MYLLYRINTEEN JA KANNELSUON ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

LIITE 2 (1/18) Äänekosken kaupunki MYLLYRINTEEN JA KANNELSUON ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 226-C6802 27.4.2006

LIITE 2 (2/18) SUUNNITTELUKESKUS OY Äänekosken kaupunki 1 27.4.2006 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET... 3 2.1 Maastotyö ja raportointi... 3 2.2 Lähtöaineisto... 3 2.3 Kohteiden arvottaminen... 3 2.4 Uhanalaisuusluokitus... 4 3 ALUEEN NYKYTILA... 5 3.1 Kallio- ja maaperä sekä pinnan muodot... 5 3.2 Maisema... 5 3.3 Vesiluonto... 7 3.4 Kasvillisuus... 7 3.5 Eläimistö... 9 4 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET LAJIT... 9 5 LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET... 10 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET... 12 KIRJALLISUUS... 13 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Kasvillisuus Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat alueet Maankäyttösuositukset

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS LIITE 2 (3/18) 1 Kuopio/J. Kärkkäinen 27.4.2006 226-C6802 ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKI MYLLYRINTEEN JA KANNELSUON ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 1 JOHDANTO Äänekosken kaupunki on laatimassa Myllyrinteen ja Kannelsuon alueelle asemakaavaa. Äänekosken tekninen lautakunta laittoi Kierälahden asemakaavan vireille 28.8.2002. Myöhemmin suunnittelualuetta laajennettiin Kannelsuon alueelle. Kannelsuon alueelle ollaan kaavoittamassa uusia pientaloja ja Kierälahden asemakaavan eteläosaa ajanmukaistetaan. Lisäksi kaavassa selvitetään nelostien varren liikennejärjestelyt, koska valtatien 4 ohituskaistoja ja liittymäjärjestelyjä koskeva tiesuunnitelma on toteutusvaiheessaan hankkeen valmistuessa vuoden 2006 loppupuolella. Kannelsuon ja Myllyrinteen liikennejärjestelyt muuttuvat tässä yhteydessä merkittävästi. Valtatien 4 tienvarsialueiden osayleiskaavassa Kierälahden eteläpuolella sijaitseva alue on osoitettu ympäristöhäiriöitä aiheuttamattoman teollisuuden käyttöön. Tämän työn tavoitteena on laatia alueelle asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 54 ). Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitysalue sijoittuu Äänekosken kaupungin taajaman luodepuolelle keskustasta noin 3 km päähän ja se on kooltaan noin 70 hehtaaria. Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta (kuva 1). Selvityksen teki Suunnittelukeskus Oy:n Kuopion aluetoimistosta biologi, FM Jari Kärkkäinen.

LIITE 2 (4/18) 2 Kuva 1. Asemakaava-alueen sijainti Kuva 2. Viistoilmakuva alueen pohjoisosasta (www.äänekoski.fi). Nykyiset hakkuut eivät ilmene kuvasta.

LIITE 2 (5/18) 3 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö ja raportointi 2.2 Lähtöaineisto 2.3 Kohteiden arvottaminen Asemakaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnillä 11.11.2005, minkä jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja lyhyeksi raportiksi. Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen maisemasta ja luonnon oloista sekä tunnistaa arvokkaimmat luonto- ja maisemakohteet. Inventointi kohdistettiin erityisesti luontotyyppien ja kasvillisuuden tunnistamiseen. Maastoajankohta oli myöhäinen, jonka takia alueen kasvistosta ei saatu enää täysin luotettavaa kuvaa. Samoin linnustosta ei saada tässä vaiheessa enää riittäviä tietoja. Linnuston ja muun eläimistön osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Maastossa alue kuvioitiin biotyypin perusteella ja kultakin kuviolta kerättiin tietoa mm. kasvillisuudesta, puustosta, kasvistosta sekä luonnontilaisuudesta. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Alueen jokainen metsäkuvio tutkittiin. Varttuneilla kuusikko-, sekametsä- ja haapavaltaisilla kuvioilla tarkistettiin kuusien ja haapojen tyvet, onko niiden alla merkkejä liito-oravasta. Liitooravainventoinnin kannalta maastoajankohta ei ollut optimaalinen. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: - Geologian tutkimuskeskus, Geokartta, maaperä. - http://www.geokartta.gtk.fi - Keski-Suomen ympäristökeskus, Pintavesien laatu Keski-Suomessa 2000-2003 - http://www.ymparisto.fi - Äänekosken kaupunki, kaavoituskatsaus - http://www.aanekoski.fi - Suunnittelukeskus Oy, Myllyrinteen ja Kapeenniemen liito-oravaselvitys 20.3.2004. - Keski-Suomen lintupaikat - http://www.ksly.net/ksly.php Tiedot alueen uhanalaisista lajeista on saatu Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse, sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen ti- 1 Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14.

