LIESI KUVILLA TUTUKSI visuaalinen opetusväline sähkölieden käytöstä maahanmuuttoyksikön työntekijöille PowerPoint ohjelmalla Doinita Negruti - Tiina Ristsoo Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia- ammattikorkeakoulu, Helsinki yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Negruti, Doinita ja Ristsoo, Tiina. Liesi kuvilla tutuksi - visuaalinen opetusväline sähkölieden käytöstä maahanmuuttajayksikön työntekijöille PowerPoint ohjelmalla. Helsinki 2006, 57 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Helsingin yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Helsingin kaupungin Maahanmuuttoyksikkö huolehtii Helsinkiin pysyvästi muuttavien pakolaisten, paluumuuttajien ja heihin rinnastettavien maahanmuuttajien alkuvaiheen palvelujen järjestämistä sekä tukee maahanmuuttajien alkuvaiheen kotoutumista. Harjoittelumme aikana keväällä 2005 Helsingin Sosiaaliviraston Maahanmuuttoyksikössä ilmeni maahanmuuttaja-asiakkaiden erilliset asumiseen liittyviä ongelmia, esimerkkinä asuntojen sähkölieden käyttö. Työntekijöillä on useita asumisoppaita työvälineenään opastamassa asunnon lieden oikeaa käyttöä ja hoitoa, mutta ne eivät ole kuitenkaan olleet käytännössä riittäviä. Työntekijät esittävätkin toiveen, että suunnittelisimme heidän käyttöönsä havainnollisen sähkölieden käyttöoppaan. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Helsingin Sosiaaliviraston Maahanmuuttoyksikön työntekijöille työvälineeksi visuaalinen opas sähkölieden käytöstä ja hoidosta PowerPoint ohjelmalla. Opinnäytetyö toteutettiin produktiona. Opinnäytetyön sisältö rakentuu maahanmuuttoa käsittelevistä käsitteistä, sekä produktion, toteutuksen ja arvioinnin kuvauksesta. Asiansanat: Maahanmuuttajat, kotoutuminen, oppiminen, visuaalisuus.
ABSTRACT Doinita Negruti & Tiina Ristsoo. Familiarising the Cooker with Visual Aids an Implement for the Employees of the Immigrant Service Unit, Spring 2006. 57 p. 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit, Degree Programme in Social Services. The Immigrant Service Unit of Helsinki takes care of the social services organization and integration for the refugees, the returnees and their relatives. The Immigrant Service Unit offers all these services to the immigrants at the first stage of their integration process. During our practical training at the Immigrant Service Unit of Helsinki in spring 2005 different kinds of problems related to inhabitation had manifested. For example, the use of the electric cooker was one of them. The employees of the Immigrant Service Unit possess a considerable amount of inhabitation manuals which are used as instruments for guiding the immigrants. In this particular case, a manual dealing with the correct use and maintenance of the electric cooker was missing. Unfortunately, so far the manuals produced concerning the use of the electric cooker had not been either adequate or practical. Based on the expectations of the employees of the Immigrant Service Unit of Helsinki, we chose the elaboration of an instruction manual for the use of the electric cooker at home as our thesis subject. The objective of our thesis was to give the employees of the Immigrant Service Unit of Helsinki an instrument for guiding their clients to a safe use and maintenance of the electric cooker. This visual instruction guide was made and produced with the Microsoft s PowerPoint software. Our thesis was based on differed learning theories. When producing the instruction manual, we focused on guidance learning. The instruction manual consists of 36 slides. Special emphasis was placed on the clarity and visual image of them. Keywords: Immigrants, Integration, Visual Image, Learning
