Palkokasvipitoinen karkearehu lehmien ruokinnassa Kaisa Kuoppala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Kotoista valkuaista lypsylehmien ruokintaan palkoviljat ja palkokasvipitoiset nurmet tehokkaaseen käyttöön! Huittinen 19.9.2012 ja Karvia 20.9.2012
Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseen lypsykarjatilalla Apila mukaan nurmiin Perusrehun laatu tärkeintä! Nurmen korjuu hyvin sulavana (D-arvo tavoite 690 g/kg ka) Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu Monipuolinen karkearehu (eri kasvilajit) Palkokasvit mukana kokoviljasäilörehun sadon parantamisessa ja raakavalkuaispitoisuuden nostamisessa Rehujen oikea kohdentaminen eläinryhmittäin Osa rypsirouheesta/-puristeesta voidaan korvata herneellä tai härkäpavulla lypsylehmien ruokinnassa
Miksi palkokasveja? Typensitojakasveja ottavat typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien räbakteerien avulla Hyvä esikasviarvo, jättävät typpeä myös seuraavalle Luomuviljelyssä välttämätön ravinnekiertojen toimivuuden kannalta Yksivuotiset palkokasvit katkaisevat apilakiertoa ja helpottavat lannanlevitystä Lisäävät biodiversiteettiä Positiivisia (ja negatiivisia) ympäristövaikutuksia Joustoa korjuuaikaan, sulavuus ei laske samaan tahtiin kuin heinillä Lisää rehujen syöntiä (ja maitotuotosta) Parantaa maitorasvan laatua ihmisravitsemuksen kannalta
Palkokasvit Monivuotiset Puna-apila Valkoapila Alsikeapila Sinimailanen Sirppimailanen Vuohenherne Keltamaite Yksivuotiset Rehuvirna Ruisvirna Herne Härkäpapu Sinilupiini Valkolupiini 1-vuotiset apilat Persianapila ja veriapila 4
Puna-apila Valkoapila Sinimailanen Vuohenherne Herne Sinilupiini il ii i Valkolupiini l i Härkäpapu 5
Rehuarvoja Kasvi Raakavalku D-arvo HVO ME, aista, g/kg MJ ka Puna-apilaapila Säilörehu 170 640 80 10.2 (50% apilaa) Puna-apila Kasvusto, aik 235 710 80 11.4 Herne Kasvusto 190-220 640 80 10.2 Härkäpapu p Kasvusto 180-210 650 80 10.4 Valkolupiini Kasvusto 150-240 6
Haasteita Viljelyn epävarmuus, sadon määrän ja laadun vaihtelut Usein vaateliaita kasveja kasvuolojen suhteen Säilörehun valkuaispitoisuus suhteessa sulavaan energiaan voi nousta typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvä typen määrä lisääntyy Korkea Ca-pitoisuus pitoisuus, puhaltuminen, kasviestrogeenit (?) Monipuolisuus on valttia Viljelyvarmuutta ja rehuarvoa lisää monen kasvin seoksen käyttäminen Sopivat ruokintaan seoksena nurmisäilörehun kanssa Märehtijät syövät enemmän useammasta kasvilajista tehtyä säilörehua kuin yhdestä 7
http://www.helsinki.fi/animalscience/legsil.pdfhelsinki pdf 8
Puna-apila Puna-apila sopii hyvin monivuotisiin säilörehunurmiin Useimmiten seoksena heinäkasvien kanssa (timotei, nurminata) Viljelyvarmin Suomessa Artturissa korjuuaikatietoa ensimmäiseen korjuuseen Haasteena on pysyminen nurmessa, osuuden vaihtelu Toisessa sadossa apilan osuus on yleensä suurempi (heinäkasvin i jälkikasvukykyk k tärkeä) ä) Sopiva apilapitoisuus nurmessa 40-50 % ka:sta Apilan valkuaispitoisuus on suurempi kuin nurmiheinien Luomunurmista kerätyissä seosnäytteissä raakavalkuaista: Apila 208 g/kg ka (20,8 %) Heinäkasvit 101 g/kg ka (10,1 %) Seoskasvustossa heinät pienentävät rehun RVpitoisuutta ja vähentävät typpitappioita 9
