Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry 29.12.2011 Katariinantori 6 53900 Lappeenranta sposti: saimaa@sll.fi Vaasan hallinto-oikeus PL 204 65101 Vaasa sposti: vaasa.hao@oikeus.fi DNRO ESAVI/467/04.08/2010 ASIA Muutoksenhaku Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristöluparatkaisuun, joka koskee Vapo Oy:n Lappeenrannan Lampsansuon turvetuotantoalueen 31,4 hehtaarin kokoista laajennusaluetta. Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri esittää ympäristöluvan hylkäämistä koskien Lampsansuon turvetuotannon laajennusaluetta. PERUSTELUT Yleistä Lampsansuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston vuonna 2004 myöntämä VAPO Oy:lle toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa 53,1 ha tuotantoalalle (Päätös nro 123/2004/2 Lappeenrannan kaupungissa ja Sirkjärven kylässä Ylämaan kunnassa). Lausuttavana oleva hakemus koskee lupaehtojen tarkistamista tälle alueelle ja 31,4 hehtaarin lisäalueen ottamista turvetuotantoon. Yhteensä hakemus koskee 84,5 ha tuotantoa ja auma-aluetta. Hakemuksen mukaisen tuotantoalueen rajanaapurina on Artell Juhani Ky:n Lampsinsuon 25 ha vuonna 1986 käyttöön otettu turvetuotantoalue, jonka ympäristölupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on myös vireillä. Kokonaisuudessaan on siis kysymys yli 100 hehtaarin turvetuotantoalueesta ja sen luonto- ja ympäristövaikutuksista. 1. Turvetuotantoa ei tule laajentaa luonnontilaisille tai sen kaltaisille suoalueille Ympäristöministeriön teettämän laajan Suomen luontotyyppien uhanalaisselvityksen mukaan lähes kaikki Etelä-Suomen suot ovat uhanalaisia (Suomen ympäristö 8/2008, Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, osat 1 ja 2). Erityisesti Etelä-Karjalassa on jäljellä erittäin vähän luonnontilaisia tai sen kaltaisia soita. Valtakunnallisten alueidenkäytön ohjeiden mukaan turvetuotantoa ei tule ohjata luonnontilaisille soille. Turvetuotantoon tulee varata jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suoalueita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. 1
Lampsansuolla on merkittävät luonnontilaiset alueet. Hakemus sisältää 35 hehtaarin suuruisen pääosin ojittamattoman alueen käyttöönoton. Ojittamaton suoalue on lyhytkortista rämettä ja lyhytkorsikalvakkanevaa. Suon itäreunan laide on kokonaisuudessaan luonnontilainen. Laiteella esiintyy sararämettä ja nevaa sekä pieniä laikkuja sarakorpea. Alueen suotyypit ovat uhanalaisia Etelä-Suomessa. Suoalueelta ei ole tehty luontoselvitystä (esimerkiksi kasvit, linnut, hyönteiset). Etelä-Karjalassa Salpausselkien eteläpuolella Lappeenrannan ja Luumäen alueella on otettu hyvin keskitetysti useita soita käsittäviä alueita turvetuotantoon. Turvetuotanto on alueella selkeästi ylimitoitettua luonnon kestävyyden ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Turvetuotannon laajentaminen Lampsansuolla tuhoaa monimuotoista, luonnontilaisenkaltaista suota ja hävittää uhanalaisia suoluontotyyppejä. 2. Lampsansuon turvetuotantohanke vaarantaa arvokkaan, erinomaisen ja hyvänä säilyneen vesistöalueen heikentäen sen ekologista tilaa sekä vaarantaa harvinaisia uhanalaisia lajeja Lampsansuo sijaitsee Vilajoen vesistöalueen Korppisen alueen Tittaran valuma-alueella ja edelleen Pentinjoen valuma-alueella. Vilajoen vesistöalueella on jo toimintaa kahdella turvetuotantoalalla. Turvetuotannon vaikutukset näkyvät alapuolisissa vesissä, lammissa ja Vilajoessa. EU:n vesipuitedirektiivi ja Vesienhoitolaki sisältävät vaatimuksen vesien