppijalta itseltään enemmän vastuuta omasta tekemisestään. Itseohjautuvuus ei kehity itsestään, vaan vaatii tukea opettajalta sekä ympäristöltä uudenlaista taipuisuutta. Muutos vaatii paitsi uutta asennoitumista opettajilta ja oppilailta itseltään, mutta etenkin uudenlaisten innovatiivisten oppimisympäristöjen suunnittelua ja toteuttamista. Itseohjautuvuus on tulevaisuuden työelämän perusvaatimus. Oppimisen tilojen näkökulmasta opetussuunnitelmien ja oppimisen eheyttäminen tarkoittaa myös oppimistilojen tasa-arvoistamista. Erillisten aineen opetustilojen sijaan tulee oppimistilojen varustelua yhtenäistää, jotta opetusta voidaan toteuttaa aihekokonaisuuksittain yhdessä ja samassa tilassa. Toisaalta opetussuunnitelman perusteiden sisällöllisen eheyttämisen vuoksi erilaiset oppijat tulee ottaa entistä vahvemmin huomioon ja mahdollistaa oppimistilassa erityisen tuen antaminen sitä tarvitseville. Oppimiskäsityksen muuttuminen ja toimintakulttuurin mukautuminen vaativat myös fyysiseltä oppimisympäristöltä uudistumista. Perinteinen luokkatilamalli on kalustukseltaan staattinen ja soveltuu käytännössä vain yhdenlaisen opetuksen, yhteen opetussuuntaan ja yhdenkokoiselle ryhmälle. Moderneja pedagogioita tukevan oppimisympäristön tulee olla muuntojoustavampi, pedagogisesti taipuisampi. Innovatiivisella kalustuksella ja monitahoisella arkkitehtuurilla voidaan samaan tilaan luoda muuttuvat puitteet niin yksin-, pari-, pienryhmä- kuin suurryhmäoppimisellekin. Uusissa opetussuunnitelman perusteissa keskeiseksi pedagogiaksi on otettu entistä vahvemmin toiminnallinen oppiminen. Perinteinen pulpettikalusteinen 60 m 2 luokkatila ei taivu toiminnallisen oppimisen tukemiseen, eikä
pelkästään kalustusta muuttamalla päästä oppimisen kannalta optimaaliseen lopputulokseen. Koulurakennuksen tilajärjestelyä on muutettava laajemmin. Yhden oppimistilan kokoa tulee kasvattaa ja sen oheen on saatava eriluonteisia ryhmäytystiloja. Kustannusten ja kokonaispinta-alan hallitsemiseksi koulun tilankäyttöä tulee tehostaa. Yhden käyttötarkoituksen tilat tulee minimoida ja sen sijaan tulee suunnitella muunneltavaa monikäyttötilaa. Tilojen välistä avoimuutta tulee voida säädellä. Kalustuksen tulee olla helposti liikuteltavissa ja eri tavoin ryhmiteltävissä vastaamaan vaihtuvia oppimismetodeja ja toteutettavia aktiviteetteja. Lapset ja nuoret viettävät kodin ohella eniten aikaa koulussa, eikä ole yhdentekevää minkälaisessa ympäristössä aikaa vietetään. On siis itsestään selvää, että koulun tulee olla paikka, jossa oppilas viihtyy. Ympäristön viihtyvyys ja innostavuus ovat keskeisiä taustavaikuttajia oppimisen tuloksiin, mutta vaikuttaa myös oleellisesti siihen, minkälaiseksi ihminen itsensä kokee. Koska koulu on ryhmien kohtaamispaikka, myös terveellisyyden vaatimus on korostunut. Viihtyisällä tilalla on oleellinen merkitys oppilaan motivaation kasvattamisessa ja taas tilan toimivuudella ja käytettävyydellä varmistetaan mahdollisimman hyvät puitteet itse oppimisen toteuttamiselle. Oppimisympäristöjä kehitettäessä on fyysisen ympäristön uudistamisen ohella otettava huomioon koulun toimintakulttuurin uudistaminen. Rakennettu ympäristö on vahva tapa muuttaa toimintaa. Uudessa tilassa on mahdoton toimia vanhalla tavalla. OPPIMISYMPÄRISTÖN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVAA Oppimiskäsityksen muuttuessa itseohjautuvaa oppimista