GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Malmiosasto M 19 /3122/85/2 Koskee Luhanka Tammijärvi Markku Tiainen TAMMIJÄRVEN LIUSKEJAKSON RAKENTEESTA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Malmiosasto M 19 /3122/85/2 Koskee Luhanka Tammijärvi Markku Tiainen LUHANGAN TAMMIJÄRVEN LIUSKEJAKSON RAKENTEESTA

2 LUHANGAN TAMMIJÄRVEN LIUSKEJAKSON RAKENTEESTA Tässä raportissa esitetään rakennetulkinta Luhangan Tammijärven liuskejaksosta. Tulkinnan perustana oleva havaintoaineisto koostuu vuonna 1982 FM Marjatta Virkkusen johdolla tehdyissä kenttätöissä itse kerätystä aineistosta täydennettynä K.Hautalan ja J.Hartikaisen aiemmin keräämillä havain noilla. Tämä raportti on pääosin sama kuin tuolloin jätetty tuolloin käsikirjoitus. Tammijärven liuskejakso koostuu turbidiitti-fasieksen sedimenteistä sekä vulkaanisista ja subvulkaanisista kivistä. Pääkivilajit ovat grauvakkaliuske-kiilleliuske-mustaliuske sekä mafiset ja felsiset vulkaniitit, mafiset subvulkaaniset juonet sekä vähäisessä määrin esiintyvät arkosiitit. Liuskeita lävistää kaksi granitoidia. Eteläisempi, Hernemäen batoliitti on porfyyrinen suhteellisen homogeeninen ja massamainen graniitti. Pohjoisempi Aukeasuon batoliitti on monifaasinen, kehämäinen. Sen koostumus vaihtelee ganodioriitista ultramafiittiin. Aukeasuon batoliitin liuskeisuus seuraa kiven kehärakennetta. Grauvakkaliuskeissa esiintyy runsaasti hyvin säilyneitä turbidiiteille tyypillisiä primaarirakenteita, mm. Bouman sykkelistä tavataan samassa kerrossarjassa osat A-D kullekin horisontille tyypillisine rakenteineen. Liuskejakson tektonisten rakenteiden hallitseva suunta on likimain NE-SW. Suurissa puitteissa Tammijärven grauvakkalius keet muodostavat rakenteellisesti synformin ja Hernemäen ja Aukeasuon syväkivet antiformin. Stratigrfisesti grauvakat ovat mafisten vulkaniittien päällä. Tarkasteltaessa liuskejakson rakennetta yksityiskohtaisemmin geofysikaalisten maastomittausten ja paljastumista tehtyjen rakennehavaintojen valossa, voidaan liuskejaksossa erottaa useita edellistä pienempiä antiformi- ja synformirakenteita (kuva l). Samaan tulokseen on tullut myös Karppanen (1970) gradussaan. Yleisesti ottaen geofysiikan anomalioiden suunta noudattaa kivilajien kerroksellisuuden ja varhaisen liuskeisuuden (SO,

