SOINLAHDEN, AHMON JA OHENMÄEN ALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

SOINLAHDEN, AHMON JA OHENMÄEN ALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Ympäristövinkki Ay Myllyjärventie 24 74200 VIEREMÄ Heini Niskanen Kaija Juutinen

TIIVISTELMÄ Iisalmen kaupunki tilasi Iisalmen keskustaseudun osayleiskaavaa varten luonto- ja maisemaselvityksen Iisalmen kylässä sijaitsevalle Soinlahden alueelle sekä Ulmalan, Paloiskylän ja Nerkoon kylien alueella sijaitsevalle Ahmo Ohenmäki alueelle. Tähän luonto- ja maisemaselvitykseen kerättiin tietoja jo olemassa olevista tiedoista mm. Pohjois-Savon Ympäristökeskukselta, Iisalmen Luontomuseolta, Pohjois-Savon Lintutieteelliseltä yhdistykseltä, Pohjois-Savon Metsäkeskukselta ja Ylä-Savon Metsänhoitoyhdistykseltä. Olemassa olevien tietojen ja karttatarkastelun lisäksi alueille tehtiin maastokäyntejä, joiden perusteella selvitettiin luonnonarvoiltaan ja maisemakuvaltaan merkittävät kohteet. Liitekartoissa numero 4 ja 5 on suosituksia alueiden tulevalle maankäytölle. Karttapohjat Maanmittauslaitos Ympäristövinkin julkaisu- ja käyttölupa nro PSAVO/109/2005 Ympäristövinkki avoinyhtiö Myllyjärventie 24 74200 Vieremä Puh./fax 017 745 590 www.ymparistovinkki.fi Vieremällä 21.10.2005 Heini Niskanen Ympäristösuunnittelija AMK Kaija Juutinen Ympäristösuunnittelija AMK 1

TIIVISTELMÄ...1 1 JOHDANTO...3 2 MENETELMÄT...3 3. SELVITYSALUE...4 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus...4 3.2 Suojeluarvot...4 3.2.1 Luonnon arvokkaat ympäristöt...4 3.2.2 Muinaislöydökset...4 4 LUONNONYMPÄRISTÖN JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET...5 4.1 Kallio- ja maaperä...5 4.2 Vesi- ja pohjavesialueet...6 4.3 Kasvillisuus...6 4.3.1 Metsä-, suo- ja kulttuurikasvillisuus...6 4.3.2 Ranta- ja vesikasvillisuus...7 4.4 Eläimistö...7 4.4.1 Linnusto...7 4.4.2 Muu eläimistö...8 4.5 Maisema...8 5 LUONTOKOHTEIDEN VALINTAPERUSTEET...8 6 MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET...9 6.1 Maankäytön suositukset...9 6.2 Luokitusperusteet...10 6.3 Alueiden luokittelu...10 7 ALUEIDEN KUVAUKSET JA MERKITTÄVÄT LUONTOKOHTEET...10 7.1 Soinlahden alue...11 7.2 Ahmon - Ohenmäen alue...12 8. TULOKSET...14 9 LÄHTEET...15 LIITTEET...15 2

1 JOHDANTO Iisalmen kaupunki tilasi keskustanseudun alueille laadittavaa osayleiskaavaa varten luontoja maisemaselvityksen Soinlahden, Ahmon ja Ohenmäen alueille. Tavoitteena oli löytää osayleiskaavan kannalta oleelliset luontoarvot ja maisemakokonaisuudet sekä esittää niiden pohjalta maankäytönsuosituksia. Rakentamista ohjaavaan kaavaan selvitetään luontoarvot tarkemmin tulevaisuudessa. Tässä selvityksessä on kartoitettu luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset arvokkaat kohteet sekä Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Lisäksi valintaan ovat vaikuttaneet alueiden paikallisesti arvokkaat ominaisuudet niin maisemallisesti kuin luonnon arvojen vuoksi. Selvitysalueen rakennettu ympäristö jää kartoituksen ulkopuolelle. Kulttuurihistorialliset rakennukset on huomioitu osana maaseutumaisemaa. 