LUONTOSELVITYS 16X272027 3.12.2015 päivitys 12.5.2016 Hankealueella havaittuja valkolehdokkeja WSP FINLAND OY / PUHURI OY
1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
1 Sisältö 1 TAUSTA 2 2 KASVILLISUUS 4 2.1 Selvityksen toteutustapa 4 2.2 Kasvillisuuden yleiskuvaus 4 2.3 Suojeltavat ja monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet 12 2.4 Vaikutukset kasvillisuuteen 14 3 LINNUSTO 16 3.1 Selvitysmenetelmät 16 3.1.1 Pesimälinnustoselvitykset 16 3.1.2 Pöllöselvitys 17 3.1.3 Kanalintujen soidinpaikat 17 3.1.4 Muutonseurannat 17 3.2 Arviointimenetelmät 18 3.3 Epävarmuudet 19 3.3.1 Selvitysmenetelmiin liittyvät epävarmuudet 19 3.3.2 Arviointimenetelmiin liittyvät epävarmuudet 20 3.4 Pesimälinnusto ja linnustollisesti huomionarvoiset alueet 20 3.4.1 Vaikutukset pesimälinnustoon 23 3.5 Muuttava linnusto 24 3.5.1 Yleiskuvaus 24 3.5.2 Lajikohtainen tarkastelu 25 3.5.3 Vaikutukset muuttolinnustoon 25 4 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV (A) LAJIT 26 4.1 Liito-orava 26 4.1.1 Liito-oravaselvitys 27 4.1.2 Tulokset 27 4.2 Viitasammakko 27 4.2.1 Viitasammakkoselvitys 28 4.2.2 Tulokset 28 4.3 Lepakot 29 4.3.1 Lepakot ja tuulivoima 30 4.3.2 Lepakkoselvitys 30 4.3.3 Tulokset 31 4.3.4 Lepakoille tärkeät alueet 33 4.3.5 Johtopäätökset 34 5 MUU ELÄIMISTÖ 35 6 VIITTEET 36
2 Pöyry Finland Oy Tiina Sauvola, FM biologi Annemari Kari, FM biologi Ella Kilpeläinen, FM biologi Harri Taavetti, ympäristöasiantuntija William Velmala, FM biologi Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2 A 90590 OULU Tel. 010 33 33280 www.poyry.fi
1 TAUSTA 16X272027 2 Puhuri Oy suunnittelee maksimissaan 8 voimalayksikön tuulipuistoa Kannuksessa sijaitsevalle Kaukasennevan alueelle (Kuva 1-1). Hankealue sijaitsee n. 7,5 km Kannuksen keskustasta koilliseen. Tämä luontoselvitys on laadittu Kaukasennevan tuulipuiston osayleiskaavaa varten Pöyry Finland Oy:n toimesta. Kuva 1-1. Suunnitellun tuulivoimapuiston sijainti. Selvitysalueella tehtiin luontoselvitykset maastokaudella 2015. Alueelta selvitetyt eliöryhmät ja maastokäynnit on koottu taulukkoon (Taulukko 1-1). Selvitetyt alueet on esitetty kartalla (Kuva 1-2). Taulukko 1-1.Alueelle tehdyt maastoselvitykset. Uhanalaisten lajien esiintymätiedot tarkistettiin valtion ympäristöhallinnon ylläpitämästä Eliölajit-tietojärjestelmästä (Keski-Pohjanmaan ELY-keskus 7.4.2015 / Toni Etluontoselvitys pesimä- ja muuttolinnusto, pöllöt, kanalintujen soidinpaikat liito-orava lepakot kasvillisuus viitasammakko maastokäynnit 6.3. 17.10.2015 (Harri Taavetti, William Velmala, Toni Eskelin) 28.5.2015 (Ella Kilpeläinen) 1.-2.7.2015 ja 19.-20.8.2015 (Annemari Kari) 28.5.2015 (Ella Kilpeläinen) ja 17.7.2015 (Tiina Sauvola) 7.5.2015 (Annemari Kari)
3 holén). Petolintujen reviiri- ja pesäpaikkatiedot pyydettiin Metsähallituksen (T. Ollila) ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (H. Björklund) rengastustoimiston rekistereistä. Kuva 1-2. Maastossa selvitetyt alueet vuonna 2015.
4 2 KASVILLISUUS 2.1 Selvityksen toteutustapa Kasvillisuusselvityksen tarkoituksena oli selvittää hankealueen luonnon yleispiirteet ja luonnonarvojen kannalta huomioitava kohteet. Erityistä huomiota kiinnitettiin seuraaviin kohteisiin: vesilain 2:11 kohteet metsälain 10 :n mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt luonnonsuojelulain 29 :n luontotyypit uhanalaiset luontotyypit (Raunion ym. v. 2008 mukaan) muut selkeät luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet kuten harjumuodostumat ja luonnontilaiset suot uhanalaisten ja huomioitavien lajien esiintymät Tuulivoimapuiston alueelta tutkittiin tiedossa olevien suunniteltujen voimaloiden rakennuspaikat, niiden lähiympäristö ja tielinjaukset. Suunnitellut voimalapaikat kartoitettiin tarkemmin 200 metrin säteellä ja yleispiirteisemmin sitä laajemmalla alueella. Maastotyöt on kohdennettu karttatarkastelun perusteella arvioiduille luonnon kannalta potentiaalisille alueille ja voimakkaasti muutetut alueet, kuten esimerkiksi avohakkuut on jätetty pääsääntöisesti maastotyön ulkopuolelle. Maastotyöt ovat suorittaneet biologit Tiina Sauvola ja Ella Kilpeläinen. 2.2 Kasvillisuuden yleiskuvaus Kaukasennevan alue sijaitsee keskiboreaalisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä, Pohjanmaan osa-alueella. Suomen suoaluejaossa alue kuuluu Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaat -alueeseen. Hankealueella risteilee useita metsäautoteitä ja niiden ympärillä on pääosin mäntyvaltaisia talousmetsiä sekä ojitettuja rämeitä. Hankealueella on myös korkokuvaltaan mäkisiä ja paikoitellen kallioisia/kivikkoisia alueita kuten Matokangas voimaloiden 1 ja 4 alueella. Kaukasennevan alueelle suunnitellut tuulivoimalat on esitetty kartalla (Kuva 1-2). Voimalapaikat on sijoitettu valtaosin luonnontilaltaan muuttuneille alueille kuten muokattuihin talousmetsiin.
Tuulivoimala 1 16X272027 5 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee nuoressa mäntytaimikossa Matokangas nimisen moreenikumpareen reunalla lähellä olemassa olevaa metsäautotietä. Taimikossa kasvaa männyn seassa runsaasti koivutaimea ja muutamia kuusia. Kenttäkerros on vielä harvaa hakkuiden jäljiltä, vain muutamia varpuja ja heiniä. Alue on kivikkoista. Alueen välittömässä läheisyydessä on metsälain mukainen muokkaamatta jätetty kalliometsäalue, jonka kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti poronjäkälää. Kallion puusto on mäntyä. Lisäksi Matokankaan harjanteelta virtaa pieni oja (osittain ihmisen muokkaama), jonka varrella puustoa on muokattu. Ojan varresta löytyi yksi rauhoitetun valkolehdokin esiintymä. Kuva 2-1. Voimalapaikan 1 alueella olevaa nuorta taimikkoa.
Tuulivoimala 2 16X272027 6 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee nuoressa kivisessä mäntyvaltaisessa kasvatusmetsässä. Alue on kasvillisuustyypiltään kuivahkoa variksemarja-puolukkatyypin (EVT) kangasta. Kenttäkerroksen lajit ovat tyypille ominaiset puolukka ja variksenmarja. Voimalapaikan eteläpuolella on pieni kallioalue, jolla kasvaa männyn taimia ja jäkäliä mm. poronjäkälät. Kangasmaalle sijoittuvaa voimalapaikkaa ympäröi reunoiltaan ojitettu suoalue, joka on muuttunut osin jo turvekankaaksi. Voimalapaikasta pohjoiseen sijoittuu maa-aineksen ottoalue. Kuva 2-2. Voimalapaikan 2 kivikkoista männikköä.
