Tämä on päätöksen verkkoversio, jossa on otettu huomioon henkilötietolain (523/1999) tavoitteet yksityisyyden suojasta siten, että päätöksestä on poistettu valittajina olevien yksityisten henkilöiden nimet. KÄÄNNÖS PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen 14.12.2015 DNr:o YM4/5222/2014 ASIA Pohjanmaan vaihemaakuntakaavan 2 vahvistaminen VAHVISTETTAVAKSI SAATETTU PÄÄTÖS KAAVAN SISÄLTÖ LAUSUNNOT Sisäministeriö Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston päätös 12.5.2014 vaihemaakuntakaavan 2 hyväksymisestä. Pohjanmaan vaihemaakuntakaava 2. käsittelee tuulivoimaa. Sisäministeriö, puolustusministeriö, valtionvarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maaja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet maakuntakaavasta lausunnon. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriölle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen. Kaavasta on antanut lausuntonsa myös Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valtionvarainministeriö on ilmoittanut, että ei anna lausuntoa. Sisäministeriö on vaihemaakuntakaavalausunnoissaan kiinnittänyt huomiota tuulivoimaloiden aiheuttamiin onnettomuusvaaroihin, jotka tulisi ottaa vaihemaakuntakaavoissa kattavammin huomioon, koska esim. talvella tuulivoimalan lavoista saattaa irrota jäätä, joka voi aiheuttaa ihmisille vahinkoja. Toinen, joskin ehkä pienen todennäköisyyden riski, on tuulivoimalan jarrumekanismin rikkoutuminen, jolloin vaarana on jopa lapojen rikkoutuminen ja lapojen osien lentäminen satojen metrien päähän. Kolmas vaara on tuulivoimaloiden tulipalovaara, jota ei yleensä mainita lainkaan. Sisäministeriön näkemyksen mukaan ihmiset eivät tiedosta riittävästi näitä tuulivoimaan liittyviä riskejä. Pohjanmaan vaihemaakuntakaavassa tuulivoimalan lavoista talvella mahdollisesti irtoava jää on mainittu ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön liittyvissä kielteisissä vaikutuksissa. Lapojen rikkoutumisvaara on otettu sillä lailla huomioon, että asutukseen ja loma-asutukseen nähden sovelletaan 1000 metrin suojavyöhykettä. Erityisesti rakentamisaikaiset turvallisuusriskit liikenteelle on otettu kaavassa yleisellä tasolla huomioon. PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO www.ymparisto.fi
2 Puolustusministeriö Edellä mainittujen onnettomuusvaarojen takia sisäministeriön näkemyksen mukaan tulisi harkita riskien tiedottamista ihmisille ja vaara-alueiden merkitsemistä tuulivoimaloiden läheisyydessä. Puolustusministeriö esittää lausuntojaan seuraavaa: Saatuaan Pääesikunnan lausunnon, antaa puolustusministeriö asiasta oman lausuntonsa. Puolustusvoimien eri organisaatiot ovat vaihemaakuntakaavan eri valmisteluvaiheissa antaneet lausuntoja kaavasta. Kaavakartassa olevien tuulivoimaloiden alueita (tv-1 ja tv-2) koskevien merkintöjen kuvauksissa on todettu muun muassa, että merkinnällä osoitetaan maa-alueita, jotka soveltuvat merkitykseltään seudullisille tuulivoimapuistoille. Pääesikunnan näkemyksen mukaan, koska kaikkia tuulivoimaloiden vaikutuksia ei ole voitu selvittää riittävän tarkasti vaihemaakuntakaavan valmisteluvaiheessa, esitetty sanamuoto tulisi tarkentaa vastaamaan todellista tilannetta eli sitä, että tuulivoima- alueiden yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tehtävien tarkempien selvityksien perusteella on vasta mahdollista arvioida alueiden lopullinen soveltuvuus seudulliselle (vähintään 10 tuulivoimalaa) tuulivoimapuistolle. Vaikutuksien arviointi -osassa ei ole esitetty lainkaan arviota suunniteltujen tuulivoimaloiden vaikutuksista maanpuolustukseen. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 24 mukaan kaikessa alueiden käyttöä koskevassa suunnittelussa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Tuulivoiman rakentamista koskevien erityistavoitteiden lisäksi tulee ottaa huomioon myös maanpuolustusta ja sotilasilmailua koskevat erityistavoitteet (luku 4.2. toimiva aluerakenne ja luku 4.5 toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto). Pääesikunnan näkemyksen mukaan vaikutusten arvioinnissa olisi tullut arvioida ja myös esittää suunnitelman vaikutukset maanpuolustukseen (puolustusvoimien toimintaan). Pääesikunnan näkemyksen mukaan kaikkia Pohjanmaan liiton vastineessa esitettyjä asioita, jotka esitettiin Länsi-Suomen Sotilasläänin Esikunnan 25.11.2013 lausunnossa 2. vaihemaakuntakaavaehdotuksesta, ei ole huomioitu nyt lausuttavana olevissa hyväksytyn vaihemaakuntakaavan asiakirjoissa. Edellä olevaan viitaten puolustusministeriö on sitä mieltä, että vaihemaakuntakaavan asiakirjoissa ja suunnittelumääräyksissä ei ole riittävän selvästi esitetty puolustusvoimien lakisääteisestä toiminnasta mahdollisesti tuulivoimarakentamiselle aiheutuvia rajoitteita. Puolustusministeriö esittää tuulivoima-alueiden (tv) suunnittelumääräykseen täsmennystä "Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on selvitettävä tuulivoimaloiden vaikutukset ilmavalvontatutkiin ja puolustusvoimien radioyhteyksiin ja otettava huomioon puolustusvoimien toiminnasta aiheutuvat rajoitteet sekä pyydettävä puolustusvoimien lausunto". Opetus- ja kulttuuriministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt Museoviraston lausuntoa ympäristöministeriön vahvistettavana olevasta Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaavasta. Lausunto on annettu opetus- ja kulttuuriministeriölle 8.8.2014. Sen mukaan Museovirasto on antanut 18.4.2013 lausunnon kaavaehdotuksesta. Maakuntavaltuuston hyväksymässä kaavassa ei ole otettu huomioon Museovi-
raston esittämiä muutosehdotuksia eikä Museovirasto siten puolla kaavan vahvistamista näiltä osin. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhtyy Museoviraston näkemykseen siitä, että maakuntakaavan valmistelussa ei kaikilta osin ole riittävästi huomioitu valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön suojelua eikä se siten täytä maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 28 :ssä tarkoitettuja sisältövaatimuksia maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimisen osalta. Tällä perusteella kaava olisi jätettävä vahvistamatta Museoviraston poistettavaksi esittämien viiden tuulivoima-aluevarauksen osalta (Uudenkaarlepyyn Björkbackenin, Vaasan Torkkolan ja Kristiinankaupungin Metsälä-Norrvikenin tuulivoima-alueiden pienentäminen sekä Kattiharjun ja Naarajoen aluevarausten poistaminen). Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää, että asiasta tulee tarvittaessa neuvotella ministeriöiden kesken ennen kaavan vahvistamista koskevan päätöksen tekemistä. Museoviraston lausunto Museoviraston opetus- ja kulttuuriministeriölle antaman lausunnon mukaan Museovirasto oli esittänyt kaavaehdotusta koskeneessa lausunnossaan MV/65/05.02.00/2013 (18.4.2013), että maakuntakaavan kokonaisvaltaista ohjausvaikutusta, maankäytön ennakoitavuutta ja kulttuurimaiseman arvojen huomioon ottamista tulee parantaa vähintään seuraavin muutoksin: Maakuntakaavassa käsiteltävien tuulivoima-alueiden minimikoon raja tulee säilyttää luonnoksen mukaisena, valkoisten alueiden pienimuotoista tuulivoimarakentamista tulee ohjata yleismääräyksellä, viisi aluevarausta tulee poistaa kulttuuriperintö- ja maisema-arvojen perusteella ja kaavakartan tv-merkinnän suunnittelumääräykseen tulee lisätä arkeologisen ja muiden tarvittavien inventointien suorittaminen YVA-vaiheessa. Perusteluissaan Museovirasto toi esiin muun muassa seuraavaa: Pohjanmaan maakuntaan tavoitellun tuulivoimarakentamisen volyymi on suuri sekä yksikköinä laskettuna että suhteutettuna maakunnan pinta-alaan ja asukastiheyteen. Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan tehtävä on turvata myös hyvään elinympäristöön kuuluvat luonnonperintöön ja kulttuuriperintöön perustuvan maiseman ominaisluonteen ja sen erityispiirteiden riittävät säilymisedellytykset. Vaihemaakuntakaavassa osoitettujen tuulivoimapuistojen suuri määrä ja huomattava pinta-ala luovat epävarmuutta maakunnan ympäristön muutokseen ja maankäytön suunnitteluun, varsinkin kun noin puolet suunnitellusta tuulivoimasta on joustovaraa energiatavoitteiden arvioituun pinta- alatarpeeseen nähden. Museovirasto esitti kaavaehdotuksen lausunnossa (18.4.2013), että Uudenkaarlepyyn Björkbackenin, Vaasan Torkkolan ja Kristiinankaupungin Metsälä-Norrvikenin tuulivoima-alueita pienennetään, jotta sekä merkittävään arkeologiseen kulttuuriperintöön että Lappväärtinjoen, Lapuanjoen ja Kyrönjoen maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin ja RKY- alueisiin kohdistuvat haitalliset vaikutukset vähenisivät. Museovirasto esitti poistettavaksi Kattiharjun ja Naarajoen aluevaraukset, koska ne sijaitsevat Pohjamaalle hyvin leimallisten RKYkohteiden (Laihianjokivarren pohjalaistalot, Perttilänmäki ja Napuen taistelutanner, Isonkyrön keskiaikainen kirkko, Orisbergin ruukinalue) välissä ja niiden visuaalisilla lähialueilla. Edellä mainittujen kohteiden muodostamassa maisemakokonaisuudessa, Naarajoen pohjoispäässä on lisäksi Knaapi/Tuomaanmäki -nimellä tunnettu, kuusi pronssikautista hautaröykkiöitä käsittävä, ympäristöltään ja sijainniltaan näyttävä muinaisjäännös (muinaisjäännösrekisterissä 154010004). Viranomaisneuvottelussa 20.9.2013 Museovirasto toi esiin, että edellä mainitut, poistetuiksi esitetyt tuulivoima-alueet merkitsevät kokonaisuudessa sen verran pieniä aluesupistuksia, että 3
