MAATALOUDE TALOUDELLIE TUTKIMUSLAITOS 222-1998 Tutkimuksia AGRICULTURAL ECOOMICS RESEARCH ISTITUTE Finland Research reports LATBRUKS- EKOOMISKA FORSKIGS- ASTALTE Undersökningar Maataloud tuotantokustannukset Suomessa Ossi Ala-Mantila Lea Rieppon
L'11111 TUTKIMUKSIA 222 Maataloud tuotantokustannukset Suomessa Ossi Ala-Mantila Lea Rieppon MAATALOUDE TALOUDELLIE TUTKIMUSLAITOS AGRICULTURAL ECOOMICS RESEARCH ISTITUTE, FILAD RESEARCH REPORTS 222
ISB 951-687-8-2 ISS 1239-8799
Esipuhe Maatilan tuotannon suunnittelussa oman tilan kustannusrakte tuntemin on välttämätöntä. Tietoa maataloud kustannuksista tarvitaan lisäksi maatalouspoliittis päätöksteon tueksi. Maataloud taloudellisessa tutkimuslaitoksessa seurataan tämän vuoksi tärkeimpi maataloustuotteid tuotantokustannust kehitystä. Käsillä olevan tutkimusraportin simmäisessä osassa esitellään viljelmämalli avulla lasketut tuotantokustannukset tärkeimmille maataloustuotteille vuod 1996 hintatasossa. Vastaavassa muodossa laskelmat on julkaistu edellis kerran vuonna 1992 (MTTL:n tiedonantoja 18). Ensimmäiset kustannusrakte kehityks seurantaan tarkoitetut viljelmämallit luotiin maataloustuotteid tuotantokustannuksia ja viljelijäväestön tulotason kehitystä selvitelleessä toimikunnassa 197- luvulla (Komiteanmietintö 1975). yt esitettävät kustannuslaskelmat muodostavat uud painorakte, jonka avulla tuotantokustannust kehitystä tullaan seuraamaan. Viljelmämalleilla lasketut tuotantokustannukset kuvaavat lähinnä Etelä- Suom olosuhteissa toimivi viljelmi tuotantokustannuksia. Käytännössä tilakohtaista vaihtelua esiintyy melkoisesti, kut käsillä olevan raportin toisessa osassa käy ilmi. Siinä esitetään maidon, viljan ja sianlihan tuotantokustannukset maataloud kannattavuuskirjanpidossa mukana olevilla tiloilla vuonna 1995. Merkittävimmät erot tilakohtaisissa kustannuksissa selittyvät poisto- ja työkustannuksella. Tuotantokustannuksissa esiintyy myös alueittaista vaihtelua. Lisäksi raportissa tarkastellaan EU-jäsyyd vaikutusta maataloud tuotantokustannuksiin.. Tutkimuks ovat tehneet maatalous- ja metsätiete maisteri Ossi Ala-Mantila ja maatalous- ja metsätiete maisteri Lea Rieppon. Tutkimuslaitos kiittää tutkimuks tekemistä edistäneitä hkilöitä hyvästä yhteistyöstä. Helsingissä helmikuussa 1998 Jouko Sir6n Ilkka P. Laurila Juhani Ikon ylijohtaja erikoistutkija lasktatoim johtaja
Sisällysluettelo MAATALOUSTUOTTEIDE TUOTATOKUSTAUK- SET VILJELMÄMALLEILLA OSSI ALA-MATILA Johdanto 7 Tuotantokustannuslaskelmi perusteet 8 2.1. Tuotantokustannuks määrittely 8 2.2. Satotasot 1 2.3. Tuotantopanost käyttö ja hinnoittelu 11 2.3.1. Tarvikkeet 11 2.3.2. Työpanos 17 2.3.3. Yleiskustannukset 2 2.3.4. Maatalousomaisuus 2 Viljelmämalleihin perustuvat tuotantokustannukset vuod 1996 hintatasossa 23 3.1. Maito 23 3.2. audanliha 29 3.3. Sianliha ja porsaat 34 3.4. Kananmunat 42 3.5. Vilja 46 3.6. Kevätöljykasvit 52 3.7. Sokerijuurikas 56 Yhteveto 6 Kirjallisuus 63 Liitteet 67
MAIDO, VILJA JA SIALIHA TUOTATOKUS- TAUKSET KIRJAPITOTILOILLA LEEA RIEPPOE Johdanto 95 Tuotantokustannust määrittely 95 Maidon tuotantokustannus 97 3.1. Aineisto 97 3.2. Tuotantokustarmuks hajonta maitotiloilla 97 3.3. Tuotantokustannuks suhde tuotettuun maitomäärään, peltoalaan ja ostorehukustannukse 1 3.4. Maitotiloj kustannuserot eri kannattavuusluokissa 11 3.5. Tukialueittain tarkastelu 12 3.6. Vertailu vuod 1992 maidon tuotantokustannuksiin 13 Viljan tuotantokustannukset 14 4.1. Aineisto 14 4.2. Tuotantokustannuks hajonta viljatiloilla 15 4.3. Tuotantokustarmuks ja peltoalan, viljamäärän sekä satotason välin riippuvuus 17 4.4. Viljatiloj kustannuserot eri karmattavuusluokissa 19 4.5. Tukialueittain tarkastelu 11 4.6. Vertailu vuod 1991 kustannuksiin 111 Sianlihan tuotantokustarmus 112 5.1. Aineisto 112 5.2. Tuotantokustarmuks hajonta sikatiloilla 112 5.3. Sianlihan tuotantokustannuks ja tuotetun sianlihamäärän ja ostorehukustarmuks välin riippuvuus 115 5.4. Sianlihatiloj kustannuserot eri karmattavuusluokissa 116 5.5. Tukialueittain tarkastelu 116 5.6. Vertailu vuod 1992 tuotantokustannuksiin 118 Yhteveto 118
AGRICULTURAL ECOOMICS RESEARCH ISTITUTE P.O. Box 3, FI-411 HELSIKI, Finland Research reports 222, 1998. 6-93 p. MAATALOUSTUOTTEIDE TUOTATOKUSTAUK- SET VILJELMÄMALLEILLA OSSI ALA-MATILA The production costs of agricultural products according to farm models Abstract. The Agricultural Economics Research Institute has calculated the production costs of the major agricultural products since the 197s. The calculations are used to examine the developmt of production costs, and they are based on the farm models. These farm models are constructed partly on the basis of information compiled from bookeeping farms and on the basis of various standards and recommdations. The models describe a situation where a farm has specialised in a production of one product. The farm models represt the conditions in Southern Finland and a level of agriculture more efficit than average. Therefore, the production costs calculated on the basis of these models do not descride the average production costs of farm products in Finland. The production methods and yields of the farm models have now be revised to correspond to the currt situations. The calculations consist of the production of milk, beef, pork, piglets, eggs, bread grain, feed grain, oil plants and sugar beets. The calculations are made for each produot produced on farms of differt sizes and so they show the effect of the farm size on the production costs. The total number of models prested in this report is 5. The cost structures of the models are based on the production costs determined at the price and cost level of the year 1996. Index words: Production costs, farm models, milk, beef, pork, piglets, eggs, grain, oil plants, sugar beets
