GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3231/-92/1/10 Juva Luomanen Hannu Makkonen

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3231/-92/1/10 Juva Luomanen Hannu Makkonen LUOMASEN Zn-ESIINTYMÄN, KAIV.REK.NUM. 4466/1, TUTKIMUKSET JUVALLA VUOSINA

2 1 JOHDANTO Luomasen Zn-esiintymä si]aitsee Juvan kunnassa, noin 10 km Juvan kirkonkylästä länteen (kuva 1). Ensimmäiset malmiviitteet ovat 1970-luvulta, jolloin Outokumpu Oy sai kansannäytteenä (K /1, lähettäjä T.Auvinen) sinkkivälketilalta. pitoisia granaatti-diopsidi-karsilohkareita Lisäviitteitä ei kuitenkaan tuolloin havaittu. Pöyhölän Mustalammen Zn-esiintymän (M19/3231/-89/3/10) tutkimusten jälkeen Geologian tutkimuskeskus jatkoi Nääringin vulkaniittijaksoon liittyvien muiden Zn-viitteiden tutkimista, joista yhtenä olivat Auvisen lähettämät lohkareet. Luomasen tutkimusalueelle tehtiin valtausvaraus elokuussa 1988 ja valtaus Luomanen 1 heinäkuussa 1989 (liite 1). Tutkimusten yleisjohdosta on vastannut FL E.Ekdahl ja kenttätöistä allekirjoittanut. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET JA TULOKSET Lohkare-etsintä Lohkare-etsintää tehtiin kesä-heinäkuussa Kansannäytteiden luoteispuolelta noin 1.5 km:n matkalta löytyi runsaasti karsilohkareita, joissa oli merkit sinkkivälkkeestä. Parhaimmissa lohkareissa oli seuraavat pitoisuudet: NÄYTE Zn (%) Cu (%) S % HK-88-Ll RKL-88-L RKL-88-L RKL-88-L Heinäkuussa lohkareviuhkan kärjestä löytyi sinkkivälkepitoinen paljastuma, RKL-88-P5 (kuva 2). Paljastumasta poratuissa minikairanäytteissä oli sinkkipitoisuus parhaimmillaan 0.75 %. Alueellisessa moreenigeokemiassa on selkeä positiivinen sink- kianomalia sinkkivälkepaljastuman ympäristössä (S/41/3231/1/1989), mikä osaltaan auttoi esiintymän paikantamisessa.

3

4

5 4 löytyi kartoituksessa muutamia sarvivälkegneissipaljastumia. hieman kuparikiisua sisältäviä Geofysikaaliset maastomittaukset Geofysikaaliset mittaukset tehtiin elo-joulukuussa Mitattava alue rajattiin lohkare-, moreenigeokemiallisen ja kallioperätiedon perusteella. Mittausmenetelmät olivat magneettinen ja sähkömagneettinen profiilivälin ollessa 50 m ja pistevälin 20 m. Mittausalueen koko oli n. 4.5 km 2. Parhaiten sinkkikriittinen vyöhyke erottuu magneettisella kartalla. Se aiheuttaa nimittäinen ympäristöään heikomman magneettisen anomalian (liite 3). Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että sinkkimineralisaatiossa ovat sulfideina rikkikiisu, sinkkivälke ja magneettikiisu, kun taas mineralisaation etelä- ja pohjoispuolella esiintyy sulfidina enimmäkseen magneettikiisua. Iskuporanäytteenotto Iskuporanäytteenotto Terri-kalustolla tehtiin tammi-kesäkuussa Näytteitä otettiin yhteensä 574 kpl, yksi kustakin näytepisteestä. Näytteet pyrittiin ottamaan kallion pinnasta ja tämä onnistuikin useimmissa näytepisteissä. Saatuja kallionappeja käytettiin kallioperäkartan laatimiseen. Rapakallio- ja moreeninäytteiden Zn-pitoisuus on korkea (maksimi 0. 6 %) sinkkivälkepaljastumien lähialueella. Yhtenäinen anomaalinen alue on itä-länsisuuntainen ja noin 0.5 km pitkä (kuva 3). Myös Cu-pitoisuus kohoaa malmikriittisessä vyöhykeessä, mutta anomaliakuvio on hajanaisempi kuin sinkillä. Tunnettujen kuparikiisupitoisten paljastumien kohdalla näytteenottoalueen itäpäässä Cupitoisuus kohoaa, mutta vain hyvin suppealla alueella (kuva 4). Zn-anomalia sijoittuu magneettisen minimin alueelle, mikä helpotti syväkairauksen suunnittelua.