hyvän tilan saavuttamisesta ja ylläpitämisestä. Vesistön tila ei saa muuttua hyvää heikommaksi. Vesihoitolain mukaan vesistöön ei voi ohjata pilaantumista aiheuttavia vesiä, jos vesistön ekologinen tila on hyvä ja sen säilyminen vaarantuisi. Turvetuotantoalueelta tulevat ravinteet ja humus vaarantavat alapuoliseen Vilajokeen Viipurinlahdelta nousevaa alkuperäistä meritaimenkantaa ja laajoja hankkeita taimenkannan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Meritaimen on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu kalalaji. Erittäin harvinainen ja ainoastaan Kaakkois-Suomen Vilajoella ja Urpalanjoella havaittu Perlodeskoskikorento elää valuma-alueella. Uhanalaisen lajin säilymistä ei saa vaarantaa. 3. Turvetuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta Soiden turve on merkittävin hiilivarasto. Turvetuotannon aloittaminen luonnontilaisenkaltaisella suoalueella merkitsee hiilivaraston hävittämistä ja merkittäviä ilmastopäästöjä. 4. Vapo Oy väittää virheellisesti alueen olevan maakuntakaavassa EOT eli turvetuotantovarausaluetta Turvetuotantovarauksia ei ole merkitty juuri hyväksyttyyn maakuntakaavaan, ainoastaan jo luvitetut alueet on merkitty. 5. Turvetuotanto aiheuttaa naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta Turvetuotanto pilaa virkistysmahdollisuuksia ja aiheuttaa merkittäviä terveydelle vaarallisia ja asuinympäristöä pilaavia pöly- ja meluhaittoja. 6. Yhteenvetona Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan, että Luontodirektiivin liitteessä tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Turvetuotanto hävittää suolla elävien direktiivilajien ja lähes kaikkien eliöiden elinmahdollisuudet. Ympäristönsuojelulain tavoitteena on sen 1 mukaan 1) ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa 2
ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja, 2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, 6) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja 7) torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä. Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa 1) terveyshaittaa 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa 3) maaperän tai pohjaveden pilaantumista 4) erityisesti luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Turpeen kaivaminen aiheuttaisi YSL:n 42.1 :n kaikkien kohtien 1-5 mukaista erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista. Lampsansuon turvetuotantoalueen laajentamiseksi ei tule myöntää turvetuotantoalueen ympäristölupaa. Turvetuotannon kuormituksen vaikutukset Vilajoen vesistöalueella Lampsansuo sijaitsee Vilajoen vesistöalueen Korppisen alueen Tittaran valuma-alueella ja edelleen Pentinjoen valuma-alueella. Lampsansuon hankealueen puhdistetut kuivatusvedet johdetaan noin 3 km laskuojaa ja Heikinojaa pitkin Ylä- ja Ala-Sullampien kautta Vilajokeen, joka laskee 1,5 km Heikinojan liittymäkohdan alapuolella Korppiseen. Kaakkois-Suomen Ely toteaa: Vaikutukset näkyvät selvimmin soiden alapuolisissa lammissa ennen Vilajokea. Vilajoen veden laadussa turvetuotannon vaikutukset näkyvät purkuojan alapuolisella pisteellä kemiallisen hapenkulutuksen ja kokonaisfosforin mediaaniarvoissa, jotka ovat suuremmat kuin yläpuolisella pisteellä ja pisteellä ennen Korppista. ELYn lausunnossa todetaan edelleen: Turvetuotannon kuormituksen Vilajoen valuma-alueella ei tulisi kasvaa. (Kaakkois-Suomen Ely, 15.10.2010) LAMMET Lähimmät lammet ovat Koivulampi, Ylä- ja Ala-Sullampi, Metsälampi, Pöllöslampi ja