Väinölän tilan luontoselvitys kaavoitusta varten Pia Kangas Luontokartoittaja ERP Turve ja Lumi OY 30.06.2013
1 1. Tausta ja tavoite Tämä luontoselvitys on laadittu Pelkosenniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevan Väinölän tilan (RN:o 2:284) asemakaavamuutosta varten (Kuva 1). Tila rajoittuu etelä-länsi suunnassa Pyhäjärveen. Tontin etelä-idän puoleinen osa rajoittuu sähkölinjaan, joka jatkuu vielä tontin pohjoisosassa. Oheisessa kartassa näkyy tummennettuna tontin rajat. Alueella on voimassa Pelkosenniemen kunnanvaltuuston 10.11.2005 hyväksymä Pyhä-Luosto yleiskaava osa-alue 3, Pyhätunturin matkailukeskuksen alue. Yleiskaavassa määräalalle on osoitettu loma-asuntoalue (RA). Kuva 1 Väinölän tila Etukäteistiedot uhanalaisesta lajistosta selvitettiin ELY-keskukselta Ympäristöhallinnon ylläpitämän olevan Hertta rekisterin Eliöt osiosta. Maastotyöt tehtiin 23.6.2013. Ajankohta oli sopiva maastotöihin nähden ja lajisto tarpeeksi kattava selvityksen tekemistä varten. Kesä on ajankohtaan nähden ollut jonkin verran edellä, joten putkilokasvit olivat helposti havaittavissa. Erillistä käyntikertaa
2 aikaisemmin keväällä linnuston osalta ei arvioitu tarpeelliseksi. Tämän selvityksen tarkoituksena on huomioida alueen luontoarvot sekä lisäksi alueen maisema-arvot. Lisäksi tässä selvityksessä otetaan kantaa Väinölän kaava-alueelle olevalle kolmelle eri asemakaavaluonnosvaihtoehdolle, jotka ovat nähtävillä Pelkosenniemen kunnan internet-sivuilla: http://www.pelkosenniemi.fi/download/vainola_luonnokset_2013_06_06.pdf Suositus osiossa on enemmän näistä vaihtoehdoista. 2. Arvokkaat luontokohteet ja uhanalaiset lajit Maastokartoituksessa huomioitiin seuraavat luontoarvot ja niiden mahdollisesta sijainnista tontilla on maininta erikseen. 2.1 Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu suojellut luontotyypit, jotka esiintyvät yleensä pienialaisina vain tietyillä alueilla. Luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa, niin että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Väinölän tilalla ei havaittu Luonnonsuojelulain 29 :n kohteita.
3 2.2 Metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 :ssä kuvataan erityisen tärkeät elinympäristöt. Lakikohteen edellytykset ovat, että kohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, ympäristöstään selvästi erottuva ja pienialainen (muutamasta aarista hehtaariin). Näiden elinympäristöjen hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen, pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen ja pienten lampien välitön lähiympäristö Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet ja lehtokorvet Letot (Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat) Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puutuotannollisesti vähätuottoisempia metsätalouden maahan luettavat kitu- ja joutomaat, joita ovat hietikot kalliot kivikot louhikot vähäpuustoiset suot rantaluhdat Väinölän tilalla havaittiin metsälain 10 :n kivikko tontin itäpuolella. Kivikko on rajattu liitteenä olevaan karttaan.
4 2.3 Vesilain 11 :n mukaiset vesistöt Vesilain 11 :n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Kohteella ei havaittu Vesilain 11 :n kohteita. 2.4 Arvokkaat elinympäristöt Alueelta kartoitettiin Avainbiotooppien määrittämistyöryhmän (Aapala ym. 1994) esittämät arvokkaat elinympäristöt eli avainbiotoopit. Arvokkaiden elinympäristöjen tulisi olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Arvokkaita elinympäristöjä ovat: Vanhat havu- ja sekametsät Vanhat lehtimetsiköt Paisterinteet Supat Ruohoiset suot Hakamaat ja metsäniityt Alueella ei havaittu arvokkaita elinympåäristöjä. 2.5. Uhanalaiset luontotyypit Inventointialueelta kartoitettiin Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tulosten (LUTU) mukaiset Pohjois-Suomen uhanalaiset luontotyypit. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät lettoluontotyypit, perinnebiotoopit ja tulvaniityt. Lisäksi havainnoitiin vähän tunnettuja luontotyyppejä kuten esimerkiksi arokosteikkoja. Kohteella ei ole uhanalaisia luontotyyppejä.
5 2.6. Uhanalaiset kasvi- ja eliölajit Lisäksi lajikohtaisia suojelumääräyksiä koskien kartoitettiin seuraavat: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvi- ja eliölajien esiintymät (LSL 46 ja 47 ) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittamien eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä Lintudirektiivin liitteen 1 lajit Kohteella ei ollut uhanalaisia kasvi- tai eliölajeja. 3. Alueen kuvaus Alueen kallioperä kuuluu kvartsiittiin. Alue ei ole pohjavesialuetta. Museoviraston rekisterin mukaan Soutajassa ei ole muinaisjäännöksiä. Pyhäjärven rannassa on kapea kaistale 1-3 metrin leveydeltä lehtomaista ja mesotrofista korpikasvillisuutta (Kuva 2). Rannassa puusto koostuu kuusesta, haavasta ja hieskoivusta. Pihlajaa, pajua sekä katajaa kasvaa pensasmaisena. Muuten rehevässä kasvillisuudessa on oravanamarjaa, lillukkaa, metsäimarretta, mesiangervoa, tupassaraa, metsätähteä, metsänliekosammalta, kangasmaitikkaa, metsäkurjenpolvea, mataraa, maitohorsmaa ja metsämaitikkaa. Korven kasveja ovat mm. kurjenjalka, polkusara, juolukka ja suopursu. Rannassa on kivikkopohja, jossa ei esiinny sarojen ja kortteitten lisäksi muuta kasvillisuutta.
