OPAS OPETTAJIEN VASTAVUOROISEEN YHTEISTYÖHÖN
Tietoja projektista ja tästä oppaasta Generational Change in the Teaching Profession (akronyymi 2AgePro) on Grundtvik-projekti, joka rahoitetaan EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmasta. Projektin partnerit ovat Tšekin tasavallasta (Charles University in Prague), Suomesta (Oulun yliopisto, joka toimii myös hankkeen koordinaattorina), Saksasta (Ludwig-Maximillians University in Munich), Alankomaista (Utrecht University) ja Ruotsista (Umeå University). Kaksivuotisen projektin tavoitteena on kehittää yhteistyömalleja peruskoulun nuorten (opetuskokemusta 5 vuotta tai vähemmän) ja kokeneiden opettajien (opetuskokemusta 15 vuotta tai enemmän) välille. Mallien tavoitteena on integroida nuoria opettajia nykyistä paremmin koulun kulttuuriin, motivoida opettajia pysymään ammatissaan, antamaan mahdollisuuksia kehittää taitojaan sekä jakamaan kokemuksiaan ja osaamistaan toisten opettajien kanssa. 2AgePro projektin Internet -sivu on osoitteessa http://www.2agepro.eu. Yhteydenotot tähän raporttiin liittyen: Esa Niemi, 2AgePro projektin koordinaattori Oulun yliopisto, Koulutus- ja tutkimuspalvelut PL 7910, 90014 OULUN YLIOPISTO puh: (08) 553 7351 tai (0400) 757 846 email: esa.niemi@oulu.fi web: http://www.kotu.oulu.fi/ede Tämän julkisen raportin on toimittanut projektin saksalainen partneri ja kirjoittanut 2AgePro projektin konsortio (ks. liite 1.) 2AgePro Consortium, 2010 2AgePro project has been funded by the European Commission. Responsibility for the content of this document lies with the consortium and not with the European Commission or its agencies and the Commission cannot be held responsible for any use which may be made of the information contained in this document. 2
Sisältö Tietoja projektista ja tästä oppaasta... 2 Tiivistelmä... 4 1. Johdanto... 6 2. Yhteenveto kansallisista piloteista... 8 2.1. Tsekin tasavalta... 8 2.2. Suomi... 11 2.3. Saksa... 14 2.4. Alankomaat... 17 2.5. Ruotsi... 20 3. Kansallisten mallien analyysi... 24 3.1. Kansallisten mallien hyvin toimivia ja kehitettäviä elementtejä... 24 3.1.1. Tšekki... 24 3.1.2. Suomi... 25 3.1.3. Saksa... 25 3.1.4. Alankomaat... 25 3.1.5. Ruotsi... 26 3.2. Kansallisten toimintamallien keskeisten elementtien koonti... 26 4. Yhteinen eurooppalainen 2Agepro malli opettajien yhteistyön toteuttamiseen... 27 4.1. 2AgePro-mallin skriptin määrittely... 27 4.2. Yhteinen eurooppalainen 2AgePro-malli vastavuoroiseen opettajien yhteistyöhön... 27 5. Yhteenveto... 33 6. Lähteet... 34 2AgePro hankkeen jäsenet... 35 3
Tiivistelmä Tässä oppaassa kuvataan eurooppalainen malli sukupolvienväliseen yhteistyöhon opettajien välillä. Malli on kehitetty yhteistyössä viiden maan kansallisten mallien pohjalta (Tšekin tasavalta, Suomi, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi). 2AgePro projektin tavoitteena on kehittää sukupolvien välinen opettajien yhteistyömalli, joka: a. tukee nuoria opettajia heidän ensimmäisinä työvuosinaan niin, että heillä on tarvittava hiljainen ja käytännöllinen tieto toimiakseen ammatissaan, b. tukee ja motivoi kokeneita opettajia pysymään ammatissaan c. motivoi kokeneita ja eläköityviä opettajia jakamaan ja siirtämään arvokasta osaamistaan ja kokemustaan (esim. käytännön opetustaidot, koulun oman toimintakulttuuurin tuntemus jne.) nuorille opettajille ja d. tukee nuoria opettajia välittämään omaa asiantuntemustaan kokeneille opettajille (uusin tieteellinen tieto ja TVT:n käyttötaidot). 2AgePro projektin konsortio on pilotoinut yhteistyömallit kansallisesti kaikissa viidessä osallistujamaassa. Pilotointiin osallistui 52 opettajaa (25 nuorta opettajaa, joilla on opetuskokemusta 5 vuotta tai vähemmän, 20 kokenutta opettajaa, joilla on opetuskokemusta 15 vuotta tai enemmän sekä 7 näiden ryhmien väliin jääviä opettajia, joilla on 6-14 vuotta opetuskokemusta). Pilotteihin liittyvät haastattelut, kyselyt ja päiväkirjat on toteutettu ja analysoitu kansallisesti. Jokainen partnerimaa on suunnitellut ja toteuttanut oman 2AgePro mallinsa paikallisten lähtökohtien, reunaehtojen ja kulttuuristen taustojen mukaisesti. Tässä oppaassa kuvataan kansallisten pilottien pohjalta kehitetty yhteinen eurooppalainen 2AgePro yhteistyömalli. Viiden kansallisen mallin järjestelmällinen tarkasteleminen on tarpeen, jotta malleja yhdistävien piirteiden tunnistaminen ja niiden maksimaalinen hyödyntäminen olisi mahdollista. Yhteisen mallin kehittämisen tukena käytetään skriptien käsitettä. Skripti on runko tiettyjen jokapäiväisten tilanteiden olosuhteiden, prosessien ja seurauksien kuvaamiseen. Kehitetty yhteinen eurooppalainen 2AgePro malli on skripti, joka kokoaa ja strukturoi opettajien sukupolvien välisen yhteistyön interaktiiviset prosessit. Se koostuu viidestä osasta: (a) Tavoitteet, (b) Aktiviteetit, (c) Vaiheet, (d) Roolit ja (e) Media. Jokaisen