Suomen luonnonsuojeluliiton LAUSUNTO Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 8.9.2010 Varastokatu 3 A, 4. krs 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi Ikaalisten Luonto ry. c/o Maarit Teelmäki Kallinkatu 2 39500 Ikaalinen Kyrön Luonto ry. c/o Jussi Niinenmaa Tanolantie 203/15 39200 Kyröskoski Ylöjärven Luonto ry. c/o Timo Tamminen Niemitie 14 A 13 33480 Ylöjärvi Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. PL 482 33101 Tampere PIRKANMAAN LIITTO Asia: Lausunto Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan (turpeenotto) ehdotuksesta Kiitämme lausuntopyynnöstä sekä lausunnon laatimiseen myönnetystä lisäajasta. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavaa alettiin valmistella keväällä 2008. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja useat paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ovat olleet prosessissa mukana alusta asti sekä luontotiedon toimittajina että kannanottajina. Nyt nähtävillä olevassa kaavaehdotuksessa on aikaisempia kommenttejamme huomioitu etenkin turpeenottoon varattavien soiden käsittelyhistorian suhteen. Kaavaehdotuksessa ei turpeenottoalueiksi ole merkitty soita, joilla järjestömme ovat todenneet esiintyvän luontoarvoja. Kaavaehdotuksessa turpeenottoon on osoitettu ensisijaisesti 31 suota, joiden yhteispinta-ala on noin 2700 hehtaaria. Kaavaehdotus kuitenkin mahdollistaa huomattavasti tätä laajemman turpeenoton: yksittäisten kohdemerkintöjen ympärille on kaavakartalle rajattu turvetuotannon kannalta tärkeitä vyöhykkeitä, joiden sisällä käsittääksemme kaikki luonnontilansa menettäneet suot muodostavat eräänlaisen hyödyntämisreservin. Kaavaehdotuksen suurimpana ongelmana pidämmekin turpeenottoon osoitettavan pinta-alan suurta määrää. Toteutuessaan kaava edesauttaisi turpeenoton ja -polton jatkamista Pirkanmaalla pitkälle tulevaisuuteen, ainakin vuoteen 2030. Turpeen hyödyntäminen aiheuttaa lukuisia ongelmia. Kaivamisvaiheessa suoekosysteemi tuhoutuu, pölyä leviää ilmaan ja vesistöihin vapautuu rehevöittäviä ravinteita, kiintoainesta ja humusta. Turpeen polttamisen yhteydessä ilmakehään pääsee kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat ilmastonmuutosta. Keskeinen argumentti turpeen massahyödyntämistä vastaan on turpeen uusiutumattomuus. Luonnontilainen tai 1
sen kaltainen, toimiva suoekosysteemi tuottaa turvetta Suomessa keskimäärin 0,32 millimetrin paksuisen kerroksen vuodessa (keidassoilla 0,59 mm/v). Tällä vauhdilla esimerkiksi kahden metrin turvekerroksen kertymiseen kuluisi 6250 vuotta (keidassoilla 3400 v.) ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vielä hidastaa turpeen kertymistä. Suon kaivaminen energiatarpeisiin hoituu noin 30 vuodessa. Tähän nähden suon palautuminen, mikäli palautuminen ylipäätään on mahdollista, vie aikaa kauemmin kuin satakertaisesti. Yhdistyksemme katsovat, että turpeenotto ja -poltto tulisi lopettaa Suomessa kokonaan 10-15 vuoden siirtymäajan puitteissa. Vaihemaakuntakaavan pyrkimys ohjata turpeenotto luontoarvonsa menettäneille soille olisi sinänsä hyvä siirtymäajan tavoite, mikäli kaava todella vaikuttaisi turpeenoton sijoittumiseen. Nykyisellään kaavaehdotukseen sisältyy eräitä epäkohtia, joita seuraavassa kommentoimme. 1. Kaavaehdotuksen valtakunnalliset perusteet Turpeenoton vaihemaakuntakaavan perusteiksi kaavaselostuksen A-osassa mainitaan mm. valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteydenotto. Sekä VAT että Huoltovarmuuskeskus kehottavat huomioimaan turpeenoton mahdollisuudet alueidenkäytön suunnittelussa. Vaihemaakuntakaavan tarvetta selitetään myös Valtioneuvoston selonteolla pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi, että turpeen käyttöön panostetut voimavarat voitaisiin jatkossakin hyödyntää. Kaavaselostuksessa esitettyihin valtakunnallisiin perusteluihin Pirkanmaan liitto ei tässä vaiheessa kyenne vaikuttamaan. Kannustamme maakuntaliittoa kuitenkin vastaisuudessa tuomaan valtakunnallisissa yhteyksissä esille turpeenoton ja -polton (sekä muiden uusiutumattomien energialähteiden) vaihtoehtoja, jotta energiaa koskevat kansalliset tavoitteet pystyttäisiin vähitellen muokkaamaan nykyajan vaatimusten mukaisiksi. Maakunnilla on hyvät mahdollisuudet toimia valtion suuntaan energiapolitiikan uudistuksen kimmokkeen antajina. Turpeen energiakäytön vastaisista perusteluista ei ole pulaa. Turpeenpolton ympäristöhaitat on tunnustettu kansainvälisesti useaan otteeseen, ja mm. Irlanti on ilmastonsuojelusyistä päättänyt luopua turpeen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. Soiden ojituksen ja turpeenoton vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen on todennettu laajassa mitassa viimeksi Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Suomen ympäristökeskus 2008), jonka mukaan 96 prosenttia Etelä-Suomen suotyypeistä on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Pitkäaikaisen huoltovarmuuden turvaaminen turpeella on sekin helppo kyseenalaistaa: Tukeutuminen uusiutumattomaan luonnonvaraan ei voi jatkua loputtomiin, ja lisäksi turpeen varastoinnissa kriisiaikojen varalle on ongelmia. Aumoihin varastoidun turpeen säilymistä haittaavat mahdollinen kostuminen, pinnan jäätyminen ja massan kuumeneminen, jopa syttyminen. Turvetta ei myöskään voida nostaa sateisina kesinä, joten toimivatkin varastot saattaisivat huveta rivakasti. 