1. Johdanto Maatilan taloutta ja tuotantoa suunniteltaessa yksittäis kasvinviljely- tai kotieläintuotte kustannusrakte tuntemisella on oleellin merkitys optimaalista tuotantoyhdistelmää haettaessa. Myös maatalouspoliittis päätöksteon perustana ja erilaist politiildcamuutost vaikutust arvioinnissa tarvitaan tuotantokustannust laskemis- ja seurantajärjestelmää. Tuotantokustannuslaskerman perusedellytyksiä ovat laskelmassa käytettävi tietoj luotettavuus ja kustannust jako maatilalla oikein eri viljelykasveille ja kotieläimille. Maatilan kokonaiskustannukset tulisi jakaa eri tuotteille aiheuttamisperiaatte mukaan. Tietoj luotettavuus ja oikeellisuus edellyttävät sit tarkkaa kirjanpitoa, johon sisältyy myös työkirjanpito. Tässä julkaisussa on esitetty tärkeimpi maataloustuotteid eli maidon, naudanlihan, sianlihan, porsaan, kananmuni, viljoj (leipä- ja rehuviljat), kevätrypsin ja sokerijuurikkaan tuotantokustannusrakteet. e perustuvat kirjanpitotiloj tulost sekä tutkimustulost ja normi perusteella raknettuihin viljehnämalleihin. Laskelmat kuvaavat vuod 1996 hintatasoa. Jokaisessa tuotantosuunnassa on viisi eri tilakokoluoklcaa, jot yhtesä viljelmämalleja on 5. Ensimmäisiä viljelmämalleihin perustuvia tuotantokustannusselvityksiä ovat Suomessa tehneet mm. Torvela ja Ikäheimo (1973) sekä Torvela ja Sir6n (1975). Varsinaiset kustannusrakteid ja kustannuskehityks seurantaa vart kehitellyt viljelmämallit laadittiin maataloustuotteid tuotantokustannuksia ja viljelijäväestön tulotason kehitystä selvitelleessä toimikunnassa 197-luvun puolivälissä (Komiteanmietintö 1975, Sir6n 1976, 1977). ämä laskelmat perustuivat suurelta osin vuosi 197-1973 kirjanpitotuloksiin. Kukin viljelmämalli oli erikoistunut vain yhd tuotte tuottamise, koska tavoittea oli saada esille kullekin tuotantohaaralle tyypillin tuotantopanos- ja kustannusrakne. Viljelmämalli kustannusjakaumat muodostivat indeksijärjestelmän painorakte ja itse tuotantokustannust kehityks seurantaan käytettiin useita eri maataloud kustarmushintaindeksej ä ja muita kustannusindikaattoreita. 198-luvun alussa tuotantokustannuslaskelmi painorakne korjattiin vastaamaan vuod 198 II neljänneks hintatasoa (Hemilä 198). Laskelmi perusrakne säilytettiin kuitkin tisellään niin, että viljelmämallit edelle vastasivat mm. tuotantotekniikaltaan ja satotasoiltaan mahdollisimman pitkälti Etelä-Suom olosuhteita. Tilamalli tuotantotekniikka oli edelle Etelä-Suom alue kirjanpitotilojakin tehokkaampi. iinpä viljelmämalli kaikki pellot oletettiin salaojitetuiksi ja kullakin mallilla oli tuotantovälineet ja -panokset, jotka parhait katsottiin sopivan kyseise tuotantohaaraan ja tilakokoluokkaan. Painorakteid korjauks yhteydessä viljatilamalleihin liitettiin uusi viljelmämalli, joka esitti viljan tuotantokustannust muodostumista sekä leipäettä rehuviljaa tuottavalla viljelmällä. Kun tuotantokustannuslaskelmiin vielä 7
198-luvun alussa lisättiin viljelmämallit rypsin viljelylle (Ikon1982a) ja sokerijuurikkaan viljelylle (Ikon 1982b), oli viljelmämalleja käytössä yhtesä 3. Seuraavan kerran tuotantokustannust seurantaan käytettävät viljelmämallilaskelmat uudistettiin 199-luvun alussa (Ala-Mantila 1992). Laskelmat laadittiin tällöin vuod 199 IV neljänneks hinta- ja kustannustasoon. Viljelmämalli tuotos- ja satotasot sekä mm. kone- ja kalustokanta ja tuotantopanost käyttö korjattiin vastaamaan 199-luvun alun tilannetta. Perusratkaisuiltaan viljemämallit säilytettiin vuod 198 II neljänneks hintatasoon laadittuj malli kaltaisina, eli mallit kuvasivat edelle keskimääräistä tehokkaampaa tuotantoa Etelä-Suom olosuhteissa. Eri tuotantohaaroj viljelmämalleihin lisättiin yhdestä kahte uutta, tilasuuruusluokaltaan suurempaa mallia, joid avulla pyrittiin esittämään tuotantokustannust raknetta ja tasoa käytössä olleita tilakokoluokkia suuremmilla viljelmillä. Kaik kaikkiaan uusia viljelmämalleja muodostettiin 17, jot viljelmämalli kokonaismääräksi tuli 47. äissä, kut aikaisemmissakin laskelmissa oli mukana sianlihan- ja kananmunatuotannossa tilamalleja, joille ei oltu varattu peltoalaa. yt julkaistavista malleista tällaiset yksiköt on jätetty pois. Viljelmämalli laatimis lähtökohtana on niid käyttö tuotantokustannust kehityks seurantaan, eikä varsinaisesti todellist tuotantokustannust selvittämin. Luvussa 2 esitetään tuotantokustannuslaskelmi perusteet lähti tuotantokustannust määrittelystä. Lisäksi esitetään laskelmissa käytettävät satotasot sekä tuotantopanost ja -välineid käyttömäärä- ja hintatietoja. Hintatiedot ovat vuodelta 1996. Luvussa 3 kuvataan yksityiskohtaisesti eri tuotteid tuotantokustannust lasktaan käytettävät viljelmämallit. Viljelmämalleilla lasketut tuotantokustannukset eivät siis kuvaa kyseist tuotteid keskimääräistä kustannustasoa maassamme. iitä voidaan pitää ainoastaan nimomais viljelmämallin mukais viljelmän kustannustasona olosuhteissa, jotka vastaavat lähtökohtana pidettyä Etelä-Suom aluetta. Laskelmista on nähtävissä tilakoon vaikutus sekä kustannustasoon ja kustannusjakaumaan. Luvussa 3 esitettävät kustannuslaskelmat muodostavat kustannust indeksisarja-tyyppis seurantajärjestelmän painorakte. äid painorakteid ja maataloud kustannushintaindeksi ja muid kustannusindikaattoreid avulla tullaan jatkossa seuraamaan tuotantokustannust kehitystä. 2. Tuotantokustannuslaskelmi perusteet 2.1. Tuotantokustannuks määrittely Tuotantokustannus on yksi maataloustuotannon kannattavuutta osoittavista liiketuloskäsitteistä, ja sillä tarkoitetaan kaikki tuotantotoiminnasta aiheutuvi 8
kustannust summaa. Keskeisiä liiketuloskäsitteitä tuotantokustannusta laskettaessa ovat maataloud kokonaistuotto ja maataloud liikekustarmus. Maataloud kokonaistuotto on tilivuod aikana maataloudessa tuotettuj tai huomattavassa määrässä edelle jalostettuj tuotteid yhtelaskettu arvo. Kokonaistuottoon luetaan vain tuotteid loppuarvo. Sit esimerkiksi kotieläimille käytetyt omassa taloudessa tuotetut rehut näkyvät kokonaistuotossa maitona tai lihana ja vasikoille juotettu maito lisäkasvuna. Kokonaistuotto ei sit anna oikeata kuvaa maataloud eri tuotannonhaaroj keskinäisistä suhteista, vaan ne on selvitettävä erikoislaskelmin. Maataloud kokonaistuottoon sisältyvät seuraavat erät: Tilivuod rahatulot ja tilisaatavat lukuun ottamatta vuod alussa ollutta omaisuutta vähtämällä saatuja tuloja. Maataloudesta metsätaloute, ruoka- ja yksityistaloute, sivuansioihin, eläkkeisiin ja maatalousomaisuud uudistuksiin luovutettuj tuotteid ja etuuksi raha-arvo. MaataloUstuotannosta johtunut lisäys varastoissa, kotieläimistössä ja kasvillisuusomaisuudessa. Maataloud liikekustannuksella tarkoitetaan maatalousyrityks säännöllistä hoitoa vart tilivuod aikana tehtyjä uhrauksia lukuun ottamatta pääomi korkovaatimusta. Ostettuj tarvikkeid jällemyynnistä aiheutuvat tulot on sit vähnettävä liikekustannuksesta. Mikäli palkkaväkeä tai konetyötä on käytetty maataloud ulkopuolella, on tällais työn osuus jätettävä liikekustannuks ulkopuolelle. Liikekustannukse sisältyvät sit seuraavat erät: Maataloud säännöllisestä hoidosta aiheutuneet rahamot, kut tarvikemot ja maksetut palkat