Luku 4. Kunnan tarjoamat osallistumis-, vaikuttamis- ja palautetavat

44 Marianne Pekola-Sjöblom Luku 4. Kunnan tarjoamat osallistumis-, vaikuttamis- ja palautetavat 4.1 Taustaa Kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen tavat ja aktiivisuus riippuvat paitsi kunkin omaehtoisesta aktiivisuudesta myös kunnan toiminnan avoimuudesta ja kunnassa vallitsevasta toiminta- ja päätöksentekokulttuurista. Lainsäädännöllä pyritään osaltaan luomaan ja vahvistamaan osallistumisen edellytyksiä. Perustuslaissa todetaan, että kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslaki sisältää myös useita muita lakipykäliä, jotka koskevat osallistumista ja vaikuttamista. Lain 14 pykälässä säädetään vaali- ja osallistumisoikeuksista kunnasta mm. seuraavasti: Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Oikeudesta muutoin osallistua kuntien hallintoon säädetään lailla. Kuntalain (365/1995) neljänteen lukuun on koottu kunnan asukkaiden osallistumisoikeuteen liittyviä säännöksiä, jotka osin lähtevät kuntalaisten oikeuksista, osin kunnan velvollisuuksista. Luku sisältää lakipykälät äänioikeudesta ja äänestysoikeudesta, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, aloiteoikeudesta, tiedottamisesta, kunnallisesta kansanäänestyksestä sekä kansanäänestysaloitteesta. Oikaisuvaatimusta ja kunnallisvalitusta koskevat säännökset löytyvät erillisestä kokonaisuudesta kuntalain luvusta 11. Hallintolaissa (434/2003), jonka tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa, säännellään mm. asian vireilläolon ilmoittamisesta ja vaikutusmahdollisuuksien varaamisesta. Kuntalain ja hallintolain lisäksi myös erillislaeissa on säännöksiä tiedonsaannista ja osallistumisesta, joista mainittakoon mm. maankäyttö- ja rakennuslaki sekä nuorisolaki. Julkisuuslaissa eli laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) säädetään julkisuusperiaatteen ensisijaisuudesta, mikä edellyttää, että kunnan toiminta on mahdollisimman avointa. Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003), jonka tarkoituksena on lisätä asioinnin sujuvuutta ja joutuisuutta sekä tietoturvallisuutta, sisältää mm. sähköisten asiointipalvelujen järjestämistä koskevaa sääntelyä.

Tässä luvussa selvitetään kuntalaisten osallistumis-, vaikuttamis- ja palautemahdollisuuksia kuntien näkökulmasta; millaisia tiedottamisen kanavia, kuntalaismielipiteiden kartoittamistapoja ja palautteen antamisen kanavia kunnissa on käytössä. Edellä mainittujen lisäksi tarkastellaan lähemmin kunnallisia kansanäänestyksiä ja kuntalaisaloitteita. Tulokset perustuvat pääasiassa kuntien hallintojohtajille keväällä 2012 tehdyn kyselyn vastauksiin. 4.2 Tiedottamisen kanavat Kuntalain 29 :n mukaan kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on lisäksi tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille. Kunta kuitenkin itse päättää tiedottamisen laajuudesta ja tavoista. Kuntaliiton kyselyn mukaan käytännössä katsoen kaikilla kunnilla oli nykyisiä omaa kuntaa ja sen toimintoja esittelevät kotisivut vuonna 2012. Sen lisäksi valtaosassa kuntia (86 %) järjestetään tiedotustilaisuuksia, joiden kautta kuntalaisilla on mahdollisuus saada suoraa informaatiota kunnassa kulloinkin vireillä olevista suunnitelmista ja valmistelusta. Kylä- ja kaupunginosatilaisuuksia on sen sijaan järjestetty vain neljässä kymmenestä kunnasta. Viranhaltijoiden järjestämät keskustelufoorumit ja johtavien luottamushenkilöiden kuulemiskierrokset ovat niin ikään vähemmän käytettyjä tiedottamisen väyliä; ensin mainittua tapaa on käytetty runsaassa kolmanneksessa vastanneita kuntia ja jälkimmäistä alle viidenneksessä. Lähiötuvat, asukastalot tai vastaavat ovat puolestaan hyvin harvoin käytettyjä kanavia kunnan ja kuntalaisten välillä. Runsaassa kuudessa kymmenestä kunnasta käytetään tiedottamisen kanavina yhteispalvelupisteitä, kirjastoja ja kouluja. Nämä voivat toimia niin yhdensuuntaista tiedottamista kuin vuorovaikutteisuutta kuntalaisten kanssa sisältävinä kanavina. Pääsääntöisesti yhdensuuntaisiksi tiedottamisen tavoiksi on kunnan internet-sivujen lisäksi luokiteltavissa kotitalouksiin jaettavat kuntapalveluja esittelevät esitteet, kunnan tiedotuslehti, paikallislehtien sisältämät kuntasivut sekä kunnan infopisteet ja/tai ostoskeskusten ilmoitustaulut. Toistaiseksi vähän käytetyt sosiaalisen median kanavat sekä paikallisradio/kaapelitelevisio edustavat potentiaalista vuorovaikutteisuutta sisältävää tiedottamista. Kyselyyn vastanneet kunnat ovat maininneet myös muun muassa seuraavia muita tiedottamisen kanavia: kaupungintalon avoimet ovet (Haapavesi) asukasyhteyshenkilö (Lappeenranta) ns. torikokoukset (Luoto) yrityskahvit (Humppila) suorakirjeet kuntalaisille (Lapua) kunnan vuosikertomuksen postitus joka talouteen (Alavus). Kuntalaisille järjestettävät tilaisuudet voivat koskea joitain tiettyjä teemoja kuten kouluverkkoa ja maankäyttöä. Tilaisuuksia voidaan järjestää myös kohdennetusti, 45 Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

46 esimerkiksi uusille asukkaille. Kuntien käyttämiä tiedottamisen on kartoitettu myös Kuntaliiton vuonna 2000 tekemässä kyselyssä. Tulosten vertailu osoittaa, että tiedotustilaisuudet ja kunnan internet-sivut ovat yleistyneet voimakkaimmin kunnissa ajanjaksolla 2000 2012. Myös viranhaltijoiden järjestämät keskustelufoorumit, yhteispalvelupisteet, kunnan tiedotuslehti, kotitalouksiin jaettavat kuntaesitteet ovat vahvistaneet jonkin verran asemiaan kuntien käyttämien tiedotuskanavien valikoimassa. Sen sijaan paikallisradion/ kaapelitelevision käyttö on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Myös paikallislehtien kuntasivuja, johtavien luottamushenkilöiden kuulemiskierroksia ja kunnan infopisteitä käytetään tulosten mukaan kunnissa hieman aiempaa vähäisemmin. (Vrt. Laiho & Kurikka & Laamanen 2000, 85.) Kunnan internet-sivut 84 99 Tiedotustilaisuudet 69 86 Yhteispalvelupiste, kirjasto, koulut ym 55 63 Kuntapalvelujen esitteet kotitalouksiin 51 55 Kunnan tiedotuslehti 39 45 Kuntasivut paikallislehdissä 41 50 Kylä- ja kaupunginosatilaisuudet 40 Kunnan infopisteet / ostoskeskusten ilmoitustaulut 41 37 Viranhaltijoiden järjestämät keskustelufoorumit 26 35 Sosiaalisen median kanavat 34 Paikallisradio / kaapelitelevisio 32 48 Johtavien luottamushenkilöiden kuulemiskierrokset 17 23 Lähiötuvat, asukastalot 5 6 0 20 40 60 80 100 2000 2012 Kuvio 4.1. Kunnissa käytettyjen erilaisten tiedottamisen kanavien yleisyys vuosina 2000 ja 2012 (% kyselyihin vastanneista kunnista, N-2000 = 319, N-2012 = 202). Eniten erilaisia tiedottamisen kanavia on käytetty suurimmissa kunnissa. Tiedottamiskanavien käyttö yleistyy usein selvästi yli 20 000 asukkaan kunnissa. Poikkeuksen tästä trendistä tekee paikallislehtien käyttö, mikä on yleisintä pienimmissä alle 5 000 asukkaan kunnissa. Johtavien luottamushenkilöiden kuulemistilaisuudet sen sijaan ovat käytössä 50 001 100 000 asukkaan kunnissa useammin kuin sitä pienemmissä ja suuremmissa kunnissa. Luottamushenkilöiden kuulemistilaisuuksia järjestetään esimerkiksi kuntaliitoksen toteuttaneissa kunnissa kuten Kouvolassa, Salossa ja Lappeenrannassa.

