Liperin tuulivoimalat

Transkriptio

1 Muuttolinnustoselvitys Aappo Luukkonen

2 (4) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO Liperin tuulivoimahanke Muuttolintuseurannan menetelmät ja aineisto Törmäysmalli VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Vaikutustenarvio ja lievennystoimenpiteet VIITTEET... 4

3 (4) 1 Johdanto 1.1 Liperin tuulivoimahanke Liperin Korpivaaraan suunnitellaan 3-4 tuulivoimalan hanketta. Hankealueen välittömään läheisyyteen ei sijoitu FINIBA- tai IBA alueita, eikä Natura 2000 alueita. Lähin Natura 2000 alue sijaitsee noin 12 km päässä. Hankealue ei myöskään sijoitu muuttolintujen päämuuttoreiteille (BirdLife Suomi 2014). Lähin FINIBA alue on Viinijärven-Outokummun pellot alue noin 9 km päässä koillisessa. Hankealueen läheisyydessä ei pesi viranomaisrekisterien mukaan myöskään suuria petolintuja (maa- ja merikotka, sääksi). 1.2 Muuttolintuseurannan menetelmät ja aineisto Hankealueen kautta muuttavaa linnustoa arvioitiin sekä maastohavainnoinnin avulla (kevätmuutto), että olemassa olevasta aineistosta (Tiira-havaintopalvelu, Pohjois- Karjalan potentiaaliset tuulipuistoalueet -raportti ja Pohjois-Karjalan maakunnallisesti arvokkaat lintualueet -raportti). Lintujen muuttoa seurattiin hyvältä näköalapaikalta kaikkiaan kolmena päivänä huhtikuussa Suurten lintujen (kurki, joutsen, hanhet, päiväpetolinnut) muutto oli jo pääasiassa ohi, mutta maastohavainnoinnin tarkoitus olikin kerätä tietoa muuton sijoittumisesta eikä muuttavien yksilöiden lukumäärästä. Muuttavien lintujen lukumääriä arvioitiin olemassa olevasta aineistosta. Muuttoa havainnoitiin 25. ja sekä Sääolosuhteet olivat hyvät sekä 25. että 26.4., mutta saderintama esti lintujen muuton. Merkittävimpiä havaintoja olivat hiirihaukka, piekana ja kurki. Hiirihaukkoja havaittiin kaikkiaan kolme ja piekanoja kaksi kahden päivän aikana. Pääasiallinen muuttosuunta oli koilliseen. Havaintoja tehtiin odotetusti vähänlaisesti, mutta niiden perusteella voidaan arvioida, että muutto hankealueen kohdalla on varsin tasaisesti jakaantunutta eikä seuraile johtolinjoja tai kulje selkeästi tiettyjä reittejä. Tiirasta poimittiin havainnot hankealueen ympäriltä siten, että havaintoalueen SW kulma oli koordinaattipisteessä N , E ja NE kulma koordinaattipisteessä N , E Alueen sisällä olleet merkittävimmät kerääntymisalueet olivat Ahonkylän sekä Kaatamon pellot. Ahonkylän pellot sijaitsevat noin 9 km etäisyydellä koillisessa ja Kaatamon pellot noin 6,5 km etäisyydellä idässä. Ahonkylän pelloilla on havaittu parhaimmillaan jopa paikallista valkoposkihanhea syysmuuton aikaan ( ) ja Kaatamon pelloilla samana syksynä 5000 paikallista valkoposkihanhea ( ). On mahdollista, että havaitut yksilöt ovat eri yksilöitä ja kokonaissumma kyseiseltä syksyltä olisi noin yksilöä. On mahdollista ja todennäköistä, että kyseisten valkoposkihanhien syysmuutto sivusi tai kulki hankealueen kautta ainakin Ahonkylän pelloilla levähtäneiden hanhien osalta. Näiden havaintojen perusteella hankealueen kautta muuttavaksi valkoposkihanhien maksimimääräksi arvioidaan yksilöä syksyisin. Keväisin valkoposkihanhien määrät ovat selvästi vähäisempiä, ja maksimimääräksi arvioidaan 3000 yksilöä. Valkoposkihanhien päämuutto on keskittynyt lähelle itärajaa, jossa syksyisin havaitaan jopa muuttavaa yksilöä. Kevätmuuton osalta Tiira-aineistosta löytyi havainto 300 paikallisesta metsähanhesta (Ahonkylän pellot ) ja 1500 paikallisesta suokukosta (Ahonkylän pellot ). On mahdollista ja todennäköistä, että kyseisten lajien muutto sivusi tai kulki hankealueen kautta. MAALI raportin mukaan Ahonkylän pelloilla lepäilee keväisin myös satoja laulujoutsenia. Niin ikään niiden muutto saattaa sivuta hankealuetta tai kulkea sen kautta.