Mun mielestä apilarehu on hyvää! Kun säilörehussa apilaa 30-70 %: Säilörehun syönti + 1.3 kg ka/pv Maitoa + 1.3 kg /pv EKM tuotos + 0.8 kg/pv Valkuaistuotos + 31 g/pv Verrattuna nurmikasvisäilörehu ruokintoihin kokeen sisällä Kun pelkkää apilasäilörehua: Säilörehun syönti + 0.4 kg ka/pv Maitoa +16kg/pv 1.6 EKM tuotos + 0.8 kg/pv Valkuaistuotos + 18 g/pv Tulokset yhteenvetoja kirjallisuudesta ja MTT:n tutkimuksista, Kuoppala 2010
Puna-apilapitoisen säilörehun käyttö lypsylehmien rehuna Säilörehun syönti lisääntyy Maitotuotos lisääntyy Mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienenevät Maidon rasvahappokoostumus paranee ihmisravitsemuksen kannalta Säilörehun valkuaispitoisuus it i suhteessa sulavaan energiaan voi nousta Typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee Eläimestä sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvät typen määrä lisääntyy Tulokset riippuvat huomattavasti siitä, mihin verrataan Mikä on säilörehun sulavuus, säilönnällinen laatu Vaihtelevat huomattavasti kehitysvaiheesta korjuuhetkellä, viljelytekniikasta, olosuhteista johtuen 11
Milloin apilarehun korjuuseen? Karkea ohje lypsylehmien ruokintaan sopivasta D-arvosta on 68-69 % Att Artturikorjuuaikatiedotus t avustaa tavoitteen saavuttamisessa Apilarehujen sulavuuden kehityksestä kasvun edetessä on varsin hyvä käsitys Mutta sulavuuden vaikutukset maidontuotantoon eivät yhtä selkeitä kuin nurmiheinillä Runsaastikin apilaa sisältävä nurmi sisältää myös huomattavan osan heinäkasveja, joiden sulavuus laskee alkukesällä nopeasti Seoksen rehuarvo on kasvilajien osuuksilla painotettu keskiarvo Apila ei paranna heinien sulavuutta! Mikä on apilan todellinen osuus kasvustossa? Apila lisää rehun syöntiä, joten apilapitoisen rehun D-arvo voi olla jonkin verran puhdasta heinäkasvisäilörehua pienempi, jos pyritään samaan maitotuotokseen Säilörehun syönti-indeksi i i huomioi i apilan osuuden rehussa 12
Puna-apilan apilan säilöntä Apila on nurmiheiniä haastavampi säilöttävä Matala sokeripitoisuus ja korkea puskurikapasiteetti (kyky vastustaa ph:n laskua), pienempi kuivaainepitoisuus Apilassa on heinäkasveja enemmän valkuaista, orgaanisia happoja ja kivennäisaineita, nämä lisäävät puskurikapasiteettia Esikuivatus on hankalaa, paksu varsi ei kuivu helposti (murskain) Pitkä esikuivatus ja kova käsittely -> lehdet varisevat ->sulavuus huononee Happosäilöntäaine varmistaa onnistumisen, jos esikuivatus ei onnistu 13