Tuulivoimala 3 16X272027 7 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee nuorella kuivahkolla (EVT) mäntyvaltaisella kankaalla. Puusto on erittäin tiheää ja alue on kivikkoista. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy kuivahkolle kankaalle tyypilliset lajit puolukka, variksenmarja, mustikka ja jäkälät. Voimalapaikan eteläpuolella sijaitseva Hietaneva on reunoiltaan pitkälti ojitettu, jonka seurauksena puuston kasvu suolla on lisääntynyt. Ojituksia, hakkuita ja muita metsätaloustoimia on myös voimalapaikan lähiympäristössä. Kuva 2-3. Voimalan 3 tiheää ja kivikkoista mäntykangasta.
Tuulivoimala 4 16X272027 8 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee melko tuoreella hakkuulla. Alueella kasvaa vain muutamia puiden taimia ja kenttäkerroksessa varpuja. Alue on kivikkoista Matokankankaan moreenikumparetta ja se rajautuu idässä ojitettuun rämeeseen, jonka puusto koostuu sekapuustoisesta (mänty, kuusi, koivu) turvekankaasta. Kuva 2-4. Voimalapaikan 4 hakkuu.
Tuulivoimala 5 16X272027 9 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee kivikkoisella kuivahkolla (EVT) mäntypuustoisella kankaalla. Kenttäkerroksessa dominoi puolukka, jonka seassa kasvaa muun muassa variksenmarjaa ja poronjäkäliä. Myös voimala 5 alue on moreenikumpare ja se rajautuu pohjoisessa, etelässä ja idässä ojitettuihin rämeisiin. Kankaan ja ojitettujen rämeiden rajalla metsä muuttuu tuoreeksi kankaaksi, jonka kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa ja suopursua. Kankaiden reuna-alueilla havaittiin myös runsaasti rauhoitetun valkolehdokin esiintymiä. Kuva 2-5. Voimalapaikan 5 kuivahkoa kangasmetsää.
Tuulivoimala 6 16X272027 10 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee kuivalla mäntypuustoisella variksenmarjakanervatyypin (ECT) kankaalla. Poronjäkälien ohella kenttäkerroksessa kasvaa kanervaa, puolukkaa ja variksenmarjaa. Puusto on nuorta kasvatusmäntyä. Voimalapaikan länsipuolinen kangas on varttunutta mäntymetsää. Voimalapaikan itä- ja pohjoispuolella on ojitettu mäntypuustoinen räme, joka on isovarpurämemuuttumaa. Kuva 2-6. Voimalapaikan 6 nuorta kasvatusmännikköä.
Tuulivoimala 7 16X272027 11 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee mäntypuustoisella kuivahkolla kankaalla (EVT). Puusto on nuorta. Metsän kenttäkerros koostuu mm. hakkuiden jälkeisistä pioneerilajeista kuten metsälauhasta. Kenttäkerroksessa kasvaa myös puolukkaa ja mustikkaa. Kuivahko kangas vaihettuu nopeasti kosteampaan tuoreeseen kankaaseen sekä ojitetulla itäpuolella turvekankaaseen. Puusto vaihettuu myös nopeasti männystä sekapuustoiseen koivu/kuusimetsään. Suunnitellun voimalan länsipuolella on hakkuu. Kuva 2-7. Voimalapaikan 7 läheisyydessä olevaa metsätalouskäytössä mäntyvaltaista kangasmetsää.
Tuulivoimala 8 16X272027 12 Suunniteltu voimalanpaikka sijaitsee nuorehkolla kuivahkolla mäntykankaalla (EVT). Alue on kivikkoinen moreenikumpare Pyykangas. Kenttäkerros koostuu lähinnä puolukasta ja mustikasta. Paikoitellen esiintyy suopursua kasvavia painanteita. Pyykankaan kaakkoispuolella on pieni metsälampi Kiiskinen. Kuva 2-8. Voimalapaikan 8 nuorehkoa mäntykangasta. 2.3 Suojeltavat ja monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet Selvitetyt tuulivoimaloiden sijoituspaikat ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaltaan eriasteisesti muuttuneita talousmetsiä. Selvitetyistä voimalapaikoista voimalan 1 välittömässä läheisyydessä esiintyy metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä; vähätuottoisten kitu- ja joutomaan elinympäristöjen kallioisia ja kivikkoisia metsiä. Läntisten ja itäisten voimaloiden välille suunniteltu tielinjaus kulkee vanhaa metsäautotien pohjaa pitkin. Tienpohja on suurimmaksi osaksi kivikkoisella kuivahkolla mäntykankaalla (EVT). Alueella on Kivikkokankaalla huomioitavia metsälain 10 mukaisia karuja kivikkoisia metsiä. Alueet on esitetty kuvissa (Kuva 2-9 ja Kuva 2-10).
13 Kuva 2-9. Voimalapaikan 1 läheisyydessä olevaa jäkäläpeitteistä kalliometsää (vasen) ja suunnitellun tienpohjan alueella olevaa kivikkoa (oikea). Voimaloiden 1, 4 ja 5 kangasmetsäalueilta löydettiin useita valkolehdokin Platanthera bifolium esiintymiä. Laji on valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen mukaan (Rassi ym. 2010) säilyvä (LC = Least Concern), eli ei uhanalainen, mutta se on koko maassa rauhoitettu. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty luonnonsuojelulain (1996/1096) 42 :n nojalla. ELY-keskus voi hakemuksesta myöntää luvan poiketa rauhoitussäännöksistä, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Muilla suunnitelluilla voimalapaikoilla tai niiden välittömässä lähiympäristössä ei sijaitse kasvillisuuden tai kasviston osalta suojeltavia tai luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavia kohteita kuten metsälakikohteita tai uhanalaisia luontotyyppejä. Valtion ympäristöhallinnon rekisterissä ei ollut alueelta tai sen lähiympäristöstä tietoja uhanalaisista tai huomioitavista lajiesiintymistä eikä niitä havaittu maastoselvitysten yhteydessä.