2. Kaavaehdotuksen maakunnalliset perusteet Turpeenoton vaihemaakuntakaavan laadintaa perustellaan kaavaselostuksen A-osassa myös maakunnan sisäisillä syillä. Näihin syihin pystytään haluttaessa vaikuttamaan myös kotikentältä käsin, joten katsomme tarpeelliseksi ottaa niihin kantaa. Kaavaselostuksessa mainitaan monesti Pirkanmaan energiaohjelma (Pirkanmaan liitto 2007), jota kaavan on määrä toteuttaa. Energiaohjelman tavoitteena on nostaa maakunnan energiaomavaraisuutta, mikä on sinänsä hyvä päämäärä. Uusiutumatonta turvetta suosimalla tilanne ei kuitenkaan pysyvästi parane. Energiaohjelmassa havitellaan jopa 800 GWh:n lisäystä turpeen käytössä vuoteen 2020 mennessä turpeen osuus Pirkanmaan energialähteistä kohoaisi seitsemästä yhdeksään prosenttiin. Mielestämme Pirkanmaan energiaohjelmaa on moniongelmaisen turpeen kohdalla vanhentunut ja kaipaa pikaista 2
päivittämistä. Turpeenoton vaihemaakuntakaavan perusteeksi energiaohjelman vanhentuneet ja osin virheelliset lausumat eivät sovi. Energiaohjelmassa esimerkiksi väitetään, että kiinteiden biopolttoaineiden käytön lisääminen edellyttää turvetta seospolttoaineena ja turve tarjoaa paikallisen vaihtoehdon liikennepolttoaineen raaka-aineeksi. Myös kaavaselostuksessa korostetaan turpeen merkitystä tukipolttoaineena, tosin ei yhtä pontevasti kuin energiaohjelmassa. Teknisten parannusten vuoksi Suomessa on kuitenkin jo useita laitoksia, joissa tuotetaan sähköä ja lämpöä biopolttoaineilla ilman turvetta (mm. Kaukaan Voiman biovoimalaitos, Porvoon Energian Tolkkisten voimalaitos ja Tammisaaren Energian uusi voimalaitos). Ruotsissa ja Tanskassakin on voimalaitoksissa jo pitkään poltettu haketta ilman turvetta. Pirkanmaan energiaohjelman vanhentumisesta muistuttaa myös ohjelman visio siitä, että turvetta ryhdyttäisiin jalostamaan liikennepolttoaineeksi, turvedieseliksi. Turpeen käyttö tähän tarkoitukseen ei kannata. On arvioitu, että pelkkä turvedieselin valmistus kuluttaa energiaa suunnilleen saman verran kuin lopputuote sitä sisältää. Turvedieselin ilmastovaikutukset olisivat siten kaksi kertaa vahingollisempia kuin nykyisten maaöljytuotteiden. Kaavaselostus perustelee vaihemaakuntakaavaa myös Pirkanmaan maakuntaohjelman luonnoksella (23.3.2010), jossa turvetta kohdellaan lempein sanoin: Lisätään maakunnan energiaomavaraisuutta ja edistetään pienten lähienergiaa toimittavien yritysten markkinoille pääsyä edistämällä paikallisia lähienergiantuotannon ratkaisuja kuten puu-, bio-, peltoenergia- ja turvetuotantoa. Toisaalla maakuntaohjelman luonnoksessa (15.6.2010) kuitenkin ohjataan resursseja luonnon- ja kulttuuriympäristön suojeluun ja hoitoon sekä ympäristökasvatukseen panostamalla ympäristöhankkeisiin ja varmistamalla että ympäristönäkökohdat ja kestävä kehitys otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa. Maakuntaohjelman luonnos nostaa ympäristönäkökohdat esille huomattavasti painokkaammin kuin turpeen hyödyntämisen edistäminen, joka mainitaan vain sivulauseessa ja siinäkin muiden vaihtoehtojen joukossa. Maakuntaohjelman luonnos ei millään muotoa vaadi lisäämään tai edistämään turpeenottoa. Nähdäksemme ohjelmaluonnoksen sanamuodot kannustaisivat ennemmin laatimaan soidensuojelun vaihemaakuntakaavaa. 3. Kaavaehdotuksen tavoitteet Kaavaselostuksen A-osan kappaleessa 2 esitellään turvekaavoituksen valtakunnallisia lähtökohtia ja tavoitteita. Kappaleessa 3 luetellaan vielä maakuntaliiton omia tavoitteita. Seuraavat tavoitteet vaativat mielestämme lähempää tarkastelua: Tavoite: Määrällisenä tavoitteena on turvata turpeen nykyinen tuotantotaso. Turvetta nostetaan Pirkanmaalla nykyisin 2200-2500 hehtaarilla. Maastotietokantaan turpeenottoalueita on merkitty noin 3700 hehtaaria. Kaavaehdotuksessa esitetyt 31 uutta turpeenottoaluetta ovat yhteispinta-alaltaan noin 2700 hehtaaria. Täten kaava likipitäen mahdollistaisi turpeenottoalueiden määrän kaksinkertaistamisen. Vaikka vuosittain käytöstä poistuu käytöstä noin 120 hehtaaria turvekenttiä, nämä tyhjiksi kaivetut alueet jäävät kuitenkin pitkäksi ajaksi merkitykseltään vähäisiksi sekä luonnonvaraisen eliöstön että ihmisten kannalta. Mielestämme määrällisen tavoitteen ilmaisutapa kaavaehdotuksessa onkin harhaanjohtava; olennaisempaa suoluonnon ja soiden monikäyttäjien kannalta olisi tähdentää sitä, että turvekenttien määrä tulee kasvamaan suuresti. Tavoite: Vaihemaakuntakaavan laadinnassa otetaan huomioon Pirkanmaan suoluonnon monimuotoisuus ja sovitetaan yhteen turvetuotanto ja suoluonnon suojelutarpeet. Tätä tavoitetta ei kaavaehdotuksessa ole vielä täysin saavutettu, sillä suoluonnon suojelutarpeita ei ole huomioitu eikä luontoarvoiltaan rikkaita soita merkitty kaavakarttaan (ks. tarkemmin luku 4). Tavoite: Vaihemaakuntakaavalla ei ratkaista turvetuotantoa kokonaisuutena, vaan pyritään ainoastaan ohjaamaan turvetuotantoa soveliaille alueille. 3
