PALVELUTASOPÄÄTÖS 2014 2018 Sisällysluettelo Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tarina... 3 1. Yleistä... 5 1.1. Lainsäädäntö... 8 1.2. Strategisen johtamisen ja ohjauksen prosessi... 9 2. Palvelutasopäätöksen perusteet... 10 2.1. Katsaus palvelutasopäätökseen 2009 2013... 10 2.2. Uhkien ja riskien arviointi... 12 2.2.1. Riskiluokat... 13 2.2.2. Kansallisesti merkittävät riskit... 15 2.2.3. Kemikaalikohteet ja -kuljetukset... 15 2.2.4. Alueen erityisriskejä... 16 2.2.5. Toimintaympäristön riskit... 16 2.2.6. Asuinalueluokitus... 21 3. Onnettomuuksien ehkäisy... 22 3.1. Pelastustoimelle kuuluva ohjaus... 23 3.2. Turvallisuusviestintä... 24 3.3. Palontutkinta... 26 3.4. Valvontatehtävät... 27 3.4.1. Palotarkastukset... 27 3.4.2. Kemikaalivalvonta... 29 3.4.3. Muu valvonta... 30 3.5. Nuohous... 31 4. Pelastustoiminta... 32 4.1. Varautuminen päivittäisiin onnettomuuksiin ja suuronnettomuuksiin... 32 4.1.1 Pelastusmuodostelmat, niiden johtaminen ja toimintakyky... 32 4.1.2 Toimintavalmiusaika... 35 4.1.3 Vesipelastus... 40 4.1.4 Vaarallisten aineiden torjunta... 41 4.1.5 Maanalaiset tilat... 42 4.1.6 Korkeat rakennukset... 43 4.1.7 Jälkivahinkojen torjunta... 44 4.1.8 Kalusto ja varusteet... 44 4.2 Öljyvahinkojen torjunta... 46 4.3 Varautuminen häiriötilanteisiin... 48 4.3.1 Luonnononnettomuudet... 48 4.4. Poikkeusolot ja väestönsuojelu... 49
2 4.4.1. Poikkeusolot... 50 4.4.2. Väestönsuojelutilanteet... 51 5. Ensihoito... 53 6. Toimintakyvyn mahdollistaminen... 55 6.1. Jatkuvuuden turvaaminen... 55 6.2. Henkilöstö, osaaminen ja työhyvinvointi... 55 6.3. Toiminnan arviointi ja laadun parantaminen... 58 6.4. Kuntien toimintojen tukeminen... 58 6.5. Toimitilat... 60 6.6. Kunnossapito ja logistiset toiminnot... 61 6.7. Tietojärjestelmät ja tietoliikenneverkot... 62 6.8. Tilannekuvan ja viestijärjestelmien ylläpitäminen... 63 7. Toimintatapa ja johtaminen... 65 7.1. Pelastuslaitoksen suunnitelmat ja ohjeet... 65 7.2. Viestintä... 65 7.3. Kumppanuudet ja yhteistyö... 66 7.4. Prosessit... 68 8. Kustannukset ja palvelutason riskienhallinta... 70 8.1. Kustannukset... 70 8.2. Palvelutason riskienhallinta... 72 Liite A... 74
3 Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tarina MISTÄ OLEMME TULOSSA? Guds härliga milda och mäcktiga hand, bevare vår Stad för Eld och Brand, huusivat Tammisaaren palovahdit kellonlyömän lisäksi joka kadunkulmassa 1800-luvun alussa. Kaupungit olivat puuta, rakennukset lähellä toisiaan ja tulta tarvittiin muun muassa valaistukseen, lämmitykseen ja ruuanlaittoon. Tammisaaren vuoden 1801 palojärjestyksessä kaupunki oli jaettu neljään osaan, kuhunkin oli nimetty tunnollisista porvareista valittu palomestari. Tammisaaren viimeisessä kaupunkipalossa 14.6.1821 tuhoutui 22 prosenttia kaupungin koko rakennuskannasta ja kirkko vaurioitui pahoin. Tuuli levitti voimakkaasti paloa ja sammutustoiminta osoittautui puutteelliseksi. Tuhoisat kaupunkipalot johtivat ennaltaehkäiseviin toimiin ja omatoimiseen varautumiseen. Kaupunkikohtaisissa palojärjestyksissä määrättiin taloille kuuluvista palokaluista kuten vesitynnyreistä, ämpäreistä, palohaoista ja kirveistä. Tulipalon sattuessa yleiseen palokuntaan määrättyjen miesten tuli rientää palopaikalle. Tulipalon uhka vaikutti merkittävästi kaavoitukseen ja rakentamiseen ja lopulta myös vapaaehtoiseen organisoitumiseen. Länsi-Uudenmaan alueen ensimmäinen vapaapalokunta Ekenäs FBK perustettiin vuonna 1871. Alueen nuorin vapaapalokunta, Karjalohjan VPK perustettiin 1977. Vaikka vpk-aate levisi 1900-luvun alkupuolella laajalle, vaihteli palokuntatoiminnan määrä ja laatu maassa suuresti. Vapaapalokuntia ei syntynyt kaikkialle ja niidenkin aktiivisuus, taidot ja kalusto olivat vaihtelevantasoisia. Palotoimen järjestelyistä ei ollut koko maata koskevia määräyksiä, joten sen järjestäminen jäi kuntien sisäiseksi asiaksi. Monesta maaseutukunnasta puuttui palokunta kokonaan ja tulipalon sattuessa vedottiin yleiseen, kaikkia koskevaan sammutusvelvollisuuteen. Itsenäisen Suomen ensimmäinen palolaki säädettiin vuonna 1933. Palotoimi määriteltiin valtion yleisesti johtamaksi ja valvomaksi, mutta kuntien järjestämäksi toiminnaksi. Kuntia velvoitettiin järjestämään palotoimensa, johon sisältyi muun muassa palolautakunnan perustaminen, pää - tai sivutoimisen palopäällikön palkkaaminen, palotarkastus ja ehkäisytoiminta, sekä sammutustoimi. Talvi- ja jatkosotien aikaan kaupunkipalokunnilla riitti töitä. Helsingin pommituksista johtuviin sammutustöihin osallistui palokuntia myös Espoosta. Kaikki miehet tarvittiin rintamalle, tulipaloja sammutettiin puutteellisin voimin ja heikolla kalustolla. Surullisin päivä alueen palotoimen historiassa oli 26. helmikuuta 1944, kun Grankulla FBK sai raskaan pommituksen jäljiltä hälytyksen Helsinkiin sammuttamaan tulipaloja. Yksikkö joutui matkalla liikenneonnettomuuteen Kilossa. Kolme miestä kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti. 1.3.1956 oli Suomessa merkittävä päivä: Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa, yleislakko alkoi ja Espoossa aloitti Suomen ensimmäinen maalaiskunnan vakinainen palokunta. Henkilökuntaa oli 11 ja avuntarvitsija soitti suoraan paloasemalle Kiloon. Paloautona oli Ruotsista käytettynä ostettu, vuosimallia 1939 oleva Volvo, jota palomiehet kutsuivat Mummoksi sen hidasliikkeisyyden vuoksi. Espoon kasvun kiihtyessä vapaaehtoisella toiminnalla oli edelleen suuri merkitys. 1957 Lindholmin sahaa oli sammuttamassa vakinaisen palokunnan lisäksi toistakymmentä vapaapalokuntaa. 1970-luvun alussa sairaankuljetuksesta tuli osa palokunnan tehtäviä Espoossa. Aluksi sairaankuljettajan tärkein tehtävä oli kuljettaa avuntarvitsija sairaalaan, myöhemmin ensihoitoa ryhdyttiin antamaan jo tapahtumapaikalla. 1990-luvulla alkoi järjestelmällinen ensivastetoiminta, joka tarkoittaa lähimmän mahdollisen pelastustoimen yksikön saapumista hätäpotilaan luo. Nykyään se mahdollistaa potilaan auttamisen ennen ambulanssin saapumista. MISSÄ OLEMME NYT? Tänä päivänä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos vastaa kymmenen kunnan pelastustoimesta ja kolmen kunnan ensihoitopalveluista. Oman vakinaisen henkilöstön lisäksi pelastustoiminnan järjestelmään
