TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄSSÄ VALTAUSALUEELLA VUOMANMUKKA 1, KAIV.REK N:O 3605/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA sekä 1988

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2741/-89/1/60 Kittilä Vuomanmukka Kari Pääkkönen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄSSÄ VALTAUSALUEELLA VUOMANMUKKA 1, KAIV.REK N:O 3605/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA sekä 1988

2 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) suoritti vuosina sekä 1988 malmitutkimuksia valtausalueella Vuomanmukka 1 (liite 1). Tutkimusalue sijaitsee Kittilän kunnassa Muonion rajan tuntumassa, Kittilästä n. 55 km luoteeseen Muonion tietä (kuva 1). Valtausalue sijoittuu ns. Pahtavuoman malmialueen pohjoiselle jatkeelle. Geologisesti tutkimusalue sijoittuu svekokarelidisen, myöhäisorogeenisen granitoidin (ns. Jerisjärven massiivi) ja Keski-Lapin ylälapponisten liuskeiden väliseen kontaktialueeseen. Tutkimusten ensimmäinen vaihe alkoi v geofysikaalisen matalalentoanomalian (magneettinen + sähköinen) tuntumasta, purkaus-sorasta löydettyjen pikivälkelohkareiden (2 kpl/ø 5 cm) innoittamina. Lisäksi alustavat orgaanisten purosedimenttien geokemialliset tutkimukset (GTK /geokemian osasto) indikoivat alueen Mo- ja W-anomaalisuutta. Tutkimusten toisessa vaiheessa (1988) selvitettiin kairaamalla paikannetun rautakiisuuntuman rikkipotentiaalisuutta. Alueen tutkimuksia ovat johtaneet valtiongeologit P. Ervamaa ( ) ja K. Puustinen (1988). Maastotutkimuksista on vastannut geologi K. Pääkkönen. SUORITETUT TUTKIMUKSET Magneettisen/sähköisen matalalentoanomalian (kuva 2) luonne varmistettiin geofysikaalisella profiilimittauksella (1000 m/magn + sähk.) syksyllä Johteiden laatua ja maapeitteiden paksuutta selvitettiin samalla VLF-R-mittauksin. Tutkimusalue katettiin geofysikaalisilla maastomittauksilla (3.5 km 2 /magn + slingram) toukokuussa 1984 (liite 2). Mittaustuloksia on tulkittu profiilikohtaisesti kairauksen suunnittelun yhteydessä sekä 1984 että Alue on myös katettu RA-hakumittauksilla säteilylohkareiden paikantamiseksi. Pedogeokemiallisella näytteenotolla (1983/152 pistettä, 1984/155 pistettä) pyrittiin pohjamoreeni- ja rapakallionäytteitä hyväksi käyttäen selvittämään todetun geofysikaalisen anomalian aiheuttajaa. Näytteenotto suoritettiin hajaprofiileina 5-20 metrin pisteväliä käyttäen (liite 3). Vuoden 1983 näytteenotto suoritettiin Cobra-täryporakoneella, jonka läpäisykyky osoittautui täysin riit

3 Kuva 1. Vuomanmukan tutkimusalueen (rasteroitu) sijainti. 2

4 Kuva 2. Vuomanmukan aerosähköinen reaali- (2 a) ja aeromagneettinen (2 b) anomalia rajattuna 1: matalalentokartoilla 3

5 4 tämättömäksi. Näytteenotto "uusittiin" 1984 hydraulivasaratekniikalla, jolloin saavutettiin pohjamoreeni/rapakallio 45 %:sti. Syväkairaukset (GTK, liitteet 4 ja 5) tutkimusalueella suoritettiin kesällä 1984 (R312) sekä kesällä 1988 (R ). R312 (353.8 m) kairattiin geofysikaalisen anomalian/oletetun kiisuuntuman luonteen selvittämiseksi. Reiät R (yht m) kairattiin reiällä R312 todetun hydrotermisen kiisuuntuman mittasuhteiden, arvometallisisällön ja rikkipotentiaalisuuden selvittämiseksi. Syväkairausrei'istä analysoitiin 44 palanäytettä sekä valmistettiin 27 kiillotettua ohuthiettä. TUTKIMUSTULOKSET Geofysikaaliset maastomittaukset (liite 2) osoittivat yhteneväisen magneettisen ja sähköisen anomalian rajautuvan lähelle karttalehden kaakkoiskulmaa (kuvat 3 ja 4). Tulkinnan mukaan johde aiheutuu valtaosin sulfideista, joihin liittyy magnetiittipitoisia osueita. Cobra-porakoneella suoritettu pedogeokemiallinen näytteenotto (M , liite 3) ei tuottanut ainoatakaan geofysikaalisen anomalian luonnetta indikoivaa pohjamoreeni- /rapakallionäytettä. Hydraulivasaralla suoritetun näytteenoton (M , M , liite 3) analyysitulokset osoittivat useassa pisteessä polymetallista anomaalisuutta (taulukko 1). Malmiluokan arvometallipitoisuuksia ei rapakallionäytteissä kuitenkaan tavattu. Tarkasteltava geofysikaalinen anomalia sijaitsee täysin peitteisellä alueella. Välittömästi sen eteläpuolella tavataan runsaasti kalliopaljastumia, joiden kivilajit ovat yleisimmin kiilleliusketta/- gneissejä sekä amfiboliitteja. Näihin ei liity merkkejä malminmuodostuksesta. Anomaliaalueesta n. 1 km lounaaseen tavataan gneissejä leikkaavia graniitti- ja pegmatoidiosueita, joihin liittyy satunnaisesti rikki- ja magneettikiisua. RA-hakumittauksissa ei tutkimusalueelta löytynyt säteileviä paljastumia tai lohkareita.