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 1. JOHDANTO...5 2. MAAHANMUUTTAJAT SUOMESSA...7 2.1 Maahanmuuttajat...7 2.2 Kulttuuri...8 2.3 Kotoutuminen...9 2.4 Kotouttamisen haasteet...10 2.5 Maahanmuuttajien tukeminen Helsingissä...12 3. ASUMINEN...13 3.1 Maahanmuuttajien asumisen tukijana sosiaaliohjaaja...13 3.2 Asumistaidoilla omatoimisuuteen...15 4. VISUAALINEN LUKUTAITO JA OPPIMINEN KUVIEN AVULLA...16 4.1 Oppiminen...18 4.2 Kokemuksiin pohjautuva- ja ohjattu oppiminen...19 4.3 Esittävä opetus...21 4.4 Kuvallinen ilmaisu ja kuvien merkitys oppimisessa...22 4.4.1 Värien merkitys kuvallisessa ilmaisussa...24 4.5 Tietokoneen käytöstä opetustarkoitukseen...25 5. PRODUKTION TUOTANTOPROSESSI...26 5.1 Produktio...26 5.2 Tuotantoprosessi toimintatutkimuksen teorian avulla...27 6. TUOTOKSENA VISUAALINEN SÄHKÖLIEDEN KÄYTTÖOPAS...28 6.1 Käyttöoppaamme tavoite...28 6.2 Käyttöoppaan tuottamisen prosessi...29 6.3 Käyttöoppaamme sisältö...30 7. KÄYTTÖOPPAAN ARVIOINTI...30 8. POHDINTA...33 8.1. Käyttöoppaan sovellettavuus työelämään...33 8.2 Eettiset näkökulmat...34 8.3 Oman työskentelyn arviointi...34 LÄHTEET...37 LIITTEET...40
1. JOHDANTO Helsingissä pakolaisille ja muille maahanmuuttaja ryhmille palveluita tarjoaa Helsingin kaupungin maahanmuuttoyksikkö. Pääsääntöisesti esimerkiksi pakolaiset tulevat näiden palveluiden piiriin Helsingin vastaanottokeskuksesta oleskeluluvan saatuaan sekä perheenyhdistämisohjelman kautta. Muita asiakkaita ovat mm. hätätapaukset, joille UNHCR (The United Nations High Commissioner for Refugees) on pyytänyt Suomelta turvapaikkaa sekä yksittäiset kiintiöpakolaiset. Muista kunnista muuttaneet maahanmuuttajat otetaan maahanmuuttoyksikön asiakkaiksi, jos he ovat oleskelleet Suomessa alle kaksi vuotta. Asiakkuus maahanmuuttoyksikössä kestää noin kolme vuotta. (Helsingin kaupunki 2002.) Helsingin maahanmuuttoyksikön palveluihin kuuluvat kotoutumista tukevat sosiaalipalvelut (mm. asunnon ja toimeentuloturvan järjestäminen sekä sosiaalityö), kotoutumisen ohjaaminen (mm. kotoutumissuunnitelman laatiminen yhdessä asiakkaan kanssa sekä ohjaus palveluihin ja palveluiden käyttöön että käytännön käyttöohjeiden antaminen asumiseen) ja asiantuntijana toimiminen maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyvissä kysymyksissä (mm. viranomaisten koulutus, konsultointi ja neuvonta sekä maahanmuuttajuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvän tiedon ja taidon levittäminen myös kehittäminen). (Helsingin kaupunki 2002.) Opinnäytetyömme idea lähti keväällä 2005 Helsingin Sosiaaliviraston Maahanmuuttoyksikön tarpeesta. Työntekijöiden mukaan esimerkiksi käytännön ohjeiden antaminen kodinkoneiden käyttämisestä on osoittautunut ongelmalliseksi. He kertoivat, että esim. sähköliesiä kuluu noin kaksi kertaa normaalia enemmän maahanmuuttajilla. Maahanmuuttajien asumisen ongelmat ovat olleet tiedossa pitkään, mutta niihin saatava konkreettinen apu on ollut heikkoa. Pelkkä kirjallinen tai suullinen tieto ei aina maahanmuuttajille riitä.
6 Työntekijöillä on useita asumisoppaita kuten Asumisopas maahanmuuttajille (Mikkola 2002.), Asumisopas Suomeen muuttaneille (Ympäristöministeriö julkaisut.), Asumisopas 2002 (Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiöt 2002.), Selkokielen opas vuokra-asukkaalle (Kehitysvammaisten Tukiliitto ry 2000.) työvälineinä opastamassa asumiseen ja kodinkoneiden käyttöön. Oppaat eivät kuitenkaan ole olleet käytännössä riittävästi avuksi. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa Helsingin Sosiaaliviraston Maahanmuuttoyksikön työntekijöille yhdeksi työvälineeksi visuaalinen käyttöohje sähkölieden käytöstä, hoidosta ja turvallisuudesta PowerPoint ohjelmalla.
7 2. MAAHANMUUTTAJAT SUOMESSA 2.1 Maahanmuuttajat Maahanmuuttaja on yleiskäsite, joka kuvaa kaikkia eri syistä Suomeen muuttaneita henkilöitä. Maahanmuutto Suomeen, sekä maastamuutto eivät ole mitään uusia ilmiöitä. Ihmiset ovat aina liikkuneet, joko vapaaehtoisesti tai pakosta. Ihmiset ovat hakeneet uutta elintilaa, parempaa tulevaisuutta ja elintasoa tai paenneet nälänhätiä, sotia ja vainoja. Suomeen muuton syyt voidaan jakaa eri ryhmiin kuten, pakolaisuus, paluumuutto, perhesyyt. (Forsander & Ekholm 2001, 107 109.) Pakolaisia on tullut Suomeen sekä valtioneuvoston vuosittain vahvistaman kiintiön että turvapaikkamenettelyn kautta. Pakolaisilla on myös oikeus saada perheensä Suomeen ja perheenyhdistämisten kautta Suomeen tulekin melko paljon pakolaisten lähiomaisia, aviopuolisot ja alle 18-vuotiaat lapset. (Forsander & Ekholm 2001, 107 109.) Suomi on sitoutunut pakolaisten vastaanottoon kansainvälisellä sopimuksella. Sen lisäksi, että Suomi on luvannut vastaanottaa pakolaisia, se on sitoutunut huolehtimaan