Luontoselvitys Suomun iglukylän asemakaavaa varten

Transkriptio

1 Luontoselvitys Suomun iglukylän asemakaavaa varten Pia Kangas Luontokartoittaja PK Jooga ja Luonto

2 1 1 Tausta ja tavoite Tämä luontoselvitys on tehty yksityisen maanomistajan tilauksesta Kemijärven Suomutunturin eteläpuolen rinteelle (kiinteistötunnus Metsänummi ). Koko kiinteistön aluetta ei ole inventoitu vaan pelkästään suunnitellun iglukylän ja sen lähiympäristön alue. Kiinteistörajat toimivat rajauksena paitsi eteläosassa kartoitusalue rajoittuu kivennäismaan reunaan. Inventoitu alue näkyy liitteessä numero 1. ELY-keskukselta tulleessa lausunnossa (LAPELY/4206/2017) Hertta-rekisterin eliöt-osion mukaan ( SYKE) alueella ei ole luonnonsuojelulain (1096/96) 42 :n koko maassa rauhoitettujen kasvilajien esiintymiä, eikä 46 :n uhanalaisten lajien havaintopaikkoja eikä luontodirektiivin (92/43/EY) liitteen IV a eläinlajien ja IV b kasvilajien havaintopaikkoja. Suurten petolintujen pesäreviirejä ei ole alueella Petolintujen pesät rekisterin mukaan (Metsähallitus, ). Noin 200 metriä asemakaavan laajennusalueelta koilliseen oli erittäin uhanalaisen (EN) pohjanhyytelöjäkälän esiintymä haavassa, joka tuhottiin, kun Suomutunturin itärinteitä raivattiin. Maastotyöt alueella tehtiin Kesän nopean etenemisen johdosta käyntiajankohta maastossa oli sopiva. Maastossa oli hyvin tunnistettavissa kasvit luontotyyppien ja arvokkaiden elinympäristöjen tunnistusta varten. Erityishuomiota kohdistettiin haapoihin mahdollisen pohjanhyytelöjäkälän havainnoimista varten. 2 Luontokohteiden arvottaminen Maastokartoituksessa huomioitiin seuraavat luontoarvot, joilla on laissa määriteltyä suojelullista arvoa. Lisäksi huomioitiin luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa arvioituja luontotyyppejä, joista kaikilla ei kuitenkaan ole suojelustatusta. 2.1 Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu suojellut luontotyypit, jotka esiintyvät yleensä pienialaisina vain tietyillä alueilla. Luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa, niin että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät 2.2 Metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 :ssä kuvataan erityisen tärkeät elinympäristöt. Lakikohteen edellytykset ovat, että kohde on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, ympäristöstään selvästi erottuva ja pienialainen (muutamasta aarista hehtaariin). Näiden elinympäristöjen hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt Suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous o lehto- ja ruohokorvet o yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet o letot o vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot o luhdat Rehevät lehtolaikut Kangasmetsäsaarekkeet Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät

3 2 Hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot 2.3 Vesilain 11 :n mukaiset vesistöt Vesilain 11 :n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. 2.4 Uhanalaiset luontotyypit Inventointialueelta kartoitettiin Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tulosten (LUTU) mukaiset Pohjois- Suomen uhanalaiset luontotyypit eli seuraavat uhanalaistasot on huomioitu CR (äärimmäisen uhanalainen), EN (erittäin uhanalainen) ja VU (vaarantunut) sekä DD (puutteellisesti tunnettu). Uhanalaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi eräät lettoluontotyypit, perinnebiotoopit ja tulvaniityt. Puutteellisesti tunnettuja luontotyyppejä on mm. arokosteikot. 2.5 Uhanalaiset kasvi- ja eliölajit Lisäksi lajikohtaisia suojelumääräyksiä koskien kartoitettiin seuraavat: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvi- ja eliölajien esiintymät (LSL 46 ja 47 ) o Luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitetut kasvit, uhanalaiset lajit ja erityisesti suojeltavat lajit o Luontodirektiivin II ja IV (a) tarkoittamien eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä lintudirektiivin liitteen I lajit Suomen vastuulajit 3 Luontoselvitys Alueen kallioperä koostuu pääasiassa graniittisesta gneissistä. Maaperä on sekalajitteista maalajia. Alue kuuluu pohjoisboreaaliseen metsäkasvivyöhykkeeseen. Suokasvillisuusvyöhykkeeltä alue sijoittuu Peräpohjolan aapasoihin. Maanmittauslaitoksen ylläpitämän Paikkatietoikkunan mukaan inventoitualue ei sijoitu pohjavesialueelle eikä siellä ole muinaismuistokohteita. Uhanalaistietojen mukaan alueella ei esiinny uhanalaista lajistoa. Petolintuja tai niiden reviirejä ei sijoitu kaavoitusalueelle. 3.1 Yleiskuvaus Kartoitusalue on kaakkoon suuntautuvalla rinteellä. Suurin osa kartoitusalueesta on kivennäismaasta ja paikoin on kivisyyttä. Keskiosassa aluetta on soistunutta metsää sekä vähäravinteista avosuota pienialaisesti. Inventointialueen metsät ovat käsiteltyjä. Puuston ikä vaihtelee keskiosan nuoresta metsästä iäkkäämpään harvennettuun metsään keskiosan reunoilla. Lahopuustoa esiintyy hyvin niukasti. Varttuneessa metsässä mänty on pääpuulaji (Kuva 1). Keskiosan nuoressa metsässä on mäntyä, koivua ja jonkin verran kuusta. Alueella on myös raitoja ja haapoja. Lehtipuusto on selkeästi nuorempaa verrattuna mäntyihin, joita alueella on. Tuoreen kankaan seinäsammal-mustikkatyyppiä esiintyy enemmän alempana rinteessä sekä vesilaskuuomien läheisyydessä. Varttunut kasvatusmetsä on pääasiassa kuivahkon kankaan variksenmarjamustikkatyyppiä (Kuva 1). Lajisto on hyvin tyypillistä. Varvut (mustikka, puolukka, variksenmarja) ovat vallitsevia kenttäkerroksessa. Jonkin verran suopursua ja kanervaa kasvaa myös. Ravinteisimmilla osilla ruohokasveista on kevätpiippoa, metsälauhaa, metsätähteä, kultapiiskua ja ruohokanukkaa. Pohjakerroksessa on seinä- ja kerrossammalta. Suopursua kasvaa yleisesti erityisesti rinteiden alaosassa ja suoalueiden lähettyvillä. Kuivahkolla kankaalla kasvaa myös jäkäliä ja keltaliekoa.

4 3 Kuva 1 Alueen tyypillistä varttunutta kasvatusmetsää, jossa mänty on valtapuuna ja jonkin verran lehtipuita sekä nuorta kuusta ja mäntyä on alikasvustossa. Alueen keskiosassa oli jonkin verran enemmän ravinteisuutta soistuneisuuden lisäksi. Tämä johtunee sulamisvesistä ja noroista, joita pitkin vesi kulkeutuu Suomutunturilta kohden alaosan soita. Sulamisvesiuoman kaakkoispuolella on soistunutta lehtomaista kangasta, jossa kasvaa korpi-imarretta, metsäkurjenpolvea, kultapiiskua, lillukkaa, metsäimarretta, oravanmarjaa, metsätähteä, mesimarjaa sekä tavanomaista varpukasvillisuutta. Puusto on pääasiassa nuorta koivua (Kuva 2). Tästä kaakon suuntaan kasvillisuus yksipuolistuu ja suokasvillisuus muuttuu vähäravinteisemmaksi. Suon reunassa on myös pieni kuusikko, jossa kasvaa hieman järeämpää kuusta ja nuorta lehtipuuta. Inventointialueen eteläosassa on paikoin soistunutta sekä rämeistä metsää. Kuva 2 Sulamisvesien kaakonpuoleisella osalla nuorta lehtomaista metsää.

