TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AUTSASENKURU 1, KAIV.REK.N:O 3380/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA

Transkriptio

1 1 (4) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/1833/-84/1/10 Enontekiö Autsasenkuru Veikko Keinänen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AUTSASENKURU 1, KAIV.REK.N:O 3380/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA JOHDANTO Geologinen tutkimuslaitos (nyk. geologian tutkimuskeskus) suoritti molybdenitutkimuksia vuosina valtausalueella nimeltään Autsasenkuru 1. Valtausalue sijaitsee Enontekiön kunnassa karttalehdellä (liite 1). Tutkimusten lähtökohtana olivat alueen graniittisesta kallioperästä tehdyt molybdenihohdehavainnot kesällä Tutkimukset tehtiin geologi O. Aurasen johdolla. Kenttätöistä vastasi geologi V. Keinänen. SUORITETUT TUTKIMUKSET Valtausalue sijaitsee karttalehdellä , joka lehti kokonaisuudessaan on ollut laajan ja monipuolisen näytteenoton kohteena. Tutkimukset aloitettiin vuonna 1981 ottamalla kaikista karttalehden puroista ja lammista orgaaniset purosedimenttinäytteet. Samana kesänä kerättiin osalta karttalehteä humus- ja turvenäytteitä, yhteensä 423 kpl. Näytteenottoalue sijoittuu valtausalueen eteläpuolelle. Vuosina 1982 ja -83 otettiin valtausalueelta ja sen eteläpuolelta pedogeokemiallisia näytteitä (moreeninäytteitä) iskuporakalustolla yhteensä 300 kpl (liite 2). Yksityiskohtaisella kallioperäkartoituksella löydettiin kesällä 1982

2 2 (4) Autsasenkurun pohjoislaidalta lupaava bydrotermisesti muuttunut molybdenihohdepitoinen vyöhyke. Tältä eri kivilajeista koostuvalta vyöhykkeeltä otettiin 1 m:n ja 3 m:n pisteverkolla litonäytteitä 364 kpl 988 m 2 :n suuruiselta alueelta (liite 3). Näytteenotto antoi lupaavia tuloksia, sillä parhaissa näytepisteissä oli ppm molybdenia. Yksi näytepiste koostui neljästä näytteestä. Valtausalueen ympäristöön tehtiin mahdollisimman herkkä protonimagnetometraus kevättalvella Mittaus kattoi 6 km 2 :n suuruisen alueen (liite 2). Litonäytteenoton, magneettisten mittausten sekä geologisen kartoituksen antamien tietojen perusteella kairattiin valtausalueelle 10 syväreikää (liite 3) yhteispituudeltaan 1004 m. TUTKIMUSTULOKSET Orgaanisista purosedimenteistä saaduissa tuloksissa Autsasenkuru erottuu anomaalisena omaten keskimäärin viisi kertaa taustaa suurempia molybdenipitoisuuksia. Pedogeokemiallisen näytteenoton tulokset olivat heikkoja. Tämä johtuu erittäin kivisestä moreenista. Kevyellä näytteenottokalustolla ei tavoitettu syvintä moreenia. Tärkeimmät kivilajit, joissa molybdenihohdetta esiintyy, ovat erilaiset graniittivariaatiot hienorakeisesta apliitista keskirakeisen biotiittipitoisen graniitin kautta pegmatiittiin. Graniittien reunoilla molybdenihohdetta esiintyy muuttuneissa, eri koostumuksisissa granodioriiteissa ja hienorakeisissa graniittisissa tai granodioriittisissa kiillegneisseissä. Kairauksissa parhaat pitoisuudet tavoiteiin rei'istä R404 ja R405 (liitteet 3 ja 4): R404 ( ) 333 ppm Mo:a R404 ( ) 230 ppm " R405 ( ) 873 ppm " Molybdenikriittinen vyöhyke on luode-kaakko -suuntainen ja kaatuu 40-50º kulmalla kohti koillista. Kairauksen perusteella vyöhyke tunnetaan R404, R405 ja R413:n muodostamasta tasosta luoteeseen. Em. reikien kohdalla Mo-kriittinen vyöhyke on noin 120 m leveä. Luodetta kohti se kapenee ja pitoisuuksiltaan heikkenee, kunnes noin 300 m:n päässä törmää migmatiitteihin R412:n paikkeilla ja häviää kokonaan (liite 3). Edellä mainitusta tasosta kaakkoa kohti on vaatimattomia molybdenihavaintoja tehty noin 200 m:n matkalta.

3 3 (4) ARVIOINTI Kohonneita molybdenipitoisuuksia esiintyy Autsasenkurun molybdenivyöhykkeessä hajanaisesti kapeissa, tavallisesti alle 1 m:n levyisissä horisonteissa. Koska kriittinen vyöhyke on mitoiltaan ja pitoisuuksiltaan liian vaatimaton, eivätkä tarkka kallioperäkartoitus, tiheä ja monipuolinen maaperä ja kallionäytteenotto tai syväkairauskaan luvanneet muualtakaan ekonomisesti merkittäviä tuloksia, päädyttiin tutkimusten lopettamiseen. Rovaniemellä 29- päivänä marraskuuta 1984

4 4 (4) LIITTEET Liite 1: Valtausalueen sijainti 1: karttalehdellä Liite 2: Toimenpidekartta 1: ( ) Liite 3: Kallioperäkartta: osa karttalehdestä D Liite 4: Kairausprofiilit R404, R405 ja R413

5

6

7

8 Liite 4 Kairausprofiilit R404, R405 ja R413.