Kokoviljasäilörehua palkokasveista Herne, härkäpapu, virnat, valkolupiini Kokoviljasäilörehuksi seoskasvustona viljojen kanssa Vilja pitää rentovartiset herneen ja virnan pystyssä Viljelyvarmuus lisääntyy, kasvitaudit vähenevät Palkokasvit parantavat kokoviljasäilörehun rehuarvoa pelkkään viljaan verrattuna Seoksen kasvilajit kannattaa valita sekä kasvien ominaisuuksien että ruokintatilanteen kannalta (millaista rehua tarvitaan) Paljon massaa vai hyvä sulavuus ja korkea valkuaispitoisuus? Käytetäänkö rehu korkeatuottoisille lehmille, lihanaudoille, hiehoille tai ummessa oleville Käytettävissä olevat peltolohkot, maalajit 14
Kokoviljasäilörehua palkokasveista 2 Sulavuus ja rehuarvo riippuvat kasvilajeista, - lajikkeista ja kasvuoloista sekä korjuuajankohdasta Sulavuutta huonontaa viljan suuri määrä Herneen sulavuus pysyy kauan korkeana ja jopa nousee kasvukauden edetessä (siis kasvaa edelleen) Korjuu kun vilja maitotuleentumisasteella ja palot täyttyneet tt t Korjuu mieluiten suoraan korjaavalla menetelmällä Kannattaa syöttää lehmille seosrehuna nurmisäilörehun kanssa 15
Vehnä-vihantarehuherne oli tuottoisin seos MTT:n kokeissa D-arvot: Herne 650-750 Virna 570-700 Vehnä 540-690 Kaura 550-690 Arja Nykänen, Marketta Rinne ja Lauri Jauhiainen, MTT, Maaseudun Tiede 3/2009 26.10.2009 16
Herne-kaura ja härkäpapu-kaurasäilörehut MTT Maaningan kokeessa (Juutinen ym. 2011) 35.0 30.0 25.0 30.8 33.1 33.2 20.0 15.0 12.3 12.9 14.4 10.0 5.0 0.0 631 656 622 D-arvo, g/kg ka 2.sato nurmi herne-kaura härkäpapu-kaura Syönti, kg ka EKM, kg/pv 151 159 152 RV, g/kg ka 17
Härkäpapu-kevätvehnä kevätvehnä ruotsalainen koe 180 163 143 Raakavalkuaista,,g/kg gka Kuiva-ainesato Härkäpapu-vehnä Herne-kaura Martinsson, K. 2011, SLU 18
Härkäpapu-vehnä hyvää rehua lehmille Härkäpapu-kevätvehnä-kokoviljasäilörehu Seos nurmisäilörehun kanssa Aik Keskim. Myöh. Seos 30 Seos 70 Syönti, kg /100 elop.kg 31 3.1 33 3.3 30 3.0 33 3.3 32 3.2 Maitoa, kg/pv 26.0 27.0 25.2 27.5 27.2 Härkäpapu-kevätvehnä-kokoviljasäilörehu oli helposti säilöttävää ja sen maittavuus oli hyvä Rehuarvo oli parhaimmillaan, kun se korjattiin härkäpavun palkojen saavutettua täyden kokonsa. Tällaisen rehun rehuarvot olivat: 10-10,5 MJ/kg ka (D-arvo 625 656) 400-425 g NDF/kg ka 160-170 g raakavalkuaista/kg ka Martinsson, K. 2011, SLU 19
Lupiinit Sinilupiinilla korkea raakavalkuaispitoisuus Siemenet n. 300 ja koko kasvusto n. 230 g/kg ka Sopii paremmin väkirehuksi Valkolupiini Tuottaa runsaasti biomassaa Ei ehdi Suomen oloissa juuri tuleentua -> säilörehuksi Valkuaispitoisuus 150-190 g/kg ka MTT:n kokeissa 20
Siemenseoksia, yksivuotiset Lähde: Arja Nykänen MTT 21
Huomioi palkokasvit kivennäisruokinnassa Puna-apilassa ja muissa palkokasveissa on paljon Ca täytyy ottaa huomioon kivennäistäydennystä suunniteltaessa Jos säilörehussa puna-apilaa p puolet tai enemmän ja väkirehuannoksessa rypsiä, rehujen sisältämät kivennäiset riittävät tyydyttämään korkeatuottoisten lehmien kivennäistarpeen hivenaineita lukuun ottamatta Ei apilapitoista säilörehua ummessa oleville poikimahalvausriskin pienentämiseksi yhden seoksen ruokinnassa ongelma! Tarve kivennäisrehulle, jossa ei ollenkaan Ca!