47 Taulukko 4.1. Kunnissa käytettyjen erilaisten tiedottamisen kanavien yleisyys kunnissa valtuustokaudella 2009 2012 kuntakokoluokittain tarkasteltuna (% kyselyyn vastanneista kunnista, N = 202). Alle 5 000 10 001 20 001 50 001 Yli Kaikki 5 000 as. 10 000 as. 20 000 as. 50 000 as. 100 000 as. 100 000 as. kunnat Kunnan internet-sivut 98 100 100 100 100 100 99 Tiedotustilaisuudet 81 84 87 96 89 100 86 Yhteispalvelupiste, kirjasto, koulut 60 59 50 80 78 100 63 Kuntapalvelujen esitteet kotitalouksille 51 53 43 56 89 100 55 Kunnan tiedotuslehti 48 26 43 48 89 88 45 Kuntasivut paikallislehdissä 44 43 43 32 22 25 41 Kylä- ja kaupunginosatilaisuudet 32 35 37 52 78 88 40 Kunnan infopisteet/ ostoskeskusten ilmoitustaulut 39 26 27 32 78 88 37 Viranhaltijoiden järjestämät keskustelutilaisuudet 28 28 23 60 67 88 35 Sosiaalisen median kanavat 22 26 37 60 67 88 34 Paikallisradio/kaapelitelevisio 27 31 23 44 44 63 32 Johtavien luottamushenkilöiden kuulemiskierrokset 13 10 17 28 56 38 17 Lähiötuvat, asukastalot 0 2 0 12 33 75 6 N = 79 51 30 25 9 8 202 Kyselyyn vastanneissa 202 kunnassa on käytössä keskimäärin kuusi erilaista tiedottamiskanavaa, vaihdellen yhdestä kolmeentoista kanavaan. Kuntakokoluokittain tarkasteltuna tiedottamiskanavien määrä vaihtelee puolestaan alle 20 000 asukkaan kuntien keskimäärin viidestä tavasta suurimpien, yli 100 000 asukkaan kaupunkien runsaaseen kymmeneen erilaiseen tiedottamisen kanavaan. Käytettyjen tiedottamiskanavien määrät lisääntyvät erityisesti yli 20 000 asukkaan kunnissa. Taulukko 4.2 Kunnissa käytettyjen erilaisten tiedottamiskanavien yleisyys valtuustokaudella 2009 2012. Kuntakokoluokittainen tarkastelu (N = 202). Tiedottamiskanavien Kuntakokoluokka vaihteluväli lkm keskimäärin min max N = Alle 5 000 as. 5,5 1 9 79 5 000 10 000 as. 5,3 2 11 51 10 001 20 000 as. 5,4 2 10 30 20 001 50 000 as. 7,2 3 11 25 50 001 100 000 as. 9,0 5 12 9 Yli 100 000 as. 10,5 8 13 8 Kaikki kunnat 6,0 1-13 202 Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

48 Kuntakokoluokkien sisäiset vaihtelut niin tiedottamiskanavien yleisyydessä yleensä ottaen kuin myös yksittäisen kartoittamistavan kohdalla voivat olla kuitenkin suuria. Eniten tiedottamiskanavia on kyselyyn vastanneista kunnista Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa. 4.3 Kuntalaisten mielipiteiden kartoittamistavat Kuntaliiton kyselyssä tiedusteltiin kuntien käyttämien tiedottamiskanavien lisäksi myös kuntalaismielipiteiden kartoittamistapoja. Kysymys oli muotoiltu seuraavasti: Millä tavoin kunnassanne on kartoitettu kuntalaisten mielipiteitä. Valmiita vastausvaihtoehtoja oli tarjolla 10 kappaletta, lisäksi oli mahdollista nimetä jokin muu kuin listassa mainittu tapa. Vastausvaihtoina kussakin kohdassa oli ei tai kyllä. Koska kyselykohtiin vastanneiden kuntien määrä vaihteli 131:sta 184:ään, mikä on selvästi vähemmän kuin koko kyselyyn vastanneiden joukko, on kysymyskohta analysoitu niin, että kyllä-vastaukset on laskettu kaikista kyselyyn vastanneista 202 kunnasta. Tulosten mukaan kuntalaistilaisuudet ovat yleisin tapa kartoittaa kuntalaismielipiteitä. Niitä järjestetään kahdeksassa kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta. Useampi kuin kaksi kolmesta kunnasta käyttää myös yhdistysten ja järjestöjen kuulemisia sekä asiakaskyselyjä kuntalaisten näkemysten kartoittamiseen. Yli puolet kunnista kerää kuntalaispalautetta hallinnolle sekä tekee asiakaskyselyjen lisäksi myös kuntalaiskyselyjä. Kuntalaistilaisuudet 80 Asiakaskyselyt Yhdistysten ja järjestöjen kuuleminen 71 74 Kuntalaispalaute hallinnolle Kuntalaiskyselyt 62 60 Luottamushenkilöiden jalkautuminen kentälle 46 Yhteissuunnittelutilaisuudet 37 Keskustelupalsta internetissä Kuntalaishaastattelut 12 15 Kansalaisraadit, verkkovaltuustot 5 0 20 40 60 80 100 Kuvio 4.2. Kunnissa käytettävien erilaisten kuntalaismielipiteiden kartoittamistapojen yleisyys vuonna 2012 (% kyselyyn vastanneista kunnista, N = 202). Vajaa puolet kunnista käyttää kuntalaismielipiteiden kartoittamiseen luottamushenkilöiden jalkauttamista kentälle. Yhteissuunnittelutilaisuuksia järjestetään noin kolmasosassa kuntia. Sen sijaan yhä edelleen vain harvassa kunnassa käytettyjä kunta-