2 MENETELMÄT Esiselvitystyönä tilasimme aiemmin kartoitetut tiedot ja kokosimme ne lähdetietoineen selvitykseen. Muinaisjäännösinventointi Kirmanjärven ja Peltosalmen alueelta on vuosilta 2004-2005 ja Soinlahden alueelta vuodelta 2003, joten nämä kohteet eivät mielestämme tarvinneet tarkistuskäyntejä. Pohjois-Savon Ympäristökeskukselta saimme luettelon alueiden uhanalaisista ja harvinaisista lajeista. Ympäristökeskukselta saimme myös tiedon siitä, että selvitysalueilla ei ole luonnon- tai maisemansuojelun alueita. Pohjois-Savon Lintutieteelliseltä yhdistykseltä saimme havaintotietoja linnustosta ja Iisalmen Luonto Museolta eläimistöstä. Pohjois-Savon Metsäkeskukselta saimme tietoja metsälaki kohteista ja Ylä-Savon Metsänhoitoyhdistykseltä saimme tietoja alueen metsätyypeistä. Metsätyypeistä saimme prosentuaaliset tiedot, joista ilmenee molemmilla alueilla lehtoja tai lehtomaisia alueita olevan noin 7%. Aiemmin kartoitetut, eri lähteistä tilatut tiedot tallensimme karttapohjille MapInfoohjelmalla. Tällaisia tietoja ovat mm. muinaisjäännökset, liito-oravan esiintymisalueet ja metsäluonnon tärkeät elinympäristöt. Maastokäynnit suunnattiin topografisesti arvioitujen ja jo kartoitetun tiedon perusteella rakentamiselle suotuisille alueille, rinteiden keskivaiheille sekä laaksoihin ja vesistöjen varsille. Niiden yhteydessä huomiota kiinnitettiin kulttuurimaiseman lisäksi harjujen kulutusherkkyyteen, lehtojen, vesistöjen rannan ja kosteikkojen kasvillisuuteen, purojen luonnontilaisuuteen sekä tarkistimme muutamia jo aiemmin kartoitettuja arvokkaita kohteita. Maastotyöt tehtiin viikoilla 34-39. Maastoinventointien, olemassa olevien tietojen sekä karttatarkastelun pohjalta on koottu raportti ja kaksi karttaliitettä, joissa esitetään maankäytön alueluokitukset ja kappaleessa 7 karttaliitteissä 4 ja 5 esiintyvien numeroitujen alueiden kuvaukset. 3

3. SELVITYSALUE 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus Selvitysalueet sijaitsevat Pohjois-Savon maakunnassa Iisalmen kaupungin etelä- ja pohjoispuolella. Ahmo Ohenmäen alue on noin 2000 hehtaaria ja Soinlahden alue 700 hehtaaria. Alueille on tyypillistä loivasti kumpuilevat mäkimaastot. Soinlahden alue on pääosin metsäistä. Ohenmäen alue sijaitsee suurten vesistöjen välisellä maa-alueella. Alueen sisälle jää pieniä järviä ja lampia, mutta maa-alueesta huomattava osa on peltoja. Liite 1. 3.2 Suojeluarvot 3.2.1 Luonnon arvokkaat ympäristöt Soinlahden alueella on useita Vesilain tarkoittamia alle hehtaarin suuruisia lampia. Molemmilla alueilla on myös lähteitä. Alueilla ei ole suojeluarvoja omaavia valtakunnallisia luonnon- tai maisemansuojelualueita. Paikallisesti alueilta löytyy useita kulttuurimaisemaalueita, perinnebiotooppeja ja neljä metsäluonnon arvokasta elinympäristöä, jotka on esitetty liitekartoissa 4 ja 5. Ohenmäen alueella on liito-oravien elinympäristö. Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa Pikku-Ahmo ja Iso-Ahmon eteläosa on merkitty Ylä- Savon seudullisella luonnonsuojelualueen varauksella. 