yhteistyötiimin, esim. nuorten ja kokeneiden opettajien muodostaman parin tai ryhmän tulee ensimmäiseksi asettaa tavoite toiminnalleen. Tyypillinen tavoite piloteissa oli: Miten voin kommunikoida nykyistä paremmin haastavan vanhemman tai oppilaan kanssa, Yhteisen tavoitteen asettamisen jälkeen opettajien tulee määrittää, millaisilla keinoilla (aktiviteeteilla) he voivat käsitellä asiaa. Tavoitteen tai ongelman ratkaisemiseksi opettajat voivat esimerkiksi sopia, että he keskustelevat aikaisemmista kokemuksista ja tilanteen vaatimista kommunikointitaidoista tai käyttävät roolipeliä vuorovaikutuksen harjoitteluun. Tämän jälkeen valitut aktiviteetit määritellään ja opettajien tulee kuvata valitsemansa työskentelytapa ja -järjestys. Lisäksi opettajien yhteistoiminnallinen malli riippuen siitä, mikä kommunikointimenetelmä (media) on valittuna. Opettajat voivat käyttää tapaamisissaan apuna opettajien 2AgePro -yhteistyökortteja (katso alla) tai he voivat 4
käyttää omia mentaaliskriptejä ilman ulkopuolista ohjausta. Viimeinen määriteltävä asia on roolien jakaminen. Roolien jakaminen auttaa yhteistyöhön osallistuvia opettajia lähestymään aihetta eri näkökulmista. Nuori opettaja voi ottaa edellä mainitussa esimerkissä mentorin roolin, sillä hän voi jakaa kokeneelle opettajalle opinnoissaan oppimaansa tietoa. Kokenut opettaja ottaa näin mentoroitavan roolin. Roolien jako ei ole aina selkeä, tai sitä ei tapaamisessa määritellä. Edellä mainitun uudenlaisen rakenteen avulla vertaillaan viiden erilaisen yhteistyömallin hyviä käytäntöjä ja haasteita. Hyväksi havaittujen toimintatapojen perusteella muodostetaan yhteinen eurooppalainen 2AgePro malli. Sen pohjalta esitetään käytännön suosituksia päätöksentekijöille. Hankkeen julkaisussa 6.3. Suunnitelma opettajien valmentamisesta sukupolvien väliseen yhteistyöhön esitettään malli opettajille, koulujen johdolle ja opetusalan kouluttajille suunnatusta täydennyskoulutuksesta, joka edistää opettajasukupolvien välistä yhteistyötä. 5
1. Johdanto Tämän oppaan tarkoituksena on arvioida 2AgePro projektissa toteutettuja opettajien vastavuoroisen ja sukupolvien välisen yhteistyön mallin kehittämiseen tähtääviä pilotteja. Kansallisten pilottien avulla oppaaseen on koottu yhteinen eurooppalainen 2AgePro malli opettajien sukupolvien väliseen vastavuoroiseen yhteistyöhön. Pilotoinnin aikana viidessä maassa (Tšekin tasavalta, Suomi, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi) suunniteltiin ja toteutettiin kulttuurisiin lähtökohtiin, reunaehtoihin ja olosuhteisiin sopiva kansallinen yhteistyömalli. Tässä oppaassa esitellään myös yhteinen eurooppalainen 2AgePro malli, jota voidaan soveltaa pilottimaita laajemmin. Viiden kansallisen mallin tarkasteleminen on tarpeen, jotta malleja yhdistävien piirteiden tunnistaminen ja niiden maksimaalinen hyödyntäminen olisi mahdollista. Malleja käsitellään uudenlaisella rakenteella, ts. skriptin käsitteen avulla. Teoreettisena lähestymistapana käytettiin pääasiassa yhteistoiminnallisen skriptin käsitettä. Skriptin käsitettä on käyttänyt ensimmäisen kerran Schank ja Abelson vuonna 1977. He käyttivät skriptiä viittaamaan kulttuurisesti jaettuun tietoon maailmasta. Ulkoinen skripti on runko, eräänlainen käsikirjoitus, tiettyyn arkipäivän tilanteeseen liittyvistä olosuhteista, prosesseista ja seurauksista. Se tarjoaa yksilöille tietoa siitä, miten toimia tietyn tilanteen kuluessa (Kollar, Fischer & Hesse, 2006). Yhteisen eurooppalaisen 2AgePro yhteistyömallin kehittämisessä kuvattu skripti luo rakenteen opettajien väliselle vuorovaikutukselle ja sitä voidaan käyttää runkona tukemaan ja parantamaan opettajien sukupolvien välistä yhteistyötä. Skripti muodostuu viidestä analyyttisestä osasta: (a) Tavoitteet, (b) Aktiviteetit, (c) Vaiheet, (d) Roolit ja (e) Media (representaatio) (Kollar, Fischer & Hesse, 2006). Skriptit pyrkivät erityisiin tavoitteisiin, eli ne ovat tavoitesuuntautuneita. Niissä oppijoiden, eli opettajien toivotaan saavuttavan tietyn ennalta määritellyn tavoitteen yhdessä toimiessaan. Oppijat osallistuvat eri aktiviteetteihin. Joskus eri aktiviteetit ovat etukäteen määriteltyjä, kuten esimerkiksi ne aktiviteetit, joissa yliopiston henkilökunta toimii organisoijana tai 2AgePro mallin esittelijänä. Muutoin aktiviteetteja ei ole etukäteen määritelty. Skripti ei määrittele ainoastaan mitä aktiviteetteja vaan myös niiden järjestyksen (Kollar, Fischer & Hesse, 2006). Vaikka kansalliset mallit vaihtelevat merkittävästi, on yhteisen ja joustavan 2AgePro mallin ohjeistus selkeä. Kaikki osapuolet aloittivat pilotoinnin rekrytoimalla niihin osallistuvat opettajat ja koulut. Ilmoittautumisajan päätyttyä järjestettiin orientaatiotilaisuus, jossa osallistujille esiteltiin 2AgePro mallin perusteet. Yhden kansallisen pilotin kohdalla järjestettiin lisäksi erillisiä vuorovaikutuskoulutuksia. Skriptien ulkoinen representaatio voi vaihdella: tähän vaikuttaa se, miten ohjeet välitetään yksilöille (Kollar, Fischer & Hesse, 2006). 2AgePro pilottien malleissa representaatio vaihtelee vuorovaikutuksen kanavan (median) muodossa. Kaikki viisi osallistunutta maata käyttivät vuorovaikutuksen kanavina materiaaleja (esim. esitteitä), tieto- ja viestintätekniikan työkaluja (esim. 2AgePro projektin webbisivut), kokouksia ja puheluita. Tässä oppaassa esitetyssä mallissa osallistuville opettajille ja eri instituutioiden edustajille voidaan määritellä eri rooleja. Roolien määrittäminen tukee ja auttaa osallistujia monipuolisemman näkökulman muodostamisessa (Spiro, 6