heidän hyvinvoinnistaan. ( Räty 2002,16.) Kiintiöpakolaisiksi vastaanotetaan ihmisiä, joille YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (The United Nations High Commissioner for Refugees) on myöntänyt kansainvälisen pakolaisstatuksen eli aseman. Koska kiintiöpakolaisilla on jo maahan tullessaan UNHCR:n myöntämä pakolaisen asema, ei turvan tarvetta tarvitse enää tutkia vastaanottavassa maassa. Kiintiöpakolaiset eivät asu vastaanottokeskuksissa, vaan heidät sijoitetaan suoraan omiin koteihinsa sellaiseen kuntaan, joka on päättänyt vastaanottaa pakolaisia. Suomessa eduskunta vahvistaa vuosittain pakolaiskiintiön ja ulkomaalaisvirasto myöntää oleskeluluvat kiintiöpakolaisille. (Vartiainen-Ora 1996, 12.) Turvapaikanhakijalla tarkoitetaan henkilöä, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta muusta kuin koti- tai oleskelumaastaan jättämällä
8 turvapaikkahakemuksen. Hänellä ei ole pakolaisstatusta, vaan pakolaisuus todetaan vasta hakijan turvapaikkahakemuksessa annetussa päätöksessä. Suomessa hakemukset käsitellään ulkomaalaisvirastossa. (Vartiainen-Ora 1996, 12.) Perheenyhdistämisen kautta pakolaiset ja heihin rinnastettavat henkilöt voivat saada perheenjäseniään samaan maahan, jossa heidät itsensä on otettu vastaan. Täysi-ikäinen hakija voi saada maahan alaikäiset, naimattomat lapsensa ja aviopuolisonsa. Alaikäinen voi saada luokseen vanhempansa sekä alaikäiset, naimattomat sisaruksensa. Perheenyhdistämisen kautta tulevat perheenjäsenet vastaanotetaan pakolaisina. He saavat saman statuksen kuin Suomessa olevilla omaisillaan ja pakolaisen vastaanoton palvelut. (Vartiainen- Ora 1996, 13.) 2.2 Kulttuuri Kulttuuri on tapa ajatella, tuntea ja reagoida. Tämä tapa on opittu ja sitä siirretään seuraaville sukupolville lähinnä symbolien muodossa. Nämä symbolit ovat ihmisryhmille tunnusmerkillisiä saavutuksia, jotka konkretisoituvat mm. ihmiskäden töinä. Kulttuurin olennainen osa koostuu kuitenkin perinteisistä mielipiteistä tai ajatuksista ja erityisesti niihin liittyvistä arvoista. (Alitolppa- Niitamo 1993, 18.) Eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia. Tavat ja perinteet, uskonnolliset käsitykset, käsitykset oikeasta ja väärästä ja kokonainen maailmankuva voivat olla täysin erilaisia eri kulttuureissa. Kulttuurierot johtuvat siitä, että ihmisryhmät ovat eläneet vuosisatoja tai tuhansia erillään toisistaan. Esimerkiksi yhteiskuntaluokkien elettyä toisistaan enemmän tai vähemmän erillään, eroja on syntynyt myös elämäntavoissa, kuten vapaa-ajan vietossa, asumistavoissa, avioliittokäytännöissä tai tavoissa ylläpitää ystävyyssuhteita. (Liebkind 1994, 21.)
9 Muuttaminen uuteen maahan ja uuteen kulttuuripiiriin on suuri muutos ihmisen elämässä. Muuttajia on tietysti monenlaisia. Monien maahanmuuttajien kulttuuri on sekoitus uutta ja vanhaa. Jotkut maahanmuuttajat kokevat vieraan kulttuurin ahdistavana ja hakevat turvaa oman kulttuurinsa ja uskontonsa perinteistä. Jotkut taas saattavat hylätä oman kulttuurinsa kokonaan ja elää kuin valtaväestö. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen on vaativa tehtävä, jonka läpikäymiseen liittyy usein erilaisia psyykkisen tasapainon häiriöitä, eristäytyneisyyden ja vieraantuneisuuden tunteita, psykosomaattisia oireita ja epävarmuutta omasta identiteetistä. ( Alitolppa-Niitamo 1994, 35 36.) Erityisesti kieli on tärkeä identiteetin rakentumisen kannalta, koska sen mukana opitaan oma kulttuuri, sen tavat ja perimätieto. Identiteetti ei kuitenkaan ole pysyvä tai yhtenäinen kokonaisuus, vaan se muuttuu ihmisen elämän kuluessa. Eri aikoina ja erilaisissa paikoissa ihminen määrittelee itsensä eri tavoin ja sen myötä myös hänen identiteettinsä muuttuu. Identiteetin säilyttäminen on hyvin vaikeaa silloin kun se ei saa tukea muilta, ja myös uuden ympäristön saneleman peilikuvan hyväksyminen on ainakin yhtäkkiä vaikeaa. Niinpä tuloksena on identiteettikriisi: maahanmuuttaja tule yhä epävarmemmaksi siitä, kuka ja millainen hän todella on. (Alitolppa- Niitamo 1994, 43.) 2.3 Kotoutuminen Kotoutumissuunnitelma laaditaan tukemaan maahanmuuttajaa ja hänen perhettään yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankinnassa. Suunnitelma laaditaan yhdessä maahanmuuttajan, kunnan- ja työvoimanviranomaisen kanssa. Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999) määrittelee eri tahojen velvollisuudet kotouttamistyössä. Se korostaa maahanmuuttajan omaa vastuuta osallistua kotoutumisprosessiinsa aktiivisesti sekä antaa viranomaisille välineitä tukea kotoutumista. Yksi välineistä on kotoutumissuunnitelma, johon kirjataan maahanmuuttajan ja hänen perheensä kotoutumista tukevat toimenpiteet. Toisaalta laki edellyttää
