AIVO - Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut

Erilainen oppija? Oppimisvaikeuksien tunnistaminen? Oppimisprosessi? Opiskelumotivaatio? Oppimisvaikeus? Lukivaikeus? Työkaluja erilaisen oppijan tukemiseen kielten ja viestinnän opiskelussa

Sisältö 1 Aluksi 2 Oppimisesta 2.1 Oppimisprosessi...3 2.2 Oppimisen ja kehittymisen taitoja...4 2.3 Opiskelumotivaatio ja itsetunto...4 3 Oppimisvaikeuksista 3.1 Mitä on oppimisvaikeus?...6 3.2 Lukivaikeus ja lukivaikeutta laajempi kielellinen vaikeus...6 3.3 Oppimisvaikeuksien tunnistaminen...7 3.4 Oppimisvaikeuksisen opiskelijan tukeminen opiskelussa...8 3.4.1 Miten erilaista oppijaa voi tukea oppitunneilla?...8 4 Oppimisen tueksi kielten ja viestinnän opiskelussa 4.1 Oppimisvaikeuksien syitä kielten ja viestinnän opiskelussa...9 4.2 Oppimisvaikeuksien tunnistaminen kielten ja viestinnän opiskelussa...10 4.3 Erilaisen oppijan tukeminen kielten ja viestinnän opiskelussa...11 4.3.1 Ääntämisen ja kuullun ymmärtämisen tukeminen...11 4.3.2 Luetun ymmärtämisen tukeminen...12 4.3.3 Kirjoittamisen tukeminen...13 4.3.4 Sanaston oppimisen tukeminen...14 4.3.5 Kieliopin oppimisen tukeminen...15 4.3.6 Suullisen tuottamisen tukeminen...17 5 Opettajan huoneentaulu 6 Materiaalivinkkejä LÄHTEET Materiaalin käyttäjälle Tämä materiaali on tarkoitettu erityisesti kielten ja viestinnän opettajille kaikilla kouluasteilla. Materiaalin tarkoituksena on antaa vinkkejä ja työkaluja oppimisvaikeuksisen opiskelijan kielten ja viestinnän opiskelun tukemiseen. Materiaalia voi hyödyntää opetuksessa, ja sen avulla voi antaa myös opiskelijalle vinkkejä tehokkaampaan opiskeluun. Materiaalin on koostanut kaksi ammattikorkeakoulun kieltenopettajaa. 2

1 Aluksi Pohdittavaksi opettajalle Onko opiskelijasi hankala tunnistaa ja palauttaa mieleen sanoja? Onko opiskelijasi selkeästi vahvempi suullisessa kuin kirjallisessa tuottamisessa? Onko opiskelijasi hankalaa ilmaista itseään kirjallisesti? Onko opiskelijallasi epäselvä tai huomattavan iso käsiala? Onko tekstin asemointi (kappalejako, marginaalit, rivien väli) opiskelijallesi hankalaa? Ovatko opiskelijasi tekstit lyhyitä ja lauserakenteeltaan yksinkertaisia? Onko opiskelijasi hankala seurata puhettasi opetustilanteissa? Onko opiskelijasi vaikea poimia kuullusta olennaisimmat asiat? Väsyykö tai turhautuuko opiskelijasi kuuntelemisen yhteydessä? Onko opiskelijasi vaikea lausua pitkiä sanoja? Onko opiskelijallasi heikko äidinkielen ja vieraan kielen rakennetietoisuus, eli opiskelijasi ei näe kahden kielen yhtäläisyyksiä ja eroja? Onko opiskelijasi vaikea hahmottaa vierasperäisiä termejä, abstrakteja käsitteitä ja kielioppisääntöjä? Onko vieraiden sanojen lukeminen opiskelijallesi hankalaa? Välttääkö opiskelijasi lukemista? Onko opiskelijasi lukeminen hidasta? Huomaatko, että opiskelijasi ei ymmärrä lukemaansa? Tekeekö opiskelijasi paljon oikeinkirjoitus- tai huolimattomuusvirheitä (esim. kirjaimet väärin päin, i:n pisteet ja t:n viivat puuttuvat)? 2 Oppimisesta 2.1 Oppimisprosessi Oppiminen on prosessi, jota opiskelija itse ohjaa. Oppimisprosessiin kuuluu monia eri osatekijöitä: OPPIMISYMPÄRISTÖ Oppimisvälineet VUOROVAIKUTUS Opettaja Oppimisympäristö Oppimistilanteet Oppimiskriteerit OPPIMISPROSESSI Oppimistehtävät Tutor Opiskelija 3

Opiskelu on luova ja yksilöllinen prosessi, jossa opiskelijan motivaatiolla on keskeinen merkitys. Oppiminen on kiinni opiskelijasta itsestään. Oppimisen edellytyksiä voi kuitenkin vahvistaa kehittämällä oppimisen osatekijöitä. Oppimisympäristöllä on suuri vaikutus oppimiseen. Oppimisympäristön pitäisi olla kiinnostava, häiriötön ja virikkeellinen, jotta se motivoi opiskelijaa. Oppimisympäristö ei ole pelkästään fyysinen tila, vaan sillä on myös psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Oppimisympäristön valinta vaikuttaa oppimistuloksiin. 2.2 Oppimisen ja kehittymisen taitoja Oppimisessa voidaan puhua seitsemästä oppimisen ja kehittymisen taidosta. Näitä ovat taito motivoitua ja rentoutua hyvä itsetunto ja itsetuntemus sosiaaliset taidot ja kommunikointitaidot taito hahmottaa ympäröivä maailma taito keskittyä ja kohdata uusia asioita taito pohtia ja ratkaista ongelmia taito arvottaa ja arvioida elämän ilmiöitä. Tehokkaassa oppimisessa kymmenen keskeistä osa-aluetta ovat 1. motivaation vahvistaminen 2. tiedon prosessoinnin kehittäminen 3. strategioiden hiominen 4. opiskelutekniikan kehittäminen 5. muistin parantaminen 6. myönteisen asenteen edistäminen 7. lukemisen nopeuttaminen 8. keskittymiskyvyn kehittäminen 9. optimaalisen aktivaatiotason saavuttaminen 10. itseluottamuksen kehittäminen 1. 2.3 Opiskelumotivaatio ja itsetunto Tehokkaassa oppimisessa nousee keskeiseksi tekijäksi motivaatio. Estynyt motivaatio Selviytymismotivaatio OPISKELU- MOTIVAATIO Hajaantunut motivaatio Saavutusmotivaatio Sisäinen motivaatio 1 Kauppila 2004, 42 4