sekä verot. Omaisuud lisäämisestä aiheutuneet rahamot, korot, vuokrat ja eläkemaksut eivät kuulu liikekustarmukse. Yrittäjän ja hän perhesä suorittaman maataloustyön raha-arvo. Maataloud saamat luontoissuoritukset metsä-, sivuansio- sekä ruoka- ja yksityistaloudesta. Maataloud omaisuusesineistä suoritetut poistot ja muut arvon vähnykset lukuun ottamatta myynnin aiheuttamia arvonvähnyksiä. Maataloud tuotantokustannus saadaan, kun liikekustannukse lisätään maataloute sijoitetun pääoman korkovaatimus käyvän korkokannan mukaisesti. Tuotantokustamms tarkoittaa sit kaikki tuotantotoiminnasta aiheutuvi kustannust summaa, ja sitä voidaan käyttää erilaist maataloustuotteid tuotannon kannattavuud määrittämisessä vertaamalla sitä vastaavasta tuotannosta saatuun kokonaistuottoon. Viljelmämalli tuotantokustannuslaskelmat on laadittu osittain teoreettisista määritelmistä poikkeavin perustein. Kotieläint tuotokset, sadot sekä tuotantotarvikkeid ja työn käyttö perustuvat pääasiassa normilukuihin ja Etelä-Suom kirjanpitotiloj tietoihin. Koneid ja kaluston, tuotantoraknust ja peruspararmust arvot perustuvat nykyisiin hankintakustannuksiin. Poistot on laskettu 9
käyttämällä tasapoistometelmää. Korkovaatimus on laskettu puolelle koneid ja kaluston, raknust ja salaojitust jällehankinta-arvosta. Korkokantana on käytetty 6 % ja salaojitetun pellon arvona 21 5 mk/ha. Laskelmissa on lisäksi esitetty, mit yhd %-yksikön muutos korkokannassa vaikuttaa tuotantokustannuks e. Maatalousomaisuudesta määrättävää tulo- ja omaisuusveroa ei ole otettu huomioon tuotantokustannuksia laskettaessa. Pääomi korkovaatimusta laskettaessa ei ole erikse arvioitu velkoj määrää eikä velkoj korkoa. 2.2. Satotasot Viljelmämalli satotasoja määriteltäessä lähtökohtana ovat olleet vuosi 1994-1995 toteutuneet sadot kuud eteläisimmän maaseutuelinkeinopiirin (Uudmaan, Turun, Satakunnan, Häme, Kym ja Pirkanmaan) alueella. Tuotantokustannuslaskelmissa näitä satotasoja on korotettu noin 1 %:11a taulukon 1 mukaisesti, koska viljelmämalli oletetaan kuvaavan keskimääräistä tehokkaampaa tuotantoa mm. satotasoilla mitattuna. Viljoj ja rypsin satotasot kuvaavat bruttosatoa varastossa. Vilja on tällöin esipuhdistettu ja kuivattu. Tuotantokustannuslaskelmissa on leipäviljoilla ja rypsillä otettu huomioon lajittelutappio, joka on arvioitu olevan 3 %. Rehuviljoj satotasot kuvaavat satoja rehuntuotarmossa. Myyntituotannossa rehuviljoj satotasoj on oletettu olevan 2 kg/ha korkeammat. Tämä satoero perustuu Etelä- Suom kirjanpitotiloj satotietoihin. Satoero selittyy osittain sillä, että rehuntuo- Taulukko 1. Viljelykasvi hehtaarisatoj määrittämin viljelmämalleilla. Toteutuneet sadot Etelä-Suomessal vuosina 1994-1996 keskimäärin, kg/ha Satotasot viljelmämalleilla kg/ha Ruis 2 72 3 Kevätvehnä 3 83 4 2 Rehukaura 3 38 3 72 Rehuohra 3 5 3 93 Kuivaheinä 4 22 4 6 Säilörehu 18 43 2 2 Laidun (netto, ry/ha) 3 9 Rypsi 1 49 1 8 Sokerijuurikas 3 2 33 3 1 Uudmaan, Turun, Satakunnan, Häme, Kym ja Pirkanmaan maaseutuelinkeinopiirit 2 myyntituotannossa 3 9 kg/ha 3 myyntituotannossa 4 1 kg/ha 1
tannossa, nimomaan nautakarjataloudessa, rehuvilja on ylesä suojaviljana, jolloin hehtaarisato jää piemmäksi kuin myyntituotannossa. Säilörehun ja kuivan heinän satotasot on ilmoitettu kokonaissatona varastossa. Laitum sato kuvaa nettosatoa ruokinnassa. 2.3. Tuotantopanost käyttö ja hinnoittelu 2.3.1. Tarvikkeet Viljelmämalleilla maan kasvukunnon on oletettu olevan hyvä, jot kustannuksina on otettu huomioon ainoastaan maan kasvukunnon säilyttämisestä aiheutuneet kustannukset. Laskelmissa käytetyt siem- ja lannoitemäärät perustuvat yleisiin suosituksiin ja ohjeisiin. Kasvinviljelylaskelmia laadittaessa apuna on käytetty Maaseutukeskust Liiton laatimia ja julkaisemia katetuottometelmän mukaisia rnallilaskelmia (MKL 1995). Kylvösiemet. Viljelmämalleilla käytetään pelkästään ostosiemtä. Kylvösiemmäärään vaikuttavat mm. sellaiset tekijät kut siemt itävyys ja koko, orastumisolosuhteet sekä usein myös sadon käyttötarkoitus (MKL 1993). Viljelmämalli kylvösiemmäärät perustuvat suosituksiin kylvötiheyksistä ja oletukse, että siemt itävyys on 9 % ja, että siem koko vastaa nykyis lajikkeiston keskitasoa. autakarjatilamalleilla heinä- ja säilörehunurmet uudistetaan joka kolmas vuosi ja laidunnurmet joka neljäs vuosi. Kylvösiemmäärät uudistettaessa ovat 27 kg/ha sin mainituilla ja jälkimmäisellä 28 kg/ha. Tuotantokustannuslaskelmissa kylvösiemt hinnat ovat ruista lukuun ottamatta kevään 1996 kylvöajankohdan mukaisia hintoja. Rukiin hinta on syksyn 1995 tason mukain (taulukko 2). Lannoitteet. Lannoitteid käyttö viljelmämalleilla on määritelty sit, että viljelmä on oikeutettu saamaan Suom ympäristötukiohjelman mukaista perustukea. Ympäristötu perustuki on kaikille viljelijöille tarkoitettu ylein hehtaarikohtain tuki. Perustukea saadakse viljelijän on sitouduttava noudatta- Taulukko 2. Kylvösiemt käyttömäärät ja hinnat viljelmämalleilla. Viljelykasvi kg/ha mk/kg Viljelykasvi kg/ha mk/kg 91) Ruis 16 4,2 Heinänurmi 22, 91) Kevätvehnä 25 2,2 Säilörehunurmi 24, 71) Rehuohra 19 1,9 Laidunnunni 22, Rehukaura 18 1,9 Kevätrypsi 9 19, Viherkesanto, 2 13,1 Sokerijuurikas, yks. 1,4 149 1-vuotin 1) Vuotta kohti laskettuna 11
maan ns. perustu viljelyehtoja (MMM 1996). äid ehtoj mukaan tukea saavalla maatilalla ei lannoitteita ylesä saa käyttää empää kuin ns. lannoituks perustason verran (taulukko 3). Lannoitteiksi katsotaan sekä väkilannoitteet Taulukko 3. Lannoituks perustasot peltokasveittain. Kasvilaji Typpi kg/ha Fosfori kg/ha Rehtivilja 9 15 Leipävilja kevätvehnä 1 15 syysvehnä: syksyllä 2 15 keväällä 1 ruis: syksyllä 2 15 keväällä 1 - Öljykasvit 1 15 Sokerijuurikas 12 3 Ruokaperuna 6 4 Teollisuuspma 8 4 Säilörehu 18 3 Heinä 9 15 lisätyppi, jos odelma korjataan 6 Lähde: IVIMM 1996 Taulukko 4. Karjanlannan ravinnepitoisuudet. Lantalaji Kuivaaine-% Til.paino kg/m3 Liuk. kg/m3 p1) kg/m3 kg/m3 audan - kuivikelanta 2,4 726 1,8 1,13 3,13 -virtsa 1,7 1 6 2,11,5 4,24 - lietelanta 5,2 1 3 1,9,47 2,91 Sian - kuivikelanta 26,8 69 1,25 2,5 2,58 -virtsa,8 1 3 1,73,12 1,49 -lietelanta 3,3 1 8 2,89,67 1,85 Siipikarjan - kuivikelanta 4,1 715,3 5,14 4,43 4,61 1) Karjanlannan fosforista 75 % kasveille käyttökelpoista fosforia Lähde: Viljavuuspalvelu 1997 12