3.2.2 Muinaislöydökset Ahmo Ohenmäki alueen muinaisjäännösalueita on kartoitettu vuosina 2004-2005. Ohenmäen asevarikon alueella niitä on kuusi sekä Kirmanjärven länsipuolella kolme ja Pieni- Kirma-järven pohjoispuolella kolme. Lisäksi selvitysalueelta on yksi yksittäinen löydös: kivikirves Kivelän tilan pihapiiristä. (Jussila, T. Mikroliitti Oy. 2004. Iisalmi, Peltosalmen varikkoalueen muinaisjäännösinventointi. Iisalmen kaupunki.). Muinaislöydökset on esitetty liitteessä 2. Soinlahden alueelta on löytynyt yksi kivikautinen asuinpaikka, mutta se on arkeologisen kaivauksen jälkeen luultavasti kokonaan tuhoutunut. (Jussila, T. Mikroliitti Oy. 2003. Iisalmen kaupungin Kilpijärven, Iso-Ii järven, Keskimmäisen ja Tismiön järvien, Poroveden pohjoisrannan alueiden muinaisjäännösinventointi 2003. Iisalmen kaupunki.) Ohenmäen asevarikko Peltosalmen entisen asevarikon alueelta on löydetty kuusi muinaisjäännösaluetta, joissa yhteensä yhdeksän asumuspainannetta. Kaikki asuinpaikat ovat suurimmalta osalta ehjiä. Koekuopista on löytynyt mm. vartsi-iskoksia, palanutta luuta ja saviastian paloja. (Jussila, T. 2004.). Kivikautisessa asuinpaikka-alueessa, nro 1. on kolme asuinpainannetta, joista löytöpaikka 4 on osittain jäänyt tien alle, muut painanteet ovat ehjiä. Tältä kivikautiselta asuinalueelta on löydetty mm. kvartsi-iskoksia, palanutta luuta, kvartsikaavin ja saviastian paloja. (Jussila, T. 2004.). Kivikautinen asuinpaikka-alue, nro 2:sta on löydetty asumuspainanne, josta on löydetty kvartsi-iskoksia. Asumuspainanteesta hieman pohjoiseen on löydetty palanutta luuta. (Jussila, T. 2004.) 4

Kivikautinen asuinpaikka-alue, nro 3. on melko syvä, selkeä ja ehjä, josta on löydetty saviastian pala, kvartsia ja luuta. (Jussila, T. 2004.). Kivikautinen asuinpaikka-alue, nro 4. on mahdollisesti vanhin alueen muinaislöydöistä. Se voi olla Ancylusjärven ranta-asuinpaikka, jolloin se ajoittuisi n. 7500-7400 ekr. aikavälille. koekuopista kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta sekä myös vahva likamaa. (Jussila, T. 2004.). Kivikautinen asuinpaikka-alue, nro 5 on kolme asumuspainannetta. Pohjoisin tämän alueen löytöpaikka nro 15 itäpuolella on kolme epämääräistä painannetta, joihin tehdyistä koekupista ei ole saatu löytöjä. Painanteet ovat hyvin säilyneitä ja ehjiä. (Jussila, T. 2004.). Kivikautiselta asuinpaikalta, nro 6 on löydetty koekuopista kivilaji-iskos, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. (Jussila, T. 2004.). Pieni-Kirma-järven pohjoispuoli Pieni-Kirma, nro 24 on rauhoitusluokkaan 2 kuuluva kivikautinen/varhaismetallikautinen asuinpaikka, josta on löydetty kvartsi-iskoksia. (Jussila, T. Mikroliitti Oy. 2005. Iisalmi, Kirmanjärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi. Iisalmen kaupunki.). Roimanpuro, nro 25 on rauhoitusluokkaan 2 kuuluva kivikautinen/varhaismetallikautinen asuinpaikka, josta on löydetty kvartsi-iskoksia. (Jussila, T. 2005). Ahmonvuori, nro 28; ehjä ja koskematon kivikautinen asuinpaikka, josta on löydetty koekuopista kvartsi-iskoksia, saviastian paloja ja palanutta luuta. (Jussila, T. 2005). Kirmanjärven länsipuoli Pitkäkangas-Autioniemi, nro 26 on löydetty kivikautinen asuinpaikka, josta koekuopista kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Asuinpaikka on ehjä ja koskematon. (Jussila, T. 2005). Malminranta, nro 27 on kaksi asuinpainannetta, josta alemmalle tehdystä koekuopasta on löydetty kvartsi-iskoksia ja kvartsiydin. Asuinpaikka on ehjä ja koskematon. (Jussila, T. 2005). Pienilahti, nro 29 on ajoittamaton pyyntikuoppahangas, jossa ainakin neljä pyyntikuopan jäännöstä. Hangas ja sen ympäristö ovat ehjiä. (Jussila, T. 2005). 