LIITE 2 (6/18) 4 2.4 Uhanalaisuusluokitus la, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). b) Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. c) Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet d) Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. e) Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT).

LIITE 2 (7/18) 5 3 ALUEEN NYKYTILA 3.1 Kallio- ja maaperä sekä pinnan muodot Alueen kallioperä on granodioriittia, joka on yleisin kivilaatu Keski-Suomessa. Maaperä on pääosin hiesua ja moreenia sekä hiesun sekoitteista moreenia (kuva 2). Kalliomaata on hieman Myllyrinteellä ja Raivionmäen alueella sekä alueen itäosassa on turvemaata, jossa on hiesua joukossa. Selvitysalueelle ei sijoitu pohjavesialueita. Suurelta osin alue on varsin tasaista. Alueen korkein mäki on Raivionmäki, joka nousee noin 121 m mpy tasolle. Raivionmäen eteläpuolella oleva Myllyntauksen asuinalue on matalalla mäellä. Myllyrinne, joka on alueen etelärajalla, on matala mäki, jonka peittää ohut moreenipatja. Kuhnomon Kierälahteen ranta viettää jyrkähkösti. Kuva 3. Alueen maaperä on pääasiassa hiesua ja moreenia tai niiden sekoista maata (kalliomaa (Ka) = punainen rasteri, moreeni (Mr) = vaalean ruskea rasteri, hiesu (Hs) = vaalean sininen rasteri ja turve (Cl) = ruskea rasteri) (http://www.geokartta.gtk.fi). 3.2 Maisema -alueen maisemalle on leimallista nuoret metsät, Myllyntauksen pientaloalue ja useat sähkölinjat sekä valtatie 4, joka halkoo alueen. Sähkölinjat (kaksi 400 kv linjaa rinnakkain ja yksi 110 kv) menevät alueen kaakko-luodesuuntaisesti alueen pohjoispuolella.

LIITE 2 (8/18) 6 Selvitysalueen itäpuolella metsät ovat nuoria. Varttuneet kuusi- ja mäntyvaltaiset metsät sijoittuvat alueen länsireunalle, Raivionmäelle ja alueen pohjoisosalle. Lisäksi Myllyrinteellä on varttunutta havumetsää. Lähes kaikki valtatien reunustamat metsät on hakattu valtatien tiejärjestelyjen takia (mm. Raivionmäen kohdalle rakennetaan ohituskaista). Myllyntauksen asuinalueella on vanhoja peltoja, jotka ovat sulkeutumassa. Kuva 4. Näkymä Kuhnamon Kierälahden pohjukasta lahdelle. Maisemallisesti merkittävimmät alueet ovat Niiniveden Kierälahden pohjoisrantavyöhyke ja Kuhnomon Kierälahden ranta-alue, missä rannalla pientaloasutusta ja pohjukassa mäntyvaltainen metsä. joka erottuu hyvin vesimaisemasta. Niiniveden Kierälahden pohjoisrannalla on pientaloasutusta ja maatilan rakennuksineen sekä nimettömän niemen vanha kesämökki, jonka itäpuolella on rantapelto.

LIITE 2 (9/18) 7 Kuva 5. Näkymä valtatie 4:ltä Niiniveden Kierälahdelle. 3.3 Vesiluonto Selvitysalueen pohjoisosa rajautuu Kuhnamojärveen, jonka vesipinta-ala on 622 ha. Kuhnamon keskisyvyys on 5,4 m ja maksimisyvyys 30,5 m. Selvitysalueen lounasosa rajautuu Niiniveden Kierälahteen. Niinivesijärvi on vesialaltaan 578 ha. Kuhnamo kuluu Saarijärven reitin järviin ja sen veden laatu on tyydyttävä etupäässä hajakuormituksesta johtuvan humuspitoisuuden ja ravinteisuuden takia. Rehevähkön Niiniveden vesi on vedenlaadultaan hyvää. 3.4 Kasvillisuus Alueesta on noin 30 % rakennettua tai muuten ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Metsämaata (hakatut alat ja taimikon mukaan lukien) on alueesta 63 %. Lehtojen osuus on metsämaasta noin 2 %. Erityyppistä suota on alueesta noin 4 %. Taulukossa 1 on esitetty alueen kasvillisuustyypit ja niiden pinta-alat ja prosenttiosuudet. Maaperästä johtuen alueen kasvillisuus paikoin varsin rehevää, mutta pääasiassa kasvillisuus on karuhkoa tai keskiravinteista. Lehdot ja lehtomaiset kankaat keskittyvät hiesumaille, tuoreet kankaat moreenimaille ja kuivahkot kankaat mäkien kalliomaille. Rannat ovat maaperästä johtuen rehevän oloisia ja saravaltaisia. Alueen metsät ovat pääasiassa nuoria, alle 40 -vuotiaita, metsiä tai ne ovat taimikkona ja avohakattuna. Varttuneita ja vanhoja metsiä on metsämaasta alle 30 %. Vanhat ja varttuneet metsät keskittyvät alueen länsiosaan ja Myllyrinteelle sekä Kuhnamojärven Kierälahden ympäristöön. Alueen keskiosaa leimaa nuoret metsät.