10 viranomaisia laatimaan paikallisen kotouttamisohjelman ja tarjoamaan maahanmuuttajille toimenpiteitä, jotka edistävät heidän kotoutumistaan. (Työministeriö 2006.) Suomessa kotikunnan saaneella työttömällä työmarkkinatuen ja /tai toimeentulotuen piirissä olevalla maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan ja siinä sovittuihin palveluihin. Suunnitelmakauden aikainen toimeentulo turvataan kotoutumistuella. Kotoutumissuunnitelma tehdään sen jälkeen, kun muuttaja on merkitty pysyvästi Suomessa asuvaksi väestörekisteriin. Suunnitelma tehdään enintään kolmeksi vuodeksi. (Työministeriö 2006.) Suunnitelmassa sovitaan, millä toimenpiteillä autetaan tulijaa pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Suomen kielen opetusta järjestetään erityisesti suuremmilla paikkakunnilla monilla eri muodoin eri tasoilla. Suunnitelmakauden aikana selvitetään myös, miten muualla hankittu ammatti tai tutkinto voidaan saattaa suomalaisen työelämän vaatimuksia vastaavaksi, ja minkälaista mahdollista lisäkoulutusta tarvitaan. Kotoutumissuunnitelmaa tarkistetaan tarpeen mukaan. (Työministeriö 2006.) Suunnitelmassa sovitaan konkreettisesti, mitä kotoutuja tekee seuraavaksi, ja minkälaisia toimenpiteitä viranomaiset voivat järjestää. Kaikki osapuolet sitoutuvat suunnitelmassa sovittuun. (Työministeriö 2006.) 2.4 Kotouttamisen haasteet Helsingin ulkomaalaispoliittisen ohjelman mukaan maahanmuuttajat saavat asuntohallinnon palveluja samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin asunnon tai tuen tarvitsijat. Maahanmuuttajille osoitettavat kaupungin vuokra-asunnot, Helsinki kaupunki pyrkii mahdollisuuksien mukaan antamaan tasaisesti eri kaupunginosista, jotta ei muodostuisi alueita joilla asuu poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajia. ( Maahanmuuttajien kotoutumisohjelma 1999, 33 34.)
11 Maahanmuuttajilta edellytetään suomalaisten asumiseen liittyvien tapojen ja sääntöjen hallintaa. Kulttuurieroista johtuvien ristiriitojen välttämiseksi heille pitää tarjota asumista koskevaa ohjausta ja tiedotusta. Keskeistä maahanmuuttajien ja valtaväestön välisten suhteiden edistämisessä asuinalueilla on kaupungin kiinteistöyhtiöiden, asukasyhdistysten, viranomaisten, alueella asuvien maahanmuuttajien ja maahanmuuttajien yhdistysten ja kantaväestön välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. ( Maahanmuuttajien kotoutumisohjelma 1999, 33 34.) Maahanmuuttajien asumisen ongelmat ovat erilaisten inhimillisten ja materiaalisten resurssien puute, tahaton ja tahallinen syrjintä, akkulturaatiostressi eli vieraaseen kulttuuriin sopeutumisesta aiheutuva stressi sekä kulttuuri etäisyys. (Pärtty-Äyräväinen 2000, 8.) Vuonna 2000 Helsingin maahanmuuttoyksikön työntekijä Pärtty-Äyräväinen teetti selvityksen Maahanmuuttajan asumisongelmista ja asumisen tukimuodoista ja niiden tarpeista Helsingissä. Selvityksen tarkoitus oli kartoittaa tukimuodot, joilla tuetaan maahanmuuttajien asumista ja kotoutumista suomalaiseen asuinyhteisöön. Ongelmakohdiksi asumisessa nousivat mm. liesien ja jääkaappien liian nopean hajoaminen. Selvityksen suositukset jatkotoimenpiteiksi ovat systemaattinen alkuopastus kaikille maahantulijoille kuten oikeudet ja velvollisuudet (vuokramaksu, järjestyssäännöt ym.), materiaalit, lämmitys, vesi, ilmastointi, kodinkoneet ja laitteet, aineet ja välineet. ( Pärtty-Äyräväinen 2000, 62.) Suomalainen kerrostaloasuminen on vierasta monelle pakolaisryhmälle, mistä syystä osana suomalaiseen yhteiskuntaan harjaannuttamista tulee kiinnittää huomioita myös asumistapojen opastamiseen. Asumista koskevaa ohjausta ja tiedotusta tulee tarjota asumiseen liittyvien, tiedon puutteesta tai kulttuurieroista johtuvien ristiriitojen välttämiseksi. ( Pärtty-Äyräväinen 2000, 62.)