Tätä tavoitetta kaavan ohjausvaikutuksesta tulisi muokata kunnianhimoisemmaksi. Onko kaavalla mitään merkitystä, jos se ainoastaan pyrkii ohjaamaan turpeenoton sijoittumista (ks. tarkemmin luku 9)? 4. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat suot Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan valmistelun aikana on selvitetty maakunnan soiden luontoarvoja. Tuloksena on ansiokas julkaisu Pirkanmaan suoluonnon tila. Perusteellisen selvitystyön tulos uhkaa kuitenkin jäädä pimentoon, sillä arvokkaiksi todettuja soita ei ole merkitty kaavaehdotuksen karttaan. Näin ollen arvokkaat suot ovat joutumassa sivuun, unohtumassa taustamateriaaliksi. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 29 :n mukaan maakuntakaava esitetään kartalla. Kaavakartta on täten maakuntakaavan tärkein osa. Mitä kartalla ei näy, jää vaille merkitystä. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan toteutustavasta on keskusteltu kaavoittajan kanssa useaan otteeseen: Riittääkö tuotanto- ja suojelutarpeiden yhteensovittamiseksi se, että turpeenottoalueet ja -vyöhykkeet eivät sanottavasti mene päällekkäin arvokkaiden suoalueiden kanssa? Vai pitäisikö arvokkaat suot osoittaa varsinaisessa kaavakartassa esimerkiksi luo-merkinnällä? Yhdistyksemme kannattavat edelleen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Mielestämme todellinen yhteensovittaminen tarkoittaa sitä, että molemmat kategoriat turpeenotto- ja luonnonarvosuot näkyvät maakuntakaavan kartalla. Kaavaselostuksen A-osan liitteenä esitetty kartta (Tarkastelu ekologisista yhteyksistä, liite 4.) vastaa koko lailla mielikuvaamme asianmukaisesta vaihemaakuntakaavakartasta. Liitekartassa monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suoalueita tarkoittavat vihreät täplät ja vyöhykkeet tulisi siirtää varsinaiseen maakuntakaavakarttaan. Vihreät täplät voitaisiin vielä varustaa luo-merkinnällä, jolloin niiden määritteenä olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Pelkkä luo-merkintä ei käsittääksemme velvoittaisi kaavoittajaa vielä mihinkään, kuten maanlunastuksiin suojelutarkoituksia varten. Lainsäädäntö (MRL 30 ) mahdollistaa luo-, SL- ym. luonto- ja suojeluarvoja ilmaisevien merkintöjen käytön maakuntakaavoituksessa: Jos jotakin aluetta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, maakuntakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Luo-merkinnöin varustettu vaihemaakuntakaavakartta sovittaisi taloudelliset ja ekologiset arvot yhteen selkeämmin ja yksiselitteisemmin kuin kaavaehdotuksen kartta. Kaavaselostuksessa todetaan, että kaavan toivotaan ohjaavan turpeenotto tietyille soille. Kun ne ekologisesti arvokkaat suot, joille turpeenottoa ei toivota, on häivytetty kartalla valkoiseen alueeseen, voivat turveyhtiöt edelleen käynnistää ympäristölupaprosesseja niiden kaivamiseen estoitta. Luo-merkintä ei vielä takaisi soiden suojelua mutta tunnustaisi maakuntakaavan tasolla tietyt kohteet arvokkaiksi ja saattaisi vaikuttaa niiden kohtaloon ympäristölupaprosesseissa. Aivan samoin voidaan olettaa, että turpeenottoalueeksi merkitty suo on lupaprosessissa kohtuullisen helppo saada turpeenottokäyttöön. Turpeenoton ympäristölupaprosessien sujuvoittamisesta on ollut julkisuudessa runsaasti puhetta. Tilannetta helpottaisi, jos vaihemaakuntakaavoissa osoitettaisiin vahvasti myös säästämisen arvoiset suot. Pahimmillaan nykyinen villin lännen meno ympäristölupien hakeminen ojittamattomien, luontoarvoiltaan korvaamattomien soiden kaivamiseen jatkuisi. Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä otetaan kantaa myös soiden suojelun tilanteeseen maakunnassa. Selvityksen mukaan Pirkanmaan soiden suojelu painottuu nykyisellään karuihin suotyyppeihin. Etenkin korpia on suojeltu vähän niiden kokonaispinta-alaan suhteutettuna. Selvityksessä ehdotetaan, että mahdollista lisäsuojelua tulisi Pirkanmaalla suunnata toisaalta vähäisiin laajoihin ojittamattomiin suoalueisiin ja etenkin 4