Estyneessä motivaatiossa tiedostamattomat ja tiedostetut esteet vaikuttavat opiskelun tehokkuuteen. Tällaisen opiskelijan koe- tai tenttimenestys on heikkoa. Hajaantuneessa motivaatiossa opiskelija on kohdentanut motivaationsa muuhun kuin opiskeluun, esimerkiksi harrastuksiinsa. Kokeissa ja tenteissä hän luottaa hyvään onneen. Selviytymismotivaatiossa oppiminen on pintaoppimista ja opiskelija menee siitä, mistä aita on matalin myös kokeissa ja tenteissä. Saavutusmotivaatiossa opiskelija pyrkii hyviin arvosanoihin ja tuloksiin. Sisäinen motivaatio on motivaatioista paras. Se on merkki opiskelijan itseohjautuvuudesta. Tällöin keskiössä on opittava sisältö eikä esimerkiksi tentistä selviytyminen tai hyvin suoriutuminen. Vahva opiskelumotivaatio näkyy muun muassa valmiutena tehdä tehtäviä valmiiksi ja ajallaan, vastuunottamisena omasta oppimisestaan, itseohjautuvuutena sekä realistisina ja korkeina päämäärinä. Motivoituneella opiskelijalla on myös sinnittelyn taito ja sitkeyttä. Heikon opiskelumotivaation tavallisin syy on negatiiviset oppimiskokemukset. Tällöin opiskelija ei ole saanut kannustusta ja palkintoja oppimisestaan. Opiskelijalla on myös voinut olla oma vaatimustaso liian korkealla, jolloin hän on pettynyt epäonnistuttuaan ja itseluottamus on heikentynyt. Opiskelijan itsetunnon ongelmat ovatkin usein syynä heikkoon motivaatioon ja oppimistuloksiin. Muita syitä voivat olla huonot opiskelustrategiat ja -tekniikat. Heikko motivaatio ilmenee heikon opiskelumenestyksen lisäksi myös muun muassa opiskelijan huonona itsetuntona, ärtyneisyytenä, tuskaisuutena, ahdistuneisuutena sekä jaksamattomuuden ja väsymyksen tunteina. Sanotaan myös, että emme opi asioita, joille emme usko olevan käyttöä, jotka eivät kiinnosta ja joista emme pidä. Pelkään, etten opi! Minulla on huonoja oppimiskokemuksia. En ansaitse oppimisen kokemusta? Pelkään muutosta! Ihmisen itsetunto rakentuu myönteisistä kokemuksista sekä haasteista, joista hän on selviytynyt. Opiskelussa aiemmat myönteiset onnistumisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa. Jos opiskelija ei itse usko mahdollisuuksiinsa, ei hän myöskään jaksa yrittää ja sitoutua tavoittelemaan päämäärää. Opettajilla on suuri vaikutus opiskelijoiden itsetunnon kehittymiseen. Opettajan tulisi antaa paljon myönteistä palautetta ja kannustusta. Pohdittavaksi opettajalle Miten voit opettajana vaikuttaa opiskelijan opiskelumotivaatioon? Miten opettajana voit vahvistaa opiskelijan itsetuntoa? Miten opettajana voit tehostaa opiskelijan oppimista? Miksi opiskelijalla, jolla on oppimisvaikeuksia, voi olla tavallista heikommat opiskelustrategiat? Onko oppimisvaikeuksilla vaikutusta heikompaan opiskelumotivaatioon ja itsetuntoon? Miten oppimisen tehostaminen ja opiskelumotivaatio sekä itsetunto voivat edistää oppimisvaikeuksisen opiskelijan oppimista? 5

3 Oppimisvaikeuksista 3.1 Mitä on oppimisvaikeus? AIVO - Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut Oppimisvaikeuksiin on monia eri syitä. Ongelmien taustalla voi olla neurologinen sairaus tai vaurio, kuten aivovamma, tarkkaavaisuusongelma tai mielenterveydellinen syy (kuten masennus tai uupumus). Erityisistä oppimisvaikeuksista puhutaan, kun ne ovat suuria lahjakkuuteen ja koulutustasoon nähden, eikä vaikeuksien taustalla ole muita sairauksia. Nämä vaikeudet johtuvat keskushermoston erilaisesta toiminnasta ja saattavat ilmetä läpi ihmisen elämän. Erityisiä oppimisvaikeuksia arvioidaan olevan 5 10 prosentilla suomalaisista, ja ne voivat ilmetä muun muassa lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan alueella. Vaikeudet voivat vaihdella iän ja haasteiden mukaan. Kiire, stressi ja ikääntyminen korostavat vaikeuksia. 3.2 Lukivaikeus ja lukivaikeutta laajempi kielellinen vaikeus Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus eli dysleksia on alkuperältään neurobiologinen. Sille on tunnusomaista lukemisen ja kirjoittamisen hitaus ja virhealttius. Luetun ymmärtämisessä on vaikeuksia ja lukeminen on hidasta, jolloin lukeminen jää vähiin. Tästä voi seurata sanavaraston ja yleistietojen vähäisyys. Taustalla on kielen äännerakennetta koskeva fonologisen taidon ongelma, jolloin henkilön taito ei vastaa muuta kykytasoa eikä saadun opetuksen määrää. Lukivaikeudet ilmenevät nuorena äidinkielessä ja kaikissa kirjoitettua kieltä vaativissa tehtävissä. Lukivaikeuksisen henkilön kirjoitelmille on tyypillistä vajaat lauseet, predikaattien puuttuminen ja ylipitkät virkkeet. Suurin kirjoittamisen pulma on hitaus, mikä tekee muistiinpanojen kirjoittamisen ja opetuksen seuraamisen samalla hankalaksi. Lyhytkestoisessa muistissa ja työmuistissa on ongelmia: oppiminen ja mieleen painaminen vaativat enemmän kertausta ja aikaa. Vieraiden kielten oppiminen on vaikeaa. Mikäli opiskelijalla on laajempi kielellinen erityisvaikeus, puheen tuottaminen tai puheen ymmärtäminen tai molemmat voivat olla ongelmallisia. Kielen rakenteet, sanojen ääntäminen, käsitteiden ymmärtäminen ja sanojen löytäminen voivat tuottaa vaikeuksia. Oppimisvaikeudet ilmenevät virheinä lukemisessa ja kirjoittamisessa hitautena: aika ei riitä vaikeutena tuottaa tekstiä ja kirjata asioita muistiin hankaluutena oppia vieraita kieliä kyvyttömyytenä huomata omia virheitään häiriöalttiutena vaikeutena oppia ulkoa kielellistä ainesta vaikeutena suoriutua samanaikaisia toiminoja vaativista tehtävistä 6