laismielipiteiden kartoitustapoja ovat keskustelupalsta internetissä, kuntalaishaastattelut sekä kansalaisraadit ja verkkovaltuustot. Kyselyyn vastanneet kunnat ovat maininneet myös muun muassa seuraavia muita käytössään olevia kuntalaismielipiteiden kartoitustapoja: 49 ns. järjestöparlamentti (Lemi) nuorisovaltuustot, vanhus- ja vammaisneuvostot, kylien neuvottelukunnat, mökkiläisfoorumit (Viitasaari) ikäihmisten kuuleminen ja ikäohjelman yhteiskehittäminen (Oulu) sähköinen kuntalaisaloite ja palautekanava (Kuusamo) vapaa-ajan asukkaille tehtävät kyselyt (Rautjärvi) yrittäjien aamukahvitilaisuudet kuukausittain (Kaustinen) Kuntien käyttämiä kuntalaismielipiteiden kartoittamistapoja on selvitetty myös Kuntaliiton vuonna 2000 tekemässä kyselyssä. Vertailukelpoisten vastausten tarkastelusta käy ilmi, että etenkin kuntalaistilaisuudet, mutta myös kuntalaiskyselyt ovat yleistyneet kunnissa tarkasteluajanjakson aikana. Myös keskustelupalstan käyttö internetissä on hieman yleistynyt, joskin silti kuuluu vähän käytettyjen kuntalaismielipiteiden kartoittamistapojen joukkoon. Selvästi merkittävin ajallinen muutos on nähtävissä yhteissuunnittelutilaisuuksien kohdalla; kun vielä 2000-luvun alussa yli kolme neljästä kunnasta käytti tätä tapaa kuntalaismielipiteiden kuulemiseen, se on enää nykyisin käytössä runsaalla kolmanneksella kunnista. (Vrt. Laiho & Laamanen & Kurikka 2000, 88.) Kuntalaistilaisuudet 67 80 Kuntalaiskyselyt 55 60 Luottamushenkilöiden jalkautuminen kentälle 45 46 Yhteissuunnittelutilaisuudet 37 71 Keskustelupalsta internetissä Kuntalaishaastattelut 10 15 13 12 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 2000 2012 Kuvio 4.3. Kunnissa käytettävien erilaisten kuntalaismielipiteiden kartoittamistapojen yleisyys vuosina 2000 ja 2012 (% kyselyihin vastanneista kunnista, N-2000 = 319, N-2012 = 202). Erilaisista kuntalaismielipiteiden kartoittamistavoista kuntalaistilaisuuksia, asiakaskyselyjä, yhdistysten ja järjestöjen kuulemisia sekä kuntalaispalaute hallinnolle on käytössä enemmistössä kuntia kuntakoosta riippumatta, samaten kuntalaiskyselyjä aivan pienintä kuntakokoluokkaa lukuun ottamatta. Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

50 Taulukko 4.3. Kunnissa käytettävien erilaisten kuntalaismielipiteiden kartoittamistapojen yleisyys kunnissa valtuustokaudella 2009 2012 kuntakokoluokittain tarkasteltuna (% kyselyyn vastanneista kunnista, N = 202). Alle 5 000 10 001 20 001 50 001 Yli Kaikki 5 000 as. 10 000 as. 20 000 as. 50 000 as. 100 000 as. 100 000 as. kunnat Kuntalaistilaisuudet 80 73 73 96 89 100 80 Asiakaskyselyt 63 78 70 84 100 100 74 Yhdistysten ja järjestöjen kuuleminen 66 71 63 88 89 75 71 Kuntalaispalaute hallinnolle 51 57 60 92 89 100 62 Kuntalaiskyselyt 46 65 63 76 78 88 60 Luottamushenkilöiden jalkautuminen kentälle 43 35 47 68 56 63 46 Yhteissuunnittelutilaisuudet 27 35 33 48 78 75 37 Keskustelupalsta internetissä 6 18 10 24 33 50 15 Kuntalaishaastattelut 10 6 3 20 33 50 12 Kansalaisraadit, verkkovaltuustot 0 6 10 0 33 25 5 Muista tavoista luottamushenkilöiden jalkautumista kentälle käytetään enemmistössä yli 20 000 asukkaan kuntia ja yhteissuunnittelutilaisuuksia yli 50 000 asukkaan kunnissa. Keskustelupalstat internetissä ja kuntalaishaastattelut edustavat tapoja, jotka ovat suurimpia kuntia lukuunottamatta suhteellisen vähäisesti käytössä. Niitäkin vähäisemmin vielä toistaiseksi on ollut käytössä kansalaisraadit ja verkkovaltuustot. Taulukko 4.4. Kunnissa käytössä olevien erilaisten kuntalaismielipiteiden kartoittamistapojen yleisyys vuonna 2012. Kuntakokoluokittainen tarkastelu (lkm, N = 202). Kartoittamistapojen Kuntakokoluokka vaihteluväli lkm keskimäärin min max N = Alle 5 000 as. 3,9 0 8 79 5 000 10 000 as. 4,4 0 8 51 10 001 20 000 as. 4,3 0 10 30 20 001 50 000 as. 6,0 1 8 25 50 001 100 000 as. 6,8 3 10 9 Yli 100 000 as. 7,3 5 10 8 Kaikki kunnat 4,6 0 10 202 Kunnissa on käytössä keskimäärin viisi erilaista kuntalaisten kartoittamistapaa. Niitä käytetään sitä enemmän, mitä suuremmasta kunnasta on kyse, vaihdellen pienimpien kuntien keskimäärin neljästä tavasta suurimpien kuntien keskimäärin seitsemään tapaan. Kuntakoon ja yksittäisen kartoittamistavan yleisyyden välisessä yhteydessä voi olla kuitenkin suurtakin vaihtelua. Vaihtelut ko. tapojen käytössä näkyvät paitsi kuntakokoluokkien välillä myös kuntakokoluokkien sisällä samansuuruisia kuntia verrattaessa. Eniten, kaikkiaan 10 erilaista kuntalaismielipiteiden kartoittamistapaa oli Tampereella, Lappeenrannassa ja Hämeenkyrössä.