tukevaksi, tulee tiloista tehdä entistä monipuolisempia ja mitoitukseltaan entistä väljempiä, jonka vuoksi koko tilajärjestelyn tulee tehostua, hukkatila tulee minimoida ja oppimiseen soveltuva tila maksimoida. Tilojen kasvun ja vaatimustason nousun kompensoimiseksi ja yhteiskunnallisen oppilaskohtaisen kustannuksen tasapainottamiseksi tilojen kokonaismäärää ei voida kasvattaa. Koulurakentamishankkeessa kokonaisneliöiden määrä on ratkaiseva kustannusten kannalta. On edullisempaa rakentaa vähemmän, mutta ominaisuuksiltaan parempaa ja käyttöasteeltaan tehokkaampaa tilaa. Perinteisessä käytävä-luokka ratkaisussa on huomattavan paljon yhden käyttötarkoituksen tiloja, kuten käytävää. Käytävä vaatii tilana vähän ominaisuuksia, mutta se on myös varsin vähäisellä käytöllä. Vain käytäväkäyttöön soveltuva tila tulee siten suunnitelmassa minimoida. Palo- ja pelastusmääräysten vuoksi vain käytäväkäyttöistä tilaakaan ei voida kokonaan eliminoida, mutta sen vähäisyys on yksi hyvän koulusuunnittelun kriteeri. Usein myös itse opetustilojen käyttöaste on varsin puolinaista, kun pääasiallisesti niitä käyttää vain yksi opetusryhmä päiväsaikaan.
Koulurakennukset suunnitellaan tänä päivänä yhä enemmän lähiympäristön ja kaikkien ikäluokkien käyttöön tarkoitetuiksi monitoimikeskuksiksi. Sen vuoksi suunnittelussa on oleellista ottaa huomioon varsinaisten käyttäjien lisäksi myös mahdolliset ulkopuoliset käyttäjät. Näin ollen koulun tilat tulee suunnitella ensisijaisesti oppimista tukevaksi, mutta monikäyttöisiksi ja pedagogisesti taipuisaksi, jotta tilat sopivat moneen käyttötarkoitukseen. Kaikkien tilojen fyysiset ominaisuudet, kuten esimerkiksi akustiikka ja valaistus mitoitetaan oppimiseen soveltuvaksi. Suunnittelussa on otettava huomioon niin tilajärjestelyjen kuin rakenne- ja taloteknistenkin järjestelmien osalta mahdollinen käyttötarkoituksen muutos tulevaisuudessa. Nykyaikaisessa koulurakennuksessa tulee toteuttaa eriytettyjen opetustilojen sijaan taipuisaa ja avointa tilajärjestelyä. Kuitenkin eri käyttäjien huomioimisen kannalta koulurakennusta ja sen tiloja jäsentäessä on tärkeää huomioida käyttäjien pääsy, tai sen esto, kohdistetusti vain tiettyyn osaan rakennusta. Tilojen avoimuus tai sulkeutuneisuus on myös oleellinen osa suunnittelua, ei vain lukittavuus. Turvallisuuden, häiriöiden ja yleisen käytettävyyden kannalta on edullista, että rakennusta pystytään jakamaan eri osiin. Modernit pedagogiat sekä perusopetuksen eheyttäminen edellyttää myös tilajärjestelyltä ja mitoitukselta uudenlaista taipuisuutta ja monipuolisuutta. Eri aineiden välistä ja vuosiluokkien välistä eriyttämistä tulee häivyttää. Perinteisesti koulurakennuksessa eri tilat on rajattu ja nimetty melko tarkasti niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Tämän käytännön myötä erilaisia tiloja on tarvittu paljon ja samalla niiden käyttöaste jää varsin alhaiseksi. Uuden oppimiskäsityksen mukaisten käytänteiden myötä pyritään koulurakentamista tehostamaan siten, että rakennetaan monikäyttötiloja, joiden käyttöaste on merkittävästi korkeampi. Kaiken kaikkiaan voidaan siis samalle ihmismäärälle ja samoille toiminnoille rakentaa vähemmän, mutta paremmin hyödynnettyjä ja laadukkaampia neliöitä kustannustehokkaasti. Myös energiatehokkuusnäkökulmasta on järkevää rakentaa vähemmän, mutta korkeamman käyttöasteen ja laatutason neliöitä, jottei lämmityskaudella ole turhaa tilaa lämmitettävänä tai vastaavasti jäähdytyskaudella jäähdytettävänä. Perinteisesti koulu on käytäviä ja luokkahuoneita erilaisilla massoittelu vaihtoehdoilla. Tutkimuksissa toiminnallisesti parhaaksi olemassa olevaksi vaihtoehdoksi on muodostunut solukoulurakenne, jossa välitunnille siirtymisessä ei rasiteta yleensä keskeisesti sijaitsevia yhteiskäyttöisiä tiloja. Näin käytävämainen tila vähenee ja yleiset tilat rauhoittuvat. Lähteet Cookbook, FEG