12 2.5 Maahanmuuttajien tukeminen Helsingissä Maahanmuuttajan kotiutuminen vieraaseen maahan ei tapahdu hetkessä. Muuttajan elämänkokemus, ikä, luonne ja kasvatus vaikuttavat yksilölliseen sopeutumisnopeuteen. Tietoisuus omasta kulttuurista ja etnisestä identiteetistä tulee ajankohtaiseksi silloin, kun yksilö joutuu vieraaseen kulttuuriin, jossa vallitsevat omasta kulttuurista poikkeavat arvot, normit ja käyttäytymismallit. Tällöin yksilö joutuu tarkastelemaan uudesta näkökulmasta niitä oman kulttuurinsa piirteitä, jotka ovat olleet hänelle aikaisemmin luonnollisia ja itsestään selviä. Muutostilanteessa, kuten pakolaisuudessa, yksilö joutuu tasapainoilemaan oman ja uuden kulttuurin välillä ja punnitsemaan molempia. Tämä uudelleenarviointi on väistämätön osa sopeutumista vieraaseen kulttuuriin. (Alitolppa-Niitamo 1994, 35 36.) Kunnilla on kotouttamislain mukaan yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisessa. Tämä perustuu siihen, että Suomessa kunta vastaa peruspalvelujen ja toimeentulotuen järjestämisestä asukkailleen. Kunta on viime kädessä vastuussa myös siitä, että ihminen saa välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon. Kunnan vastuu korostuu työvoimaan kuulumattomien maahanmuuttajien, kuten lasten, nuorten ja vanhusten kotoutumista edistävien toimenpiteiden järjestämisessä. Kotouttamislaissa korostetaan eri toimijoiden yhteistyötä.( Valtioneuvosto 2006.) Kotouttamisen painopiste on maahanmuuton alkuvaiheessa. Alkuvaiheen tukitoimien avulla pyritään edistämään maahanmuuttajien aktiivista osallistumista yhteiskuntaan ja ennaltaehkäisemään syrjäytymistä. Helsingin kaupunginviranomaiset huolehtivat kaupungissa pysyvästi asuvien maahanmuuttajien tasavertaisista mahdollisuuksista käyttää julkisia palveluja tiedotuksen, neuvonnan ja muun kaupungin palveluihin perehdyttämisen sekä tulkkaus ja käännöspalvelujen suunnatun ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen. ( Maahanmuuttajien kotoutumisohjelma 1999, 27 28.) Vastaanottovaiheessa maahanmuuttajille selvitetään suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmään liittyvät perusasiat, opastetaan asiakkaita heille kuuluvien palveluiden etuuksien hakemisessa ja hoidetaan asiakkaiden
13 toimeentulotukiasiat. Uudet tulijat opastetaan peruskouluun, kielen opiskeluun, ohjataan terveyspalveluiden ja muiden kaupungin palveluiden käytössä sekä neuvotaan julkisten liikennevälineiden käytössä. Vastaanottovaiheen työn tavoite on syrjäytymisen ehkäiseminen yksilö-, ryhmä- ja yhteisökohtaisia työmenetelmiä käyttäen. Niillä pyritään vaikuttamaan maahanmuuttajan omatoimisuuden lisäämiseen ja oma elämän hallintaan. ( Maahanmuuttajien kotoutumisohjelma 1999, 27 28.) Helsingin kaupungin Sosiaalivirasto Maahanmuuttoyksikkö huolehtii Helsinkiin pysyvästi muuttavien pakolaisten, paluumuuttajien ja heihin rinnastettavien maahanmuuttajien alkuvaiheen palvelujen järjestämisestä sekä tukee heidän voimaantumistaan. Tärkeä osa maahanmuuttoyksikön työtä on tukea maahanmuuttajien alkuvaiheen kotoutumista, johon kuluu mm. käytännön ohjeiden antaminen Suomessa asumisesta (esim. kodinkoneiden käyttö) ja kertominen maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista Suomessa. 3. ASUMINEN 3.1 Maahanmuuttajien asumisen tukijana sosiaaliohjaaja Ulkomaalaistyössä ei ole olemassa tekniikkaa tai metodia työskentelyyn sellaisen ihmisryhmän kanssa, joka koostuu kaikista ikä ja sosiaaliluokista ja jonka koulutus, kokemukset ja kansallisuus vaihtelevat. Työntekijältä ei vaadi mitään eritystä ammattitaitoa vaan tietoa uuteen maahan sopeutumiseen, kulttuureihin tai pakolaisuuteen liittyvistä tekijöistä. Työntekijän pitäisi yhdistää tämä tieto ammatilliseen osaamiseensa siten, että hän kykenisi ottamaan huomioon maahanmuuttajan elämäntilanteeseen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuttajien kanssa työskentelevien ammatillinen tausta on kirjava, mikä tuo alalle jatkuvasti uusia ajatuksia ja poikkiammatillisuutta. (Forsander, Ekholm & Saleh 1994, 51.)
14 Sosiaaliohjaajien toimenkuvaan kuuluu maahanmuuttajien kotoutumisen tukeminen, vastaanottoon tulevien asiakkaiden ohjaus ja neuvonta, asiantuntijana maahanmuuttajien asioissa toimiminen alueen viranomaisille ja tiimien jäseninä toiminen. Ohjaajat ovat monikielisiä ja tekevät tiivistä yhteistyötä yksikön muiden työtekijöiden kanssa. He voivat myös tarjota akuuttitilanteissa kommunikointi tukea muiden työntekijöiden ja asiakkaan välillä. (Maahanmuuttoyksikön perehdyttämiskansio 2003.) Sosiaaliohjaajien työ on mitä suurimmassa määrin liikkuvaa ja koostuu pääasiallisesti kotikäynneistä ja muita virasto- ja toimistokäynneistä yhdessä asiakkaiden kanssa. Kotoutumisajan tukitoimilla tuetaan asiakasta kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan ja asuinalueeseensa. Panostaminen kotoutumisajan tukitoimiin mahdollistaa kotoutumisen käynnistymisen ja on tärkeä osa kotoutumisen onnistumista. Esimerkiksi asumisohjauksella ja väliintulolla asumisongelmissa voidaan vähentää häätöjä ja ennakkoluuloja. Kaiken kaikkiaan työn tavoitteena on maahanmuuttajien itsenäinen toimiminen helsinkiläisinä. (Maahanmuuttoyksikön perehdyttämiskansio 2003.) Edellä mainituista tehtävistä sosiaaliohjaajien toimenkuvaan kuuluva asumisohjaus tarkoittaa käytännössä kodinkoneiden käytön ohjausta, asumisen turvallisuutta, asunnon hoitoa, asumisen sääntöjä kerrostalossa ja yleisesti vuokralaisen velvollisuudet. Suurin osa työntekijöiden työpanoksesta mene alkuvaiheen (0-6kk) tukitoimiin opastukseen ja neuvontaan. Yksikön asiakkaat vaativat huomattavasti enemmän rinnalla kulkemista ja käytännöntukea kuin valtaväestön asiakkaat. Vaikeiden taustojen lisäksi kielitaidottomuus, luku- ka kirjoitustaidottomuus, kulttuurierot ja akkulturaatio prosessi vaikeuttavat oman elämän hallinta. (Maahanmuuttoyksikön perehdyttämiskansio 2003.)
