Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta. Pirkko Lindberg KUMPPANUUS SUOMEN YLEISISSÄ KIRJASTOISSA

Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta Pirkko Lindberg KUMPPANUUS SUOMEN YLEISISSÄ KIRJASTOISSA Informaatiotutkimuksen lisensiaatintutkimus Oulu 2014

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ... 4 OSA I... 5 1 Johdanto... 5 1.1 Taustaa ja tutkimusympäristö... 5 1.2 Tutkimuksen päämäärä, tarkoitus ja tavoitteet... 9 1.3 Tutkimuskysymykset... 11 2 Kumppanuus... 13 2.1 Kumppanuuden tutkimustraditiot... 14 2.1.1 Tietoperustainen käsitys... 15 2.1.2 Sosiaalisen vaihdannan teoria... 16 2.1.3 Transaktiokustannusteoria... 17 2.1.4 Oppiva organisaatio (organizational learning) teoria... 17 2.2 Käsitteiden määrittelyä... 18 2.3 Kumppanuuden laatua osoittavia tekijöitä... 32 2.3.1 Onnistumista osoittavia tekijöitä... 32 2.3.2 Epäonnistumista osoittavia tekijöitä... 40 2.4 Kumppanuus käytännössä - tutkimustuloksia... 42 2.5 Yhteenveto, tutkimuksen kehys ja kumppanuuden tasot... 48 2.5.1 Taso 1. Formaali kumppanuus... 53 2.5.2 Taso 2. Konventionaalinen kumppanuus... 54 2.5.3 Taso 3: Ideaalinen kumppanuus... 57 OSA II EMPIIRINEN TUTKIMUS... 60 3 Päämäärä, tarkoitus ja tarkennetut tutkimuskysymykset... 60 3.1 Tutkimuksen tieteenfilosofiset lähestymistavat... 60 3.2 Tutkimuksen metodologiset valinnat... 62 3.3 Tutkimusstrategia ja menetelmä... 63 3.3.1 Survey-tutkimus... 65 3.3.2 Webprol-kysely... 66 3.3.3 Tutkimuksen validiteetti ja reabiliteetti... 69 3.4 Aineiston analyysi... 70 3.4.1 Kvantitatiivisen aineiston analyysimenetelmät... 70 3.4.2 Kvalitatiivisen aineiston analyysimenetelmät... 72 4 Tulokset... 73 4.1 Vastaajien taustatiedot... 73 4.2 Kumppaneiden tärkeys vastaajille... 74 4.3 Ideaalinen kumppanuus... 75 4.3.1 Yhteistyö kirjastokimppaan tai seutukirjastoon kuuluvan kirjaston kanssa... 77 4.3.2 Yhteistyö kunnan muun kulttuuritoimen kanssa... 83 4.3.3 Yhteistyö maakuntakirjastojen kanssa... 86 4.3.4 Yhteistyö peruskoulujen kanssa... 90 4.3.5 Yhteistyö päiväkotien kanssa... 97

4.4 Konventionaalinen ja formaali kumppanuus... 100 4.4.1 Yhteistyö lukioiden kanssa... 100 4.4.2 Yhteistyö muiden kirjastojen kanssa... 104 4.4.3 Yhteistyö muiden kumppaneiden kanssa... 106 5 Johtopäätökset ja yhteenveto... 107 5.1 Tärkeimmät kumppanit... 108 5.2 Kumppanuuden tasot... 108 5.3 Kumppanuuden onnistuminen ja epäonnistuminen... 111 5.4 Toimenpide-ehdotukset... 112 5.5 Jatkotutkimusehdotukset... 118 LÄHTEET... 120 LIITE 1 KYSYMYSLOMAKE... 131

TIIVISTELMÄ Tässä tutkielmassa tarkastellaan kumppanuutta Suomen yleisissä kirjastoissa. Tutkimuksessa selvitetään kumppanuuden tasoja sekä kumppanuuden onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä kirjastojen ja etukäteen määriteltyjen, julkishallintoa edustavien yhteistyökumppaneiden välillä. Tutkimuksen kohteena ovat Suomen yleiset kirjastot. Kumppanuuden tasot on määritelty ideaaliseksi, konventionaaliseksi tai formaaliksi. Tutkimusaineistona on Suomen yleisiin kirjastoihin tehty kyselytutkimus, joka toteutettiin keväällä 2010. Kyselyn vastaajia oli 209 ja vastausprosentti 63,1. Tutkimus sijoittuu tutkimuskohteensa eli yleisten kirjastojen kautta julkishallinnon kenttään, mutta sen teoreettinen viitekehys muodostuu liiketaloustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimustradition pohjalta. Tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivista (kyselyaineiston laadullinen aineisto ja sen sisällön analyysi) että kvantitatiivista menetelmää (kyselyaineiston kvantitatiivinen analyysi). Tulokset osoittavat, että Suomen yleisten kirjastojen kolme tärkeintä kumppania ovat kirjastokimppaan tai seutukirjastoon kuuluvat kirjastot, peruskoulut ja maakuntakirjastot. Lähimpänä ideaalista on kumppanuus kirjastokimppaan ja seutukirjastoon kuuluvien kirjastojen kanssa. Konventionaalisen ja formaalin kumppanuuden välillä on vaikeaa löytää suuria eroavaisuuksia, sillä kumppanuuksissa on usein piirteitä molemmista. Kumppanuus muiden oppilaitosten kanssa on lähimpänä formaalia kumppanuutta. Johdon tuki oli lähes kaikkien kumppaneiden kanssa heikkoa.fyysinen läheisyys kumppaneiden välillä edesauttoi yhteistyön onnistumista. Kumppanuuden onnistumiseen vaikuttavat samat tekijät, jotka tulevat esille liiketaloustieteellisen kumppanuusteoriassa, kuten hyvä vuorovaikutus ja kommunikointi, yhteinen visio ja arvot sekä luottamus. Peruskoulujen kanssa kirjastoilla oli vahva käsitys yhteisistä arvoista. Kuitenkaan tasapuolisuus ei toteutunut niiden välillä. Asiasanat: Kirjastot, yleiset kirjastot, kumppanuus, kumppanuustutkimus, peruskoulut, maakuntakirjastot, kirjastokimpat.