MONITOIMITALOVAIHTOEHDON SUUNTAA-ANTAVAT JA ALUSTAVAT PEDAGOGISET VAATIMUKSET Monitoimitalon muuntuvat tilat, teknologia, oppiminen ja opettajuus Uudenkaupungin keskusta-alueelle, koulutuksen, liikunnan ja urheilun alueelle ( ns. Viikaistenmäelle ) rakennetaan monitoimitalo, jossa toimii Uudenkaupungin yhtenäiskoulu, päiväkoti, nuorisotila, musiikkiopisto ja kansalaisopisto. Lisäksi monitoimitalon läheisyydessä - ja samalla alueella - on uimahalli ja sen yhteyteen on tehty varaus uudelle isolle sisäliikuntasalille. Monitoimitalossa, jossa toimii mm. Uudenkaupungin yhtenäiskoulu, opetus ja kasvatus järjestetään niin, että jokaisella lapsella ja nuorella toteutuu oikeus yksilölliseen kasvu-, kehitys- ja oppimisprosessiin osana turvallista yhteisöä ja yhteisöllistä ilmapiiriä. Koulun opetusmenetelmissä suositaan toiminnallisia, yhteisöllisiä sekä yksilöllistä oppimista kunnioittavia työtapoja. Uudenkaupungin yhtenäiskoulu on yhtenäiskoulu, jossa voidaan yhtenäisen opinpolun rakentaminen aloittaa ilman esteitä pienimmistä monitoimitalon asiakkaista saakka. Monitoimitalon, jossa on mukana myös yhtenäiskoulu, tilojen teemoina ovat yhteisölliset, joustavat, visuaalisesti avoimet ja muunneltavat tilat, jotka jakaantuvat julkisiin, puolijulkisiin ja yksityisiin työtiloihin. Pedagogisina menetelminä koulussa käytetään mahdollisimman paljon yhteisöllisen oppimisen menetelmiä, tutkivaa oppimista, kokemuksellista oppimista, ongelmalähtöistä oppimista ja vertaisoppimista. Oppilaalle annetaan taidot hankkia ja käsitellä tietoa: tiedonhankinta- ja hallintataidot. Monipuolisen oppimisen turvaamiseksi oppijoille tarjotaan monipuolisia ja erilaisia mahdollisuuksia ja ympäristöjä tiedonhankintaan. Tilojen suunnittelussa tiedetään, että tulevaisuuden koulupedagogiikassa ei ole olennaisinta uudet teknologiat ja uudet avautuvat oppimisympäristöt sinänsä, vaan niiden mahdollistamat uudet toimintatavat. Koulun tietojärjestelmät ja opetusteknologia tukevat uudenlaista toiminta-, oppimis- ja arviointikulttuuria. Oppiminen tapahtuu lomittain ja päällekkäin verkko- ja virtuaaliympäristöissä ja lähiopetuksena. Opiskelu erilaisten yhteisöllisten virtuaaliympäristöjen avulla tarjoaa entistä vuorovaikutteisemman tavan rakentaa tietoa yhdessä ajan ja paikan suhteen joustavasti. Eri-ikäisten lasten ja nuorten oppimistilat käsittävät kotipesiä, joista rakentuu tietyn ikätason mukaan jaettuja kotipesäalueita/soluja. varhaiskasvatus 0 2 luokat: esi- ja alkuopetus 3 4 luokat