maakunnan eteläosaan, jossa suojelualueiden ulkopuolella esiintyy ojittamattomia korpia. Selvityksen mukaan kaikki Pirkanmaalla esiintyvät ojittamattomat suot ovat suoluonnon turvaamisen kannalta tärkeitä. Nämä johtopäätökset puhuvat osaltaan sen puolesta, että monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden suot merkittäisiin vaihemaakuntakaavakarttaan. Suoluonnon puutteellisen suojelutason parantamiseksi tarvitaan kaikki mahdollinen tuki, myös vaihemaakuntakaavan. Arvokkaiden soiden merkitseminen on tässä tärkeä askel. 5. Kommentteja yksittäisistä kohteista Kaavaehdotukseen on piirretty turpeenoton kannalta tärkeitä vyöhykkeitä ja niiden sisälle yksittäisiä turpeenottoalueita. Kaavaehdotuksessa turvevyöhykkeiden kuvataan olevan alueita, joilla on turvetuotantoa ja/tai tutkittuja turvevaroja. Suunnittelumääräyksen mukaan vyöhykkeillä voidaan turpeenottoalueiksi ottaa jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita alueita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Vyöhykkeet sisältävät 31 turpeenottoon osoitettua suota. Kaavaselostuksen B-osassa käsitellään myös 37 suota, jotka Geologinen tutkimuskeskus on tutkinut ja joita pidetään potentiaalisina uusina turpeenottokohteina. Nämä suot on merkitty kaavaselostuksen B-osan karttoihin vihreinä neliöinä mutta ei varsinaiseen kaavakarttaan. Toistaiseksi on epäselvää, mikä on näiden 37 suon asema tulevaisuudessa. Esimerkiksi Kihniössä ja Parkanossa sijaitsevan Louhineva A:n jonka luontoarvoista olemme tiedottaneet sekä ennen kaavaluonnoksen valmistumista että sen jälkeen kohtalo jää yhä avoimeksi. Kaavaselostuksen B-osan vihreiden neliöiden tarkoitusta tulisikin avata kattavammin. Miten näiden 37 turpeenoton kannalta potentiaalisen suon asema poikkeaa punaisin neliöin merkityistä uusista turpeenottoalueista? Entä turvevyöhykkeiden sisällä olevista muista soista, joilla ei ole mitään merkintää? 5.1 Louhineva A Jo yksinomaan Louhineva A:n luontoarvojen kannalta olisi tärkeää tietää, mikä kyseisen suon mahdollinen tai todennäköinen kohtalo on. Louhineva A on Etelä-Suomessa uhanalaisen riekon elinympäristöä. Vaihemaakuntakaavan vaikutusten arvioinnissa kerrotaan, että kaavan toteutuminen ei suoraan heikennä riekon pesimäoloja paitsi siinä tapauksessa, että tuotanto aloitetaan Louhineva A:lla. --- Louhineva A:lla on kolme riekon reviiriä. Louhineva A sijoittuu turvetuotannon kannalta tärkeälle vyöhykkeelle (EO/tu 3). --- Mikäli Louhineva A:lla tai Kotonevalla aloitetaan turvetuotanto, se vähentää lajin reviireitä noin 1-2 %. Tällä on heikentävä vaikutus lajin kantaan pitkällä aikavälillä. Osa tuotantoalueista on nykyään ilmeisesti riekolle sopivaa ruokailualuetta ja tuotanto näillä alueilla pirstoo riekolle sopivaa elinympäristöä. Tämä myös heikentää lajia. Mielestämme vaihemaakuntakaavassa ei ole asianmukaista spekuloida sillä, kaventaako kaava uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia vai ei. Luonnonsuojelulain 5 :n mukaan Suomessa on tähdättävä luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. --- Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Riekon suojelutaso ei Pirkanmaalla ole suotuisa, koska laji on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Louhineva A tulisi rajata vaihemaakuntakaavassa turvevyöhyke EO/tu 3:n ulkopuolelle. Muussa tapauksessa kaava tietoisesti antaa mahdollisuuden riekon elinmahdollisuuksien heikentämiseen, mikä olisi vastoin luonnonsuojelulain 5 :n henkeä. 5.2 Pahkaneva Kaavaehdotuksen turvevyöhykkeiden linjausta tulisi korjata myös EO/tu 22:lla. Tämän vyöhykkeen länsiraja on piirretty kulkemaan pitkin Virtain Pahkanevan itäreunaa. Mikäli turpeenotto tulevaisuudessa ulotettaisiin vyöhykkeen sisällä Pahkanevan reunaan asti, olisi valtaosin luonnontilainen, äärimmäisen arvokas suo vaarassa alkaa kuivua. Pahkanevan suojeluarvoja olemme tuoneet esille jo aiemmissa kannanotoissamme. Niihin on lisättävissä vielä Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) arvio, jonka mukaan Pahkanevan luonnontilainen osa 5
[on] sijoitettavissa kokonsa ja luontonsa puolesta suojelusoiden tasolle (Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, GTK:n turveraportti 191, Espoo 1986). Nykyisellään kaavaehdotuksen turvevyöhykerajaus vaarantaa Pahkanevan luontoarvot. Turvevyöhykettä tulisi lännestä supistaa siten, että sen ja Pahkanevan väliin jää kunnollinen suoja-alue. 5.3 Unnanneva Ikaalisiin rajattu turvevyöhyke EO/tu 16 kattaa alueen, joka jo nyt on varsin tehokkaassa turpeenottokäytössä. Vyöhyke laajentaisi turvealuetta etelään ja itään aina valtatie 3:n läheisyyteen. Turpeenottoa keskitettäisiin täten voimakkaasti yhdelle alueelle. Erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että vyöhykkeen pohjoisosassa on merkitty potentiaaliseksi turpeenottoalueeksi laaja Unnannevan suoalue (vihreä laatikko kaavaehdotuksen B- osan kartalla). Unnanneva on 230 hehtaarin kokoinen suo, jonka lounaisosassa noin 20 hehtaarin laikku on säästynyt ojitukselta. Kyseessä on käytännössä viimeinen jäänne alueen laajoista soista. Ympäröivien alueiden ojituksista huolimatta Unnannevan ojittamaton osa on suhteellisen luonnontilainen ombro-oligotrofinen