että karjanlanta. Laskelmissa käytetyt lannan ravinnepitoisuudet on esitetty taulukossa 4. Käytetyt lannoitemäärät on esitetty tuotantokustannus laskelmi yhteydessä. Lannoitteid hinnat ovat suuntaa-antavia arvonlisäverottomia viljelijähintoja (taulukko 5). Laskelmissa on käytetty lannoitusajankohdan hintoja. Suurimmilla viljelmämalleilla lannoitteet hankitaan suursäkeissä, joissa lannoitteet ovat 1,5 p/kg edullisempia kuin lannoitteet pisäkeissä. Kalkki. Kasvi ravinteid saanti on kivnäismaissa parhaimmillaan, kun maan ph-luku on noin 6,5. Kalkin tehon heiketessä ajan mittaan mm. ilmasta tulevan rikkilaskeuman ja lannoituks sekä kalkin huuhtoutumis vuoksi tarvitaan ylläpitokalkitusta. Viljelmämalleilla ylläpitokalkitus suoritetaan viid vuod välein ja hehtaarille levitetään magnesiumpitoista kalkkikivijauhetta 2 tonnia. Laskelmissa kalkin hintana on käytetty 14 mk/tonni. Levitys- ja kuljetuskustarmus on arvioitu olle 1 mldtonni. Kasvinsuojeluaineet. Kotieläintilamalleilla kasvinsuojeluaineita on käytetty ainoastaan rikkakasvitorjuntaan. Kasvinviljelytilamalleilla on rikkakasvihävitteid lisäksi käytetty myös muita kasvinsuojeluaineita mm. talvituhosit, tuhohyönteist ja laon torjuntaan. Laskelmissa käytetyt määrät, jotka perustuvat käyttöohjeisiin ja -suosituksiin, sekä arvonlisäverottomat hinnat on esitetty taulukossa 6. Rehunsäilöntäaineet Rehunsäilöntäainetta on käytetty nautakarjatilamalleilla säilörehun valmistuksessa. Säilöntäainea on käytetty AIV II -liuosta. Säilöntäainetta käytetään esikuivatulla säilörehulla 4 l/rehutonni ja tuoresäilörehulla 6 1/ rehutonni (Laine ja Pelton 1992). Laakasiiloissa rehunsäilöntämuovin kulutus arvioidaan,3 kg/tonni. Pyöröpaalisäilörehun käärinnässä kiedotaan 6 muovikerrosta/paali. Yhdellä muovirullalla kääritään sit 2 paalia. Rehunsäilöntäaine hintana on käytetty 4,4 mk/1 vuonna 1996. Laakasiilomuovin hintana on käytetty 14,5 mk/kg ja käärintämuovin hintana 27 mk/ rulla. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Taulukko 5. Ostolannoitteid nimikkeet ja arvonlisäverottomat hinnat pisäkeissä, mk/1 kg. imike mk/1 kg imike mk/1 kg Suom salpietari 12 Pellon Y-lannos 5 132 Pellon typpi Y-lannos 133 Pellon Y-lannos 7 144 Pellon P-lannos 134 Syysviljan kestolannos 168 Pellon K-lannos 131 urm Y-lannos 144 Pellon Y-lannos 2 131 Juurikkaan Y-lannos 1 131 Pellon Y-laimos 3 131 Juurikkaan Y-lannos 3 148 Pellon Y-lannos 4 132 ' Juurikkaan Y-lannos 5 153 13
Taulukko 6. Kasvinsuojeluaineid käyttömäärät (l, kg/ha) ja arvonlisäverottomat hinnat viljelmämalleilla. Valmiste ja hinta Hinta, mk Kevätvehnä Ruis Ohra, kaura Rypsi Sokerijuurikas Rikkakasvit: Dipro Duplosan, 1 41, 1,7 2,8 2,2 Super Treflan, 1 131, 2, Betanal, 1 56, 4,51) Tramat,1 12, 2,1) Goltix, kg 158,5 3,31) Talvituhosiet: Topsin M, kg 34,,4 Tuho hyönteiset: Ribcord, 1 11,,4,42) Muut: Korrvahv. CCC,1 68,,5 1,6 Citowett, 1 29,,4 Kolmelle ruiskutuskerralle jaettuna Kahdelle ruiskutuskerralle jaettuna Ostorehut. Kotieläintilamalleilla käytetyt ostorehumäärät on esitetty tuotantokustannuslaskelmi yhteydessä. Ostorehuj tarve on laskettu tuotantosuunnan ja ruokintasuurmitelman mukaisesti. Ostorehuj hinnat (taulukko 7) ovat arvonlisäverottomia, rahdillisia tilahintoja. Piimmillä tilamalleilla rehut hankitaan säkeissä ja isommilla irtotavarana. Sähkö. Sähkön kulutuksesta eri tuotteid tuotannossa ei ole kovin paljon luotettavaa tietoa saatavissa. Verohallitus on teettänyt Suom Sähkölaitosyhdis- Taulukko 7. Ostorehuj tilahinnat viljelmämalleilla. Säkki mk/kg Irto mk/kg Säkki mk/kg Irto mk/kg autakarjanrehut: - valkuaistiiviste 2,3 2,15 - juomarehu 7,8 - kasvatusrehu I 1,8 1,65 - kivnäisseos 2,68 Sikoj rehut: - valkuaistiiviste 2,6 2,45 - porsasrehu 2,25 2,1 Kanoj rehut: - munitustiiviste 3,5 2,95 - kanakalkki,6 14
tyksellä selvityks maataloustuotannon keskimääräisestä sähkönkäytöstä (Verohallitus 1991). Tämän selvityks mukaan karjasuojan vuotuin sähkönkulutus lypsylehmää kohti on hyvin koneistetussa navetassa keskimäärin 9 kwh. Tämän lisäksi sähköä kuluu viljan jauhatukse (keskimäärin 2.kWh/viljatonni) ja viljan kuivatukse lämminilmalcuivurissa (15-25 kwh/vilj atonni korjuuaj an sääolosuhteista riippu) tai kylmäilmakuivurissa (8-12 kwh/viljatonni säistä riippu). Emakkosikalassa, jossa porsaita tuotetaan myyntiin, sähköä käytetään vuodessa keskimäärin 5 kwh/emakko ja, jos emakkosikala lämmitetään sähköllä, kulutus voi olla jopa 1 kwh/emakko/vuosi. Lihasikalassa, jossa kasvatetaan joko tilalla tuotettuja tai ostettuja porsaita, vuotuin sähkön kulutus on hyvin koneistetussa sikalassa 1 kwh/sikapaikka. Edellä mainittuun selvitykse eivät kuuluneet mm. munituskanalat ja viljatilat. Verohallinnon käsikirjan (Verohallitus 1991) mukaan viljatiloilla viljankuivatukse voidaan soveltaa edellä rehuntuotannon yhteydessä esitettyjä sähkönkäyttölukuja. Kanaloissa käsikirjan mukaan 1 eläinpaikkaa kohti sähköä kuluu valastukse 4 kwh, ilmanvaihtoon 13 kwh ja lämmitykse (ergialajista, tuotantometelmästä ja raknuks kunnosta riippu) -1 kwh oletta, että eläintiheys kanalassa on 12-15 eläintä/m2. Viljelmämalli sähkön käyttömääriä arvioitaessa apuna on käytetty tietoja Etelä-Suom alue kirjanpitotiloj sähkön käyttömoista vuosina 1993-1995. äid avulla on arvioitu tuotantosuunnittain sähkömot hehtaaria kohti alle 1 peltohehtaarin viljelmämalleilla (taulukko 8). Jakamalla näin arvioidut käyttömot sähkön keskimääräisellä hinnalla on saatu hehtaaria kohti lasketut kwh-määrät. äistä kwh-määristä on edelle johdettu sähkön käyttömäärät Taulukko 8. Sähkön käyttömot ja kulutus eri tuotantosuunnissa tilakokoluokittain. Maito-tilat Muut nautakarjatilat Sikatilat Kasvinviljelytilat Käyttomot, mk/ha: 1-2 ha 375 33 85 3 2-3 ha 325 28 535 24 3-5 ha 28 25 42 175 5- ha 26 23 3 125 Kulutus, kwh/hal ): 1-2 ha 975 855 2 2 78 2-3 ha 845 725 1 4 625 3-5 ha 725 65 1 1 455 5- ' ha 675 6 78 325 1) Laskettu käyttömoista yksikköhinnalla 38,5 p/kwh 15