muutos hyvin mahtuu kaavaehdotukseen sisällytettyyn joustovaraan. Museoviraston esittämien muutosten merkitys on kuitenkin suuri. Ne parantavat hyvään elinympäristöön kuuluvan kulttuuriperinnön ja maiseman ominaisluonteen ja erityispiirteiden säilymisedellytyksiä vaarantamatta kuitenkaan maakunnallisia tai valtakunnallisia energiatuotantotavoitteita. Vaihemaakuntakaavan 18.2.2013 päivätystä ehdotuksesta annettiin 51 lausuntoa ja 39 huomautusta. Natura-arvion perusteella ELY-keskus esitti yhdeksän tuulivoima-aluetta poistettaviksi. Kaavaselostuksen mukaan eri tahoilta saatu palaute otettiin huomioon siten, että poistettiin kolme pienehköä tuulivoima-aluetta rannikon läheisyydestä. Lisäksi varmistettiin että tuulivoima-alueiden etäisyys maantiehen on vähintään 500 metriä ja että tuulivoima-alueet eivät sijaitse tärkeillä pohjavesialueilla. Muutokset arvioitiin niin vähäisiksi, että kaavan nähtäville pano uudestaan ei olisi välttämätöntä. Museoviraston muutosehdotuksia ei otettu huomioon kaavaratkaisussa. Museoviraston arvio maakuntakaavan vahvistamisesta: On erittäin tärkeää saada tuulivoimaloiden rakentamista ohjaava maakuntakaava Pohjanmaalle, kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen edistämiseksi ja kulttuuriperintö- sekä maisema-arvojen turvaamiseksi. Valitettavasti hyväksytty kaava ei sovita yhteen yhteiskunnan tärkeitä intressejä maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen sekä merkittävien arkeologisten kulttuuriperintökokonaisuuksien läheisyyteen sijoitettujen tuulivoima-aluevarausten osalta kaava ei edistä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, eikä kaavaa laadittaessa ole kiinnitetty erityistä huomiota maiseman- ja kulttuuriperinnön arvojen huomioon ottamiseen. Edellä esitetyn perusteella Museovirasto katsoo, ettei maakuntakaava täytä MRL 28 :n sisältövaatimuksia Museoviraston poistettavaksi esittämien tuulivoima-aluevarausten osalta eikä puolla tältä osin maakuntakaavan vahvistamista. Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan kaavan vahvistamiselle ei ole estettä. Ministeriö haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Pohjanlahden rannikko ja merialue olisivat tuulivoiman sijoittamiselle olosuhteiltaan kohtuullisen soveltuvaa aluetta. Maakuntakaavan sijoittamisessa on painotettu kuitenkin metsäisiä ylänköalueita lähellä jokilaaksoja ja -suistoja sekä laaksojen reunavyöhykkeitä, paljon alueita on päädytty sijoittamaan metsätalousalueille. Soveltuvaksi katsotut alueet on osoitettu usein etäälle olevasta siirtoverkostosta ja useissa tapauksissa kauas alueen asutuksen ja energiatarpeen kannalta keskeisiltä alueilta. Tällöin lisätään erityisesti maastoa voimakkaasti muokkaavien ja maa-alaa tarvitsevien rakenteiden ja energian siirtoverkoston ja tarvittavan tiestön rakentamistarvetta tai parantamista, mikä aiheuttaa pysyväisluonteisia haittoja maa- ja metsätaloudelle ja muulle maaseutuelinkeinotoiminnalle. Selänteille osoitettujen tuulipuistojen osittainenkin toteuttaminen olisi peruuttamaton muutos pohjalaiselle luonteenomaiselle maaseudulle. Tuulivoima-alueiden sijoituksen ja niiden seurannaisvaikutusten arviointia ei ole tehty maaseudun kehittämisen eikä maaseutuelinkeinojen osalta lyhyellä eikä pidemmällä aikajänteellä, vaikka toiminta vaikutuksineen tulisi olemaan pysyväisluonteista. Rakentamisen vaikutuksia ei ole tarkasteltu rakentamisesta ja energiansiirrosta alueille ja niiden hyödyntämiselle aiheutuvien pysyvien haittojen osalta. 4
Myöskään riittäviä arvioita metsätalouskäytöstä poistuvasta metsäalasta (ha) ei vaihemaakuntakaavassa ole kuitenkaan esitetty. Tuulivoima-alueiden sijoittuessa metsään, poistuu maa- ja metsätalousministeriön arvion mukaan metsää metsätalouskäytöstä noin 1720 ha, mikäli kaava toteutuu kokonaisuudessaan. Mikäli näistä toteutuisi tavoitteen mukaisesti puolet, tarkoittaisi tämä 860 ha:n maa-alaa. Tämän lisäksi tulee vielä uusien huoltoteiden, maakaapeleiden johtokäytävien ja sähkönsiirtoverkoston rakentamiseen tarvittava maa-alue, jonka määrää ei ole arvioitu. Kokonaisuudessaan poistuva pinta-ala on vähäinen ottaen huomioon koko maakunnan metsäpinta-alan, mutta merkittävä pinta-ala maankäytön muutoksessa. Koko maan tasolla toteutuvat tuulivoima-alueet tulevat näkymään merkittävänä tekijänä maankäytön muutoksen osalta kasvuhuonekaasujen laskennassa. Huolimatta siitä, että maakuntakaava toimii periaatteessa toteutukseen tähtäävän sijoittamisen mahdollistajana, tulee maakuntakaavan vaikutuksia voida arvioida riittävän laaja-alaisesti. Maakuntakaava-asiakirjoissa tulisi esittää tietoja tai arvioita erityisesti MRL:n 28 :n 3 momentin 1, 3 ja 5 kohdan seikoista ja siitä, miten 4 momentin alueiden käytön taloudellisuutta ja maanomistajille aiheutuvien haittojen osuutta on kaavassa tarkasteltu. Kaava-asiakirjoissa tulisi olla tietoa mm. tuulivoimasta maanomistajille koituvien haittojen korvausmekanismista tai esimerkkejä nykyisin käytössä olevista korvausmenettelytavoista. Vaihemaakuntakaavan kaavamääräysten mukaan (suunnittelumääräykset) tuulivoima-alueiden suunnittelussa on otettava huomioon ensisijaisesti mm. asutuksen ja loma-asutuksen ohella lähinnä maisema ja luontoarvot. Kuitenkin alkutuotannon, joka on alueella erityisen tärkeä maankäyttö- ja elinkeinomuoto, ja maa-aineksen oton edellytysten huomioon ottaminen jää vähäisemmälle painoarvolle ( on kiinnitettävä huomiota että edellytykset turvataan ). Vaihemaakuntakaavassa alueiden sijoitusta ja vaikutusarviointia olisi ollut tarpeen laajentaa rakentamisen ja energiasiirron lähiajan ja pitkäaikaisten vaikutusten osalta maaseutuelinkeinoille ja maanomistajille sekä selvittää kokonaisvaikutuksia talouteen. Liikenne- ja viestintäministeriö Liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon mukaan prosessin aikana on kuultu liikenteen hallinnonalan viranomaisia. Liikenne- ja viestintäministeriö on lausuntonsa valmisteluvaiheessa lisäksi kuullut erikseen Liikennevirastoa sekä Liikenteen turvallisuusvirastoa Trafia. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää hallinnonalansa yhteisenä lausuntona seuraavaa: Maakuntakaavalla on keskeinen rooli maakunnan kestävän kehityksen edellytyksiä määriteltäessä. Uusien ratkaisujen mahdollistaminen on yhtä tärkeää kuin olevien resurssien tehokas hyödyntäminen. Varsinkin Pohjanmaan monikeskuksisessa aluerakenteessa tämä edellyttää erittäin tarkkaa taajamatoimintojen kasvusuuntien, työpaikka-alueiden sekä kaupallisten palvelujen järjestämisen arviointia. Yhdyskuntarakenteen kehittämisellä on pyrittävä vähentämään liikennetarvetta, parantamaan liikenteen turvallisuutta ja edistämään julkisen liikenteen edellytyksiä. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että tuulivoimala-alueiden tv-1 ja tv-2 suunnittelumääräyksiin palautetaan viittaus tie-, rata- ja meriväylien sekä liikennejärjestelmien huomioon ottamisesta. Tämä on tarpeen, koska tällöin kaavamääräys vastaisi paremmin muiden maakuntien tuulivoimamaakuntakaavoissa omaksuttuja ratkaisuja kestävien liikenteen ja teknisen huollon järjestelyjen huomioon ottamisesta. Liikenneturvallisuuden ja energiahuollon toimivat liikennejärjestelyt tuulivoimaloiden suunnittelu- rakentamis-, ja huoltovaiheessa voitaisiin ottaa huomioon 2. vaihemaakuntakaavan suunnittelumääräyksessä esimerkiksi seuraavasti (lisäys kursiivilla): Alueiden suunnittelussa on otettava huomioon vaikutukset pysyvään asutukseen, loma-asutukseen, virkistykseen, maisemaan, 5