neva. Alueen eteläosista saattaisi myös olla mahdollista ennallistaa toimiva suokokonaisuus. Unnannevan kohdalla konkretisoituu ongelma siitä, että kaavaehdotukseen potentiaalisiksi turpeenottoalueiksi merkityiltä soilta ei ole laadittu luontoselvityksiä. Mielestämme näiltä mahdollisilta turpeenottoalueilta tulee kartoittaa luontoarvot yhtä lailla kuin uusiksi turpeenottoalueiksi merkityiltäkin kohteilta ennen kaavan jatkovalmistelua. Muutoin on vaarana, että turvevyöhykkeillä osoitetaan potentiaaliseksi kaivukohteeksi laajan tienoon viimeisiä ojittamattomia osia, kuten EO/tu 16:n ja Unnannevan tapauksessa. Unnannevan ja koko EO/tu 16-vyöhykkeen kohdalla on huomioitava myös vesistöön kohdistuva lisärasite. Unnannevan vedet laskevat osin suoraan Kyrösjärven Kovelahteen, osin Kuusijoen kautta. Kovelahteen kohdistuu kaiken kaikkiaan suuri paine: myös Villinojan ja Kokemusjoen valuma-alueiden vesi laskee etelään Kovelahden kautta. Jälkimmäiselle on kaavassa merkitty kokonaan uusia turpeenottoalueita (vyöhykkeelle EO tu/15). Lisäksi Kovelahtea ja alapuolista Kyrösjärveä rasittavat Kovesjoen valuma-alueen turpeenottokentät Parkanon puolella sekä voimaperäinen maatalous ja metsäojitukset. Kovelahden tila on Pirkanmaan ELYkeskuksen mukaan tyydyttävä. Ranta-alueilla on runsaasti sekä ympärivuotista että loma-asutusta. Onko Kovelahden laatuluokan mahdollista nousta lainsäädännön vaatimalle vähintään hyvälle tasolle, jos molemmilla vyöhykkeillä (EO/tu 16 ja 15) valjastetaan kaivuun uusia turpeenottoalueita (ks. myös luku 8)? 6. Luontoselvitykset Maakuntaliitto on teettänyt turvevaihekaavan ehdotukseen uusiksi turpeenottoalueiksi merkityiltä soilta luontoselvitykset. Enviro Oy tutki kesän 2009 aikana 42 suon luontoarvot (32 kaavaluonnoksessa turpeenottoalueeksi merkittyä suota ja 10 muuta suota). Luontoselvitysten tekijät ovat ammattilaisia ja saadut tulokset sikäli luotettavia. Muutamia puutteita luontoselvityksistä kuitenkin havaitsimme: - Luontoselvitysten yhteydessä ei ilmeisesti ole kartoitettu selkärangattomia, kuten hyönteislajistoa. Soilla elää oma hyönteismaailmansa, johon kuuluu mm. EU:n luontodirektiivin IV (a) -liitteessä mainittuja lajeja. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei luonnonsuojelulain 49 :n mukaan saa hävittää tai heikentää. Lajeja kuten lummelampikorentoa, sirolampikorentoa ja isolampisukeltajaa saattaisi esiintyä turpeenottoon varattujen soiden vesialueilla (Ikaalisten Parvilahdennevan Alinen Niittylampi ja Virtain Haapanevan Römönen-lampi). Luontoinventointia tulisi hyönteislajiston osalta täydentää. - Luontoselvitysten raportissa (s. 4) todetaan, että riekkoreviirien luotettavan inventoimisen kannalta lintulaskentojen ajankohta oli liian myöhäinen. Asia pitäisi korjata keväällä 2011. - Luontoselvitysten raportissa (s. 6) todetaan, että maastokäyntien ajankohta ei viitasammakkoinventoinnin kannalta ollut optimaalinen. Myös viitasammakko on luontodirektiivin IV (a) -liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Inventointia tulisi viitasammakon osalta 6
täydentää keväällä 2011. - Enviro Oy kartoitti vaihemaakuntakaavaa varten miltei 2850 hehtaaria soita. Tällaisen hehtaarimäärän kartoittaminen yhden kesän aikana on kolmelle ammattilaisellekin melkoinen tehtävänanto, siitä huolimatta, että suot ovat ojitettuja. Kartoitusta kaipaavia lajiryhmiä on useita ja niiden havainnointiajat vaihtelevat. Mitä enemmän kartoitettavaa ja mitä vähemmän aikaa, sitä todennäköisemmin jotain jää huomaamatta. - Maakuntaliiton järjestämässä osallistapaamisessa 3.3.2010 luonnonsuojelupiiri tiedusteli, aiotaanko turpeenottoon kaavailtujen soiden ennallistamismahdollisuuksia selvittää. Vastauksen mukaan ennallistamispotentiaalia tarkasteltaisiin luontoselvitysten yhteydessä. Emme kuitenkaan löytäneet aiheesta mainintoja luontoselvityksistä tai muualtakaan kaavaehdotuksen materiaalista. Yllä mainitussa osallistapaamisessa esiteltiin myös luontoselvitysraportin alustava versio. Luonnonsuojelupiiri huomautti raportissa olevan virheitä uhanalaisten luontotyyppien tunnistamisessa ja huomioinnissa. Raportin korjatussa versiossa (3.5.2010) uhanalaiset luontotyypit on onneksi noteerattu oikein eli Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (SYKE 2008) mukaisesti. 7. Vaikutusten arviointi Vaihekaavan vaikutusten arvioinnin on konsulttityönä laatinut FCG Finnish Consulting Group Oy. Vaikutuksia on arvioitu varsin monipuolisesti. Tietyissä lähtöoletuksissa ja vertailutavoissa olisi kuitenkin parantamisen varaa. 