14 Kuva 2-10. Selvitysalueella esiintyvät huomioitavat luontokohteet: metsälain mukaiset kivikkoiset ja kallioiset metsät sekä valkolehdokin esiintymät ja potentiaaliset alueet. 2.4 Vaikutukset kasvillisuuteen Kasvillisuus- ja kasvistovaikutusten arviointi on laadittu kokeneiden biologien asiantuntijatyönä. Vaikutusarviointi on laadittu hankealueella vuonna 2015 tehtyjen luontoselvitysten ja muiden saatavilla olleiden tietojen perusteella. Arvioinnissa on huomioitu hankevaihtoehtojen välittömät ja välilliset vaikutukset kasvillisuuteen, arvokkaisiin luontotyyppeihin sekä huomioitaviin lajiesiintymiin. Lisäksi on arvioitu hankkeen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja alueen pirstoutumiseen. Vaikutusten arviointiin ei liity epävarmuuksia. Tuulivoimahankeen kasvillisuusvaikutukset keskittyvät rakennusvaiheeseen. Toiminnan aikaiset sekä toiminnan jälkeen aiheutuvat vaikutukset liittyvät lähinnä kasvillisuuden palautumiseen toiminta-alueille. Rakentamisesta aiheutuu kasvillisuusvaikutuksia, kun puustoa kaadetaan ja maaperää muokataan tuulivoimaloiden, huoltoteiden ja maakaapeleiden sijoituspaikoilla. Näillä alueilla olemassa oleva kasvillisuus häviää tai muuttuu. Teiden rakentaminen puolestaan
15 patoaa pintavesiä, mikä voi aiheuttaa paikallisia, pienialaisia kasvillisuusvaikutuksia. Suoalueilla teiden reunaojat voivat vaikuttaa kosteikon vesitalouteen. Laajemmassa mittakaavassa uusi rakentaminen aiheuttaa metsäalueiden pirstoutumista. Rakentamisen kasvillisuusvaikutukset ovat suurimmat luonnontilaisilla alueilla. Talousmetsissä hakkuut ja harvennukset vaikuttavat kasvillisuuteen joka tapauksessa. Myös ojitetuilla soilla ojitukset ovat jo muuttaneet soiden luonnontilaa ja sitä kautta kasvillisuutta. Hankealueella tuulivoimaloiden sijoituspaikat ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaltaan eriasteisesti muuttuneita: hakkuita, talousmetsiä tai ojitusten muuttamia kosteikkoja. Voimalanpaikan 1 välittömään läheisyyteen sijoittuu metsälakikohteiksi luokiteltava kallioinen metsä. Suunnitellun tien (seuraa olemassa olevaa metsäautotietä) varrella esiintyy metsälain mukaisia kivikkoisia metsiä. Voimalapaikkojen 1, 4 ja 5 välittömässä läheisyydessä sijaitsee rauhoitetun valkolehdokin esiintymiä. Voimalapaikat 1 ja 4 itsessään sijaitsevat jo hakatuilla ja maaperältään muokatuilla alueilla, eikä niiden lähettyvillä oleville valkolehdokin esiintymille todeta kohdistuvan vaikutuksia. Voimala 5 sijaitsee olemassa olevien valkolehdokkiesiintymien ympäröimänä, mutta varsinainen voimalapaikka sijaitsee hieman korkeammalla paikalla, jossa metsäkasvillisuus muuttuu kuivemmaksi (kuivahko ja kivikkoinen mäntykangas). Valkolehdokin esiintymät sijaitsevat kyseisen metsäalueen reunoilla, jossa metsä alkaa vaihettumaan suoksi ja metsäkasvillisuus on rehevämpää tuoretta kangasta (VMT). Muiden voimalapaikkojen välittömään lähiympäristöön ei sijoitu luontoarvojen kannalta huomioitavia kohteita, uhanalaisten tai huomioitavien kasvilajien esiintymiä. Hankkeen vaikutukset alueen metsien pirstoutumiseen arvioidaan kokonaisuutena vähäisiksi, kun huomioidaan hankkeen sijoittuminen metsätalousvaltaiselle alueelle. Tuulivoimahankkeen vaatima rakentaminen on suhteellisen pienialaista ja kohdistuu suurelta osin muokatuille alueille. Varsinaisten rakennusalueiden ulkopuolista kasvillisuutta voi vaurioitua muun muassa työkoneiden liikkumisen vuoksi. Muilla kuin rakennettavilla alueilla vaikutukset ovat kuitenkin tilapäisiä ja kasvillisuus palautuu vähitellen luontaisesti. Rakentamisesta voi aiheutua myös välillisiä vaikutuksia ympäröivien alueiden kasvillisuuteen lisääntyvän reunavaikutuksen vuoksi. Kasvupaikan muuttumisesta avoimemmaksi hyötyvät ns. pioneerilajit eli kasvillisuuden kehitysvaiheiden ensimmäiset lajit. Esimerkiksi teiden varsilla kasvillisuus vaihtuisi metsäkasvillisuudesta avoimien alueiden lajistoksi. Kasvillisuusmuutosten seurauksena vaikutuksia voi aiheutua myös muulle eliöstölle.
16 hankealueen maisemaa hallitsevat moreenikumpareiset talousmetsäalueet sekä ojitetut suot. Alueen metsiköt ovat pääosin mäntyvaltaisia talousmetsiä, kosteikot ovat tehokkaasti ojitettuja. Suunnitellut voimalapaikat sijaitsevat kivikkoisilla metsätalouskäytössä olevilla moreenikumpareilla. Voimalanpaikan 1 välittömään läheisyyteen sijoittuu metsälakikohteiksi luokiteltava kallioinen metsä. Suunnitellun tien varrella esiintyy metsälain mukaisia kivikkoisia metsiä. Voimalapaikkojen 1, 4 ja 5 välittömässä läheisyydessä sijaitsee rauhoitetun valkolehdokin esiintymiä. Maastoselvityksien yhteydessä havaitut valkolehdokkiesiintymät on huomioitu voimalasuunnittelussa. Valkolehdokkiesiintymät on syytä merkitä rakennustöiden ajaksi, etteivät ne tuhoudu vahingossa. Hankkeen kasvillisuusvaikutukset ovat vähäisiä, sillä pääosa rakenteista on sijoitettu luonnontilaltaan jo muuttuneille alueille. 3 LINNUSTO Vuonna 2015 toteutetuissa linnustoselvityksissä tuulivoimapuistoalueen pesimä- ja muuttolinnustoa selvitettiin maalis kesäkuussa 2015 sekä elo lokakuussa 2015 tehdyillä maastoselvityksillä. Maastotyöt ja raportoinnin ovat suorittaneet biologi (FM) William Velmala sekä ympäristöasiantuntijat Toni Eskelin ja Harri Taavetti. 3.1 Selvitysmenetelmät 3.1.1 Pesimälinnustoselvitykset Tuulipuistoalueen pesimälinnustoa selvitettiin erillisin maastoselvityksin. Maastoselvityksiä täydennettiin Metsähallituksen erityisesti suojeltavien päiväpetolintulajien reviiritiedoilla sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksireviiritiedoilla ja petolintujen ja suojelullisesti huomionarvoisten lintulajien rengastustiedoilla. Maastoselvitykset suunnattiin alueille, jotka kartta- ja ilmakuvatarkastelun ja ennakkotietojen perusteella arvioitiin linnustollisesti keskeisimmiksi ja joille arvioitiin voivan aiheutua linnustovaikutuksia. Käytännössä tällaisia alueita ovat tuulivoimaloiden suunnitellut sijoituspaikat 500 metrin säteellä, niille johtavat tielinjaukset sekä hankealueella sijaitsevat linnustolle arvokkaiksi arvioidut kohteet (Kuva 1-2). Kunkin suunnitellun voimalapaikan ympäristön pesimälinnustoa selvitettiin kiertolaskennoilla. Kiertolaskenta suoritettiin linnustonseurannan kartoituslaskennan havainnointiohjetta (Koskimies & Väisänen 1988) mukaillen siten, että laskentakierroksia oli kaksi. Maastokartoitukset tehtiin yhteensä viitenä aamuna 24. 27.5. ja 15. 22.6.2015. Laskennat tehtiin otollisessa säässä ja aamuyöllä aamulla ennen kello 9:00, jolloin linnut laulavat aktiivisesti ja ovat helpoiten havaittavissa. Laskenta-alue käytiin läpi siten, että luonnontilaisen kaltaiset biotoopit kartoitettiin noin 50 m välein. Luonnontilansa menettäneet kohteet, kuten hakkuut, ojitetut suot ja taimikot kartoitettiin tätä väljemmällä tarkkuudella. Suojelullisesti huomionarvoisten lajien havaitsemisen tehostamiseksi yleisimmät ja runsaimmat varpuslinnut jätettiin yksilöta-