Feltovich, Jacobson & Coulson, 1991). Roolijako ei ole välttämättä aina tarkka (Kollar, Fischer & Hesse, 2006) tai se määritellään vain yhden tapaamisen ajaksi. Yhteinen eurooppalainen 2AgePro malli on luotu jäsentämällä kansalisiin malleihin pohjautuvat kokemukset ja suositukset edellä mainittujen viiden osa-alueen (a-e) mukaisesti. Näin on mahdollista hyvin erilaisten kansallisten mallien hyvien käytäntöjen ja haasteiden vertaileminen. Vertailemalla saadaan myös tieto siitä, mitkä asiat em. osa-alueissa muodostavat yhteisen eurooppalaisen 2AgePro mallin. Tämä on ollut yksi haastavimmista, mutta myös tärkeimmistä askelista analyysissä. 7
2. Yhteenveto kansallisista piloteista 2.1. Tsekin tasavalta Tavoitteet Päätavoitteena oli luoda käytännöllinen ja kustannustehokas malli opettajien väliselle yhteistyölle. Tavoitteena oli tarjota edellytykset ja työkalut nuorten (opetuskokemusta alle viisi vuotta) ja kokeneiden (opetuskokemusta yli 15 vuotta) opettajien väliselle yhteistyölle, valvonnalle ja arvioinnille. Lisäksi mallin tavoitteena oli kannustaa ja motivoida opettajia ammatilliseen kehittymisen ja kokemusten vaihtoon heidän jokapäiväisessä työssään. Vaiheet 1. Rekrytointi: Pilotin organisoi Kasvatustieteellisen tiedekunnan Information and Technical Education laitos. Kriittisin vaihe oli opettajien rekrytointi. Opettajien ja koulujen motivointi yhteistyöhankkeeseen ilman erillistä korvausta oli haasteellista. Vaikka tšekkiläisissä kouluissa senioriopettajia on määrällisesti enemmän, sukupolvien välistä vaihtumista ei nähdä ongelmana. Yliopiston tiimi vieraili useissa kouluissa ja esitteli 2AgePro-projektin ja sen yhteistyömallin koulujen rehtoreille ja asiasta kiinnostuneille opettajille. Projektiin osallistui kaksi koulua: yksi alakoulu ja yksi yläkoulu, joista toinen oli pilotissa mukana loppuun asti. 2. Orientaatiotilaisuus: Orientaatiotilaisuus järjestettiin kuukausi ennen kuin opettajien välinen yhteistyö alkoi. Tilaisuudessa yliopiston tiimi esitteli projektin opettajille. Tšekin yhteistyömalli sisältää lyhytkestoisia (viikko), keskipitkiä (kuukausi) ja pitkäkestoisia (4 kuukautta) aktiviteetteja. Keskusteltuaan opettajien kanssa, yliopistotiimi päätti mitkä opettajien tarpeista ja ongelmista on mahdollista ratkaista yhteistoiminnallisesti. Oppimisympäristön käyttökoulutus järjestettiin Moodle-ympäristössä. 3. Koulutus: Pilottiin osallistuville opettajille opastettiin Moodlen käyttöä. 4. Opettajien välinen yhteistyö: Nuori ja kokenut opettaja muodostivat työparin. Työpari tapasi joka viikko ja suoritti viikoittaiset aktiviteetit. Opettajat sopivat raportoivansa tuloksista Moodle-ympäristöön. Koulun hallinnolla oli mahdollisuus tarkkailla opettajien toimintaa Moodlessa. Lisäksi yliopiston edustajat vierailivat opettajien tapaamisissa ja seurasivat ja arvioivat yhteistyömallia, opettajien ammatillisen yhteistyön tehokkuutta sekä tunnistivat ja ratkaisivat esiin tulleita ongelmia. 8
5. Päätöstilaisuus: Yliopistotiimi vieraili koululla tavoitteenaan arvioida yhteistyömallia. Pilottiin osallistuneet opettajat arvioivat tapaamisten onnistumista kyselylomakkeen avulla. Roolit 1. Kokenut opettaja: Kokeneen opettajan rooli oli antaa neuvoja opettamiseen, opetusmenetelmiin, kurssin suunnitteluun, hallinnolliseen työhön ja opettajien välisiin suhteisiin liittyen. Kokeneet opettajat analysoivat yhdessä nuoren opettajan kanssa nuoren opettajan työhön liittyviä haasteita sekä ammatillisia kehittymistarpeita. Kokenut opettaja tiedotti säännöllisesti koulun hallintoa nuoren opettajan edistymisestä. 2. Nuori opettaja: Nuoren opettajan tuli tunnistaa omat ammatilliset tarpeet, jotta heidät voitaisiin integroida paremmin kouluyhteisöön. Lisäksi nuoren opettajan tuli kehittää suhteitaan oppilasiin, opettajakollegoihin, koulun hallintoon ja vanhempiin. Nuorelta opettajalta odotettiin, että hän tarjoaa hyviä ideoita opetuksen traditioiden kehittämiseen ja muuttamiseen. 3. Rehtori: Rehtori on vastuussa nuoren opettajan integroimisesta yhteistyöhön. Rehtorille tiedotetaan säännöllisesti nuoren opettajan edistymisestä ja mahdollisista ongelmista. 4. TVT -opettaja: TVT -opettaja tukee nuoren ja kokeneen opettajan välistä yhteistyötä antamalla teknistä tukea tarvittaessa. 5. Yliopiston edustajat: Yliopistotiimin roolina oli toteuttaa pilotti ja arvioida sen edistymistä. Aktiviteetit Yhteistyömalli perustuu lyhyt- (viikko), keski- (kuukausi) ja pitkäkestoisten (4 kuukautta) yhteistyöaktiviteettien menetelmään. Aktiviteetit sisälsivät useita erillisiä toimintoja pilotin eri osapuolten toteuttamina. 1. Kokenut opettaja: Keskusteluihin osallistuminen Nuoren opettajan tarpeiden tunnistaminen Luokkahuonevierailut Palautteen vastaanottaminen Palautteen antaminen Kenttäkurssien yhteissuunnittelu Viikottaisten aktiviteettien reflektointi Opetusmateriaalin valmistaminen Tiedon julkaiseminen web-sivuilla 2. Nuori opettaja: 9