kulttuuriympäristöön, linnustoon, tie-, rata- ja meriväyliin sekä liikennejärjestelmiin ja pyrittävä ehkäisemään haitallisia vaikutuksia. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että lentoturvallisuuden takaamiseksi tuulipuistoalueilla kävisi ilmi alueen korkein mahdollinen estekorkeus merenpinnasta mitattuna. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö lausuu asiassa seuraavaa: Kaavaselostuksen liitteenä olevassa vaikutusten arvioinnissa ei ole erityisesti arvioitu kaavan vaikutusta ihmisten terveyteen. Terveyshaittojen (erityisesti melu- ja välkevaikutus) välttämiseksi yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa vaikutukset ihmisten terveyteen tulee ottaa erityisesti huomioon. Yleiset suunnittelumääräykset Maakuntakaavassa ei ole esitetty tuulivoimaa koskevia yleisiä suunnittelumääräyksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää välttämättömänä, että maakuntakaavaan lisätään yleinen suunnittelumääräys, joka koskee tuulivoimaloiden rakentamista. Yleisillä suunnittelumääräyksillä voidaan varmistaa, että myös tv-1 ja tv-2 alueiden ulkopuolelle rakennettavien alle 10 tuulivoimalaa käsittävien tuulivoimala-alueiden yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa otetaan ympäristö- ja terveysnäkökulmat huomioon. Suunnittelumääräyksissä tulee olla selkeä määräys siitä, että melu- ja välkevaikutusten haittojen ehkäisy varmistetaan. Tämä on erittäin tärkeää, sillä ilman edellä mainittua määräystä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa (esim. tuulivoimayleiskaavassa, asemakaavassa, rakennuslupamenettelyssä) voi jäädä tuulivoiman aiheuttama melu- ja välkehaitta arvioimatta maakuntakaavassa määriteltyjen tuulivoimaloiden alueiden ulkopuolella. Tuulivoimamelun aiheuttamien terveyshaittojen arvioinnin varmistaminen jo suunnittelua koskevissa määräyksissä on erittäin tärkeää myös siksi, että alle 10 tuulivoimalan tuulivoimaalueilla ei yleensä edellytetä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä eikä edes ympäristölupaa. Ilman edellä mainittua määräystä terveyshaitat voisivat jäädä siten kokonaan arvioimatta maakuntakaavassa määriteltyjen tuulivoimaloiden alueiden ulkopuolelle sijoitettavien tuulivoimaloiden osalta. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää, että kaavaan lisätään seuraavan sisältöinen yleinen suunnittelumääräys: Tuulivoimarakentamisen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on varmistettava, ettei asutukselle aiheudu melusta tai väikkeestä johtuvaa kohtuutonta rasitusta tai terveyshaittaa. Kirjauksella voidaan varmistaa se, että yksityiskohtaisessa suunnittelussa varmistetaan haitan arviointi niin terveyshaittojen ehkäisemisen näkökulmasta kuin kohtuuttoman rasituksen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että alle 10 tuulivoimalan alueilla vaikutusten arvioinnissa tulisi kuntien soveltaa ympäristölupamenettelyä terveyshaittojen ja kohtuuttoman rasituksen välttämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää, että tuulivoimaloiden alueiden (tv-1) ja (tv-2) suunnittelumääräyksiin sisällytetään yhdenmukaisesti edellä esitetty yleinen suunnittelumääräys. 6
7 Suojavyöhykkeet Maakuntakaavassa ei ole selvää määräystä suojaetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välille. Kaavaselostuksessa on mainittu, että tuulivoimaloiden ja taajamien välille on jätetty kilometrin suojaetäisyys, mutta vastaavasti selostuksessa todetaan, että alle 2 km etäisyydelle tuulivoimaloista sijoittuisi 2000 4000 asuntoa. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan suojavyöhykkeen jättäminen on hyvä asia, mutta tyypillisesti käytetty puskurivyöhyke asutukseen 1 km (taajamat, kylät, pienkylät) ja 0,5 km yksittäisiin asuntoihin sekä loma-asuntoihin ovat useissa tapauksissa liian pieniä etenkin nykyisten tuulivoimaloiden melu yms. vaikutusten näkökulmasta. Terveydensuojelulain mukainen terveyshaitan arviointi tehdään asuntokohtaisesti ja tästä syystä suojaetäisyyden tulisi olla sellainen, että sillä voidaan mahdollisimman varmasti välttää terveyshaittojen syntyminen myös yksittäisissä asunnoissa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole muuta huomautettavaa Pohjanmaan vaihemaakuntakaavasta. VALITUKSET Valittajat Valitusten sisältö Maakuntavaltuuston päätöksestä ovat valittaneet: 1. Metsähallitus/Pohjanmaan luontopalvelut 2. valittaja A 3. valittaja B 4. valittaja C 5. Yhteisellä valituskirjelmällä valittajat D ja E 6. Yhteisellä valituskirjelmällä valittajat F ja G 7. valittaja H 8. Yhteisellä valituskirjelmällä valittajat I ja J 1. Metsähallitus/Pohjanmaan luontopalvelut Valittaja vaatii, että Långmarken, Västervik, Arstu, Metsälä-Norrvikenin pohjoisosa, Peninkylä, Bredåsen, Moikipää ja Rajavuori tulisi poistaa kokonaan maakuntakaavasta. Lisäksi Metsälä- Norrvikenin eteläosan, Norrskogen-Hedetin, Pilkbackenin, Poikelin ja Söderskogin alueiden vaikutuksista tulisi tehdä tarkemmat selvitykset ennen alueiden osoittamista tuulivoimakäyttöön. Siten myös valittaja vaatii näitä tuulivoimaloiden alueita poistettavaksi kaavasta. Perusteluinaan valittaja esittää muun muassa seuraavaa: Tehtyjen selvitysten perusteella Metsähallitus katsoo, että seuraavien tuulivoima- alueiden suunnittelussa ei ole MRL 28 :n mukaisesti riittävästi huomioitu alueen luonnonarvoja, erityisesti linnustoa, eikä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita: Långmarken, Västervik, Arstu, Metsälä-Norrvikenin pohjoisosa, Peninkylä, Bredåsen, Moikipää ja Rajavuori. Metsähallitus katsoo, että em. alueet eivät sovellu tuulivoiman tuotantoon. Tältä osin Metsähallitus viittaa Natura - arvioinnista 5.2.2014 lausumaansa. Rajavuoren tuulivoima-alue tulisi poistaa kaavasta myös siksi, että alue on voimassa olevassa maakuntakaavassa merkitty matkailun vetovoima-alueeksi / matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi. Tuulivoiman sijoittaminen alueelle olisi ristiriidassa voimassaolevan maakun-
8 takaavan kanssa. Tältä osin Metsähallitus viittaa lausuntoon Rajavuoren tuulivoima-alueen osayleiskaavaehdotuksesta, 29.1.2014. Metsälä-Norrvikenin eteläosa, Norrskogen-Hedetin, Pilkbackenin, Poikelin ja Söderskogin osalta Metsähallitus katsoo, ettei kaava perustu riittäviin selvityksiin, erityisesti linnuston osalta. Alueiden ottaminen tuulivoimakäyttöön edellyttää tarkempia selvityksiä haitallisten luontovaikutusten välttämiseksi, joten alueet tulee tässä vaiheessa jättää pois kaavasta. Tältä osin Metsähallitus viittaa Natura-arvioinnista 5.2.2014 lausumaansa. Metsähallitus katsoo myös, että kaavan Natura 2000 -arviointi on puutteellinen, eikä kaava siten edellä esitettyjen alueiden osalta täytä luonnonsuojelulain 65 :n vaatimuksia. Metsähallituksen lausunto Pohjanmaan maakuntakaavan vaihekaavan 2 tuulivoima Natura 2000 arvioinnista Metsähallitus viittaa valituksessaan Natura -arvioinnista 5.2.2014 lausumaansa, jossa tuodaan esiin muun muassa seuraavaa: Arviointi perustuu laajan aineiston monipolviseen tarkasteluun mallinnusten avulla. Työssä on hyvin tuotu esille aineiston ja menetelmien rajoitteet ja epävarmuudet. Tämä on aiheellista, koska laskennallisilla menetelmillä saadaan yksinkertaistettuja ja jollakin todennäköisyydellä mahdollisia hahmotelmia, joihin oleellisesti vaikuttaa myös laskelmiin käytettävien lähtötietojen tarkkuus. Sekä laskelmat itsessään että niiden tulkintaan perustuvat johtopäätökset ovat siten kokonaisuudessaan suuntaa-antavia (joka usein kohdassa 3 mainitaankin, s. 3-6). Kokonaiskuvan muodostaminen on paikoin hiukan työlästä, koska lajien, muuton ja pesimiini sekä Natura- ja tuulivoima-alueiden välillä vuorotellaan paljon. Usein olisi pitänyt kertoa tarkemmin, mihin skenaarioon tai aineistoon tietty laskelma tai kuva perustuu. Alhaisemman väistökertoimen ja siten korkeamman törmäysriskin käyttö ei ole ongelma, mutta laskelmia heikentävät lähtötietojen tarkkuuden ja ajantasaisuuden ongelmat ovat. Seuranta, suositukset ja johtopäätökset on selkeästi muotoiltu. Epävarmuuksista johtuen varovaisuusperiaatteen käsitteen avaaminen (s. I) on paikallaan. Lopussa (s. 109) varovaisuusperiaatteen käytön maininnan yhteydessä kerrotaan, että "valtaosassa tapauksista todennäköiset vaikutukset tulevat jäämään pienemmiksi kuin tässä yhteydessä arvioidut vaikutukset, mutta myös päinvastaiset tapahtumat ovat mahdollisia ja "esitettyihin törmäysarvioihin ja niiden populaatiovaikutusennusteisiin ei kuitenkaan pidä suhtautua tarkkoina lukumäärinä johtuen suurista epävarmuustekijöistä. Nämä ovat hyvät toteamukset. Metsähallitus kuitenkin toteaa, että arviointi on puutteellinen kahdesta syystä: tuulivoimaa maakuntakaavan koko alueella ei ole riittävän perusteellisesti tarkasteltu, ja esitystekniikka on toistuvasti epätarkka antaen epäselvän käsityksen tehdyistä teoreettisista analyyseistä. Tarkastelusta puuttuvat kokonaan olemassa olevat tuulivoimalat sekä jo hyväksytyt ja suunnittelun asteella olevat tuulivoima-alueet, joita sijaitsee esimerkiksi merialueilla, Luonnonsuojelulain 65.1 :n mukaisesti Natura-arviointi on suoritettava, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentäisi suojelun perusteena olevia luonnonarvoja. Siten arvioinnissa on huomioitava myös arvioinnin kohteena olevan hankkeen ja muiden hankkeiden yhteisvaikutukset. Lisäksi ympäröivien maakuntien tuulivoima-alueiden esittäminen olisi auttanut kokonaiskuvan hahmottamista: esimerkiksi Etelä- ja Keski-pohjanmaalla on suunnitteilla useita tuulivoimahankkeita. Esitystekniikan ongelmia avataan lausunnon sivuilla 3-8.