LIITE 2 (10/18) 8 Taulukko 1. Selvitysalueen kasvillisuustyypit ja niiden pinta-ala sekä % -osuudet. Kasvillisuustyyppi Pinta-ala Osuus % Avohakattu tai taimikko 6,7 10,0 % Kuusikangas 8,0 12,0 % Kuusisekapuukangas 2,0 3,0 % Mäntykangas 5,6 8,4 % Mäntysekapuukangas 3,7 5,5 % Havupuukangas 2,0 3,0 % Lehtipuukangas 1,4 2,1 % Nuori kuusisekapuukangas 0,2 0,3 % Nuori sekapuukangas 1,3 1,9 % Nuori lehtipuukangas 9,0 13,5 % Lehto (sis. korpikasvillisuutta) 0,9 1,4 % Koivikko (entinen pelto) 1,2 1,8 % Korpi tai korpineva 1,8 2,7 % Rämeet 0,4 0,6 % Nevat 0,2 0,3 % Ojitettu korpi 0,6 0,9 % Pensasluhta tai pensaikko 0,5 0,7 % Saraikko ja ruovikko 0,8 1,2 % Rakennettu alue, sähkölinja jne. 12,5 18,7 % Pelto 2,5 3,7 % Muut 5,5 8,2 % Yhteensä 66,8 100,0 % Suokasvillisuus keskittyy alueen itä- ja keskiosaan. Lisäksi sitä on Myllyrinteellä. Luonteeltaan suot ovat usean suotyypin sekamuotoja. Erityisesti alueen keskiosan suolla kasvillisuutta leimaa mosaiikkimainen korpi-, neva- ja rämekasvillisuus. Keskiosan suon laitaosat on ojitettu (kangaskorpirämeosat). Suon keskiosalla on pienialaisia saravaltaisia nevaosia, missä valtalajina on pullosara. Valtaosin suon kasvillisuus muodostuu neva-räme-korpikasvillisuuden mosaiikista. Puusto on hieskoivuvaltaista, joukossa kasvaa hieman kuusta ja mäntyä. Nevapintoja leimaa tupasvilla, kurjenjalka ja pullosara. Rämeosilla ja mättäillä kasvaa runsaana puolukkaa, suopursua ja juolukkaa. Korpikasvillisuutta on laikuittaisesti. Alueella on myös pajuvaltaisia osia. Sähkölinjan eteläpuolella on kaksi pienalaista suokuviota, joista läntisellä kuviolla kasvillisuus on nevarämettä (kuva 6) ja itäisin kuviolla korpirämettä. Myllyrinteellä suokuviot ovat pienialaisia ja juottimaisia. Näillä suokuvioilla kasvillisuus on saniaiskorpea. Alueen itäosassa kahden suon välissä oleva etelään viettävä rinne, missä kasvaa harmaaleppävaltainen nuori metsä. Kasvillisuus on lehtomaista, mutta kenttäkerros hyvin niukkalajinen. Selvitysalueen pienalaiset lehdot ovat keskiravinteisia ja saniaisvaltaisia. Kierälahden rantamilla on kapealti lehtokasvillisuutta. Samoin lehtokasvillisuutta