5 4 3.2 Arvokkaat kohteet Huolimatta siitä, että alue on ollut voimakkaassa metsätalouskäytössä, niin siellä on muutama huomioitava kohde. Nämä kohteet on esitetty kuvassa 3. Vesilain 11 :n ja metsälain 10 :n mukainen tihkupinta sekä silmälläpidettävä (NT) kissankäpälä ovat laissa mainittuja kohteita, jotka tulisi ehdottomasti huomioida suunnittelussa. Sulamisvesiuoma on kasvillisuudeltaan ja kivikkoisuudellaan maastossa erottuva ja tuo monimuotoisuutta alueen luontoon. Kohteen puustoa on käsitelty, joten se ei ole varsinainen metsälain 10 :n kohde. Länsiosassa on haavikko, jossa on pääasiassa nuorta haapaa ja muutama järeämpi mänty. Pohjanhyytelöjäkälälle sopivaa kasvuympäristöä haavikko ei ole, mutta kasvillisuus on selkeästi rehevämpää ja myös tässä osassa kulkee sulamisvesiä. Ajouralla oleva tihkupinta ei ole luonnontilaisen kaltainen ja voi olla, että tihkupintaisuus ei olisi tullut näin voimakkaasti esiin ilman ajouria. Tihkupinnasta kaakkoon on pieni oligotrofinen eli vähäravinteinen suursarainen neva. Nämä molemmat kohteet voisi huomioida suunnittelussa. Kuva 3 Huomiotavat luontokohteet kartoitusalueella. Punaiset kohteet tulisi ehdottomasti huomioida inventoinnissa. Keltaisella merkityt eivät ole varsinaisia lakikohteita, mutta ne ovat muutoin arvokkaita kohteita, jotka olisi hyvä säilyttää. Vihreällä merkityt ovat pienialaisia kohteita, jotka eivät ole luonnontilaisia. (Taustakartta Maamittauslaitos 2018) Rinteen luoteisosassa on mesotrofinen tihkupinta (koordinaateissa ; , Kuva 4). Lajisto erottuu selvästi karusta ympäristöstään. Lajistossa esiintyy mm. metsäimarre, ruohokanukka, metsäkurjenpolvi, metsäkorte, maariankämmekkä, kultapiisku, pallosara, metsämaitikka, riidenlieko, tähtitalvikki, metsänliekosammal, kampasammal oravanmarja, lillukka ja korpikastikka. Lähteisyyden ilmentäjälajeja ei ole kovin runsaasti, mutta näitä ovat kinnassammaleet, lähdelehväsammal ja kiiltolehväsammal. Kohteella kasvaa nuorta lehtipuuta ja kuusta. Huolimatta niukasta lähdelajistosta, tihkupinta on mahdollinen vesilain 11 :n ja metsälain 10 :n kohde ja tästä saa alkunsa laajempi vesien kulku-uoma.

6 5 Kuva 4 Luoteisosan tihkupinta, jonka lajisto erottuu ympäristöstään. Tihkupinnasta saa alkunsa sulamisvesiuoma, joka jatkuu soistuneen ja lehtomaisen nuoren metsän reunaan saakka. Sulamisvesiuoman kasvillisuus on selvästi erottuvaa ja paikoin on myös runsasta kivisyyttä (Kuva 5). Vesi kulkenee paikoitellen maan alla runsaiden sateiden ja keväällä lumien sulamisvesien takia. Lajistossa on paljon samoja lajeja kuin aiemmin kuvatulla tihkupinnalla. Puusto on myös tällä alueella käsiteltyä, joten se ei varsinaisesti täytä metsälain 10 :n kriteerejä, mutta tämä kohde olisi hyvä huomioida maastossa tuoden monimuotoisuutta ympäristöönsä. Kuva 5 Sulamisvesiuoman pieni kivinen haara. Kartoitusalueen länsiosassa on nuori haavikko (Kuva 6). Myös tällä kuviolla on selkeitä noron tai sulamisvesiuoman merkkejä. Lajisto on monipuolinen ja siinä esiintyy mm. tuoreen ja lehtomaisen kankaan kasveja, esimerkiksi metsäimarre, kataja, kevätpiippo, nuokkuhelmikkä, metsämaitikka, metsätähti, maariankämmekkä, kultapiisku, oravanmarja, riidenlieko ja pallosara. Vaikka kohde ei ole luonnontilainen eikä varsinainen