4 LUONNONYMPÄRISTÖN JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET 4.1 Kallio- ja maaperä Iisalmen seudun kallioperässä esiintyy Suomessa varsin yleisesti tavattavia kivilajeja. Selvitysalue on lähes kokonaan graniittigneissiä. Kalliopaljastumia on Ohenmäen laueella Ahmonvuorella ja Kukkerinvuorella sekä Soinlahden alueella Jordaninmäellä ja Hirsikankankaalla. Pääosa alueen maaperästä on moreenia. Alueen alavimmat kohdat ovat savikoita ja pellot ovat pääasiassa hiesua. Peltosalmelta etelään selvitysalueella on laaja harjuainesten alue. Turvemaat ovat pienialaisia, rikkonaisia ja ojitettuja. 5

Topografialtaan alue on kumpuilevaa mäkimaastoa, jonka korkeus on enimmäkseen 90-110 metriä mpy. Soinlahden alueella korkeimmat mäet ovat Tallisuon ja Mustakorven välissä oleva mäki n. 157,5 m mpy, Pitkäsuon ja Tallisuon välinen mäki n. 142,5 m mpy ja Jordaninmäki n. 130 m mpy. Ohenmäen alueella korkeimmat mäet ovat Ahmonvuori n. 117,5 m mpy ja entisen asevarikon alueella sijaitseva harju n. 125 m mpy. 4.2 Vesi- ja pohjavesialueet Selvitysalueen vesistöt kuuluvat Vuoksen vesistöön ja Iisalmen reittiin. Iso-Ahmo ja Pikku- Ahmo kuuluvat Kirmanjoen valuma-alueeseen 4.516. Pienijärvi ja Harvanlampi kuuluvat Nerkoonjärven valuma-alueeseen 4.512. Pikku Ruokolampi, Ruokolampi ja Holopanlampi kuuluvat Iso-Iin lähialueen valuma-alueeseen 4.531. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvet ovat laadultaan pääasiassa tyydyttäviä. Veden laatuun alueella vaikuttavat maa- ja metsätalous, hajakuormitus ja maaperän luontainen ravinteisuus. Ohenmäen harjualueella sijaitsee tärkeä Ohenmäen Peltosalmen pohjavesialue ja Pienilahden pohjavesialue. Liite 3 4.3 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee lähellä eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen pohjoisrajaa ja kuuluu Järvi-Suomen kasvimaantieteelliseen alueeseen. Eliömaakuntajaossa se on osa Pohjois- Savoa. Uhanalaisista kasveista Pikku-Ahmo järven ranta-alueilta on tavattu lapinsirppisammalta ja korpihohtosammalta. Niiden nykyistä esiintymistä ei ole tarkistettu. Soinlahden alueella Pitkäsuon pohjoispuolella on lapinleinikkiä, jonka esiintyminen on tarkistettu 2004. Soinjärven ympäristössä on havaittu useita kymmeniä vuosia sitten suikeanoidanlukko ja Soinlahdessa ahosilmäruoho, mutta niiden esiintymiä ei ole varmistettu. Suikeanoidanlukon, ahosilmäruohon ja korpihohtosammalen esiintymät on esitetty neliökilometrin tarkkuudella. Liite 6. 4.3.1 Metsä-, suo- ja kulttuurikasvillisuus Selvitysalueen metsät ovat pienipiirteisiä yksityisten omistamia melko nuoria talousmetsiä. Soinlahden alueella metsätyypit jakautuvat seuraavasti; lehtoja ja lehtomaisia kankaita 8%, mustikkatyypin metsää 51%, puolukkatyypin metsää 22%, kuivahkoja ja kuivia kankaita 6%, korpia 8% ja rämeitä 5%. Ahmo-Ohenmäki -alueella lehtoja ja lehtomaisia kankaita on 7%, mustikkatyypin metsiä 40%, puolukkatyypin metsiä 33%, kuivahkoja ja kuivia kankaita 8%, korpia 6% ja rämeitä 6%. Rehevimmät metsät sijoittuvat ranta-alueille, purojen varsille ja kosteisiin painanteisiin. Kuivat kankaat sijaitsevat korkeimmilla harjumuodostumilla, moreenimäkien rinteillä ja lakialueilla sekä kallioisilla alueilla Suot ovat pääosin puustoisia, ojitettuja korpia ja rämeitä. Niiden kasvillisuus ei ole enää luonnontilaista. Paikoitellen esiintyy kangasmetsien soistumia. 6