15 3.2 Asumistaidoilla omatoimisuuteen Maahanmuuttajille on välttämätöntä opettaa sellaisia omatoimisuuden taitoja (esim. sähkölieden- ja jääkaapin käyttöä ym.), jotka lisäävät heidän valmiuksiaan itsenäiseen asumiseen sekä oman elämän hallintaan. Esimerkiksi vammais- ja vanhustyössä on pitkä traditio asumistaitojen ohjauksessa ja omatoimisuuden kehittämisessä. Omatoimisuuden tukeminen tarkoittaa lyhyesti pyrkimystä opettaa sellaisia taitoja, jotka lisäävät itsenäisyyttä päivittäisissä toiminnoissa sekä elämänhallinta kykyä. Siitä käytetään myös nimityksiä PT-opetus(päivittäisten toimintojen opetus) eli ADL-opetus (englanniksi activities of daily living, ruotsiksi anpassing till dagligt liv) tai itsenäistämisopetus. (Kaski, Manninen, Mölsä & Pihko 1998, 174.) Yhdessä asumisen ja toimimisen taitoja harjoitellaan jatkuvasti perheen ja asuinympäristön jokapäiväisessä elämässä. Se edellyttää toisten huomioon ottamista ja yhteisvastuullisuutta, samoin kykyä ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään. Vastuullisuutta opetellaan tekemällä valintoja ja päätöksiä, joiden vaikutuksia ympäristö pyri lieventämään eikä korjaamaan. Yhteisistä asioista päätetään yhdessä, ja kaikki ovat vastuussa päätösten toteuttamisesta. Yhteistoiminta edistää myös toimiminen jonkin yhteisen päämäärän hyväksi, jolloin jokaisen työpanos on tarpeellinen. (Kaski, Manninen, Mölsä & Pihko 1998, 192.) Kotona asumisen taidot liittyvät toimintakykyyn kotiympäristössä, kuten vaatteista huolehtiminen, taloudenhoito, omaisuudesta huolehtiminen, ruoan valmistus ja keittotaito, ostosten suunnittelu ja rahan käyttö, kodin turvallisuus ja päivittäisen ajankäytön suunnittelu. ( Kehitysvammaliitto ry 1995, 52.)
16 4. VISUAALINEN LUKUTAITO JA OPPIMINEN KUVIEN AVULLA Lukutaidoton määritellään näissä opetussuunnitelman perusteissa henkilöksi, jolla ei ole lukutaitoa millään kielellä, ei siis omalla äidinkielellään. Lukutaidoton ei ole käynyt lainkaan koulua eikä ole saanut muodollista opetusta tai on saanut sitä vähän. (Opetushallitus 1993, 10.) Luku- ja kirjoitus- ja laskutaito kuuluvat ihmisen perusoikeuksiin. Jokaisen tulisi saada nämä perustaidot, jotta hän voisi kehittyä täytenä ihmisenä, jotta hän voisi vaikuttaa elämänoloihinsa ja elämänlaatunsa, jotta hän voisi kasvattaa lapsiaan ja opiskella itse, kehittää itseään, osallistua työelämään, nauttia vapaaajastaan ja siirtää ja kehittää kulttuuriaan. Ihmisellä on halua ottaa vastuuta elämästään ja parantaa omia elämänehtojaan. (Opetushallitus 1993, 9) Osalla mahanmuuttaneista aikuisista voi olla takanaan traumaattisia kokemuksia. Pitkien leireillä vietettyjen aikojen ja esimerkiksi kidutuksen seurauksina heillä saattaa olla vaikeita psyykkisiä ja sosiaalisia esteitä, jotka aiheuttavat oppimisvaikeuksia. Useimmiten lukutaidottomuus johtuu maahanmuuttajan kotimaan oloista. Erityisesti vaikea on naisten tilanne: joka toinen kehitysmaissa asuva nainen on lukutaidoton. Koulunkäyntiä estävät monet syyt: köyhyys, sota, elinkeinorakenne, poliittiset mielipiteet, asenteet. Lukutaidottomuus voi johtua myös oppimisvaikeuksista, mutta useimmiten Suomeen muuttaneiden aikuisten lukutaidottomuuden syynä on kotimaan elinolosuhteet.( Opetushallitus 1993, 10 11.) Lukutaitoa voidaan tarkastella useista näkökulmista. Ihmistä voidaan kuvata visuaalisena ja kielellisenä olentona. Visuaalisuus ja kielellisyys eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiinsa liittyviä psyykeen ulottuvuuksia. Tälle löytyy useita perusteita. Ensinnäkin psyyken tiedostamattomissa osissa kielellistä ja kuvallista tietoa on vaikea erottaa toisistaan. Tiedostamattomissa kerroksissa olevat käsitteet ovat samalla visuaalisia hahmoja kuin kielellisiä merkkejä. Hyvänä esimerkkinä ovat ihmisen näkemät unet, niissä kielellinen ja kuvallinen tieto nivoutuu yhdeksi kokonaisuudeksi. Ne eivät kuitenkaan palaudu toisiinsa.
