Timo Lötjönen MTT Ruukki

Transkriptio

1 Timo Lötjönen MTT Ruukki Viherlannoitus it ja karjanlanta luomuohran viljelyssä l 1. Johdanto 2. Viherlannoituskasvit 3. Viherkesannon viljely ja lopetus 4. Ohran kylvöajan vaikutus (Lähteenä Kasvuvoimaa luomuohralle, Maa- ja elintarviketalous 52) 5. Karjanlanta - soveltuvuus ohralle - levitystekniikat - lannan arvo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

2 1. Johdanto - ohra on vaativa viljelykasvi ph märkyys/ kuivuus ravinteet, ennenkaikkea typpi kasvitaudit - viljalajien kasvuajat lajikkeesta riippuen: ohra vrk kaura vrk kevätvehnä vrk - lisäksi ohran kehitysrytmi alkukesästä erityisen nopeaa, jolloin määräytyvät ä ät tähkä- ja jyväluku => alkukesästä tarvitaan runsaasti typpeä, mutta myös tähkimisvaiheessa pitäisi olla typpeä, jolloin jyvien koko määräytyy Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

3 - typen liikkeitä ja olomuotoa maassa on vaikea ennustaa, fosfori ja kalium ovat pysyvämpiä - kasveille tärkeää on ns. liukoinen typpi - kokonaistypestä vapautuu liukoista typpeä hiljalleen - palkokasvit pystyvät sitomaan ilmasta typpeä maaperään, samalla ne myös nostavat fosforia ja kaliumia syvemmältä maasta muiden kasvien käyttöön - palkokasvien typpi on sitoutuneena juuristomassaan tai muihin kasvinosiin, josta sitä vapautuu viljelykasvien e käyttöön Typen liikkumiseen maassa vaikuttavat mm: - kasvijätteen laatu ("puisevuus", C/N-suhde) - sää (sade, lämpötila maassa, pakkaset) - maalaji ja multavuus - mikrobiaktiivisuus - maan muokkaus Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

4 2. Viherlannoituskasvit (typensitojakasvit) Yksivuotisia: - virnat - persianapila, p veriapila - herne - härkäpapu - lupiinit - rohtomesikkä, valkomesikkä Monivuotisia: - puna-apila - alsikeapila -valkoapila - sinimailanen - vuohenherne - keltamaite Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

5 Yksivuotisten viherlannoituskasvien typpisatoja: (lähteet: Forsman ym. 2004, Wivstad 1989, Känkänen 1994) Viherlannoituskasvusto Italian raiheinä Persianapila Persianapila 1) Rehuvirna Herne/rehuvirna Hunajakukka/persianapila Rohtomesikkä 1) Kaura/herne/rehuvirna Kaura/herne/persianapila Kaura/härkäpapu/rehuvirna / h Kaura/herne/rehuvilja/kevätrapsi/persianapila 1) Kasvustoa ei niitetä kesällä Kasvuston sisältämä N kg/ha 40 ± ± ± ± ± ±17 97 ± ± ± ± ± 23 N % ka:sta 1,3 2,8 2,5 3,1 2,9 27 2,7 2,1 3,1 2,8 31 3,1 2,8 C/N 34,1 ± 2,7 16,2 ± 0,8 18,0 ±,07 15,0 ± 0,8 15,7 ± 1,1 165±09 16,5 0,9 24,8 ± 2,8 15,2 ± 0,5 16,2 ± 0,7 14,44 ± 0,5 16,3 ± 0,8 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

6 - Jo toisen vuoden monivuotisissa kasvustoissa (esim. puna-apila-timotei) juuriston ja sängen typpimäärä voi ylittää maanpäällisen vihermassan typpimäärän => maanpällinen massa voidaan korjata rehuksi. - yleensä viljasadot ovat olleet parhaat kaksivuotisen puna-apila-timoteinurmen jälkeen (verrattuna 1- tai 3- vuotiseen nurmeen) - monivuotisella nurmella voidaan vähentää myös kestorikkakasveja - niitto lisää kokonaistyppisatoa - sadolle pitäisi olla käyttöä - aluskasvit Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