16X272027 17 solla kirjaamatta. Kartoitusten yhteydessä pyrittiin tunnistamaan ja merkitsemään kartalle mahdolliset linnustolle arvokkaat kohteet sekä merkitykselliset lajihavainnot suunniteltujen voimalapaikkojen ympäristössä ja muualla selvitysalueella lähiympäristöineen. Selvitystulosten lisäksi kuvioiden tulkinnassa käytettiin apuna sekä kasvillisuuskartoitusten tuloksia että alueen ilmakuvia. Pesimälinnustoselvityksen tarkoituksena oli selvittää hankealueen linnuston yleiskuva sekä erityisesti uhanalaisten, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien tai muutoin suojelullisesti huomionarvoisten lintulajien esiintyminen hankealueella (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, Tiainen ym. 2016). Tulosten perusteella arvioitiin tuulivoimarakentamisen mahdollisia vaikutuksia alueen pesimälinnustoon. 3.1.2 Pöllöselvitys Hankealueella ja sen lähiympäristössä esiintyvää pöllölajistoa selvitettiin keväällä 2015 pöllöjen pistelaskentamenetelmällä (Korpimäki 1980). Käytännössä alueen metsäteitä pitkin ajeltiin autolla ja noin 500 metrin välein pysähdyttiin 3 5 minuutiksi kuuntelemaan pöllöjen soidinhuhuilua. Hankealueen metsätieverkosto on kattava, joten selvityksen saattoi tehdä teiltä käsin. Käynnit ajoittuivat auringonlaskun ja auringonnousun välille ja selvitys tehtiin kahtena yönä, 7. 8.4. ja 14. 15.4.2015. Sää oli molemmilla käyntikerroilla otollinen pöllöjen kuunteluun, eli lauha ja tyyni. Lisäksi pöllöjä kuulosteltiin aamuyöllä kanalintuselvityksen yhteydessä. 3.1.3 Kanalintujen soidinpaikat Kanalintujen soidinpaikkoja etsittiin hankealueelta erillisselvityksellä. Täydentäviä havaintoja tehtiin pesimälinnustoselvitysten yhteydessä. Metson soidinpaikkojen kartoittamiseksi alueen metsärakennetta tarkasteltiin kartta-aineistosta ja ilmakuvista. Tulkinta sopivista soidinalueista tehtiin Keski-Suomen Metsoparlamentin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjeen avulla (Keski-Suomen metsoparlamentti 2014). Tämän perusteella rajattiin ne alueet, joiden arvioitiin soveltuvan metson soidinpaikoiksi. Alueet kierrettiin aamuyöllä aamulla 18.4., 30.4., 5.5. ja 7.5.2015 mahdollisten metson soidinpaikkojen löytämiseksi. Teerien soidinpaikkoja kartoitettiin sekä kanalintuselvityksen aikana että muiden selvitysten yhteydessä. 3.1.4 Muutonseurannat Lintujen kevätmuuttoa seurattiin 6.3. 7.5. välisenä aikana yhdeksänä päivänä yhteensä 36 tuntia. Syysmuuttoa tarkkailtiin kahdeksana päivänä 29.8. 17.10. välisenä aikana yhteensä 32 tuntia. Lintujen muuttoa tarkkailtiin hyvältä näköalapaikalta kiikareiden ja kaukoputken avulla. Tarkkailupaikkana oli hankealueen eteläpuolella sijaitsevan Poleenharjun louhoksen murskekasa (Kuvat 3-1 ja 3-2), mistä avautuu esteetön näkyvyys lähes kaikkiin ilmansuuntiin, mukaan lukien hankealueen ilmatilaan. Havaituista linnuista kirjattiin ylös laji- ja yksilömäärätietojen lisäksi havaintoaika, ohituspuoli, arvioitu etäisyys havaintopaikkaan nähden, lentokorkeus ja -suunta. Lentokorkeudet jaettiin kolmeen osaan: alle törmäyskorkeus (alle n. 70 m), törmäyskorkeus (n. 70 m n. 250 m) ja yli törmäyskorkeus (yli 250 m). Myös selvät muutokset havaitussa lentosuunnassa ja -korkeudessa kirjattiin. Lisäksi huomioitiin tuulen suunta ja voimakkuus, jotta voitiin arvioida sen vaikutusta muuttoreitteihin.
18 Kuva 3-1. Poleenharjun louhoksen murskekasojen päältä oli hyvä näkyvyys. Muutontarkkailuissa huomiota kiinnitettiin erityisesti suurikokoisten lajien kuten laulujoutsenen, hanhien, kurjen ja päiväpetolintujen muuttoon. Havainnoidut päivät ja kellonajat pyrittiin ajoittamaan tarkasteltavien lajien muuton kannalta parhaisiin ajankohtiin. Pääasiassa havainnointia oli aamuisin ja aamupäivisin auringonnoususta eteenpäin, mutta myös iltapäivisin petomuuton aikaan. Kuva 3-2. Muutontarkkailupiste ja suunnitellut voimalaitokset. 3.2 Arviointimenetelmät Suomessa tuulipuistoja on ollut toiminnassa vasta lyhyen ajan, joten tutkittua tietoa niiden mahdollisista vaikutuksista linnustoon ei juuri ole. Näin ollen tuulivoimapuistohankkeen suorat ja epäsuorat vaikutukset linnustoon ja eläimistöön on arvioitu biologien ja asiantuntijoiden laatimana asiantuntija-arviona maastoselvitysten ja olemassa olevien
19 tietojen (aikaisemmat selvitykset, uhanalaisrekisterin tiedot, kartta-aineistot, ilmakuvat) perusteella. Linnustoon kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu huomioiden vaikutuksen kohteena olevien lajien suojelullinen arvo ja niiden herkkyys eri vaikutusmekanismeihin sekä toiminnan aiheuttaman haitan voimakkuus. Lisäksi on tarkasteltu linnustolle ja eläimistölle arvokkaiden kohteiden sijoittumista suhteessa voimalapaikkojen ja muiden rakenteiden suunniteltuun sijoittumiseen. Pääpaino arvioinnissa on suojelullisesti huomattavissa ja tuulivoiman vaikutuksille alttiiksi tiedetyissä lajeissa. 3.3 Epävarmuudet 3.3.1 Selvitysmenetelmiin liittyvät epävarmuudet Pesimälinnustoselvityksen osalta epävarmuustekijät liittyvät lähinnä linnuston vuosittaisvaihteluun, mikä heikentää yhden vuoden maastoinventointien tulosten yleistettävyyttä pidemmälle aikavälille. Yhden vuoden inventointien perusteella ei pystytä havaitsemaan kaikkia tarkasteltavalla alueella pesiviä lajeja tai yksilöitä. Kaikki lajit ja yksilöt eivät myöskään välttämättä pesi kyseisellä alueella juuri selvitysvuotena. Olemassa olevien linnustoaineistojen määrä luontoselvityksen tarkastelualueelta on vähäinen erityisesti pesimälinnuston osalta. Osin näitä puutteita paikkaa biotooppitarkastelu, jossa asiantuntija-arviona arvioitiin kyseisen tarkastelualueen biotoopin soveltuvuutta suojelullisesti arvokkaimmille lajeille. Pöllöselvitys sisältää epävarmuuksia, joista suurimpana voidaan pitää pöllökantojen suurta vuosittaista alueellista vaihtelua. Syksyllä 2014 myyriä tavattiin eteläisessä Suomessa (Oulusta alaspäin) vaihtelevia määriä: läntisessä ja sisäisessä osassa esiintyi yhtenäisiä korkeahkon myyrätiheyden alueita, kun taas muualla myyriä oli vain niukasti tai hyvin pienillä alueilla. Kaikilla näillä eteläisillä alueilla myyräkannat romahtivat talven aikana (Luonnonvarakeskus 2015). Koska myyräkannat olivat keväällä alhaiset ja siten ravintotilanne heikko, myös pöllöjen määrät alueella olivat vähäiset. Näin ollen vuoden 2015 pöllöselvityksen perusteella voidaan arvioida alueen merkitystä pöllöille vain heikon pesimävuoden osalta. Jotta alueen merkitystä pöllöille voitaisiin arvioida luotettavasti, selvitysten tulisi kattaa ainakin yksi myyrähuippu. Muutonseurannan epävarmuustekijät liittyvät lintujen muuttoreiteissä ja -kannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden muuttokauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat muun muassa vallitsevasta säätilasta. Muutonseurantojen ajoittaminen tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lajien päämuuton aikaan ja tarkkailun keskittäminen niihin tarkoittaa väistämättä sitä, että osa alueen kautta muuttavasta linnustosta jää havainnoimatta. Lisäksi muutontarkkailun päivittäinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, joka on vain pieni osa valoisasta ajasta. Lintuja muuttaa merkittävässä määrin myös illalla ja etenkin yöllä, mutta alueen yömuutosta ei ole olemassa tutkittua tietoa eikä yömuuttoa voi havainnoida tavanomaisilla menetelmillä. Lentokorkeuksien ja etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta riippuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia arvioita. Tähän vaikuttaa myös havainnoijan muutontarkkailukokemus.