tilamalleilla ja ne esitetään viljelmää kohti laskettuna tuotantokustannuslaskelmi yhteydessä. Suurt yrityskokoluokki, joita ei esimerkiksi kirjanpitoaineistossa ole mukana, sähkön kulutusluvut on arvioitu karkeasti siitä yrityskoon ja sähkömoj välisestä riippuvuudesta, joka piemmissa tilakokoluokissa on havaittavissa. Sähköergialiiton kuluttajatyypeittäin laatiman sähkön keskihintatilaston mukaan maatilatalous maksoi sähköstä keskimäärin 48,6 p/kwh vuonna 1996 (Energiakatsaus 1997). Hintaan sisältyy arvonlisävero, jot laskelmissa käytettävä veroton hinta on 39,84 p/kwh. Poltto- ja voiteluaineet. Poltto- ja voiteluaineid kokonaiskäyttömäärät tilamalleilla esitetään tuotantokustannuslaskelmi yhteydessä. e on laskettu traktorin, leikkuupuimurin ja kuivurin käyttötuntimääri ja normikulutuks perusteella. Käytetyt normiluvut (Laakson ja Järvpää 1996) on esitetty taulukossa 9. Laskelmissa polttoöljyn hintana on käytetty 1,25 mk/litra ja voiteluöljyn hintana 6,8 mk/kg. Hinnat ovat arvonlisäverottomia, ja ne perustuvat Työtehoseuran maatalouskoneid kustannuslasknassa ja konetöid hinnoittelussa käyttämiin hintoihin (Laakson ja Järvpää 1996). Koneid vuokrakäyttö. Koneid vuokrakäytöstä aiheutuvan kustannuks perustana on hehtaaria, tonnia tai muuta yksikköä kohd laskettu työsuorite. Työsuoritemäärät esitetään asianomais tuotantokustannuslaskelman yhteydessä. Koneid vuokrakäytön hinnoittelu perustuu Työtehoseuran tekemiin koneurakoinnin hintatiedusteluihin (Järvpää ja Pelton 1995, Laakson 1997). Tuotantokustannuslaskelmissa käytetyt työkorvaushinnat on ilmoitettu hehtaaria, tonnia tai muuta suoritettua yksikköä kohd. Kasvinsuojeluruiskutuks ja paalauks työkorvaushinta sisältää työkone kustannust lisäksi traktorin kustannukset sekä ajajan palkan: kasvinsuojeluruiskutus 53, mk/ha - heinän ja olj paalaus kovapaalaimella,8 mk/kg pyöröpaalaimella,11 mk/kg säilörehun pyöröpaalaus,4 mk/kg - säilörehun käärintä,2 mk/kg - heinän (kesarmon) niitto 75, mk/ha - leilckuupuinti 53, mk/ha - viljan kuivaus 13; mk/h" Eläint ostot. audanlihan, sianlihan- ja porsastuotantoa sekä kananmuni tuotantoa kuvaavilla tilamalleilla on eläinostoja. Ostettavat eläinmäärät esitetään tuotantokustarmuslaskehni yhteydessä. Vasikoid, porsaid ja kananpoikast hintoina on tuotantokustannuslaskelmissa käytetty seuraavia hintoja: 16
sonnivasikka, 5 kg (välityks myyntihinta) 872 ink/kpl sonnivasildm, 5 kg (välityks ostohinta) 74 porsas, 2 kg, laatuluokka (välityks myyntihinta) 358 porsas, 2 kg, laatuluokka (välityks ostohinta) 343 kananpoikan, 18-viikkoin (markkinahinta) 24 Muut* kotieläinmot. Muut kotieläinmot muodostuvat astutus-, siemnys-, karjantarkkailu-, lääkintä- ja puhdistusainemoista. Etkin lääke- ja puhdistusainemoj selvittämin on vaikeaa. Muut kotieläinmot käsitelläänkin laskelmissa yhtä eränä ja arvioitaessa tämän erän suuruutta apuna on käytetty maidon-, naudanlihan- ja kananmunituotantoon sekä sikataloute erikoistuneid kirjanpitotiloj tuloksia viime vuosilta. Kuviossa 1 on esitetty kaavamaisesti, mit muu kotieläinkustannus muuttuu tilamalleilla peltoalan ja eläinmäärän kasvaessa. Kustannus on ilmoitettu maidon- ja naudanlihantuotannossa nautayksikköä, sianlihan ja porsaid tuotannossa sikapaikkaa kohti. Kananmuni tuotannossa muun kotieläinkustannuks suuruuta on käytetty,8-1,5 markkaa kanaa kohti viljelmäkokoluokasta riippu. 2.3.2. Työpanos Tuotantokustarmuslaskelmi yhteydessä on esitetty kunkin viljelmän ihmistyön tarve. Koska vuokratyön hinnoittelu perustuu hehtaari tai toimi mukaise hinnoitteluun, ei liitetaulukoissa esitettyj laskelmi ihrnistyönmekkilukuihin sisälly vuokratyönä tehtävä työ. Esimerkiksi mikäli viljelmämallin kasvinsuojeluruiskutukset suorittaa tilan ulkopuolin yrittäjä rahtiajona, näkyy tästä aiheutuva kustannus vain vuokratyökorvauksa. Tämä työ ei sit sisälly viljelmämallin ilunistyön- tai konetyönmekkiin. Sekä kone- että ihmistyötunti selvittämisessä on käytetty apuna Työtehoseuran laskemia maataloud työnmekkinormeja. Työnmeldd ilmoittaa, paljonko työaikaa kuluu tietyn työn tai työmäärän tekemise sit, että kasvintuotannon töissä on työnmekissä otettu huomioon suoritusajan lisäksi apu- ja valmisteluajat ja kotieläintuotannon töissä vain valmisteluaika mutta ei apuaikaa. Tämä on Taulukko 9. Traktoreid ja leikkuupuimureid poltto- ja voiteluaineid kulutus. Polttoöljy: - traktori, teholuokasta riippu 4,5-11, l/tunti - puhnuri, 7, - 13, - siilokuivuri, koosta riippu 15, - 38, Voite/uö/jy: - traktori, teholuokasta riippu,6 -,14 kg/tunti - puimuri,,8 -,16 17
1 8 mwny 6 4 Maitotilat 3 mk/sikapaikka audanlihatilat 2 2 1 Sikatilat 5 1 15 Tilakoko, ha Kuvio I. Muu kotieläinkustannus maito-, naudanliha- ja sikaviljelmämalleilla. laskelmissa lisätty eri kotieläintaloud töid työnmekki summaan päivittäis työnmekin saamiseksi. Konetyönmekki on työstä riippu ylesä noin 15-3 % piempi kuin ihmistyönmekki. Poikkeuksa tästä on kuitkin esimerkiksi viljan kuivaus, jossa konetyöaika on selvästi suurempi kuin ilunistyönmekki. Ihmistyön kokonaistarve sisältää kasvinviljely- ja kotieläintaloustöid lisäksi myös ns. muut maataloud juoksevat työt ja maataloud johtotyöt. Juoksevat työt ja johtotyöt on otettu laskelmiin kirjanpitotiloilla todetun työnmekin mukaisina. Johtotyöhön luetaan kuuluviksi maatalouskirjanpito, kasvinviljelyja kotieläinsuurmitehni laat sekä maataloustuotteid myynti ja tarvikkeid hankinta. Tuotantokustannuslaskelmissa on oletettu, että maito- ja porsastilamalleja lukuun ottamatta kaikissa tilakokoluokissa viljelijäperheellä on jatkuvasti käytettävissä maataloustöihin 1,5 hg työpanos. Maito- ja porsastiloilla on oletettu olevan käytettävissä kahd hg työpanos. Vuotuin työpanos on laskettu 4 tunnin viikoittais työajan ja neljän viikon kesäloman mukaan. Kun lisäksi arkipyhi työaikaa lyhtävä vaikutus otetaan huomioon, muodostuu vuotuiseksi työpanokseksi työntekijää kohti 1 86 tuntia ja edelle viljelijäperhettä kohti 2 79 tuntia, jos käytettävissä on 1,5 hg työpanos, ja vastaavasti 3 72 tuntia, jos käytettävissä on kahd hg työpanos. Palkkatyön tarve on laskettu kaavamaisesti koko ihmistyötarpe ja viljelijäperhe oman työpanoks erotuksa. 18
Työkustarmusta laskettaessa sekä viljelijäperhe että palkattuj työntekijöid tekemät työtunnit on hinnoiteltu maataloustyöntekijöid keskituntiansioid mukaan. Tämä keskituntiansio oli 4 mk/tunti vuonna 1996. Työkustarmusta laskettaessa on otettu palkkatyön osalta lisäksi huomioon tähän liittyvät sosiaalikustannukset, jotka on laskettu vuonna 1996 voimassaolleid maksuperusteid mukaan %:na palkkatyökustarmuksesta seuraavasti: sosiaaliturva maksu 4, tapaturmavakuutusmaksu 3,79 eläkevakuutusmaksut (LEL) 17,9 työttömyysvakuutusmaksu 1, ryhmähkivakuutusmaksu.1 1. - 5. yhtesä 26,79 arkipyhäkorvaukset 2,4 sairasajanpalkka ja työterveyshuolto 4,23 vuosilomapalkat ja lomaltapaluuraha 12,55 -vuosilomakorvaus 4,17 työajanlyhnys 6.9 6. - 1. yhtesä 29,8 vakuutusmaksut (1. - 5.) lisätty kohtiin 6. -1. 36,87 Sosiaalikustannus yhtesä 63,66 Viljelijäperhe oman työn arvon lisäksi on otettu huomioon lakisääteiset maatalousyrittäji eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut. Viljelmämalli MYELja MATA-vakuutusmaksut ja niid pohjana olevat työtulot on laskettu vuonna 1996 voimassaolleid työtulo- ja vakuutusmaksuperusteid mukaisesti. Vakuutusmaksuj suuruus esitetään tuotantokustannuslaskelmi yhteydessä. Työtuntia kohti laskettu ihmistyökustannus on vuod 1996 tuotantokustannuslaskelmissa sit edellis perusteella seuraava: Viljehjäperhe työ: keskituntiansio, mk/tunti 4, + Myel- ja Mata-maksut Palkka/yö: keskituntiansio, mk/tunti 4, sos.kustannukset, mk/tunti 26,3 yhtesä 66,3 19