7 6 metsälakikohde, olisi hyvä huomioida kohde tuoden monimuotoisuutta alueen luontoon sekä haavikon läpi kulkevan noron takia. Kuva 6 Nuori haavikko ja valuvesiuoma kartoitusalueen länsipuolella. Nuoren metsän reunamilla on ajouralla tihkupinta. Lajistossa on hetesirppisammal, kinnassammal ja luhtavilla. Kohde on vajaa yhden aarin kokoinen. Tästä kaakkoon on pienikokoinen ja vähäpuustoinen avosuo. Ravinteisuus on oligotrofinen eli vähäravinteinen. Rimpipintoja on jonkin verran sekä kohteelta lähtee pieni avopuro, joka kuitenkin leviää laajemmin suoalueelle. Lajisto on melko yksipuolinen ja siinä esiintyy pullosaraa, tupasvillaa, rahkasammalia ja pajuja. Tämäkin kohde on aikoinaan hakattu ja ympäristössä on nuorempaa puustoa. Nämä kohteet olisi hyvä huomioida suunnittelussa, vaikka eivät olekaan luonnontilaisia tai lakikohteita. Alueelta tehtiin yksi huomioitava lajihavainto. Koordinaateissa ; kasvaa silmälläpidettävää kissankäpälää aarin alueella. Alueella oli kuivaa vähäpuustoista mäntykangasta. Kissankäpälää oli niukkakasvisella ja paahteisella rinteellä. Maastokäynnin yhteydessä tehtiin havaintoja linnustosta. Lajisto vaikutti tavanomaiselta. Seuraavien lintujen lauluäänet tunnistettiin maastossa järripeippo, peippo, pajulintu, metsäkirvinen ja käki. Hirven jätöksiä havaittiin. 3.3 Maisemavaikutukset Iglukylä tulisi sijoittumaan laskettelurinteiden välittömään läheisyyteen. Alueen metsät ovat käsiteltyjä. Rinteessä ei kuitenkaan ole hakkuuaukeita vaan alue on puustoinen. Rinteen suunta on kaakkoon päin, josta avautuu näkymät osaksi Sallan puolella sijaitseviin Paloselän loivapiirteisiin vaaroihin sekä Alimmaisen Kolmiloukkosen vesistöön. Vaikkei suunnitellusta iglukylän alueelta avaudu näkymää taajamiin tai keskuksiin, olisi iglukylässä hyvä säilyttää maisemaan sulautuva rakentaminen. Erityisen sopivia rakentamiskohteita ovat jo valmiiksi harvennettu varttunut mäntymetsikkö kartoitusalueen pohjoisosassa. Puustoa olisi hyvä säilyttää mahdollisuuden mukaan jatkossakin. Puusto peittää osin rakennusten muodon rinteellä. Myös iglujen ulkoväritykseen kannattanee kiinnittää huomiota, jotta se ei erottuisi maisemasta.

8 7 4 Asemakaavan vaikutukset luontoon Suunnitellun kaava-alueen metsät ovat käsiteltyjä, joten sen luontoarvot ovat heikentyneet. Alueella on muutama erityistä huomiota vaativa kohde. Tällaisia ovat tihkupinta ja silmälläpidettävä kissankäpälä. Tihkupinnasta lähtevä vesiuoma ja alueen länsipuolella oleva haavikko on hyvä huomioida suunnittelussa. Nämä kohteet eivät ole varsinaisia lakikohteita, mutta monimuotoisuuden kannalta sopivia kohteita säilytettäväksi. Pienialaiset ajouralla oleva tihkupinta sekä pienen pieni avosuo on myös hyvä huomioida suunnittelussa. Suunniteltu iglukylä sijaitsee laskettelurinteiden välittömässä läheisyydessä, mikä on hyvä asia. Tällöin rakentaminen sekä muu matkailutoiminta keskittyy ja erämaiset osat kuormittuvat vähemmän rakentamisesta ja muusta ihmistoiminnasta. Maaperä on sopivaa rakentamiselle. Paikoin on runsaskivisyyttä ja soistuneisuutta, mutta hyvällä suunnittelulla löydetään varmasti optimaaliset kohteet rakennuksille. Sade- ja sulamisvesiojien suunnittelussa kannatta huomioida eroosion vaikutus. Selvästi rinteen suuntaiset ojat voivat lisätä maaperän kulutusta ja huuhtoumaa sekä samalla lisätä ravinnekuormitusta alempana. Puustoa on hyvä säilyttää mahdollisuuksien mukaan, jotta rakennukset sulautuvat maisemaan.

9 8 LÄHTEET Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä. Rauma. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2003: Suuri Pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitoksen ylläpitämä internet-sivusto, Osoitteessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8. Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Helsinki.

10 9 LIITTEET Liite 1 Suomun iglukylää varten inventoitu alue näkyy violettina rajauksena kartalla. Taustakartta Maamittauslaitos 2018