7.1 Ilmastovaikutukset Kaavaehdotuksen ilmastovaikutusten arvioinnin FCG aloittaa toteamalla, että Suomen kansallisessa tulkinnassa turve on hitaasti uusiutuva biomassapolttoaine, kun taas hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC luokittelee turpeen fossiiliseksi polttoaineeksi. FCG mainitsee tilanteen olevan turpeen osalta ristiriitainen ja lisää, että Suomi toimii aktiivisesti kaikilla tasoilla uusimman tutkimustiedon välittämiseksi kansainvälisen [päästökaupan] laskentatyön käyttöön. Tekstistä välittyy tuntuma, että vaikutusten arvioijan mielestä Suomen tutkimustieto ja tulkinnat ovat oikeammassa kuin muiden. Turpeenpolton hiilidioksidipäästöt ovat tuotettua energiayksikköä kohden 12 prosenttia korkeammat kuin kivihiilellä. Vaihemaakuntakaavan ilmastovaikutusten arvioinnissa painotetaan kuitenkin tutkimuksia, jotka näyttävät turpeenpolton päästöt edullisemmassa valossa, vähäisempinä kuin kivihiilen. Näissä teoreettisissa elinkaaritarkasteluissa lähdetään siitä, että turvetta kaivetaan suopelloilta ja metsäojitetuilta soilta, jotka ovat päästölähteitä, ja turpeenoton päätyttyä kaivaja sitoutuu pitkäaikaiseen (ainakin 100 vuoden) biomassan kasvattamiseen loppuun kalutulla suopohjalla. Ilmastovaikutusten arvioinnissa todetaan, että 30-40 vuoden tarkasteluajanjaksolla turpeen hyödyntämisen ilmastovaikutukset ovat samansuuruiset kuin kivihiilen, mutta 100 vuoden tarkasteluajanjaksolla turpeen hyödyntäminen ja alueen jälkikäyttö aiheuttavat 33-55 prosenttia pienemmät ilmastovaikutukset. Katsomme, että ilmastovaikutusten arviointi johtaa harhaan olettaessaan, että turpeenkaivajat saataisiin sitoutettua vuosisadan mittaiseen biomassanviljelyyn. Tämän lähtöoletuksen nojalla ilmastovaikutusten arviointi on sävyltään varsin myönteinen ja tuloksiltaan epävarma. Mitään takeita turpeenkaivajien jälkikäyttöaikeista ei ole. Omituisen puolueelliselta tuntuu myös vaikutusten arviointiraportin (s. 44) maininta siitä, että maapinta-alan lisääminen bioenergian tuotantoon tukee Suomen tavoitteita uusiutuvien energiamuotojen vahvistamisessa ja kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Maakuntakaavatasolla on perusteltua esittää tällaisten yhtenäisten alueiden syntymistä ja keskittämistä. Vaikutusten arvioija antaa ymmärtää, että turpeenoton kautta Suomi pystyy vahvistamaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Todellisuudessa biomassan kasvattamiseen ei tarvitsisi 7
uhrata soita. Suomessa on hylättyjä peltoja ja sähkölinjoja 350 000-400 000 hehtaaria. 7.2 Vaikutukset energiatalouteen ja työllisyyteen Vaihemaakuntakaavan vaikutuksia energiatalouteen arvioidessaan FCG korostaa turvepolttoaineen paikallisuutta ja työllistävyyttä sanankääntein, jotka paikoin muistuttavat turveteollisuuden omaa markkinointia. Turpeenoton väheneminen ja turpeen tuonnin lisääntyminen nähdään uhkina, jotka vaarantaisivat voimalaitosten toimivuutta, vähentäisivät työllisyyttä ja veisivät kassavirtaa maakunnan ulkopuolelle. Vertailukohtana on ilmeisesti käytetty tilannetta, jossa turpeenottoon ei osoitettaisi Pirkanmaalla uusia alueita eikä tehtäisi mitään korvaavien energialähteiden tai energiansäästön edistämiseksi. Tällainen vertailukohta on huono. Turpeenotto osaltaan ylläpitää Pirkanmaan nykyisiä energiantuotantorakenteita ja vie tilaa vaihtoehtojen edistämiseltä. Mikäli turpeenotosta ja -poltosta luovuttaisiin hallitusti siirtymäajan puitteissa, vaihtoehtoja ehdittäisiin kehittää eikä työttömyys- tai talouskatastrofia kohdattaisikaan. Uusiutuvien energiamuotojen ja energiansäästömenetelmien tutkimus sekä uusiutuvan energian tuotanto ovat tunnetusti työllistäviä aloja, jos niille vain annetaan tilaa vanhakantaisten menetelmien lomassa ja sijalla. Uusiutuvat energialähteet ovat suotuisimpia pienissä, paikallisissa voimalaitoksissa ja loisivat siten työpaikkoja juuri sinne, missä turpeenpoltosta luopuminen työvoimaa vapauttaisi. Turpeenoton alasajo saattaisi kasvattaa myös ympäristönhoidon ja luontomatkailun työllistävyyttä. Ojitettujen soiden ennallistamisessa riittäisi työsarkaa. Turpeenoton väistyminen muuttaisi Pirkanmaan soiset osat virkistyskäyttäjien näkökulmasta houkuttelevammaksi. Luontomatkailun merkitystä ei voida vähätellä: ala työllisti jo vuonna 2000 Suomessa 32 000 ihmistä, miltei kolme kertaa enemmän kuin koko turve-elinkeino (12 350 henkilötyövuotta). Vuosien mittaan luontomatkailun potentiaali vain kasvaa, mikäli edellytyksiä eli luontoa on. 7.3 Vaikutukset arvokkaiden soiden säilymiseen Vaikutusten arvioinnissa väitetään, että kaava mahdollistaa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä listattujen arvokkaiden suokohteiden säilymisen turvetuotannon ulkopuolella. Tältä osin kaava edistää suoluonnon monimuotoisuuden säilymistä kaikilla tärkeiksi katsotuilla alueilla. Tämä arvio on nähdäksemme aivan liian toiveikas ja vailla todellisuuspohjaa. Kaavaselostuksen A-osassa (s. 39) kaavan yleismääräyksistä todetaan, ettei vaihemaakuntakaava estä turvetuotantoa kaavaan merkittyjen alueiden ulkopuolella, jos turvetuotannon edellytykset toteutuvat. Turvetuotannon edellytykset ratkaistaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä. Mikään ei siis tosiasiassa suojaa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä arvokkaiksi todettuja soita. 