6

7

8 7 Syväkairaus Syväkairaus tehtiin tammi-helmikuussa Kohteeseen kairattiin 5 reikää, yhteensä m (liitteet 2 ja 4). Kairanreiät lävistivät sarvivälkegneissiä (intermediäärinen vulkaniitti), granaatti-(sarvivälke)gneissiä, kvartsi-maasälpägneissiä (hapan vulkaniitti), amfiboliittia (emäksinen vulkaniitti), erilaisia karsikiviä, kalkkikiveä, grano-kvartsidioriittia sekä pegmatiittia (vrt. liite 2). Sarvivälkeqneississä päämineraaleina ovat plagioklaasi, sarvivälke, biotiitti ja kvartsi sekä aksessorisina mineraaleina karbonaatti, opaakki, diopsidi, apatiitti, titaniitti, kloriitti ja zirkoni. Karsivälikerrokset ovat yleisiä. Granaatti-sarvivälkegneississä päämineraaleina ovat sarvivälke, granaatti, plagioklaasi ja kvartsi. Aksessorisia mineraaleja ovat kummingtoniitti, opaakki, serisiitti, kloriitti ja biotiitti. Granaattigneississä sarvivälkkeen tilalla on päämineraalina biotiitti. Gahniittia on tavattu aksessorisena mineraalina. Karsikivissä on tavattu seuraavia päämineraaliseurueita: GRAN-DIOP- OPAK-KARB, DIOP-PLAG-KVAR-BIOT, SKAP-KARB-DIOP-KVAR-KMAA, KVAR- PLAG-KMAA-DIOP. Aksessorisia mineraaleja karsikivissä ovat titaniitti, karbonaatti, opaakki, sarvivälke, serisiitti, biotiit- ti, apatiitti, granaatti ja zirkoni. Kalkkikivi on aina epäpuhdasta sisältäen runsaasti karsimineraaleja, kvartsia ja sulfideja. Paksuimmat lävistykset, m, ovat reiässä 312. Sinkkivälkettä esiintyy granaattigneississä, sarvivälkegneississä sekä kalkki-karsikivessä. Sinkkipitoisuudet jäävät kuitenkin yleensä alle 1 %:n. Parhaimmat lävistykset ovat: Reikä/syvyysväli Zn (%) Cu (%) S (%) 411/ (0-90m) / (1.35m) / (1.OOm) / (10.50m)

9 Parhaimmillaan kairansydämistä analysoidut sinkkipitoisuudet vastaavat lohkareiden pitoisuuksia. Laaja-alainen rapakallion ja moreenin sinkkianomalia puolestaan johtuu kallioperän %:n sinkkipitoisuuksista, joita tavattiin kairauksissa yleisesti. Kuparipitoisuudet ovat kauttaaltaan alhaisia, kuten malmilohkareissakin. Myös kulta- ja hopeapitoisuudet ovat merkityksettömiä. Malmimineraaleina sinkkirikkaimmissa osissa esiintyvät sinkkivälke, rikkikiisu, magneettikiisu, kuparikiisu ja ilmeniitti. 8 Aiheen arviointi Syväkairauksilla tavoitettu sinkkiesiintymä vastaa kivilajiltaan ja metallipitoisuuksiltaan aihelohkareita, joten lohkareiden lähtöpaikka on selvitetty. Tutkitun sinkkiesiintymän koko ja metallipitoisuudet ovat kuitenkin vaatimattomat ja taloudellisesti merkityksettömät. Esiintymä vastaa geologialtaan samassa vulkaniittijaksossa olevaa Mustalammen sinkkiesiintymää, joka koostuu kahdesta erillisestä malmiosta: sinkkipitoisuuksiltaan paremmasta (5.6 %) eteläisestä malmiosta ja heikommasta (1.75 %) pohjoisesta malmiosta. Luomasen sinkkiesiintymä vastaa metallipitoisuuksiltaan ja kivilajeiltaan täysin Mustalammen pohjoista malmiota. On mahdollista, että myös Luomasen esiintymään liittyy sinkkirikkaampia osia, kuten Mustalammen eteläisessä malmiossa. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tavattu sellaisia, joten valtauksesta luovuttiin vuoden 1991 lopussa. Hannu Makkonen geologi LIITELUETTELO 1. Kartta valtausalueesta 2. Kallioperäkartta 3. Magneettinen kartta 4. Luettelo syväkairausrei istä

10 9 LIITTYY 1. Kemialliset analyysit Lohkareet: KU , KU Minikairanäytteet: KU , KU Moreeninäyteet: M Syväkairausnäytteet: M Geofysikaaliset kartat Magneettiset: Q22.21/ /89/2-6 1:4000 Q22.21/ D/88/1 1: Q22.23/ D/88/1 1: Slingram (imag.): Q24.111/ D 04,08,09, 1: ,14,18,19 Q24.111/ D 189/1 1: (reaali) : Q24.112/ D/88/2-6 1:4000 Q24.112/ D/88/1 1: Kallioperähavainnot: HVM , HJO Kallioperäkartat: M11.1-3/3231/10D/ Syväkairausraportit ja syväkairausprofiilikuvat: M52.5/3231/91/ R R Kiillotetut ohuthieet: Kul4605, Kul5216 Kul Kul Kul5219, Kul5240,

11

12

13

14 Liite 4 SYVÄKAIRAUSREIÄT Reikä X-koord Y-koord suunta/kalt pituus m R / R / R / R / R / yhteensä