5 7 luokat: luokan- ja aineenopetuksen nivelvaihe ja 8 9 luokat: perusopetuksen päättövaihe. Kukin kotipesäalue toimii omana osanaan rakennuksen sisällä. Kotipesäalue, solualue, on yksi selkeästi rajattu tila, joka muodostuu kotipesistä, oppimistiloista. Keskellä oleva oppimistori on koko kotipesäalueen keskus, joka suunnitellaan ja kalustetaan siten, että siellä voidaan joustavasti pitää opetustuokioita ja muita yhteisiä tapahtumia koko kotipesäalueen oppilasmäärälle. Koska talon pedagogiikka perustuu joustavalle ryhmänmuodostukselle, on luotava avoimia tiloja rajat rikkovalle oppimiselle. Kotipesäalueen eri kotipesät (puolijulkinen tila) on kalustettu viihtyisiksi ja helposti muunneltaviksi oppimisympäristöiksi, joissa on helppoa ja motivoivaa tehdä työtä erilaisilla kokoonpanoilla. Jos joku haluaa, tai hänen keskittymiselleen on välttämätöntä tehdä töitä yksin, se on mahdollista ja sille on varattu tiloja omalta kotipesäalueelta. Jokaiselta kotipesäalueelta löytyy yksi isompi ja muutama pienempi hiljaisuuden tila, missä työskentelyrauha on aina taattu ja missä keskustelu on ehdottomasti kielletty (ko. yksityinen tila). Kaikkien tilojen suunnittelussa otetaan huomioon tilojen monikäyttöisyys ja joustavuus. Varhaiskasvatus ja esi- ja alkuopetus Laadukas varhaiskasvatus monitoimitalossa/päiväkodissa/koulussa rakentuu lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja oppimista tukevalle varhaispedagogiselle toiminnalle ja riittävän perusturvan takaamiseen panostamalla henkilöstön määrään suhteessa lapsiin. Laadukas varhaiskasvatus ja esiopetus rakentuvat vahvasti myös kiinteään kasvatuskumppanuuteen vanhempien kanssa. Lapsiryhmät rakennetaan joustavasti. Erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ovat mukana oman ikäryhmänsä toiminnassa ja varhaiskasvatusvaiheessa. Yhteistyössä esiopetuksen lastentarhanopettajien ja muun varhaiskasvatushenkilöstön kanssa luokanopettaja osallistuu työskentelyyn lasten kanssa jo esiopetusvaiheessa. Esiopetuksessa korostuvat leikin pedagogiikan mahdollisuudet, jotka pohjautuvat opetussuunnitelmaan. Leikki on keskeisessä osassa oppijoiden perusvalmiuksien kehittämisessä. Yhteisölliset työtavat, tutkiva oppiminen ja painotus sosiaalisten taitojen kehittämiseen ohjaavat toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Alkuopetus toteutetaan joustavan alkuopetuksen (1 3 vuotta) periaatteiden mukaan. Jokaiselle oppilaalle rakennetaan oma, henkilökohtainen oppimisen polku. Luokan- ja lastentarhanopettajat, erityisopettaja ja koulunkäynninohjaajat muodostavat tiiviin tiimin, joka suunnittelee ja luo puitteet mahdollisimman
joustavalle, innostavalle ja yksilön tarpeet huomioivalle oppimiselle. Toiminta suunnitellaan niin, että eri oppimistyylit tulevat huomioitua. 3.-4. luokat 3.-4. luokilla jatketaan ja syvennetään alkuopetuksessa käytettyjä työskentelytapoja ja malleja. Oppilas osoittaa osaamisensa monipuolisesti ja joustavasti. Oppilaalla on mahdollisuus perinteisen koulutyön keinojen lisäksi osoittaa osaamistaan yksilöllisesti mm. kerhotoiminnan ja harrastusten kautta. Oppiaineiden laajentuva sisältö luo enemmän mahdollisuuksia opetuksen eriyttämisen kiinnostuksen mukaisesti. Kun perustaidot ovat hallinnassa, siirrytään vähitellen projektitöiden avulla kohti syvällisempää oppiaineksen omaksumista ja keskittämistä. Eriyttämisessä kiinnitetään huomiota varsinkin sellaisten oppilaiden tarpeisiin, joiden kiinnostus ja lahjakkuus kohdistuu tiettyyn aihekokonaisuuteen. Oppimisesta tehdään jokaiselle tarpeeksi haasteellista ja siten mielekästä. Luokan- ja aineenopetuksen nivelvaihe: 5.