Lampsinlampi. Ne sijaitsevat alle kilometrin päässä hankealueesta. Seuraavassa Kaakkois-Suomen ELY:n lausunnot alapuolisen vesistön, purkuvesistön tilasta: Koivulammen pinta-ala on 0,6 ha. Sen syvyydestä ei ole tietoa. Veden laadustakaan ei ole tietoa. Todennäköisesti Koivulampi on huonossa kunnossa, koska se toimi pitkään laskeutusaltaana Lampsinsuon turvetuotannon (Juhani Artell Ky) kuivatusvesille. Lampeen johdetaan myös Vapo Oy:n Lampsansuon kuivatusvedet pintavalutuskentän kautta. Koivulampi laskee Heikinojaa myöten Ylä-Sullampeen (pinta-ala 6,7 ha), joka on 8 m syvä vedenlaatuhavaintopaikalta. Ylä-Sullammen veden laatua on seurattu vuosina 2000-2008. Rehevyyden ja humuspitoisuuden takia alusvedessä on ilmennyt hapettomuutta seurannaisvaikutuksineen (fosforin vapautumista sedimentistä, sisäinen kuormitus). Ylä-Sullampi on huonossa kunnossa. 3
Ala-Sullampi on Ylä-Sullampea pienempi ja matalampi (pinta-ala 2,5 ha; syvyys 4 m vedenlaatuhavaintopaikalla). Veden laatua on seurattu vuosina 2008-2010. Pohjanläheisessä vesikerroksessa esiintyy voimakasta happivajetta (1,5-1,9 mg O 2 /l) kerrostuneisuuskausina. Lammet ovat pienvesiä, joiden ekologista laatua ei saa heikentää. VILAJOKI Vilajoki on sekä kansallinen että EU:lle raportoitava vesimuodostuma, ja se on mukana vesienhoidon toimenpideohjelmassa 2010-2015.Vilajoki kuuluu pintavesityyppiin keskisuuret kangasmaiden joet. Vilajoki laskee Venäjän puolella Viipurinlahteen. Suomen puolella sillä on läntinen ja itäinen haara. Lampsan- ja Lampsinsuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Vilajoen itäisen haaran latvoilla Korppisen yläpuolella. Kuormitus tällä alueella muodostuu pääosin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta, näiden lisäksi vesistöä on kuormittanut Artell Juhani Ky:n vuonna 1986 käyttöön otettu Lampsinsuon (25 ha) turvetuotantoalue sekä vuodesta 2009 Vapo Oy:n Lampsansuon turvetuotantoalueen (53 ha) kuntoonpanovaihe. Alajuoksulla lähellä valtakunnan rajaa jokeen johdetaan Ylämaan jätevedet. Vesienhoidon toimenpideohjelmaa varten Vilajoen tilaa arvioitiin luokituksin vesipuitedirektiivin edellyttämällä tavalla. Vilajoen veden fysikaalis-kemiallinen laatu on hyvä. Tämä luokitus on tehty läheltä valtakunnan rajaa. Biologisesti luokitellen Vilajoki kuului erinomaiseen laatuluokkaan päällyslevästön (piilevät) perusteella, mutta kalaindeksin perusteella tyydyttävään luokkaan (lohikalojen poikasten suhteen tilanne oli huono ja herkkien lajien suhteellisen osuuden perusteella välttävä). (Kaakkois-Suomen ELYn lausunto). Vilajoessa elää arvokas geneettisesti alkuperäinen taimenkanta. Vilajoen pohja on hyvässä kunnossa, sillä sähkökalastusraportin mukaan pohja kalastuspaikoilla oli soraa ja kiveä (syyskuu 2009). Kalaston tyydyttävä tila johtuu siitä, että Vilajokea on hydrologis-morfologisesti muutettu (perattu, nousuesteitä), mutta joki ei kuitenkaan ole voimakkaasti muutettu. Vilajoki voidaan palauttaa hyvään hydrologismorfologiseen tilaan poistamalla kulkuesteitä ja kunnostamalla perattua jokea. Kokonaisarvio Vilajoen tilasta, ekologinen tila, on tyydyttävä kalaston takia. Vilajoen itäisen haaran latvoilla Korppisen yläpuolella kokonaisfosforipitoisuudet ovat suuremmat kuin sen alapuolella. Ravinnepitoisuuksien perusteella veden laatu on Vilajoen latvoillakin luokiteltavissa hyväksi, samoin kuin EU:lle raportoidussa luokittelussa läheltä valtakunnan rajaa. Alue, jonne turvetuotannon vedet on johdettu, on siten nykyisin hyvässä fysikaalis-kemiallisessa