17 Ihmisellä voi olla näköaistimuksia, jotka eivät kuitenkaan järjesty kielen symbolisen järjestelmään. Näemme maalauksessa erilaisia asioita, jotka herättävät meissä tuntemuksia, mutta vain osan pystymme tuottamaan kielellisesti. Sanat kuullaan, mutta ne voidaan lukea myös silmillä tai jopa iholla. Itse visuaalinen elämys voidaan kokea monella tavalla, kuulemalla, näkemällä, tuntemalla. (Seppänen 2001, 21 37.) Toisena perusteluna visuaalisuuden ja kielellisyyden osuudesta toisiinsa on tekstien lukeminen. Niitä luetaan aina silmin ja sanoilla rakennetaan luetusta tekstistä visuaalisia tiloja ja hahmoja. Visuaalinen lukutaito on kykyä muokata näkemäänsä kokemusta kielelliseksi ja kommunikoida sitä muiden kanssa. Visuaalinen lukutaito ei ole pelkästään sitä, että ymmärtää sitä mitä katsoo ja tulkitsee sitä. Siihen kuuluu olennaisena osana myös ymmärrys sitä, että toisten ihmisten pelkkä katsekin vaikuttaa minuuteemme, subjektiutemme rakentumiseen. Katseella voitaisiinkin sanoa olevan kahden suuntainen voima. (Seppänen 2001, 22 24.) Visuaalinen lukutaito on visuaalisten järjestysten tajua perusteltujen tulkintojen tekemistä niistä. Ihmiset tuottavat uusia näkyviä objekteja esimerkiksi kuvia ja esineitä. Kuvia voidaan lukea aivan kuin kirjotustakin, tosin tulkinta eroaa tavallisen tekstin lukemisesta paljonkin. Lukutaito sanana pitää mieltää enemmänkin vertauskuvallisesti, sen synonyyminä voitaisiinkin pitää sanaa tulkinta. Lukutaito on vertauskuvana hyvä, sillä se viittaa oppimiseen. Visuaalisella lukutaidolla voidaan tarkoittaa erilaisten visuaalisen järjestysten tajua, mutta myös kykyä kommunikoida niistä muiden kanssa ja tarvittaessa kykyä tuottaa itsekin visuaalisia esityksiä. Ei ole olemassa puhdasta visuaalista lukutaitoa vaan visuaalisuus on yksi lukutaidon aspekti, yksi näkökulma. (Seppänen 2001, 14 16.) Visualisointi tähtää aina asian aikaisempaa syvempään ymmärtämiseen. Visualisointi merkitsee käytettävissä olevan tiedon kiteyttämistä tai vahvistamista. Visualisointiprosessi on kokonaisuudessa kognitiivinen työkalu, joka edistää ajattelua hyvin monella alueella. (Meisalo, Sutinen & Tarhio 2000, 102.)
18 4.1 Oppiminen Johan von Wrghtin (1995, 19.) mukaan määrittelee oppimisen seuraavan tapaan. Ihmisen ns. kognitiiviset toiminnot kuten havaitseminen, muistaminen ja ajatteleminen nivoutuvat toisiinsa saumattomasti. Ihmiselle ominainen informaation prosessointi (sen vastaanotto, muokkaus ja tulkinta) on jatkuva, kokonaisvaltainen prosessi Se (voi) aiheuttaa muutoksia tiedoissamme, käsityksissämme, taidoissamme, tunteissamme ym. Kun tämä muutos kestää kauemmin kuin hetken, kutsumme sitä oppimiseksi. Nykyisen käsityksen mukaan oppimisella tarkoitetaan suhteellisen pysyviä, kokemukseen perustuvia muutoksia yksilön tiedoissa, taidoissa ja valmiuksissa sekä näiden välityksellä itse toiminnassa. Oppiminen on yksilön ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen kuluva prosessi. Oppiminen auttaa ihmistä tulkitsemaan havaintoja, ennakoimaan tulevaisuuden muutoksia ja sopeutumaan. Toisaalta hän pyrkii oppimisen avulla muokkaamaan todellisuutta itsessä ja ympäristössä voidakseen hallita sitä. ( Vuorinen 1998, (3-5.) Voidaksemme ymmärtää oppimisprosessin sisäistä logiikkaa ja opiskelijoiden erilaisuutta meidän on otettava tietojen käsittelyn lisäksi huomioon myös sosiaalinen ympäristö opiskelijaryhmästä aina kansalliseen kulttuuritaustaan saakka. ( Vuorinen 1998, 3-5.) Ihmiset ovat erilaisia, ja tämä pätee myös opiskeluun ja oppimiseen. Emme kaikki opi samalla tavoin, vaan meillä kullakin on omat mieltymyksemme ja tottumuksemme tietynlaisiin opiskelutapoihin. Yksilöiden välisiä eroja oppimistyyleissä ja strategioissa on tutkittu aina 1970-luvulta lähtien, ja siitä on kasvanut yksi keskeisistä oppimistutkimuksien alueista. Käytetty terminologia vaihtelee tutkimuksesta toiseen, mutta useimmiten oppimisstrategioilla tai kognitiivisilla prosessointistrategioilla viitataan tapaan ja keinoihin, joilla yksilö suorittaa tietyn oppimistehtävän. Oppimistyylillä taas on tarkoitettu pysyvämpää taipumusta käyttää tietynlaisia strategioita ja henkilökohtaisia opiskelu- ja oppimistapoja. Tyylien ja strategioiden lisäksi