2.3.3. Yleiskustannukset Vaikka viljelmämallit ovat keskittyneet vain yhd tuotte tuottamise, liittyy tuotantotoimintaan sellaisia kustannuseriä, jotka eivät kokonaan ole luettavissa kyseis tuotannon piiriin. e voivat myös välillisesti, osaksi tai kokonaan, olla kyseistä tuotantoa rasittavia kustannuksia. Maataloudessa mm. teid, oji, aitoj, siltoj yms. korjaus- ja kunnossapitokustannukset, pikaluston osto, erilaiset kirjanpitomot, puhelinmot ja maataloud osuus yksityisauton käyttömoista ovat tällaisia kustannuksia. Tuotantokustannuslaskelmissa yleiskustannuksiksi luettavi eri markkamääräistä suuruutta arvioitaessa lähtökohtana ovat olleet eri tuotantosuuntiin erikoistuneid kirjanpitotiloj tulokset viime vuosilta. Koska kirjanpitoaineis, tossa on vain vähän suuria tiloja, on yleiskustarmuks suuruus tilamallilaskelmissa isoj yksiköid kohdalla lähes täysin arvionvarain. Viljelmämallilaskelmissa käytetyt yleiskustannuks prosttiosuudet liikekustannuksesta eri tuotantosuunnissa on esitetty taulukossa 1. 2.3.4. Maatalousomaisuus Viljelmämalli maatalousomaisuute on luettu kuuluviksi tuotantoa vart tarvittavat raknukset, koneet ja kalusto, kotieläimistö, varastot, salaojitukset ja maatalousmaa. Maatalousomaisuudesta aiheutuvia kustannuksia ovat korko-, poisto- ja lcunnossapitokustannukset sekä vakuutusmaksut. Omaisuusosat ja niid arvot viljelmämalleilla esitetään laskelmi yhteydessä. Omaisuusosi arvoj määrittämin on perustunut seuraaviin lähtökohtiin: Raknukset. Talousraknust jällehankinta-arvot perustuvat maaseutuelinkeinolain mukaisiin raktamis ohjekustannuksiin (MMM 1997). Tuotanto- Taulukko 1. Yleiskustannus liikekustannuksesta (%) eri tilakokoluokkia ja tuotantosuuntia edustavilla viljelmämalleilla. Tilakokoluokka tia Maitotilat Muut nautakarjatilat Sikatilat Kanatilat Vilja ja muut kasvinvilitilat 1-2 5, 5,2 4,2 5,2 2-3 4,4 5, 4,1 5, 3-5 4,1 4,9 4, 4,8 8,2 5-8 3,9 4,8 3,8-4,7 7,4 8-13 3,8 4,7 3,6 4,6 7,4 13-18 3,7 4,6 3,4 4,5 6,8 18-3,7 4,6 3,3 4,5 6,3 23-6, 2
raknust ohjekustannus on annettu- arvonlisäverottomana hintana. Ohjekustannukset vastaavat raknuskustannusindeksin (1995=1) joulukuun 1996 pistelukua 1,9. Ohjekustamiuslaskelmat on esitetty liitteessä 1. Raknust nykyarvoksi on laskettu puolet jällehankinta-arvosta. MMM:n raktamisohjekokoelman ohj'ekustannuksiin sisältyvät myös toimintainvestoiimit kut tuotantoraknust kalusteet, ruokintalaitteet, tilasäiliöt, lypsyasemi laitteet ja putkilypsylaitteet. Toimintainvestointi arvioitu osuus ohjekustannuksista on tuotantokustannuslaskelmissa sisällytetty kone- ja kalusto-omaisuute. Tilamalli konevarastoj mitoitus perustuu koneid ja kaluston vaatimaan tilantarpeese (Klemola 1993). Koneet ja kalusto. Tämä omaisuusosa sisältää sellaiset koneet ja laitteet, jotka ovat viljelmän tuotannossa tarpeellisia ja joita ylesä on kyseistä tuotetta tuottavilla maatiloilla. Konekapasiteetin mitoituksessa on käytetty apuna Työtehoseurassa tehtyjä tutkimuksia (mm. Laine 1993, 1994, 1996). Koneid ja kaluston jällehankinta-arvot vuod 1996 hintatasossa on arvioitu käyttämällä apuna mm. Työtehoseuran julkaisemia maatalouskoneid kustannuslaskehnia (Laakson ja Järvpää 1996), maatalouskoneid myyntitilastoja (MTT 1996) sekä lehdissä julkaistuja hintatilastoja (Koneviesti). Viljelmämalleilla käytettyj koneid ja kaluston jällehankintahirmat ja käyttöaikaoletukset on esitetty liitteessä 2. Traktoreilla ja leildumpuimureilla tehdään käytännössä myös maataloud ulkopuolisia töitä mm. metsä- ja sivuansiotaloudessa. Esimerkiksi Etelä-Suom kirjanpitotiloilla maataloud osuus traktoreid kokonaistyönmekistä,on vaihdellut viime vuosina keskimäärin noin 7 %:sta vajaase 1 %:n tuotantosuunnasta ja tilakokoluokasta riippu. Leildcuupuimureilla vastaava keskimääräin osuus on vaihdellut 6 %:sta 1 %:iin. Viljelmämalleilla traktoreid pääomaarvoista vain tietyn osan, pääsääntöisesti 8-9 %, on katsottu kohdistuvan kyseessä olevaan tuotantoon ja otettu sit huomioon ko. tuotte tuotantokustannuksissa. Viljelmämalleilla, joilla on oma leildumpuimuri, leikkuupuimurin koko on pyritty valitsemaan sit, että s kapasiteetti tulee mahdollisimman hyvin käytetyksi tilamallin omalla puintialalla (Laine 1996). Kone- ja kalusto-omaisuud nykyarvona tuotantokustannuslaskelmissa on käytetty puolta jällehankinta-arvosta. Eräillä maatalouskoneilla olevaa jällemyynti- tai romuarvoa ei laskelmissa ole otettu huomioon. Kotieläimistö. Maito- ja naudanlihatilamalleilla kotieläint nykyarvo on laskettu teurasarvoj mukaan. Sikoj ja kanoj arvo on laskettu puoleksi eläint hankinta-arvon ja teurasarvon summasta. Teurasarvoja laskettaessa on otettu huomioon teurastuks yhteydessä maksettavat, teuraseläinkohtaiset siirtyn-iäkaud tuet. Varastot. Varasto-omaisuute on luettu ylesä vain viljelmällä tuotetut rehuvarastot. iid keskimääräiseksi arvoksi on laskettu puolet niid tuottamise tarvittuj siemt, lannoitteid, kasvinsuojelu- ja rehunsäilöntä- 21
aineid sekä poltto- ja voiteluaineid ja kasvinviljelyn vuokratöid yhtelasketusta arvosta. Mikäli viljelmällä käytetään suuressa määrin irrallaan hankittuja ja varastoitavia ostorehuja, niin osa tästä ostorehusta on luettu varasto-omaisuute. Salaojitukset. Viljelmämalli kaikki pellot on oletettu salaojitetuiksi. Salaojituskustannuks suuruus on Salaojitusyhdistyks mukaan 8 4-15 mk hehtaaria kohti, kun ojamäärä on 6 m/ha. Kustannuksissa ei ole mukana arvonlisäveroa. Etelä-Suom olosuhteita kuvaavilla tilamalleilla salaojituskustannukseksi (jällehankinta-arvoksi) on oletettu 9 mk/ha. Maatalousmaa. Salaojitetun pellon arvona on laskelmissa käytetty 21 5 mk/ha. Arvoon sisältyvät sit salaojitukset, joid nykyarvoksi on oletettu puolet jällehankinta-arvosta. Vuod 1996 kauppahintatilastoj (Maanmittauslaitos 1997) mukaan pellon keskimääräin kauppahinta eteläis Suom alueella vaihteli Turun maaseutuelinkeinopiirin 24 6 mk:sta Kym maaseutuelinkeinopiirin 14 7 mk:aan. Maatalousomaisuudesta aiheutuvi kustannuseri laskemisessa