kuuluu sivutoimista ja vapaaehtoista henkilöstöä. Kuntalainen saa nopeinta ja tarkoituksenmukaisinta apua kunta- tai organisaatiorajoista riippumatta. Tulipalojen osuus pelastustehtävistä on nykyään vain 21 prosenttia. Liikenne- ja muiden onnettomuuksien osuus on lisääntynyt. Pelastustoimen hälytyksiä tulee keskimäärin 75 minuutin välein ja pelastuslaitoksen ambulanssit lähtevät hälytyksiin keskimäärin 20 minuutin välein. Ennaltaehkäisevää työtä tehdään yhä enemmän. Vuosittain yli 45 000 henkilöä saa pelastuslaitokselta turvallisuuskoulutusta. Tuhansilla palotarkastuksilla huolehditaan paloturvallisuudesta, ja palomiesten päiväkotivierailut ovat lasten kestosuosikki. MINNE OLEMME MENOSSA? Tulevaisuudessakin ylin arvomme on ihmishenkien pelastaminen. Arvoihimme kuuluu toimia ammatillisesti, ennakoivasti, inhimillisesti, luotettavasti ja yhteistyöhakuisesti. Tulevaisuudessa asukkaat osaavat huolehtia yhä paremmin omatoimisesti turvallisuudestaan. Alueen suuronnettomuusvalmius on hyvä, toimintojen jatkuvuus turvataan ja palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Kiireellisissä ensihoitopalveluissa pelastuslaitos on sairaanhoitopiirin vahva osaava yhteistyökumppani. Vaikka välineet ja tavat ovat historian saatossa muuttuneet, on tärkeimpänä pääajatuksenamme säilynyt ihmisen suojeleminen ja pelastaminen. Palovahtien tilalle on palovaroitinten lisäksi tullut erilaisia nykyaikaisia viestintäkanavia. Tulevaisuudessa jatkamme työtämme siellä missä ihmisetkin ovat, auttaen ja opastaen. Turvallisuus on pieniä tekoja arjessa. 4
5 1. Yleistä Strategian rakenne ja käsitteet Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen (myöhemmin pelastuslaitos) strategia määrittää kehittämisen suunnat lähivuosiksi. Strategian ytimenä ovat visio, perustehtävä ja arvot. Strategian ydin antaa suunnan ja linjat kaikelle toiminnalle. Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös on pelastuslain 28 :n mukainen päätös alueen palvelutasosta ja suunnitelma sen kehittämisestä. Samalla se on pelastustoimen strategia palvelutasopäätöskaudelle. Osana palvelutasopäätöstä on Espoon kaupungin strategiasta eli Espoo-tarinasta johdettu Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tarina. Visio näyttää suunnan muuttuvassa toimintaympäristössä. Visio on kuva tulevaisuudesta, johon halutaan kulkea, sekä tahtotila, johon halutaan yhdessä panostaa. Perustehtävä tiivistää pelastuslaitoksen olemassaolon tarkoituksen. Arvot muodostavat organisaatiokulttuurin perustan ja ovat asioita, joita pelastuslaitoksessa pidetään tärkeimpinä. Arvot ovat luonteeltaan pysyviä. Toiminnan päämääriä tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta, jotta päämäärät olisivat tasapainossa keskenään. Näkökulmina käytetään pelastuslaitoksen isäntäkuntana olevan Espoon kaupungin valtuuston strategiassa eli ns. Espoo-tarinassa valittuja näkökulmia. Näkökulmat ovat Asiakkaat ja palvelut, Elinvoima, kilpailukyky ja kestävä kehitys sekä Resurssit ja johtaminen. Samojen näkökulmien käyttö helpottaa pelastuslaitoksen strategian sitomista osaksi Espoon kaupungin strategiaa. Espoon lisäksi myös muiden osakaskuntien strategiat on otettu huomioon. Niitä on käytetty pohjana yhdessä toimintaympäristön arvion kanssa valittaessa palvelutasopäätöskauden päämääriä. Espoon strategia on ollut lähtökohtana henkilöstöä ja toimintatapoja koskevissa asioissa. Päämääriä on kuusi, kaksi kutakin näkökulmaa kohti. Päämäärät on asetettu palvelutasopäätöskaudeksi. Niitä ei voi suoraan mitata, vaan päämäärien toteutumista arvioidaan yksityiskohtaisempien tavoitteiden mittaamisen kautta. Päämäärien toteutumisella saavutetaan visio tai kuljetaan visiota kohti. Palvelutasopäätöskauden tavoitteet ovat mitattavissa olevia, konkreettisia tavoitteita, jotka tukevat yhden tai useamman päämäärän ja samalla myös vision toteutumista. Tavoitteiden toimeenpano on jaksotettu tasaisesti koko palvelutasopäätöskaudelle. Vuosittaisissa talous- ja toimintasuunnitelmissa annetaan yleiskuvaus tulevan vuoden tavoitteista ja palvelutasosta. Suunnitelman hyväksyy Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitoksen johtokunta, ja se liitetään osaksi Espoon kaupungin talousarviota. Yksityiskohtainen luettelo seuraavan vuoden tavoitteista, vastuuhenkilöistä ja mittareista laaditaan pelastuslaitoksen sisäiseen käyttöön talous- ja toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen.
6 Visio 2025 Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alueella on hyvä turvallisuuskulttuuri sekä tehokas ja arvostettu pelastustoimi ja ensihoito. Alueella tarkoitetaan pelastustoimialueen kuntia ja kaupunkeja sekä kaikkia alueella asuvia, työskenteleviä tai vierailevia ihmisiä mukaan lukien alueen yritykset ja yhteisöt. Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa jokainen ottaa vastuuta turvallisuudesta ja onnettomuuksia ehkäistään tehokkaasti ennalta. Tehokkuudella tarkoitetaan kustannustehokkaasti tuotettuja palveluja, jotka vastaavat uhkia ja asiakkaiden tarpeita. Tämä edellyttää hyvää kumppanuusverkostoa. Arvostettu tarkoittaa motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä; pelastuslaitosta, joka on avoimesti viestivä ja yhteistyöhakuinen; pelastuslaitosta ja sen sopimuskumppaneita, jotka toimivat aina perustehtäviensä ja arvojensa mukaisesti. Kaikessa otetaan huomioon asiakasnäkökulma. Perustehtävä Pelastuslaitoksen perustehtävänä on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia sekä tuottaa ensihoitopalveluja. Onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua tehtävänä on pelastaa ihmiset, turvata tärkeät toiminnot ja rajoittaa onnettomuuden seurauksia. Arvot Ylin arvo pelastustoimessa on ihmishenkien pelastaminen. Sitä toteutetaan ensisijaisesti ehkäisemällä henkilövahinkoja jo ennakolta. Mahdollisen onnettomuuden tai tapaturman sattuessa pyritään kaikin käytettävissä olevin keinoin pelastamaan ihmishenkiä. Pelastuslaitoksen arvot ovat seuraavat: Ammatillisesti Ennakoivasti Inhimillisesti Luotettavasti Yhteistyöhakuisesti Arvoiksi valitut sanat kuvaavat sitä tapaa, miten alueen pelastustoimi haluaa toimia. Ammatillisesti kuvaa muun muassa jatkuvaa ja laajenevaa osaamisen kehittämistä sekä oman ja toisen työn arvostusta. Ennakoivasti tarkoittaa sitä, että kaikessa toiminnassa asioiden ennakointi antaa mahdollisuuden suunnitella paremmin, vaikuttaa tapahtumiin ennakolta, toimia nopeammin ja saavuttaa parempia tuloksia sen sijaan että reagoitaisiin vasta sitten, kun asia on jo tapahtunut. Inhimillisesti tarkoittaa muun muassa ihmisarvon kunnioitusta, tasapuolisuutta, moniarvoisuutta ja vastuuta ympäristöstä.