5 OSA I 1 Johdanto 1.1 Taustaa ja tutkimusympäristö Yleisten kirjastoijen hallinnossa ja toiminnassa tapahtunut murros alkoi näkyä selvimmin 1980-luvulla, jolloin keskustelu teknologian kehityksestä ja sen yhteiskunnallisesta vaikutuksista sai uudet mittasuhteet. 1990-luvulla alkanut verkostoja projektipohjaisen toiminnan yleistyminen sekä käyttäjäkunnan vaatimusten lisääntyminen loivat kirjastolle uudenlaisia paineita ja kilpailuasetelmia. (Anttiroiko & Savolainen 2001, 51.) Jo 1980-luvun lopulla informaatioalan asiantuntijat arvioivat, millaiseksi kirjastojen tehtävänkuva tulee muotoutumaan vuoteen 2010 mennessä. Muun muassa seuraavien asioiden arveltiin korostuvan: itsepalvelu ja etäkäyttö lisääntyvät, kirjastojen, aukioloajat pitenevät, puhelinpäivystysjärjestelmät otetaan käyttöön, kirjastot muuttuvat monitoimipaikoiksi, yksittäisten kirjastojen sijaan syntyy kattava kirjastoverkko ja palvelut, joilla ei ole lisäarvoa korvautuvat uusilla tieto- ynnä muilla palveluilla. Vaikka kaikki ennustetut palvelut eivät olekaan toteutuneet, teknologisen kehityksen vaikutukset ennakoitiin hyvin. 1990-luvun alun taloudellinen taantuma kuitenkin hidasti monien uudistusten toteutumista. (Anttiroiko & Savolainen 2001, 54.) Saarelaisen ja Saarisen (2006) mukaan vanha kirjastolaki vuodelta 1964 toimi kirjastoille sääntöjen ja säädösten laadinnan lähtökohtana ja niiden toteutumista tarkkailtiin. Se loi turvallisen normiohjausjärjestelmän, jota valvoivat lääninhallitukset. Normiohjauksen mahdollistamat suorat valtionsouudet takasivat monille kunnille mahdollisuuden kehittää kirjastolaitosta tehokkasti aina 1990-luvulle asti. Suorat valtionosuudet lakkautettiin vuonna 1993, jolloin siirryttiin laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään. Vastuu kirjastojen kehittämisestä jäi kunnille ja valtio siirtyi informaatio- ja resurssiohjaukseen. (Saarelainen & Saarinen 2006, 9.)

6 Uuden johtamisopin eli New Public Managementin (NPM) tulo julkishallintoon alkoi Suomessa Harri Holkerin hallituksen aikana vuosina 1987-1991 ja sitä jatkettiin Esko Ahon hallituksen aikana. Uusi julkisjohtaminen on teoria siitä, miten julkista sektoria tulisi hallita, ja se on uusin paradigmamuutos julkisella alalla. Sitä voi luonnehtia myös joukoksi toisiinsa (löyhästi) kytkeytyneitä periaatteita ja ideoita. Sen tavoitteita olivat esimerkiksi kustannusvaikuttavuuden lisääminen (value for money) ja asiakaslähtöisyyden parantaminen, markkinamekanismien hyödyntäminen (vrt. kilpailutus) sekä hajauttaminen versus keskittäminen. 1990-luvun alun talouslamaa voidaan pitää eräänlaisena taitekohtana, joka toisaalta pakotti ja toisaalta antoi syyn julkishallinnon laajamittaisille uudistuksille. Kunnallishallinnossa se näkyi rahoituspuolella normiohjauksen vähentämisenä ja itsehallinnon lisäämisenä rahoitusjärjestelmien kehittämisessä. (Temmes 1998, Lane 2000, Patomäki 2005, Lähdesmäki, 2003.) Kunnallisen päätöksenteon vahvistaminen, kustannustietoisuuden lisääminen, vastuullisuus ja kilpailuajattelu, palveluiden laadun parantaminen ja avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen olivat kunnallishallinnon uudistuksen tavoitteita (Juntunen & Leinonen 2007, 7). Uuden julkisjohtamisen vaikutukset ovat näkyneet kunnallishallinnossa aina 1980-luvulta alkaen ja johtaneet tehokkuutta, tuloksellisuutta ja joustavuutta hakevaan toimintatapaan, palvelutuotantomuotojen kehittämiseen ja uusien käyttöönottoon. Myös kumppanuuden ja verkostotumisen on katsottu lisääntyneen kuntareformin myötä. Kolmannen sektorin (kuten järjestöt, säätiöt, yhdistykset) mukaantulo kunnalliseen organisaatioon yhteistyökumppanina voidaan katsoa olleen osittain koko kunnallishallinnon muutoksen aikaansaamaa. (Nyholm, Hollo & Sevon 2006; Laamanen, Ala-Kauhaluoma & Nouko-Juvonen 2002.) Hallinta-ajattelu ja uusi julkisjohtaminen näkyvät suomalaisessa kunnallishallinnossa ennen kaikkea verkostoitumiskehityksenä. Tätä osoittavat jo edellä esitetyn yhteistyön lisääntymisen lisäksi lukuisat kuntien välistä yhteistyötä tukemaan asetetut valtionhallinnon hankkeet kuten Seutukuntien tuki-hanke ja Aluekeskusohjelma.