Esitystapa Keskusteluihin osallistuminen Luokkahuonevierailut Palautteen vastaanottaminen Palautteen antaminen Kenttäkurssien yhteissuunnittelu Viikoittaisten aktiviteettien reflektointi Opetusmateriaalin valmistaminen Tiedon julkaiseminen web-sivuilla 3. Rehtori: Opettajien välisen yhteistyön tarkkailu Ongelmista keskusteleminen Opettajien välisen yhteistyön arviointi Yhteistoiminnallisen mallin merkityksen selittäminen henkilökunnalle. 4. TVT opettaja: Opettajien välisen yhteistyön tarkkailu Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvistä ongelmista keskusteleminen Tukea opettajien motivaatiota jatkaa yhteistyötä. 5. Yliopisto: Pilotin organisointi ja tarkkailu Tsekissä käytetyt viestintävälineet: 1. Materiaalit: Esitteet, esitelmät, kyselyt 2. Tieto- ja viestintäteknologia (TVT): Pilottiin osallistuneet opettajat hyödynsivät TVT:aa tehokkaasti seuraavasti: kommunikoinnin työkalu osallistujien kesken tuotettujen materiaalien säilytyspaikka kontrollin ja tarkkailun työkalu yhteistyöaktiviteettien suunnittelu, organisointi ja kontrollointi verkkoympäristössä. tiedonkeruu, palautteen saaminen ja reflektointi toteutettiin verkkoympäristössä opetusmateriaalien suunnittelu, valmistaminen ja julkaisu opetustuntien ja kenttäkurssien suunnittelu toteutettiin verkkoympäristössä 3. Kokoukset ja puhelin: Yliopistotiimi järjesti kolme tapaamista: orientaation, kontrollointi- ja päätöstilaisuus. Lisäksi opettajilla oli mahdollisuus olla yhteydessä yliopiston edustajiin puhelimitse. 10
2.2. Suomi Tavoitteet Suomalaisen yhteistyömallin päätavoitteita olivat: helpottaa nuorten opettajien työuran ensimmäisiä askeleita auttaa kokeneita opettajia jaksamaan työuran loppuun auttaa opettajien voimaantumista tukea opettajien ammatillista kehittymistä tukea nuorten ja kokeneiden opettajien välistä vastavuoroista yhteistyötä siten, että kokemusperäinen tieto tulee näkyväksi Vaiheet 1. Rekrytointi: Pilotin organisoi Oulun yliopiston Koulutus- ja tutkimuspalvelut yhteistyössä Oulun ja Raahen opetustoimien kanssa. Rekrytointi käynnistyi yhteydenotoilla paikallisiin opetustoimiin ja rehtoreihin. Koska pilotit perustuivat avoimeen, vapaaehtoiseen ryhmätyöskentelyyn, rekrytointi suoritettiin kaupunkikohtaisesti. Kaupunkien opetustoimet ja rehtorit tukivat rekrytointia tiedottamalla pilotista omissa kouluissaan. Sekä Raahessa että Oulussa päätettiin muodostaa ryhmät, jotka olivat avoimia kaikille alueen nuorille ja kokeneille opettajille. Lisäksi päätettiin, että yksi ryhmän jäsenistä toimii ryhmän vetäjänä sekä mentorina muille ryhmään jäsenille. Ryhmän vetäjien vastuulla oli tapaamisten ja ryhmätoimintojen organisointi. Oulun opetustoimi nimesi Oulun ryhmän vetäjän, joka sai koordinoida ryhmän toimintaa työajallaan. Raahen ryhmä valitsi vetäjän keskuudestaan. Myös hän sai koordinoida toimintaa työajallaan. 2. Orientaatiotilaisuus: Opettajille ei jaettu yksityiskohtaisia ohjeita. Orientoituminen perustui ryhmäkeskusteluihin ja ryhmäaktiviteetteihin, joita ryhmän vetäjät koordinoitavat. Orientaatiotilaisuudessa käsiteltiin ryhmän toiminnan reunaehdot: Ryhmän vetäjä toimii mentorina, joka on myös ryhmän jäsen Kaikki ryhmän jäsenet ovat tasavertaisia Ryhmä sopii keskenään mistä ongelmista keskustellaan ja ratkaisuista Ryhmän vetäjä johtaa keskusteluja kysymällä kysymyksiä mutta ei toimi automaattisena ongelmien ratkaisijana Ryhmän toiminta ei perustu suorittamispakkoon Ryhmän jäsenet sitoutuvat sovittuihin pelisääntöihin ja aikatauluihin Aktiviteetit ja keskustelut perustuvat vapaaehtoisiin osallistumiseen ja ovat luottamuksellisia Yliopiston edustajat esittelivät mentoroinnin tausta-ajattelua ja työskentelymallia tilaisuuteen osallistuneille opettajille. 3. Koulutus: Suomessa ei järjestetty erikseen koulutusta. 11