Luotettavasti -arvon taustalla on ajatus, että pelastustoimeen ja sen jokaiseen jäseneen voi luottaa. Yhteistyöhakuisesti muistuttaa siitä, että hyvä kumppanuusverkosto ja aktiivinen yhteistyön hakeminen mahdollistaa parhaan mahdollisen tuloksen ja resurssien tehokkaan käytön. Päämäärät Päämäärien alla on lueteltu palvelutasopäätöskaudelle asetetut tavoitteet. Alueen suuronnettomuusvalmius on hyvä - Valmiutta parannetaan harjoituksin - Tarvittavat suunnitelmat ja ohjeet pidetään ajan tasalla Toimintojen jatkuvuus on turvattu - Kriittisiin ICT-palveluihin kohdentuvat riskit tunnistetaan ja niihin reagoidaan - Pelastuslaitoksen henkilöstö, paloasemat ja kalusto pidetään toimintakykyisinä myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa - Tilannekeskus mahdollistaa hyvän tilannetietoisuuden - Asiakkaiden jatkuvuussuunnittelua ohjataan ja tuetaan - Kuntien valmiutta tuetaan Asiakkaat osaavat omatoimisesti huolehtia turvallisuudestaan - Asiakkaiden osallistamista lisätään - Turvallisuusviestinnän määrää lisätään ja laatua parannetaan - Monikulttuurisuus otetaan huomioon Palvelut on tuotettu kustannustehokkaasti ja laadukkaasti - Pelastuslaitos toimii kuvattujen prosessien mukaisesti - Onnettomuusvahingot minimoidaan - Pelastuslaitos tuottaa sovittuja lisäpalveluita osakaskunnille - Sähköistä asiointia kehitetään Henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi on varmistettu - Johtaminen ja esimiestyö toimivat - Henkilöstöllä on tehtävien edellyttämä osaaminen ja työkyky - Henkilöstön osaaminen on kartoitettu ja hyödynnetty Ensihoitopalvelu on järjestetty koko alueella yhteistoimintamallisena - Länsi-Uudenmaan ja Lohjan sairaanhoitoalueiden kanssa pyritään sopimaan toiminnasta yhteistoimintamallisena 7
8 1.1. Lainsäädäntö Kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa valtioneuvoston päättämällä alueella (alueen pelastustoimi), siten kuin siitä säädetään pelastustoimen alueiden muodostamisesta annetun lain (1214/2001) 4 :ssä. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos vastaa pelastustoimesta 15 kunnan alueella 3.12.2002 allekirjoitetun yhteistoimintasopimuksen mukaisesti. Kuntaliitoksista johtuen 1.1.2013 alkaen kuntien määrä on 10. Pelastuslain 27 :n 1. momentin mukaan alueen pelastustoimi vastaa pelastustoimen palvelutasosta, pelastuslaitoksen toiminnan ja nuohouspalvelujen asianmukaisesta järjestämisestä sekä muista tässä laissa sille säädetyistä tehtävistä. Pelastuslain 29 :n 3. momentin mukaan palvelutasopäätös on toimitettava aluehallintovirastolle. Jos palvelutasopäätös on puutteellinen, aluehallintovirasto voi palauttaa asiakirjan täydennettäväksi. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen palvelutasopäätöksellä määritellään alueen pelastustoimen tuottamien palveluiden taso. Palvelutasopäätöksellä päätetään tavoitteista, järjestelyistä ja kehittämistoimenpiteistä. Pelastustoimen palvelutason tulee vastata alueella esiintyviä onnettomuusuhkia, ja pelastustoimi on suunniteltava ja toteutettava siten, että onnettomuuksien ehkäisy on järjestetty ja onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.
9 Pelastustoimen riskienhallintamenetelmiä ovat onnettomuuksien ehkäisy ja pelastustoiminta. Näitä täydentää kuntalaisten, yritysten ja yhteisöjen omatoiminen varautuminen. Palvelutasoa määritettäessä on otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa (pelastuslaki 64 ). Poikkeusolojen olosuhteiden sekä häiriötilojen varalta tehtävät järjestelyt on tarkemmin kuvattu pelastuslaitoksen valmiussuunnitelmassa. Pelastuslaitoksen johtokunta alueen pelastustoimen asianomaisena monijäsenisenä toimielimenä päättää alueen palvelutasosta kuntia kuultuaan. Päätöksessä on selvitettävä alueella esiintyvät uhat ja käytettävät voimavarat ja määritettävä onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun palvelujen taso sekä laadittava suunnitelma niiden kehittämiseksi. Palvelutasopäätös on laadittava olemaan voimassa määräajan (pelastuslaki 29 ). Tässä pelastustoimen palvelutasopäätöksessä on selvitetty pelastustoimen nykyinen palvelutaso sekä määritelty tavoitetaso, joka on strateginen päätös toiminnan ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Lisäksi palvelutasopäätöksessä on selvitetty myös muut palvelut, joista pelastuslaitos huolehtii lakisääteisten tehtäviensä lisäksi. Kokonaisuutena tämä asiakirja muodostaa pelastuslain 13 :n tarkoittaman päätöksen alueen palvelutasosta. 1.2. Strategisen johtamisen ja ohjauksen prosessi Strategisen johtamisen ja ohjauksen prosessi ohjaa pelastuslaitoksen jokapäiväistä perustehtävän mukaista toimintaa. Prosessi alkaa asiakkaan turvallisuustarpeesta. Prosessin päämääränä ei ole palvelutasopäätösasiakirja, vaan vahinkojen minimointi ja hyvä turvallisuuskulttuuri. Strategisen johtamisen ja ohjauksen tarkoituksena on ohjata uhkien ja riskien arviointiin perustuvaa palveluiden suunnitelmallista toteuttamista sekä seurata ja kehittää niitä jatkuvasti. Prosessimaiseen toimintatapaan siirrytään, jotta palvelutason toteutus, seuranta ja arviointi olisivat jatkuva osa toimintaa. Palvelutasopäätöksen laadintaprosessi on yksi osa strategista johtamista ja ohjausta. Nykytila Strategisen johtamisen ja ohjauksen prosessia ei ole kuvattu. Palvelutasopäätös on laadittu kertaluonteisena projektina. Toimintaa on ohjattu yksittäisin ohjein ja erillisin määräyksin. Tavoitteet Pelastuslaitosta johdetaan ja palvelutasoa toteutetaan strategisen johtamisen ja ohjauksen prosessin mukaisesti.
10 Toteutussuunnitelma Strateginen johtaminen ja ohjaus kuvataan prosessina ja sitä kehitetään niin, että toiminta ja palvelutasosta päättäminen on prosessin mukaista vuoden 2017 loppuun mennessä. 2. Palvelutasopäätöksen perusteet Palvelutasopäätöksen perusteena on uhkien ja riskien arviointi. Se muodostuu riskialuejaosta, kansallisesti merkittävistä riskeistä, kemikaalikohteista ja -kuljetuksista sekä alueen erityispiirteistä. Lisäksi perusteina ovat muutokset toimintaympäristössä ja arvio edellisen palvelutasopäätöskauden tavoitteiden toteutumisesta. 2.1. Katsaus palvelutasopäätökseen 2009 2013 Toimintaympäristön muutokset Palvelutasopäätöskaudella 2009 2013 tapahtui monia toimintaympäristön muutoksia, joista osa vaikutti palvelutasoon ja sen ylläpitämiseen. Joitakin muutoksista ei osattu ennakoida palvelutasopäätöstä valmisteltaessa vuonna 2008. Maailmanlaajuisesta finanssikriisistä johtuva taantuma alkoi vuoden 2008 lopulla, minkä seurauksena kuntatalous heikkeni. Taantumaa ei osattu ennakoida palvelutasopäätöksessä. Budjetin tiukkuus ja kesken vuotta tehdyt talousarvion sopeutukset vuosina 2009 ja 2010 heikensivät palvelutasoa ja estivät kehittämistoimenpiteitä. Palvelutasopäätöskaudella tapahtui kolme kuntaliitosta tai yhdistymistä: Karjaan ja Tammisaaren kaupunki sekä Pohjan kunta yhdistyivät Raaseporin kaupungiksi 2009, Sammatin kunta liitettiin Lohjan kaupunkiin 2009 ja Karjalohjan ja Nummi-Pusulan kunnat liitettiin Lohjan kaupunkiin 2013. Muutokset eivät vaikuttaneet pelastustoimen palvelutasoon. Alueella käynnistyi isoja rakennushankkeita, joista suurin oli Länsimetron rakentamisen aloittaminen marraskuussa 2009. Valtatie yhden (Turun moottoritie) viimeinenkin osa avattiin liikenteelle 2009. Moottoritien avaamisen jälkeen henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet keskimäärin puolella ja kuolemaan johtaneet onnettomuudet yli 60 prosenttia. Säästä johtuvia ennakoimattomia tapahtumia olivat myrsky tapaninpäivänä 2011 ja sen aiheuttamat pitkät sähkökatkot, sateinen kesä 2012, mikä vaikutti maastopalojen vähentymiseen, sekä runsaslumiset talvet 2010 2011 ja 2011 2012. Lumi hidasti joissain yksittäistapauksissa pelastustoiminnan aloittamista auraamattomien teiden vuoksi sekä aiheutti kattolumien pudottajien putoamistapaturmia.