7 Tämän seurauksena syntyneet kirjastokimpat olivat merkittävä askel kohti organisoitua yhteistyötä, vaikka kirjastoissa yhteisiä hankkeita esimerkiksi tietojärjestelmien parissa on ollut jo 1970-luvulta lähtien. Kimppojen myötä esimerkiksi kaukolainaus maakuntakirjastoista väheni ja nopeutui huomattavasti, ja aineiston saatavuus varsinkin pienten kuntien kirjastoissa moninkertaistui. (Lindberg, 1999.) Kirjastokimpoissa toimii 2010-luvulla suurin osa Suomen yleisistä kirjastoista, ja niiden toimintatavat ja käytännöt ovat vakiintuneet kunta- ja seutukuntarajoja ylittäviksi jokapäiväisiksi rutiineiksi. Yleiset kirjastot ovat kautta historiansa palvelleet toisia kunnallisia toimijoita ja organisaatioita tarjoamalla muun muassa avoimia kokoontumispaikkoja, aineisto- ja neuvontapalveluja. Lisäksi ne yhteistyössä ja muodostamiensa kirjastokonsortioiden kautta pystyvät tarjoamaan pääsyn laajoihin informaatioaineistoihin. Myös kaukopalvelu, yhteiset järjestelmät, yhteiset rekisterit jne. ovat tuttua kirjastojen perinteistä yhteistyötä. Nykyään esimerkiksi yhteiset portaalit ovat kirjastoissa yleisiä. (Rodger, Jörgensen & D elia 2005, 45; Sutherland 2002, 66.) Yleisten kirjastojen ja koulun yhteistyöllä on pitkät perinteet. Ne liittyvät esimerkiksi yhteisiin rakennuksiin, aineiston välitykseen sekä tiedonhankinnan opetukseenja kirjavinkkaukseen. Suomessa koulukirjastojen tilanne on hyvin erilainen kuin muissa maissa, ja palvelut koulujen oppilaille onkin hoidettu perinteisesti yleisten kirjastojen kautta. Esimerkiksi Oulun ja Espoon koulukirjastojen kehittämishankkeet ovat olleet merkittäviä kirjaston ja koulun yhteistyöhankkeita. Perinteistä yhteistyötä tehdään kirjastokentällä laajasti. Varsinaisten koulukirjastojen puutetta paikkaavat monessa kunnassa juuri yleiset kirjastot. Yksittäinen kirjasto ei nykyään toimi yksin, vaan on verkottunut muiden kirjastojen kanssa. Se toimii osana kansallista ja kansainvälistä kirjasto- ja tietopalveluverkkoa. Yleiset kirjastot ovat kuntarajat ylittävän yhteistyön edelläkävijöitä. 1980-luvulta lähtien on rakennettu yhteisiä, seudullisia kirjastojärjestelmiä ja tietokantoja. Aineistohankintoja varten on muodostettu isoja konsortioita. Kuljetukset toimivat monella paikkakunnalla yhteisesti, jopa koko läänin alueella. Verkostoinutta

8 kumppanuutta ja yhteistyötä tarvitaan myös muiden hallintokuntien ja toimijoiden kanssa. Myös vuoropuhelu asiakkaiden kanssa on tarpeen. (Kekki, Sulin & Wigell- Ryynänen 2009, 14-15.) Yleisten kirjastojen neuvoston strategia korostaa toimenpide-ehdotuksissaan verkostoitumista uusiin suuntiin. Tämän tulisi näkyä kirjastojen työssä kirjastojen yhteisten verkkopalvelujen linkittymisenä sekä yhteisöllisinä verkkopalveluina ja yhteistyönä muiden muistiorganisaatioiden kanssa. Tulevaisuudessa kirjastojen tulisi näkyä myös muilla kuin kirjastojen verkkosivuilla, sillä tapahtumia järjestetään entistä enemmän eri toimijoiden kesken ja sponsorisopimuksia laaditaan. (Yleisten kirjastojen neuvoston strategia 2011-2016 2010, 16-18.) Myös Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa kirjaston merkitys ei vain yksittäisenä toimijana vaan yhteistyökumppanina muiden toimijoiden kanssa on tiedostettu. Kirjastolaitoksella on keskeinen merkitys suomalaisten lukutaidon ylläpitämiselle ja kehittämiselle sekä lukuharrastuksen edistämiselle. Hallitus tukee kirjastotoiminnan kehittämistä sekä edistää koulujen ja kirjastojen yhteistyötä. Kirjastoja kehitetään vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteisiin. Edistetään kirjastojen, museoiden ja julkisten taidelaitosten digitoitujen aineistojen avaamista kansalaisten vapaaseen käyttöön. (Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011, s. 36.) Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK) hankkeessa tarkoituksena on varmistaa kulttuurin ja tieteen sähköisten aineistojen laadukas hallinta, palvelujen esteetön saatavuus ja luotettava pitkäaikaissäilytys. Hankkeessa arkistot, kirjastot ja museot tekevät yhteistyötä taltioidakseen kansallisperintömme aineistot digitaaliseen muotoon ja tuodakseen ne kaikkien saataville. (Kansallinen digitaalinen kirjasto, 2012.) Kansallisessa Lukuinto ohjelmassa Oulun yliopiston humanistinen ja kasvatustieteiden tiedekunnat toteuttavat yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana kolmevuotisen ohjelman vuosina 2012-2015. Lukuinto-ohjelman tavoitteena on luoda toimintamalleja lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseksi, vahvistaa opettajien ja kasvattajien ja kirjastoammattilaisten tietoisuutta, osaamista ja keinoja lasten ja nuorten monipuolisen luku- ja kirjoitustaidon ja lukuinnostuksen tukemisessa

