OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA

Transkriptio

1 Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA

2 Kallioper%kartoitus suoritettiin Teuvan ja Narpion kuntien rajamailla elokuussa 1982, Siella tehdyt havainnot ovat numerosarjaa 1-KPN - 85-KPN, Karttapohjana on kaytetty lehteg B(Teuva). Kartoituksen suorittivat Lasse Palmberg (UP) ja Kari Niiranen (KPN). Kartoituksen keskipisteena oli paljastuma 82-KPN, jonka Lauri Pihlajmki on loytanyt ja josta han on laettanyt kansadytteita. KO. pisteesta kartoitusta laajennettiin ymparistoon siten, etta nyt kartoitetun alueen halkaisijaksi tuli noin nelja kilometria. Elokuun loppupuolella haittasivat huonot saaolosuhteet, varsinkin msaat sateet, kartoitusta. - Paljastumaolosuhteet ovat kartoitusalueella varsin oikukkaat. Paikoin paljastumia on melko runsaastikin, mutta on myos laajoja alueita, joilta ei loydy yhtaiin paljastumaa. Tasta johtuen kivilajikartta jai monin paikoin pelen arvailun varaan. Laajimman paljastumattoman alueen muodostaa Viitasaarenneva, etenkin sen keski- ja pohjoisosat. Alueen valtakivilajeina ovat suprakrustiset kivilajit, joita kaytannossa edustaa yksinomaan kiillegneissi, Lisaksi t&&n ryhm;ia kuuluvat vupatoiset karsikivien esiintymat ja kahdessa paljastumassa oleva amfiboliitti. Syvakivia edustavat pegmatiittigraniitti ja luoteisosassa oleva dioriittigneissi. Puolipinnallisia kivia ei alueella ole ainakaan paljastuneena. Kaikki kartoitusalueen kivilajit kuuluvat svekofenniseen systeemiin. Kaikki~:alueen kivilajit ovat metamorfoituneet myohemmissa geologisissa prosesseissa, Metamorf oosi on tapahtunut melko korkeissa paine- ja l5rnpotilaolosuhteissa, josta on osoituksena granaatin ja sillimaniitin esiintyminen, Metamorfoosilajina on ollut alueellismetamorfoosi,

3 Kiillegneissi Kartoitusalueen valtakivilaji on hyvin suuntautunut kiillegneissi (kzrtassa vaaleansininen), joka kattaa liihes koko kartoitusalueen. Se on sedimenttisptyista, josta ovat osoituksena kiven grafiittipitoisuus ja rakenteet, jotka tulkitsimme jaanteisi primaiirikermksellisuudesta, jopa kerralli- - suudesta. Samoin on kiillegneissia leikkaavissa graniittipegmatiiteissa ja usein juuri niiden kontakteissa melko runsaasti tumaliinia, joka on merkkinki liuskeiden booripitoie suudesta, Taa on tyypillista juuri merellisille sedimenteille. Granaattia on kiillegneisseissa kauttaaltaan ja sillimaniittiakin monin paikoin, Paljastwnissa 66- ja 68-KPN on rakenne; jonka tulkitsimme johtuvan primaarisesta kerrpksellisuudesta. Siina on muutaman sentin paksuisia kertoja, joissa kiillepitoisuus laskee tasaisesti, kunnes se taas kasvaa yhtakkia alentuen taas tasaisesti, T W piirre toistuu useita kertoja. Voi olettaa, etta muinaisten kertojen saviset ylaosat ovat nykyaa kiillerikkaampia ja hiekkaisemmat alaosat ovat taas kiillekoyhempia. Kiillegneisseissa on runsaasti kapeita kvartsi-maaselpajuonia, jotka ovat ptygmaattisevti poimuttuneet. Kiillegneissi on monin paikoin niin liuskeista, etta sita voi lohkoa muutaman millimetrinkin paksuiksi lnhkoiksi. Karsikive t Kiillegneisseissa on pienina osuiena ja/tai valikerroksina karsikivia (kartassa vaaleanvihrea). Ne ovat alhaan olleet luultavasti kalkkirikkaita valikerroksia, jotka ovat karsiutuneet. Malminetsi~llisesti juuri niimii karsikivet kiinnostavat niihin liittyviin scheeliittipitoisuuden takia, Esiintymien_'laajuudesta on vaikea saada mitaan kasitysta kal- Bioperiin heikon paljastuneisuuden vyoksi, Todennlikoisesti ne ovat ulottuvuuksiltaan kuitenkin varsin vwpatoisiii, Karret ovat diopsidikarsia, joissa scheeliitin lisaksi on nalmimineraalina magneettikiisua jamelko ronsaasti myos grafiittia, Scheeliittia on runsaimnin palgjastumessa 82-KPN