51 4.4 Palautekanavat Kuntalaistilaisuuksissa, erilaisissa kuulemisissa, yhteissuunnittelutilaisuuksissa ym. vastaavissa kuntalaismielipiteitä kartoittavissa yhteyksissä kunta saa kuntalaisiltaan näkemyksiä, evästyksiä ja kysymyksiä kunnan toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Kunnissa kerätään kuntalaispalautetta lisäksi säännöllisesti myös muutoin kuin asiakas- ja kuntalaiskyselyjen kautta. Kunnille keväällä 2012 tehdyssä kyselyssä tiedusteltiin erilaisten käytettyjen tiedottamiskanavien ja kuntalaismielipiteiden kartoittamistapojen lisäksi myös erilaisten palautekanavien käytön yleisyydestä. Kysymys oli muotoiltu seuraavanlaisesti: Mitkä seuraavista tavoista antaa palautetta viranhaltijoille ja luottamushenkilöille on käytössä /hyödynnetään kunnassanne? Kysymyksessä annettiin seitsemän valmista palautekanava -vaihtoehtoa, joista vastaajaa pyydettiin valitsemaan kolme yleisintä. Lisäksi oli mahdollista itse ilmoittaa mahdollisen muun käytössä olevan kanavan. Lähes kaikissa kunnissa on käytössä palautekanavana sekä sähköposti että henkilökohtainen suora palaute. Kolmanneksi yleisimmäksi palautekanavaksi nousi palautteen antaminen kunnalle kunnan internet-sivuston kautta. Tämä pätee kahteen kolmesta kunnasta. Edellä lueteltua kolmea palautekanavaa hieman harvemmin yleisimmin käytössä olevia palautetapoja edustaa paikallis-/aluelehtien yleisönosastot. Aloitelaatikko, paikallisradio/kaapelitelevisio sekä palautepuhelin lukeutuvat ylipäätään harvemmin käytössä oleviin palautekanaviin. Kyselyyn vastanneet kunnat ovat maininneet myös muun muassa seuraavia muita palautekanavia: keskustelupalstat (Sastamala) tavallinen kirjeposti (Lumijoki, Sodankylä) paikallislehden tekstiviestikopit (Loimaa) kunnan postilaatikot kunnanviraston ja yhteispalvelupisteen oven pielissä (Hämeenkoski) asiakasfoorumitoiminta (Pirkkala) Kuntien käyttämiä palautekanavia on kartoitettu myös Kuntaliiton vuonna 2000 tekemässä kyselyssä. Kysytyt palautekanavat ovat suunnilleen samat, mutta vuonna 2000 kuntia pyydettiin nimeämään kolmen yleisimmän sijaan kolme tärkeintä kanavaa (Laiho & Kurikka & Laamanen 2000). Tuloksia voidaan kuitenkin pitää hyvinkin suuntaa-antavasti vertailukelpoisina. Vuosien 2000 ja 2012 tulosten vertailu osoittaa ensinnäkin, että henkilökohtainen suora palaute on pitänyt pintansa yhtenä yleisimmistä/tärkeimmistä palautekanavista lähes kaikissa kunnissa. Toisena havaintona on sähköpostipalautteen nouseminen henkilökohtaisen suoran palautteen rinnalle. Tietotekniikan kehittyminen 2000-luvun alusta näkyy selvästi myös kunnan internet-sivujen kautta annettavan palautteen yleisyyden voimakkaana kasvuna. Sitä vastoin yleisönosastojen käytön merkitys on heikentynyt, vaikkakin edelleen yli puolet kunnista on nostanut sen yleisimpien palautekanavien joukkoon. Aloitelaatikko, palautepuhelin ja paikallisradio/kaapelitelevisio eivät kum- Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

52 panakaan ajankohtana ole nousseet yleisyys-/tärkeyslistan kärkisijoille. (Vrt. Laiho & Laamanen & Kurikka 2000, 92.) Palaute sähköpostilla Henkilökohtainen suora palaute Palaute kunnan internet-sivuilla 21 25 66 95 97 95 Paikallis-/aluelehtien yleisönosastot Aloitelaatikko 11 18 57 70 Paikallisradio/kaapelitelevisio Palautepuhelin 3 3 6 1,5 0 20 40 60 80 100 2000 2012 Kuvio 4.4. Kunnissa käytettävien erilaisten palautekanavien yleisyys vuosina 2000 ja 2012. Niiden kuntien osuus, joissa ko. palautekanava kuuluu kolmen yleisimmin (tärkeimmän) joukkoon (%, N-2012 = 202 ja N-2000 = 319). Taulukko 4.5. Kunnissa käytettävien erilaisten palautekanavien yleisyys kunnissa valtuustokaudella 2009 2012 kuntakokoluokittain tarkasteltuna (%, N = 202). Alle 5 000 10 001 20 001 50 001 Yli Kaikki 5 000 as. 10 000 as. 20 000 as. 50 000 as. 100 000 as. 100 000 as. kunnat Henkilökohtainen suora palaute 99 100 90 84 89 75 95 Palaute sähköpostilla 96 94 93 100 100 75 95 Palaute kunnan internet-sivuilta 54 71 73 80 78 75 66 Paikallis-/aluelehtien yleisönosastot 51 63 60 68 56 50 57 Aloitelaatikko 22 18 17 12 11 25 18 Palautepuhelin 1 2 0 0 0 13 3 Paikallisradio/kaapelitelevisio 1 2 0 12 0 13 1,5 N 79 51 30 25 9 8 202 Kunnissa yleisimmin käytettyjen palautekanavien kohdalla ei ole nähtävissä erityisen merkittäviä vaihteluita erikokoisten kuntien keskuudessa. Palautteen anto suoraan tai sähköpostitse ovat kuntakoosta riippumatta hyvin kattavasti käytettyjä palautetapoja. Myös kunnan internet-sivustojen kautta sekä paikallis-/aluelehtien yleisönosastojen kautta saatava palaute on kolmen yleisimmän palautekanavan joukossa kunkin kokoluokan kunnissa. Kyselyyn vastanneista kunnista peräti 67 valitsi erilaisista palautekanavista kolmen yleisimmän sijasta neljästä seitsemään palautekanavaa. Vastanneista kunnista Sastamalan vastauksessa oli valittu kaikki seitsemän listattua palautekanavaa. Turku, Hirvensalmi ja Kajaani olivat puolestaan valinneet seitsemästä palautekanavasta kuusi.

Toisessa ääripäässä kolme kuntaa oli valinnut vain yhden palautekanavan: yhdessä kunnassa henkilökohtaisen suoran palautteen ja kahdessa muussa kunnassa palautteen sähköpostitse. 4.5 Esimerkkejä kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamistapojen edistämisestä Kunnille annettiin keväällä 2012 toteutetussa kyselyssä mahdollisuus kertoa myös vapaasti oman kunnan kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamistavoista. Seuraavassa valotetaan muutamin konkreettisin, erikokoisten kuntien arkea kuvaavin esimerkein. Tekstit ovat suoria lainauksia kuntien antamista vastauksista. Monet pienet kunnat viittaavat vastauksissaan kuntalaisten suoriin yhteydenottoihin päättäjiin. 53 Pienessä kunnassa vaikuttaminen kunnan päätöksentekoon on helppoa. Kaikki valtuutetut ja hallituksen jäsenet sekä viranhaltijat ja työntekijät ovat tuttuja kuntalaisille ja tuttuja keskenään. Vaikuttaminen on siten suoraa ja sitä tapahtuu jatkuvasti. (Pyhäntä) Karstula (4500 as.): Vuonna 2010 toteutettiin Ideamylly 2010, jossa saatiin kuntalaisista ja sidosryhmiltä satoja esityksiä (kirjoitettuna 15 sivua). Ne on kaikki käyty läpi, huomioitu Karstula-strategia 2015 laatimisessa, kunnan talousarviossa sekä muutoinkin jatkotyöstetty kuntaorganisaatiossa. Kärsämäki (2800 as.): Yrittäjille kerran kuussa iltacaffe-ajankohtaisia asioita, matkailuyrittäjille 3 kertaa vuodessa ajankohtaisilta, vaalitentit kulloisissakin eduskunta- ja kunnallisvaaleissa, kunnanjohtajan kuukausitapaamiset kuntalaisille, avoimet ovet -päivä kerran vuodessa. Rautjärvi (3800 as.): Kunnanhallituksen ja johtavien viranhaltijoiden kyläkierrokset. Kunnan esittelypiste kylämessuilla. Kunnan esittely- ja palautepiste kesätorilla. Sosiaali- ja terveystoimikunnan kuntalaispalautepäivät, 2 päivää vuonna 2010. Asukkaiden, yrittäjien ja yhdistysten yhteinen suunnitteluilta learning cafe -toimintamallilla kylän kehittämishankkeeseen liittyen. Kuntauudistukseen liittyvä info ja nuorten kuuleminen sähköisellä kyselyllä peruskoulun 7. 9. luokkien ja lukion oppilaille, sekä avoin sähköinen kysely kunnan nettisivuilla. Viitasaari (7100 as.): Kesäasukkaiden palautetta otetaan vastaan ja käydään vuoropuhelua kaupungin edustajien kanssa mökkiläisfoorumissa. Nuoret antavat palautetta nuorisovaltuuston ja kummivaltuutettujen kautta. Vanhus- ja vammaisneuvostot toimivat aktiivisesti ja antavat palautetta. Kyläyhdistykset antavat palautetta kaksi kertaa vuodessa pidettävissä kyläilloissa. Kuntalaiset antavat palautetta n. kerran vuodessa pidettävissä demokratiailloissa. Yrittäjät antavat palautetta yrittäjien ja kaupungin yhteisen yrittäjätoimikunnan kautta. Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

54 Nastola (15 000 as.): Kunnassa otettiin käyttöön syyskuussa 2011 kuntalaisten internetpohjainen ideointijärjestelmä nimeltään Idearumpu. Em. järjestelmän käyttö on ollut alusta lähtien hyvin suosittua. Parhaat ideat palkitaan. Kuntalaisaloitejärjestelmä on yhä perinteisellä mallilla. Suurissa kunnissa samaten kuin kuntajaon muutoksia toteuttaneissa kunnissa osallistumis- ja vaikuttamistapojen kehittämiseen panostetaan usein monipuolisesti ja systemaattisesti. Espoo (252 000 as.): Espoon tavat toimia mm. seuraavasti: (Kuntalain mukainen) Aloite kunnan toimintaa koskevissa asioissa ja oikaisuvaatimus päätöksistä; Asukasillat; Asukaskyselyt; Asiakaskyselyt; Asiakasraadit; Espoon kaupungin internet sivut www. espoo.fi/palaute; Nuorten aloitekanava; Yhteys suoraan tavatessa, puhelimella, kirjeitse tai sähköpostilla; Vanhusneuvosto; Nuorisovaltuusto; Vammaisneuvosto; Monikulttuuriasiain neuvottelukunta; Tasa-arvotoimikunta; Johtokunnat; Oppilasparlamentit; Asukasfoorumit; Asukasyhdistykset; Paikallisyhdistykset; Seurat. Tavoitteena on kehittää Espoota entistä asukas- ja asiakaslähtöisemmäksi. Menetelmiä ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti (esim. työpajat, asiakasraadit, nettikyselyt ja keskustelut, turvallisuus- ja kaavakävelyt jne.). Asukasfoorumit ovat avoimia asukasiltoja. Asukasfoorumitoiminta on kuntalaisten vapaaehtoiseen aktiivisuuteen perustuvaa asukastoimintaa oman alueensa kehittämisen ja hyvinvoinnin puolesta. Asukasfoorumit eivät ole löyhälläkään lenkillä sidoksissa kaupungin luottamushenkilöorganisaatioon. Ne ovat siis verrattavissa esimerkiksi paikallisiin omakoti- tai kaupunginosayhdistyksiin, mutta edustavat alueellisesti laajempaa asukaspohjaa, eli koko suuraluetta. Tärkeä osa toimintaa on toimia yhteistyössä kaikkien suuralueella toimivien asukastahojen ja yhdistysten kanssa. Jyväskylä (132 000 as.): Käytössä olevia osallistamismuotoja on mm. maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvissä suunnittelussa sekä isojen hankkeiden eri vaiheissa. Kuntajoen muutoksen jälkeen on järjestetty säännöllisesti kylä- ja asuinaluekuulemisia. Perustettu vanhusraati, päivähoitoraati, kansalaisraateja jne. Merkittävin osallistamisen uusi muoto oli 2011 toteutettu Kaupungin Kangas (vanhan tehdasalueen suunnittelu työpaikka-, asuin- ja virkistysalueeksi). Mallia jatketaan vastaavissa hankkeissa. Lappeenranta (72 000 as.): Toteutettu laaja Asukkaiden Lappeenranta -ohjelma. Perustettu 7 alueraatia ja toimeenpantu kymmeniä asukkaiden tekemiä aloitteita. Lisätty sähköistä viestintää ja palautteen antomahdollisuuksia. KH asettanut oman lähiötoimikunnan, jonka yhtenä tehtävänä välittää asukasviestejä kaupungin organisaatiolle. Kuntalaisten edustajat mukana aluekeskusten kehittämistyöryhmissä. Rovaniemi (61 000 as.): Rovaniemen kaupungissa on asukasasiamies, joka toimii linkkinä kaupungin ja kyläyhdistysten/asukastoimikuntien välillä. Kylien ja kaupunginosien kuulemistilaisuudet ovat säännönmukaisia. Kaavoitus järjestää lukuisia työpajoja alueilla, joissa on meneillään kaavan laatiminen. Suunnitteilla on ottaa käyttöön sähköinen osallistumisympäristö (olemme mukana VM:n Sade-hankkeessa).

Yläkemijoen aluelautakunta on toiminut jo 20 vuotta ja sen mallin mukaista toimintaa suunnitellaan laajennettavaksi haja-asutusalueille ympäri kaupunkia. Kaupunki perusti tämän vuoden alusta uuden oman tiedotuslehden. WWW-sivujen kautta voi saada tietoa ja antaa palautetta. Rovaniemellä toimii seuraavia foorumeita: ikäihmisten neuvosto, vammaisneuvosto, nuorisovaltuusto, ICT-foorumi, matkailufoorumi. 4.6 Kunnalliset kansanäänestykset Kuntalain mukaan kunnallista kansanäänestystä ei voida järjestää kunnallis- eikä valtiollisten vaalien eikä valtiollisen kansanäänestyksen yhteydessä. Kansanäänestys vastaa menettelytavaltaan kunnallisvaaleja, mikä tekee järjestelmästä kalliin ja hankalan toteuttaa. Käynnissä olevan kuntalain uudistuksen yhteydessä on esillä lainsäädännön muutos, joka mahdollistaisi kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisen muiden vaalien yhteydessä (Valtiovarainministeriö 2013). Lainsäädäntö neuvoa-antavasta kunnallisesta kansanäänestyksestä tuli voimaan vuonna 1990. Kansanäänestyksen toimeenpanosta päättää valtuusto. Aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä voi tehdä vähintään viisi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista. Kansanäänestys voidaan toimittaa koko kuntaa tai jotakin kunnan osa-aluetta koskevana. Suomen tapaan myös Ruotsin, Norjan ja Islannin kuntalaeissa on säännelty kunnallisesta kansanäänestyksestä, Tanskassa sen sijaan ei. Vuosien 1991 2012 aikana on järjestetty yhteensä 60 kunnallista kansanäänestystä, joista kahdeksan valtuustokaudella 2009 2012. Valtaosa kaikista kunnallisista kansanäänestyksistä on koskenut kuntaliitoksia. Valtuustokaudella 2009 2012 toteutetuista kansanäänestyksistä seitsemässä äänestettiin kuntaliitoksesta ja yhdessä kaupungin nimestä. Kunnalliset kansanäänestykset ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kunta toteuttaisikin kunnallisen kansanäänestyksen, valtuusto voi kuitenkin tehdä äänestyksen tuloksen vastaisen päätöksen. Kunnanvaltuuston päätös on noudattanut kansanäänestyksen tulosta kaikkiaan kahdeksassa kymmenestä tapauksesta. Valtuustokaudella 2009 2012 valtuuston päätös oli äänestystuloksen vastainen kahdessa tapauksessa; Vähäkyrössä ja Siuntiossa (taulukko 4.6). Kunnallisissa kansanäänestyksissä äänestysaktiivisuus on yleensä korkea. Koko kaudella 1991 2012 se on vaihdellut vuonna 1992 Lohjan kaupungin tiejärjestelyjä koskevan kansanäänestyksen 38,9 prosentista vuonna 2003 Mietoisissa järjestetyn, kuntaliitosta Mynämäen kanssa koskevan kansanäänestyksen 87,2 prosenttiin. Valtuustokaudella 2009-2012 äänestysaktiivisuus kunnallisessa kansanäänestyksessä vaihteli puolestaan Nummi-Pusulan vuoden 2011 äänestyksen 53,7 prosentista Oravaisten vuoden 2010 äänestyksen 80,2 prosenttiin. 55 Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