9 sekä mediakasvatuksessa. Tavoitteena on myös vahvistaa lasten ja nuorten kiinnostusta ja kykyä monipuoliseen lukemiseen ja kirjoittamiseen, vahvistaa lasten ja nuorten erilaisten tekstien ja mediasisältöjen käyttöä sekä edistää pääsyä tietoon ja sisältöihin (tiedonhallinta ja medialukutaito). Ohjelman kohderyhminä ovat 6-16-vuotiaat lapset ja nuoret, opettajat, kirjastoammattilaiset ja vanhemmat. (Lukuinto, 2013.) Kirjastolain mukaisten kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen on kunnan tehtävä. Kunta voi järjestää palvelut itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Kuntien välinen yhteistyö voi kattaa koko kirjaston toiminnan tai osan siitä. Kirjastolaissa säädetään myös kirjasto- ja tietopalveluverkosta. Sitä koskevan säännöksen (4 ) lähtökohtana on kunnallisten kirjastojen yhteistyö keskenään sekä muiden kirjastojen kanssa. Säännöksen mukaan yleinen kirjasto toimii yhteistyössä muiden yleisten kirjastojen, tieteellisten kirjastojen ja oppilaitoskirjastojen kanssa osana kansallista ja kansainvälistä kirjasto- ja tietopalveluverkkoa. (Kirjastolaki 4.12.1998/904 (2012); Lahtinen 2003, 101.) 1.2 Tutkimuksen päämäärä, tarkoitus ja tavoitteet Tämän tutkimuksen päämääränä on lisätä ymmärrystä yleisen kirjastojen piiriin kuuluvien kumppanuuksien luonteesta. Tarkoituksena on tutkia yleisten kirjastojen eri tahojen kanssa tekemää yhteistyötä kumppanuuden näkökulmasta, esittää kumppanuuden laatua osoittavia tekijöitä sekä eritellä niiden perusteella eri tasoisia kumppanuuksia. Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan osoittaa, että kumppanuutta voidaan tarkastella ilmiönä, jossa esiintyy useita eri tasoja. Esimerkiksi Ståhle ja Laento (2000) esittävät, että kumppanuus tuottaa merkittävää molemminpuolista hyötyä sen osapuolille onnistuessaan ja kehittyessään vähäisestä yhteistyöstä tasokkaammaksi toiminnaksi. Yleinen käsitys on, että parhaimmillaan kumppanuus voi tuottaa innovaatioita, luo uusia toimintatapoja ja edistää osaamisen jakamista. Kirjastopoliittinen ohjelma (2001), Yleisten kirjastojen neuvoston strategia 2011-2016 (2010) sekä Opetusministeriön kirjastopoltiikka 2015 (2009) kehottavat kirjastoja

10 yhteistyöhön muun muassa verkottumalla, yhteisten aineistojen hankinnalla sekä kirjaston ja koulun yhteistyöllä. Kirjastot ovatkin toteuttaneet näitä yhteistyön muotoja ahkerasti. Tästä huolimatta lähtökohtana ei oletettavasti aina ole ollut kumppanuuteen perustuva yhteistyö. Kokemukseni mukaan yhteistyömuodot ovat hyvin vaihtelevia ja molemminpuolinen hyöty ei läheskään aina toteudu. Selvitän tässä tutkimuksessa kumppanuuden laatuun liittyviä tekijöitä myös onnistuneen ja epäonnistuneen kumppanuuden näkökulmista. Tämän analyysin avulla voin selvittää syitä kehittymättömän kumppanuuteen. Tutkimustulosten perusteella voidaan mahdollisesti ohjeistaa kirjastoja suosimaan ja lisäämään niitä elementtejä, jotka ovat aikaan saannet onnistunutta kumppanuutta ja näin hyödyttäneet yhteistyössä mukana olevia osapuolia. Kumppanuus on eräs yhteistyösuhteiden muoto. Se on moniulotteinen ja moniselitteinen ilmiö. Tästä syystä monitieteellinen lähestymistapa soveltuu erittäin hyvin kumppanuuden tarkasteluun ja tutkimiseen. Yleisten kirjastojen kumppanuuksia ei ole tutkittu Suomessa aiemmin. Myöskään kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta ei löydy tutkimuksia, joissa keskityttäisiin pelkästään tähän aiheeseen. Vaikka tutkimukseni kohdistuu kuntaorganisaatioon, keskityn kuitenkin hakemaan elementtejä tutkimukseni viitekehykseen liiketaloustieteessä esitetyistä kumppanuusteorioista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on siten monitieteellinen ja avaa uusia näkökulmia kuntaorganisaatiossa laajasti toteutetuun, mutta vähän tieteellisesti tutkittuun ilmiöön, kumppanuuteen. Erittelen kumppanuuden laatua ja pyrin osoittamaan ne kumppanuuden tasot, joita kirjastolla on. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu pääasiallisesti liiketaloudellisen kumppanuusteorian pohjalta. Täydennän sitä julkishallinnon kumppanuustutkimuksien esille nostamilla kumppanuusteorioilla ja määritelmillä, koska ne tukevat toisiaan ja sisältävät samoja määritelmiä ja ominaisuuksia.