6 Kuva 2 Rannan rehevämpää kasvillisuutta ja tontilla ollut vene. Rannan yläpuolinen alue on melko jyrkkää rinnettä. Tontti on kuivahkoa kangasta ja kasvillisuus muodostuu tyypillisistä kangaskasveista, kuten puolukka, kanerva, mustikka, variksenmarja, seinäsammal, vanamo sekä keltaliekoa (Kuva 3). Rinne on paikoin kivikkoinen. Puusto on keskiikäistä mäntymetsää. Paikoin on puustoryhminä nuorta mäntyä. Lahopuuta ei ole. Kuva 3 Tontin tyypillistä metsää.
7 Ainoa luonnon monimuotoisuuskohde on tontin itärajalla oleva yhtenäinen lähes puuton kivikko (Kuva 4). Kivikko jatkuu sähkölinjan puolelle. Kivikko kuuluu metsälain 10 :n arvokkaisiin kohteisiin. Alue on rajattu karttaan. Kuva 4 Tontin itärajalla oleva kivikko. 4. Suositukset ja kannanotto kaavaluonnoksiin Väinölän tila on maisemallisesti melko herkkää aluetta. Tontin maisema ja suunnitellut rakennuspaikat sijaitsevat melko korkealla ja maisema avautuu Pyhäjärven suuntaan. Tämä on syytä huomioida rakentamisessa ja alueen suunnittelussa. Rinneosa on sen verran jyrkkä että sinne ei pysty rakentamaan. Maiseman liiallisen avautumisen takia ei ole suositeltavaa poistaa puustoa jyrkästä rinnekohdasta ja tonttien alapuolelta muutenkaan, mikäli mahdollista. Tällöin maiseman rakenne pysyy yhtenäisenä. Kohteelle on asemakaavailtu 1-kerroksisia huviloita, joissa olisi ullakko tai parvi. Samantapaista rakentamista mitä ympäristössä on, on tarkoitus tulla tähänkin kohteelle. Rakennusten muotoon (ei mitään erikoisia torneja) ja väritykseen on syytä kiinnittää huomiota, jotta rakennukset eivät olisi liikaa ympäristöstä erottuvia. Kuivahko kangas kestää kohtalaisesti kulutusta. Suunnittelussa kannattaa huomioida veneen laskupaikka, jotta rannalle ei johda montaa erillistä reittiä jokaiselta tontilta erikseen. Ohut maakerros kestää heikosti kulutusta ja saattaa aiheuttaa eroosioon lisääntymistä rinnemaastossa. Asemakaavaluonnoksissa, jotka ovat nähtävillä Pelkosenniemen kunnan sivuilla, on eniten erovaisuutta tonteille tulevan tien suhteen. Vaihtoehdossa 1 tie sijoittuisi tontin itäpuolen mäen kohdalle.
8 Vaihtoehdossa 2 tie tontille kulkee pohjoisen suunnasta kiertäen tontin idän puoleisen kumpareen länsipuolelta. Vaihtoehdossa kolme idänpuoleinen kumpare kierrettäisiin eteläpuolelta. Näistä suositeltavia vaihtoehtoja ovat kaksi ja kolme. Vaihtoehdossa 1 tie avautuisi kohtisuoraan Pyhäjärven suuntaan ja vaarana on että tie näkyisi kauas järven suuntaan. Tien maisemointi olisi vaikeaa tässä vaihtoehdoissa. Vaihtoehdot 2 ja 3 ovat lähes yhtä hyviä. Ehkä vaihtoehdossa 2 saadaan minimoitua maisemassa erottuvuus, sillä siinä tie avautuu vastarannan suuntaan. Alueen itäpuolella oleva kivikko-osaan, joka on mahdollinen metsälain 10 :n kohde, on vaihtoehdossa 1 suunniteltu rakennustontti. Vaihtoehdoissa 2 ja 3 tämä kivikkoinen osa ei kuulu tonttikaavoitukseen.
9 LÄHTEET Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulun yliopisto. Oulanka Reports 14. Oulu. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä. Rauma. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2003: Suuri Pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Muinaisjäännösrekisteri. Museoviraston internet-sivusto 30.6.2013. Osoitteessa: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx Pelkosenniemen kunta. Väinölä luonnokset 4.7.2013 Osoitteessa: http://www.pelkosenniemi.fi/download/vainola_luonnokset_2013_06_06.pdf Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8. Helsinki. Suomen kallioperä. GTK:n internetsivusto, 30.6.2013. Osoitteessa: http://ptrarc.gtk.fi/digikp200/default.html Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Helsinki.
LIITTEET 10