3.3 Oppimisvaikeuksien tunnistaminen Aikuisten oppimisvaikeudet voivat vaikeuttaa työssä tai opinnoissa selviytymistä, koska niitä ei välttämättä osata tunnistaa tai diagnosoida eikä tukipalveluja ole aina tarjolla. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja diagnosoiminen auttaa selviytymisessä, ja se on yleensä myös edellytys erityisjärjestelyjen ja apuvälineiden saamiselle. Oppimisvaikeuksien ensivaiheiden tunnistamisessa ja puheeksi oton välineenä voi käyttää apuna oppimisvaikeuksien tunnistuslistaa. Tunnistuslistaa voi tulkita siten, että mikäli henkilö vastaa myöntävästi yli puoleen kysymyksistä, on vahvat syyt epäillä oppimisvaikeutta. Merkitse rasti jokaiseen kysymykseen, johon vastaat kyllä. Onko lukemisesi hidasta? Onko sinun vaikea muistaa lukemasi tekstin sisältöä? Onko vieraiden kielten oppiminen ollut sinulle hankalaa? Onko päässä laskeminen ilman apuvälineitä sinusta vaikeaa? Onko sinun vaikea lausua pitkiä sanoja? Jos teet jotakin ja sinut keskeytetään, unohdatko, mitä olit tekemässä? Onko sinusta vaikea muistaa sujuvasti kuukausien järjestys? Menevätkö puhelinnumeron numerot helposti väärin, kun valitset niitä? Onko lomakkeiden täyttö sinusta hankalaa? Oliko kertotaulun oppiminen koulussa vaikeaa? Onko asioiden kirjallinen ilmaisu sinulle hankalaa? Onko vieraiden sanojen lukeminen sinulle hankalaa? Vältätkö lukemista? Onko sinulla oikeinkirjoitusvirheitä? Onko sinun hankala seurata puhetta esimerkiksi isossa ryhmässä? Onko sinusta vaikea ottaa vastaan puhelinviestejä ja välittää niitä eteenpäin? Sekoitatko usein päivämäärät ja kellonajat niin, että tulet väärään aikaan tapaamisiin? Onko sinusta vaikea luetella kuukausien nimet takaperin? Sattuuko sinulle usein huolimattomuusvirheitä? Onko sinun vaikea muistaa ihmisten nimiä, vaikka yrität painaa niitä mieleen? Sekoitatko usein oikean ja vasemman? Onko kartan lukeminen tai uudessa paikassa perille löytäminen sinulle vaikeaa? Oppimisvaikeuksien tunnistuslista löytyy osoitteesta: www.opioppimaan.fi/oppimisvaikeudet/tunnistus/tunnistuslista Opi oppimaan -hankkeen tutkimuksessa arvioitiin asiakkaiden oppimisvaikeuksia tunnistuslistan avulla. Henkilöt, joilla oli selkeä lukivaikeus, antoivat tutkimuksessa eniten kyllä-vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Onko vieraiden sanojen lukeminen sinulle hankalaa? Onko sinun vaikea muistaa lukemasi tekstin sisältöä? Onko vieraiden kielten oppiminen sinulle hankalaa? Onko sinulla oikeinkirjoitusvirheitä? Onko asioiden kirjallinen ilmaisu sinulle hankalaa? 7

3.4 Oppimisvaikeuksisen opiskelijan tukeminen opiskelussa 3.4.1 Miten erilaista oppijaa voi tukea oppitunneilla? Vuorovaikutus ja viestintä Puhu rauhallisesti, käytä selkeätä kieltä ja kerro yksi ajatussisältö kerrallaan. Käytä vaihtelevia äänenpainoja, ilmeitä ja eleitä tehostaaksesi viestin perillemenoa. Korvaa vierasperäiset sanat kotoperäisillä sanoilla. Asettele teksti ilmavasti, käytä selkeää kirjaintyyppiä, esimerkiksi Arial. Käytä kirjainkokona vähintään 12 pistettä. Oppitunti ja luento Kuvaa oppimistavoitteet ja ohjeet selkeästi. Lähesty opetettavia asioita eri näkökulmista ja kaikkien aistikanavien kautta. Ennakoi ja anna kokonaiskuva opetettavasta asiasta. Keskustele opiskelijoiden kanssa siitä, mitä he tietävät opittavasta asiasta entuudestaan. Kerro tärkeimmät asiat alussa tekemällä yhteenvetoja tai miellekarttoja. Anna vaihtoehtoja kirjallisiin tehtäviin. Anna ohjeistus sekä suullisesti että kirjallisesti. Vältä tilanteita, joissa opiskelija joutuu samanaikaisesti kirjoittamaan muistiinpanoja ja lukemaan tekstiä tai kuuntelemaan opettajaa. Anna riittävästi aikaa kirjallisiin tehtäviin. Anna kunnollinen opastus muistiinpanojen tekoon ja tehtäviin ja varmista, että kaikki ovat ymmärtäneet. Käytä värejä myös taulutyöskentelyssä hahmottamaan kokonaisuuksia ja asioiden tärkeysjärjestystä. Käytä tietokoneessa taustaväritystä, värillistä tekstiä ja sopivaa kontrastia taustan ja tekstin välillä. Auta opiskelijaa ajankäytön suunnittelussa. Käytä monikanavaista opetusta, eli hyödynnä näköaistia, kuuloaistia jne. Kannusta opiskelijoita käyttämään värejä muistiinpanoja tehdessä tukemaan visuaalista hahmottamista ja erottamaan olennaiset asiat. Harjoittele ja kokeile erilaisia opiskelutekniikoita opiskelijoiden kanssa. Järjestä rauhallinen työtila. Älä vaihda luokkaa esimerkiksi kesken kaksoistunnin. Anna opiskelijoille luentorunko ja siihen liittyvä kirjallinen materiaali etukäteen. Havainnollista opetusta. Pidä opetettavien asioiden kertaus tai palautekeskustelu oppitunnin lopussa, niin asiat ankkuroituvat paremmin opiskelijan mieleen. 8