11 1.3 Tutkimuskysymykset Tässä tutkimuksessa tarkastelen kumppanuuden laatua määrittelemällä kumppanuuteen keskeisimmin vaikuttavat tekijät ja erottelemaan niiden perusteella eri tasoisia kumppanuuksia yleisen kirjaston kontekstissa. Olen kytkenyt tutkimukseeni myös kumppanuuden onnistumisen kriteerit, joita testaan tätä tarkoitusta varten suunnatuilla kysymyksillä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Ketkä ovat kirjastojen tärkeimpiä kumppaneita? a) Mille tasolle kumppanuus näiden kumppaneiden kanssa asettuu? 2. Minkä laatuista kumppanuutta kumppaneiden kanssa esiintyy? a) Mitkä tekijät voivat aiheuttaa epäonnistumista kumppanuudessa? b) Mitkä ovat kirjastojen omat käsitykset kumppanuuksiensa laadusta? Tutkimus kohdistuu Suomen yleisiin kirjastoihin. Tutkimuksen informantteina ovat erityisesti kirjastojen johtajat. Tutkimusote perustuu aineistotriangulaatioon. Sovellan liiketaloustieteellisessä kumppanuustutkimuksessa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja muun muassa sosiologista lähestymistapaa. Pääasialliset kumppanuutta tutkivat teoreettiset lähestymistavat ovat liiketaloudelliseen tutkimustraditioon perustuvia, kuten markkinavoimateoria (market power tehory, MPT), resurssiperustainen teoria (resource based view, RBV) tai kustannushyöty teoria (transaction cost theory, TCA). Myös organisaatioteorioista on otettu lähestymistapa kumppanuuden tutkimiseen, kuten oppiva organisaatio teoria (organisational learning). Myös sosiologiset lähestymistavat voidaan ottaa teoreettiseksi pohjaksi kumppanuuden ja allianssien tutkimukselle, kuten esim. sosiaalisen verkostoitumisen teoria (social network theory) ja istuttaminen

12 (embededdness) (Varis 2004, 27). Näiden lisäksi myös sosiaalista verkostoteoriaa ja peliteoriaa on sovellettu kumppanuuden tutkimiseen. Kumppanuus on eräs yhteistyösuhteiden muoto, ja monimutkainen ilmiö ymmärtää. Siksi monitieteellinen lähestymistapa ja tutkimusmenetelmien triangulaatio on perusteltua kumppanuuden tutkimuksessa. Tällaisia tutkimuksia edustavat esimerkiksi Blomqvistin (2002) ja Virolaisen (1998) väitöskirjat. (Varis 2004, 26.) Informaatiotutkimuksen perinteeseen tämä tutkimus kytkeytyy tutkimuskohteensa kautta. Yleisiin kirjastoihin kohdistuvaa tutkimusta on tehty Suomessa vähän. Tältä tutkimusalueelta on viimeisimpinä vuosina ilmestynyt seuraavat yleisiä kirjastoja sivuavat väitöskirjat: Ilmi Järvelinin historiallinen Tutkimus Kunnankirjastojen toimintaedellytykset ja kirjastontarkastajan rooli kirjastotoiminnan kehittämisessä Kuopion läänin tarkastuspiirissä v. 1921-196 (1998), Jarmo Saartin Kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun aspektit : kirjastoammattilaisten ja kirjastonkäyttäjien tekemien romaanien tiivistelmien ja asiasanoitusten yhdenmukaisuus (1999), Pirjo Vatasen Sääty-yhteiskunnan kirjastosta kansalaisyhteiskunnan kirjastoksi. Yleisten kirjastojemme murroskausi 1890-luvulta 1920-luvulle (2002), Eija Eskolan kirjavalintaan kunnallisessa kirjastolaitoksessa keskittyvä Suositellut, valitut, luetut. Kirjallisuus kirjastoissa 1918-1939 (2004). Lisäksi Eeva Kurttila-Materon School library: a tool for developing the school s operating culture (2011), keskittyi koulukirjastoihin, mutta yhteistyö yleisten kirjastojen kanssa oli mukana tutkimuksessa.

13 2 Kumppanuus Kumppanuus ja strateginen kumppanuus ovat trendikkäitä termejä ja asioita, joita on omaksuttu myös julkisen sektorin toimintaan. Kumppanuus-termiä käytetään, ehkä tarkoituksella ehkä huomaamatta, kuvaamaan hyvinkin eritasoista yhteistyötä, joka ei mahdollisesti täytä kumppanuudelle tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä edellytyksiä. Tästä syystä haluan selvittää, onko kumppanuutta sen määritelmiin perustuvissa merkityksissä olemassa kuntatasolla, erityisesti yleisten kirjastojen kontekstissa. Termi kumppanuus esiintyy Suomessa julkishallinnon puolella useissa kumppanuusprojekteissa, jollaisiksi voidaan kutsua esimerkiksi erilaisia maaseudun kehittämisprojekteja, EU- tai työllistämishankkeita. Myös näissä hankkeissa on nähtävissä samoja, yhtäläisiä piirteitä ja määrittelyjä kumppanuuden toteutumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi kuin liiketaloustieteellisissäkin tutkimuksissa kumppanuudesta. Tällaisia ovat esimerkiksi sitoutuneisuus, toimintasektoreiden ylittäminen, luottamus, yhteiset tavoitteet, molemminpuolinen hyöty. (Luostarinen & Hyyryläinen 1997; Mustakangas, Kiviniemi & Vihinen 2003). Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan osoittaa, että kumppanuutta voidaan tarkastella ilmiönä, jossa esiintyy useita eri tasoja. Esimerkiksi Ståhle ja Laento (2000) esittävät, että kumppanuus tuottaa merkittävää molemminpuolista hyötyä sen osapuolille onnistuessaan ja kehittyessään alimmalta tasolta eteenpäin. Yleinen käsitys on, että parhaimmillaan kumppanuus voi tuottaa innovaatioita, luo uusia toimintatapoja ja edistää osaamisen jakamista. (Kirjastopoliittinen ohjelma (2001). Kuntaorganisaatiossa kirjastot ovat olleet jo vuosikymmeniä yhteistyön pioneereja. Muun muassa yhteisen tietohallinnan kehittäminen muutti perinteistä kirjastotoimintaa seuraavilla tavoilla: asiakkaiden odotukset kirjastojen palveluiden suhteen lisääntyvät, volyymit kasvavat erityisesti Internetin hyödyntämiseen liittyvissä asioissa, yhteiset järjestelmät mahdollistavat kirjastoille uusia toimintamalleja ja yhteistyömuotoja sekä eri organisaatioiden että kuluttajien välillä. Myös muilla sektoreilla kuin kirjastojen ja kuntien välillä aineistojen liikkuvuus on lisääntynyt. (Pajunen-Muhonen 2004, 9.)