56 Taulukko 4.6. Kunnalliset kansanäänestykset valtuustokaudella 2009 2012. Lähde: Oikeusministeriö 2012. Äänestys Tulos Valtuuston Päätöksen Ajankohta Aihe % (% kyllä ja ei) äänestyspäätös sisältö Artjärvi 13.12.2009 kuntaliitos 73,2 kyllä Orimattilaan Tuloksen Liitos 68 mukainen Orimattilan kyllä Iittiin 26 kanssa 2011 Oravainen 14.2.2010 kuntaliitos 80,2 kyllä: 53,8 Tuloksen Liitos Vöyriei: 44,3 mukainen Maksamaan kanssa 2011 Vöyri-Maksamaa 14.2.2010 kuntaliitos 66,8 kyllä: 76,3 Tuloksen Liitos ei: 17,4 mukainen Oravaisten kanssa 2011 Hollola 29.8.2010 kuntaliitos 63,4 kyllä: 15,3 Tuloksen ei liitosta ei: 83,1 mukainen Vähäkyrö 15.5.2011 kuntaliitos 63,8 kyllä: 48,5 Tuloksen Liitos Vaasan ei: 49,1 vastainen kanssa 2013 Länsi-Turunmaa 22.5.2011 kaupungin 71,6 Parainen: 57,7 Tuloksen Nimenmuutos nimi Länsi-Turunmaa: mukainen Parainen 2012 40,1 Nummi-Pusula 25.9.2011 kuntaliitos 53,7 kyllä: 55,2 Tuloksen Liitos Lohjan ei: 42,7 mukainen kanssa 2013 Siuntio 25.9.2011 kuntaliitos 66,5 kyllä: 34,3 Tuloksen Liitos Lohjan ei: 63,5 vastainen kanssa ei HAO määräsi vali- toteutunut tuksen johdosta päätöksen täytäntöönpanokieltoon. Kuntalaisten mielipiteet kunnallisista kansanäänestyksistä Vaikka kuntalaiset pitävät kuntavaaleissa äänestämistä tärkeimpänä vaikuttamistapana, toivovat he myös mahdollisuutta äänestää kunnallisissa kansanäänestyksissä. Kuntalaiskyselyissä asiaa on kartoitettu väittämän Tärkeimmistä asioista päätettäessä tulisi järjestää kunnallinen kansanäänestys välityksellä. 2008 52 23 25 2011 52 24 24 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % % vastanneista samaa mieltä ei samaa, ei eri mieltä eri mieltä Kuvio 4.5. Kuntalaisten mielipiteet väittämästä Tärkeimmistä asioista päätettäessä tulisi järjestää kunnallinen kansanäänestys. Vastausten %-jakaumat vuosina 2008 ja 2011 (N= väh. 10 648). Lähteet: ARTTU-kuntalaiskyselyt 2008 ja 2011.

Vuosina 2008 ja 2011 runsas puolet kuntalaisista koki kunnalliset kansanäänestykset tärkeinä, vastaavasti neljännes ei. Kansanäänestystä kannattaneiden määrä on lisääntynyt selvästi aiempaan seurantajaksoon 1996 2004 verrattuna. Vuonna 2004 kansanäänestyksen kannatus oli alimmillaan, vain runsas kolmannes kuntalaisista. Asiaa kartoitettiin myös ARTTU-päättäjäkyselyssä vuonna 2010. Kuntien luottamushenkilöistä kuntalaisia selvästi harvempi, toisin sanoen vain runsas viidennes (27 %), kannatti kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä. 4.7 Kuntalaisten aloiteoikeus Kuntalaisten aloiteoikeus on yksi konkreettinen kuntalain säännös, jonka avulla kunnan asukkaille turvataan oikeus tehdä kunnalleen aloitteita sen toimintaan liittyvissä asioissa. Kuntalaisten aloiteoikeudella on takanaan pitkä historia, sillä siitä säädettiin ensi kerran jo vuoden 1976 kunnallislaissa. Silloista kuntalakia valmistellut Kunnallishallintokomitea (1973) piti asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien painottamista itseisarvona, siitä huolimatta, että aloiteoikeuden konkreettista hyötyä pidettiin vähäisenä suhteessa asioiden valmistelun työmäärään. Vuoden 1995 kuntalakiin ei tehty varsinaisia aloiteoikeuteen liittyviä muutoksia. Viranomaisten velvoitteet sen sijaan lisääntyivät jonkin verran. Kuntalaisaloitetta on pidetty perinteisesti suomalaisena erikoisuutena, ja sitä on jopa aikanaan kutsuttu Euroopan komission Alueiden komitean luettelossa eurooppalaisista paikallisista hallinnon innovaatiosta suomalaiseksi innovaatioksi. Ruotsissa keskusteltiin ja valmisteltiin aloiteoikeuden sisällyttämisestä kuntalakiin pitkään. Ruotsalaiset kunnat ovatkin voineet ottaa aloiteoikeuden käyttöön vasta vuodesta 2002 lähtien. Norjassa aloiteoikeutta koskeva kuntalain pykälä tuli voimaan heinäkuussa 2003 eli puolitoista vuotta Ruotsin jälkeen. Tanskan kuntalaki ei sen sijaan edelleenkään sisällä kuntalaisten aloiteoikeutta. Siellä kuntalaiset voivat tehdä aloitteita valtuuston jäsenten kautta. Norjan kuntalain mukaan kuntalaiset voivat kaikissa kunnissa tehdä kuntalaisaloitteita samalla tavoin kuin Suomessakin. Ruotsissa sitä vastoin kunnanvaltuusto voi itse päättää ottaako käyttöön kuntalaisaloitteen. Vuoden 2007 tiedon mukaan kaksi kolmesta Ruotsin kunnasta, toisin sanoen 194 kuntaa, sekä vajaa puolet maakäräjistä on ottanut käyttöön aloitejärjestelmän. Ruotsissa vuonna 2004 tehdyn selvityksen mukaan vajaa kolmannes (30 %) aloitteista johtaa positiiviseen päätökseen. Vastaavaa selvitystä ei ole tehty Suomessa. Kuntaliiton tekemien kartoitusten mukaan kuntalaisaloitteita on valtuustokauden 2009 2012 aikana tehty aikaisempien vuosien tapaan vähäisessä määrin. Samalla kuntalaisaloitteiden määrä on pysynyt hyvinkin vakaana keskimäärin kahdeksassa aloitteessa kuntaa kohden per vuosi. Määrä on pysynyt vakaampana kuin edellisellä valtuustokaudella. Vuodelta 2012 ei vielä ole lukumääräistä tietoa käytettävissä, mutta on oletettavaa, että aloitteiden määrä kyseisenä vaalivuonna on noussut edellisvuosista ainakin hieman aivan kuten oli nähtävissä valtuustokauden 2005 2008 viimeisen vuoden osalta. 57 Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