4 (4) 1.3 Törmäysmalli BirdLife Suomen Lintujen päämuuttoreitit Suomessa raportin mukaan hankealueen kautta saattaa muuttaa keväisin ja syksyisin merkittäviä määriä piekanoja ja hiirihaukkoja. Muutto suuntautuu keväisin Kannakselta kohti luodetta Perämeren pohjukkaa kohti, ja saattaa osittain kulkea myös hankealueen kautta. Syksyisin muutto kulkee kaakkoon päinvastaiseen suuntaan. Muutto ei todennäköisesti kulje mitään selkeää kapeaa reittiä hankealueen kohdalla, vaan on jakaantunut viuhkamaisemmin laajemmalle alueelle. Törmäysmallissa otettiin huomioon olemassa olevasta aineistosta merkittävimmät lajit (suurikokoisten lintujen suurimmat määrät) ja mallia yksinkertaistettiin lentoreittien suhteen olettaen muuttoreitin leveydeksi hankealueen kohdalla neljäksi kilometriksi ja lintujen lentävän korkeudella m. Voimalamääränä käytettiin neljää voimalaa ja roottorin halkaisijan 70 metriä, kierrosnopeutena 6 s/kierros ja lavan leveytenä 3,5 m. Törmäysmallissa mallinnettiin lajikohtaiset törmäysriskit valkoposkihanhelle, metsähanhelle, laulujoutsenelle, hiirihaukalle ja piekanalle. Valkoposkihanhen läpimuuttavaksi yksilömääräksi arvioitiin 3000 yksilöä keväälle ja yksilöä syksylle, metsähanhelle ja laulujoutsenelle 300 yksilöä/kevät ja 500 yksilöä/syksy, hiirihaukalle 450 yksilöä/kevät ja 250 yksilöä/syksy, mehiläishaukalle 100 yksilöä/kevät ja 150 yksilöä/syksy ja piekanalle 200 yksilöä/syksy ja kevät. Arvioidut yksilömäärät ovat todennäköisesti yliarvioita, mutta vähäisen maastohavainnoinnin pohjalta tarkempia arvioita ei voitu tehdä. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti määrät arvioitiin teoreettisesti suurimmaksi mahdolliseksi. Törmäysmallin mukaan valkoposkihanhen vuosittaiset törmäysmäärät olisivat noin kaksi yksilöä, muilla lajeilla 0-1 yksilöä/vuosi. Taulukko 1. Hankealueen kautta muuttavien merkittävimpien lajien arvioidut yksilömäärät ja törmäysmallinnus. Törmäyskorkeudella arvioitiin lentävän 100 % yksilöistä, pl. laulujoutsen (50%). Ikkuna = arvioidun muuttoväylän ja sille sijoittuvien voimaloiden pinta-alojen suhdeluku. Väistön todennäköisyytenä käytettiin 95 %:a. kokonaisarvio törmää laji kevät syys törm.riski törm.kork. ikkuna väistö kevät syys yht Laulujoutsen ,08 0,5 0,041 0,05 0,02 0,04 0,07 Metsähanhi ,06 1 0,041 0,05 0,04 0,06 0,10 Valkoposkihanhi ,05 1 0,041 0,05 0,31 1,54 1,85 Mehiläishaukka ,05 1 0,041 0,05 0,01 0,02 0,03 Hiirihaukka ,06 1 0,041 0,05 0,06 0,03 0,09 Piekana ,06 1 0,041 0,05 0,02 0,02 0,05

5 (4) 2 Vaikutusten arviointi 2.1 Vaikutustenarvio ja lievennystoimenpiteet Vaikkakin hankealueen kautta saattaa muuttaa merkittäviä määriä törmäyksille alttiita lajeja, ei minkään lajin arvioida kärsivän kohonneesta törmäysriskistä, koska voimalamäärät ovat pieniä. Lintujen tiedetään tutkimusten perusteella lisäksi pääsääntöisesti väistävän tuulipuistoja. Lievennystoimenpiteitä ei tarvita. 3 Viitteet Band, W, Madders, M. & Whitefield 2007: Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. Teoksessa: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: BirdLife Suomi Lintujen päämuuttoreitit Suomessa karttaliite. Lindbom, Pohjois-Karjalan potentiaaliset tuulipuistoalueet linnuston ja elinympäristöarvojen huomiointi kohdealueiden valinnassa. Osa II. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry. Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry Pohjois-Karjalan maakunnallisesti arvokkaat lintualueet (MAALI alueet) raportti. Tiira havaintopalvelu