14 Uusi kuntalaki ja valtionosuusjärjestelmän uudistus 1990-luvun puolivälissä muuttivat kuntien toimintatapoja merkittävästi. Itsehallinnon lisääntyminen toi kunnille lisää päätäntävaltaa, mutta heikensi kirjastojen asemaa kunnallisessa päätöksentekoprosessissa. Jo sitä ennen alkanut lama 1990-luvun alussa pakotti kirjastot etsimään uusia yhteistyön muotoja, kuten yhteisten atk-järjestelmien kehittäminen ja sitä kautta syntyneet kirjastokimpat. (Kirjastopoliittinen ohjelma, 2001; Hannus & Hallberg, 2000.) 2.1 Kumppanuuden tutkimustraditiot Blomqvist (2002) esittää kumppanuuden tutkimuksessa seuraavat lähestymistapatraditiot: 1. Transaktiokustannusteoria (transaction-cost-analysis, TCA), jonka kumppanuuteen suuntaavana voimana on pääsy laajeneviin resursseihin ja siten mahdollisuuksiin laajentaa kasvua kansainvälisillä markkinoilla 2. Resurssiperustainen käsitys (resource-based view) 3. Dynaaminen kyvykkyys käsitys (dynamic capabilities view) 4. Tietoperustainen käsitys (knowledge-based view) 5. Sosiaalisen vaihdannan teoria (social exchange theory), joka on kiinnostunut ihmisen käyttäytymiseen 6. Vuorovaikutteinen lähestymistapa (interaction approach). (Ks. kuvio 1, s. 15.)

15 Liiketoiminnallinen hyötyanalyysi Sosiaalisen vaihdannan teoria Vuorovaikutteinen lähestymistapa l Resurssiperustainen käsitys Dynaaminen kyvykkyys käsitys Tietoperustainen käsitys Kuvio 1. Moni-teoreettinen lähestymistapa kumppanuuden muodostumiseen (Blomqvist 2002, 40). Variksen (2004, 27) mukaan pääasialliset teoreettiset lähestymistavat, joilla kumppanuutta selitetään ovat transaktiokustannusteoria, (transaction cost theory, TCA, käyt. myös transaction cost economy theory TCE), resurssiperustainen käsitys (resource based view, RBV), markkinavoima-teoria (market power theory, MPT), resurssiriippuvuus -teoria (resource dependency theory) sekä toimintateoria (agency theory) (suomennokset kirjoittajan). Näiden lisäksi myös peliteoria (game theory) ja sosiaalinen verkostoteoria (social network theory) ovat valtaamassa alaa. Näistä osa voidaan luokitella näkökulmiltaan taloustieteellisiin teorioihin (esim. TCA, agency theory, MPT, RBV ), kun taas esim. resurssiriippuvuus-teoria ja oppiva organisaatioteoria sijoittuvat organisaatioteorioiden alaan. 2.1.1 Tietoperustainen käsitys Tietoperustainen käsitys organisaatioista on yksi kumppanuustutkimuksen traditioista. Tietoperustainen käsityksen pohjalta tutkitaan tiedon luomista ja siirtoa sekä myös tiedon luomisen sisältöä. Tämä tutkimustraditio on Blomqvistin (2002) mukaan vielä teoreettisen ja käsitteellisen kehityksen vaiheessa. Sen vahvuutena on holistinen näkökulma organisaatiosta. Se katsoo yrityksiä dynaamisina ja ainutlaatuisina kokonaisuuksina, joilla on erityiset rakenteet ja kulttuurit. Se laajentaa olemassa olevia

16 liiketaloudellisia teorioita sisällyttämällä niihin yksilölliset ja persoonalliset näkökulmat, kuten esimerkiksi työntekijöiden taidot, tiedon sekä organisaation ainutlaatuisen kulttuurin ja historian, ja keskittyy tietoon toiminnan keskeisenä resurssina. (Blomqvist 2002, 50-51.) Tiedon siirron lähestymistapa voi olla merkittävä seikka esimerkiksi kumppania valittaessa (Kogut & Zander, 1992). Toisaalta Blomqvist (2002) esittää, että vaikka luottamus ja tietopääoma ja tiedon luomisprosessit ovat tärkeitä teemoja, tiedon jakaminen yrityksen ulkopuolelle ei useinkaan ole tarkastelun kohteena juuri kumppanuuden näkökulmasta. Myöskään erikoistuneen tiedon integraatio eri kumppaneiden kesken on saanut vähän huomiota. 2.1.2 Sosiaalisen vaihdannan teoria Sosiaalisen vaihdannan teoriaa voidaan pitää behavioristisena oppimisteoriana, mutta sitä on sovellettu myös liiketaloustieteessä. Sosiaalisen vaihdannan (vaihdon) teoriassa perustajan Homansin mukaan vaihdon välineet voivat olla paitsi raha ja tavara, myös rakkautta ja arvonantoa, palveluksia, siivellä oloa. (Homans, 1979.) Sosiaaliset suhteet muodostuvat, säilyvät, kehittyvät tai purkautuvat ihmisten laskelmoidessa ja vertaillessa jatkuvasti paljonko voittoa kenestäkin saavat tai kuinka paljon ovat tappiolla jonkun suhteen. (Burgess & Huston, 1979.) Vesalaisen (2002) mukaan sosiaalisen vaihdannan näkökulmasta osapuolia kiinnostaa, onko henkilökohtaisilla suhteilla ja niissä syntyvällä vastavuoroisuudella positiivisia vai negatiivisia vaikutuksia. Myös se kiinnostaa, millä tavalla vastavuoroisuutta voidaan saada aikaan. (Vesalainen 2002, 160.) Kumppanuuteen yleisten kirjastojen kontekstissa liittyy väistämättä sosiaalisia suhteita, jotka säilyvät ja kehittyvät tai purkautuvat. Voidaan olettaa, että kumppanuuksien osapuolet puntaroivat yhteistyön edetessä myös hyötynäkökulmaa kumppanuudesta: tuottaako se heille voittoa vai tappiota. Sosiaalisen vaihdannan teorian avulla voitaisiin tutkia esimerkiksi tätä näkökulmaa kumppanuudessa. Vuorovaikutteinen lähestymistapa on kehitetty markkinointiteorioiden sisällä, mutta se pohjautuu useampiin teoreettisiin traditioihin, myös sosiaalisen vaihdannan teoriaan.