Uusi pelastuslaki tuli voimaan 2011. Uusi laki mm. mahdollisti uusien valvontamenetelmien käyttöön ottamisen, erheellisistä paloilmoituksista aiheutuneiden hälytysten laskuttamisen ja palotarkastusten maksullisuudesta päättämisen. Uusi terveydenhuoltolaki tuli voimaan 2011. Laissa ensihoitopalvelujen järjestämisvastuu siirrettiin kunnilta sairaanhoitopiireille. Samalla tehtiin mahdolliseksi ensihoitopalvelujen järjestäminen alueen pelastustoimen kanssa yhteistoiminnassa, ilman kilpailutusta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) ensihoito jaettiin seitsemään ensihoitoalueeseen, joissa kussakin päätettiin järjestämistavasta itsenäisesti. HUS Jorvin eli Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen alueella ensihoitopalvelujen järjestäminen sovittiin pelastuslaitoksen tehtäväksi. Näistä Kirkkonummi oli lisäystä pelastuslaitoksen aiemmin hoitamaan palveluun. Ensivastesopimukset kuntien kanssa purettiin ja vastaavat sopimukset tehtiin HUS Jorvin, Lohjan ja Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kanssa. HUS Jorvin alueella sairaanhoitopiirin linjauksella osa aiemmin ensivastetoimintaa tehneistä sopimuspalokunnista jäi toiminnan ulkopuolelle. Suomen 22 alueellisen pelastuslaitoksen kumppanuusverkosto perustettiin vuosina 2008 2009. Siitä syntyi itsenäisten pelastuslaitosten vahva verkko, jossa asioita suunnitellaan, valmistellaan ja linjataan yhdessä siten, että kukin itsenäinen pelastuslaitos voi mahdollisimman paljon hyödyntää yhdessä tuotettua materiaalia. Kumppanuusverkoston kautta valmisteltiin mm. runko lakisääteiselle valvontasuunnitelmalle, materiaaleja turvallisuusviestintään ja useita yhteisiä lausuntoja. Espoon kaupunginvaltuuston päätöksellä Espoon organisaatioon muodostettiin 1.1.2011 alkaen neljäs toimiala, palveluliiketoimen toimiala, jota johtaa liiketoimintajohtaja. Pelastuslaitos siirrettiin teknisen ja ympäristötoimen toimialalta palveluliiketoimen toimialalle. Siirto ei vaikuttanut pelastustoimen palvelutasoon. Palvelutasopäätöksen tavoitteisiin pääseminen Arvio palvelutasopäätöskauden 2009 2013 tavoitteisiin pääsemisestä perustuu palvelutasopäätökseen kirjattujen tavoitteiden toteutumiseen sekä eri vastuuhenkilöiden itsearviointiin. Samalla on osa-alueittain arvioitu lisäpanostustarvetta uudella palvelutasopäätöskaudella. Arvioiden mukaan asetetut tavoitteet ylitettiin ainakin seuraavissa (termit viittaavat palvelutasopäätöksen otsikoihin): valistus ja neuvonta (turvallisuusviestintä), suuret yleisötilaisuudet. Palvelutasopäätöksen tavoitteet saavutettiin ainakin seuraavissa: vesipelastustoiminta, väestön suojaaminen, liikenneonnettomuudet, päällystön päivystys- ja varallaolojärjestelyt, yhteistoiminta muiden pelastustoimen alueiden kanssa, ensihoitopalvelut sekä kalusto ja varusteet. 11
12 Tavoitteita jäi saavuttamatta ainakin seuraavissa: riskianalyysi ja uhkien arviointi, kaavoitus ja rakentaminen, omatoimisen varautumisen tukeminen, päivittäisonnettomuudet, pelastustoiminta ylikorkeissa rakennuksissa ja maanalaisissa tiloissa, ilmaliikenneonnettomuudet, pelastustoiminta poikkeusoloissa, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä henkilöstöresurssit. Samalla arvioitiin, että palvelutasopäätöskaudella 2014 2018 tarvitaan lisäpanostusta ainakin seuraaviin: riskianalyysi ja uhkien arviointi, kaavoitus ja rakentaminen, turvallisuusviestintä, onnettomuuksien tutkinta, päivittäisonnettomuudet, suuronnettomuudet, pelastustoimen tieto- ja viestijärjestelmät, johtaminen ja toimintatapa sekä henkilöstö. Vähemmän panostusta arvioitiin tarvittavan ainakin seuraaviin: nuohous, omatoimisen varautumisen suunnittelu, omatoimisen varautumisen henkilöstön tukeminen, pelastustoiminta poikkeusoloissa sekä väestönsuojelun resurssit. 2.2. Uhkien ja riskien arviointi Pelastuslain (379/2011) tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös se, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti. Pelastuslain mukaisesti yhteiskuntaan pyritään luomaan sellaiset puitteet, että yksittäiset ihmiset, yhteisöt ja viranomaiset voivat elinympäristössään ja toiminnassaan ehkäistä onnettomuuksia sekä varautua rajoittamaan ja torjumaan onnettomuuksista aiheutuvia vahinkoja ja seurauksia. Pelastustoimen järjestelmän on vastattava toimintaympäristön haasteita ja onnettomuusuhkia sekä asiakkaiden turvallisuustarpeita. Pelastustoimeen kuuluvat riskien arviointi ja analysointi, onnettomuuksien ehkäisy ja pelastustoiminta sekä pelastustoimen järjestelmän suunnittelu ja mitoittaminen toimintaympäristön riskien mukaan. Riskien määrittelyssä pelastuslaitos tarkastelee toimintaympäristöään yhdessä kuntien, muiden viranomaisten ja tarvittavassa laajuudessa alueen muiden toimijoiden kanssa. Uhkien arviointi ja riskianalyysi on jatkuva prosessi, joka seuraa toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ja onnettomuustilastoja. Onnettomuusuhkien määrittelyssä arvioidaan alueen uhkatekijöitä, niiden todennäköisyyttä ja vaikutuksia sekä jo tapahtuneet onnettomuudet. Työssä hyödynnetään onnettomuuksien syiden arvioinnissa ja selvittämisessä saatuja tietoja. Uhkien arviointi ja riskianalyysi muodostuu kolmesta osasta: - Pelastustoiminnan toimintavalmiuden määrittämiseksi pelastustoimen alueet jaetaan riskiluokkiin käyttäen regressiomallia ja riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia.
