Pedagogiikka takaisin varhaiskasvatukseen! Educa-messut Marjatta Kalliala

Transkriptio

1 Pedagogiikka takaisin varhaiskasvatukseen! Educa-messut Marjatta Kalliala

2 Mitä se oli? Milloin sitä oli? Mitä sille tapahtui? Miksi se pitää saada takaisin? Mitä siitä pitää saada takaisin? Mitä uutta pitää saada aikaan? Miten sitä pitää arvioida?

3 125 vuotta sitten Ensimmäisen kansanlastentarhan ensimmäisen toimintavuoden toimintakertomus kuvaa monipuolista toimintaa: leikkiä, työtä ja muita askareita.

4 Tämän päivän puhe viittaa muutokseen Tulevaisuudessa päivähoidon perustehtävää painotetaan lapsen näkökulmaan ja varhaiskasvatukseen sen sijaan, että painotettaisiin lapsen hoitoa ja perheiden tukea sekä vanhempien työssäkäynnin mahdollistamista. Kuka tällaista lupaa?

5 Kysymyksessä on Selvitys päivähoidon ja varhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa. (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Opetusministeriö 2010)

6 Mitä tulevaisuudenlupaus tarkoittaa? Suomessa aletaan kiinnittää huomiota lapsen kokemuksiin! Lapsen varhaiskasvatukseen pitää suhtautua vakavasti! Jos tämä on uutinen ja merkitsee muutosta, tunnustetaan jokseenkin suoraan, että luovuttamattoman tärkeitä asioita on aiemmin laiminlyöty.

7 Kuinkas sitten kävikään? Hallinnonalauudistus toteutettiin puolinaisesti. Sisällön ohjaus jäi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, jonka resurssit ovat jo aiemmin olleet täysin riittämättömät ohjausta, seurantaa ja arviointia ajatellen. Nyt resursseja on leikattu entisestään. OKM:n ja Opetushallituksen resurssit ovat olemattomat

8 Varhaiskasvatus tuuliajolla Vuosittain 2,4 miljardia* maksava järjestelmä on käytännössä jätetty tuuliajolle odottamaan uutta varhaiskasvatuslakia ja varhaiskasvatussuunnitelmaa Varhaiskasvatuslakia valmistelevan työryhmän asettamista viivytettiin ja nyt on kiire! * Matti Rimpelän arvion mukaan

9 Paul Lillrankin mukaan (SK 3/2013) institutionaalinen muutos edellyttäisi alkajaisiksi asiantuntijavetoisia työryhmiä. Selvitetään asiaan liittyvät tilastot, teoriat ja ideologiset asetelmat, katsotaan ulkomaiset esimerkit ja niiden toimivuus, laaditaan vaihtoehtoisia skenaarioita ja niille ennusteet.

10 Kun faktat ovat pöydässä, voi aloittaa poliittisen kädenväännön siitä, mitä tehdään, kuka saa ja kuka menettää, mitkä arvot ovat tärkeimpiä. Mutta vasta sitten. Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin ja oman edun tavoitteluun, mutta ei omiin faktoihin eikä omatekoiseen logiikkaan. Näin siis pitäisi tehdä.

11 Keskustelumattomuuden taito Varhaiskasvatuksen sisältöä ajatellen keskustelemattomuuden taito on hiottu äärimmilleen. Tärkeimmästä siitä mitä tulevista päätöksistä seuraa lapselle vaietaan. Hiljaisuus täytetään puheella sosiaali- ja terveystoimen kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamisen tärkeydestä. Ettei nyt vain palvelu huonontuisi, huolehditaan.

12 Pedagogisesta uudistusinnosta ei ole jälkeäkään, vaikka nyt pitäisi luoda maineikkaan koulutusjärjestelmämme alku, pohja ja perusta. Puhe on vastahakoista, epämääräistä, välttelevää ja vaientavaa. Korvissa kumisee se, mistä ei puhuta.

13 Varhaiskasvatuksen riskit ja riskittömyys Vaarana on, että lakiuudistus typistyy vanhan, työvoimapoliittisista lähtökohdista laaditun lain paikkailuksi ja lapsi jää jälleen aikuisten intressien jalkoihin. Vaarana on, että lakiin sisällytetään laajasti lapsen ja perheen palveluja eikä kohdisteta sitä institutionaaliseen varhaiskasvatukseen, jota toteutetaan ammattimaisena, julkishallinnollisena toimintana.

14 Parkkihallimalli näyttää vastaavan yhteiskunnallista tilannetta, jolle on ominaista esimerkiksi työelämän lisääntynyt pirstoutuneisuus, vanhempien epäsäännöllinen työrytmi sekä työllisyys- ja työttömyys jaksojen vaihtelu.