Eri palkokasvien Ca-pitoisuuksia Ca, g/kg ka Nurmiheinäkasvit, kasvusto ja säilörehu 4 Kaura-herne-virna säilörehu 7 Vuohenherne, säilörehu 8 Herne-virna, kasvusto ja säilörehu 9 Puna-apilaa 50% heinäkasvia 50% säilörehu 8-10 Härkäpapu, p kasvusto 15 Puna-apila, kasvusto ja säilörehu 12-16 Sinimailanen, kasvusto ja säilörehu 15 Lähde: Rehutaulukot, MTT 2012 23
Ca-saanti, kun apilan osuus vaihtelee Maitotuotos 0 0 0 45 45 45 kg/pv gp Apilan osuus 0 50 100 0 50 100 Ca saanti, g/pv 24 50 78 86 140 198 Ca tarve, g/pv 42 42 42 149 149 149 Ca tase, g/pv -19 +7 +35-55 -10 +48 Laskelma on tehty taulukkoarvoilla. Tuori, M. 2007. Puna-apilarehu vaatii erilaisen kivennäislisän. Puna-apila tehokkaasti luomumaidoksi -tutkimushankkeen päätösseminaari 17.4.2007 24
Nurmikasvien kalsiumpitoisuuden muutos kasvun edetessä Nurmikasvien kalsiumpitoisuus (g/kg KA) 18.0 15.0 12.0 9.0 60 6.0 3.0 55 60 65 70 75 Terminen kasvupäivä Puna-apila Sinimailanen Vuohenherne Keltamaite Timotei-nurminata Tuori ym. 2006
Nurmikasvien fosforipitoisuuden muutos kasvun edetessä Nurmikasvien fosforipitoisuus (g/kg KA) 3.00 2.75 2.50 2.25 200 2.00 1.75 55 60 65 70 75 Terminen kasvupäivä Puna-apila Sinimailanen Vuohenherne Keltamaite Timotei-nurminata Tuori ym. 2006
Apilan osuuden arvioiminen nurmi- kasvustossa näytteen Ca-pitoisuuteen i t perustuen Rinne ym. 2008
28
Puhaltuminen Pötsissä muodostuvat käymiskaasut (metaani, hiilidioksidi) takertuvat limamaiseen pötsinsisältöön eivätkä pääse erottumaan ja poistumaan röyhtäilyinä Pötsin sisältö vaahtoaa ja vaahto täyttää pötsin Kasvin solujen nopea rikkoutuminen hyvin pieniksi paloiksi edesauttaa puhaltumista, samoin korkea valkuaispitoisuus aikaisella kasviasteella Eläinten välillä eroja puhaltumisalttiudessa Säilörehuruokinnassa puhaltumisriski on pieni, laitumella erityisesti syksyllä pakkasyön jälkeen suuri riski Kasvilajien välillä eroja: mailasilla on pienempi riski, vuohenherneellä ei lainkaan ja keltamaite toimii puhaltumisen estäjänä
Kasviestrogeenit hedelmällisyysongelmien aiheuttajia? Puna-apila sisältää runsaasti kasviestrogeenejä Muilla palkokasveilla vähemmän (mailaset, keltamaite, vuohenherne) Lehmien hedelmällisyysongelmat ovat erittäin yleisiä vaikka ruokinnassa ei olisikaan apilaa Liittyvät pääsääntöisesti voimakkaaseen laihtumiseen poikimisen jälkeen ja runsaan maidontuotannon aiheuttamaan tilaan Naudoilla ei ole pystytty todistamaan niiden aiheuttavan hedelmällisyyshäiriöitä Lampaat ovat herkempiä
Härkäpavun haitta-aineet Eivät rajoita käyttöä märehtijöille Tanniinit Huonontavat sulavuutta yksimahaisilla Märehtijöillä jopa etu, kun valkuaisen pötsihajoavuus pienenee Muodostavat kasvin valkuaisen kanssa komplekseja jotka neutraalin ph alueella (kuten pötsi) ovat liukenemattomia, mutta liukenevat ph:n laskiessa alle 3.5 (juoksutusmaha) Vaikutus riippuu tanniinipitoisuudesta, liian korkea pitoisuus vähentää syöntiä Visiini ja kumvisiini Voivat aiheuttaa anemiaa muniville kanoille 31
Lopuksi Palkokasveja kannattaa hyödyntää jos se vain on mahdollista Omat rehut kannattaa analysoida ja varastojen koko arvioida ruokinnan suunnittelun takia Parhaiten sulavat ja eniten valkuaista sisältävät rehut lypsylehmille Palkokasvipitoista k it i t rehua ei ummessa oleville Palkokasvi-vilja säilörehut nurmisäilörehujen kanssa seoksena 32
33