Koe- ja tenttikäytänteet sekä arviointi Kannusta opiskelijoita kokeilemaan erilaisia tapoja valmistautua tenttiin, kuten käyttämään vertaistukea tai opiskelemaan pienryhmissä. Avaa tentittävien asioiden ydinkohdat opetuksessa ennen tenttiä, jotta opiskelija osaa keskittyä olennaisiin sisältöihin. Järjestä rauhallisen tenttiympäristö. Anna mahdollisuus käyttää apuvälineitä, esimerkiksi tietokonetta. Mahdollista osaamisen osoittamisen vaihtoehtoisella tavalla, esimerkiksi suullisella tentillä kirjallisen sijaan. Mahdollista arviointi, jossa kirjoitusvirheet eivät vaikuta tulosta alentavasti. Kerro vaihtoehtoisista tavoista suorittaa tentti ennen tenttiä, niin voit siten lieventää opiskelijan tenttijännitystä. Anna opiskelijalle vinkkejä, miten tenttijännitystä voisi lievittää, esimerkiksi suullisen tentin harjoittelu tutun ihmisen kanssa. Pohdittavaksi opettajalle Miten johdattelet opiskelijasi uuteen aiheeseen? Miten kerrot opiskelijoille kotitehtävistä? Miten havainnollistat opetustasi? Mitä kirjainkokoa ja kirjaintyyppiä käytät? Käytätkö vierasperäisiä termejä opetuksessasi? Miten neuvot opiskelijoita valmistautumaan tenttiin? Mitä neuvoja sinulla on tenttijännityksen poistamiseen? 4 Oppimisen tueksi kielten ja viestinnän opiskelussa 4.1 Oppimisvaikeuksien syitä kielten ja viestinnän opiskelussa Diagnisoitava oppimisen erityisvaikeus Liian tiivis opetustahti Opiskelijan puutteelliset, tehottomat opiskelutekniikat ja -tottumukset Opiskelijan oppimistyylin ja opettajan opetustavan yhteensopimattomuus Opintojen laiminlyönti, poissaolot Aikaisemmissa opinnoissa syntynyt jäsentymätön kuva kielestä Opiskelijan oppimisvaikeudet voivat esiintyä erikseen tai päällekkäin. Mikäli opiskelijalla on oppimisen erityisvaikeus, hänet kannattaa testata vieraan kielen näkökulmasta. Opiskelijan on saatava ohjausta opiskelutekniikoissa. Jos kuva kielen rakenteista on jäsentymätön, opiskelija tarvitsee selkeitä katsauksia peruskielioppiin, selkoversioita oppikirjateksteistä, sanastoharjoittelua ja opastusta lukutekniikoista. Opettajan tulee muokata opetuskäytänteet siten, että ne huomioivat erilaiset oppijat, ja ohjata opiskelijaa tunnistamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. 9

4.2 Oppimisvaikeuksien tunnistaminen kielten ja viestinnän opiskelussa Opiskelija ei pysy mukana helpossakaan kuullunymmärtämistehtävässä, ei ehdi vastata kysymyksiin, ei ymmärrä, kun opettaja käyttää vierasta kieltä. Opiskelija ei selviydy sanelusta. Opiskelija pyytää jatkuvasti toistamaan sivunumeroita tai toimintaohjeita. Opiskelija on hidas kirjoittaja ja muistiinpanojen tekijä. Opiskelija ei pysty samanaikaisesti kuuntelemaan opettajaa ja seuraamaan opetusta sekä tekemään muistiinpanoja. Opiskelijalla on vaikeuksia pysyä mukana kotitehtäviä tarkistettaessa. Annettu aika ei riitä oppituntiharjoituksissa tai kokeessa. Opiskelijalla on vaikeuksia muistiinpanojen organisoimisessa, oikean paikan löytämisessä. Opiskelijan ajantaju ja tarkkaavaisuus herpaantuvat helposti. Tekstissä suunnistaminen on vaikeaa, opiskelija ei löydä oikeaa kohtaa, tekstin lukeminen alkaa aina alusta, kahden sivun tarkasteleminen yhtä aikaa on hidasta. Opiskelija ei ymmärrä harjoitusten tai kokeiden tehtäväantoja. Opiskelijalla on vaikeuksia nimetä nopeasti sijamuotoja, lauseenjäseniä ja kieliopillisia rakenteita. Opiskelija kirjoittaa työläästi, käsiala on epäselvä. Kirjoittaminen on vastenmielistä ja tuotokset suppeita. Kirjoituksessa on paljon oikeinkirjoitusvirheitä ja epäloogisuuksia. Opiskelija lukee toistuvasti ääneen väärin tai ei ylipäänsä halua lukea ääneen. Opiskelija valittaa kirjainten vaihtavan paikkaa tai hyppivän. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista kärsivällä opiskelijalla on ominaisuuksia, joita opettaja voi hyödyntää opetuksensa suunnittelussa ja oppitunneilla. Opiskelija usein on visuaalinen ja kinesteettinen näkee kokonaisuuksia oppii konkretian kautta on lahjakas suullisessa tuottamisessa seuraa puheen rytmiä, melodiaa, sävelkulkua ja sävyjä ja käyttää niitä mieleenpainamisen tukena 10

4.3 Erilaisen oppijan tukeminen kielten ja viestinnän opiskelussa 4.3.1 Ääntämisen ja kuullun ymmärtämisen tukeminen Miten ääntäminen ja kuullun ymmärtämisen vaikeudet ilmenevät? Opiskelija reagoi kuulemaansa hitaasti. Kuullun kautta tulleen tiedon jäsentäminen ja tulkinta on vaikeata. Puheen seuraaminen ja kirjoittaminen samanaikaisesti eivät onnistu. Opiskelijan on vaikea poimia olennainen tieto kuullusta. Opiskelija väsyy ja turhautuu, kun hänen pitää kuunnella. Hän ei jaksa keskittyä ja suuntaa mielenkiintonsa muualle. Opiskelija koodaa äänteet hitaasti tai ei pysty koodaamaan niitä ollenkaan. Opiskelija ei osaa koodata esimerkiksi, että /a/ äännetään [a]. Kyseessä on kirjain-äänne-vastaavuuden koodaamisongelma, joka on lukihäiriön ydin. Opiskelija ei erota samantyyppisiä äänteitä, ja yksittäisten äänteiden erottaminen on vaikeaa. Opiskelija ei erota olennaisia ja epäolennaisia ääniä ja äänteitä toisistaan. Hälyäänet häiritsevät äänteiden kuulemista ja tulkitsemista. Opiskelija ei hahmota sanarajoja, painoa ja puherytmiä, joten vieraskielistä puhetta on Miten tukea ääntämistä ja kuullun ymmärtämistä? Käytä paljon kuullunymmärtämisharjoituksia, myös sellaisia, joissa opiskelija vain kuuntelee eikä kuuntelusta tarvitse poimia jotain tiettyä asiaa. Totuta opiskelijat tunnin alussa kuuntelemiseen puhumalla niitä näitä, älä mene suoraan asiaan. Pyri luomaan tunneille mahdollisimman häiriötön työskentelyn tila. Kannusta opiskelijoita maiskuttelemaan sanoja suussaan ääneen. Ääntämään oppii vain ääntämällä harjoituta sitä paljon. Esimerkiksi oppikirjan tekstit, sanastot ja kotitehtävät kannattaa lukea aina myös ääneen. Hassuttelu sopii hyvin ääntämisharjoitteluun venytelkää, maistutelkaa ja liioitelkaa äänteitä, lukekaa ääneen musiikin tahdissa hitaasti, nopeasti, hiljaa, kovaa jne. Pohdittavaksi opettajalle Miten aloitat oppituntisi? Menetkö suoraan asiaan ja jutusteletko ensin hieman opiskelijoiden kanssa? Miten paljon annat tunneilla tehtävien ohjeistuksia pelkästään suullisesti? Miten paljon tunneillasi on ylimääräisiä hälyääniä? Miten paljon harjoitat ääntämistä? 11