- Tunnistetaan sellaiset onnettomuustyypit sekä yksittäiset riskikohteet, tapahtumat ja yleisötilaisuudet, joiden varalta tarvitaan erityisiä järjestelyjä. - Seurataan onnettomuusuhkien, onnettomuuksien lukumäärän ja syiden kehitystä sekä tehdään sen perusteella johtopäätöksiä tarvittavista toimenpiteistä. Pelastustoimen poikkeusolojen uhkien arviointi Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen osalta on tehty vuonna 2007. Toimintaympäristön arvioinnissa on käytetty paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hankkeessa kehitettyä työkalua, jolla arvioidaan toimintaympäristöön vaikuttavia tilastollisia tekijöitä (http://paloturvallisuusseuranta.fi). 13 2.2.1. Riskiluokat Pelastustoimen riskialuejako on laadittu sisäasiainministeriön toimintavalmiuden suunnitteluohjeen 21/2012 mukaisesti. Riskiluokkien määritysperusteena on käytetty regressiomallilla määritettyä riskitasoa. Regressiomallin selittäjinä ovat asukasluku, kerrosala ja niiden yhteisvaikutus. Mallin avulla ennustetaan riskitaso kullekin ruudulle, jonka koko on 1 km x 1 km. I riskiluokka riskitaso 1 II riskiluokka 0,25 riskitaso < 1 III riskiluokka 0,1 riskitaso < 0,25 IV riskiluokka riskitaso < 0,1 Tämän mukaan pelastustoimen alue on jaettu neljään riskiluokkaan I IV, joista I riskiluokka on suuririskisin. Riskialueita voidaan sanallisesti kuvailla seuraavasti: - I riskiluokan alueet ovat tiheään rakennettuja ja tiheästi asuttuja taajamia sekä vilkkaasti liikennöityjä tiealueita, joissa onnettomuuden todennäköisyys on suuri ja joissa onnettomuudet vaarantavat erityisen suuren ihmismäärän tai uhkaavat erityisen suuria omaisuus-, ympäristö- ja kulttuuriarvoja. - II riskiluokan alueet ovat alueita, joissa suuren määrän ihmishenkiä vaarantavat tai suuria omaisuus-, ympäristö- tai kulttuuriarvoja uhkaavat onnettomuudet ovat mahdollisia. - III riskiluokan alueet ovat asuttuja alueita, joissa on yksittäisiä asumuksia laajempia kylätaajamia tai asuntokokonaisuuksia sekä vilkkaasti liikennöityjä väyliä. - IV riskiluokan alueet ovat asumattomia tai niissä on yksittäisiä asumuksia harvassa. Tämän lisäksi pelastuslaitos on arvioinut ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin kaksi vuosittain.
14 Voimassa oleva riskialuejako on vahvistettu käytettäväksi 9.12.2012. Tämän tarkastelun pohjalta muodostetut riskiruudut on esitetty liitteessä A. Tarkastelun pohjalta voidaan päätellä, että pelastustoimen alueella pelastusyksiköiden toimintavalmius ja saavutettavuus eri riskiluokan alueilla on tyydyttävä. Alueella on 45 kpl I riskiluokan ruutuja, jotka kaikki saavutetaan laskennallisesti kuuden minuutin kuluessa hälytyksestä. Vuoden 2010 2012 tilasto kuitenkin osoittaa alueella olevan useita I riskiluokkaan kuuluvia ruutuja, joissa toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukainen ensimmäisen yksikön 50 %:n saavutettavuus kiireellisissä pelastustehtävissä ei ole toteutunut. Näitä ruutuja ovat: Ruudun ID-numero Karttapaikka ka % 2010 2012 52292 Karamalmi (Espoo) 38 51616 Nihtisilta (Espoo) 31 51612 Tuomarila (Espoo) 38 51613 Ullanmäki (Espoo) 31 50268 Pohjois-Tapiola (Visamäki) (Espoo) 43 50269 Otaniemi (Maari) (Espoo) 28 49594 Otaniemi (Espoo) 43 49595 Otaniemi (Espoo) 20 50270 Otaniemi (Maari) (Espoo) 0 48240 Matinkylä (Piispansilta) (Espoo) 44 47565 Matinkylä (Tiistilä) 17 55629 Keskilohja (Lohja) 24 II riskiluokan ruutuja on 240 kpl, joista 18 kpl jää laskennallisesti 10 minuutin saavutettavuusalueen ulkopuolelle. II riskiluokan ruuduista 28:ssa ensimmäisen yksikön saavutettavuusprosentti (2010 2012) on jäänyt alle 50 %:n. Keski-Uudenmaan pelastuslaitokseen Vantaankosken paloaseman pelastusyksikkö saavuttaa Kalajärven II riskiluokan alueen alle 10 minuutissa. Siuntion aseman alue, Veikkolan, Pohjan, Inkoon ja Vihdin kirkonkylien II riskiluokan alueiden saavuttaminen alle 10 minuutissa riippuu pääosin sopimuspalokuntien valmiudesta. Siuntion aseman, Inkoon Joddbölen ja Lappohjan (Hanko) teollisuusalueiden II riskiluokan alueita ei kaikilta osin saavuteta alle 10 minuutissa. III riskiluokan alueet saavutetaan 20 minuutin kuluessa hälytyksestä. Karjalohjan, Pusulan, Sammatin, Lappohjan sekä Upinniemen III riskiluokan alueiden saavutettavuus riippuu pääosin sopimuspalokuntien valmiudesta. IV riskiluokan alueet ovat alueita, missä tehokas pelastustoiminta voi alkaa pidemmän ajan kuluessa kuin I III riskiluokissa.
2.2.2. Kansallisesti merkittävät riskit Euroopan unionin neuvosto on päätelmissään 30.11.2009 todennut, että jäsenvaltioiden tulee määritellä kansallisesti merkittävät onnettomuusuhat. Kansallisesti merkittäviksi onnettomuusuhkiksi katsotaan onnettomuusuhat, jotka toteutuessaan aiheuttavat vakavat tai erittäin vakavat seuraukset ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alueella (myöhemmin alue) on 10 kohdetta, joiden arvioidaan muodostavan kansallisesti merkittävän riskin, ja niiden lisäksi merialueella on vakavan öljyonnettomuuden riski. Kuuden minuutin saavutettavuusajan ulkopuolella näistä kohteista sijaitsee kuusi. Näissä on omatoimisen varautumisen keinoin pyrittävä varmistamaan toiminnan turvallisuus. 15 2.2.3. Kemikaalikohteet ja -kuljetukset Alueella sijaitsee 56 laitosta, joissa vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden teollinen käsittely ja varastointi on laajamittaista: Turvallisuusselvityslaitokset 5 Toimintaperiaateasiakirjalaitokset 12 Lupalaitokset 39 Tutkimuskäytössä oleva ydinreaktori, joka todennäköisesti poistuu käytöstä 2015 loppuun mennessä. Kemikaalilainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi nestekaasulaitoksia ei enää eritellä muita vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä käsittelevistä laitoksista. Turvallisuusselvityslaitosten osalta on laadittu ulkoiset pelastussuunnitelmat, ja kaikki laajamittaista toimintaa harjoittavat kemikaalikohteet ovat kemikaalivalvontasuunnitelman ja valvontasuunnitelman mukaisesti pelastuslaitoksen valvontatoiminnan piirissä. Lisäksi laitosten kanssa on tehty yhteistoimintaharjoituksia ja osallistuttu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tarkastuksiin. Yksittäisten kohteiden vaikutusta sijaintipaikan riskiruutuaineistoon on tarkasteltu. Lisäksi alueella on runsaasti vähäistä kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavia toimijoita, joiden valvonta kuuluu pelastusviranomaiselle. Vaarallisten aineiden torjuntakalustoa on sijoitettu alueelle riskiarvioperusteisesti. Kemikaalikuljetukset keskittyvät alueen valtateille ja kemikaalikohteille johtaville tieosuuksille sekä Hanko Hyvinkää-radalle. Valtaosa tiekuljetuksista on palavien nesteiden kuljetuksia. Kemikaalien varastointi ja kuljetukset aiheuttavat vaaraa kohteiden lähistön henkilöille, ympäristölle ja rakennuksille. Tilastojen mukaan valtaosa vaarallisten aineiden onnettomuuksista sattuu niitä käsittelevissä tai varastoivissa laitoksissa, ei niinkään maanteillä. Riskeihin pyritään vaikuttamaan valvonnalla, suunnitelmilla ja yhteistyöllä.