9 Metsähallitus myös korostaa, että seuraavien seikkojen huolellinen ja kattava tarkastelu olisi tuonut arvioinnille huomattavasti lisäarvoa: 1) Menetelmät Käytettyihin arviointimenetelmiin sisältyy runsaasti olettamuksia, ne perustuvat epävarmoihin taustatietoihin, ja niiden esitystapa on puutteellinen. Käytetyt menetelmät eivät siten ole riittävän luotettavia vaikutusten arviointiin vaaditulla tarkkuudella. Keskeisten epävarmuustekijöiden alussa (s. 108) todetaan, että koska empiiristä havaintoaineistoa oli käytössä verraten vähän, puutetta on korvattu osin teoreettisilla malleilla. Metsähallitus huomauttaa, että teoreettiset mallit eivät korvaa empiiristä havaintoaineistoa, eikä niitä voi käsitellä samanarvoisina tietolähteinä. 2) Sähkönsiirto Suurjännitejohtojen tiedetään muodostavan linnuille merkittävän törmäysriskin, mutta arvioinnissa tätä riskiä ei ole tarkasteltu lainkaan. Nykyinen sähköverkko ja sähköasemat ovat olleet tiedossa, joten Natura-arvioinnissa olisi voinut ainakin karkealla tasolla hahmotella Naturaalueet, joiden kohdalla riskit voisivat olla mahdollisia. Lisäksi monet hankkeet ovat jo edenneet YVA- tai jopa kaavoitusvaiheeseen, joten konkreettista tietoa sähkönsiirtojärjestelyistä olisi ollut joiltakin alueilta saatavissa. 3) Linnusto Arvioinnissa on tarkemmin käsittelemättä, että SCI-alueilla (luontodirektiivin mukaiset alueet) voi esiintyä huomionarvoista, ml. alueiden suojeluperusteina oleville luontotyypeille ominaista lajistoa. Esimerkiksi SCl-alue Bredmossmyran on huomioimatta, vaikka se (ja pesivä, salassa pidettävä laji) on rajattu Längmarkenin tv-alueen sisälle. Myös FINlBA-alueet (Suomen tärkeät lintualueet) olisi pitänyt huomioida paremmin, sekä se, että jotkut lajit voivat olla törmäyksille alttiita linnun koosta huolimatta (esim. alueellisesti uhanalainen, metsissä asustava ja parvissa muuttava järripeippo). Arvioinnin aineistokuvauksesta (s. 2) toki selviää, että työssä keskityttiin tarkemmin vain SPA-alueisiin (lintudirektiivin mukaiset erityiset suojelualueet), SPA-alueiden tarkastelujen lisäksi arviointi sisältää silti paljon sellaista tietoa, joka tulisi huomioida maakuntakaavaa laatiessa muuallakin kuin vain lintudirektiivin mukaisilla Natura-alueilla. Metsähallitus on aiemmin tuonut esille, että vaihemaakuntakaavan vaikutusarviointiin pitäisi sisällyttää myös elinympäristön pirstoutumisen aiheuttaman vaikutuksen arviointi koko alueella. Esimerkiksi häiriötöntä elinympäristöä vaativien lajien kuten mehiläis- ja kanahaukan, metson ja pohjantikan kohdalla alueelliset vaikutukset voivat muodostua merkittäviksi. Maakunnan tasolla kansallisesti uhanalaisen ja alueellisesti uhanalaisen lajiston (Ympäristöopas [Suomen Ympäristökeskus 2007]; Lintujen alueellinen uhanalaisuus Suomessa [Rajasärkkä ym., Linnut vuosikirja 2012, BirdLife Suomi]) ja vuonna 2012 määritetyt Suomen vastuulajit olisi voinut lisätä tarkasteluun. Arvioinnissa olisi voinut myös tuoda esille, että parhaillaan on meneillään Naturatietokannan päivitys, jossa tarkistetaan Natura-alueiden luontotyyppi- ja lajitietoja. Samalla selvitetään Natura 2000-alueiden jako SPA- ja SCI-alueisiin ja päivitystarpeet, jotta Natura-verkosto varmistaisi kohdennetun suotuisan suojelutason. Kattavampi näkökulma olisi antanut maakunnan tasolla tehtävälle tarkastelulle huomattavasti lisäarvoa. Määritelmät Annetun tavoitteen mukainen merkittävä vaikutus Natura-alueen suojeluarvoihin on arvioinnin keskeisin ja tärkein määritelmä (kohta 2, sivu 1). Sivulla 35 mainitaan, että "merkittäviksi vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi muuttaa ekologista rakennetta tai toimintaa siten, että pitkällä aikavälillä laji ei todennäköisesti kykene Natura-alueella säilymään. Arvioinnissa ei kerrota, miten ja miksi juuri liilaan määritelmään on päädytty, tai mitä pitkä aikaväli tässä yhteydessä tarkoittaa. Metsähallitus katsoo asetetun kynnyksen olevan liian korkea, koska se tarkoittaa jo
esiintymän todennäköistä tuhoutumista. Merkittävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. vaikutuksen suuruus, vaikutuksen kohteena olevan lajin, luontotyypin tai muun luonnonarvon ekologinen tila ja merkitys ko. suojelualueella sekä herkkyys elinympäristömuutoksille. Siten jo elinympäristön laadun heikentyminen voi johtaa merkittäviin vaikutuksiin, vaikka laji ei olisikaan kokonaan vaarassa kadota alueelta. Numeerisia määritelmiä merkittävälle vaikutukselle löytyy kovasti etsimällä tekstin lomasta (s. 31 ja 109). Törmäysriskien laskennassa vaikutus lajille on määritelty merkittäväksi, jos Naturaalueella oleskelevalla yksilöllä on 10 % todennäköisyys menehtyä arvioitavien tuulivoimaalueiden voimaloihin vuodessa (kohta 7.4.1, s. 31), ja Natura-alueelle merkittäväksi vaikutukseksi on rajattu mallinnusten perusteella populaatioon kohdistuva 10 % kuolevuus vuodessa (kohta 10, s. 108). Puhutaan siis sekä merkittävästä vaikutuksesta yksilöiden kautta lajille sekä merkittävästä vaikutuksesta populaatiolle, eikä perustella, miksi juuri näihin numeerisiin kynnysarvoihin on päädytty. Merikotkan kannan kehityksen osalta myös todetaan (s. 28), että "Varovaisuusperiaatteen mukaan merkityksellisen lisäkuolleisuuden rajana voisikin pitää määrää, mikä puolittaisi kannan nykyisen kasvun. Tämä muotoilu herättää kysymyksen kriteerien määrittelyn yhdenmukaisuudesta, koska kannan kasvun puolitus ei liene aina sama kuin 10 % kuolevuus vuodessa. Käytetyt numeeriset määritelmät eivät vaikuta huomioivan riittävästi harvinaisten tai harvalukuisten lajien tilannetta, pitkäikäisten lajien sukupolven väliä eikä mahdollisten vaikutusten kertautumista. Kynnysarvoihin liittyen riskin täyttymisen vaatimia lentomääriä lajeittain ja alueittain on laskettu paljon (kohta 7.4.2., alkaen s. 35), ja usean lajin kohdalla on mainittu, etteivät lentotaajuudet todellisuudessa täyty (esim. s. 35, 36, jne.; sentään esim. laulujoutsenen kohdalla pesimäkauden ensimmäisen kuukauden osalta tätä pidetään mahdollisena, s. 38). Laskelmien pohdinnassa ei tuoda esille, että yksittäinen lintu voi törmätä roottoriin jo ensimmäisellä kerralla tuulivoima-alueen läpi lentäessään, ja mikäli esimerkiksi tietyllä Natura-alueella pesisi vain yksi pari tätä lajia, puolet ko. Natura-alueen populaatiosta olisi tällöin jo menetetty. Tulosten tulkinta ja niiden päätelmät ovat mallinnusten pohjalta tehtyjä asiantuntija- arvioita, ja kuten arvioinnissa oikein todetaan, vaikutusten merkittävyyteen vaikuttaa oleellisesti kyseisen lajin uhanalaisuus ja kannan tila sekä se, kuinka suureen lintumäärään vaikutus kohdistuu (sivu 21). Yksittäisellä Natura-alueella ei usein kuitenkaan esiinny kovin monta paria yksittäisestä lajista, etenkään harvinaisemmista lajeista. Arvioinnissa mainitaan, että harvinaiseen/harvalukuiseen lajiin kohdistuvat vaikutukset olisivat lähtökohtaisesti pienempiä, koska niitä esiintyy niin vähän että niiden todennäköisyys törmätä tuulivoimalaan on pieni (s. 12). Näin toki on, mutta oleellista olisi korostaa, että melko pienikin törmäysmäärä (esim. yksi lintu viidessä vuodessa) voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa merkittävästi harvalukuisen lajin elinmahdollisuuksiin yksittäisellä Natura-alueella (s. 12). Metsähallitus katsoo, että harvalukuisemman lajin kohdalla yhdenkin yksilön kuolleisuus voi aiheuttaa suurta hävikkiä ainakin paikallisesti, vaikka runsaslukuisen lajin kohdalla yksittäiset törmäyskuolemat olisivat vain pieni murto-osa koko muuttavasta populaatiosta. Tässä korostuu mittakaavan ja populaation määrittelyn tärkeys. Erityisesti kohtalaisen ja merkittävän vaikutuksen rajapinta on silti mielenkiintoinen, ja tässä tehtävänannossa erittäin tärkeä. Lintuihin kohdistuvia vaikutuksia on arvioinnissa jaoteltu myös kohtalaisiin, vähäisiin/lieviin vaikutuksiin sekä nolla-mahdollisuuteen, jossa vaikutuksia ei ole (7.4.2., sivu 35). Vaikutusluokat sanallisille määri telmineen olisi voinut antaa jo kohdassa 2 (sivu l), ja koska arviointi on perustettu laskennallisten mallinnusten päälle, myös kohtalaisten ja vähäisten/lievien vaikutusten luokituksille olisi pitänyt hahmotella numeeriset: määritelmät luokitusten tueksi. 10