4. Opettajien välinen yhteistyö: 1) Oulun ryhmä (vertaisryhmä, nuoria opettajia ja yksi kokenut opettaja): Ryhmän vetäjä (kokenut opettaja) järjesti ensimmäisen tapaamisen, jossa ryhmän jäsenet sopivat käsiteltävät teemat, aikataulun ja ryhmän pelisäännöt. Ryhmä kokoontui jatkossa kerran kuussa, yhteensä viisi kertaa. Jokainen kokoontuminen oli 1,5-2 tunnin pituinen. Aktiviteetit perustuivat ryhmäkeskusteluihin, ryhmäytymisen tukena käytettiin kerronnallisia ja toiminnallisia menetelmiä. 2) Raahen ryhmä (nuoria ja kokeneita opettajia): Ryhmän vetäjä organisoi ensimmäisen tapaamisen, jossa ryhmän jäsenet sopivat yhteisesti aikataulusta ja pelisäännöistä. Ryhmälle annettiin nimeksi Pedagoginen kahvila. Ryhmä kokoontui kuukausittain viisi kertaa, 1,5-2 tuntia kerrallaan. Ryhmän vetäjä ohjasi keskustelua aiheisiin, jotka hän näki tärkeäksi nuorille opettajille. Keskustelut perustuivat avoimeen keskusteluun ja kokemusten vaihtoon. Joihinkin teemoihin orientoiduttiin lukemalla artikkeleita, joita ryhmän vetäjä oli tuonut mukanaan. 5. Päätöstilaisuus: Yliopiston edustajat järjestivät ryhmäkeskustelutilaisuuden 2-3 viikkoa viimeisen tapaamisen jälkeen. Tapaamisessa käsiteltiin ryhmältä saatua palautetta pilotin eri vaiheista. Tapaaminen kuvattiin. Opettajilta kerätty palaute ja kokemukset analysoitiin ja hyödynnettiin 2AgePro-mallin jatkokehittelyssä. Roolit 1. Nuori opettaja: Ryhmän tasavertainen jäsen 2. Kokenut opettaja: Ryhmän tasavertainen jäsen 3. Ryhmän vetäjä: Ryhmän tasavertainen jäsen, joka vastaa ryhmän työskentelyn organisoinnista ja edistää ryhmäkeskusteluja, ei toimi automaattisena ongelmien ratkaisijana 4. Rehtori: Tukee toimintaa ja rekrytointia tiedottamalla koulunsa opettajille pilotista. 5. Opetustoimi: Tukee toimintaa ja nimeää ryhmän vetäjän 6. Yliopisto: Pilotin käynnistäjä ja arvioija Aktiviteetit Pilotti perustui ryhmätyöskentelyyn ja vertaismentorointiin, jotka toteutuivat tapaamisina kasvokkain. Osallistujat sopivat keskusteltavan teeman kullekin tapaamiselle. 1. Nuori opettaja: Keskusteluihin osallistuminen Palautteen antaminen Palautteen vastaanottaminen Opetuskokemusten reflektointi Kokemusperäisen tiedon analysointi ja jakaminen ryhmäkeskusteluissa 2. Kokenut opettaja: Keskusteluihin osallistuminen 12
Esitystapa Palautteen antaminen Palautteen vastaanottaminen Opetuskokemusten reflektointi Kokemusperäisen tiedon analysointi ja jakaminen ryhmäkeskusteluissa 3. Ryhmän vetäjä: Tapaamisten organisointi (aika, paikka, yleiset järjestelyt) Keskustelua tukevien/käynnistävien artikkeleiden valitseminen (TVT:n käyttö opetuksessa, haastavanoppilaan/vanhemman kohtaaminen, oman identiteetin löytäminen, erilaisten oppilaiden pedagogiset haasteet, ammattiyhdistystoiminta) Ryhmähengen vahvistaminen kerronnallisten ja toiminnallisten menetelmien avulla. Keskusteluihin osallistuminen Palautteen antaminen Palautteen vastaanottaminen Opetuskokemusten reflektointi Kokemusperäisen tiedon analysointi ja jakaminen ryhmäkeskusteluissa 4. Rehtori: Pilotista tiedottaminen opettajille. Tukea opettajien osallistumista tapaamisiin. 5. Opetustoimi: Antaa resursseja ryhmän vetäjälle Antaa resursseja tapaamisia varten Organisoi orientaatiotapaamisen Tiedottaa rehtoreita ja opettajia mahdollisuudesta osallistua vastavuoroiseen yhteistyöhön. 6. Yliopisto: Organisoi ja toteuttaa pilotin Esittelee toimintamallin, järjestää tapaamisia ja haastatteluja Vastaa kyselyihin Kerää palautetta Arvioi Suomessa käytetyt viestintävälineet: 1. Materiaalit: Esitteet, PowerPoint -esitykset, kyselylomakkeet 2. TVT: TVT:aa hyödynnettiin ryhmien työskentelyn suunnittelussa, organisoinnissa ja toteutuksessa. Muuten TVT:n käyttö luokkahuoneessa oli yksi ryhmäkeskustelujen teemoista. 3. Tapaamiset ja puhelin: Yliopiston ja ryhmän välinen kommunikointi toteutui ryhmän vetäjän välityksellä. Yliopisto järjesti orientaatiotilaisuudet, joissa keskusteltiin pilottien toteutuksista. 13
2.3. Saksa Tavoitteet Saksassa 2AgePron tavoitteena on tarjota täydennyskoulutukselle uudenlainen malli, joka perustuu kokeneen ja nuoren opettajan välisen suoran vuorovaikutuksen yhteistyömalleihin. Mallin tavoitteena on tukea nuoria opettajia uran alkuvaiheessa ja rohkaista kokeneita opettajia jatkamaa ammatillista kehittymistään. Vaiheet 1. Rekrytointi: Pilotin suunnitteli ja organisoi Ludwig Maximilians Yliopisto. Yliopiston edustajat olivat yhteydessä yhteen alakouluun, keskikouluun ja oppikouluun. He järjestivät ensimmäisen tapaamisen kussakin koulussa. Tapaamisessa yliopiston edustaja esitteli 2AgePro:n koulun rehtorille ja asiasta kiinnostuneille opettajille. Opettajia, jotka olivat kiinnostuneita osallistumaan pilottiin, pyydettiin ottamaan yhteyttä yliopiston edustajiin joko sähköpostitse tai puhelimitse. 2. Orientaatiotilaisuus: Orientaatiotilaisuudessa opettajilla oli mahdollisuus tutustua toisiinsa, lisäksi yliopiston edustajat esittelivät heille projektin. Tilaisuus koostui seuraavista osista: 3. Parien muodostaminen: Parin valinnan ainoana kriteerinä oli, että osapuolten tuli edustaa eri ikäryhmiä. 