Ruokinko kasvia vai lehmiä? Ovatko palkokasvien ravinnetarpeet ristiriidassa lehmien ravintoainetarpeiden kanssa? Arja Nykänen Luomukasvintuotannon erikoisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo, p. 0400 452 089 Pirkko Tuominen Luomun erityisasiantuntija ProAgria Pohjois-Savo, p. 0400-124 976
Ruokinko maata, kasvia vai lehmiä? Luomuviljelyn ravinnetalous perustuu maan ja sen eliöstön hyvään toimintaan Tavanomaisessakin tuotannossa jopa 70% väkilannoitteiden ravinteista kiertää maamikrobiston kautta pelto ei ole lasivillaa Maamikrobien hyvinvoinnista kannattaa siis huolehtia
Hyvä rakenne Maan toiminnan edellytyksiä => kaasunvaihto ja kosteus Ravinteikkuus eloperäinen aines saviaines, biotiitti turve- ja hiekkamaille Kationinvaihtokapasiteetti (Lämpötila)
Kuinka selvitän kasvien Kolme näkökulmaa ravinnepuutokset? 1. Viljavuusanalyysi maasta Sillä hetkellä kasveille saatavissa olevat ravinteet 2. Näkyvät ravinnepuutosoireet kasvissa Myöhäistä korjata sinä kasvukautena 3. MegaLab-kasviravinneanalyysi Ei ohjearvoja palkokasveille Kokonaisuuden seuranta
Miksi palkokasveja viljellään rehuksi? Rehunäkökulma Kotovaraista valkuaisrehua valkuainen usein kallein ostorehu Herne 220-240 g/kg, härkäpapu 280-300 g/kg, sinilupiini 340-360 g/kg Suurempi rehun syönti, kun palkokasveja heinien tai kokoviljan seassa Hyvä lihan- ja maidon tuotantovaikutus Hyvä K/(Ca+Mg)-suhde Tanniinipitoiset kasvit estävät puhaltumista, tehostavat typenkäyttöä ja vähentävät loisia
Miksi palkokasveja viljellään rehuksi? Kasvinviljelynäkökulma Typpiomavaraisuus biologisella typensidonnalla
Typensidonnan määrään vaikuttaa 1. Palkokasvin kasvu Hyvin kasvava kasvi yhteyttää tehokkaasti, muodostaa sokereita typensidonnan energiaksi sitoo myös tehokkaasti typpeä 2. Kasvun vaihe Typensidontateho suurimmillaan kukinnan alkaessa 3. Toimiva symbioosi Rhizobium -bakteerin ja kasvin välillä Sopiva ja tehokas bakteeri, varmistetaan ymppäyksellä
Typensidonnan määrään vaikuttaa 4. Maan happamuus Palkokasvi säätää happamuuden nystyrässä sopivaksi Happamuudella onkin enemmän vaikutusta palkokasvin ja seoskasvien viihtyvyyteen Eri palkokasveilla eri optimi-ph:t 5. Maan rakenne Hyvärakenteisessa maassa kaasut vaihtuvat ja vesi liikkuu 6. Maan kosteus liika kuivuus haittaa sekä itse kasvia että nystyröitä liika kosteus puolestaan estää typen ja hapen kulkeutumista.
Typensidonnan määrään vaikuttaa 7. Maan ravinnepitoisuus symbioosi vaatii P, K, Ca, Mo, Fe, B ja Co symbioosi on arka korkeille Al- ja Mnpitoisuuksille korkea ammoniumtypen pitoisuus maassa alentaa typensidontaa 8. Seoskasvustojen viljely (seoksessa myös heiniä ja viljakasveja) maan liukoisen typen pitoisuus alenee ja typensidonta lisääntyy
Miksi palkokasveja viljellään rehuksi? Kasvinviljelynäkökulma Typpiomavaraisuus biologisella typensidonnalla Lannoitussäästö Lannoitusvaikutus seuraavalle kasville Parantaa maan rakennetta Hyvä sadontuotto Joustoa korjuuaikaan
Korjuuajankohta, 1. niitto % 100 astetta kertyy noin viikossa korjuun aikaan
Toinen ja kolmas sadonkorjuu Vararavintojen kerääminen talvehtimista varten Mailasen kukittava kerran kesässä Vuohenherneelle 70 vrk 1. ja 2. niiton väliin Apiloiden viimeinen niitto 3 viikkoa ennen kasvukauden loppua Käytännössä syyskuussa ei pitäisi niittää
Mitä palkokasvit vaativat viljelyltä? Optimi-pH eri kasveilla Lupiinit >5 Valko- ja alsikeapila >5,5 Puna-apila 5,7-6,3 Herne >6 Mailaset >6 (>6,5) Vuohenherne 6,5-7,5 Härkäpapu >7