eri omaisuuserille on metelty seuraavasti: Poistokustannus. Poistoj avulla jaetaan pitkäaikaist tuotantovälineid hankkimisesta aiheutuneet kustannukset omaisuusesine käyttövuosille samassa suhteessa kuin s arvo todellisuudessa alee iän, käytön ja kulumis johdosta. Poistokustannus lasketaan raknuksille, koneille ja kalustolle sekä salaojituksille ja se tehdään tasapoistoina kunkin omaisuusosan jällehankinta-arvosta. Talousraknust taloudellisa kestoikänä on tuotantokustannuslaskelmissa pidetty 25 vuotta, jot vuotuin poistokustannus on 4 % raknust jällehankinta-arvosta. Koneid ja kaluston poisto on laskettu kullekin koneelle tai laitteelle erikse arvioimalla s todnäköin taloudellin käyttöikä vuotuis käyttömäärän perusteella. Liitte 2 kone- ja kalustoluetteloista selviävät käytetyt poistoajat. Poistoa laskettaessa koneilla ja kalustolla ei oleteta olevan merkittävää jäänriösarvoa. Salaojitust kestoikä on arvioitu laskelmissa 6 vuodeksi, jot vuosipoiston suuruus on 1,7 % salaojitust jällehankinta-arvosta. Korjaus-ja kunnossapitokustannus. Raknust ja koneid korjauksista ja huollosta aiheutuvat mot sisältyvät korjaus- ja kunnossapitokustannuksiin. Kurmossapitokustarmus lasketaan prostteina omaisuusesine jällehankintaarvosta. Salaojitust korjaus- ja kuimossapitomot sisältyvät yleiskustannuksiin. Kurmossapitokustannust suuruute vaikuttavat omaisuusesine laatu ja vuotuin käyttömäärä. Toisaalta mitä paremmin kunnossapito suoritetaan, sitä pitempi on esine kestoaika. Monissa soveltavissa tutkimuksissa, joissa on jouduttii arvioimaan korjaus- ja kurmossapitokustarmust suuruutta, on tämän erän suuruus ylesä ollut raknuksilla 1 % ja koneilla 3 % jällehankintaarvosta. T_yötehoseuran maatalouskoneid kustannuslasknassa (Laakson 22
ja Järvpää 1996) on kunnossapitokustannuksa käytetty traktorilla 3 %:a ja leikkuupuimurilla 2 %:a hankintahinnasta. äissä laskehnissa traktorin käyttöiäksi on laskettu 7 vuotta ja leikkuupuimurin 8 vuotta. Tuotantokustannuslaskelmissa korjaus- ja kunnossapitomot on arvioitu raknuksilla 1 %:ksi ja koneilla 3 %:ksi jällehankinta-arvoista. Vakuutusmaksut. Tuotantokustannuslaskelmissa ei ole selvitetty omaisuusesineid valcuutusmaksun suuruutta erikse vaan vakuutusmaksuj suuruudeksi on arvioitu keskimäärin,2 % raknust, koneid ja kaluston jällehankintaarvosta ja kotieläimistön nykyarvosta. _ Korkokustannus. Tuotantokustannuslaskelmissa korkokustannus lasketaan omaisuusesine nykyarvosta, ja se lasketaan käyvän korkokannan mukaisesti sekä omalle että vieraalle pääomalle. Viljehnämalli maatalous oletetaan velattomaksi ja korkovaatimus lasketaan kaikissa tuotantosuunnissa ja eri kokoisilla tilamalleilla saman korkoprostin mukaan. Korkokantana on laskelmissa käytetty 6 %. Tuotantokustannuslaskelmi yhteydessä esitetään lisäksi, paljonko 1 %- yksikön muutos korkokannassa vaikuttaa tuotantokustannukse. 3. Viljelmämalleihin perustuvat tuotantokustannukset vuod 1996 hintatasossa 3.1. Maito Lehmämäärät, tuotokset, ruokinta ja pellonkäyttö Maidon tuotantokustaimuslaskelmat on tehty viittä suuruusluokkaa edustavilta viljelmämalleiltal, joilla on lypsylehmiä 16, 32, 64, 96 ja 128. Lehmäkanta uudistetaan neljässä vuodessa, jolloin uudistus on 25 % vuodessa. Syntyvät vasikat, joita ei pidetä uudistusta vart, myydään viljelmän ulkopuolelle. Lehmi ruokinta perustuu viljelmällä tuotettavaan rehuun, ja viljelmi koko peltoala käytetään rehuntuotantoon. 16 ja 32 lypsylehmän malleilla ruokinnassa käytetään tuoresäilörehua ja heinää. Isommilla malleilla ei s sijaan kuivaa heinää käytetä vaan ruokinta perustuu esilcuivattuun säilörehuun. Kaikissa tilakokoluokissa lehmät laidunnetaan, vaikka ainakin kahd suurimman tilamallin kohdalla kesäajan ruokinta käytännössä järjestettäisiin joko niittoruokintana tarhaan tai navettaan tai säilörehuruokintana navettaan. Toisaalta eläinsuojeluasetus velvoittaa päästämään lehmät ja hiehot kesällä laitumelle tai järjestämään niille muu vastaava tarkoituksmukain tila liikkumista vart (Turkki ja Pääsky 1997). 1 Maitotilamalli,tunnus perustuu jatkossa kunkin mallin lehmämäärän., Vastaavaa systematiikkaa noudatetaan myös muissa tuotantosuunnissa. 23
Viljelmillä on pääsääntöisesti rehuntuotantoon tarvittava oma kone- ja kalustokanta. Piimmällä tilamallilla heinän paalaus suoritetaan vuokratyönä. Viljanviljelyssä leikkuupuinti suoritetaan suurimmalla tilamallilla omalla puimurilla. Vastaavasti viljan kuivausta vart kolmella suurimmalla tilamallilla on lämminilmalunvuri. 16 lehmän tilamallilla kasvinsuojeluruiskutukset suoritetaan vuokratyönä. Maidontuotantotiloilla navettatyyppinä on joko parsinavetta tai pihatto. Malli pihatot ovat tyypiltään makuuparsipihattoja, joka on Suomessa yleisin pihattotyyppi (Kivikko 1993). Tilamalleilla pihatto on lämmin. Tilarnalli navettatyypit, ruokinta-, lypsy- ja lannanpoistojärjestelyt on esitetty taulukossa 11. Maitotilamalleilla on lehmi bruttotuotostasona käytetty 7 kiloa (6 783 litraa). Tämä tuotostaso vastaa suunnille Etelä-Suom tarkkailukarjoj vuod 1995 keskimääräistä tuotosta (taulukko 12). Tuotantokustannuslaskelmissa on maitomääristä vähnetty mittatappiona noin 5 %. Lypsylehmi ravinnontarve on laskettu käytössä olevi ruokintasuositust mukaisesti (esim. Maatalouskalteri 1997). äid mukaisesti on tuotettua ergia korjattua maitokiloa (EKM) kohti laskettu tarvittavan ergiaa,44 ry ja 44 g ohutsuolessa imeytyvää valkuaista (OIV). Energian ja valkuais tarve ylläpitoon ja tiineyd aiheuttama lisätarve huomioon otta on viljelmämalli tuotostasolla lypsylehmän ergiantarve yhtesä noin 5 ry:ä ja valkuais tarve 45 kiloa I-valkuaista. Ruokintaan käytettyj rehuj määrät perustuvat mm. maatalouskalterissa julkaistuun taulukkoon eläint vuotuisesta rehuntarpeesta. Rehun kokonaismäärään vaikuttaa lisäksi varastoirmin aikana ja ruokinnan yhteydessä syntyvä hävikki. Laskelmissa on hävikin määräksi arvioitu heinällä 15 %, säilörehulla 15-2 %, rehuviljalla 5 % ja ostoväkirehuilla 3 %. Energian nettosaanti lypsylehmää kohti on tilamalleilla noin 5 1 ry. Rehuntarpe ja hehtaarisatoj perusteella laskettu on laskettu peltoalan tarve lehmää (= nautayksikkö) kohti erikse tuoresäilörehurehuruokinnassa ja esikuivattuun säilörehuun perustuvassa ruokinnassa (taulukko 13). Tämän perusteella on määritetty kokonaispeltoala ja eri viljelykasvi osuudet siitä maitotilamalleilla (taulukko 14). Tarvike- ja työkustannus Tarvikekustannus muodostuu maitoviljelmillä seuraavista ryhmistä: kylvösiemet, lannoitteet, kalkki, kasvinsuojeluaineet, rehunsäilöntäaineet ja -muovit, ostorehut, sähkö, pohto- ja voiteluaineet, keinosiemnys-, eläinlääkintä- ja puhdistusmot sekä rahtityönä suoritetuista töistä aiheutuneet mot. Tarvikemääri lasktaperiaatteet ja yksikkölfirmat on esitetty luvussa 2.3.1. Kokonaismäärät ja kustannus viljelmää kohti esitetään maidon tuotantokustannuslaskelniassa (liite 3). 24