tilassa. Ravinnesuhteiden perusteella joen latva-alue on selvästi herkempi rehevöitymiselle kuin alajuoksu fosforin lisäksi myös typen suhteen. Turvetuotannon kuormitus on toistaiseksi muodostunut Juhani Artell Ky:n Lampsinsuon 25 ha:n alueesta ja Vapo Oy:n Lampsansuon 53 ha:n alueen kuntoonpanovaiheesta. Vaikutukset näkyvät selvimmin soiden alapuolisissa lammissa ennen Vilajokea. Vilajoen veden laadussa turvetuotannonvaikutukset näkyvät purkuojan alapuolisella pisteellä kemiallisen hapenkulutuksen ja kokonaisfosforin mediaaniarvoissa, jotka ovat suuremmat kuin yläpuolisella pisteellä ennen Korppista. Turvetuotannon vesistövaikutuspaineet ulottuvat Korppisen yläpuoliseen Vilajokeen, mutta myös Korppiseen. Vilajoki pienenä jokena on herkkä ulkoiselle kuormitukselle. Vilajoen ravinnesuhteiden perusteella joki on herkkä rehevöitymään sekä fosforin että typen lisäkuormituksesta. Turvetuotannosta uhka vesiekosysteemille aiheutuu joen pohjan liettymisen ja rehevöitymisen takia, mikä huonontaa kalojen ja pohjaeläimien elinolosuhteita. Tuotantoalueen kuntoonpano on vesistön kannalta hyvin kuormittavaa. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmaan Vuoksen vesienhoitoalueelle vuosille 2010-2015 4
on Vilajokea koskien kirjattu: Toimenpideohjelman vaikuttavuus vuoteen 2015 mennessä: nykyinen tila säilyy. Tämä tarkoittaa sitä, että mm. nykyinen hyvä fysikaalis-kemiallinen tila pitää turvata: ravinnepitoisuudet eivät saa kasvaa ja että mm. päällyslevästön nykyinen erinomainen tila tulee turvata. Tavoitetila: hyvä ekologinen tila, joka saavutetaan tai turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Toimenpiteet tarkoittavat joen kunnostamista ja ennallistamista kalojen kulkumahdollisuuksien parantamiseksi. Vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan uutta turvetuotantoa ei pidä sijoittaa ensisijaisesti herkimpien erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesistöjen valuma-alueille, ja lupakäsittelyssä tulee ottaa huomioon vesistön herkkyys ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormitukselle. Toimenpideohjelmassa on kuormitustavoitteista mainittu, että Vilajoella hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Vesienhoitotyössä tullaan erilaisilla toimenpiteillä parantamaan vaelluskalojen kulku- ja lisääntymismahdollisuuksia. Kuormituksen vähentämisellä turvataan veden laadunkin puolesta vaelluskaloille hyvät elin- ja lisääntymisolosuhteet. Vilajoen vesistöalueen Vapon Monnonsuo turvetuotantohakemukseen annetussa lausunnossa Kaakkois-Suomen ELY toteaa: Turvetuotannon vaikutukset ilmenevät vasteena ekosysteemin tilassa. Lajistomuutoksina ja rehevöitymisenä ilmenevä, turvetuotannon ravinnepäästöistä sekä kiintoainekuormituksesta johtuva vesistön tilan heikentyminen seuraavan 20 vuoden aikana muuttaisi alapuolisen vesistön tilaa oleellisesti huonommaksi. Vesistön pilaantumisen vaaraa pitkäaikaisvaikutuksena ei voida myöskään pois sulkea. Lakia vesienhoidosta pitää tulkita niin, että vesistöissä, joiden tila heikkenisi lisäpäästön myötä, ei minkäänlaisia lisäpäästöjä voida sallia. Samoin tilanteessa, jossa lisäpäästö estäisi vesistön tilan paranemisen hyväksi, ei lisäpäästöä voida hyväksyä. Vesiensuojelutoimenpiteet kuten pintavalutuskentän toiminta, vaikka ko. tuotantoalueella tulisi olemaan luonnontilaisella suoalueella, on ilmastonmuutoksen oloissa epävarmaa. Vesisateet lisääntyvät myös routaantuneen maan aikana, jolloin pintavalutuskentän puhdistusteho on