4. Teemat ja aikataulusta sopiminen: Parit tekivät yhdessä ajankäytön suunnitelman ja sopivat käytännön asioista, kuten teemoista ja niihin liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista, tapaamisten ajoista ja paikoista, TVT:n käytöstä, kolmannen osapuolen mukaan ottamisesta ja mahdollisista erikoisvälineistä. Osapuolet sitoutuivat sovittuihin käytäntöihin ja aikatauluihin. 5. Yhteistyömallin eri vaiheiden toteuttaminen aktiviteettien avulla: Opettajille jaettiin yhteistyötä varten suunnitellut ohjekortit. Kortit sisälsivät ohjeet opettajien yhteistyölle, teeman keskusteluille, aktiviteetit, tehtävät ja linkit. Ohjekorttien tarkoituksena oli tehdä aktiviteeteista itsestään selviä ja helposti seurattavia. 6. Keskustelu viestintäkäytänteistä: Keskusteltiin ja sovittiin viestintään ja luottamuksellisuuteen liittyvistä säännöistä. 7. Koulutus: Saksassa ei järjestetty erikseen koulutusta. 8. Opettajien välinen yhteistyö: Opettajat sopivat tapaavansa vähintään kolme kertaa kolmen kuukauden aikana. Heillä oli mahdollisuus käyttää yhtä tai useampaa ohjekorttia kolmen kuukauden aikana. Opettajat sopivat, että jokaisen tapaamisen jälkeen täytetään päiväkirja. Päiväkirjaan merkittiin aika, paikka ja 14
tapaamisen aihe. Päiväkirjaan kirjattiin myös muut johtopäätökset sekä hyvät ja huonot kokemukset. 9. Päätöstilaisuus: Päätöstilaisuuden tilalla oli yksilökeskusteluja, joissa jokaiselta opettajalta kyseltiin kokemuksia yhteistyöstä. Roolit 1. Nuori opettaja: Nuoren opettajan rooli on kaksitahoinen. Toisaalta kokeneempi opettaja pyysi häntä olemaan kokeneen opettajan mentori, mutta toisaalta hänellä oli mentoroitavan rooli. Nuorta opettajaa pyydettiin tukemaan vanhempaa opettajaa tai jakamaan kokemuksiaan ja keskusteleman aiheista, jotka hänelle olivat tärkeitä. 2. Kokeneet ja keskimääräisen kokemuksen omaavat opettajat: Kokeneella opettajalla oli sama kaksitahoinen rooli. Hän oli sekä mentori että mentoroitava nuoremmalle työtoverilleen, ja pystyi siten hyödyntämään nuoren opettajan tietämystä. Roolit eivät siis olleet kiinteitä, vaan niitä oli mahdollisuus vaihtaa tilanteen niin vaatiessa. Myös keskimääräisen kokemuksen omaavien opettajien rooli oli vastaava. 3. Rehtori: Koulun johto oli tarpeellinen ainoastaan 2AgePro hankkeen esittelyssä koulujen opettajille. Opettajat toteuttivat 2Agepro hankkeen itse. 4. Yliopisto: Yliopiston henkilökunnan tehtävänä oli järjestää ja toteuttaa 2Agepro hanketta kouluissa. Lisäksi yliopiston henkilökunta arvioi ja seurasi pilotteja, teki haastatteluja, seurasi päiväkirjoja ja toteutti loppukyselyn. Aktiviteetit 1. Nuori opettaja: Eri aiheista keskusteleminen Vastavuoroisia luokkavierailuja Palautteen antaminen Palautteen vastaanottaminen Yhteisiä suunnitelmia eri toiminnoista (oppitunteja, retkiä, filmien tekoa, konserttien pitämistä, vanhempien ja opettajienyhteisiä tilaisuuksia) Roolipelin esittäminen vanhempien ja opettajan välisistä ristiriitatilanteista. Oppilaiden tarkkailua käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. 2. Kokenut opettaja Eri aiheista keskusteleminen Vastavuoroisia luokkavierailuja Palautteen antaminen Palautteen vastaanottaminen 15
Yhteisiä suunnitelmia eri toiminnoista (oppitunteja, retkiä, filmien tekoa, konserttien pitämistä, vanhempien ja opettajienyhteisiä tilaisuuksia) Roolipelin esittäminen vanhempien ja opettajan välisistä ristiriitatilanteista. Oppilaiden tarkkailua käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. 3. Keskimääräisen kokemuksen omaavat opettajat: Keskusteluja eri aiheista Vastavuoroisia luokkavierailuja Palautteen antaminen palautteen saaminen Yhteisiä suunnitelmia eri toiminnoista (oppitunteja, retkiä, filmien tekoa, konserttien pitämistä, vanhempien ja opettajienyhteisiä tilaisuuksia) Roolipelin esittäminen vanhempien ja opettajan välisistä ristiriitatilanteista. Oppilaiden tarkkailua käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. 4. Rehtori: Opettajien tukeminen Tilojen ja materiaalien järjestäminen yhteistyöhön. 5. Yliopisto: Pilotin järjestäminen ja toteuttaminen Esitysten pitäminen, tapaamisten ja haastattelujen järjestäminen Kysymyksiin vastaaminen Esitystapa Saksassa käytettiin piloteissa seuraavia viestintävälineitä: 1. Materiaalit: sisältökortit, esitteet, powerpoint -esitykset ja päiväkirjat. 2. TVT: Opettajat pystyivät hyödyntämään TVT:tä usealla eri tavalla. He etsivät lisätietoa Internetistä, pitivät yhteyttä tutkijaan ja lähettivät päiväkirjojaan sähköpostitse. Internetin avulla osallistujat pystyivät vastavuoroisesti etsimään viimeisempää tietoa käsiteltävistä asioista. 3. Tapaamiset ja puhelin: Pidettiin aloitus- ja päätöstilaisuudet. Opettajilla oli mahdollisuus ottaa yhteyttä yliopiston henkilökuntaan puhelimitse. 16