58 2005 6,8 2006 7,2 2007 7,3 2008 8,6 2009 8,4 2010 8,3 2011 8,4 0 2 4 6 8 10 12 Kuvio 4.6. Kunnissa tehtyjen kuntalaisaloitteiden määrä keskimäärin vuosina 2005 2011. (%, N = max 229). Kuntalaisaloitteiden määrä on keskimäärin sitä suurempi mitä asukasmäärältään suuremmasta kunnasta on kyse. Alle 2 000 asukkaan kunnissa aloitteita tehtiin vuoden 2011 aikana keskimäärin vajaat kolme aloitetta, yli 100 000 asukkaan kunnissa keskimäärin 71. Kuntakohtaiset erot vaihtelevat suuresti tehtyjen aloitteiden määrän osalta, myös samankokoisten kuntien välillä (taulukko 5). Taulukko 7. Kunnissa tehtyjen kuntalaisaloitteiden määrät erikokoisissa kunnissa keskimäärin vuonna 2011 (N = 196). Aloitteiden lkm Kuntakokoluokka vaihteluväli lkm keskimäärin min max N = Alle 5 000 as. 2,6 0 75 77 5 000 10 000 as. 3,6 0 22 49 10 001 20 000 as. 6,8 0 51 30 20 001 50 000 as. 15,7 1 40 24 50 001 100 000 as. 20,4 4 73 9 Yli 100 000 as. 71,3 7 187 7 Kaikki kunnat 8,4 0 187 196 Valtaosassa kuntia, noin seitsemässä kymmenestä kunnasta, on tehty korkeintaan viisi aloitetta vuoden aikana. Noin viidesosassa kuntia ei ole tehty yhtäkään kuntalaisaloitetta. Nämä kunnat ovat alle 20 000 asukkaan kuntia. Vajaassa kymmenesosassa kuntia on tehty vuosittain yli 20 aloitetta. Yli 50 aloitetta on tehty kahdesta kolmeen prosenttiin kunnista (taulukko 6).

59 Taulukko 4.8. Kunnissa tehtyjen kuntalaisaloitteiden määrät vuosina 2008 2011 (N = 196). 2008, 2009, 2010, 2011, Aloitteiden määrä % kunnista % kunnista % kunnista % kunnista 0 kpl 29 20 20 19 1 5 kpl 46 54 51 52 6 10 kpl 11 10 14 11 11 20 kpl 7 8 6 9 21 50 kpl 5 6 6 6 Yli 50 kpl 2 2 3 3 Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % Vastanneiden kuntien määrä 218 229 161 196 Kuntalaisaloitteiden aihealueet Kuntalaisaloitteita tehdään tyypillisesti oman lähiympäristön asioista. Yleisimmin niiden on todettu käsittelevän teknisiä palveluja. Vuoden 2011 kyselyn mukaan tekniset palvelut lukeutuvat kolmen yleisimmän hallinnonalan joukkoon peräti 63 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista ja 76 prosentissa niistä kunnista, joissa on tehty ko. vuonna vähintään yksi kuntalaisaloite. Aloitteen aiheena on ollut muun muassa liikenneturvallisuus (nopeusrajoitukset, hidasteet, kevyen liikenteen väylien rakentaminen, katuvalaistus), katujen ylläpito, puistot, liikuntapaikat. Muut hallinnonalat ovat harvemmin teknistä toimialaa selvästi harvemmin kolmen yleisimmän kuntalaisaloitteen joukossa. Sivistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluista tehdään toiseksi tyypillisimmin aloitteita noin neljässä kymmenestä kunnasta. Taulukko 4.9. Kuntalaisaloitteiden yleisimmät aihealueet / hallinnonalat kunnissa 2011. Niiden kuntien osuus, jotka nimenneet ko. hallinnonalan kuntalaisaloitteiden kolmen yleisimmin edustaman hallinnonalan joukkoon* (% vastanneista, N = 202). Kunnat, jotka nimenneet Kunnat, jotka nimenneet ko. hallinnonalan kolmen ko. hallinnonalan kolmen yleisimmän joukkoon (kunnat, yleisimmän joukkoon (kaikki joissa tehty vähintään yksi Hallinnonala kyselyyn vastanneet kunnat) aloite vuonna 2011) N Tekniset palvelut 63 76 128 (121) Sivistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut 41 47 83 (75) Sosiaalitoimi 25 31 51 (49) Terveydenhuolto 20 25 40 (39) Hallinto ja päätöksenteko 18 22 37 (35) Koulutuspalvelut 14 16 29 (26) Jokin muu 4 4 8 (6) Kaikki kunnat 202 159 202 (159) * Tarkka kysymysmuotoilu: Mihin hallinnonalaan kuntalaisaloitteissa käsiteltävät asiat pääasiassa kuuluvat? Valitkaa kolme yleisintä. Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

60 Aloitteet koskevat esimerkiksi kouluverkon säilymistä, koulukuljetuksia tai kirjastoautoja. Sosiaalitoimi nousee kolmen yleisimmän hallinnonalan joukkoon joka neljännessä kunnassa ja terveydenhuolto joka viidennessä kunnassa. Kuntalaisaloitteita on tehty myös lasten kotihoidon tuen kuntalisästä ja vanhusten palveluista. Hallintoa ja päätöksentekoa edustava aihe, kuntaliitosten selvittäminen, on ollut niin ikään usean aloitteen aiheena, joko sen tarpeellisuuden puolesta tai sen tekemättä jättämisestä. Kuntalaisaloitteet kuntalaisten näkökulmasta Osana KuntaSuomi 2004 -tutkimusohjelmaa (1995 2004) ja Paras-arviointitutkimusohjelmaa (ARTTU) on Kuntaliiton toimesta tehty laajoja kuntalaiskyselyjä vuosina 1996, 2000, 2004, 2008 ja 2011. Kuntalaiskyselyissä on kartoitettu erilaisten suorien vaikuttamistapojen käytön yleisyyttä kuntalaisten keskuudessa sekä arviota vaikuttamistapojen vaikuttavuudesta kunnan päätöksentekoon. Kuntalaisaloitteet edustavat yhtä systemaattisesti kartoitettua suoraa vaikuttamistapaa. Kyselyjen mukaan kuntalaisaloite on jatkuvasti kuulunut vähäisimmin käytettyjen suorien vaikuttamistapojen joukkoon; vain kolmesta neljään prosenttia kyselyihin vastanneista kuntalaisista on ilmoittanut tehneensä kuntalaisaloitteen. (Pekola-Sjöblom 2011, 2013.) 10 8 6 4 3 4 3 3 2 0 2000 2004 2008 2011 Kuvio 4.7. Ne kuntalaiskyselyyn vastanneet, jotka ilmoittaneet tehneensä kuntalaisaloitteen v. 2000, 2004, 2008 ja 2011 (%, N = 10 532 12 992). Lähteet: KuntaSuomi 2004-kuntalaiskyselyt 2000 ja 2004, ARTTU-kuntalaiskyselyt 2008 ja 2011. Kuntalaisaloitteen vaikuttavuus jakaa mielipiteet; noin neljännes pitää hyvänä vaikuttamistapana ja runsas neljännes taas huonona vaikuttamistapana. Kuntalaisaloitteen tehneet pitävät aloitteen tekemistä parempana vaikuttamistapana kuin ne, joilla ei ole omakohtaista kokemusta aloitteen tekemisestä. (emt.)