4.3.2 Luetun ymmärtämisen tukeminen Miten luetun ymmärtämisen vaikeudet ilmenevät? Lukeminen on hidasta ja vaivalloista. Sanojen hahmottaminen on vaikeaa. Tekstinymmärtäminen on vaikeaa. Opiskelija ei pysty hahmottamaan luetun keskeisintä sisältöä eikä kertomaan selkeästi lukemansa tekstin sisältöä. Luettaessa rivit vaihtavat paikkaa ja kirjaimet hyppivät, liikkuvat tai vaihtavat paikkaa. Lukeminen on opiskelijalle vastenmielistä.m Miten tukea luetun ymmärtämistä? Uudet ja vaikeat käsitteet on hyvä selvittää opiskelijalle etukäteen esimerkiksi kuvin. Vieraat termit tai asiakokonaisuudet kannattaa liittää konkreettisiin asioihin esimerkiksi piirtämällä. Opiskelijoita kannattaa rohkaista itse kysymään vieraiden termien merkitystä. Opiskelijoita kannattaa ohjata löytämään keskeinen sisältö tekstistä esimerkiksi lukemalla otsikot, poimimalla tekstin kappaleista ensimmäiset ja viimeiset virkkeet ja lukemalla kuvatekstit sekä tekstin ensimmäinen ja viimeinen kappale. Kokeisiin ja tentteihin kertaamiseen kannattaa tehdä erilaisia pelejä ja tietokilpailuja. Opiskelijalle kannattaa korostaa lukemisen tekniikoita, kuten silmäilylukua ja sanaston päättelyä (tuntemattomat sanat tai tutut sanat, verbit tekstistä jne.). Lukemisessa kannattaa korostaa eri aistien hyödyntämistä, kuten ääneen lukemista. Luettaessa kannattaa tekstistä peittää se osa, jota ei ole lukemassa. Lukemista helpottavia keinoja ovat muun muassa sormen kuljettaminen luettavan rivin tai sanan kohdalla, viivoittimen käyttäminen luettavan rivin alla ja ikkunaviivoittimen käyttäminen luettavan sanan kohdalla. Heikolle, hitaalle lukijalle kannattaa tehdä materiaalia, joka tukee kuulemalla oppimista. Heikolle lukijalle voi kertoa lukukynästä, jonka avulla tekstiä voi lukea ja kuunnella samalla. Lisäksi kynä maalaa aina luettavaa kohtaa. Vieraat termit kannattaa paloitella esimerkiksi eri värejä hyödyntämällä. ELKT-tekniikka parantaa luetun ymmärtämistä Ennakointi - aikaisemmat tiedot ja kokemukset Kysymysten (omien) tekeminen oman tekstin pohjalta Lukeminen - silmäileva ja syventävä lukeminen Tiivistäminen - visualisointi, kirjoittaminen, näytteleminen, miellekartta Pohdittavaksi opettajalle Miten käyt läpi vieraat sanat/termit tekstistä? Millaisilla eri tavoilla käsittelet uutta tekstiä tunneilla? Miten paljon luetutat tekstejä ääneen? Millaisia lukuvinkkejä annat opiskelijalle pitkien tekstien lukemiseen? 12

4.3.3 Kirjoittamisen tukeminen Miten kirjoittamisen vaikeudet ilmenevät? Opiskelija välttelee kirjoittamista ja jättää kirjoittamisen tehtävät tekemättä. Kirjoittaminen on hidasta sekä työlästä ja siinä korostuu tekninen suoritus. Tekstit ovat lyhyitä, lauseet yksinkertaisia ja lauserakenteet puutteellisia. Sanoja on liikaa tai liian vähän ja olennaisia sanoja puuttuu välistä. Opiskelija tekee paljon oikeinkirjoitusvirheitä: b, d, g, p menevät helposti väärin päin, i:n pisteet ja t:n viivat puuttuvat, kirjoitettujen sanojen oikeinkirjoitus mukailee ääntämisasua ja tutuissa sanoissa on kirjoitusvirheitä. Opiskelija tekee lauserakenteissa virheitä: lauseet ovat epäloogisia, virkkeiden alku ja loppu eivät sovi yhteen. Sanajärjestysvirheitä on paljon.mit Kieliopilliset sidesanat puuttuvat tai ne ovat väärin tai niitä on liikaa (Hon var i på skolan.) Opiskelijalla on epäselvä tai todella iso käsiala tai tekstin asettelu on sekavaa (marginaalit, kappalejaot). Sisällön suunnittelu ja ajatusten organisointi erityisesti vieraalla kielellä on opiskelijalle haastellista. Opiskelija ei pidä kirjoittamisesta, ei jaksa kirjoittaa tai ei koe osaavansa kirjoittaa. Äidinkielen kirjoittamisen vaikeudet näkyvät aina vieraan kielen kirjoittamisessa. Miten tukea kirjoittamisessa? Prosessikirjoittaminen on hyvä menetelmä oppimisvaikeuksiselle opiskelijalle (avainsanoista kokonaisiksi lauseiksi, eri luonnosversioita, joita opettaja kommentoi). Kirjoittamisen alkuvaiheessa kannattaa käyttää käsite- ja miellekarttoja, koska ne jäsentävät kirjoittamista ja antavat mahdollisuuden lähteä liikkeelle yksittäisistä sanoista. Kirjoittamisen apuna voi käyttää lukijan näkökulmasta tehtyjä apukysymyksiä. Ne auttavat jäsentämään tekstin sisältöä ja kokonaisuutta. Jos kirjoittaminen on hankalaa esimerkiksi koetai tenttitilanteessa, opiskelijalle pitäisi antaa mahdollisuus täydentää tenttiä suullisesti tai miettiä, mitä kirjallisia töitä voisi korvata suullisilla. Kirjallisten rästitöiden tekemisestä on hyvä laatia konkreettinen aikataulu ja suunnitelma. Opiskelijalle pitäisi antaa myös sellaisia kirjoitustehtäviä, joissa oikeinkirjoitusvirheet voi jättää huomioimatta tai joissa niitä ei ainakaan korosteta tai arvostella. Kirjoittamiseen pitäisi antaa riittävästi aikaa sekä suunnitteluun että kirjoittamisprosessiin. Opettajan tulisi miettiä, millaisia vaihtoehtoisia suoritustapoja opiskelijalle voi antaa kirjallisen osaamisen näyttämiseen, esim. tentin sijasta portfolio. Kirjoittamistehtävät voisi tehdä kahden oppiaineen yhteistyönä. Kirjoittamisessa olisi hyvä korostaa luovaa kirjoittamista esim. kirjoittamalla blogia, päiväkirjaa, laulujen sanoituksia tai runoja. Pohdittavaksi opettajalle Millaisia erilaisia kirjoitustehtäviä annat opiskelijoille? Millaisia eri tapoja kirjoittamiseen annat opiskelijalle? Miten paljon kirjallisissa tuotoksissa kiinnität huomiota kirjoitusvirheisiin? Miten paljon annat aikaa opiskelijalle kirjallisten tehtävien tekemiseen (tehtävänanto palautusaika)? Teetkö kirjoittamisen opetuksessa yhteistyötä äidinkielen opettajan kanssa? 13