-7. luokat Luokan- ja aineenopetuksen nivelvaihetta tasoitetaan 5. vuosiluokan alusta lähtien joustavalla ryhmänmuodostuksella sekä luokan- ja aineenopettajien yhteistyöllä. Yläluokille siirryttäessä opetus järjestetään pääosin opetusryhmien kotipesissä. Käytännön toteutuksessa osa työajasta on varattu muodollisimmalle opiskelulle ja osa projekti-, työpaja- tai itsenäistä työskentelyä varten. Oppilaat pystyvät syventämään tietojaan ja taitojaan valinnaiskursseilla, joita tarjoavat koulun lisäksi oppimiskeskuksen muut toimijat. Oppiaineita opiskellaan pitemmissä ja laajemmissa kokonaisuuksissa. Taito- ja taideaineet pyritään integroimaan kiinteästi kotipesäalueen toimintaan. Perusopetuksen päättövaihe: 8.-9. luokat Myös 8. ja 9. luokkien oppilaat työskentelevät pääosin omalla kotipesäalueellaan. Oppiaineeseen sidotut luokat järjestetään mahdollisimman vähillä tilaresursseilla, mikä tapahtuu mm. sähköisen oppimateriaalin ja liikkuvan opetusteknologian avulla. Oppilasryhmät suunnitellaan joustavasti oppilaiden tavoitteiden mukaisesti siten, että jokaiselle taataan omien edellytysten mukainen oppimisympäristö. Perusopetuksen päättövaiheessa painotetaan oppilaan omien vahvuuksien tukemista ja toiselle asteelle siirtymistä. Oppilaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma laaditaan siten, että hänellä on mahdollisuus sekä opetuksen eriyttämisen, mutta myös muun kasvatuksellisen tarjonnan että kerhotoiminnan avulla kehittää osaamistaan niillä alueilla, jotka ovat hänen kiinnostuksensa kohteita sekä vahvuuksiaan. Vuosiluokkien aikana on tavoitteena yhä enenevissä määrin tuoda kiinnostuksen kohteet ja omat vahvuudet osaksi oppimisohjelmaa.
Osallisuuden ja yrittäjyyden ympärille rakennetaan oppimista matkalla kohti toisen asteen koulutusta. Muu kasvatuksellinen tuki ja toiminta Päivähoidon avustajat, koulunkäynninohjaajat, nuoriso-ohjaajat ja muu ohjaava henkilöstö osallistuu koulupäivän aikaiseen toimintaan yhteistyössä opettajien ja oppilashuollon henkilöstön kanssa. He toimivat joustavasti lasten tarvitseman tuen mukaan päivähoidosta oppitunneille ja välituntitoimintaan sekä muuhun vapaa-ajan toimintaan. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta toteutetaan koulupäivän luonnollisena jatkumona moniammatillisesti eri hallintokuntien välisenä yhteistyönä. Kaikkien työntekijöiden ja vanhempien vahvuudet otetaan käyttöön kerhotoimintaa ja välituntitoimintaa suunniteltaessa hyödyntäen myös kolmannen sektorin toimijoita. Taiteen, kulttuuri ja liikunnan sisällöt kasvatustyön tukena Monitoimitalolla voi työskennellä opetushenkilöstön lisäksi nuoriso-ohjaajia ja liikunnanohjaajia yms., joiden substanssiosaaminen tukee lapsen ja nuoren henkilökohtaisen oppimisen polun rakentamista. Esimerkiksi liikunnanohjaajan toimenkuvaan liittyisivät sekä iltapäivätoiminnan ohjaaminen että koulu- ja välituntiliikuntaan osallistuminen. Vapaa-ajan toiminnassa liikunnanohjaaja voi järjestää liikuntakerhoja pienemmille sekä talviaikaan ohjata luistelu- ja hiihtokouluja. Viikonlopputapahtumien järjestäminen liikuntasalissa voisi kuulua myös liikunnanohjaajan toimenkuvaan. Alueen väestölle liikunnanohjaaja antaa liikuntaneuvontaa sekä ohjaa ikääntyneiden liikuntaryhmiä. LOPUKSI Uuden oppimisympäristön pedagogisia vaatimuksia on selvitettävä tässä esitettyä tarkemmin varsinaisen rakentamispäätöksen jälkeen. Uudessakaupungissa on kuitenkin vahvaa tahtoa olla uusien oppimisympäristöjen suunnittelussa edelläkävijöitä Suomessa. Tavoitteena on toteuttaa moderni ja kannustava oppimisympäristö.