3 S1) sekä pääosin vallitsevan liuskeisuuden (S2) suuntaa. Siellä missä magneettinen ja sähköinen anomalia esiityvät yhdessä kivilaji on mustaliuske. Geofysikaalisten karttojen perusteella on liuskejakson S-osassa Taikinalammen läheisyydessä erotettu likimain N-S-suuntainen magneettisten ja sähköisten anomalioden sekä kivila jien kulkua leikkaava siirrosvyöhyke. Se näkyy anomaliavyöhykkeiden katkeamisena ja taipumisena. Taikinajärven 5-puolelta ja Harjun talon kohdalta kulkevaan siirrosvyöhykkeeseen liittyy serisiittiytymistä ja kvartsiutumista. Vyöhykkeen paljastumissa ja paikallisissa lohkareissa on tavattu arseenikiisua. Vyöhykkeen S-päässä on moreenissa J.Alasen ja mal mikoira Peikon haistama Sn-pitoinen anomalia. Serisiittiytynyt As-pitoinen vyöhyke saattaa olla merkittävä mm. jalometallien kannalta. Edellä mainitusta vyöhykkeestä hieman koilliseen esiintyy toinen jossain määrin samantyyppinen vyöhyke, ei kuitenkaan niin selvä. Litologiaa seuraava geofysikaalinen anomalia muodostaa siirrosvyöhykkeen kohdalla oikeakätisen poimun. Sen akselitasossa S-puolella esiintyy mielenkiintoinen magneettinen ja sähköinen anomalia, joka ei selity luontevasti litologian avulla. Siirrosvyöhyke jatkunee pohjoiseen sähköisen anomalian osoittamaa vyöhykettä pitkin. Paljastumahavaintojen perusteella Tammijärven liuskejakso on deformoitunut neljässä vaiheessa. Näistä viimeisen merkitys on vähäinen. D4 on aiheuttanut kiven murtumista en echelon -tyyppisiä rakosysteemejä pitkin. Siirtymä on ollut pääosin horisontaalista ja sen kätisyys vaihtelee. Deformaatiovaiheet yhdestä kolmeen ovat malmigeologisestl D4 :sta merkittävämpiä. Ensimmäinen deformaatio on ollut isokliinista poimutusta. Se näkyy kartalla muuten vaikeasti selitettävänä pohjansuuntien vaihteluna. S1 esiintyy raitaisuutena. Fl-poimu on havaittu suhteelisen selvänä yhdessä paljastumassa. Alueella tavataan myös intrafoliaalisia poimuja, mutta niitä on vaikea erottaa pehmeän sedimentin aikaisista deformaatiorakenteista. S2 on tiukan poimutuksen suhteelisen pystyssä oleva akselitasoliuskeisuus. Se näkyy kiilteen suuntauksena ja noudattaa yleensä vallitsevaa rakennesuuntaa NE-SE. Kuvan 1 antiformi/-

4 synformi -rakenteet ovat F2 - rakenteita. Sydänmaalla esiintyy F2-poimujen akselitasossa kvartsiturmaliini- ja pegmatiittijuonia. D2-rakenteet kiertävät Aukeasuon monifaasista batoliittia. D3 on aiheuttanut likimain N-S-suuntaisen krenulaatioliuskeisuuden ja paikoin saman suuntaisen oikeakätisen pienoispoimutuksen. Alueen merkittävimmät siirrosvyöhykkeet ovat S3 :n suuntaisia ja ilmeisesti D3 :n aiheuttamia. Mineralisoituneiden kvartsijuonten yhteydessä esiintyy myös nuorempia kvartsijuonia, jotka eivät ole merkittävästi poimuttuneet ja jotka leikkaavat poimuttuneita juonia. Ne olisivat siten iältään D3 :n ikäisiä, todennäköisesti vielä sitä nuorempia. Tammijärven W-Sn-Cu-Zn-Au-mineralisaatiota on vaikea ajoittaa deformaatiovaiheisiin. Mineralisaatioon liittyvät kvartsi- ja kiisupitoiset juonet ovat poimuttuneet ainakin F3 :ssa ja osa näyttäisi poimuttuneen myös F2 :ssa. Mineralisaatiota kontrolloivan hiertymävyöhykeen ja kvartsijuonten synty näyttäisi olleen jatkuva tapahtuma, joka alkoi granitoidien intrudoitu misen aikoihin D2-deformaation loppuvaiheessa ja päättyi mineralisaation poimutukseen ja remobilisoitumiseen D3-deformaation lopussa. Liuskejaksoa lävistävät granitoidit ovat myöhäis-d2 tai syn-d3. Aukeasuon batoliitissa esiintyy kehämäinen liuskeisuus, mikä viittaisi batoliitin kohonneen diapiirisesti.

5

6 KIRJALLISUUSVIITTEET Karppanen Tapio, Tampereen liuskejakson geologiaa Luhangan Tammijärvellä. Helsingin yliopisto. Pro gradu.

7 LIITTYY Kartta 1 :20000 M11.11/312206/-85