2.4. Alankomaat Tavoitteet Alankomaiden vastavuoroisen yhteistyön malli tarjoaa koulutuksellista, sosiaalista ja/tai teknistä tukea perusasteen, keskiasteen ja korkeakoulujen opettajille. Malli pohjautuu ja laajentaa ohjauksen ajatusta sekä tukee vastavuoroisen yhteistyön oppimisprosessia. Vastavuoroisen yhteistyön mallin perimmäinen tarkoitus on oppimisen ja opettamisen ilon vahvistamisella motivoida ja kannustaa sekä kokeneiden että nuorien opettajien halua pysyä ammatissa. Yhdessä oppiminen luo kouluissa käytäntöön perustuvan oppimisyhteisön. Vaiheet 1. Rekrytointi: Rekrytointiprosessin järjesti ILVOS, Utrechtin yliopisto, yhteistyössä kutsuttujen koulujen johdon kanssa. Osallistuminen oli vapaaehtoista, jotta oppimisprosessille saataisiin hyvä ja kannustava aloitus. Ensimmäisessä vaiheessa jaettiin opettajille tietoa 2AgePro hankkeesta henkilökohtaisten kontaktien ja ILVOS n verkkosivujen kautta. Jaettu tieto sisälsi tietoa työskentelytavoista, työmäärästä, aikataulun sekä nuori opettaja - kokenut opettaja oppimisen hyödyt. 2. Orientaatiotilaisuus: Ensimmäinen osa 3 tuntisesta orientaatiotapaamisesta oli opettajien tutustuttamista toinen toisiinsa. Jokainen opettaja keskusteli ohjaajan kanssa. Keskustelussa nostettiin esille oppimistavoitteet sekä painotettiin halua osallistua ja sitoutua projektiin. Seuraavaksi muodostettiin sukupolvienvälisiä yhteistyöpareja. Ohjeistuksen tarkoituksena oli saada aikaan spontaania parienmuodostusta, joka pohjautuisi ymmärtämykseen, aikaisempiin vastavuoroisiin kokemuksiin sekä samanlaisiin ainekohtaisiin ja oppimisprosessin tavoitteisiin. Tilaisuuden päätteeksi parit sopivat aikatauluista. 3. Koulutus: Koulutus jaettiin kolmeen osaan. Yksi ryhmä koostui ainoastaan nuorista opettajista, toinen ryhmä pelkästään kokeneista opettajista ja kolmas ryhmä koostui molemmista opettajaryhmistä. Ryhmissä esiteltiin perusteita ohjaukseen. Lisäksi sekä nuorista että kokeneista opettajista koottua ryhmää koulutettiin parityöskentelyyn. Tämä koostui observoinnista, tietojen ja taitojen jakamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja palautteen antamisesta. 4. Opettajien välinen yhteistyö: Nuori ja kokenut opettaja työskentelivät pareittain. Näissä tapaamisissa opettajat pohtivat useita eri aiheita. Vastavuoroisia ohjausmenetelmiä käytettiin ja oppimismateriaaleja tuotettiin yhdessä. Tällä tavoin he pystyivät jakamaan tietoja ja taitoja, pohtimaan parempia käytänteitä tai toimintatapoja sekä lisäämään ja syventämään tietoa ja tiettyjä taitoja. Työskentelysessioiden aikana, ja niiden jälkeen, opettajat vaihtoivat kokemuksiaan, pohtivat oppimistuloksia, tekivät parannusehdotuksia parityöskentelyyn ja mahdollisesti hankkivat ja kehittivät tieto- ja viestintäteknisiä valmiuksiaan. Jokaisen tapaamiseen liittyi tehtäviä, esimerkiksi tietyn oppitunnin 17
didaktisen osion valmistelua, oppimisprosessin ja tulosten reflektointia, kokemusten syventämistä ja soveltamista, TVT-taitojen hankkimista tai lisäämistä. 5. Päätöstilaisuus: Erillisen päätöstilaisuuden järjestämiselle ei ollut tarvetta, sillä vastavuoroisen yhteistyön mallin toteuttaminen jatkui projektin päätyttyä. Roolit Malliin osallistuvien henkilöiden roolit. 1. Kokenut opettaja: Tasaveroisia kumppaneita ryhmässä. Kokenut opettaja toimi mentorina ja myös mentoroitavana nuoremmalle kollegalleen. Näin hän oppi myös nuoren opettajan tiedoista. Roolit eivät siis olleet kiinteitä, vaan niitä oli mahdollisuus vaihtaa tilanteen niin vaatiessa. 5. Nuori opettaja: Tasaveroisia kumppaneita ryhmässä. Toisaalta kokeneempi opettaja pyysi häntä olemaan kokeneen opettajan mentori, mutta toisaalta hänellä oli mentoroitavan rooli. Nuorta opettajaa pyydettiin tukemaan vanhempaa opettajaa tai jakamaan kokemuksiaan ja keskusteleman aiheita, jotka hänelle olivat tärkeitä. 2. Ohjaaja: Yliopiston henkilökunnan tehtävänä oli järjestää keskusteluja opettajien välillä, arvioida ja seurata pilottia, toisin sanoen järjestää sekä yksilö- että yhteisiä haastattelutilaisuuksia. Tehtävänä oli myös pilotin toteutuksen ja arvioinnin käynnistäminen. 3. Oppija: Nuori ja kokenut opettaja olivat oppijan rooleissa. Toiminnallaan ja kokeiluillaan he saavuttivat uutta tietoa ja täydensivät omaa ammatillista osaamistaan. 4. Johtaminen: Projektin ja mahdollisten opettajien toimintatapojen muutosten hyväksyminen. Aktiviteetit 1. Kokenut opettaja: Yhteisten heikkouksien ja vahvuuksien identifiointi Henkilökohtaisten oppimiskysymysten muotoileminen Vastavuoroisen yhteistyön, oppimisen tavoitteiden ja lopputuloksen määrittely Vastavuoroinen luokkaobservointi Ohjaamisen, reflektoinnin, opetuskokemusten reflektoinnin, implisiittisen tiedon esilletuomisen ja opetukseen liittyvien uskomusten työstäminen Tietojen ja taitojen jakaminen Oppimisprosessin ja tulosten reflektointi Oppimisprosessin ja tulosten arviointi 2. Nuori opettaja: Yhteisten heikkouksien ja vahvuuksien identifiointi Henkilökohtaisten oppimiskysymysten muotoileminen 18