19 puhutaan erilaisista lähestymistavoista oppimiseen ja opiskeluun sekä erilaisista opiskeluorientaatioista. (Tynjälä 1999, 111 112.) Laajasti ymmärrettynä oppimisessa on kysymys informaation prosessoinnista erilaisissa ihmisen vuorovaikutus- ja elämäntilanteissa eli ihminen työstää havaintotoimintojen kautta saamansa informaatiota tiedollisiksi ja taidollisiksi valmiuksiksi. Aivoissa tapahtuva oppiminen ja oppimisvalmiudet riippuvat aivojen ominaisuuksista ja tilasta. Aivojen ominaisuudet ja tila puolestaan selittyvät sekä perinnöllisillä että elinympäristön vuorovaikutussuhteilla siten, että iän karttuessa perinnöllisyyden merkitys vähenee ja elämänkokemusten osuus kasvaa. (Ikonen 1995, 23 24.) 4.2 Kokemuksiin pohjautuva- ja ohjattu oppiminen Kokemuksellisen ja elämyksellisen oppimisen juuret ovat humanistisessa psykologiassa. Kokemuksellinen oppimiskäsitys perustuu John Dewey n ajatukseen tekemällä oppimisesta sekä Jean Piaget n kehitysmalliin ja Kurt Lewinin toimintatutkimuksen malliin. Kokemuksellinen oppimiskäsitys määrittelee oppimisen aktiiviseksi kokemusten muuttumiseksi ja laajentumiseksi painottamalla itsereflektion keskeistä roolia oppimisprosessissa. (Jokela 2002, 42.) Kokemuksellisen oppimiskäsityksen ajatus oppimisesta lähenee sekä konstruktiivisen oppimisen että myös kontekstuaalisen oppimisen malleja. Oppimistapahtuman tärkeimmissä asemissa ovat aktiivisen kokemuksen ja tekemisen aspektit sekä yhteistoiminnassa että yksilöllisinä toimintoina. Oppiminen nähdään tiedon luomisen prosessina, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja oman itse kanssa. Oppiminen tapahtuu aktivoivien, toiminnallisten prosessien kautta, jossa käytetään hyväksi ihmisen kaikkia aistikanavia, mielikuvia ja elämyksiä, siis kokemusta. Kokemuksellisen oppimisen idea painottaa yksilön itsetuntemuksen lisäämistä sekä hänen persoonallisen ja sosiaalisen kasvunsa tukemista. Oppimistavoitteena pidetään
20 yksilön oman tiedon syventämistä ja hänen oman tietoisuutensa lisäämistä. (Jokela 2002, 43.) Vaikka yhteisen kielen ja kulttuuritaustan avulla voimme ymmärtää asioita paljolti samalla tavalla, on meillä kaikilla myös hyvin paljon erilaisia kokemuksia, minkä vuoksi samatkin asiat tulkitaan usein eri tavalla. Asioilla voi erilainen merkitys eri ihmisille, ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ihmisten välillä. Kaikki eivät opi samoja asioita samoista sisällöistä. Tämän vuoksi on hyödyllistä käyttää sellaisia opiskelumenetelmiä, joissa oppijoiden erilaiset tulkinnat joutuvat kohtamaan toisensa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. (Tynjälä 1999, 62 63.) Kulttuuriympäristö muokkaa ihmisten toimintaa ja tapaa hahmottaa todellisuutta. Peter Hoe kuvaa kirjassaan Lumen taju (1993), miten Grönlannin lumijäätiköillä selviäminen vaatii lumen tajua. Saadakseen käsityksen jääkentistä on annettava katseen liukua yli yksityiskohtien kokonaisuuteen. Suurkaupungissa on omaksuttava toisenlainen tapa havainnoida ympäristöä: keskittävä, kiinnepisteittäin valikoiva näkemistapa. Grönlannissa kasvanut omaa monta eri käsitettä, joilla kuvata lunta sen koostumuksen ja ympäristön mukaan. Suurkaupungissa kasvaneen käsitteet heijastavat puolestaan sen jännitekentässä tapahtuvaa kokemuksellista oppimista. Lumen taju kertoo, miten asianomaisen kulttuurin olennaisten tunnusmerkkien oppiminen auttaa ihmistä selviytymään vaikeissakin olosuhteissa. Kulttuurin muutos edellyttää ihmisiltä kuitenkin uudenlaista tapaa toimia ja hahmottaa todellisuutta. Ihmisen oppiminen on elämysten ja tiedon jatkuvaa luomista ja muuntamista toiminnaksi, johon uusi kulttuuriympäristö ihmisen haasta. (Matinheikki-Kokko 2005, 291.) Oppimista suhteessa ympäristöön voi tapahtua kahdella tavalla: oppimalla suoriin ympäristön vaikutteisiin reagoimisen kautta ja oppimalla ohjaamisen välityksellä. Itsekseen lapsi oppii erilaisista sattumuksista ihmisten, esineiden ja tapahtumien välityksellä, joita lapsen ja hänen ympäristönsä välillä tapahtuu. Oppiminen on tällöin suurelta osin sattumanvaraista, suunnittelematonta ja ympäristöoloista riippuvaista. (Vellonen 2000, 17.)