7 3. Viherkesannon viljely ja lopetus Viherlannoituksen tavoitteena on mahdollisimman suuri typpisato. Se pitäisi siirtää hyvällä hyötysuhteella seuraavan kasvin käyttöön. Yksivuotiset viherlannoituskasvustot kannattaa muokata maahan myöhään syksyllä typen hävikin minimoimiseksi. Monivuotisilla kasvustoilla kevät olisi parempi muokkausajankohta, mutta maalajin takia voi olla parempi muokata syksyllä. - kyntö yleensä paras lopetusmenetelmä (muokkauksen tasaisuus, maan lämpeneminen, vanha kasvuston ei jää kilpailemaan) -ohran kannalta typentarve tulee aikaisin alkukesästä => miten tähän voitaisiin i ii vastata? t Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

8 Juvalla ja Mikkelissä järjestettiin Nurmen lopetuskoe vuosina , jonka jälkeen kylvettiin ohra. Maalajit: Hietamoreeni ja karkea hieta. Timotei-apila-nurmi: Apilapitoisuus Juvalla n. 80 % ja Mikkelissä n. 20 %. Käsittelyt: 1) Nurmesta korjattiin yksi sato, sadonkorjuun jälkeen aloitettiin sänkimuokkaus (kaksi jyrsintää jousijyrsimellä, kultivointi), pyydyskasvin kylvö, kyntö myöhään syksyllä. y 2) Nurmesta korjattiin kaksi satoa. Toisen sadonkorjuun jälkeen kaksi sänkimuokkauskertaa ja kyntö lokakuun puolivälissä. 3) Korjattiin kaksi säilörehusatoa, kynnettiin syyskuussa 4) Korjattiin kaksi säilörehusatoa, syysodelma sai kasvaa, kynnettiin lokakuun puolivälissä. 5) Korjattiin kaksi k säilörehusatoa, syysodelma sai kasvaa, kevätkyntö tö Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

9 Jyväsato (kg/ha, pylväät) ja jyvän valkuaispitoisuus ,8 98 9,8 96 9,6 98 9,8 99 9,9 89 8,9 91 9,1 97 9,7 10,3 87 8,7 0 Juva Mikkeli Ohrasato ja jyvän valkuaispitoisuus (% ka) Juvan (2001) ja Mikkelin (2003) kokeissa. Pystypalkit osoittavat keskihajonnan. (lähde: Väisänen & Kakriainen 2004) 1) Nurmesta yksi sato, puolikesanto, pyydyskasvin kylvö, kyntö myöhään syksyllä. 2) Nurmesta kaksi satoa. Kaksi sänkimuokkausta ja kyntö lokakuun puolivälissä. 3) Korjattiin kaksi säilörehusatoa, kynnettiin syyskuussa 4) Korjattiin kaksi säilörehusatoa, syysodelma sai kasvaa, kynnettiin lokakuun puolivälissä. 5) Korjattiin kaksi säilörehusatoa, syysodelma sai kasvaa, kevätkyntö - vaikutus hehtolitrapainoon ja tsp Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

10 jatkoa Juolavehnän määrä ohrakasvustossa heinäkuussa (%) Juolavehnän tiheys Juvan kokeessa. - myös valvatti vähentyi samantapaisesti Yhteenvetona: - keskikesän kesannointi toi ohralle alkukesästä eniten liukoista typpeä - samalla torjuttiin myös kestorikkakasveja - myös myöhäinen kyntö toimi hyvin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

11 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

12 Viherlannoitusnurmen maahanmuokkaus-koe Ruukissa 2000: virna-kaura, rm HHt 2001: timotei-alsikeapila, rm HHt 2001 yksi sr-sato oli korjattu pois. Muokkaukset syksyllä (S) tai keväällä (K). Artturi-ohra. Lähde: Forsman & Lehto 2004 Sato (85% ka), kg/ha Hehtolitrapaino, kg S K S K S K S K Kyntö ,2 60,7 63,3 62,8 Murskaus+kyntö ,5 59,3 63,8 63,0 Murskaus+äestys +kyntö ,3 60,0 63,7 63,4 Jyrsintä ,3 60,6 63,4 62,7 Murskaus+äestys (S) +kyntö(k) ,5 63,0 Johtopäätöksenä: ä - ei merkittäviä eroja, murskaaminen voi olla tarpeen esim. kynnön helpottajana - kelajyrsin ei hyvä - kevätkyntö toimi toisena vuonna erityisen hyvin => maan lämpeneminen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

13 Ohran typensaannin parantaminen kylvöä myöhästämällä - koesarja vuosina Juvalla ja Ruukissa - Juva: karkea hieta, virna-kaura-raiheinä - Ruukki: rm HHT, virna-kaura - Juvalla ensimmäinen kylvös tehtiin toukokuuta, seuraavat siitä 10 ja 20 vrk:n kuluttua - Ruukissa ensimmäinen kylvös , seuraavat siitä 7 ja 14 vrk:n kuluttua Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