61 2000 19 52 29 2004 17 53 30 2008 26 47 27 2011 24 47 29 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Hyvä vaikuttamistapa Ei hyvä, ei huono vaikuttamistapa Huono vaikuttamistapa Kuvio 4.8. Kuntalaisten näkemykset kuntalaisaloitteiden vaikuttamisen tehokkuudesta kunnan päätöksentekoon. Vastausten %-jakaumat v. 2000, 2004, 2008 ja 2011 (N = 7 435 10 077). Arviot kuntalaisaloitteen vaikuttavuudesta vaihtelevat jonkin verran vastaajan taustan mukaan. Kuntalaisaloitetta hyvänä vaikuttamistapana pitäviä ovat erityisesti naiset, alle 30-vuotiaat, suomenkieliset, vähän koulutetut, opiskelijat, lapsia/omaista/kotia hoitavat, kunnassa tai kuntataustaisessa organisaatiossa työskentelevät lapsiperheelliset kuntalaiset. (emt.) 4.8 Tiivistelmä ja johtopäätökset Tässä luvussa on selvitetty kuntalaisten osallistumis-, vaikuttamis- ja palautemahdollisuuksia kuntien näkökulmasta. Tarkastelussa ovat olleet kuntien tarjoamat tiedottamisen kanavat, kuntalaismielipiteiden kartoittamistavat sekä palautteen antamisen kanavat. Tulokset perustuvat pääosin kuntien hallintojohtajille keväällä 2012 tehdyn kyselyn vastauksiin. Ko. kysymyspattereita ei ole sisältynyt Kuntaliiton aiemmin tekemiin hallintojohtajakyselyihin, minkä takia näiden kysymysten osalta puuttuu ajallinen vertailu. Näiden lisäksi on tarkasteltu yhtä kuntalaissa säädeltyä kuntalaisten suoraa osallistumiskanavaa eli kuntalaisaloitteita. Tarkastelua on tehty sekä kuntien että kuntalaisten näkökulmasta. Enemmistössä kuntia on käytetty tiedottamisen kanavina kunnan internet-sivuja, tiedotustilaisuuksia, yhteispalvelupisteitä (ml kouluja ja kirjastoja) sekä kotitalouksille jaettavia kuntapalvelujen esitteitä. Sitä vastoin muun muassa sosiaalisen median kanavat ja paikallisradio ovat vähemmän käytettyjä tiedottamisen muotoja. Oletettavaa kuitenkin, on että varsinkin sosiaalisen median käyttö lisääntyy kunnissa merkittävästi jo lähivuosien aikana. Kuntalaismielipiteitä kartoitetaan kunnissa erityisesti kuntalaistilaisuuksien, asiakaskyselyjen sekä yhdistysten ja järjestöjen kuulemisen kautta. Enemmistössä Kuntademokratian ja -johtamisen tila valtuustokaudella 2009 2012

62 kuntia myös kuntalaispalaute hallinnolle ja kuntalaiskyselyt ovat olleet käytössä viime valtuustokaudella. Sitä vastoin internetin keskustelupalstat, kuntalaishaastattelut, kansalaisraadit ja verkkovaltuustot ovat olleet edelleen vähän käytettyjä tapoja kuulla kuntalaisten mielipiteitä. Kuntien palautekanavien joukossa sähköpostipalaute ja henkilökohtainen suora palaute ovat ylivoimaisesti yleisimpiä palautekanavia lähes kaikkien kuntien mielestä. Yli puolet kunnista on nostanut myös kunnan internet-sivujen sekä paikallis-/aluelehtien yleisönosastojen kautta tulevan palautteen yleisimpien palautekanavien joukkoon. Kunnallisia kansanäänestyksiä on sen koko voimassaoloaikana 1991 2013 tehty kaikkiaan 60, joista valtuustokaudella 2009 2012 kahdeksan. Kunnallisia kansanäänestyksiä on käytetty lähes yksinomaan kuntaliitosasioissa. Vain kuudessa tapauksessa (10%) on ollut kyse muusta kuin mielipiteen ilmaisusta suunniteltuun kuntaliitokseen. Äänestysaktiivisuus on yleensä melko korkeata ja valtuustojen päätökset ovat pääsääntöisesti noudattaneet neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulosta. Enemmistö kuntalaisista kannattaa kunnallisten kansanäänestysten järjestämistä päätettäessä tärkeimmistä asioista. Vuosina 2008 ja 2011 tehdyissä kuntalaiskyselyissä 52 prosenttia antoi kannatuksensa kansanäänestysten järjestämiselle. Kuntalaisaloitteet ovat edelleen vähän käytetty vaikuttamisen muoto siitäkin huolimatta, että se on ollut kuntalaisten lakisääteinen oikeus jo vuodesta 1976 lukien. Kuntalaisaloitteiden keskimäärät ovat nousseet 2000-luvulla yllättävänkin vähän, ja edelleen vuonna 2011 aloitteita on tehty kunnassa keskimäärin vain runsaat kahdeksan. Vaikuttaisikin siltä, että kuntalaisaloite on edelleen melko tuntematon vaikuttamisen kanava. Erilaiset tiedottamisen, kuntalaismielipiteen kartoittamisen sekä palautteenkeruun kanavat ovat tyypillisesti sitä runsaammin ja laaja-alaisemmin käytettävissä mitä suuremmasta kunnasta on kyse. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska kuntalaisten ja kunnan (päättäjien) välinen etäisyys kasvaa kuntakoon kasvaessa, jolloin tarvitaan henkilökohtaisten ja suorien kontaktien lisäksi enemmän systemaattista väylänrakentamista kunnan ja kuntalaisten välille. Kuitenkin on huomattava, että kuntien välillä on eroja paitsi erikokoisten kuntien välillä myös samankokoisten kuntien kesken. Tässä luvussa on kuntien välisiä vaihteluita avattu paitsi tilastollisin taulukoin myös esittelemällä erikokoisissa kunnissa käytössä olevia kuntalaistiedottamisen ja -vaikuttamisen muotoja. Nostetuista esimerkeistä käy hyvin ilmi, että suurten kaupunkien lisäksi myös monessa asukasluvultaan pienessä kunnassa on tehty ja tehdään monipuolista työtä kuntalaisten äänen kuuluville saattamiseksi. Kuntalaisten ja kunnan välisen vuorovaikutuksen sekä osallistumis- ja vaikuttamistapojen kehittäminen on kaiken kaikkiaan jatkuvaa työtä, ja edustaa työsarkaa, jossa työtä tuskin koskaan saadaan valmiiksi.