HAVAINTO, DIALOGINEN KIRJOITTAMINEN Lähteet: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi. Polanyi, 2002. Personal Knowledge. Towards a Postcritical Philosophy. London: Routledge. Merleau-Ponty 1945. Phénomenologie de la perception. Pariisi: Gallimard. Viskari 2009. Tieteellisen kirjoittamisen perusteet. Tampere: Kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopisto. 1 MIKÄ ON HAVAINTO? Merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys Havainto on johtolanka tai merkki sellaisista todellisuuden piirteistä, jotka eivät ole suoraan havaittavissa. 2 TIEDON SUBJEKTIIVINEN LÄHTÖKOHTA Se, mitä havaitsemme, on asiayhteydessä ja usein toiminnassa subjektiivista ja koettua => perusta tieteelliselle ymmärtämiselle ja ymmärrykselle. Olennaista on se, miten saamme havaitun ymmärettäväksi toisille. Lähtökohdallisesti subjektiivinen havainto on aina käsittämätön. 3
4 5 Havainnoinnin perustana on havainnoijan aistitaito, connoisseurship, (Polanyi) Aistitaito opitaan ja se kehittyy kokemalla, vertailemalla ja tunnistamalla. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tietää tarkasti, mitä näkee. 6
Havaintojen katsannosta uuden tiedon tuottamisessa on kyse etsimisestä, löytämisestä, pulmien ratkaisemisesta ja tulkinnasta ei eri tekijöiden mekaanisesta yhteenliittämisestä. 7 ONKO SUBJEKTIIVINEN TIETO TUTKIMUKSESSA MERKITYKSELLISTÄ? Subjektiivinen ja koettu havainto on merkityksellinen, kun se asetetaan suhteeseen. => havainnon suhde toiseen havaintoon, teoriaan ja käsitteisiin, aiempaan tietoon. Havainnot on tuotettu ja raportoitu hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. 8 Tutkimukseen tehdyt havainnot tulee olla järjestelmällisesti tuotettu, vakuuttava, varma ja tarkka, jotta se voi tekstissä synnyttää koetusta havainnosta reflektoidun ja uudelleen tulkitun havainnon. 9
Taitava tutkija tekee vasta tutkitusta, yksittäisasioista kootusta ajatuksesta tuloksia ja johtopäätöksiä. 10 MIKÄ ON USKOTTAVA HAVAINTO TUTKIMUKSESSA? 11 Havainto on ennalta suunniteltu eli rajattu ja tietoisesti valikoitu. Se on arkihavaintoja järjestelmällisempi, johdonmukaisempi, luokitellumpi ja eritellympi. Havaintoa ei oteta sellaisenaan vaan sitä tarkastellaan kriittisesti suhteessa siihen, mitä tietoa, millaisia havaintoja, tarvitaan. Arvioidaan tehtyä havaintoa krittisesti kohdetta koskevaan esitietoon (esim. teoria). 12
Havainto todetaan olennaiseksi tutkimusongelman, teorian ja tutkimusmetodien kannalta. Kun havainto tukee tutkijaa ymmärtämään tutkittavan kohteen, elämänkokonaisuuden tai tutkittavan antaman merkityksen asialle tai ominaisuudelle. Kun tutkija tiedostaa havaintoihin liittyvän valikointinsa. Havainnon tekeminen noudattaa tieteellisen ajattelun periaatteita (erittely, määrittely, argumentointi). 13 MITÄ ON TIETOINEN JA YMMÄRTÄVÄ HAVAINNOINTI? Tietoinen havainnointi (observointi) = jotakin kohti katsomista. Ymmärtävä havainnointi: tutkija ymmärtää tietyn havainnon suhteessa asiayhteyteen. 14 MIKÄ VAIKUTTAA TIETOISEEN HAVAINNOINTIIN? Perinne, auktoriteetit, omat kokemukset esiymmärryksenä. Tarvetila, mielenkiintomme, mieliala. Tieteenalan ajattelutapa, valittu teoria ja menetelmä, näkökulma aiheeseen. Havainnointitilanne 15