LIITE 2 (11/18) 9 on Kierälahden länsipuolella valtatien 4 ja paikallistien välissä. Myllyrinteellä liito-oravametsässä. Lehdot ovat kasvistollisesti vaatimattomia ja osittain kulttuurivaikutteisia. Rantakasvillisuus on suurelta osin saravaltaista. Kuva 6. Selvitysalueen itäosassa on rämemättäiden ja suursaranevan luonnehtimaa nevarämekasvillisuutta. 3.5 Eläimistö Pohjoislahden linnustoa on seurattu lintuharrastajien toimesta. Muuten alueen eläimistöstä ei juuri ole tietoja. Liito-orava kuuluu alueen eläimistöön. Lajista on useammalta vuodelta havaintoja Myllyrinteeltä ja lisäksi maastokäynnillä Raivionmäen rinnemetsästä tehtiin yksittäisen kuusen alta papanalöytö. 4 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET LAJIT Pohjoislahden pesii (tai lahdella on lajin reviiri) ja sen lähialueilla ruokailee ruskosuohaukka, joka on silmälläpidettävä laji. Ruskosuohaukka hyväksyy pesäpaikakseen vain tiheimmät ja laajimmat, vedessä kasvavat järviruovikot. Suomen pesivä kanta on noin 320 paria. Lintudirektiivin liitteen I lajeista tavataan Pohjoislahden alueelta laulujoutsen ja ruskosuohaukka. Liito-oravalla, joka on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, on vahva populaatio Myllyrinteen alueella (ks. liite 2). Alueella on todettu neljä risupesää tai kolopuuta sekä useita papanapuita. Alueelta on laadittu vuonna 2004 liito-oravaselvitys

LIITE 2 (12/18) 10 (Suunnittelukeskus Oy) ja Keski-Suomen ympäristökeskus on myös kartoittanut alueen vuonna 2005. Lisäksi Raivionmäeltä on aikaisemmin tehty yksittäinen liito-oravan papanalöytö. Löytöpaikka sijoittuu selvitysalueen ulkopuolelle. Maastokartoituksessa löydettiin valtatie 4 ja paikallistien välisestä rinnemetsästä yksittäisen kuusen alta papanoita. Tämä löytö on Raivionmäen löydöstä noin 500 metriä itää. Papanoita oli järeän kuusen alla vain alle 10 kappaletta. Onko Raivionmäen rinnemetsä lajin kannalta levähdys- ja lisääntymisaluetta, ei yksittäisen löydön perusteella voida tässä vaiheessa sanoa mitään. Kohteen liito-oravatilanne vaatii tarkempaa kartoitusta. Samoin Myllyntauksen metsä on mahdollinen liito-oravametsä vaikka maastokartoituksessa ei lajista tehty havaintoja, mutta metsä on rakenteeltaan lajille sopiva elinympäristö: erirakenteinen metsä, kohteella kasvaa järeää haapaa ja kuusia sekä lähellä on ruokailualueita. Lisäksi Myllyrinteen liito-oravametsä on lähellä. Myös tämän kohteen liito-oravatilanne vaatii tarkempaa kartoitusta. 5 LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Selvitysalueella on kaksi aluetta (liite 2), joilla on maisema-arvoja: Kuhnamon Kierälahti ja Niiniveden Kierälahti. Molempien maisemassa on rakennettua ympäristöä ja luonnonmaisema-arvoja. Niiniveden Kierälahden maisemassa on myös peltomaisemaa. Maisemakohteiden lisäksi alueella on kuusi luontokohdetta, joista arvokkain on Myllyrinteen liito-oravametsä. Kahden kohteen luonne vaatii täsmentävää kartoitusta. Myllyrinteen liito-oravametsä Kuviot: 51, 52, 53, 54, 55,56 ja 57 Pinta-ala: 5,4 ha Kuvaus: Alue koostuu kahdesta metsäosasta, joiden välissä on tie. Eteläisellä metsäosalla on lehto- ja korpikuvio, missä kasvillisuus on saniaisvaltaista lehtoa ja paikoin ruoho- ja heinäkorpea. Juotin laidoilla kasvillisuus on lehtomaista kangasta, joka vaihettuu tuoreen kankaan kautta kuivahkoksi kankaaksi. Rinteellä puusto on mäntyvaltaista ja keskiosalla sekametsää, missä kasvaa varsin runsaasti koivua, hieman mäntyä ja harmaaleppää sekä siellä täällä järeitä kuusia ja haapoja. Pohjoismetsä on havupuuvaltaista ja metsän koillisosalla on korpijuotti. Kohteella on vahva liitooravakanta. Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Pohjoislahden lintuvesi Kuvio: 3 Pinta-ala: 20 ha Kuvaus: Rehevä lahti, missä vallitsee järviruokokasvillisuus. Lahdella viihtyvät mm. heinätavi, punasotka, nokikana, laulujoutsen, härkälintu, silkkiuikku, ruskosuohaukka ja harmaahaikara. Arvoluokka: Alueellisesti arvokas