4 olevassa karkearakeisessa dyopsidikarressa. Juuri tasta paljastumasta L,Pihlajar&ki on liihettanyt kansannkiytteits': Scheeliittia on lisakti paljastumissa 41- ja 85-KPN oleviissa'pienissa karsiesiintymissa. Scheeliittia on naissa vain erittain heikkona pirotteena ja paikottain. Myoa paljastumissa 81-, 48- ja 84-K on karsityyppista kivea, mutta naista ei scheeliittia todettu. L.Pihlajamiiki on lisaksi loytanyt scheeliittipitoisia lohkareita Viitasaaremevan itapuolelta, joten karsia on ilmeisesti myos paljastumattomilla alueilla pieninii e~iintymi~. Amfiboliitit Amfiboliittia on alueella vain kahdessa paljastumassa, 41- ja 74-KPN (kartassa tummanvihrea). Ensinmainitun yhteydessa on juuri pieni scheeliittipitoinen karsi. Amfiboliitit ovat ilmeisesti alkuaan myos pintasyntyisia kivilajeja, luultavasti tuffeja. Paljastumassa 74-KPN on osa amfiboliitista massamaista ja melko tiivista ja antaa sellaisen vaikutelman, etta alkuaan on kyseessa ollut laava. KO. amfiboliitti sisaltaa lisaksi magneettikiisiua erittain heikkona pimtteena. Pegmatiittigraniitit Kauttaaltaan koko alueella on osin leikaten osin konfomisti kiillegneiss.issa pegmatiittigraniittia (kartassa punainen) pieninli esiintymi-. Se on variltaan varsin vaaleaa ja siskiltaa hyvin usein mustaa tuxmaliinia. Qranaatit ovat myos yleisia. Linjatienkalliolla olevassa paljastumassa (38-KPN) pegmatiitissa on kauhiin punaista ruusukuartsia. Dioriittigneissi Kartoitusalueen luoteisosassa, paljastumissa 36-, 37- ja 38-KPN, on suuntautunutta, melko tasqrakeista kivea, jonka p25mineraaleina ovat maasalpa ja sarvivalke. Olemme nimittiineet ko. kivea dioriittigneissiksi. Sen leikkaussuhteista ymparoiviin kiviin ei ole tietoa.

5 IR~;sUHTEET JA TEKTONIIKKA ' Suprakrustiset kivilajit, kiillegneissi ja amfiboliitti, ovat kartoitusalueen vanhimmat kivet, Samaan ryhmaan kuuluvat kalkkirikkaat sedimentit, jotka nykyisellah ovat siis karsia, Seuraavana ikiijarjestyksessa on ilmeisesti dioriitti, joka - on myohemmissa prosesseissa gneissiytynyt. Nuorin jasen e- vilajiseurueessa on pegmatiittigraniitti. Alueen kalliopefin tektoniikasta ei saanut paljastumien epatasaisen esiintymisen takia kovin selea kasityst2i. Liuskeisuuden kululla ei alueella Myta olevan mitaiin psasuuntaa, Sellaiseksi voisi kylla ajatella tektoonisen kartan perusteella n. 30'. Muitakin suuntia esiintyy runsaasti. Kaateet ovat sen sijaan aina hyvin jyrkkia, monasti aivan pystyja. Kivet ovat runsaasti poimuttuneet, minka voi todeta myos msaasta liuskeisuuden kulunvaihtelusta. Lyhyen kiiytettavissa olevan ajan puitteissa emme ehtineet kovinkaan laajalti kartoittaa aluetta, T&niin seikan ja epiitasaisten paljastumaolosuhteiden takia ei voi tehda mitah kokln pitkiille menevia johtopaatoksia- Kuitenkin rgiytt2ia silta, etta malmikriittiset karsikivet ovat levinneisyydeltab varsin vahapatoisia, Oman lukunsa muodostaa sitten se, mita on Viitasaarennevan alla, Jos talla alueella halutaan jatkaa kartoitu&ta, niin niita voisi suorittaa nyt kartoitetulta alueelta l2inteen olevalla karttalehdella (Ostra ~ttermark). Lappfjard 26,08,1982 Kari Niiranen

6

7 suunnassa ja saattaa olla myos pitkin KA:a. Keskipitoisuus jaa C ojahavainnon perusteella selvasti alle 0,1 %. NE-puolella ojassa on hyvin KV-rikas KVMSPG, jossa on KV-juonia ja KGN-osueita. N. 5-6 m+w karsipaljastumasta on kapea nokka, joka on ilmeisesti paljastuma ja on kartta. Tasta loytyi pari hippua WS. N. 60 m -, NW tai NE-puolen ojassa on migmatiittinen KGN-paljastu- ma n. 20 m:n matkalla. Liuskeisuus pyorii jonkin verran mutta o keskim. n. 020/80. KGN-paljastumasta n m SW on KA+DIKA ja KGN+KA-paljastumia traktoriuralla. KGN+KA:ssa on karsirik- I kaammat osueet kapeina valikerroksina. Naista ei loytynyt WS. I N. 50 m NNE KGN-paljastumasta on pieni paljastumannokka KGN, i jossa KA-pesakkeessa loytyi yksi hippu WS. Naytteen arviointi Aihetta kannattanee katsella hiukan tarkemmin. Ymparist6n detaljikartoituksella ja mahd. lohkare-etsinnalla saanee kuvan siita kannattaako tehda perusteellisempaa tyota. M Isohanni, K Karttunen A ll"l,:.:-:+,,-