4.3.4 Sanaston oppimisen tukeminen Miten sanaston oppimisen vaikeudet ilmenevät? Sanojen tulkinta kuullun pohjalta on hidasta ja puutteellista, opiskelija ei erota kaikkia sanassa esiintyviä äänteitä, samalta kuulostavat sanat sekoittuvat ja sanoja on vaikea pitää koossa muistissa. Kirjoitettujen sanojen hahmottaminen ja tunnistaminen on hidasta. Opiskelija joutuu lukemaan kirjain kirjaimelta tutut sanat, merkityksen löytyminen sanalle kestää ja merkitys voi olla virheellinen. Opiskelijan on vaikea erottaa sanan vartaloa ja tulkita sanan merkitystä, jos sanassa on aikseja. Sanojen mieleen painaminen ja mieleen palauttaminen on hidasta, merkityksen löytäminen sanalle kestää. Kirjoittaminen vie paljon aikaa. Kirjoitusvirheitä esiintyy runsaasti myös tutuissa sanoissa, esim. kirjaimia ja tavuja jää pois, kirjain vaihtuu tai sekaantuu toiseen samannäköiseen. Miten tukea sanaston oppimista? Sanojen ääntämis- ja kirjoittamisasu kannattaa opetella erikseen, eri sanoina ja jopa eri päivinä. Kannattaa lähteä liikkeelle ääntämisasusta, ja kun se on hallussa, opetellaan kirjoitusasu. Olisi hyvä, jos opettaja voisi pitää puhtaasti suullisia ja puhtaasti kirjallisia tunteja. Kun sanojen ääntämis- ja kirjoitusasu ohjelmoidaan muistiin eri versioina, sanojen oikeinkirjoituskin paranee. Sanan kirjoitusasua voi sanoa ääneen, kirjoitettaessa voi esim. suurentaa, kehystää, värittää kirjaimia tai kirjainyhdistelmiä, voi keksiä muistisääntöjä kirjoitusasun muistamisen helpottamiseksi. Sanojen ryhmittely tehostaa mieleen painamista: yhteen kuuluvat sanat, sanaperheet, synonyymit jne. Jotta sanat jäisivät kestomuistiin, sanojen on toistuttava riittävän usein eri tilanteissa ja käyttöyhteyksissä. Sanastoa pitäisi työstää eri aistikanavien ja molempien aivopuoliskojen kautta eli hahmotella sitä, miltä sana näyttää, kuulostaa, maistuu, tuntuu; miten sanan voisi esittää, miten sanoilla voisi pelata. Huumori (hassut kertomukset), mielikuvitus (suulliset sana-assosiaatiot, lauseen jatkaminen), luovuus ja musiikki tehostavat mieleen painamista. Opiskelijoille tulisi tarjota runsaasti konkreettisia kielenkäyttötilanteita, joissa sanastoa tarvitse. Opetuksessa tulisi tuoda esille sanan käyttöarvo eli se, kuinka tärkeää sanan hallinta on kielenkäyttötilanteissa. Kannattaa harjoitella sanaluokkien tunnistamista ja opetella päättelemään sanojen merkitystä kontekstin, tekstin loogisten yhteyksien ja oman tiedon perusteella. Pohdittavaksi opettajalle Mitkä ovat tyypillisiä virhepaikkoja kirjoitettaessa opettamaasi kieltä? Pystytkö pitämään pelkästään suullisia tunteja? Onko opiskelijoillasi riittävästi aikaa opetella sanojen ääntymäasu ennen kirjallisen ilmaisun harjoittamista? Ovatko kaikki aistikanavat käytössä, kun opiskelijat opettelevat oppitunnilla uusia sanoja? Miten saisit aktivoitua useampia aistikanavia? Mitä sanaston muistitekniikoita käytät ja opetat opiskelijoillesi? 14

4.3.5 Kieliopin oppimisen tukeminen Miten kieliopin vaikeudet ilmenevät? Opiskelija ei ymmärrä vierasperäisiä termejä ja abstrakteja käsitteitä. Hän saattaa osata esim. imperfektin muodostuksen käytännössä, mutta ei ymmärrä, jos opettaja pyytää muuttamaan verbin imperfektiin. Opiskelijan on vaikeata päätellä sääntöjä, säännönmukaisuuksia, syy- ja seuraussuhteita. Hän ei osaa esimerkiksi päätellä, että tietyn preposition jälkeen tulee tietty sijapääte. Opiskelijan on vaikea ymmärtää sanallisia tehtäviä ja tehtävänantoja, varsinkin jos ne ovat liian pitkiä. Opiskelija opettelee kielioppisääntöjä, mutta ei ymmärrä niitä eikä täten pysty soveltamaan niitä käytännössä. Esimerkiksi kielioppiharjoitukset voivat olla mekaanista muuntamista ja kopioimista ilman ymmärrystä. Opiskelija ei pysty havaitsemaan yhtäläisyyksiä oman äidinkielen ja vieraan kielen välillä. Sanaston ja kieliopin sääntöjen ja muotojen pohtiminen yhtä aikaa sekoittaa ajatuksia ja rasittaa muistia. Miten tukea kieliopin oppimista? Oikeaan aivopuoliskoon nojautuvalla opiskelijalla on tarve ymmärtää kokonaisuuksia, ilmiöiden syitä sekä yhteyksiä elävään elämään ja sovellusmahdollisuuksia käytännön tilanteisiin, mikä pitäisi ottaa huomioon kielioppia opetettaessa. Opiskelijalle on tärkeätä ymmärtää ja huomata itse, miksi ja mihin jotakin kielioppimuotoa tai -sääntöä tarvitaan ja millaisissa käytännön elämän tilanteissa eri kielioppimuotoja käytetään. Esimerkiksi prepositioiden merkitystä voi havainnollistaa taululla äidinkielisillä lauseilla, joista sijapäätteet puuttuvat. Kieliopin opetuksessa tulisi käyttää vierasperäisten termien suomenkielisiä vastineita tai parafraaseja, esimerkiksi subjekti on tekijä, infinitiivi on perusmuoto, passiivi on lause ilman tekijää, objekti on tekemisen kohde. Jos termejä halutaan opettaa, niistäkin voi keksiä muistisääntöjä, esimerkiksi genetiivi muistuttaa suomen kysymyssanaa kenen. Värejä voi käyttää esimerkiksi sanaluokkien opettelussa, niin että esimerkiksi punainen on substantiivi, vaaleanpunainen on adjektiivi, sininen on verbi. Kannattaa herättää äidinkielen rakennetietoisuutta ja pohtia sitä, mistä oman kielen sanat ja rakenteet muodostuvat. Esimerkiksi: Muuta suomenkielinen lause Hän lukea hidas niin, että se on oikein. Alleviivaa muutettavat kohdat. Tee sitten vastaavat muutokset ruotsinkieliseen lauseeseen samoissa kohdissa: Han läsa långsam. Äidinkielen ja vieraan kielen vastaavuuksia voi osoittaa kirjoittamalla muotoja allekkain ja käyttämällä nuolia, laatikoita ja värejä viittaamassa samankaltaisuuksiin. Esim. I am writing. Minä olen kirjoittamassa. 15