LIITE 2 (13/18) 11 Kuva 7. Myllyrinteen liito-oravametsän saniaisvaltainen lehtojuotti. Kuva 8. Taustalla on ruovikkoinen Pohjoislahden lintuvesi. Kierälahden lehto Kuvio 28 Pinta-ala: 0,3 ha Kuvaus: Pienalainen lehtojuotti valtatien 4 ja paikallistien välisellä metsäalueella. Lehtojuotti rajautuu sähkölinjaan ja pientaloasuinalueeseen. Lehto on kulttuurivaikutteinen ja hieman vaatimaton kasviston suhteen. Puusto on kuusivaltaista ja kuusien

LIITE 2 (14/18) 12 joukossa kasvaa joitain järeitä haapoja sekä harmaaleppää. Lehto on pääasiassa saniaisvaltainen ja osittain suurruohovaltainen. Kenttäkerroksessa kasvaa yleisenä käenkaali, hiirenporras, metsäalvejuuri, vadelma, maitohorsma ja ojakellukka. Herukkapensaita kasvaa paikoin. Mahdollinen metsälain mukainen kohde. Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kierälahden rantametsä Kuvio 33, 34 ja 35 Pinta-ala: 2,5 ha Kuvaus: Kierälahden pohjukassa on saraikko ja tiheä tulvapajupensaikko - pajuluhta, joka muuttuu rantalehdoksi. Lehtokasvillisuutta on kapeasti. Pääosin rantametsä on varttunutta mäntymetsää, jota on osittain väljennetty. Mäntyjen joukossa kasvaa koivua ja kuusta. Vallitseva kasvillisuus on tuoretta ja lehtomaista kangasta Männiköllä on maisema-arvoa. Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Myllyntauksen metsä Kuvio 18 Pinta-ala: 3,2 ha Kuvaus: Metsä on puustoltaan varttunutta kuusimetsää ja sekametsää. Laitaosalla on lehtomaista (OMT) kuusikangasta ja keskiosalla lehtomaista (OMT) sekametsää, missä kuusien joukossa kasvaa runsaasti koivua, hieman harmaaleppää ja raitaa sekä järeää haapaa. Puusto on keskiosalla eri-ikäistä ja -rakenteista. Lahopuuta on hieman. Lehtokasvillisuutta on myös hieman. Kohde on keskiosassa metsärakenteeltaan luonnontilan kaltainen. Kohteelta on mahdollista löytää liito-orava, koska se luonne on lajille optimaalinen. Lajista ei kuitenkaan maastotäiden aikana tehty havaintoja. Kohteen luonne on syytä selvitettävä tarkemmin kevättalvella 2006. Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Raivionmäen rinnemetsä Kuvio 30 Pinta-ala: 2,6 ha Kuvaus: Varttunutta tuoreen kankaan talouskuusimetsää, jonka pohjoispäässä on Kierälahden lehto. Metsän pohjoista todettiin liito-oravan papanoita yhden järeän kuusen alta. Yksi papanapuuhavainto ei vielä ilmaise, että metsä olisi lajille lisääntymispaikka. Kohteen luonne on syytä selvitettävä tarkemmin kevättalvella 2006. Arvoluokka: - 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET Maankäyttösuosituksien lähtökohtana on ollut maisema- ja luontoarvojen säilyttäminen alueella. Maankäyttösuositukset on esitetty liitteessä 3. Pääosa selvitysalueesta soveltuu erityyppiseen rakentamiseen.

LIITE 2 (15/18) 13 Myllyrinteen liito-oravametsä esitetään merkittäväksi kaavaan MY/luo merkinnällä (= maa- ja metsätalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Samoin Raivionmäen rinnemetsä ja Kierälahden rantametsä esitetään samalla merkinnällä. Myllyntauksen metsä tässä vaiheessa esitetään lähivirkistysalueeksi (VL). Raivionmäen rinnemetsä ja Myllyntauksen metsä on tässä vaiheessa jätetty rakentamisen ulkopuolelle, koska näiden metsien luonne liito-oravan osalta on vielä epävarma. Näissä metsistä liito-oravakartoitus on syytä tehdä kevättalvella 2006. Pohjoislahden lintuveteen rajautuva pelto esitetään merkittäväksi maa- ja metsätalousalueeksi (M) ja Pohjoislahden vesialue merkinnällä arvokas vesialue (W/s), jossa s tarkoittaa, että alueella on suojeltavia luontoarvoja. Näillä merkinnöillä varmistetaan, että Pohjoislahdella viihtyvien lintuihin kohdistuva häiriö on mahdollisimman vähäinen. Niemen kärjessä oleva kesämökki voidaan merkitä lomarakennusmerkinnällä (RA). Suunnittelukeskus Oy Hyväksynyt: DI Timo Leskinen Laatinut: FK Jari Kärkkäinen KIRJALLISUUS Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14.

LIITE 2 (16/18)

LIITE 2 (17/18)

LIITE 2 (18/18)