MITEN VALITTU ANALYYSITAPA VAIKUTTAA PÄÄTTELYN AVAAMISEEN TEKSTINÄ? Pragmaattinen: erojen etsiminen, ryhmittely, luokittelu, nimeäminen joko teorialähtöisesti tai aineistolähtöisesti tai teorian ohjaamana. Narratiivinen: aineistolähtöisesti synteesin luominen ilman erojen etsimistä, luodaan johdonmukaisesti etenevä kertomus. 16 MITEN PÄÄTTELY VAIKUTTTAA TEKSTIN KIRJOITTAMISEEN? Induktiivinen - käytännöstä teoriaan: aineisto käsitteellistetään ja käsitteiden mukaan määritellään ilmiötä koskeva teoreettinen malli tai yleisen tason ajatuskokonaisuus (teoria) (vrt. aineistolähtöinen analyysi) Deduktiivinen - teoriasta käytäntöön: käytännön ilmiön erittelyä ja tarkastelua teorian avulla (vrt. teorialähtöinen analyysi) Abduktiivinen - käytännöstä teorian kautta käytäntöön: aineiston pohjalta luodaan johtoajatus, systemaattisen ajatteluprosessin kautta teorian avulla ja palataan käytäntöön (vrt. teorian ohjaama analyysi) 17 DIALOGINEN KIRJOITTAMINEN 18
Polanyin mukaan kieli on koetun peili. Voimme kirjoittaa vain löytämämme ja oppimamme. Sen, minkä olemme ymmärtäneet. 19 Dialoginen kirjoittaminen tukee löytämisen ja ymmärtämisen prosessia. 20 Käyttöteoria kokemus intuitio Aiemmat tutkimustulokset Kulttuurien välinen vertailu Analogiat Miksi? Vertailu julkiseen keskusteluun Lähdekirjallisuus Te or iat Normien etsiminen Tutkimusaineisto 21
Etsi erilaisia näkökulmia, hylkää itsestäänselvyydet Ideoi luovasti kysymällä: Mitä, miten, miksi Ajattele toisin kyseenalaista ja vastaa mahdollisimman monella tavalla. Käytä apuna miellekarttaa! Tavoittele arvoituksen ratkaisemista = oivalla 22 Dialoginen kirjoittaminen tieteellisenä kirjoittamisena on: yksilöllisen ajattelun ja oppimisen, oman ymmärryksen syventämisen, oman käyttöteorian, lähdekirjallisuuden ja tutkimusaineiston välisen keskustelun sekä intuitioon perustuvan luovan tieteellisen oppimisen ja tutkimuksen apuväline. 23 Dialoginen kirjoittaminen ei välttämättä vaadi erityistä paikkaa, aikaa tai hetkeä. Mielen voi antaa seurustella missä tahansa oman tieteenalan ja oppiaineen kanssa. Tärkeää on kirjoittaa ajattelemaansa koko ajan! Olennaista on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja olla siinä valppaana. Dialogiseen kirjoittamiseen ei synnytä vaan harjaannutaan. Oman tai yhteisön tieteellisen asiantuntijuuden kehittämisen väline. 24
ORIENTAATIO KIRJOITTAMISEEN Ota kirjoittaminen oman ajattelun oppimistapahtumana. Hyväksy järjellisen tiedon rinnalle intuitiivinen, kokemukseen perustuva tieto. Kirjoittaminen on toimintaa. Toiminta nostaa esiin hiljaisen tiedon (tacit knowledge). Hiljainen tieto on on olennainen osa omaa asiantuntijuutta. 25 DIALOGINEN KIRJOITTAMINEN KIRJOITTAJAKUMPPANIN KANSSA? Yhteisen tavoitteen asettaminen luvuille, alaluvuille, kappaleille = Mitä tässä haluamme sanoa? Vuorotahtiin kirjoittaminen vai yhdessä kirjoittaminen? Kysyjän/vastaajan roolien vaihtaminen. Meidän teksti mieluuimmin kuin minun teksti. 26 Asettuminen dialogiin: Kohtaamiseen, vuorovaikutukseen, toisen palvelukseen, neuvotteluun, erojen tunnustamiseen, merkitysneuvotteluihin, oppimiseen (havainnoimaan, ymmärtämään, jäsentämään, perustelemaan, asettamaan yhteisiä tavoitteita) 27