Määritelmien väljä käyttö herättää kuitenkin paikoin lisäkysymyksiä: esimerkiksi kalasääsken törmäysriskien kohdalla (s, 45 46) käytetään määritelmiä "...ei uhkaisi merkittävällä tavalla, "Merkittävimmät vaikutukset... ja "Merkittävimmin tuulivoimalat uhkaisivat.... Merikotkan osalta mainitaan (s. 21 22, taulukko 2), että tuulivoimarakentamisen seurauksena merikotkan (vuosittainen lisäkuolleisuus 1,1 %) kannan lisäys vähenisi 18 % kymmenen vuoden aikana (arvioidaan merkittäväksi), ja että joutsenten sekä jo nyt taantuvien merihanhien ja metsähanhien osalta vaikutus olisi huomattava kun kannan lisäys vähenisi 6-12 %. Huomionarvoista on myös se, että arvioinnin ruotsinkielisessä versiossa huomattavasta vaikutuksesta tässä yhteydessä on käytetty termiä betydande. merkittävä. Taulukon 2 alla todetaan "Vaikutukset Natura- alueen kautta muuttavien lajien lintukantoihin jäävät pieniksi ja näin ollen Natura- alueella esiintyviin muuttolintuihin ei arvioida kohdistuvan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia., mutta tätä johtopäätöstä ei ole perusteltu millään tavalla. Vaikutusten on silti kerrottu korostuvan lajeilla, joiden kannat ovat väheneviä (kuten metsähanhi, merihanhi, naurulokki, mustalintu, piekana, kuikkalinnut, s. 21). Arvioinnissa käsitellään myös lintujen törmäysriskejä koko maakuntakaavan alueella vertaamalla lajien tai alueiden riskejä toisiinsa (esim. määritelmillä keskimääräistä vähäisempi, keskimääräinen ja keskimääräistä korkeampi riski), Tämä toki soveltuu lajien ja yksittäisten alueiden törmäysriskien vertailuun, kunhan huomioidaan itse mallinnuksen sisältämät yksinkertaistukset, tarkkuuden ongelmat ja todennäköisyydet. Metsähallitus kuitenkin muistuttaa, että yksittäisen lajin tai alueen riskin vertailu toisten lajien tai alueiden keskimääräiseen riskiin tai riskijärjestykseen ei suoraan vastaa koko maakuntakaavan tuulivoima-alueiden yhteisvaikutusten kysymykseen. Natura-arvioinnin tarkoitus on ennalta objektiivisesti arvioiden pystyä sulkemaan pois, että merkittäviä vaikutuksia syntyisi Natura-alueiden suojeluperusteena oleville luontotyypeille ja lajeille (esim. KHO:2008:72). Metsähallitus toteaa, että merkittävän vaikutuksen määrittely on haastavaa ja kuten yllä on todettu, tässä työssä sitä ei ole ratkaistu tyydyttävällä tavalla. Arvioinnissa vaikeus korostuu entisestään, koska se pohjautuu laskennallisiin todennäköisyyksiin mahdollisista vaihteluväleistä aina jossakin tietyssä skenaariossa. Johtopäätösten muotoilussa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota merkittävyyden määritelmän sisältöön: Jos merkittävistä vaikutuksista alueen luontoarvoihin ei olla varmoja, vaikutuksia pidetään merkittävinä. (sivu I). Lähtötiedot, menetelmät ja esitystekniikka Metsähallitus kiittää, että olemassa olevaa tietoa on pyritty täydentämään paikallistuntemusta omaavien tahojen kanssa. Huomion kiinnittää kuitenkin uhanalaisiin lajeihin liittyvien seikkojen (ks. tämä lausunto s. 3) lisäksi kalasääsken reviirien määrä (kuva 25): Rengastustoimiston petolinturekisterin mukaan kalasääsken pesiä ja sitä kautta myös reviirejä on huomattavasti enemmän Pohjanmaan maakunnan alueella kuin niitä arvioinnissa esitetään. Metsähallitus huomauttaa, että LSL 39 :n mukaan suurten petolintujen selvästi nähtävien ja säännöllisesti käytössä olevien pesien lisäksi rauhoitetun limuin asianmukaisesti merkityt pesäpuut on rauhoitettu. Lähteissä on myös epätarkkuutta: ristiriitaisesti sivun 2 tietojen kanssa sivulla 3 kerrotaan tietojen merikotkasta ja kalasääskestä olevan peräisin Metsähallituksen petolinturekisteristä. Metsähallituksella ei ole kyseistä rekisteriä Pohjanmaalta. Arvioinnin esittämiä tietoja (ainakin) kalasääsken reviireistä on syytä tarkistaa. Muuttolintujen kannalta keskeisimpänä pidetään kokonaisvaikutusten arviointia siitä, kuinka suuri maakuntakaavan mahdollistaman koko tuulivoimakapasiteetin oletettu vaikutus on eri lajien muuttokantoihin (s. 12). Metsähallitus on samaa mieltä, ja korostaa, että tarkempi menetelmän kuvaus ja tulosten esitys olisi ollut tarpeen. Nyt lukija ei voi olla varma, onko kokonaisvaikutusten arviointia tehty tarpeeksi kattavasti - esitetyn perusteella ei ole. Kyseessä ovat kuitenkin tehtävänannon kannalta työn tärkeimpiin kuuluvat analyysit, jotka olisi pitänyt avata ja 11
selostaa perinpohjaisesti. Kyseisen analyysin tärkeimpiä esityksiä on kuva 20 (s. 18), mutta ei kerrota, näytetäänkö siinä taulukon 1 (josta puuttuvat yksilömäärät ja alueen kattavuus) väistämiskerrointen mukaiset törmäysten määrät törmäyslaskelmista käyttäen palkin ylärajana 90/95 % ja alarajana 98 %? Kuvassa 20 esitetään myös naurulokki, vaikka tekstin mukaan siitä oli saatavilla tietoja vain Suupohjan alueelta: asetelma ei täten ole vertailukelpoinen, ja naurulokin kuolleisuuslukujen esittäminen samassa kuvassa muiden lajien kanssa on harhaanjohtavaa. Sama koskee piekanaa, mikäli siitä on ollut tietoja vain kuvan 12 osoittamalta alueelta. Tuulivoima-alueiden kokonaisuuden aiheuttamia kertautuvia häiriö- ja este vaikutuksia maakunnan tasolla on pohdittu paikoin asiallisesti (s. 12 ja 24), mutta sopivien menetelmien puuttuessa niitä ei ole numeerisesti analysoitu, eikä niihin ole yhdistetty tutkimusviitteitä. Siksi onkin erikoista, että estovaikutuksen johdosta lentoreittien mahdollista muuttumista ja sen ennakoimisen vaikeutta pohditaan ensin hyvin (s. 24), mutta silti kovin yleisellä tasolla todetaan "Lepäilyyn ja ruokailuun soveltuvia, korvaavia peltoalueita on todennäköisesti riittävästi tarjolla (s. 24, 115) ja Muuttoreittien mahdollisilla, paikallisilla siirtymisillä ei oletettavasti ole suurta merkitystä pitkillä muuttomatkoilla (s. 17), perustelematta kumpaakaan toteamusta millään tavalla. Ihmisen näkökulma soveltuvasta peltoalueesta ei välttämättä ole yhdenmukainen lintujen näkökulman kanssa. Tuulivoima-alueiden kokonaisuuden mahdollisesti aiheuttamia kertautuvia estevaikutuksia pidetään arvioinnissa kuitenkin toisaalla hyvin mahdollisina, suurimpina erityisesti Kristiinankaupungissa (s. 24), ja kohtalaisina yksittäisille Natura-alueille (s. 24. 115). Metsähallitus kiinnittää huomiota myös arvioinnin tarkastelualueen kuvaan 3 (sivu 8), joka antaa epätarkan käsityksen alueesta. Kuten jo työn puutteena alussa mainittiin, kuvasta puuttuvat maakuntakaava-alueen ja lähiympäristön jo olemassa olevat tuulivoimalat, jo hyväksytyt tuulivoima-aluevaraukset, sekä erityisesti merelle suunnitteilla olevat tuulivoima-alueet. Kartalla esitetty nimistö ja väritys eivät vastaa kaikin osin tekstissä esitettyä (keltaisella on merkitty vain 12 tv-aluetta, kun tekstissä (s. 7) niitä kerrotaan olevan 15; nimeämättä ovat tuulivoima-alueista Töjby ja Svalkulla sekä pienet Natura-alueet Degermossen, Kaijan Kryytimaa ja Metsäkylän metsä; Natura-alue Södra Statsfjärden-Söderfjärden-Öjen on nimetty Sundominlahdeksi; punainen värikoodi viittaa vain SPA(/SCI)-alueisiin, kun taas vihreänruskealla koodattuja SCI-alueita (ja muita suojelualueita) ei selitetä). Kartalla olisi voinut myös esittää FINIBA-alueista ainakin Suupohjan metsät. Tuulivoimaloille herkkien lajien päämuuttoreittien sijoittumista keväällä ja syksyllä Pohjanmaalla on havainnollisesti osoitettu karttakuvilla (s. 13-7); pääosin meren puolella ja mantereen puolella muuttavat lajit erottuvat myös hyvin. Käytettyjen viivatyyppien ja värirastereiden yhdenmukaistaminen selitteilleen olisi selkeyttänyt ilmaisua. Muuttavien populaatioiden yksilömäärien kerrotaan tekstissä perustuvan Pohjanmaan maakuntakaavan linnustoselvityksessä tehtyihin tiheysarvioihin (s, 6); viitataanko tällä sivulla 2 kerrottuihin lintutieteellisiin yhdistyksiin, WWF:n merikotkatyöryhmään ja Helsingin yliopiston eläinmuseoon? Kaikkiaan lähtötietoja, menetelmiä ja niissä käytettyjä kertoimia sekä tulosten esitystapaa olisi pitänyt tarkentaa läpi työn. Toistuvat esitystavan epätarkkuudet kertovat vähintään huolimattomuudesta: asianmukainen ja luotettava esitystapa kuuluu raportoinnin perusteisiin sivumäärän ollessa toissijainen mittari. Myöskään kuvan merkitystä kokonaiskäsityksen muodostamisessa ei pidä väheksyä. Koska arvioinnissa ei kuvata riittävällä tarkkuudella alkuperäisaineistoa, laskelmia lähtötietoineen eikä tuloksia, lukija ei voi itse varmistua menetelmien ja tulosten tulkinnan asianmukaisuudesta. Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin Arvioinnissa määritellään luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten jäävän kaikkiaan vähäisiksi (s. 10 12). Tuulivoima-alueet sijaitsevat pääosin kohtuullisen etäällä Natura-alueista, ja suorat 12
vaikutukset luontotyyppeihin eivät myöskään Metsähallituksen näkemyksen mukaan ole kovin todennäköisiä. Neljän pienikokoisen Natura-alueen vesien valumareitit esitetään kartoilla (kuva 4), joiden perusteella vaikuttaa siltä, että mahdolliset haitalliset vaikutukset voidaan aikanaan estää yksityiskohtaisemman suunnittelun avulla. Metsähallitus korostaa tuulivoima-alueille jatkossa tehtävien laji- ja luontotyyppiselvitysten merkitystä, ja erityisesti pienikokoisten suojelualueiden huomioimista riittävien suojavyöhykkeiden avulla. Arvioinnissa mainitaan luontodirektiivin liitteen 11 tai IV tarkasteltavista eläinlajeista maakuntakaavan Natura-alueilla esiintyvän tietolomakkeiden mukaan vain liito-orava, susi ja ilves (kohta 6, s. 9), ja vaikutuksia arvioidaan vain näihin lajeihin. Metsähallitus toteaa aineiston mahdollisesti vanhentuneeksi ja tarkennuksia kaipaavaksi, mutta arvioinnin päätelmät suden, ilveksen ja liito-oravan suhteen tässä vaiheessa asiallisiksi. Lepakoita ei kuitenkaan ole otettu tarkasteluun mukaan. Maakunnan yleispiirteisellä tasolla on sinänsä perusteltua jättää liitteen IVa lajien (mm. liito-orava, lepakot ja viitasammakko) esiintymisen tarkastelu tulevien yksityiskohtaisten suunnitelmien selvitettäviksi, mutta koska muuttoreitit ovat olennainen osa maakuntatasoa, lepakoiden huomioimisia olisi voinut pohtia enemmän. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Laajemmalti tarkasteltuna lepakoiden muuttoreiteistä ja pesäpaikoista ei ole tarkkaa tietoa saatavilla, mutta jo tiedon puute osaltaan painottaa varovaisuusperiaatteen noudattamista mahdollisten muuttoreittien huomioimisessa. Metsähallitus katsoo, että kaavatyöhön olisi pitänyt sisältyä lepakoiden tärkeiden muuttoreittien ja ruokailualueiden sekä levähdysalueiden (päiväpiilot ja lähialueet) tarkastelu. Esimerkiksi Satakunnan tuulivoima-vaihemaakuntakaavaa varten lepakoiden muuttoreittejä on selvitetty (Ilmatilan valtiaat - Linnuston ja lepakoiden huomioiminen tuulivoimasuunnittelussa Satakunnassa, seminaari 26.3.2013, Pori). Vaikutukset linnustoon Arvioinnin mukaan valtaosa tarkastelluista tuulivoima-alueista saattaa aiheuttaa kohtalaisia vaikutuksia joillekin pesiville lintulajeille sekä muuttaville suurille ja erityisesti taantuville lintulajeille (kohdat 7, 8 ja 9). Merikotkan ja kalasääsken suhteen tuulivoima-alueiden vaikutuksia arvioidaan usein paikkakohtaisesti ja merikotkalle myös tuulivoimakokonaisuuden yhteisvaikutuksena jopa merkittäviksi (s. 116). Työssä on tuotu myös esille alueilla lentävän muitakin lintuja joita ei tässä arvioinnissa ole otettu mukaan, mutta jotka nostavat mahdollisesti törmäävien lintujen määriä (esim. kiertelevät kalasääsket, s. 30), ja todetaan, että Natura-alueiden linnustoon voi vaikutuksia aiheutua myös kohtalaisen kaukana sijaitsevista tuulivoimala-alueista erityisesti pesivien lintujen ruokailulentojen yhteydessä (s. 116). Turvaetäisyyksien petolintujen pesiin sekä Suupohjan tuulivoima-alueiden kaventamisen ja tuulimyllyjen sijoittamisen lentoreittien suuntaisiksi katsotaan riittävän mahdollisten haitallisten vaikutusten vähentämiseksi (s. 1 10). Arvioinnin perusteina ovat kuitenkin epävarmaan lähtötietoon perustuvat sekä epätarkasti ja paikoin jopa harhaanjohtavasti esitetyt laskelmat, epävarmuus tuulivoimakokonaisuuden aiheuttamista häirintä- ja estevaikutuksista ja puutteellinen tuulivoima-alueiden kokonaisuus. Lisäksi tieto lepakoista ja kattavammin koko linnustosta puuttuu. Yhteenvedossa ei enää palata luokitusten vaikeuteen eikä korosteta kohtalaisiksi vaikutuksiksi luokiteltujen mahdollisuuksien suurta määrää. Metsähallitus katsoo, että arvioinnin suuntaa-antavien laskelmien tulkinta ei täytä varovaisuusperiaatetta, ja viittaa arvioinnin sivulla 1 esitettyyn määritelmän sisältöön: "Jos merkittävistä vaikutuksista alueen luontoarvoihin ei olla varmoja, vaikutuksia pidetään merkittävinä. Metsähallitus ei pidä arvioinnin ehdotuksia haitallisten vaikutusten vähentämiseksi riittävinä. 13
14 Kuten ELY-keskus omassa lausunnossaan, myös Metsähallitus katsoo arviointiraportin ja käytettävissä olevien linnustotietojen perusteella sekä varovaisuusperiaatteen huomioiden, että maakuntakaavasta tulee poistaa kokonaan seuraavat Suupohjan muuttokäytävässä sijaitsevat tuulivoima-alueet: Långmarken, Västervik, Arstu, ainakin Metsälä-Norrvikenin pohjoisosa, Peninkylä, Bredåsen ja Moikipää. Jatkoselvitysten perusteella ratkaistaan Rajavuoren hankkeen mahdollisuus. Näiden riskialttiimpien alueiden poistaminen "pullonkaulasta turvaa rannikolle tuulivoimasta vapaan ja leveän muuttokäytävän kerääntymisalueineen, joka on kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeä monille muuttolintulajeille (valtaosin lintudirektiivin 4.2 artiklan tarkoittamat muuttolinnut), sekä lähistöllä sijaitsevien Natura-alueiden linnustoa. Metsähallitus myös katsoo, että erityisesti muuttokäytävälle sijoittuvien Metsälä-Norrvikenin eteläosan, Norrskogen-Hedetin, Pilkbackenin, Poikelin ja Söderskogenin alueet eivät ole linnustolle riskittömiä. Näiden alueiden tarkemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää erityishuomiota petolintujen pesiin ja lentoreitteihin sekä jättää merenrannasta mantereen puolelle vähintään 5-10 kilometrin levyinen vapaa muuttokäytävä. Metsähallitus korostaa lopuksi, että vaihekaavan tuulivoima-alueiden rajaukset tulee muotoilla siten, että ne eivät ole päällekkäisiä luonnonsuojeluun varattujen alueiden kanssa. Suojelualueisiin ja muihin monimuotoisuudeltaan tärkeiksi havaittuihin alueisiin tulee huomioida riittävät suojaetäisyydet. Pohjanmaan tuulivoima-alueet on myös pääosin sijoitettu metsäisille seuduille, joten on erittäin tärkeää ehkäistä elinympäristöjen pirstoutumista säilyttämällä maakunnassa vielä olemassa olevien laajojen metsäalueiden yhtenäisyys suunnittelun avulla. Metsähallituksen valitusoikeus Metsähallitus hallinnoi ja hoitaa valtion omistuksessa olevia luonnonsuojelualueita ja luonnonsuojeluun varattuja alueita. Metsähallituksen hallinnassa on useita luonnonsuojeluun varattuja kiinteistöjä tässä valituksessa käsiteltyjen tuulivoima-alueiden vaikutusalueella, minkä vuoksi Metsähallitus katsoo olevansa asiassa asianosainen. 2. valittaja A Valittaja vaatii, että maakuntavaltuuston päätös 12.5.2014 on kumottava. Perusteluinaan valittaja esittää muun muassa seuraavaa: 1. Esteellisyys: Maakuntahallituksen jäsen Håkan Antfolk oli 17.12.2012 mukana käsittelemässä 156 :ää, joka koskee Pohjanmaan maakuntakaavan vaihekaavaa 2, Uusiutuvat energiamuodot ja niiden sijoittuminen Pohjanmaalla / Vastine luonnoksesta annettuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin. Håkan Antfolk itse tai lähisukulaiset omistavat vaihekaavaan 2 sisältyviä alueita. Alue kattaa ainakin niin kutsutun Långmarkenin alueen Kristiinankaupungissa. Håkan Antfolk on katsottava esteelliseksi, koska hän oli läsnä vaihekaavan 2 valmisteluvaiheessa ja hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa luonnoksesta annettuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin. Viittaan tässä kuntalain 52 :ään (esteellisyys) ja hallintolain 28 :ään (esteellisyysperusteet). Tässä tapauksessa vaarantuu luottamus Antfolkin puolueettomuuteen sen laajemmassa merkityksessä. Valittaja viittaa Pohjanmaan liiton hallituksen esityslistaan 17.12.2012. 2. Esteellisyys: Kristiinankaupungin tekninen johtaja Joakim Ingves on vastannut vaihekaavan 2 tiettyjen osien valmistelusta ennen Kristiinankaupungin kaupunginhallituksen kokousta 8.4.2013. Kyse on seuraavista kohdista: 134 UPM Kymmene Oyj; anomus yleiskaavan laatimisesta Metsälän tuulivoima-aluetta varten; 137 Lausunto YVA-selostuksesta: CPC Finland Oy, Lapväärtin ja Lakiakankaan tuulivoimapuistot; 138 Aloite tuulivoima-alueen sisällyttämisestä
2. vaihemaakuntakaavaan ja 139 Lausunto vaihemaakuntakaava 2:n ehdotuksesta; Uusiutuvat energiamuodot ja niiden sijoittuminen Pohjanmaalla. Joakim Ingvesin on katsottava olleen esteellinen valmistelijana ja kokouksen läsnäolijana, koska hänen veljellään ja lähisukulaisilla on maita alueilla, joita vaihekaava 2 koskee. Viittaan tässä kuntalain 52 :ään (esteellisyys) ja hallintolain 28 :ään (esteellisyysperusteet). Tässä tapauksessa vaarantuu luottamus Ingvesin puolueettomuuteen sen laajemmassa merkityksessä. Valittaja viittaa kaupunginhallituksen kokouksen osanottajaluetteloon 3. Vaihemaakuntakaavassa 2 ei oteta huomioon luonnonsuojelulain 47 :ää. Kristiinankaupungissa on useita merikotkareviirejä, joita vaihemaakuntakaavassa 2 ei ole otettu riittävästi huomioon. Luonnonsuojelulain 47 :n mukaan merikotkan kaltaisen lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. 4. Maakuntavaltuuston päätös on lainvastainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 :n, joka koskee maakuntakaavan sisältövaatimuksia, mukaan huomiota on kiinnitettävä muun muassa siihen, että alueiden käyttö on ekologisesti kestävää ja että maisemaa, luonnonarvoja ja kulttuuriperintöä vaalitaan. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Maakuntavaltuusto ei mielestäni ole täyttänyt edellä mainitun MRL 28 :n sisältövaatimuksia. Viittaan tekstiin valtuuston jäsenen Bernhard Utterin eriävään mielipiteeseen kaavasta. Maakuntavaltuusto ei myöskään ole ottanut huomioon ELY-keskuksen 3.10.2013 antamaa lausuntoa vaihekaava 2:n vaikutuksesta Natura 2000 -alueisiin. ELY-keskuksen päätelmä on, että Långmarken, Gillermossen, Blaxnäs, Vestervik, Arstu, Metsälä-Norrvikenin pohjoisosa, Peninkylä ja Bredåsen tulee poistaa vaihemaakuntakaavasta 2. Långmarken, Vestervik, Arstu, Metsälä- Norrvikenin pohjoisosa ja Peninkylä Kristiinankaupungissa on kuitenkin otettu mukaan kaavaan. 3. valittaja B Valittaja vaatii, että tuulivoimaloiden alue numero 15 (Moikipää) Moikipään ja Petolahden kylissä kokonaisuudessaan poistetaan vaihemaakuntakaavasta ja että kaava ei saa tulla voimaan, ennen kuin kaikki mahdolliset valitukset on käsitelty loppuun ympäristöministeriössä tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vaatimuksensa perusteluina valittaja esittää muun muassa otteita 2. vaihekaava-asiakirjoista, jotka valittajan mukaan vahvistavat, ettei alue sovellu tuulivoimalle. Perusteluinaan valittaja esittää muun muassa seuraavaa: Yleistä Pohjanmaan liitto hyväksyi valtuustossaan 12.5.2014 Pohjanmaan maakuntakaavan vaiheen 2, joka jätettiin ympäristöministeriölle lopullista vahvistusta varten. Valmisteluprosessissa tehtiin yleinen vaikutusten arviointi sekä aluekohtainen vaikutusten arviointi. Kaavassa on myös kuvailtu erittäin tarkasti kaavan tavoitteenasettelu. Suorat lainaukset vaihemaakuntakaavasta 2 ja vaikutusten arvioinnista on tässä valituskirjelmässä merkitty kursiivilla: Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten tarpeet tyydyttävän elinja toimintaympäristön luomista, yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta, rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista, luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä, ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä, 15