7.4 Yhteenveto kaavan vaikutuksista Erillään varsinaisesti vaikutusten arviointiraportista kaavaselostuksen A-osassa esitetään yhteenveto kaavan vaikutuksista. Yhteenveto sisältää yhdeksän myönteistä vaikutusta ja kaksi kielteistä vaikutusta. Jakauma viittaa lievään tarkoitushakuisuuteen. Myönteisiin vaikutuksiin perehtyessämme totesimme, että mukaan on päässyt myös sellaisia myönteisiä vaikutuksia, joita toivotaan koituvan. Kaavan myönteiseksi vaikutukseksi kerrotaan mm. se, että kaava mahdollistaa kaikkien Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä osoitettujen suoluontokokonaisuuksien sekä luontoarvoiltaan tärkeiden suoalueiden ja näiden välisten ekologisten yhteyksien säilymisen. Tämä ei ole aivan totta, sillä turveyhtiöt voivat edelleen hakea ympäristölupia turpeenottoon myös kaavakartan valkoisille alueille. Myönteisenä vaikutuksena esitetään lisäksi sitä, että kaava ehkäisee osaltaan vesien tilan heikkenemistä erityisesti alueilla, joilla veden laatu on heikentynyt ja joilla on virkistyskäyttöarvoja tai kalataloudellista merkitystä. Tämä on sinänsä myönteistä, mutta laki vesienhoidon järjestämisestä ja EU:n 8
vesipuitedirektiivi edellyttävät kunnianhimoisempaa päämäärää. Vesien hyvä tila pitäisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä pelkkä heikentymisen ehkäiseminen ei riitä. Kaavan myönteiseksi vaikutukseksi on kirjattu myös se, että kaava ohjaa turvetuotantoa metsäojitusalueille, joista aiheutuu nykyisellään kasvihuonekaasupäästöjä ilmaan, sekä pyrkii edistämään tuotantoalueiden jälkikäyttöä bioenergian tuotantoon; tältä osin kaavan vaikutus ilmastonmuutokseen on myönteisempi kuin muussa tapauksessa. Tämäkin myönteinen vaikutus jää todellisuudessa vain toiveeksi, sillä kaava on ainoastaan ohjeellinen, ei velvoittava, eikä jälkikäytön toteutumistavoista ole tietoa. Lisäksi ojitettujen soiden ennallistaminen olisi huomattavasti suotavampi keino torjua ilmastonmuutosta kuin niiden turpeen kaivaminen ja polttaminen. Ennallistamisen avulla ojitettuja alueita voitaisiin palauttaa hiiltä sitoviksi ekosysteemeiksi sen sijasta, että turve poltettaisiin ja ilmakehään päästettäisiin soihin 5000-10 000 vuoden aikana varastoitunut hiili jota sitten yritettäisiin saada takaisin vuosisataisella biomassanviljelyllä. 8. Vesistövaikutusten arviointi Pirkanmaan ympäristökeskus (nykyinen ELY-keskus) on arvioinut turpeenoton vaihemaakuntakaavan vaikutuksia pintavesiin. Tehdyn selvityksen perusteella kaavaehdotuksessa on määritetty seitsemän valumaaluetta, joilla tulee uutta turpeenottoa suunniteltaessa kiinnittää erityistä huomiota vesistökuormitukseen ja kalatalousvaikutuksiin. Suunnittelumääräyksen mukaan näillä valuma-alueilla turvetuotantoa suunniteltaessa on selvitettävä tuotannon vaikutukset purkuvesistön veden laatuun ja kalastoon. Huomioon tulee ottaa tuotantotoiminnan yhteisvaikutukset ja valuma-alueen kokonaiskuormitus. Toiminta tulee järjestää ja ajoittaa siten, ettei aiheuteta vesistön tilan heikkenemistä eikä vesistön kokonaiskuormitus lisäänny. Suunnittelumääräyksen tavoite ei mielestämme ole riittävä. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin sekä kansallisen vesienhoidon järjestämistä koskevan lain (21 ) mukaan Suomessa tulee saavuttaa pintavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Turvevaihekaavan vaikutuspiirissä Pirkanmaan pohjois-, länsi- ja lounaisosissa on lukuisat purkuvesistöt luokiteltu laadultaan tyydyttävään tai sitä huonompaan luokkaan, ja osaa vesistöistä ei ole vielä luokiteltu lainkaan. Mikäli toiminta kaavan nojalla järjestetään siten, ettei vesistöjen tila heikkene, ei päästä direktiivin ja lainsäädännön vaatimaan tulokseen. Turvevaihekaavan ehdotus mahdollistaa turpeen kaivun jatkamisen nykyisessä mitassa ainakin vuoteen 2030 asti tämä olisi todennäköisesti kohtalokasta niille vesistöille, jotka ovat jo nyt heikossa kunnossa. Suunnittelumääräyksessä olisikin tarpeen edellyttää, että toiminta ei saa estää vesistöjen tilan paranemista vähintään hyvälle tasolle. Laaditussa vesistövaikutusselvityksessä on arvioitu turpeenoton vaikutuksia yksittäisiin järviin ja jokiin ravinteiden, lähinnä kokonaisfosforin, osalta. Selvityksessä todetaan, että kokonaisfosforin rehevöittävä vaikutus ei anna vesistövaikutusten osalta kattavaa arviota, vaan yksityiskohtaisissa arvioinneissa on huomioitava esimerkiksi luontoarvot, vaikutukset asutukseen ja virkistyskäyttöön sekä kiintoaine- ja humuskuormituksen haitat. Tässä vaiheessa ei ole erityisesti selvitetty humuksen ja kiintoaineksen vaikutusta vesistöihin, mitä pidämme puutteena. Turpeenkaivukenttien alapuolisissa vesistöissä nimenomaan humus ja kiintoaines aiheuttavat merkittäviä ongelmia. Vesistövaikutusten arvioinnissa olisi tullut selvittää myös sitä, miten turpeenoton lisääminen yläjuoksulla vaikuttaa koko Kokemäenjoen vesistön ja sitä kautta Itämeren tilaan. 9. Onko kaavalla merkitystä? Kaavan epävarmuustekijänä mainitaan kaavaselostuksen A-osassa (s. 75) se seikka, että kaavan myönteiset vaikutukset riippuvat mm. siitä, miten kaava otetaan huomioon ympäristölupaprosessissa, jota edellytetään kaikilta yli 10 hehtaarin alueilta. Tähän yhteen epävarmuustekijään kulminoituukin kaavan ydinongelma: turpeenoton ja sitä kautta koko suoluonnon tulevaisuus Pirkanmaalla jää sittenkin, kaikesta vaivannäöstä 9
