Mitä lapsen tulisi varhaiskasvatuksesta saada? Leikki-ikäisen hyvän kasvun eväät MLL 25.10.2013 Helsinki Marjatta Kalliala
Lasta ei voida ohjelmoida kokemaan sitä mitä aikuiset toivovat hänen kokevan.
Aikuiset voivat kuitenkin ratkaisevasti lisätä todennäköisyyttä, että lapsi saa toivottavia kokemuksia varhaiskasvatuksessa. Kun vaatimukset kohdistetaan aikuisiin, varhaiskasvatuksessa voidaan välttää lasten osaamisen varhainen arvioiminen ja testaaminen.
Mikä otsikoksi seuraavalle luettelolle? Vuorovaikutus lasten kanssa Yhteistyö perheiden kanssa Moniammatillisuus Kasvatuskumppanuus Monikulttuurisuus Lapsen kehityksen ja oppimisen tuntemus Varhaispedagogiikka Johtajuus Tieto-ja viestintätekniikka osana työtä
Kysymys on varhaiskasvatuksen tehtäviin pätevöittävien koulutusten tuottaman osaamisen arvioinnin kriteereistä. (Kansallisen varhaiskasvatuksen koulutuksen arvioinnin 2012-2013 tulokset julkistetaan 31.10.2013) Ovatko kaikki osiot yhtä tärkeitä?
Työ lasten kanssa on varhaiskasvatuksen ytimessä Jos asioita katsotaan lasten näkökulmasta, muiden osioiden tehtävänä on (ennen kaikkea) mahdollistaa korkeatasoinen varhaiskasvatus (varhaispedagogiikka).
Varhaispedagogiikka ei ole vaarallista. Riski siitä, että lapset joutuisivat päiväkodissa käyttämään liikaa käsiään leipomiseen tai nikkaroimiseen, muovailuun tai maalaamiseen, on häviävän pieni. Ei liioin tarvitse pelätä, että lapset oppisivat ulkoa liian monia loruja ja lauluja.
Lapsia ei uhkaa aikuisten elävästi kertomien tarinoiden vyöry tai huolella valittujen kuvakirjojen ylitarjonta, ja lapsia tuskin raahataan liian usein luontoretkille. Ei ole syytä murehtia sitäkään, että joku lapsi oppisi puhumaan tai kuuntelemaan liian hyvin.
Päinvastoin Lapsella on oikeus saada kaikkea tätä (ja paljon muuta). Aivotutkimus vahvistaa sen, minkä tiedämme: leikkiminen, taiteileminen, käsien käyttäminen ja luonnossa liikkuminen tekevät lapselle hyvää monin tavoin. Laatututkimukset osoittavat, että laadukkaan varhaiskasvatuksen vaikutukset kantavat läpi kouluvuosien.
Varhaiskasvatuksen sisällöstä pitää puhua, koska tarvitsemme yhteistä näkemystä siitä, mitä lapsen pitää varhaiskasvatuksesta saada. Keskeistä on leikki sekä taito- ja taidekasvatus, (musiikki, sanataide, draama, kuvataidekasvatus, tanssi, käden taidot). Varhaiskasvatuksen tulee vahvistaa luontosuhdetta ja luoda pohja liikunnalliselle elämäntavalle. Arvokasvatus läpäisee kaiken.
Varhaiskasvatusta ei voi rakentaa lasten satunnaisten, yksilöllisten aloitteiden varaan, niin tärkeää kuin niihin vastaaminen onkin. Lapsiryhmää on osattava käyttää voimavarana ja tuokioita monipuolisen toiminnan turvaajana ja jäsentäjänä.
Niinpä on sanottava ei tuokiokeskeisyydelle*, mutta kyllä tuokiomyönteisyydelle. Jos edelleen tekee tiukkaa, voimme leikkiä käsitteillä: miltä kuulostaisi osallisuushetki tai toimijuustuokio? mikä voisi tarkoittaa, että varhaiskasvatuksen laatua arvioitaisiin ainoastaan tuokioiden perusteella.
Myös toimintaympäristön rakentaminen, ylläpitäminen ja uudistaminen on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja esimerkki epäsuorasta ohjaamisesta. Puhelias, runsastettu ympäristö kutsuu lapsia leikkimään, tutkimaan, liikkumaan ja ilmaisemaan itseään monin tavoin ja tuottaa mitä todennäköisimmin lapselle toivottuja kokemuksia.
Hyvä varhaispedagogiikka varmistaa lapsikeskeisen (lapsilähtöisen) kasvatusotteen. Friedrich Fröbel 1826: Kasvatuksen ja opetuksen ja opettamisen on välttämättä oltava alun perin ja ennen kaikkea sallivaa, joustavaa (vain suojelevaa ja varjelevaa) eikä mallinmukaista, ennalta määrättyä ja ehdotonta. Helenius 2012, 15.
Pedagoginen ote kaikessa turvaa varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisuuden. varmistaa sen, että päiväkotilapsuus on osa lapsen arvoista lapsuutta.
Tekojen jälki Kaikki mitä teemme, jättää lapseen jäljen - niin myös tekemättömyys. Joka päivä on mahdollista tehdä määrätynlaisia tekoja.