Vastavuoroisen yhteistyön, oppimisen tavoitteiden ja lopputuloksen määrittely Vastavuoroinen luokkaobservointi Ohjaamisen, reflektoinnin, opetuskokemusten reflektoinnin, implisiittisen tiedon esilletuomisen ja opetukseen liittyvien uskomusten työstäminen Tietojen ja taitojen jakaminen Oppimisprosessin ja tulosten reflektointi Oppimisprosessin ja tulosten arviointi 3. Oppimisyhteisön ulkopuolinen ohjaaja Nuorten ja kokeneiden opettajien tapaamisten järjestäminen Ohjelman laatiminen tapaamisiin Parien ja ryhmien haastatteleminen Tapahtumien ja kokemusten raportointi Tulosten tarkastelu, menettelytapojen analysointi Yhteistyön järjestäminen pareittain ja ryhmässä Tietojen ja taitojen rittävyyden/riittämättömyyden arviointi, potentiaalien reflektointi 4. Johtaminen: Pilotin toteutuksen ja jatkumisen mahdollistaminen Mahdollisti luokkahuoneiden/luokkien toimimisen yhtenä osana opettajien oppimisprosessia Osallistuville opettajille uskon ja luottamuksen antaminen Vastavuoroisen oppimisen toteutuksessa ajan ja taloudellisten mahdollisuuksien antaminen Antoi yliopiston henkilökunnan tutkia opettajiaan Oli kiinnostunut tämän tyyppisen aikuisopiskelun tuloksista Esitystapa Alankomaissa piloteissa käytettiin seuraavia viestintävälineitä: 1. Materiaalit: Hollannin tiimi on hyödyntänyt tekstejä ohjauksesta, hiljaisesta tiedosta sekä kokemukseen ja ikään liittyvistä karikoista. Tekstien lisäksi kuvallinen materiaali oli tärkeässä roolissa yhteistyöistunnoissa. Tiettyjä opetukseen liittyviä ongelmia videokuvattiin; kouluttajat pystyivät siten kommentoimaan tilannetta ja antamana palautetta. Suunnitelmat ja menettelytavat olivat saatavilla PowePoint -esityksinä, lisäksi blogissa oli saatavilla muita havaintomateriaaleja. Pelejä (opaskortit) käytettiin syventämään ongelman tiettyjä näkökulmia. 2. TVT: TVT:tä käytettiin vastavuoroisen viestintäkanavan osana kyselyjen, oppimistehtävien, raportoinnin ja palautteenannon muodossa. Toisinaan tietoa jaettiin esimerkiksi Googlen välityksellä. Myös pelejä, blogeja ja YouTubea käytettiin. 3. Tapaamiset ja puhelin: Tehtävien ohjeistukset, keskustelut tietyistä ongelmista pareittain tai ryhmissä sekä kouluttajan luennot toteutettiin kaikki vastavuoroisen 19
2.5. Ruotsi yhteistyön ja oppimisen periaatteella. Soiteltiin myös puheluita. Järjestettiin orientaatio- ja koulutustilaisuuksia. Tavoitteet Pilotin pääasiallinen tavoite oli luoda ja testata vastavuoroista yhteistyön mallia, jossa Uumajan kunnan eri alakoulujen nuoret ja kokeet opettajien jakoivat ajatuksiaan. Vaiheet 1. Rekrytointi: Ruotsalaiset projektinvetäjät Uumajan yliopiston kasvatustieteen laitokselta ottivat yhteyttä Uumajan kuntaan ja rehtorien johtokuntaan (Executive Board of Headmasters). Viranomaiset ja muut tahot hyväksyivät pilotin. Ennen tapaamista kouluviranomaisten kanssa, projektin johtajien piti saada eettinen lausunto Ruotsin paikalliselta tutkimusasioiden neuvostolta (Regional Ethical Research Board). Lausunto helpottaa 2AgePro projektin tuomista alueelle ja muiden osallistuvien yhteistyötahojen, kuten esimerkiksi rehtoreiden ja opettajien, sitouttamista projektiin. Opettajat rekrytoitiin kunnan opetustoimen ja rehtoreiden kautta. Ennen pilotin aloittamista jokaisen opettajan kanssa sovittiin henkilökohtainen tapaaminen. Tapaamisessa opettajia tiedotettiin projektista ja pyydettiin kertomaan toiveistaan ja tarpeistaan tulevaa pilottia koskien. 2. Orientaatiotilaisuus: Orientaatiotilaisuudessa käsiteltiin ja vahvistettiin opettajien yhteistyötapaamisten aikataulu koko pilottitutkimuksen ajalle. Aikataulu lähetettiin myös niille opettajille, jotka eivät pystyneet osallistumaan orientaatiotilaisuuteen. Näin opettajat pystyivät sovittamaan oman osallistumisensa sekä pilottitutkimukseen että normaaleihin oppitunteihinsa ja työhönsä koulussa. Orientaatiotilaisuudessa käsiteltiin ja vahvistettiin myös pilottitutkimuksen seuraavien säännöllisten tapaamisten sisältö. 3. Koulutus: Ruotsissa ei järjestetty erikseen koulutusta. 4. Opettajien välinen yhteistyö: Ruotsissa opettajat tapasivat kuusi kertaa, kukin tapamainen kesti kolme tuntia. Yliopiston edustajat, yhdessä nuorten ja kokeneiden opettajien kanssa, osallistuivat tapaamisiin. Opettajat tekivät yhteistyötä monilla eri tavoilla, sekä ryhmätapaamisten aikana että tapaamisten ulkopuolella. Tapaamisten aikana he keskustelivat jokapäiväisistä ongelmista ja haasteista, joita he kohtasivat opettajina luokkahuoneissaan, käytävillä ja muissa tilanteissa työpaikoillaan. Haasteita ja ongelmia käsiteltiin didaktiikan avulla. Tästä esimerkkinä on mm. kuinka opettaa tiettyä ainetta tai aihealuetta tietyissä tilanteissa, ja kuinka olla vuorovaikutuksessa oppilaisiin, vanhempiin, työtovereihin ja koulun johtajiin. Tapaamisten ulkopuolella nekin opettajat, jotka eivät koskaan aiemmin tai erittäin harvoin olivat ottaneet toisiin opettajiin keskusteluyhteyttä, ryhtyivät pitämään yhteyttä vaihtaakseen ideoita ja ehdotuksia sekä antamaan ja vastaanottamaan tukea. 20