6 Kuva 3. Magneettinen kartta, 1: Maanpintamittaus. Rajaus = tarkasteltava anomalia-alue. 5

7 6 Kuva 4. Sähköinen kartta, reaalikomponentti, 1: Slingram-mittaus. Rajaus = tarkasteltava anomalia-alue.

8 7 Taulukko 1. Pedogeokemiallisen näytteenoton analyysituloksia. Rapakallionäytteitä/P-fraktio. Analyysitulokset ppm:nä. Analysoitu Geologian tutkimuskeskuksessa. Uraanimääritykset VTT:n reaktorilaboratoriossa. Näyte nro. Co Cu Mn Ni Pb Zn Mo U

9 8 Syväkairauksella (R ) lävistettiin sähköinen anomalia itä-läntisellä profiililla (liite 5). Kairauksissa tavattiin hyvin heterogeeninen kivilajiseurue. Pääkivilajeina esiintyvät voimakkaasti deformoituneet sarvivälke- ja diopsidigneissit sekä amfiboliitit. Vaihtelevan paksuisina (0.2-5 m) välikerroksina tavataan magnetiittikarsia ja grafiittifylliittejä. Kaikki kivityypit ovat lisäksi eri asteisesti kiisuuntuneita (magneettikiisu). Syvemmällä graniittiutumisaste kohoaa ja tavataaan runsaasti happamia juonia. R312 päättyy jo punertavaan K-graniittiin. Kairausnäytteistä suoritetut pisteanalyysit (näytepituus 10 cm) osoittivat sulfidisaation arvometallien suhteen arvottomaksi rautakiisuuntumaksi (taulukko 2). Myöskään magnetiittikarsiosueisiin ei liittynyt muita metalleja (taulukko 2/esim näyte nro. R312/ ). Rikkipalamalmiksi soveltuvat "läskikiisuosueet" jäävät suldidisaatiossa kapeiksi ja hajanaisiksi ekonomista louhintaa/rikastusta ajatellen. AIHEEN ARVIOINTI Geofysikaalisilla matalalento- ja maastomittauksilla paikannettu Vuomanmukan sähköinen/magneettinen anomalia aiheutuu arvometalliköyhästä rautakiisuuntumasta. Esiintymää ei voi myöskään hyödyntää rikkipalamalmina riittävän S-pitoisten osueiden kapeudesta ja hajanaisuudesta johtuen. Tutkimukset eivät selvittäneet alueen purkaussorasta löytyneiden pikivälkelohkareiden (2 kpl) alkuperää. GTK luopuu Vuomanmukan valtauksesta, koska edellä esitetyt tutkimustulokset eivät indikoi taloudellisesti käyttökelpoista mineralisoitumaa. Kuopiossa 26. päivänä syyskuuta 1989

10 Taulukko 2. Syväkairausnäytteiden pisteanalyysejä (R312, R313, R314). Analysoitu Geologian tutkimuskeskuksessa. Arvot ppm:nä ellei toisin mainita. 9 Näyte nro. Cu Co Mn Ni Pb Zn Fe % Ag Mo W Au ppb S % As R312/ < / < / / < / < / < / < / < / < / < / < / < / < / < / < / < / / < / < / < / < / <

11 10 Taulukko 2. jatkoa Näyte nro. Cu Co Mn Ni Pb Zn Fe % Ag Mo W Au ppb S % As R312/ < / < / < / < / < / < / < / < / < / < R313/ < / < / / < R314/ / < / < / < / / < / < / <

12 11 LIITTEET 1. Valtausalueen sijaintikartta M06.1/ / Geofysikaalinen maastomittausalue/sijaintikartta 1: Pedogeokemiallinen näytteenottokartta M35.1/2741/-89/1/60 4. Luettelo syväkairausrei'istä 5. Syväkairausreikien sijaintikartta LIITTYY 1. Syväkairausraportti M52.5/2741/-84/R312 2./1-2. Syväkairausraportit M52.5/2741/-88/R /1-3. Syväkairausreikäprofiilit M52.7/2741/-89/R Syväkairausanalyysi M52.6/2741/-84/R Syväkairausanalyysi M52.6/2741/-88/R Linjoituskaaviot: Q06/ Q06/ Q06/ Q06/ Magneettiset kartat: Q22.11/ D Q22.11/ C Q22.11/ B Q22.11/ A

13 12 8. Sähköiset kartat: reaalikomponentti Q22.112/ D Q22.112/ C Q22.112/ B Q22.112/ A imaginäärikomponentti 9. Pedogeokemialliset näytteet. Q24.111/ D Q24.111/ C Q24.111/ B Q24.111/ A M M M

14

15

16

17 LIITE 4 SYVÄKAIRAUSREIÄT Karttalehti Reikä nro X Y suunta lähtökaltevuus pituus, m R R R yht m

18