16 2.2.4. Alueen erityisriskejä Uuden haasteen tämän palvelutasopäätöskauden aikana alueelle tuovat Länsimetron rakentaminen ja käyttöönotto, suuret rakennuskompleksit ja korkeat rakennukset. Ne lisäävät rakenteellisen paloturvallisuuden osaamistarvetta, ja samalla pelastustehtävät muuttuvat vaikeammiksi. Lisäksi Vihti-Lohja-Espoo-akselilla sijaitsee paljon tärkeitä pohjavesialueita, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Alueen erityisriskialueisiin saattaa tulla muutoksia, mikäli Gasumin suunnittelema nesteytetyn maakaasun eli LNG:n tuontiterminaali rakennetaan Inkoon Joddböleen. Toinen vaihtoehto sijoituspaikalle on Porvoon Tolkkinen. Gasumin tavoitteena on terminaalin investointipäätöksen tekeminen vuonna 2014. Tämän jälkeen päästäisiin rakennusvaiheeseen, jolloin täysimittainen terminaali voisi valmistua vuoden 2018 lopulla. Terminaali voidaan ottaa käyttöön myös vaiheittain, jolloin LNG:n toimitukset voisivat alkaa vuonna 2016. Terminaalin sijoituspaikka ja kokoluokka riippuvat mahdollisesti myönnettävästä EU-tuesta. 2.2.5. Toimintaympäristön riskit Tulipalo Pelastustehtävien määrä alueella on ollut viime vuosina suhteellisen vakaa, noin 6 000 7 000 pelastustehtävää ja 1 300 ensivastetehtäviä vuosittain. Suurimmat vaihtelut tehtävien määrässä johtuvat lähinnä säätyyppien vaihteluista (kuivat kesät, myrskyt, tulvat ym.). Tulipalojen määrät ovat laskeneet verrokkiryhmän (Helsingin, Keski-Uudenmaan, Länsi- Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen pelastustoimen alueet) tasolle sekä huomattavasti valtakunnallisen tason alle. Samaan aikaan tahallisten tulipalojen osuus on kuitenkin kasvanut merkittävästi ja on yli kaikkien vertailutasojen. Tahallisesti sytytettyjä tulipaloja on suhteellisesti enemmän kuin valtakunnallisesti. Taloudelliset vahingot ovat nousseet hieman vuosista 2008 2010, mutta ovat yhä valtakunnallisesti matalalla tasolla. Vahingot ovat 30 % korkeammat suhteessa verrokkiryhmän muihin pelastuslaitoksiin. Taloudellisiin vahinkoihin vaikuttavat yleensä suurpalot ja tiettyjen rakennusten (teollisuus-, maatalous-, suuret kokoontumis- ja oppilaitosrakennukset) palot. Alueella sattuu paljon vakavia henkilövahinkoja asuinrakennuspalojen tai lievien loukkaantumisten määrään suhteutettuna. Tämä voi johtua siitä, että tulipaloissa osallisena olevilla henkilöillä on syystä tai toisesta alentunut toimintakyky. Ruoanvalmistuksesta aiheutuneet palot olivat syttymissyynä vertailutasoja vähäisempi. Ruoanvalmistuksesta aiheutuu kerrostaloissa valtakunnallisesti noin puolet paloista.
Tulityöpalot ovat merkittävästi valtakunnallisen tason alapuolella. Savukepalot ovat laskussa, mutta yli vertailutasojen. Ne ovat merkittävin yksittäinen syy palokuolemien taustalla valtakunnallisesti, joten näihin vaikuttamalla pystytään yleensä vaikuttamaan myös palokuolemiin. Kone-, laite- tai prosessipalot eli kotitalouksien ja teollisuuden sähkölaite- ja muut konepalot ovat merkittävin yksittäinen syttymissyyluokka. Määrä on pysynyt edellisten vuosien tasolla, ja on verrokkiryhmän tasolla. Valtakunnalliseen tasoon nähden merkittävästi pienempi luku voi johtua ainakin osin elinkeinorakenteiden eroista. Tulisijapalojen määrä on kasvanut, mutta ne ovat yhä valtakunnalliseen tasoon nähden erinomaisella tasolla muun verrokkiryhmän kanssa. Nokipalot ovat puolittuneet aiemmista vuosista ja ovat alle verrokkiryhmän tason ja noin puolet valtakunnallisesta tasosta. Ne olivat suhteellisen pieni syttymissyy valtakunnallisestikin. Roskien poltosta aiheutuneiden palojen määrä on merkittävästi vähentynyt viime vuosina, mutta taso on verrokkiryhmän vastaavaa hieman korkeampi. Syttymissyynä roskien poltto ei ole täysin merkityksetön. Nuotio- ja grillipalot ovat niin ikään puolittuneet ja ovat nyt jo lähellä vertailukohtien tasoa. Kulotuksen ja kuuman esineen, tuhkan tai kipinän aiheuttamat palot ovat alueella kaikkiin vertailutasoihin vähäisiä ja laskeneet aiemmista vuosista merkittävästi. 17 Rakennuskanta Vanhaa rakennuskantaa on alueella vähän, mikä on paloturvallisuuden kannalta hyvä asia. Tämä koskee niin asuin- kuin muitakin rakennuksia. Pelastustoimen alueista vain Keski- Uudellamaalla on suhteessa vähemmän ennen vuotta 1960 rakennettuja kerrosneliöitä. Vuokra-asujia on suhteessa saman verran kuin valtakunnallisesti ja huomattavasti enemmän kuin mediaanikunnassa. Tämä voi johtua suhteellisen suuresta määrästä opiskelijoita ja kalliista omistusasumisesta. Liikenne Pelastustoimen alueen liikenneonnettomuusriskit on kartoitettu vuosien 2008 2011 aikana. Tehtyjen selvitysten perusteella liikenneonnettomuudet ovat olleet yksi suurimmista tehtävämäärien nostajista vuosittain. Liikenneonnettomuudet ovat alueella keskimäärin noin 15 % kaikista pelastustoimelle välitetyistä tehtävistä. Liikenneturvallisuussuunnitelmat ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELYkeskusten) ja kuntien yhteistyössä laatimia selvityksiä kunnan alueella tapahtuneista liikenneonnettomuuksista, infrastruktuurin tilasta ja liikenteen tilastoista. Selvityksissä kartoitetaan yleensä myös kyselyllä kuntalaisten havaintoja vaarallisista liikennepaikoista sekä laaditaan aikataulu- ja prioriteettilistat erilaisista toimenpiteistä ja parannusehdotuksista.
18 Poikkeukselliset sääilmiöt Mahdollisen ilmastonmuutoksen tuomat tai muuten poikkeukselliset sääolot lisääntyvät (voimakkaat myrskyt, kuivuus, kylmyys, tulvat jne.). Ympäristöonnettomuus Jatkuva liikenteen kasvu eri väylillä kasvattaa vaarallisten aineiden kuljetusonnettomuuksien mahdollisuutta. Kemikaalien käyttö lisääntyy. Väestön määrän lisääntyminen ja keskittyminen On arvioitu, että alueella väestömäärä lisääntyy vuosina 2011 2020 merkittävästi. Ikärakenteen muutoksesta ja kaupungistumisesta johtuva rakentaminen keskittyy kasvukeskuksiin. Seurauksena saattaa olla, että riittävää palvelutasoa ei pystytä ylläpitämään koko pelastuslaitoksen alueella, jos toimintaa keskitetään vain kasvukeskuksiin. Alueella on tasaisesti kaupunkimaisia, taajaan asuttuja ja maaseutumaisia kuntia, joskin alue on kokonaisuudessaan kuitenkin moniin muihin alueisiin verrattuna urbaani. Alueella on kaikista pelastustoimen alueista neljänneksi eniten asukkaita. Väestöstä yli 58 % asuu Espoossa, mikä tekee Espoosta väestöllisellä osuudella mitattuna voimakkaimman isäntäkunnan verrattuna mihinkään muuhun pelastustoimen alueeseen (Helsinki erikoispoikkeuksena). Monella pelastustoimen alueella suurimman isäntäkunnan väestöllinen osuus on kuitenkin noin 50 %, joten tilanne ei ole täysin poikkeuksellinen. Toimintaympäristönä maaseutumaiset kunnat ovat haastavimpia pelastustoiminnan palvelujen turvaamisen kannalta. Toisaalta maaseudulla lähinkään naapuri ei ehdi pelastaa henkilöä syttymistilasta ja pientaloihin liittyy enemmän ja erilaisia potentiaalisia vaaranaiheuttajia (esim. öljylämmitys, tulisijat, työkalut) kuin kerrostaloissa. Tämä vaatii erityistä huomiota omatoimisen varautumisen tukemiseen. Syrjäytyminen Syrjäytymisen mittareista lasten huostaanotot tai nuorten toimeentulotuen varaan jääminen eivät ole alueella vertailukohtiin nähden vakavia ongelmia. Samoin asunnottomuus on ilmiönä vähäisempi kuin verrokkiryhmässä tai valtakunnallisesti. Huomionarvoisinta on se, että alueen nuorista kaikkiin vertailukohtiin nähden suurempi osa jää koulutuksen ulkopuolelle. Toisaalta Länsi-Uudellamaalla työttömyyteen liittyy pitkäaikaisuutta useammin kuin mediaanikunnassa ja lähes yhtä usein kuin valtakunnallisesti.
19 Pienituloisuutta on alueella vähemmän kuin millään muulla pelastustoimen alueella. Sosioekonomisesti Länsi-Uudellamaalla menee paremmin kuin muualla Suomessa. Kokonaisuutena syrjäytyminen on Länsi-Uudellamaalla kaikkia vertailukohtia vähäisempi ongelma. Alkoholi Alkoholin myynti on valtakunnallista ja verrokkiryhmän tasoa vähäisempää. Osa alueen alkoholinkulutuksesta voi kuitenkin siirtyä Helsingin myyntilukuihin, jos ja kun ympäryskunnista käydään Helsingin ravitsemusliikkeissä ja palataan kotiin yöksi. Tällöin päihteet ja niihin liittyvät paloturvallisuusriskit eivät näy alueen myyntiluvuissa, vaikka niitä onkin. Väestön keski-iän kasvaminen, vanhusväestön määrän kasvu Vanhusten asuttaminen kodinoloisiin tiloihin lisää erityiskohteiden määrää ja asuntojen paloturvallisuuteen liittyvien laitteiden tekninen vaatimustaso nousee. Tällä hetkellä ei ole riittävää yhteistyötä esim. sosiaali- ja terveyshuollon ja pelastustoimen välillä kotona asuvien vanhusten turvallisuustilanteen (pelastuslaitoksen näkökulmasta) kartoittamiseksi. Vanhusten koti- ja laitoshoito ovat vertailutasoja vähäisempiä Länsi-Uudellamaalla. Väestön ikääntyminen ei ole Länsi-Uudellamaalla yhtä vakava ongelma kuin valtakunnallisesti, verrokkiryhmässä tai mediaanikunnassa. Alueella on kaikista pelastustoimen alueista toiseksi vähiten ikääntyneitä Keski-Uudenmaan jälkeen. Keski-Uudenmaan väestöpyramidi muistuttaa paljon valtakunnallista, mutta ikääntyneitä on vähemmän 55 ikävuodesta alkaen. Myös nuoria aikuisia (20 29-vuotiaita) on vähemmän kuin lapsia, nuoria ja näiden vanhempien ikäisiä ihmisiä. Helsingissä tilanne on päinvastainen, mikä kertoo lapsiperheiden hakeutumisesta ympäryskuntiin ja opiskeluikäisten keskittymisestä pääkaupunkiin. Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 18 %:sta 26 %:iin vuoteen 2030 ja 28 %:iin vuoteen 2060 mennessä (Tilastokeskus). Omatoimisen varautumisen merkitys kasvaa, ja tarvitaan lisää turvallisuuskoulutusta. Henkilöstön työkyky Poistuma kasvaa ja työssä jaksamisen merkitys korostuu. Tärkeä osa työkykyä on myös työpaikalla vallitseva henki (työilmapiiri) ja työpaikan yleinen viihtyvyys (työ- ja sosiaalitilat). Pelastuslaitoksen tulee tehostaa henkilöstön urasuunnittelua ja resurssien suuntaamista toimintakykyä vastaaviin tehtäviin (opastus- ja valistustehtävät sekä turvallisuusviestintä). Sekä pelastuslaitoksen että sopimuspalokuntien henkilöstö vanhenee, eikä enää kykene pelastustoimintaan. Seurauksena on pelastustoimintaan kykenevän henkilöstön vaje.
20 Henkilöstön rekrytointi Pelastuslaitoksen on oltava houkutteleva (palkkaus) ja kilpailukykyinen työantaja kilpailtaessa ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla vaikuttaa myös osaltaan alueen rekrytoinnin haasteisiin. Rekrytoitaessa henkilöstöä on huomioitava alueen monikielisyys ja eri uskontokunnat sekä pelastuslaitoksen toimiminen liikelaitoksena (liiketaloudellinen osaaminen). Toimintojen haavoittuvuus Toimintojen teknistyessä myös niiden häiriöalttius lisääntyy. Nykyajan johtamis- ja toimintojen hallintajärjestelmät ovat riippuvaisia sähkön saannista ja osaavasta henkilöstöstä. Tekninen kehitys Järjestelmien ja laitteiden tekninen kehitys on nopeaa, eikä laitteiden käyttö ja huolto ole enää mahdollista ilman erillistä koulutusta ja perehdytystä. Toimintojen teknistyessä myös investointeihin tarvittavat resurssit kasvavat. Ammattitaitoisen ja tiettyihin osa-alueisiin keskittyvän henkilöstön tarve tulee lisääntymään. Pelastuslaitoksen kyky reagoida muutoksiin (politiikka, lainsäädäntö, uhkamallit) Nyky-yhteiskunnassa muutokset tapahtuvat nopeasti ja toimintaympäristössä saattaa tapahtua merkittäviäkin muutoksia lyhyellä aikavälillä. Pelastuslaitoksen kyky ja mahdollisuudet reagoida muutoksiin nopeasti ovat rajalliset. Asukasmielipiteen vaikutus pelastustoimen toimintaan ja olemassaoloon Ihmisten muodostama mielikuva pelastuslaitoksesta voi vaikuttaa poliittisiin päättäjiin ja näin myös rahoituskehykseen joko positiivisella tai negatiivisella tavalla. Positiiviset mielikuvat vahvistavat pelastuslaitoksen roolia osana alueen turvallisuutta. Negatiiviset mielikuvat vaikeuttavat pelastustoimen kykyä toimia, ja pelastustoimi joutuu perustelemaan olemassaan oloaan jatkuvasti. Positiivisen imagon ylläpitäminen ja sen parantaminen vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta asukkaiden kanssa ja heidän mielipiteidensä kuuntelemista. Pelastuslaitoksen kokonaisvaltaisen tehtäväkentän tekeminen tutuksi alueen väestölle ja asukkaiden aktivointi rakentavaan palautteen antoon ovat haasteellisia tehtäviä. Aktiivinen sosiaalinen vaikuttaminen edellyttää ammattitaitoista henkilöstöä.
2.2.6. Asuinalueluokitus Sisäasiainministeriön hanke tuotti pelastuslaitosten käyttöön asuinalueluokitusaineiston, jota voidaan hyödyntää paloriskien arvioinnissa asuinalueittain. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa asuinrakennuksissa tapahtuviin onnettomuuksiin sekä tahallisiin muihin tulipaloihin liittyvien tekijöiden riippuvuuksia asuinalueiden ominaispiirteistä analysoimalla onnettomuustietoihin yhdistettyä asuinalueaineistoa. Aineisto koostuu Mosaic-profiloinnin ja pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokannan (PRONTO) onnettomuustietojen yhdistelmästä, joka voidaan tuoda karttapohjalle 250 x 250 m:n riskiruutuina. Aineisto saatiin käyttöön 2012 ja sitä kokeiltiin Espoon aineistolla yhden teeman osalta. Aineistosta ei voida tunnistaa yksittäistä asuntoa, vaan suuremman alueen trendejä. Aineistoa voidaan käyttää valvonnan suuntaamiseen riskialueille. Tavoite Riskien arvioinnille ja hallinnalle on luotu jatkuva prosessi. Vaarallisten kemikaalien käsittelyn, varastoinnin ja kuljetusten vaikutus alueen riskitasoon on arvioitu. Paloriskiä on arvioitu asuinalueluokituksen perusteella. Pelastuslaitoksen toiminta on järjestetty ja voimavarat mitoitettu siten, että vahingot on minimoitu ja alueella on hyvä turvallisuuskulttuuri. 21 Toteuttamissuunnitelma Riskien arvioinnin ja hallinnoinnin prosessi kuvataan ja sen mukaiset vastuut jaetaan. Pelastuslaitos seuraa ja ennakoi alueen riskiluokkien kehittymistä. Vaarallisia kemikaaleja käsittelevät ja varastoivat laitokset otetaan huomioon riskialuejakoa laadittaessa sekä kaluston sijoittelussa ja hankinnassa. Kemikaalikuljetusten määrät selvitetään ja arvioidaan niiden vaikutus alueen riskiluokitukseen. Asuinalueluokittelu tehdään koko pelastuslaitoksen alueelle ja sen tulokset huomioidaan valvontasuunnitelmassa.
22 3. Onnettomuuksien ehkäisy Onnettomuuksien ehkäisy ja hyvän turvallisuuskulttuurin edistäminen ovat pelastustoimen keskeisiä tavoitteita. Onnettomuuksien ehkäisyn tavoitteena on, että onnettomuudet ja niiden seuraukset vähenevät suhteessa väkilukuun alueella. Pelastustoimen vision 2025 mukaan Suomessa on hyvä turvallisuuskulttuuri ja Euroopan tehokkain pelastustoimi. Tämä tarkoittaa muun muassa yhteiskuntaa, jossa jokainen ottaa vastuuta turvallisuudesta ja onnettomuuksia ehkäistään tehokkaasti ennalta. Pelastustoimi voi lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan erityisesti onnettomuuksien ehkäisyn keinoin. Toimintaympäristön muutoksiin sisältyy tekijöitä, jotka lisäävät onnettomuusriskejä. Onnettomuuksien syyt ovat moninaisia ja liittyvät suureksi osaksi ihmisten käyttäytymiseen. Niihin voidaan tehokkaasti vaikuttaa vain laajalla ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä. Yksityisten ihmisten ja yhteisöjen vastuuta ja valmiuksia turvallisuusasioissa lisätään. Sisäisen turvallisuuden ohjelma III Turvallisempi huominen (2012) esittää toimenpiteitä arjen turvallisuutta heikentävien ongelmien ratkaisemiseksi ja niiden ennalta ehkäisemiseksi. Osa toimenpiteistä koskettaa pelastuslaitoksen onnettomuuksien ennaltaehkäisyä. Toiminnassa huomioitavia asioita ovat: - Maahanmuuttajien turvallisuusviestintä: kehitetään turvallisuusviestintää selkokieliseksi turvallisuuspalveluiden saatavuuden varmistamiseksi. - Oppilaitosturvallisuus: Pelastuslaitokset tehostavat koulujen omatoimisen varautumisen ohjausta ja varmistavat, että SM:n julkaisussa 40/2009 esitetyt suositukset on toteutettu kattavasti. Tavoitteena on, että pelastuslaitokset seuraavat alueen oppilaitosten harjoitusten toteuttamista vaaratilanteiden varalta ja lähettävät tarvittaessa oppilaitoksille muistutuksen, jos harjoitusten väli kasvaa liian pitkäksi. Pelastuslaitokset raportoivat säännöllisesti harjoitusten toteuttamisen tilanteesta ja kattavuudesta alueen kunnille ja opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä sisäasiainministeriölle. - Kauppakeskusturvallisuus: Otetaan käyttöön käytännössä hyviksi osoittautuneita, eri toimijoiden yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja kauppakeskusten ja vastaavien tilojen turvallisuuden ja asioinnin turvallisuuden parantamiseksi sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi. - Rakennetun ympäristön turvallisuus: Vahvistetaan turvallisen rakennetun ympäristön suunnittelua, toteutusta ja hoitoa poikkihallinnollisesti. - Kotonaan asuvien iäkkäiden ihmisten turvallisuus: Hyvinvointia edistävillä kotikäynneillä kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuteen ja tehdään yhteistyötä alueellisen pelastustoimen kanssa. - Hoitolaitosturvallisuus: Jatketaan edellisessä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa päätettyjä toimenpiteitä hoiva- ja huoltolaitosten suojaamiseksi tarvittaessa automaattisella sammutusjärjestelmällä.
- Yritysturvallisuus: Selvitetään yrityksiin kohdistuvien suurpalojen tutkintaan liittyvä viranomaisten ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö siten, että tutkintaprosessien tulokset kehittyvät ja päällekkäiset toiminnot minimoidaan. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet laajentaa PRONTO-järjestelmästä saatavien tietojen julkisuutta siten, että se on nykyistä paremmin omiaan edistämään palojen ja onnettomuuksien torjuntaa. Laaditaan yhteistyön laajentamisesta sekä tietojärjestelmän julkisuudesta tarvittavat säädösmuutokset. - Asumisen turvallisuus: Seurataan asuinrakennuksissa sattuneiden tulipalojen määrää. 23 3.1. Pelastustoimelle kuuluva ohjaus Pelastuslain 27 :n mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia alueellaan pelastustoimelle kuuluvasta ohjauksesta, jonka tavoitteena on tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäiseminen, varautuminen onnettomuuksien torjuntaan sekä asianmukainen toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa ja onnettomuuksien seurausten rajoittamisessa. Pelastustoimen ohjauksella tarkoitetaan toimia, joilla pelastuslaitos edistää, tukee ja seuraa pelastuslain velvoitteiden toteutumista. Ohjausvelvoite sisältää ihmisten, yritysten sekä muiden toimijoiden ohjaamisen pelastuslaissa säädettyjen velvoitteiden täyttämisessä. Nykytila Yritysten, laitosten ja yhteisöjen ohjausta onnettomuuksien ehkäisemiseksi on suoritettu palotarkastusten yhteydessä. Palotarkastuksissa on tarkastettu pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys niissä kohteissa, joissa sellaiset on laadittava. Lisäksi on annettu neuvoja ja ohjausta paloturvallisuusasioissa. Palotarkastusten yhteydessä on neuvottu ja opastettu paloteknisten laitteistojen kunnossapidon suhteen, ja erheellisiä paloilmoituksia aiheuttaneisiin kohteisiin on kohdennettu ohjausta ja määräyksiä. Kuntalaisten ja yritysten, laitosten ja yhteisöjen ohjaus- ja neuvontapalveluita varten pelastuslaitoksella on päivystävä palotarkastaja, joka vastaa yhteydenottoihin koko pelastuslaitoksen alueelta. Palotarkastajat antavat rakenteellisen paloturvallisuuden ohjaus- ja neuvontapalveluita suunnittelijoille sekä rakennushankkeisiin ryhtyville. Ohjaus- ja neuvontapalveluita annetaan myös väestönsuojien rakentamiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi onnettomuuspaikalla ja onnettomuuden jälkeen on annettu neuvontaa ja ohjeita asianosaisille jatkotoimien suhteen. Onnettomuuspaikalla tapahtuvaa neuvontaa varten on pelastuslaitoksella käytössään tiedote jaettavaksi onnettomuudessa osallisille. Ohjaus- ja neuvontatyön kysyntä on suurten rakennushankkeiden ja alan kehittymissuunnan myötä kasvussa, ja ohjauksen sekä neuvonnan merkitys on kasvanut onnettomuuksien ehkäisyssä.