20 Tehtyjen muutonseurantojen tuloksista on kuitenkin saatu suhteellisen edustava yhden muuttokauden havaintoaineisto useiden hankealueen kautta muuttavien lajien yksilömäärästä ja muuttokäyttäytymisestä. 3.3.2 Arviointimenetelmiin liittyvät epävarmuudet Käytössä oleviin ympäristötietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä. Samoin käytettävissä olevat tekniset tiedot ovat vielä alustavia. Tiedon puutteet voivat aiheuttaa epävarmuutta ja epätarkkuutta arviointityössä. Maastoselvitysalueet on pääsääntöisesti tutkittu kattavasti, mutta kaikkia alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia lajeja ei ole välttämättä havaittu, mikä voidaan lukea epävarmuudeksi arviointiin. Luontovaikutusten arviointiin liittyy aina epätarkkuutta, sillä luonnon eri osatekijät muodostavat monimuotoisen verkoston, jossa yksittäisessä tekijässä tapahtuva muutos voi aiheuttaa vaikutuksia muuhun luontoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on myyräkantojen vaihteluiden vaikutus pöllökantoihin. Biologiset prosessit ovat monimutkaisia eikä niiden ennustaminen ole kaikilta osin mahdollista. Myös sattumalla on huomattavaa merkitystä esim. yksittäisen lajiesiintymän havaitsemiseen. Tehdyt selvitykset ovat kuitenkin varsin kattavia, joten niiden avulla saatu kokonaiskuva alueen lajistosta ja sen merkityksestä voidaan pitää riittävänä hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. 3.4 Pesimälinnusto ja linnustollisesti huomionarvoiset alueet Hankealue sijoittuu sisämaahan. Voimalapaikkojen ympäristöt ovat pääosin mäntyvaltaista talousmetsää, taimikkoa tai ojitettua rämettä. Hankealueella on myös mäkisiä ja kallioisia/kivikkoisia kankaita. Vanhan metsän alueita ei hankealueella juurikaan ole. Suunniteltujen voimalapaikkojen ympäristö vastaa hyvin koko hankealueen habitaatteja. Voimalapaikka 8:n vaikutusalue voi kuitenkin ulottua koillisessa avoimelle, ojittamattomalle Puolivälinnevalle ja etelässä Kiiskisen suolammelle. Pesimälinnustokartoituksissa havaittiin voimalapaikkojen ympäristössä 47 pesiväksi tulkittua lintulajia. Alueen linnusto koostuu pääasiassa alueellisesti tyypillisistä metsien yleislinnuista, havumetsälinnuista ja suolinnuista (luokittelu: Väisänen ym. 1998). Yleisimmät lajit olivat pajulintu, peippo ja metsäkirvinen. Havaituista 47 lajista 20 on suojelullisesti huomionarvoisia (Taulukko 3-1).
16X272027 21 Taulukko 3-1. Suojelullisesti huomionarvoisten lajit ja niiden parimäärät hankealueella. VU = vaarantunut; NT = silmälläpidettävä; EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji; EVA = Suomen erityisvastuulaji; RT = alueellisesti uhanalainen (Regionally Threatened), alue 3A Pohjanmaa (Tiainen ym. 2016). Laji Pareja Suojelu Laji Pareja Suojelu Teeri 10 koirasta EU, EVA Leppälintu 15 EVA Metso 6 koirasta RT, EU, EVA Pensastasku 2 - Riekko 1 VU, RT Punakylkirastas - - Kanahaukka 1 NT Laulurastas - - Varpushaukka 1 - Kulorastas - - Kurki 1 EU Lehtokerttu - - Pikkutylli 1 NT Hernekerttu - - Pikkukuovi 1 EVA Pajulintu - - Kapustarinta 3 EU Tiltaltti - - Taivaanvuohi 1 VU Idänuunilintu 2 - Liro 3 NT, RT, EU, EVA Sirittäjä 4 - Metsäviklo 2 - Hippiäinen - - Valkoviklo 2 EVA Kirjosieppo - - Rantasipi 1 EVA Harmaasieppo - - Viirupöllö 1 EU Talitiainen - - Käki - - Hömötiainen 8 VU Käpytikka - - Töyhtötiainen 7 VU Pohjantikka 2 EU, EVA Korppi - - Keltavästäräkki 1 NT, RT Punatulkku 6 VU Västäräkki - - Peippo - - Metsäkirvinen - - Järripeippo 5 RT Punarinta - - Vihervarpunen - - Peukaloinen - - Keltasirkku - - Rautiainen - - Vaarantuneeksi (VU) luokiteltuja lajeja havaittiin kuusi: riekko, taivaanvuohi, hömötiainen, töyhtötiainen ja punatulkku. Kolme viimeksi mainittua olivat selvitysalueella melko yleisiä. Riekkoja havaittiin yksi pari Kiiskisen lammen länsipuolella ja taivaanvuohia yksi pari Puolivälinnevalla. Silmälläpidettäviä (NT) lajeja havaittiin neljä: kanahaukka (1 2 paria), pikkutylli (1 pari), liro (3 paria) ja keltavästäräkki (1 pari). Silmälläpidettävät lajit eivät ole uhanalaisia, mutta lajin kannan koko tai kehitys lähes täyttää vaarantuneiden lajien kriteerit. Pohjanmaan alueella alueellisesti uhanalaisista (RT) (Tiainen ym. 2016) lajeista alueella havaittiin metso, riekko, liro, keltavästäräkki ja järripeippo. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja (EU) havaittiin kuusi: teeri, metso, kapustarinta (1 pari Hietanevalla voimalapaikka 3:n kaakkoispuolella ja 2 paria Puolivälinnevalla), liro (2 paria Puolivälinnevalla ja 1 pari Kiiskisen lammen lähellä), viirupöllö ja pohjantikka. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (EVA) havaittiin kahdeksan: teeri, metso, pikkukuovi (1 pari Puolivälinnevalla), liro, valkoviklo (2 paria), rantasipi (1 pari), pohjantikka ja leppälintu (15 paria). Hankealueen kuivat, mäntyvaltaiset kangasmetsät ovat siis leppälinnun suosiossa. Suomen kansainväliset erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden
22 säilyttämisestä Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu (Rassi ym. 2001). Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa lajit eivät välttämättä ole uhanalaisia. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. Hankealueen ja sen välittömän lähialueen metson soitimille potentiaaliset kohteet tarkistettiin erillisselvityksellä. Hankealueelta löydettiin yksi metson soidinpaikka, jossa havaittiin vähintään kolme soivaa kukkoa. Lisäksi toisella paikalla havaittiin yksi kukko kahtena aamuna, mutta lintu ei soinut. Suojelusyistä metson soidinpaikkoja, pöllöjen ja muiden suurten petolintujen reviiri- tai pesätietoja ei julkisteta tässä raportissa. Ne on esitetty karttojen viranomaisversioissa. Kyseisiä tietoja tullaan hyödyntämään hankkeen vaikutusarvioinnissa. Merkittäviä teeren soidinpaikkoja todettiin voimalan 8 lähistöllä Kiiskisen lammen alueella ja Puolivälinnevalla. Ensiksi mainitulla soi enimmillään arviolta 10 kukkoa ja jälkimmäisellä tätä enemmän. Hietanevalla voimalan 3 itäpuolella havaittiin noin 5 soivaa kukkoa. Pienempiä määriä teeriä havaittiin seudulla runsaastikin. Alueella on runsaasti teeren soidinpaikaksi soveltuvaa elinympäristöä, kuten metsän uudistusalaa, hiekkakuoppia, avosoita ja peltoja. Kiiskisen lammen lisäksi yksittäisiä riekkoja havaittiin Hietakankaan alueella tuulipuiston eteläpuolella, vajaat 2 km lähimmistä voimalapaikoista. Pöllöselvityksessä havaittiin viirupöllön huutelureviiri hankealueen eteläpuolella Lähdenevan alueella. Lisäksi hankealueella on viirupöllöreviiri, jossa pesittiin vuonna 2015. Pesä sijaitsee yli 500 metriä lähimmästä voimalapaikasta. Päiväpetolinnuista havaittiin kaksi kanahaukkareviiriä, joista toisen pesä löytyi muutama