luonnonvarojen säästeliästä käyttöä, yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista, yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, palvelujen saatavuutta, liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. MRL:n 25 :n mukaan maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Kaavamääräyksen mukaan alueiden suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on kiinnitettävä huomiota: pysyvään asutukseen ja loma-asutukseen, virkistykseen, meluun, maisemaan, kulttuuriympäristöön eli kulttuurimaisemaan, rakennettuun kulttuuriympäristöön ja arkeologiseen kulttuuriperintöön, luontoon, linnustoon ja luontodirektiivin liitteessä IV a mainittuihin lajien esiintymisen turvaamiseen, lentokenttien lentoesterajoituksiin, puolustusvoimien toiminnan turvaamiseen sekä alkutuotannon (erityisesti turkistarhaus) ja maa-ainesten oton edellytysten turvaamiseen. Pohjanmaalla asutus on perinteisesti asettunut viljaviin jokilaaksoihin ja -suistoihin. Kylät noudattavat maiseman muotoa, ryhminä tai leveinä nauhoina. Rannikolle on rakentunut tiiviitä kyläryppäitä kalatuselinkeinon myötä. Elinkeinorakenteen muutosten myötä asutus keskittyi kaupunkeihin ja maaseututaajamiin ja sen seurauksena kylärakenne harventui. Rannikolla ja saaristossa on nykyään runsaasti vapaa-ajan asutusta. Lähin taajama Petolahti sijoittuu noin 3 kilometrin etäisyydelle alueesta, ja lähin kylä Moikipää on noin kahden kilometrin etäisyydellä alueesta. Tuulivoimala-alueella ei ole asuinrakennuksia, mutta lähistöllä alle kahden kilometrin säteellä on noin 310 asuntoa, joista 80 on vapaa-ajan käytössä. Nopea maankohoaminen, noin 8 mm vuodessa, yhdistettynä loivapiirteiseen maastoon muuttaa jatkuvasti rannikkoa ja saaristoa. Sen seurauksena muodostuu fladoja ja kluuvijärviä, jotka ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ekosysteemejä. Merenkurkun saaristo on erityisen arvokas ja monimuotoisuudeltaan rikas alue Merenkurkun saaristossa. Ainutlaatuisen geomorfologiansa ansiosta se on hyväksytty Suomen ensimmäiseksi luonnonperintökohteeksi. Vaikutusten arvioinnissa ja suunnitteluvaiheessa on käytetty virheellistä etäisyyttä Petolahden taajamaan. Petolahden taajama on noin 2 kilometrin etäisyydellä alueesta. Lisäksi vaikutusten arvioinnissa ei ole myöskään huomioitu sitä, että Granskogin (etäisyys 900 metriä) ja Råbackenin (etäisyys 1,3 kilometriä) kylät ovat todella lähellä. Koska etäisyys on tärkeä arvioitaessa jättiläismäisten tuulivoimaloiden melua, varjoja ja muita haittoja, on myös tärkeää, että nämä etäisyydet ovat oikeat ja että kaikki taajamat on huomioitu. Tuulivoima-alue 15 Moikipään-Petolahden alueella sijaitsee aivan tämän kuuluisan Unescon maailman luonnonperintöalueen läheisyydessä ja vaikuttaa huomattavasti maailman luonnonperinnön maisemakuvaan ja maailmanperintöympäristöön. Ympäristöministeriö päivittää parhaillaan valtakunnallisesti arvokkaita kulttuurimaisemia. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus inventoi kulttuurimaisemat Pohjanmaan osalta vuonna 2013. Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuurimaisemat ovat Pohjanmaalla ensisijaisesti jokimaisemia, kyläasutusta saaristossa ja pitkin rannikkoa sekä laajoja lakeuksia, jotka aikaisemmin olivat merialueita mutta maankohoamisen sekä kuivatusten kautta viljelykäyttöön otettuja. Moikipään ja Petolahden kylät täyttävät kaikki nämä edellä olevassa tekstissä mainitut kriteerit ja ovat siten arvokkaita kulttuurimaisemia, ja maisemakuvan säilyttäminen on erityisen tärkeää. Kohteiden maisemakuva ja historiallinen ilme voivat muuttua tuulivoimarakentamisen seurauksena. 16
17 Aluetta ympäröi neljä arvokasta kulttuuriympäristöä, ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Korsnäsin kunnan ainoat vaellusreitit Kipprotvägen ja Waterloo-reitti sekä kunnan ainoa ulkoilualue Waterloo. Perusteluni: tuulivoima-alueen (15) läheisyys sekä asutukseen, kulttuuriympäristöihin, kulttuurimaisemiin että Unescon maailman luonnonperintöalueeseen osoittaa, että alue on erittäin herkkä ja että mahdollinen tuulivoimatuotanto vaikuttaa paljon lähiympäristöön. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. Sopivien tuulivoima-alueiden valinta kaavaselostuksen mukaan Vaihemaakuntakaavan tuulivoima-alueiden valinta perustuu aiemmin tehtyihin selvityksiin, tämän kaavan pohjaksi tehtyihin selvityksiin sekä kaavan vaikutusten arviointiin. Alueiden valinta perustuu osin myös vireillä oleviin tuulivoimahankkeisiin ja ensisijaisesti niiden yhteydessä tehtyihin vaikutusten arviointeihin ja selvityksiin. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu ne tuulivoima-alueet, joilla on parhaat edellytykset seudullisesti merkittävien tuulivoimapuistojen rakentamiseen Pohjanmaalla. Tuulivoima-alueesta Moikipää-Petolahti, nro 15, tehdyissä vaikutusten arvioinneissa on tullut esiin seuraavat vahvat argumentit, jotka vahvistavat, ettei alue sovellu tuulivoimalle: 1. Maisemakuva Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimarakentamisen näkyvimmät vaikutukset kohdistuvat maisemaan. Tuulivoimaloiden koon vuoksi niiden visuaalinen vaikutus ulottuu laajalle alueelle. Vaihemaakuntakaavan toteuttaminen tulee muuttamaan mittavasti maakunnan yleistä maisemakuvaa. Maisemavaikutuksia syntyy erityisesti maakunnan eteläosaan, jonne on osoitettu eniten tuulivoimalle soveltuvia alueita. Maisemavaikutuksia voi pitää merkittävimpinä, mikäli ne kohdistuvat arvokkaaksi ja herkäksi luokiteltuihin maisemakohteisiin, joita ovat erityisesti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kulttuurimaisema-alueet, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), saaristomaisemat ja muut maisemallisesti eheät vesistömaisemat sekä erämaiset luonnonmaisemat kuten suojellut laajat avosuot. Kaavaratkaisussa tuulivoimaloiden alueita ei ole osoitettu näille alueille eikä UNESCOn maailmanperintökohteeseen tai sen lähialueelle. Tuulivoimalat tulevat muuttamaan alueen maisemaa. Avoimia peltoalueita asutuksen ja tuulivoimaloiden välissä on runsaammin vain Petolahden jokilaaksossa sekä vähäisessä määrin Långbackenin ja Råbackenin kylissä. Täällä maisemavaikutusten merkittävyyttä korostaa se, että Råbackenin kylä ja Petolahden kirkonseutu sekä Lolaxin raittiasutus on maakuntakaavassa osoitettu maakunnallisesti arvokkaiksi kulttuurimaisema-alueiksi. Maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun Vägvikenin satamaan voimalat eivät todennäköisesti näy, koska välissä ei ole avonaisia alueita. Perusteluni: tuulivoima-alue 15 sijaitsee aivan Råbackenin, Petolahden ja Lolaxin vieressä ja muodostaa näin ollen niiden keskelle alueen, joka vaikuttaa merkittävästi arvokkaisiin kulttuurimaisemiin. Lisäksi alue sijaitsee aivan Unescon maailman luonnonperintökohteen vieressä. Koska tuulivoimaloiden konehuone on jopa 140 metrin korkeudessa ja niiden kokonaiskorkeus on yli 200 metriä, mikään metsä ei voi suojata, ja tuulivoimalat tullaan
varmaankin näkemään ongelmitta kaikista kylistä ja tärkeistä satamista, ja ne tulevat vaikuttamaan huomattavasti kulttuurimaisema-alueisiin. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. Tuulivoimaloiden ei arvioida näkyvän myöskään Åminnen kalasatamaan, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde. Näkymäanalyysin mukaan tuulivoimalat saattavat näkyä Moikipään kalastajakylään, joka maakuntakaavassa on osoitettu maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi. Vapaa-ajan asutuksen rantojen maisemakuviin voimalat näkyvät lähinnä Djupörarin, Bredskäretin ja Rankelönin saarilla. Perusteluni: tuulivoima-alue 15 on Pohjanmaan tuulivoima-alueista se, joka on suunniteltu pienimmälle etäisyydelle länsirannikon vesilinjasta, Unescon maailman luonnonperintökohteesta, arvokkaista kulttuurimaisema-alueista, Moikipään kalastajakylästä ja Petolahden kylästä. Tuulivoima-alue tulee alle kilometrin päähän lähimmistä vapaa-ajan asunnoista ja talonomistajien kiinteistöistä, ja se vaikuttaa merkittävästi maisemakuvaan. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. Kaavaratkaisussa tuulivoimaloiden alueita ei ole osoitettu aivan rannikon rantaviivan tuntumaan, vaan pääasiassa ne sijoittuvat valtatie 8:n itäpuolelle tai valtatie 8:n länsipuolella tien tuntumaan. Valtatie 8:n länsipuolella tuulivoimaloiden alueet painottuvat valtatie 8:n ja Rantatien väliselle alueelle. Tuulivoiman vaikutukset rannikon loma-asutukselle jäävät pääosin vähäisiksi loma-asutuksen jäädessä tuulivoimaloiden näkymäalueen katvealueelle johtuen maaston pinnanmuodoista ja puustosta. Tuulivoimalat näkyvät kuitenkin merelle ja muuttavat nykyistä maisemakuvaa. Merkittävimmin rannikon saaristomaisemaa muuttavat rannikon läheiset tuulivoimala-alueet. Luonnonmaisemaan kohdistuvia vaikutuksia on lähtökohtaisesti pyritty ehkäisemään sijoittamalla tuulivoima-alueet pääosin sellaisille metsäalueille, jotka eivät ole virkistyskäytön, matkailun tai loma-asutuksen suhteen erityisen herkkiä. Laajempia tuulivoima-alueita ei ole myöskään sijoitettu rannikolle rantaviivan tuntumaan. Perusteluni: tuulivoima-alue 15 on suunniteltu erittäin lähelle rannikkoa ja rantaviivaa ja Unescon maailman luonnonperintökohdetta, ja se vaikuttaa huomattavasti tähän ainutlaatuiseen maisemakuvaan ja myös Unescon maailman luonnonperintökohteen nähtävyysarvoon. Mitkään puut eivät voi peittää näkymää yli 200 metrin korkeudessa. Alue on myös suunniteltu keskelle vapaa-ajan asutusta, marja- ja sienimetsiä ja lähelle tiheää asutusta Petolahdella ja Moikipäässä. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoimaalueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. Voimaloilla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia joihinkin elinkeinoihin. Vaikutuksista turkiseläintuotannolle ei ole tarkempaa tutkimustietoa. Tiedossa on, että vain muutaman alueen sisäpuolelle sijoittuu turkistarhat. Niihin kohdistuvat vaikutukset on mahdollista ehkäistä jättämällä riittävät suojavyöhykkeet. Perusteluni: tuulivoima-alueen 15 läheisyydessä on yli 30 tarha-aluetta, ja kaksi suurta tarhaaluetta on alueen lähellä. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. Tuulivoimaloiden näkymiseen vaikuttavat keskeisimmin maaston peitteisyys ja peltoalueiden määrä. Avoimilla jokilaaksojen viljelyalueilla voimalat näkyvät laajalti, mutta puusto rajaa suurelta osin tuulivoimaloiden näkymistä. Rantatie, jonka Liikennevirasto hyväksyi vuonna 2010 valtakunnalliseksi matkailutieksi, on yhdistänyt länsirannikon jokisuiden kaupunkeja aina keskiajalta asti. Voimala-alueet sijoittuvat neljässä kohdin tien läheisyyteen, mutta peitteiset metsämaastot ehkäisevät useassa kohdin tehokkaasti visuaalisia vaikutuksia. 18
19 Perusteluni: tuulivoima-alue 15 sijaitsee aivan Rantatien vieressä, ja koska konehuoneet ovat jopa 140 metrin ja siivet yli 200 metrin korkeudessa, korkeakaan metsä ei voi suojata niin, ettei tuulivoimaloista aiheutuisi visuaalisia vaikutuksia. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. 2. Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Tuulivoimaloiden ääni sekä valon ja varjon vilkkuminen saattavat haitata lähimpien asuntojen käyttöä. Kaavaan otetut tuulivoimaloiden alueet on kuitenkin pääasiassa rajattu niin, että tuulivoimaloiden ja asutuksen väliin jää riittävä suojavyöhyke. Talviaikana tietyllä säällä voimalasta irtoava lumi ja jää voivat aiheuttaa riskin tuulivoimalan lähistöllä liikkujille. Tuulivoimaloiden alueiden sijainti asumattomilla, vähäisessä virkistyskäytössä olevilla metsäalueilla vähentää ihmisiin kohdistuvan onnettomuusriskin kuitenkin erittäin pieneksi. Tuulivoimaloiden alueella ei ole vakituista asutusta. Lähin pysyvä ja loma-asutus on suojaavan puuston takana vajaan kilometrin etäisyydellä, mistä johtuen suoria melu- ja varjostusvaikutuksia ei todennäköisesti aiheudu. Elinympäristössä tapahtuvat maisemalliset muutokset voidaan kokea elinoloja ja viihtyvyyttä heikentävänä tekijöinä. Perusteluni: kysymys ihmisten terveydestä ohitetaan vaikutusten arvioinnissa lähes kokonaan, vaikka kysymys on mielestäni kaikkein merkittävin. Vaikutusten arvioinnissa todetaan ainoastaan: "Haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys." Tätä vaatimusta ei mielestäni täytetä kaavassa. Yksi kilometri asunnoista on kaukana riittävästä. Tällä hetkellä on mahdotonta tietää, miten suuri vaikutus matalataajuisella melulla tulee olemaan. Tuulivoima-alueen 15 tämänhetkinen koko on mittakaavaltaan sellainen, ettei sen pitkän aikavälin vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja mielenterveyteen ole vielä tutkittu. Tähän on erittäin yksinkertainen syy: näin suuria ja laajoja tuulivoimapuistoja ei ole ollut vielä niin kauan, että luotettavien tutkimusten tekeminen olisi ollut mahdollista. Näin ollen otetaan suuri riski, joka liittyy matalataajuisen melun aiheuttamiin terveysongelmiin. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoimalle ja on siksi poistettava vaihemaakuntakaavasta. Tuulivoimaloiden alueiden toteutuessa niiden päämaankäyttö (maa- ja metsätalousalue) säilyy. Alueita voidaan edelleen käyttää virkistykseen (ulkoiluun, luonnon tarkkailuun, metsästykseen, kalastukseen, marjastukseen ja sienestykseen). Toimivat tuulivoimalat eivät näitä toimia estä, mutta voimaloiden näkyminen tai ääni voidaan kokea virkistyskäytölle häiritsevänä. Kaavaan otettujen tuulivoimaloiden alueille ei sijoitu vahvistetun maakuntakaavan virkistyskohteita tai -reittejä paitsi Laihian Rajavuorella. Tuulivoimala-alueen ulkopuolella voimalat voivat rajoittaa lähiympäristön maankäyttöä. Tuulivoimalat voivat heikentää paikallisesti merkittävien lähiulkoilukohteiden viihtyisyyttä. Todennäköisyyttä tällaisiin vaikutuksiin lisää voimaloiden sijoittaminen ympäröivästä maastosta kohoaville kalliokumpareille, joilla voi olla maisemallisina kohteina myös virkistyskäyttöarvoa. Perusteluni: tuntemattomasta syystä tuulivoima-alueen 15 vaikutusten arvioinnissa ei myöskään ole otettu huomioon, että Korsnäsin kunnan ainoat vaellusreitit Kipprotvägen ja Waterloo-reitti sekä kunnan ainoa ulkoilualue Waterloo ovat aivan tuulivoima-alueen 15 lähellä.
Kipprotvägen kulkee alueen vieressä, ja reitti on lähimmillään noin 200 metrin päässä tuulivoima-alueesta 15. Tuulivoima-alue vaikuttaa merkittävästi alkuperäiseen ympäristöön ja sen erityispiirteisiin virkistysalueena. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. 3. Vaikutukset linnustoon Selvityksen mukaan linnustosta merikotkaan kohdistuu suurin riski pienen populaatiokoon ja lajin erityisen törmäysalttiuden vuoksi. Mikäli mitoituksen mukainen tuulivoima sijoittuisi kotkien kannalta epäedullisimmalla tavalla, merkittävät vaikutukset olisivat mahdollisia. Tämä johtuu lajin törmäysalttiudesta, melko alhaisesta poikuekoosta, kannan pienuudesta ja kannan keskittymisestä tuulivoiman kannalta edullisimmalle rannikkokaistaleelle. Moikipään alue sijoittuu linnuston kannalta keskimääräistä riskialttiimmalle kohdalle. Tuulivoimala-alue sijaitsee kahden linnustokohteen, Hälsön matalikot (FINIBA) ja Petolahdenjokisuiston (Natura-kohde) välisellä metsäalueella. Alueen kautta muuttanee selvästi keskimääräistä enemmän suuria vesilintuja ja merikotkia. Alueen kautta muuttanee myös osa Söderfjärdenillä lepäilevistä kurjista. Lähimmät merikotkan pesimisreviirit ovat 2,5 ja 5 kilometrin etäisyydellä tuulivoimala-alueesta. Perusteluni: tuulivoima-alue 15 on kahden suuren linnustokohteen välissä, ja alue sijaitsee monien lintujen pääasiallisten muuttoväylien varrella. Alueen maastossa on johtolinjoja (katonharjoja, rantaviiva), joita monet suuret linnut ja muuttavat pienlepakot seuraavat, ja siksi on arveluttavaa sijoittaa tuulivoimapuistoja sinne. Tuulivoimatuotannolla voi olla suuri vaikutus linnustoon. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. Vaihemaakuntakaavaa varten laaditussa selvityksessä arvioitiin, millä alueilla luonnonsuojelulain edellyttämä Natura-arviointi on tarpeellinen. Moikipään alueelle Naturaarviointi on tarpeen. Tuulivoimala-alueelta on etäisyyttä lähimpiin Natura-alueisiin Petolahdenjoen suistoon (SPA,SCI) kilometri, Kackurmosseniin (SPA,SCI) neljä kilometriä ja Degermosseniin (CI) viisi kilometriä. Alue sijoittuu Natura-alueille kerääntyvien tai siellä pesivien kosteikkolintujen muuttoväylälle. Natura-alueiden luontotyyppeihin etäisyyksien arvellaan olevan riittävät ehkäisemään vaikutukset. Molpen tuulivoimala-alue oli mukana Naturaarvioinnissa, jossa tarkasteltiin 12 aluetta kaavaehdotuksen 33 alueesta. Perusteluni: tuulivoima-alue 15 sijaitsee lisäksi Natura-alueille kerääntyvien tai siellä pesivien kosteikkolintujen muuttoväylällä, ja alueen tuulivoimatuotannolla voi olla suuri vaikutus linnustoon. Tämä tarkoittaa, että tuulivoima-alue 15 ei sovellu tuulivoima-alueeksi ja alue 15 on poistettava vaihemaakuntakaavasta. 4. Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen 110 kv:n sähkölinja kulkee alueen itäpuolitse noin 6 kilometrin päästä. Lähimpään alueverkon sähköasemaan on etäisyyttä myös kuusi kilometriä. Tuulivoimapuiston liittäminen kantaverkon suurmuuntoasemaan tai mahdolliseen alueverkon asemaan edellyttää uuden 110 kv:n voimalinjan rakentamista. Uusia sähkölinjoja rakennettaessa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtoaukeita ja johtoja. Tuulivoimala-alueiden rakentaminen muuttaa yhdyskuntarakennetta myös seudullisella tasolla johtuen tiestön, sähkönsiirtoverkoston ja sähköasemien rakentamisesta. Sähkönsiirtoverkoston rakentaminen aiheuttaa merkityksellisiä vaikutuksia. 20