Mitä palkokasvit vaativat viljelyltä? Typpeä vain pieni starttityppi keväällä (25 kg/ha) Fosforia palkokasvit rapauttavat maaaineksesta itse (apilat) Kalium on tärkeä ravinne talvehtimisen kannalta, sinimailasella erityisesti Boori usein alhainen ja vaatii siis lannoitusta
Mitä palkokasvit vaativat viljelyltä? Maalajisuosituksia Sinimailanen: karkeammat kivennäismaat Herne: hietasavi, hieno hieta Härkäpapu: savimaat Lupiinit: hiekka ja hieta Alsikeapila ja ruisvirna menestyvät myös turvemaalla Herne ja valkoapila kuivuuden arkoja Puna-apila, mailaset ja lupiinit kestävät kuivuutta
Palkokasvien haasteet ruokinnassa Puhaltumisriski ja kasviestrogeenit Korkea valkuaispitoisuus, alhaisempi typen hyväksikäyttö (ruokinnassa huomioitava pötsin energia-valkuaissuhde) Kivennäistasapaino (Ca/P) Alhainen NDF-kuitupitoisuus Seoskasvin valinta ja sen kasvuoloista huolehtiminen
Seosten laji- ja lajikevalintaan vaikuttaa Korjuuintensiteetti eli niittojen määrä jälkikasvukyky Niittoaikaikkuna: korjuu nopeasti tai pidemmällä aikavälillä Kasvurytmi aikainen vs. myöhäinen Satoisuus Talvenkestävyys Maalaji Rehuarvo käyttötarkoituksen mukaan
Seosten koostamisesta nurmissa Kovat talvehtimisolosuhteet, vähemmän niittoja Palkokasvit: Diploidit apilat, vuohenherne Heinät: pohjoisen timotei, nurminata Enemmän niittoja Palkokasvit: diploidit ja tetraploidit apilat esim. seoksena Heinät: eteläinen timotei ja lisäksi ruokonataa Useita niittoja (3-4) ja hyvät talvehtimisolosuhteet Palkokasvit: apiloiden lisäksi mailasia Heinät: edellisten lisäksi englannin raiheinää (koiranheinä?)
Korjuuajankohta, 1. niitto % 100 astetta kertyy noin viikossa korjuun aikaan
Toinen ja kolmas sadonkorjuu Vararavintojen kerääminen talvehtimista varten Mailasen kukittava kerran kesässä Vuohenherneelle 70 vrk 1. ja 2. niiton väliin Apiloiden viimeinen niitto 3 viikkoa ennen kasvukauden loppua Käytännössä syyskuussa ei pitäisi niittää
Timotei Varma talvehtija Lajikevalinnassa huomioon kehitysrytmi: alkukehitysnopeus ja jälkikasvukyky Kuivuudenarka matalan juuriston vuoksi Nurminata Hyvä jälkikasvukyky, hyvä laatu kaikissa niitoissa Ruokonata Runsas juurimassa: kestää kuivuutta, parantaa maan rakennetta. Kestää hyvin niittoja ja odelman kasvu nopea, mutta sulavuus laskee. Koiranheinä Nopea alkukehitys -> seoksiin mailasten kanssa Runsas juurimassa: kestää kuivuutta, parantaa maan rakennetta Englannin raiheinä Heinien valinta seoksiin Satoisa ja maittava, usean korjuun kasvi Lämmin kasvupaikka, hyötyy kosteudesta, vaatii ravinteita (N,P,K) Vaatinee täydennyskylvön 1-2 vuoden välein
Kasvien ominaisuuksia 1-vuotisissa säilörehuseoksissa Sadon määrä Sulavuus, maittavuus Korren vahvuus Syysruis Valkuaispitoisuus Taimettumisnopeus Herne Härkä papu Rehu virna Ruisvirna Valkolupiini +++ +++ ++ ++ +++ + ++ + + - Ohra Vehnä Kaura Kevätruis +++ +(+) ++ ++? ++ + + --- +++ ++ +++ +++ ++ +++ + + + -- ++ -- ++ - -- ++ + ++ +++ -- -- -- -- + + - +++ +++ ++ +++ + Jälkikasvu + - ++ ++ - - - + + +++
Sulavuus eri kasveilla suhteessa tehoisaan lämpösummaan 750 700 650 600 D-arvo, g/kg ka Herne Syysruis Rehuvirna Ohra Härkäpapu Valkolupiini 550 Ruisvirna 500 Kaura, Vehnä 450 590 640 740 840 960 1050 1090 1340 Kevätruis Lämpösumma
Valkuainen eri kasveilla suhteessa tehoisaan lämpösummaan Valkolupiini
Johtopäätökset Ruokitaan maata ensisijaisesti Kasvia ruokitaan maan kautta, paitsi puutostilanteissa lehtilannoksilla Luodaan kasveille hyvät kasvuedellytykset Eläinten ruokinnan optimointi: Kasvilaji ja lajikeseosvalinnat Oikea korjuuaika tuotannon vaiheen ja eläinlajin mukaan Täydennysruokinta