sata metriä lähimmistä voimalapaikoista. Itäisemmän reviirin pesäpaikka ei ole tiedossa. Muista petolinnuista hankealueella pesii tuulihaukka. Luonnontieteellisen keskusmuseon tai Metsähallituksen rekistereissä ei ole uhanalaisten petolintujen tai muiden suojelullisesti huomionarvoisten lajien reviireitä sellaisella etäisyydellä, että hankkeesta aiheutuisi vaikutuksia niihin. Reviiritiedot kattavat hankealueen lähiseudun noin 10 km säteellä. Linnustollisesti huomionarvoiset kohteet Alueella pesivien lajien lisäksi kartoituksissa pyrittiin rajaamaan potentiaalisesti linnustollisesti arvokkaat kohteet selvitysalueella. Linnustollisesti selvästi arvokkain kokonaisuus on Puolivälinnevan luonnontilainen avosuo ja Kiiskisen lampi voimalapaikka 8:n vaikutusalueella (kartassa L6 & L7). Väisänen ym. (1998) on jaotellut Suomen lintulajit niiden ensisijaisen elinympäristön mukaan. Puolivälinnevalla ja Kiiskisellä havaittiin kuusi Väisäsen luokittelemasta 20 suolajista. Revon & Auvisen (2011) mukaan erityisesti suolajien kohdalla ensisijaiseen elinympäristöön perustuvan jaottelun käyttäminen on kuitenkin ongelmallista. Suot ovat keskeinen osa monen sellaisen lajin elinpiiriä ja vuodenkiertoa, joiden ensisijainen elinympäristö on vaikkapa metsä. Lisäksi soiden allikot ja lammet, kuten Kiiskinen, ovat monien vesilintujen tärkeitä pesimäympäristöjä. Repo & Auvinen (2011) luokittelevatkin suolajeiksi kaikkiaan 52 lajia, jotka jossain vaiheessa vuodenkiertoaan käyttävät soita elinympäristönään. Tällaisia lajeja alueella havaittiin 12. Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista Puolivälinnevalla ja Kiiskisellä havaittiin teeri, riekko, kurki, pikkukuovi, kapustarinta, taivaanvuohi, liro ja keltavästäräkki. Teertä ja taivaanvuohta lukuun ottamatta kaikki lajit kuuluvat Väisäsen (1998) luokittelemiin suolajeihin, joille suot muodostavat ensisijaisen elinympäristön.
23 Kuva 3-3. Hankealueella sijaitsevat linnustolle potentiaalisesti tärkeät elinympäristöt ja merkittävimpien suojelullisesti huomionarvoisten lajien havaintopisteet/reviirit. Voimalapaikka 5:n luoteispuolella on pienehkö muuta ympäristöä rehevämpää ja varttuneempaa kuusikkoa kasvava metsäkuvio (L3). Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista kuviolla havaittiin vain järripeippo ja leppälintu, ja kuvion läheisyydessä nähtiin myös metsokukko. Kuvio kuuluu voimalapaikkojen 2, 4 ja 5 vaikutusalueeseen. Lähistöllä sijaitsee kanahaukan aktiivinen pesä. Voimalapaikka 1:n lounaispuolella on rehevä puronotko (L2), missä todettiin muuta ympäristöä monipuolisempi pesimälajisto ja suurempi paritiheys. Selvityksissä huomioitiin linnustollisesti huomionarvoisia kohteita myös voimaloiden vaikutusalueiden ulkopuolella. Kohde L1 puiston pohjoispuolella on muuta ympäristöä rehevämpää ja varttuneempaa kuusikkoa ja alueella havaittiinkin rummuttava pohjantikka. Kohteella L4 on lähes luonnontilainen, hyvin rehevä ja kookas puronvarsikuusikko ja siihen rajautuva luonnontilainen avosuo ja suolampi, Heinäjärvi. Kohteella on myös luontopolku ja laavu. Kohde L5 on pääosin ojittamaton avosuo, joka on paikallisesti tärkeä suolinnuston elinympäristö. 3.4.1 Vaikutukset pesimälinnustoon Tuulivoimapuiston vaikutukset pesimälinnustoon voidaan luokitella törmäyksistä johtuvaan kuolleisuuteen, häirintä- ja estevaikutuksiin ja elinympäristömuutoksiin. Näiden tekijöiden vaikutus voi olla erilainen tuulipuiston rakentamisen ja käytössä olon aikana. Pesimälinnuston osalta Kaukasennevan hankkeen mainittavimmiksi haitallisiksi tekijöiksi arvioidaan rakentamisvaiheen ja tuulipuiston toiminnan aikaiset häiriövaikutukset sekä rakentamisen aiheuttamat elinympäristömuutokset (voimalapaikkojen ja tielinjojen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen).
24 Merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat voimalan 8 ympäristöön, jossa voimalan sijoituspaikan lähiympäristössä on monipuolisia linnustoarvoja. Nykyiset sijoituspaikat osuvat vain muutaman sadan metrin päähän kanahaukan pesästä, joten rakentaminen saattaa aiheuttaa reviirin hylkäämisen. Viirupöllön pesään on yli 500 metriä matkaa. Kokonaisuudessaan pesimälinnustoon aiheutuvien vaikutusten arvioidaan jäävän varsin vähäisiksi. Osa suunnitelluista voimalapaikoista sijaitsee jo valmiiksi luonnontilansa menettäneillä kohteilla, kuten hakkuilla, mikä vähentää elinympäristömuutoksista aiheutuvia vaikutuksia. Vaikutukset kohdistuvat vain vähäisessä määrin suojelullisesti huomionarvoisiin lajeihin. Hankealueella pesivien suojelullisesti huomionarvoisten lajien määrä ja niiden parimäärät ovat vähäiset. Näin ollen hankkeella ei ole vaikutuksia lajien suojelutasoon. Alueen pesimälinnusto koostuu pääasiassa tyypillisistä metsän yleislajeista. Suojelullisesti huomionarvoisia lajeja hankealueella pesii 20. Uhanalaisista lajeista hankealuee-lla tai sen läheisyydessä pesivät riekko, taivaanvuohi, hömöja töyhtötiainen sekä punatulkku (kaikki VU). Minkään lajin parimäärät eivät ole lajien suojelutason kannalta merkittäviä. Kokonaisuudessaan hankkeen pesimälinnustoon kohdistuvat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. 3.5 Muuttava linnusto 3.5.1 Yleiskuvaus Pohjois-Pohjanmaan rannikko, noin 3 10 kilometriä rantaviivasta sisämaahan, on valtakunnallisesti merkittävää muuttoreittivyöhykettä (Hölttä 2013, BirdLife Suomi 2014). Etenkin keväällä Pohjanlahden rannikkolinja on Suomenlahden rannikon lisäksi yksi tärkeimmistä lintumuuton johtolinjoista koko Suomessa (Hölttä 2013). Useiden lajien päämuuttoreitit noudattelevat tätä johtolinjaa. Suurikokoisista lajeista etenkin hanhien ja laulujoutsenen muutto on hyvin keskittynyt rantaviivaa seuraavalle kapealle vyöhykkeelle, jota pitkin kulkee valtaosa koko Perämeren läpimuuttavasta kannasta. Kurjet ja petolinnut muuttavat hieman kauempana sisämaassa leveänä rintamana. Lintujen muuton kuva Perämeren rannikolla on pääpiirteiltään samankaltainen noin Kokkolan seudulta Raaheen saakka. Tähän vaikuttaa erityisesti Suomen merkittävin lintujen muutonaikainen levähdysalue, Oulun seudun kerääntymisalue, jonne suunnatessaan suuri osa linnuista seurailee Perämeren eteläosan rannikkoa. Kevätmuutolla Kalajoen Raahen välillä lähes kaikki linnut muuttavat kapealla vyöhykkeellä rannikkolinjaa seuraten pohjoisen ja koillisen suuntaan (Tuohimaa 2009). Raahen kohdalla muuttovirta hajaantuu osan linnuista oikaistessa kohti Liminganlahtea, osan jatkaessa rantaviivaa seuraten kohti Siikajokea (Hölttä 2013). Syksyllä lintujen muutto ei Perämeren rannikolla ole yhtä keskittynyttä kuin keväällä, vaan muutto kulkee pääasiassa leveämpänä rintamana osittain merellä, osittain kaukana sisämaan yllä.
25 Kaukasennevan hankealue sijaitsee sisämaassa, miltei 25 km rannikolta, ja siten syrjässä rannikon valtakunnallisesti merkittäviin linnuston muuttoreitteihin nähden (BirdLife Suomi 2014). Lintujen kevät- ja syysmuutto kulkee maamme sisäosissa pääosin heikkona ja tasaisena virtana, jossa esiintyy siellä täällä tiivistymiä esimerkiksi lintujen pyrkiessä kiertämään vesialueet (petolinnut, kurki) tai hakeutumaan niiden luokse (vesilinnut). Hankealueen lähistöllä ei sijaitse merkittäviä lintujen muuttoa ohjaavia maantieteellisiä tekijöitä, joten linnut muuttavat alueella hajallaan ja leveänä rintamana. 3.5.2 Lajikohtainen tarkastelu Seuraavassa on käsitelty yleisesti törmäyksille herkiksi tunnistettujen lajien muuttoa laji- tai lajiryhmäkohtaisesti. Laulujoutsenen päämuuttoreitit Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla kulkevat sekä keväällä että syksyllä rannikon tuntumassa. Kaukasennevan hankealueella muuttavia laulujoutsenia nähtiinkin keväällä vain kolme 6 10 yksilön parvea ja syksyllä kaksi 11 20 yksilön parvea. Syksyllä 2015 laulujoutsenen päämuutto tapahtui poikkeuksellisen myöhään, vasta marraskuun lopussa, eli käytännössä maastotöiden jälkeen. Joka tapauksessa havaintojen vähyys osoittaa hankealueen olevan syrjässä joutsenen muuttoreitiltä. Neljä viidesosaa havaituista parvista muutti muutama kilometri hankealueen länsipuolella. Vain yksi 8 linnun parvi muutti hankealueen päältä 6.3.2015. Hanhista havaittiin vain metsähanhia ja lyhytnokkahanhia. Selvästi eniten hanhia muutti 6.3.2015, jolloin nähtiin 80 metsähanhea ja 4 lyhytnokkahanhea. Tämän lisäksi nähtiin vain muutama parvi koko kevään aikana. Keväällä kaikista hanhista 79 % muutti törmäyskorkeudella. Toisaalta vain kolme 15 parvesta (yht. 24 yksilöä) muutti hankealueen yli. Syksyllä ainoa, 30 yksilön metsähanhiparvi muutti lounaaseen törmäyskorkeuden yläpuolella hankealueen länsipuolelta. Keväällä petolinnuista havaittiin varpushaukka 4, hiirihaukka 2, piekana 5, maakotka 1, merikotka 1, sinisuohaukka 1, sääksi 1 ja muuttohaukka 1. Hankealueen päältä muutti kolme varpushaukkaa ja kolme piekanaa. Merkittävin havainto koski hankealueen päältä (törmäyskorkeuden yläpuolella) 17.4.2015 muuttanutta vanhaa merikotkaa. Iso osa piekanoista muutti hankealueen päältä, mutta yksilömäärä jäi hyvin pieneksi. Syksyllä petolintuja havaittiin seuraavasti: sääksi 1, mehiläishaukka 1, varpushaukka 7, arosuohaukka 1, sinisuohaukka 10, merikotka 2, tuulihaukka 1 ja ampuhaukka 1. Keväästä poiketen kaksi kolmasosaa kaikista petolinnuista muutti hankealueen päältä ja 38 % kaikista petolinnuista muutti törmäyskorkeudella. Sinisuohaukoista puolet muutti hankealueen päältä ja useimmat törmäyskorkeudella. Kurkia havaittiin keväällä noin 100 yksilöä. Havainnot koostuivat pienistä, 1 15 yksilön parvista. Syksyllä nähtiin vain yksi 30 yksilön parvi. Kurjet muuttavat pääosin (90 %) törmäyskorkeuden yläpuolella. Lisäksi keväällä ja syksyllä havaittiin pieniä määriä (muutamista yksilöistä muutamaan kymmeneen) isokoskeloita, töyhtöhyyppiä, kuoveja, harmaalokkeja ja sepelkyyhkyjä, mutta kokonaisuudessaan muuttolintujen määrät ovat alueella vähäisiä. 3.5.3 Vaikutukset muuttolinnustoon Tuulivoimarakentamisen merkittävimmät linnustovaikutukset syntyvät yleensä voimaloiden aiheuttamasta estevaikutuksesta, kun linnut joutuvat kiertämään tuulipuiston.
26 Vaikutuksia aiheutuu myös törmäyskuolleisuudesta, koska sillä on suora efekti alueen kautta muuttaviin lintupopulaatioihin. Kaukasennevan hankealue sijaitsee sivussa lintujen päämuuttoreiteistä, eikä seudulla ole muuttoa voimakkaasti kanavoivia maastonpiirteitä. Linnut muuttavat leveänä rintamana ja yksilömäärät ovat muutonseurannan perusteella sisämaakohteelle tyypillisen vaatimattomia. Niinpä tuulipuistosta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia muuttolinnustolle. Hankealue sijaitsee syrjässä lintujen valtakunnallisista päämuuttoreiteistä. Muutonseurannan perusteella hankealueen läpi muuttaa vain vähäisiä määriä törmäyksille alttiita lajeja, kuten laulujoutsenia, hanhia, haukkoja ja kotkia sekä kurkia. Muutto kulkee leveänä rintamana ja yksilömäärät ovat pieniä. Petolinnuista suurin törmäysriski on keväällä piekanalla ja syksyllä sinisuohaukalla. Kokonaisuudessaan tuulipuistosta ei kuitenkaan arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia muuttolinnustolle. 4 LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV (A) LAJIT 4.1 Liito-orava Liito-orava, viitasammakko ja lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisiin ns. tiukan suojelun lajeihin. Näiden lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen ja häiritseminen erityisesti lisääntymiskauden aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Hankealueella tehtiin liito-orava-, viitasammakko- ja lepakkoselvitykset vuonna 2015. Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) liito-orava kuuluu luokkaan vaarantunut (VU, Vulnerable). Lisäksi liito-orava on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu (LsL 1096/96) ja Suomen kansainvälinen vastuulaji. Luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan (Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö 2004). Liito-orava suosii iäkkäitä yhtenäisiä kuusikkoja, mutta tarvitsee elinpiirilleen myös lehtipuustoa (haapa, koivu ja leppä) sekä kolopuita. Lajin esiintymisen kannalta keskeistä on metsäkuvioiden yhtenäisyys sekä kuvioiden välisten kulkuyhteyksien säilyminen. Tyypillisiä lajin esiintymispaikkoja ovat puronvarsikuusikot sekä peltojen reunametsät (Hanski ym. 2001).