17 2.1.3 Transaktiokustannusteoria Liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa transaktiokustannusteoria on luonnollinen tapa tutkia yrityksiä. Se yhdistää taloustieteen teorioita johtamisteoriaan luodakseen parhaat mahdolliset suhteet yritykselle kehittää markkinoitaan. Se vastaa kysymyksiin, miten yrityksen (tai muun organisaation) kannattaa organisoida vaihdantansa yhteistyökumppaniensa kanssa siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän transaktiokustannuksia, kuten esimerkiksi organisaatiolle ostamisesta aiheutuvia iinformaationetsintä-, sopimuksenteko-, kommunikaatio- ja muita vastaavia kustannuksia. Vaihdannan taloudellinen tehokkuus on siis tärkeää. (Mm. Williamson 1979; Blomqvist 2004.) Tässä tutkimuksessa kustannukset ovat olennainen asia kirjaston toiminnassa. Voidaan olettaa, että kumppanuutta ja yhteistyötä tehdään kirjastoissa myös kustannushyötyjen vuoksi. Esimerkiksi erilaiset hankintasopimukset ja niiden laatiminen ovat aikaa vieviä, ja kumppanin kanssa yhteinen sopimus esimerkiksi aineistonhankinnoista, saattaisi olla yksi syy rakentaa kumppanuutta. Yleinen kirjasto ei kuitenkaan ole voittoa tuottava yritysorganisaatio, joten resurssihyödyt kumppanuudesta eivät voi olla suoraan verrannollisia yrityksen tavoitteeseen tuottaa voittoa ja saada etua markkinoilla. 2.1.4 Oppiva organisaatio (organizational learning) teoria Toisin kuin edellä mainitut talous- ja liiketaloustieteen traditioihin perustuvat teoriat oppiva organisaatio -teoria kuuluu organisaatioteorioiden piiriin. Se on käyttökelpoinen teoria kumppanuustutkimuksessa. Lähtökohtana on se, että organisaatiot, varsinkin tietointensiiviset yritykset, hankkivat kumppaneita tuottaakseen uutta ja arvokasta tietoa. (Powell, Koput & Smith-Doell, 1996.) Saralan & Sarala (1998) mukaan organisaatio on ihmisten muodostamaa yhteisö, joka on olemassa jotain tarkoitusta varten. Organisaatio pyrkii toteuttamaan tarkoitustaan jäsentämällä ja jakamalla työtä sekä hyödyntämällä käytettävissä olevia voimavaroja. (Sarala & Sarala, 1998,12.)

18 Vesalaisen (2002) mukaan oppivan verkoston (organisaation) näkökulman kautta pohditaan yleisesti sitä, onko osapuolilla toisilleen mitään annettavaa. Verkostona oppimiseen liittyvät kysymykset kohdistuvat siihen, millä tavoin yhteistyösuhde voi kehittyä jatkuvan arvioinnin ja parantamisen kautta. (Vesalainen 2002, 160.) Tässä tutkimuksessa tieto ja osaaminen ovat tärkeitä elementtejä, joita jaetaan kumppanuuksissa. Voidaan olettaa, että kumppanuuksista myös halutaan oppia toisilta, jakaa ja saada sekä luoda yhdessä uutta tietoa. Miten se onnistuu eritasoisissa kumppanuuksissa, on yksi tutkittava ilmiö. 2.2 Käsitteiden määrittelyä Termiä kumppanuus (partnership) käytetään laajasti kuvaamaan erilaisia yhteistyön muotoja. Liiketaloudellisessa tutkimuksessa ja yrityskirjallisuudessa termiä on käytetty useita vuosikymmeniä, eikä sen yksiselitteinen määrittely ole helppoa. Termin kumppanuus rinnalla käytetään monia muita sitä lähellä olevia termejä, kuten allianssi (alliance), yhteistoiminta ja yhteistyö (collaboration, co-operation), verkostoituminen (networking), jne. 1980-luvulla kumppanuus otettiin esille liiketaloustieteessä. Yritykset alkoivat tavoitella asiakkaita uudella tavalla saavuttaakseen parempia tuloksia ja käyttääkseen resurssejaan tehokkaammin (Crowther & Trott 2004, 3). Ellisin (1997) mukaan Partnership Act (1890) määritteli kumppanuuden jo yli sata vuotta sitten suhteiksi, jotka vallitsevat sellaisten henkilöiden välillä, joilla on yhteinen näkemys voiton saavuttamisesta. Liiketaloustieteellisessä kirjallisuudessa kumppanuus määritellään useimmiten yhteistyöksi, jossa kahdella sen osapuolella (esimerkiksi kaksi yritystä tai ostaja ja myyjä) on yhteiset päämäärät ja jaettu visio, luottamus toinen toiseensa, sitoutuminen sekä yhteinen hyötynäkökulma (Mohr & Spekman 1994; Buono 1997; Ståhle & Laento 2000; Anderson & Narus 1990; Dyer 2000, jne).