Sääntöjä voi opetella siten, että opeteltavaa asiaa ennakoidaan esimerkiksi lukemalla tarina, jossa opeteltavaa rakennetta esiintyy paljon. Seuraavassa vaiheessa muotoihin aletaan kiinnittää huomiota esimerkiksi käsittelemällä tekstiä, jonka ymmärtämiseksi asianomaisen rakenteen ymmärtäminen on tärkeää. Opiskelijoiden tulisi mielellään itse havaita säännönmukaisuuksia ja kirjata sääntö haluamallaan tavalla. Sitten sääntöä tulisi soveltaa ja harjoitella, etenkin suullisesti. Harjoitusten tulisi palvella mahdollisimman tehokkaasti opiskelijan omia kommunikaatiotarpeita, joten olisi hyvä, jos opiskelija voisi muuttaa, tuottaa ja elaboroida ainesta omien lähtökohtiensa ja kiinnostuksen kohteidensa valossa. Kieliopillisista käsitteistä voi myös luoda hahmoja, tarinoita ja tilanteita, jotka helpottavat jonkin säännön muistamista, esimerkiksi ylpeä would, joka ei halua esiintyä sivulauseessa, joten joudutaan pyytämään imperfektiä tilalle. Visuaalinen kanava tukee sääntöjen, kaavojen ja rakenteiden hahmottamisessa ja mieleen painamisessa. Säännön voi esittää kuvina tai kaaviona tai sijoittaa sen kuvaan. Sääntöjä ja rakenteita voi ympyröidä, erottaa väliseinillä tai sijoittaa miellekarttaan. Syy-seuraussuhteet voi merkitä näkyviin (esim. nuolilla) havainnollistamaan sanojen välisiä suhteita. Esimerkiksi: He will return in a month. He returned after a month. Vierekkäiset sanat, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden, voi kehystää laatikkoon ja sanat voi herättää henkiin. Esimerkiksi: laatikossa kolme hahmoa be, able ja to, ja be kertoo toisille, että ne eivät taivu. Visuaalista tukea voi käyttää esimerkiksi kuvattaessa genetiiviä, jossa omistaja on pääsanansa jäljessä. Opiskelija tulisi saattaa tietoiseksi vaativien rakenteiden vaiheistamisen mahdollisuudesta. Voi lähteä liikkeelle jo osatusta yksinkertaisesta muodosta ja pohtia, millaisten vaiheiden jälkeen pääsee haluttuun lopputulokseen. Esimerkiksi jos opiskelijan pitää muuttaa passiiviin lause They built a house vaihe 1 on etsiä lauseesta tekemisen kohde vaihe 2 selvittää lauseen aikamuoto ja lisätä olla-verbi samassa aikamuodossa vaihe 3 on lisätä lauseeseen varsinainen toiminta eli pääverbi oikeassa muodossa vaiheessa 4 lisätään tarvittaessa tekijä by-preposition kanssa. Jopa 85 % ihmisistä oppii kinesteettisen kanavan kautta, joten kinesteettistä lähestymistapaa voisi käyttää myös kieliopin opiskelussa, esimerkiksi sanajärjestyksen opiskelussa. Sanajärjestyskaava käydään yhdessä läpi ja sen jälkeen opiskelijat jaetaan pieniin ryhmiin ja kukin ryhmän jäsen saa lauseen osan. Opiskelijat neuvottelevat keskenään ilmaisujen oikeasta järjestyksestä ja lopulta muodostetaan luokan eteen rivi, niin että lauseen sanat ovat siinä oikeassa järjestyksessä. Auditiivista kanavaa voi hyödyntää kieliopin opiskelussa kytkemällä kuunteleminen mukaan oikean aivopuoliskon prosesseihin. Opiskelija voi muun muassa lukea ja toistaa opettajan perässä ilman tekstiä, kielioppisääntöjä voi räpätä, opiskelijat voivat jatkaa toistensa tarinoita lisäämällä jokainen uuden sanan tai lauseen syntyneeseen ilmaisuun tai opettaja voi kertoa mielenkiintoista tarinaa ja luoda samalla muistipaikkoja opeteltaville kielioppirakenteille. Pohdittavaksi opettajalle Miten paljon kieliopillisia termejä käytät kielioppia opettaessasi? Olisi mahdollista korvata niitä joillakin muilla ilmaisuilla? Millaisilla tehtävillä voisit tukea näkö-, kuulo- ja tilannemuistia? Millaisia suullisia kielioppiharjoituksia sinulla on? 16