Taulukko 11. Tuotantoteknologia maitotilamalleissa. Viljelmämalli 16 32 64 96 128 Lypsylehmiä, kpl 16 32 64 96 128 avettatyyppi: - parsinavetta - pihatto, lämmin Lypsy: - putkilypsy parressa - lypsyasema Väkirehuruokinta: - säldd/siilo-rehuvaunu-kousa - väkirehuautomaatti Säilörehuruokinta: - laakasiilo: talikko-kottikärry-talikko - laakasiilo: traktori-rehuleikkuri-talikko - pyöröpaali: koneellin purku pöydälle Korsirehuruokinta: - pipaalit varastosta käsin Lannanpoisto: koneellin lannanpoisto, kuivalanta - lietelanta Kuivan heinän korjuu: - kovapaalaus rahtiajona Säilörehun korjuu: - tuoresäilörehu - esikuivattu, pyöröpaalaus Viljan korjuu: leikkuupuinti, oma puimuri leildompuinti, rahtiajona Viljan säilöntä: - lärruninilmakuivaus, oma kuivuri lämminilmakuivaus, rahtikuivaus Taulukko 12. Karjatarkkailutuloksia alueittain vuonna 1995. Maitoa, kg/lehmä Rasva-% Valkuais-% Etelä-Suomi 6 92 4,34 3,28 Sisä-Suomi 6 987 4,34 3,29 Etelä-Pohjanmaa 6 681 4,43 3,3 Pohjois-Suomi 6 997 4,41 3,32 Koko maa 6 923 4,37 3,3 Lähde: MKL 1996 25
Taulukko 13. Rehun ja pellon tarve maidontuotannossa. Tarve kg/ny Korvausluku kg/ry Tarve ry/ny Satotaso kg, ry/ha Pellon tarve ha/ny Tuoresäilörehuruokinta Viljelmällä tuotettavat rehut: Kaura 84 1,11 757 3 7,23 Ohra 84 1,2 824 3 9,22 Kuiva heinä') 92 1,56 59 4 6,2 Säilörehu 12 4,73 2 537 4 5,522) Laidun, ry 5,6 1 3 3 9,33 Ostorehut: Valkuaistiiviste 3 1,11 27 Kivnäisseos 67 Yhtesä (bruttotarve) 6 2783) 1,49 Esikuivattu säilörehuruokinta Viljelmällä tuotettavat rehut: Kaura 89 1,11 82 3 7,24 Ohra 89 1,2 875 3 9,23 Sffilörehu 1 5 3,66 2 869 4 5,64 Laidun, ry 5,6 1 3 3 9,33 Ostorehut: Valkuaistiiviste 33 1,11 297 Kivnäisseos 52 Yhtesä (bruttotarve) 6 1433) 1,44 1) lisäksi odelmaa 1 21 ry/ha säilörehuksi odelmasäilörehu otettu huomioon 3) sisältää noin 96 g OIV/ry Taulukko 14. Peltoala ja s käyttö maitotilamalleilla. 16 32 Viljelmämalli 64 96 128 Kauraa, ha 4,77 9,54 2,29 3,44 4,58 Ohraa, ha 4,53 9,5 19,25 28,88 38,5 Kuivaa heinää, ha 4,2 8,41 Säilörehua, ha 1,9 21,79 53,42 8,13 16,84 Laidunta, ha 7,1 14,1 28,2 42,4 56,5 Yhtesä, ha 31,4 62,81 12,99 181,48 241,98 26
Työnmekki tilamalleilla lypsykarjan hoitotyössä ja rehuj tuotannossa perustuu normilukuihin (Mäkelä ja Laakson 199, Laine ja Pelton 1992, Pelton ja Vanhala 1992, Pelton 1993, Pelton 1994, Laine 1995, Alakruuvi 1996). Työpanoks ja tuntiansion lasktaperiaate on selostettu luvussa 2.3.2. Maidon tuotantokustannusta laskettaessa on oletettu, että viljelmillä on jatkuvasti käytettävissä maataloustöihin kahd hg työpanos (taulukko 15). Omaisuudesta aiheutuva kustannus.taulukossa 16 on esitetty maitotiloj maatalousomaisuud ryhmi arvot. Maitotilamalleilla kotieläimistön nylcyarvo on määritetty lypsylehmän teuras arvon perusteella. Vuod 1996 mukaista teurasarvoa määritettäessä on otettu lehmän lihan markkinahinnan lisäksi huomioon teurastuks yhteydessä maksettu yksikköperustein tuki. Kuljetuskustannus tilalta teurastamoon on myös otettu huomioon arvoa laskettaessa. Hiehon arvon on oletettu olevan 6 % ja vasikan arvon 25 % lehmän arvosta. Varastoj arvo on määritetty kasvituotantoon käytetyistä tuotantopanoksista aiheutuvi kustannust summana ja vuod keskimääräisä arvona on pidetty puolta näin saadusta arvosta. Poistot, kunnossapito, vakuutukset ja korot on laskettu luvussa 2.3.4 selostettuj periaatteid mukaisesti. Viljelmämalleilla traktorin pääoma-arvoista ja traktorista aiheutuvista kustannuksista 85 % on luettu Maidontuotannon osuudeksi. Lisäksi on oletettu, että 16 lehmän tilamallilla, jolla on navetassa kuivalanta, virtsanlevityskalustosta tilan osuus on yksi kolmasosa. Taulukko 15. Ihmistyönmekki maidontuotannossa. 16 32 Viljelmämalli 64 96 128 Kotieläintyöt, h/tila 2 86 3 619 4 66 5 863 7 54 Kasvinviljelytyöt, h/tila 36 536 949 1 29 1 792 Muut maataloustyöt, hitila 48 597 823 998 1 161 Johtotyöt, h/tila 135 163 181 2 218 Yhtesä, h/tila 3 655 4 915 6 56 8 351 1 225 Yhtesä, h/ha 116 78 54 46 42 - viljelijäperhel) osuus, h/tila 3 655 3 72 3 72 3 72 3 72 - palkkatyön osuus, h/tila 1 195 2 84 4 631 6 55 Vuokratöihin sisältyvä työ, h/tila 28 55 55 83 Yhtesä, h/tila 3 683 4 97 6 615 8 434 1 225 Yhtesä, h/ha 117 79 55 47 42 1) Maataloustöihin käytettävissä 2 hg työpanos 27
Taulukko 16. Maatalousomaisuus maidontuotantoon erikoistuneilla viljelmämalleilla, 1 mk/tila. 16 32 Viljelmämalli 64-96 128 Raknusomaisuus: - jällehankinta-arvo 66 1 93 1 354 1 87 2 31 - nykyarvo 33 547 677 94 1 15 Kone-ja kalusto-omaisuus: - jällehankinta-arvo 533 645 1 387 1 743 2 55 - nykyarvo 266 322 693 871 1 253 Kotieläimistö: - nykyarvo 56 113 226 339 452 Maatalousmaa ilman salaojituksia: - nykyarvo 534 1 68 2 57 3 85 4 114 Salaojitukset: - jällehankinta-arvo 283 565 1 89 1 633 2 178 - nykyarvo 141 283 544 817 1 89 Varastot: - nykyarvo 28 56 19 164 196 Maatalousomaisuus yhtesä: - nykyarvo 1 356 2 388 4 37 6 179 8 254 Maidon tuotantokustannus Maidontuotantoa kuvaavilla viljelmämalleilla maidon tuotantokustannus alee 4,3 mk:sta vajaase 2,7 mk:aan tilakoon kasvaessa 16 lehmästä 128 lehmään (kuvio 2 ja liite 3). Maidon tuotantokustannusta laskettaessa koko tuotantokustannuksesta on vähnetty sivutuottona saadun lihan arvo sekä välitykse myytyj vasikoid arvo. Sivutuottea saatu lanta on otettu huomioon ostolannoitteid tarvetta vähtävänä tekijänä. Maidontuotanto on työ- ja pääomavaltaista. Yrityskoon kasvaessa huomattavin muutos tapahtuu työkustannuks suhteellisessa osuudessa tuotantokustannuksesta. Työkustarmuks osuus oli vuonna 1996 piimmällä viljelmämallilla noin 34 % ja suurimmilla viljelmämalleilla 26 % tuotantokustannuksista. Pääomakustarmuks suhteellin osuus oli viljelmämalleilla 39-41 %. Maalle lasketun koron osuus tuotantokustannuksesta oli noin 3 p/litra eli tilakoosta riippu 7-11%. Laskelman osoittamaan maidon tuotantokustannuks tasoon on suhtauduttava tietyin varauksin. Tilamallilaskelmat edustavat tehokasta maidontuotantoa nykyaikaisin metelmin. Laskelmat eivät myöskään anna kuvaa tuotantokustannuks hajonnasta samankokoisissa yksiköissä. 28