4.1.1 Liito-oravaselvitys 4.1.2 Tulokset 16X272027 27 Hankealueelle tehtiin liito-oravaselvitys 28.5.2015. Etukäteen tehdyssä kartta- ja ilmakuvatarkastelussa valittiin maastossa tarkistettavat, suunniteltujen voimaloiden ja tielinjauksien läheisyyteen sijoittuvat potentiaaliset lajin elinympäristöt, joita ovat lähinnä varttuneet ja uudistuskypsät kuusisekametsät. Liito-oravaa havainnoitiin myös muiden selvitysten yhteydessä, joten lajin esiintymistä koko hankealueella on selvitetty kattavasti. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin papanakartoitusmenetelmää hyödyntäen (Sierla ym. 2004). Liito-oravaselvityksessä tarkasteltavat alueet käveltiin läpi ja lajin papanoita etsittiin erityisesti suurikokoisten kuusien ja haapojen alta, jotka voisivat olla lajille mahdollisia pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuita. Tavoitteena oli selvittää lajin reviirien ydinalueet, ruokailualueet sekä mahdolliset pesimisessä käytetyt kolopuut ja risupesäpuut. Hankealueeseen nähden lähin uhanalaisrekisterissä oleva liito-oravahavainto on tehty v. 2009 useiden kilometrien päässä hankealueen itäpuolella (Keski-Pohjanmaan ELYkeskus 7.4.2015). Maastokäynneillä selvitysalueelta ei tehty havaintoja liito-oravan jätöksistä eikä alueella havaittu risupesiä tai kolopuita, joita liito-orava voisi käyttää lisääntymis- tai levähdyspaikkoina. Tuulipuiston suunnitelluilla rakennettavilla alueilla ei ole liito-oravalle tyypillisiä tai potentiaalisia elinympäristöjä. Tuulivoimaloiden alueelle ei johda liitooravalle potentiaalisia metsäkäytäviä, joiden kautta se voisi liikkua voimaloiden läheisyyteen. 4.2 Viitasammakko Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) viitasammakko on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC, Least Concern). Viitasammakko kuuluu luonnonsuojeluasetuksella (LSA 714/2009) rauhoitettuihin eläinlajeihin. Suomessa viitasammakkoa tavataan lähes koko maamme alueella ja lajin runsaus vaihtelee harvasta melko runsaaseen. Pohjoisin lajihavainto on tehty Ivalosta. Pohjoisessa viitasammakko on maan eteläosia harvalukuisempi, Keski-Suomessa ja Perämeren rannikkoseudulla se on paikoin jopa tavallista sammakkoa yleisempi (Lappalainen & Sirkiä 2009, Gustafsson & Gustafsson 2010). Viitasammakko elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla (Terhivuo Sierlan ym. 2004 mukaan). Viitasammakko suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Viitasammakko kutee monesti samoissa vesissä kuin sammakkokin, mutta ei kuitenkaan kude mataliin, helposti kuivuviin ojiin ja allikoihin - toisaalta se kutee merialueemme tulvalampareissa ja murtovesilahdissa. Talvehtimispaikkana laji suosii suurempia lampia ja järviä ja talvehtii maassamme ilmeisesti yksinomaan vesien pohjissa, sekä makeassa että murtovedessä. Viitasammakko on varsin paikkauskollinen, mutta yksilöt voivat vaeltaa jopa yhden kilometrin matkan lisääntymislammeltaan kesäalueilleen (Kovar ym. 2009).
4.2.1 Viitasammakkoselvitys 4.2.2 Tulokset 16X272027 28 Selvitysalueella tehtiin maastokartoitus mahdollisella viitasammakon kutualueilla, jotka sijaitsevat voimaloiden ympäristössä (Kuva 1-2). Viitasammakoita kartoitettiin 7.5.2015. Lämpötila kartoitusajankohtana oli noin +14 C. Sää inventointiajankohtana oli hyvä, lämmin ja tyyni. Paras aika viitasammakoiden havainnointiin on myöhäinen ilta tai alkuyö, mutta viitasammakoiden aktiivisten jaksojen pituus voi myös vaihdella ja lajin aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä tunnetaan huonosti. Lajia havainnoitiin kiertelemällä mahdollisten kutuympäristöjen rantoja pysähdellen välillä kuuntelemaan mahdollisten viitasammakoiden soidinääntelyä. Viitasammakko pystytään erottamaan muista sammakoista sille ominaisesta pulputtavasta ääntelystä. Viitasammakoita havainnoitiin alkuillasta, jolloin laji on todennäköisimmin äänessä kudun aikaan. Tuulivoimapuiston ympäristössä havaittiin viitasammakoita ja kuultiin lajin kutuääntelyä. Viitasammakkoja havaittiin alle 1,5 km etäisyydellä voimaloista 4 ja 5 lounaaseen sijaitsevalla Jylhäjärvellä ja sen pohjoispuolella sijaitsevalta suolammelta. Viitasammakkoja havaittiin useita kymmeniä Jylhäjärven rannalta. Jylhäjärven eteläinen ranta rajoittuu viitasammakolle sopivaan elinhabitaattiin, suohon. Myös Jylhäjärven pohjoispuolella sijaitsevalta suolammella havaittiin useita äänteleviä viitasammakoita (Kuva 4-1). Suolla havaittiin myös kurkia. Viitasammakkoja havaittiin myös tuulivoimapuiston läheisyydestä noin 300 m etäisyydellä voimalasta 2 tien vierellä sijaitsevasta melko karuista lampareista (Kuva 4-2). Lampareissa havaittiin n. 10 viitasammakkoyksilöä. Muilta kartoitetuilta kohteilta ei havaittu viitasammakkoa. Kuva 4-1. Jylhäjärvi (vasen) ja Jylhäjärven pohjoispuolella sijaitseva suolampi (oikea), joissa havaittiin useita viitasammakkoyksilöitä.
29 Kuva 4-2. Tien vieressä sijaitseva lampare, jossa havaittiin useita viitasammakkoja. Vasemmalla lampareiden sijainti ilmakuvassa (punainen rajaus) ja oikealla lampare, jossa viitasammakoita havaittiin. Ortoilmakuva MML 05/2015 Rakennusaikainen melu ja häirintä eivät todennäköisesti aiheuta haittavaikutuksia viitasammakolle, sillä kutevia viitasammakoita on havaittu muun muassa vilkkaasti liikennöityjen teiden varressa. Viitasammakolle ei myöskään arvioida syntyvän haitallisia vaikutuksia tuulivoimapuiston toiminnan aikana. 4.3 Lepakot Yleisiä lepakkolajeja Suomessa ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksiippa ja korvayökkö. Näiden lajien tiedetään lisääntyvän vuosittain maassamme. Näistä pohjanlepakko on yleisin ja laajimmalle levinnyt laji. Pohjanlepakkoja voi tavata koko Suomesta pohjoisinta Lappia myöden. Harvinaisia lajeja ovat ripsisiippa, isolepakko, kimolepakko, pikkulepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko, lampisiippa ja etelänlepakko. Suomessa esiintyvät lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisessa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Vanhat kuusikot, rantametsät ja monipuoliset kulttuuriympäristöt ovat monille lajeille suotuisia elinympäristöjä. Lepakkonaaraat muodostavat kesäisin lisääntymisyhdyskuntia esimerkiksi puunkoloihin tai rakennuksiin, joissa voi olla kymmeniä tai satoja yksilöitä. Loka-marraskuusta huhtikuuhun lepakot horrostavat. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakot ovat luonnonsuojelulain 38 :n mukaan rauhoitettuja (LsL 1096/96). Lepakkolajimme kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV a lajilistaan, joten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Suojeltuja ovat lisääntymispaikat, kesä-, kevät- ja syysaikaiset päiväpiilot sekä talvehtimispaikat. Ripsisiippa on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja pikkulepakko vaarantuneeksi (VU) lajiksi uusimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan (Rassi ym. 2010). Suomen vuonna 1999 ratifioima Euroopan lepakoidensuojelusopimus (EUROBATS) velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä lisäämällä tutkimusta ja kartoituksia. EUROBATS-sopimuksen mukaan lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä tulee myös pyrkiä säästämään.