4.3.6 Suullisen tuottamisen tukeminen Miten suullisen tuottaminen vaikeudet ilmenevät? Lukiopiskelijalla ei ole tavallisesti kovin suuria vaikeuksia suullisessa tuottamisessa, vaan moni opiskelija on juuri siinä vahva. Jos auditiivinen kanava toimii tehottomasti, opiskelija prosessoi kuulemaansa hitaasti. Opiskelija ei tällöin erota äänteitä tai yksittäisiä sanoja. Opiskelija ei myöskään pysy mukana siinä, mitä keskustelukumppani sanoo, ja osa keskustelukumppanin viestiä saattaa kadota. Opiskelija reagoi hitaasti myös kuulemaansa omassa puheessaan: osa keskustelukumppanin viestiä saattaa kadota muistista ja oikeiden sanojen tavoittelu voi olla hidasta heikon työmuistin takia. Miten tukea suullista tuottamista? Ääntämistä ja puhumista pitäisi harjoitella paljon ja harjoitusten tulisi olla erilaisia: keskusteluharjoituksia, tilannereagointia, kompensaatiostrategioita, kiertoilmauksia, luovaa suullista tuottamista. Puheen pintasujuvuuden harjoittaminen tukee sekä kuullunymmärtämisen että tekstinymmärtämisen prosesseja. Sanojen erottaminen ja hahmottaminen sekä sanojen merkityksen koodaaminen kehittyy ja nopeutuu. Pintasujuvuutta voi harjoitella tehokkaasti puhumalla vierasta kieltä itsekseen kotona, autossa, kotiaskareita tehdessä, jolloin puheeseen yhdistyy liike. On tärkeätä, että suullisessa harjoittelussa on yh teys elävään elämään. On tärkeää osoittaa, mikä on ilmaisujen tarpeellisuus omassa viestinnässä, kun opiskelija esimerkiksi kertoo omasta itsestään, harrastuksistaan tai opinnoistaan. Oppitunneilla kannattaisi olla pitkiä suullisia jaksoja tai kokonaan suullisia tunteja. On tärkeää, että opiskelijat voivat keskittyä ilman paineita kuuntelemiseen ja puhumiseen, joten tällaisilla tunneilla opettajan ei pitäisi ottaa esille jotain uutta asiaa, jota auditiivisesti rajoittuneet opiskelijat eivät pystyisi sisäistämään. Puhumisen lisäksi opiskelijoilla tulisi olla paljon mahdollisuuksia kuunnella puhetta, joko opettajan tai äänitteen. Oppikirjan tekstiaines tulisi käydä läpi suullisesti, jotta opiskelija pystyy hahmottamaan, mikä siinä on olennaista. Opettajan tulisi käyttää vierasta kieltä mahdollisimman paljon eri kommunikaatiotilanteissa, muun muassa tauoista puhuttaessa, tehtävien annossa, jutustelussa. Pohdittavaksi opettajalle: Miten saisit suullistettua oppikirjojen tekstiä mahdollisimman laaja-alaisesti? Miten voisit tukea sellaisia opiskelijoita, jotka eivät ole tottuneet suulliseen ilmaisuun? 17

5 Opettajan huoneentaulu AIVO - Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut Kun opettajana otat huomioon opetustyöskentelyssä seuraavat huoneentaulun kohdat, voit helpottaa oppimisvaikeuksisen opiskelijan tuntityöskentelyä ja oppimista. Opettajan huoneentaulu Kerro kurssin alussa kurssin tavoitteet ja sisältö sekä kurssin suoritustavat ja arvioitavat oppimistehtävät. Kerro oppitunnin alussa, mitä tunnilla tehdään. Anna tarvittaessa tunneilla käsiteltävä materiaali opiskelijoille etukäteen. Käytä tunneilla vaihtelevia tehtäviä ja monipuolisia opetusmenetelmiä, kuten teoriaa ja käytäntöä vuorotellen ja yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentelyä. Luo tunneille tietyt rutiinit. Mieti, kuinka paljon käytät kurssilla/oppitunneilla luettavaa ja kirjoitettavaa tekstiä. Käy tunneilla ensin läpi tutut, helpot ja konkreettiset asiat ja sen jälkeen vasta tuntemattomat, vaikeat ja abstraktit. Lue ääneen kirjalliset ohjeet. Kirjoita suulliset ohjeet. Älä edellytä opiskelijoita lukemaan, kirjoittamaan ja kuuntelemaan yhtä aikaa. Opeta oppimisstrategioita. Luo oppitunneille avoin ja hyvä ilmapiiri. Näin opiskelija uskaltaa kysyä ja pyytää lisäaikaa. Kannusta ja rohkaise opiskelijaa, jotta hän oppii luottamaan omiin kykyihinsä. Anna tukiopetusta etukäteen (esim. valmentavat ja kertaavat kurssit). Anna opiskelijalle vaihtoehtoisia suoritustapoja osaamisen näyttämiseen (esim. suullisia kirjallisten sijaan) Anna kokeisiin ja tentteihin lisäaikaa 2. 2 Oma oppimisvalmentaja. Työkirja oppimisvaikeuksien kanssa selviytymiseen. 2010. 18

6 Materiaalivinkkejä AIVO - Aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut Verkkosivuja Opi oppimaan -projektin verkkopalvelu aikuisten oppimisvaikeuksista: www.opioppimaan.fi Esteetön opiskelu: esok.jyu.fi Paikalliset lukiyhdistykset: www.erilaistenoppijoidenliitto.fi Tietoa eri opiskelumahdollisuuksista: www.opintoluotsi.fi Ammattien vertailu: www.ammattinetti.fi Kirjallisuutta Erilaisen oppijan käsikirja. Luvuista lakeihin, kuntoutuksesta keinoihin. Erilaisten oppijoiden liitto ry. 2007. Halonen, M.: Aikuinen oppimassa. Lukemisen ja kirjoittamisen harjoituksia oppimisvaikeuksista kärsiville aikuisille. Opetushallitus. Gummerus. 1999. 19

LÄHTEET Kauppila, R. A. Opi ja opeta tehokkaasti. Psyykkinen valmennus oppimisen tukena. PS-kustannus. 2004. Kuntoutuspalveluita aikuisten oppimisvaikeuksiin. Opi oppimaan -hankkeen väliraportti. Yliopistopaino. 2009. Moilanen, K. Kielinavigaattori. Käytännön työvälineitä kielten opetukseen. WSOY. 2008. Moilanen, K. Yli esteiden. Oppimisvaikeudet ja vieraat kielet. Tammi. 2002. Nukari, J. Aikuisten oppimisvaikeuksien psykologinen arviointi. Yliopistopaino. 2010. Lukemalla ja tekemällä. Opettajan opas lukivaikeudesta ammatillisille oppilaitoksille. Toim. Kairaluoma et al. Niilo Mäki Insituutti. Kopijyvä. Jyväskylä. 2008. Oma oppimisvalmentaja. Työkirja oppimisvaikeuksien kanssa selviytymiseen. Opi oppimaan -hanke. Kuntoutumissäätiö. Yliopistopaino. 2010. Tukea ja palveluita nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin. Opi oppimaan -hanke. Yliopistopaino. 2009. 20