14 kg/ha Jyväsato ja valkuaispitoisuus (%), Juva normaali tiheä 10 tiheä ,3 12,8 12,2 10,3 10,9 10,6 11,8 11,6 11,6 12,5 12,6 13,8 12, Jyväsato ja valkuaispitoisuus (%), Ruukki 6000 kg/ha normaali vrk 14 vrk 4000 ei viherl Lähde: Väisänen ym Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

15 Ohran hehtolitranpainot (pylväät) ja 1000-jyvänpainot kg/hl (pylvään alla) g, Juva normaali tiheä 10 tiheä ,7 38,5 35,1 25,2 38,1 31,2 36,9 29,9 48,6 38,4 29,1 36,4 28, Hehtolitranpainot (kg, pylväät) ja 1000-jyvänpainot (g), Ruukki 33.4 normaali +1 viikko +2 viikkoa Lähde: Väisänen ym Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

16 Yhteenveto: - kylvön myöhästäminen ä ei näyttäisi äi i olevan hyvä strategia näillä maalajeilla => huom. tässä esikasvina oli aina yksivuotinen viherlannoituskasvusto - parempi on kylvää ns. normaalina kylvöaikana, ei kuitenkaan k liian märkään ja kylmään maahan - lehtilaikkutaudit tuhosivat myöhäiset kylvöt turhan aikaisin - myöhäinen kylvö voisi toimia, jos taudit saataisiin estettyä tehokkaasti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

17 Karjanlanta - lanta on luomutilalle arvokas ravinnelähde, jota voidaan käyttää viherlannoituksen täydentämiseen tai sellaisenaan - sisältää kasvien tarpeeseen nähden enemmän fosforia kuin typpeä - typen liikkeet maassa ovat samantapaisia kuin viherlannoituksen typellä, mutta ehkä paremmin hallittavissa - typpeä on liukoisessa sekä sitoutuneessa muodossa - varsinkin kuivikelannoissa (ja naudan lietelannassa) on iso osa typestä ns. sitoutuneessa muodossa => tämä tahtoo vapautua ohran kannalta turhan hitaasti - sian lietelanta tältä kannalta hyvä ohran lannoite - kanan kuivikelannassa myös paljon liukoista typpeä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

18 - ohralle hyvä typenlähde on virtsa, joka levitetään monesti orasvaiheessa => multaus rikkaäkeellä - myös biokaasulaitosten rejektit ovat nopeavaikutteisia lannotteita, koska niissä lannan typpi on alkuperäistä enemmän liukoisessa muodossa => mullattava nopeasti - kuivalannan typen käyttökelpoisuutta voi parantaa kompostoimalla - lietelantojen syyslevitystä ei suositella ravinteiden huuhtoutumariskin takia - kevätlevityksessä on riskinä maan tiivistyminen - separoimalla voidaan lietelannoista erottaa typpi- ja fosforijakeet Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

19 Typen hyväksikäyttöasteen parantaminen levitystekniikalla Lähde: Mattila 2006 Kasvi ja Lanta Levitystapa Liukoisen typen kasvuvaihe hyväksikäyttöaste, % Kevätvehnä, Sian lietelanta Hajalevitys + äestys 12 ennen kylvöä Letkulevitys + äestys 14 Sijoitus + äestys 18 Kevätvehnä, Sian lietelanta Hajalevitys lehtivaihe Letkulevitys 8 Sijoitus 20 Säilörehunurmi Naudan lietelanta Hajalevitys niiton jälkeen Letkulevitys Sijoitus Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

20 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

21 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

22 Paljonko lannasta kannattaa maksaa? Lannan arvoa voidaan arvioida vertaamalla sen ravinteiden arvoa väkilannotteisiin tai vaikkapa Viljoon. Lannan arvo voidaan laskea kertomalla kunkin pääravinteen määrä kyseisen ravinteen yksikköhinnalla ja laskemalla nämä yhteen. Tästä pitää vähentää vielä levityskustannukset ja hävikit. Voisi olla lietelannoilla esim. seuraavaa: Naudan liete: 7,7 2,5 = 5,2 eur/m 3 Sian liete: 8 2,5 = 5,5 eur/m 3 (lähde: Palva ProAgria Tieto tuottamaan tt 128) Voi johtaa hinnan yläkanttiin, koska kaliumia tulee paljon. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus