Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX... vosti ~uotanen/phm 29.10.1986 Keitele Pihtipudas 3312 11, 12, 3314 02 Karsamaki, Saviselkä 3411 10 Sijainti 1:400 000
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTÄ Kvösti Ruotanen/~HM 29.10.1986 1 Alue Keitele, Pihtipudas, louhitun Kangas jarven Zn-Skmalmilouhoksen ympäristöä. Karttalehdet 3312 12 C kokonaan 3312 12 A NE-reuna 3312 12 B SE-reuna 3312 11 D NE-reuna 3314 02 B NW-reuna Lähtökohta V Rasilainen (GTL) on kartoittanut lehden 3312 12 v. 1979. Hän oli löytänyt alueelta (apureineen?) lähes kaikki pal jastumat mitkä mekin löysimme. Va1.i - tettavasti uusia pal jastumia ei löytynyt sieltä, missä niitä olisi tarvitt-u esim. louhoksen lahiymparistön kallioperan symmetrisen luonteen selvittämiseksi. Ko. symmetria näkyy gravimetrisella kartalla siten, että louhittu malmi sijaitsi voimakkaan gravimetrisen anomalian toisella laidalla. Onko toisella laidalla malmikriittisia kiviä, se jaa paljastumien puutteen vuoksi arvoitukseksi. Malminmuodostukseen liittyviä kallioperän muuttumisilmiöita pyrittiin myös rakenteiden lisäksi tarkkailemaan. Kivi1 a.jeista Tutkittava alue sijoittuu pääpiirteittäin graniittisten kivilajien väliin. Alueen kivilajit koostuvat pääosin erilaisista vulkaanisista - vulkaanis - sedimentogeenisista muodostumista. Selvä vulkaanisen aktiviteetin keskus on "kolmion" Kumpuskangas- Kar~eisvuori-Kangas järvi alueela. Tällä al-uee lla kivilajit näyttävät hyvi.n selvästi lj-ittyvan voir:iakkaaseen vulkaaniseen toimintaan. Tiista osoituksena ovat Karkeisvuoren vulkaaniset happamat breksiat seka Kumpuskankaan agglomeraatit sekä laavat. Agglnmeraatte ja on runsaastj. ---- myös Isokankaan maastossa.-.-.-. (3312-".i2 B). Kauemmaksi mentäessä kivilajien selva bimodaalisuus häipyy ja tuffiitit saavat sedimentogeenisia piirteitä. Tällöin kivilajit muuttuvat emäksisista ja happamista tuffeista - tuffiiteista intermediaarisiin tuffiitteihin. Lisäksi Karkeisvuoren NE ja SW puolilla tavataan happamia tuffien joukosta arkoosisia valikerroksia. NE-puolella kivi on epapuhdasta sedimenttia?, kvartsimaasalpagneissiä. Varsin mielenkiintoiseksi osoittautui mm. Kangasjarven S-puolelta tavattava kvartsimaasälpaliuske. Mineraalikoostumukse1taan, asultaan ja rakenteeltaan aivan samanlaista kivilajia löytyy myös Lohvanperaltä Liekö tuo pohjaa Pyhäjärven alueen vul kaanisi lle liuskeille?
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTÄ Syväkivet : Syväkiviä tavattiin melko vahzri, etupäässä graniitteja ( + GNGR + GKGN). Peridotiittia ja gabroa ei tavattu lainkaan. Puolipinnallisia tai juonikiviä on kohtalaisesti. Uraliittiporfyriittia, häppamia juonikiviä (dasiittia?) seka graniittisia + pegmatiittisia juonia. Rakenteesta Yleisin mitattu tektoninen suure on liuskeisuus, joka yhtyy useimmiten kerroksellisuuteen, jos sellainen on havai.ttavissa. Useampia kuin 1 liuskeisuushavainto yhdeltä paljartumalta on harvinaista. Tämä seikka on hyvin sopusoinnussa sen kanssa, ettei alueelta ole löytynyt pienoispoimuja. Mineraalivenymia liuskeisuuspinnoilta on mitattu jonkin verran Metamorfoosi & muuttuminen Suskeptibiliteetit Alueen rakenteet ovat pääasiassa luode-kaakkosuuntaisia. Samassa suunnassa esiintyy merkittäviä siirrossuuntia, (mm. Kumpusjarvi). Myös N-S suuntaisilla sirroksilla lienee merkitystä. Kaiken kaikkiaan pal jastumien vähyys ja epätasainen esiintyminen ja paljastumamittakaavaisten pienoispoimujen puuttuminen tekee suurempirnittakaavaisten rakenteiden selvittämisen hankalaksi. Onko selitys se, että alueen tektoninen historia ei olisikaan kovin monimutkainen. Alueen kivilajit ovat metariorfoituneet arrii'iboliittifasieksen alaosassa. Osoi tukseria tasti 03 Sb' jk granaattimineraali t. I4almi nmuodostukseen 1 ii ttyva hydroterminen sirkulaatio on muuttanut malmin laheisiä kivilajeja: tästä tuloksena mm. kordieriitin, granaatin, serisiitin, epidootin seka erilaisten alhaisen asteen am.fibolimineraalien esiintyminen. Uusia rnuuttuneiden kivilajien vyöhykkeitä ei kartoituksessa löydetty. Korppisen alueella rnetamorfoosiaste on korkea (GHA paljon) ja gneissiytyminen on voimakasta. Kvartsimaasalpäliuske, kertaluokka 3 000 Hapan tuffiitti II 300 Emäksinen tuff i II 30 Luvut edustavat kivilajin tyyppitapausta "puhtaimmillaan'', ts. hapan & em. tuffiitit ovat bimodaalisen vulkanismin puhtaita tuotteita.