heikko. Käytännössä hankalien sääolojen, kuten kevättulvien tai kesän rankkasateiden aiheuttamaa vesiluonnolle erityisen haitallista kuormituspiikkiä ei saada torjuttua näillä rakenteilla. Hakemuksen vesistökuormitus arviot sisältävät suuria epävarmuustekijöitä, jonka seurauksena kokonaiskuormituksen arvioiminen on kyseenalaista. ERITTÄIN HARVINAINEN KOSKIKORENTO (PERLODES) Vilajoelta on löytynyt erittäin harvinainen koskikorento. Perlodes-sukuun kuuluvan lajin havaintoja Suomessa on toistaiseksi Vilajoen lisäksi tiettävästi ainoastaan yhdestä toisesta Kaakkois-Suomen joesta, Urpalanjoesta. Vilajoen havainto on joen alajuoksulta. Mahdollista kuitenkin on, että sitä tavataan Vilajoen muissakin koskissa, mutta asiaa ei ole vielä selvitetty. Ottaen huomioon alapuolisen vesistön tilan, herkkyyden ja kalastoarvot on vesisuojelumenetelmiin liittyvien epävarmuustekijöiden takia hanke hylättävä. VILAJOELLA ON ÄÄRIMMÄISEN UHANALAINEN MERITAIMENKANTA TE-keskus on määrittänyt Vilajoen lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Vilajoessa on todettu luontainen taimenkanta. Dna-tutkimuksissa on jo selvitetty, että ainakin Vilajoessa elää geeniperimältään alkuperäinen Viipurinlahden meritaimenkanta, joka kutee joen latva-alueilla. Samaa kantaa on löydetty myös Mustajoesta. Vilajoen vesistö ja Mustajoki ovat ainoita Suomenlahteen laskevia Kaakkois-Suomen virtavesiä, joissa alkuperäinen taimenkanta on harvinainen. 5
Taimenen suojeluun on panostettu etenkin alkuperäisten luonnonkantojen osalta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Venäjän valtion kalantutkimuslaitos ja Luoteis-Venäjän kalastuksenvalvontaorganisaatio ovat tutkineet itäisen Suomenlahden taimenkantoja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen on tarkoitus perustaa Viipurinlahden taimenkannasta uusi viljelykanta, jota käytetään rannikon jokien kalakantojen elvyttämiseen. Hanke on toteutettu mittavalla EU-rahoituksella. Tutkimuksin on kiistatta selvitetty hiukkasmaisen orgaanisen aineen määrän lisääntyvän alapuolisessa vesistössä. Taimenen mädin kuolleisuus on suuri turvetuotannon päästöjen vuoksi. Orgaanisten haitallisten hiukkasten lisäksi turvetuotanto on vaikuttanut veden happamoitumiseen alapuolisessa vesistössä. Happamoituminen vaikuttaa myös taimenkantojen kuolleisuuteen. Kiintoaines tukkii taimenen kutualustoina käyttämät soraikot ja poikasten suojapaikkoina käyttämät kivenkolot. Nämä seikat vaikuttavat epäedullisesti taimenen elinkiertoon ja koko jokieliöstöön. Suomen alueen meritaimenkanta on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Uuden turvetuotantoalueen aiheuttama kuormitus Vilajoen vesistöön aiheuttaisi merkittävän uhkan myös vesistön rapu- ja arvokalakannalle. Hankkeelle ei tule myöntää ympäristölupaa, koska sen vaikutukset vaarantavat arvokalakannat. SUOMEN VASTUU ITÄMERESTÄ Järvien lisäksi ylimääräistä humuskuormaa päätyy myös Itämereen. Suolaisessa vedessä humus muodostaa isompia partikkeleita ja vajoaa pohjaan, aiheuttaen saman kierteen kuin järvien pohjassa. Turvetuotanto vaikuttaa myös Itämeren tilaan. Vedet laskevat usean joen ja järven kautta Suomenlahteen ja näin ollen ei voi jättää huomiotta vastuuta Itämeren tilasta. Salpausselän eteläpuolella olevilta turvetuotantoalueilta tulee merkittävä kuormitus Suomenlahteen. Turvetuotanto tuhoaa suoluonnon Lampsansuon turvetuotantoon haussa oleva lisäalue on pääosin luonnontilaista suoaluetta ja siellä on uhanalaisia suotyyppejä. Ojittamaton suoalue on pääosin