huolimatta, sattuman varaan. Turpeenoton vaihemaakuntakaavan valmistelun aikana on tehty lukuisia selvityksiä, tavattu eri osallisryhmiä, järjestetty kuulemisia, yleisötilaisuuksia, kommenttikierroksia jne. Kaavaehdotukseen on kiteytetty työn tulokset: ehdotus sisältää pikkutarkkoja suunnittelumääräyksiä koskien turpeenottoon varattavien soiden luonnontilaisia osia, pohjavesivaikutuksia, vaikutuksia natura-alueisiin ja purkuvesistöihin. Mikäli kaava ei vaikutakaan todellisiin tapahtumiin Pirkanmaan soilla, mittava kaavoitustyö menee hukkaan ja luonnontilaiset suot eivät vieläkään saa ansaitsemaansa suojaa, vaikka ne on jo maakuntaliiton julkaisemassa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessäkin todettu arvokkaiksi. Nykytilanteessa turpeenkaivajatahot voivat hakea ja saada ympäristöluvan mille tahansa suolle riippumatta siitä, onko suo kaavassa merkitty turpeenottoalueeksi vai eikö sen kohdalla ole merkintää lainkaan. Luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita soita on tätä kautta joutunut ja yhä vaarassa joutua turpeenottoalueiksi. Vaihekaavaprosessin aikana saadut käytännön esimerkit osoittavat, että mm. johtava turpeenottaja Vapo Oy jatkaa ympäristölupahakemusten laatimista jopa luonnontilaisille soille (kuten Virtain Pahkaneva), vaikka turpeenoton vaihemaakuntakaavan tavoitteet ovat olleet yhtiönkin tiedossa jo pari vuotta. Vapo perustelee toimiaan tunnetusti mm. maanomistus- ja -vuokrausolosuhteilla, joihin vaihemaakuntakaavalla ei ole sanan sijaa, ellei vaikkapa luo-merkintää oteta käyttöön. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden uudistuttua ojittamattomia (tai ojituksesta huolimatta luonnonolonsa säilyttäneitä) soita ei pitäisi enää joutua turpeenottokäyttöön. Aika näyttää, vaikuttavatko alueidenkäyttötavoitteiden vaatimukset todella turpeenkaivajiin tai ympäristölupia punnitseviin aluehallintovirastoihin ja oikeusasteisiin. Maakuntakaavoituksen yhteydessä tilanteen paranemista tulisi edistää kaikin mahdollisin keinoin. Jo se, että kaavaan merkittäisiin luonnoltaan arvokkaat suot esimerkiksi luomerkinnällä, antaisi oikean signaalin turveyritysten suuntaan. Suotavinta olisi, jos vaihemaakuntakaava todella, yksiselitteisesti ja sitovasti ohjaisi turpeenoton pois luonnonsuojelullisesti arvokkailta soilta. MRL 32 :n mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Eikö tämä pykälä mahdollista turpeenoton kieltämisen muilta kuin vaihemaakuntakaavan kartassa turpeenottoon osoitetuilta alueilta? Turpeenkaivuaikeet monimuotoisuuden kannalta arvokkailla soilla sotivat vastaan sekä vaihemaakuntakaavan tavoitteita että toivottuja vaikutuksia eli nähdäksemme vaikeuttavat huomattavasti kaavan toteuttamista. Yhdistyksemme katsovat, että maankäyttö- ja rakennuslain 30 ja 32 :n keinoin maakuntakaavassa on mahdollista osoittaa vahvasti, että turpeenottoa ei haluta luonnon kannalta arvokkaille soille. Tätä maakuntaliiton virallisestikin toivomaa suuntausta soisi tuotavan ilmi nykyistä selkeämmin kaikissa yhteyksissä, esimerkiksi turpeenoton vaihemaakuntakaavan yleismääräyksessä. Toistaiseksi kaavaehdotuksen yleismääräyksen sanamuodot tekevät tyhjäksi koko kaavoitustyön: yleismääräyksessä todetaan alistuvasti, että vaihemaakuntakaava ei estä turpeenottoa kaavaan merkittyjen alueiden ulkopuolella, jos turpeenoton edellytykset toteutuvat. Jos kaavan tahdotaan ohjaavan tapahtumien kulkua oikeaan suuntaan, tulisi yleismääräyksessä ilmoittaa yksiselitteisesti sama tavoite, joka kerrotaan kaavaselostuksessa muuallakin: Pirkanmaan suoluonnon tila - selvityksessä listatut arvokkaat suoalueet säilytetään turpeenoton ulkopuolella. 10
Tampereella 8.9.2010 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Maarit Teelmäki, puheenjohtaja Ikaalisten Luonto ry. Sari Jaakkola, sihteeri Ikaalisten Luonto ry. Jussi Niinenmaa, puheenjohtaja Kyrön Luonto ry. Jouko Hannu, sihteeri Kyrön Luonto ry. Timo Tamminen, puheenjohtaja Ylöjärven Luonto ry. Eero Jurvelin, sihteeri Ylöjärven Luonto ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Sanna Junttanen, sihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Allekirjoittajat ovat antaneet suostumuksensa nimiensä tekstaamiseen. 11