19 Ståhle ja Laento (2000) jakavat kumppanuuden kolmeen eri asteeseen: operatiiviseen, taktiseen ja strategiseen kumppanuuteen. Ford (2003) puolestaan jakaa kumppanuuden eri tasot kokeelliseen, kehittyvään ja stabiiliin kumppanuuteen. Strateginen kumppanuus (strategic partnership) on kumppanuuden kehittynein aste. Se on tavoitteellinen yhteistyön muoto, jossa edellämainitut kumppanuuden laatuun vaikuttavat tekijät kuten luottamus, yhteinen visio ja päämäärä, sitoutuminen sekä hyötynäkökulma täyttyvät. Ford (2003) käyttää korkeimman asteisesta kumppanuudesta nimitystä stabiili (vakiintunut taso). Ståhle ja Laento (2000) määrittelevät strategisen kumppanuuden prosessiksi, joka tuottaa innovaatioita, vaatii ydinosaamisen tai aineettoman varallisuuden luovuttamista, ja jossa osallistujat luottavat toisiinsa. Se voi onnistuessaan nostaa liiketoiminnan kokonaan uudelle tasolle. Huotari ja Iivonen (2004, 72) määrittelevät strategisen kumppanuuden yhdistetyksi toiminnaksi ja toiminnoksi, joiden tarkoituksena on yhteisesti sovittujen päämäärien saavuttaminen. Organisaatiotasolla se kattaa sekä yhteistyön ulkoisten ja sisäisten sidosryhmien kanssa että sisäisen työskentelykulttuurin. Strateginen kumppanuus perustuu tietopääoman ja sosiaalisen päoman integroimiseen yhteisten arvojen luomiseksi (MT, 72). Termiä allianssi (alliance) käytetään usein kuvaamaan yhteistyötä kahden yrityksen välillä, mutta kuten termi kumppanuus, myös allianssi-termin käyttö on vaihtelevaa ja sen ilmenemismuodot ja merkitykset liiketaloudellisessa kirjallisuudessa ovat moninaiset. Allianssi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan kahden kumppanin välistä suhdetta, joka perustuu luottamukseen, molemminpuoliseen voittoon ja empatiaan. Myös yhteinen päämäärä pitkällä tähtäimellä on tärkeä. Rinnakkaisina termeinä esiintyvät. liittouma ja unioini (Spekman & Isabella 2000; Iyer 2003). Allianssin määritelmä Spekmanin ja Isabellan (2000, 37, ks. myös Iyer 2003, 41) mukaan on läheinen, yhteistoiminnallinen suhde kahden tai useamman yrityksen välillä, joilla on pyrkimys saavuttaa yhteensopivat päämääräät, joita kummankin yrityksen olisi vaikea saavuttaa yksin. Samantapaisia määritelmiä löytyy kirjallisuudesta muitakin. Allianssi määritellään mm. vapaaehtoisiksi kahden yrityksen välisiksi sopimuksiksi, joilla pyritään tuottamaan hyötyä yrityksille. Allianssi sisältää yhteisen päämäärän, hyötynäkökulman ja vapaaehtoisuuden sekä luottamuksen. Myös resurssien jakaminen

20 on tyypillistä allianssissa. (Das & Teng 2003; Willcocks & Choi 1995 ; Contratctor & Ra 2000; Hamel 1991.) Tutkimuskirjallisuudessa termi allianssi tai strateginen allianssi voivat esiintyä viitattaessa kumppanuuteen tai strategiseen kumppanuuteen. Termit ovat lähellä toisiaan ja liiketaloustieteellisessä kirjallisuudessa niitä käytetään rinnakkain. Tässä tutkimuksessa käytän termiä kumppanuus ja sen eri tasoja kuvaavia määritelmiä. Tämän valinnan takana on käytännön kokemukseni tuoma käsitys siitä, että yleisissä kirjastoissa tehdään yhteistyötä ja siellä voi esiintyä myös eri laatuista kumppanuutta, mutta varsinaisia alliansseja ei ole muodostettu, ja termiä ei juurikaan käytetä kuntasektorilla. Sen sijaan kumppanuus on tuttu jo terminäkin kunnallishallinnossa. Rajaan tutkimukseni koskemaan vain kumppanuuden, sen laadun ja tasojen tutkimista. Termiä strateginen allianssi (strategic alliance) käytetään usein rinnakkain allianssi - termin kanssa. Sitä käytetään myös kuvaamaan strategista kumppanuutta. Willcocks ja Choi (1995, 67) määrittelevät sen seuraavasti: Strategiset allianssit ovat yhteistoiminnalllisia yrityksen ulkopuolisia suhteita, jotka sisältävät kahden tai useamman yrityksen yhteisiä merkittäviä ponnistuksia ja resursseja, jotta yritykset voisivat luoda, lisätä ja maksimoida niiden yhteiset arvot. Seppälän (2004, 32) mukaan huolimatta siitä epäselvyydestä onko allianssi strateginen vai ei, toinen keskeinen pulma on käsitteiden allianssi (alliance), kumppanuus (partnership), yhteistyö (co-operation) väliset suhteet. Näitä kolmea käsitettä ei ole Seppälän mukaan akateemisessa kirjallisuudessa eroteltu riittävästi. Tästä näkökulmasta allianssi voi olla mitä tahansa yhteistyötä kahden kumppanin välillä. Toisaalta Seppälän omien kokemuksien mukaan käytännön liike-elämän sanastossa allianssi on kuitenkin paljon muuta kuin vain satunnaista yhteistyötä. Siitä näkökulmasta kumppanuus on jotakin muodollisen allianssin ja ad-hoc tyyppisen yhteistyön väliltä. Strateginen allianssi on kuitenkin yhteistyön syvin muoto. Seppälän käsitys yrityksen yhteistyötä kuvaavien käsitteiden moninaisuudesta on esitetty kuviossa 2 (s. 21).