lyhytkortista rämettä ja lyhytkorsikalvakkanevaa. Suon itäreunan laide on kokonaisuudessaan luonnontilainen. Laiteella esiintyy sararämettä ja nevaa sekä pieniä laikkuja sarakorpea. Luonnontilaisen suon ojittamista ja ottamista turvetuotantoon ei tule mahdollistaa. Ely-keskus toteaa, että sillä ei ole tiedossa, että alueella olisi eliölajeja tai luontotyyppejä, joiden hävittäminen tai heikentäminen olisi suoraan luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Koska asiantuntevasti laadittu, riittävä luontoselvitys puuttuu, on ympäristöluvan myöntäminen evättävä. EU- direktiivit edellyttävät, että jäsenmaan velvollisuutena on lintudirektiivin 3 artiklasta johtuen huolehtia tarvittavista toimenpiteistä kaikkien lajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi. Monimuotoisesta luontoalueesta kertoo myös karhukanta ja hirvien määrä. Luontoselvityksessä on tutkimatta tärkeiden direktiivilajien kuten rämeristihämähäkin, viitasammakon ja sudenkorentojen esiintyminen alueella. 6
Turpeenpoltto kiihdyttää ilmastonmuutosta Soiden turve on Suomen suurin hiilivarasto. Turpeeseen on varastoitunut jopa 2/3 Suomen kaikesta hiilestä. Suohon kertyneen turpeen polttaminen johtaa moniin erittäin vakaviin ympäristöhaittoihin. Turpeenotto ja muut suon vesitaloutta muuttavat toimet voimistavat ilmastonmuutosta. Tässä tapauksessa lupahakemus kohdistuu luonnontilaisen kaltaiselle turvetta kerryttävälle suolle, jolloin sen kasvihuonevaikutusta aiheuttava hiilidioksidipäästö on kiistaton. Turve aiheuttaa polttoaineista eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuotettua energiayksikköä kohti. Turvemaiden käytöstä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa, mikä on noin neljäsosa kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Suomi saa turpeenpoltosta 7 % energiasta, mistä seurauksena syntyy 20 % Suomen energiatuotannon hiilipäästöistä. Turpeenotto uhkaa lähiasukkaiden ja laajemmin valuma-alueen vesistöjen rannoilla elävien hyvinvointia, terveyttä ja virkistysmahdollisuuksia Lampsansuon turvetuotantoalueelta lähimpiin asutuksiin on matkaa vain muutamia satoja metrejä. Vaikutukset alapuoliseen vesistöön sekä pöly- ja meluhaitat lähiasutukselle ovat merkittäviä haittoja. Tuotanto on riippuvaista sääoloista ja se on vilkkaimmillaan pouta-aikaan. Kuivan turpeen kokoaminen ja aumaaminen aiheuttavat merkittävimmät pölypäästöt. Pölyhaitta voi olla merkittävää jopa 700 metrin etäisyydellä. Melu- ja pölyhaitat olisivat lähiasukkaille merkittävä haitta ja saattaisivat aiheuttaa naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1. momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Paikallisille ihmisille luonto- ja virkistyskäyttöarvot kuten kalastus, marjastus, metsästys ja muut luontoharrastukset ovat tärkeitä. Ne ovat suo-/metsä-/ ja vesiluonnon ekopalveluja, joilla on sosiaalinen, henkinen, fyysinen ja myös taloudellinen merkitys. Vesistövaikutusten yhteydessä on käsitelty kalastushankkeita ja kalastuksen merkitystä valuma-alueella. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kala-talousyksikkö on todennut, että hakijan tähänastisen toiminnan seurauksena etenkin välittömästi turvetuotantoalueen alapuolinen vesireitti on jo ehtinyt pilaantua. Lisäpilaamisen sijaan tarvitaan vesistöalueella tukea kunnostustoimiin. Lappeenrannassa 29.12.2011 Kimmo Saarinen, puheenjohtaja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Seppo Pousi, sihteeri Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri 7