15 Lapsen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen näkökulmasta parkkihallimalli on kuitenkin tuhoisa, koska se estää jatkuvuuden ja säännöllisen päivä- ja viikkorytmin lapselle.

16 Mahdollisuus Parkkihallimallin sijasta on kehitettävä laadukasta, osapäiväistä varhaiskasvatusta ja sitä täydentävää päivähoitoa, jota koskevat säädökset kirjataan lakiin. Tämän lisäksi laissa turvataan samassa palvelukokonaisuudessa lapselle hoitopaikka perheen tarpeiden mukaisessa laajuudessa. Edellinen voi olla maksutonta, jälkimmäinen maksullista (vrt.esiopetus).

17 Palataksemme pedagogiikan kaipuuseen Perinteisestä lastentarhapedagogiikasta luovuttiin vähitellen kevyin perustein: poistamispedagogiikka perustui iskulauseisiin ja väärin ymmärrettyyn lapsikeskeisyyteen. Sitä vauhdittivat kaikki tekee kaikkea ideologia, yleinen päivähoitoistuminen, riittävän seurannan, ohjauksen ja arvioinnin puuttuminen, henkilökunnan koulutukseen liittyvät ongelmat, päivähoidon tehtäväkirjon laajeneminen ja yleinen epätietoisuus siitä, mitä päivähoidossa lopulta pitäisi tehdä.

18 Pedagogiikan ohenemisesta huolimatta puheessa on sitkeästi elänyt huoli liiallisesta aikuisjohtoisuudesta ja tuokiokeskeisyydestä sekä riittämättömästä lapsilähtöisyydestä tai nyttemmin lapsen liian heiveröisestä toimijuudesta tai osallisuudesta.

19 Pedagogiikan osalta päivähoito on kuitenkin riskitöntä Suomalaisilla lapsilla on äärimmäisen pieni riski joutua käyttämään varhaiskasvatuksessa (päivähoidossa) liikaa käsiään leipomiseen, muovailemiseen, ompelemiseen, maalaamiseen ja nikkaroimiseen. Lapsilla on häviävän pieni riski joutua kuulemaan liian monta elävästi kerrottua satua tai joutua tutustumaan liikaa lastenkirjallisuuteen tai lasten lyriikkaan.

20 Lasten tai vanhempien ei tarvitse pelätä, että leikkiä ja draamakasvatusta olisi liikaa. Huolettomasti voi myös suhtautua siihen, että lapsi oppii ulkoa lauluja ja loruja. Liian vahvan luontosuhteen rakentumista ei varhaiskasvatuksessa liioin tarvitse pelätä. Jne

21 Yliannostuksen pelon sijaan tulisi pikemminkin huolehtia varhaispedagogiikan riittävyydestä ja korkeatasoisuudesta.

22 Elinvoimaisen varhaiskasvatuksen kehittäminen on otettava yhteiseksi asiaksi Laadun mittapuuksi on otettava lapsen kokemus. Se laatu, jolla on merkitystä lasten lapsuudelle ja tulevaisuudelle, lunastetaan joka päivä uudestaan työssä lasten kanssa. Päivähoidon ei pidä yrittää laajentaa tehtäväkenttäänsä ylettömästi, vaan sen tulee toimia lasten hyväksi omimmalla sarallaan.

23 Omaleimainen ja elinovimainen varhaiskasvatus ei ole vajaamittaista koulupedagogiikkaa vaan kokonaisuus, jossa leikillä ja taito- ja taideaineilla on keskeinen rooli. Esimerkkejä

24 Leikki Yksi keskeisistä, varhaiskasvatuksen omaleimaisuutta rakentavista tekijöistä on leikki. Leikki on lasten omin juttu, mutta siitä huolimatta aikuinen voi tehdä tai jättää tekemättä paljon leikin hyväksi. Havainnoiminen on avain lapsen leikin ymmärtämiseen, arvostamiseen ja rikastuttamiseen.

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39 Taidekasvatus jokalapsenoikeutena Taidekasvatus on yksi varhaiskasvatuksen keskeisistä tehtävistä. Miksi varhaiskasvatuksen piirissä ei käydä samanlaista keskustelua taito- ja taideaineiden asemasta kuin peruskoulun tuntijaon yhteydessä? Miksi tyydymme epätyydyttävään tilanteeseen, joka herättää keskustelua mm. päiväkotien maksullisista muskareista?

40

41

42

43

44

45

46 Luontosuhde Richard Louv: Meneillään on maailmanlaajuinen kokeilu, jossa katsotaan, mitä tapahtuu, kun lapset vieroitetaan luonnosta. Varhaiskasvatuksen on irtisanouduttava tästä kokeilusta.

47

48

49

50

51