9 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Kvösti Riiotanen/PHM 29.10.1986 3 Malrnirnineraalit Loppupaate lmat Magnetiitin lisäksi alueen kivilajeissa esiintyy heikkona pirotteena joskus Fek ja harvoin Sk-kiteits. Emaksisissa vulkaniiteissa rnalrnirnineraale ja on niui ta vähemmän. Nyt tutkitulta alueelta ei enää ljene saatavilla merkittävää uutta tietoa kallioperäkartoituksen avulla. Lisätiedon hankkimiseen tarvitaan muita rnenetelmia. Isokankaan agglomeraatit voisivat olla avain uuden vulkaanisen keskuksen löytymiselle?
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Kyösti Ruotanen/PHM 28.10.1986 1 Alue Lähtökohta Kivi lajeista Karsämaki, Saviselkä, karttalehti: 3411 10 SW-osa, kallioperakartoitus koordinaattien x = 7104-7100, y = 3457-3450 välisellä alueella. P Hautalan 1962 aiemmin kartoi ttamalla alueella todettiin Perkkiönrämeella sähköinen seka magneettinen anomalia. Paikalta otetuissa cohranäytteissa oli todettu olevan Cu. Geologi T Mäki määräsi ympäristön paljastumat tutkittavaksi 4 x 6 km2 alueelta. Valtakivilajeina alueella ovat erilaiset granitoidi t (GH, GRGN, GNGR, PORGH, APLGR, PG, PGJ). Puhtaita graniittisia syvakiviä tavataan Kivikkokankaan E- reunassa, Jylhän ja Koiviston, Pieni Sipon ja Kiviahon talojen ympäristössä. Porfyyrista graniittia on hieman kartoitusalueen SE-kulmassa. Valtaosan granitoideista muodostaa GNGR (graniittiutunut gneissi), jota tavataan eniten Kapykankaan-Kortelankankaan maastossa. "Pohjakivenä" GNGR:lla ovat vanhat liuskeet tai syväkivet, jotka ovat graniittiutuneet ja gneissiytyneet intensiivisesti siten, että niiden alkuperää on vaikea määritellä. Hieman tavataan myös GHGN, joka on gneissiytynyttä graniittiutunutta kivea, jonka alkuperä on ilmeisesti syvskivi (mm Kivikkokankaan W-laita) Alueen pegmatiittisista syväkivistä tavataan FEI.4 jopa 1 cm 0 rakeina. Pegmatiitit ovat alueen nuorimpia kiviä ja ne 1.eikkaavat siellä täällä alueen rnuita kivilajeja. Emäksisjstgi kivista alueella esiintyy metagabroa s~ske~tibiliteettiarvot usein 5 000-1 O OO~-)--~GB, joka on GR:n ja PG:n voimakkaasti breksioimaa esirn. Kauppilankankaalla. Vihjeitä gabrokumulaateista saatiin paljastumasta 108-POH, jossa on nähtävissä myös muuttumisilmiöitä, mm. epidoottiutumista. Perkkiönrämeen mineralisaatio voi sijoittua kuvatun MGF3:n sisaiin. Em;&siset juonet ovat alueella vähäisiä. Kiillegneissi S. tavataan alueella rnm. Puuro-o jalla (l~~~t,~~ä;~~ilankankaalla seka Vuohtokanavan sillalla Hyvölän talon kohdalla. KGN on korkeata, hyvin heterogeenista, sisältää joskus maasälpahajarakeita. Joskus KGN on voimakkaasti dishormonisesti poimuttunutta, mm. KER-146. Kiillegneissimäistä dioriittista kivea löytyy Pinokankaan NE-puolelta. VulkaniitteJa ---- - alueella on niukasti. E-IVULK paljastumia saattavat olla 134-KER sekä POH-113 koillisosa (hiekkakuopan pohja) HVULK: a ei ole tavattu varmuudella. Havai-nnossa 131-KER W-osassa voi olla jäänteitä HVULK:sta.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA vosti... ~uotanen/phm 28.10.1986 2 Malmigeologisesti erityisen kiinnostava on havainto 144-KER, joka osoittautui karsikiveksi, jossa karbonaattia ja diopsidia. Sijainti on n. 2 km mineralisaatiosta etelään. Suskeptibiliteett,jiir.vot olivat korkeimmillaan MGB:ssa sekä PG:ssa, joskus KGN:ssa (kertaluokkaa 1 000). Malmimineraalej.sta ---..---. yleisimmin esiintyi Sk, mutta hieman niyös Fek ja Moh. Alueen väestö on lähettänyt runsaasti näytteitä malmiyhtiöille? tai GTK:lle. Alueen rakenteesta: tektonisia havaintoja on me1 ko vähän, - -.. - - - koska niitä ei ollut havaittavissa. Selvä tektoninen páäsuunta kulkee koillisesta lounaaseen. Tämä on ristiriidassa P Hautalan -62 piirtämän kallioperäkartan ja siten ilmeisesti myös alueen geofysikaalisen tulkinnan kanssa. Tektoniset havainnot ovat liuskeisuushavaintoja (erilaisia), kerroksellisuushavaintoja ei ole.