Kulttuurikasvillisuutta esiintyy perinteiseen maanviljelyyn ja karjatalouteen liittyvillä alueilla; laidunnetuilla rannoilla ja metsissä. 4.3.2 Ranta- ja vesikasvillisuus Ohenmäen alueen järvistä reheviä ovat Iso-Ahmo ja Pikku-Ahmo. Ne ovat rannoiltaa matalia ja peltojen ympäröimiä. Ranta- ja vesikasvillisuus on selvästi vyöhykkeistä. Molemmille on laadittu kunnostussuunnitelma. Pikku-Ahmon uhanalaisia kasvilajeja ovat konnanulpukka ja litteävita. Iso-Ahmosta on tavattu pitkälehtivita v. 1957. Iso-Ahmon umpeenkasvu on ollut normaalia nopeampaa vesiruton nopean leviämisen vuoksi. Vesipiiri on laatinut Isoja Pikku-Ahmolta kasvillisuusselvityksen sekä kunnostussuunnitelman, johon liittyy vähäinen vedenpinnan nosto. (Pakarinen, R., Iisalmen ja Vieremän luontoselvitys 1993. Iisalmi. 1994.) Harvanlampi ja Pienijärvi ovat huomattavan syviä ja karumpia järviä kuin alueen muut järvet. Ne rajoittuvat peltoihin vain osittain. Niiden ranta- ja vesikasvillisuudessa ei ole niin selvästi havaittavissa vyöhykkeisyyttä. Kelluslehtisiä vesikasveja on hyvin vähän. Soinlahden alueen lammet eivät ole kovin syviä. Pikku Ruokolammen rannat ovat loivapiirteistä peltomaata samoin Ruokolammen pohjoisranta. Sen eteläpuolella on ojitettua suota ja metsää. Kuormituksesta huolimatta lammet eivät ole kasvaneet umpeen. Holopanlammen ympäristö on pääasiassa metsää ja metsitettyä peltoa. Jyrkän itärannan metsä on hakattu ja rantaan on jätetty kapea suojakaista. Länsirannalle sijoittuu omakotiasutusta. Järven vedenvaihtuvuus on vähäistä. Lammen kaakkois- ja luodeosissa on havaittavissa umpeenkasvua. 4.4 Eläimistö 4.4.1 Linnusto Selvityslueen linnusto on tyypillistä tämän seudun metsä-, pelto- ja vesilinnustoa. Iisalmen luontomuseolta ja Pohjois-Savon lintutieteelliseltä yhdistykseltä saatujen tietojen mukaan Ahmon alueella on pesinyt ruskosuohaukka ja ruisrääkkä. Tuulihaukka on havaittu alueella pesimäkauden aikana ja se on mahdollisesti pesinyt alueella. Edellä mainitut lajit ovat silmälläpidettäviä, mutta eivät ole näillä alueilla uhanalaisia. Ahmon alueella on havaittu myös ampuhaukka, joka on luokiteltu vaarantuneeksi EY:n Lintudirektiivissä. Lintudirektiivin I- liitteen silmälläpidettävistä lajeista Kirmanjärven alueella esiiintyy kaulushaikara, sinisuohaukka ja kottarainen. Alueellisesti uhanalaisista lajeista Kirmanrannalla esiintyy isolepinkäinen ja Iso-Ahmo järvellä mustalintu. Soinlahden alueella alueellisesti uhanalaisista lajeista on esiintynyt isolepinkäinen ja keltavästäräkki. Peltomäen kaatopaikalla on tehty havaintoja maakotkasta ja muuttavasta merikotkasta, jotka ovat Lintudirektiivin mukaan vaarantuneita lajeja. Linnustoltaan alueen arvokkaimpia alueita ovat Iso-Ahmo ja Pikku-Ahmo Ne muodostavat kahden rehevän järven kokonaisuuden. Pikku-Ahmo on linnustonsa vuoksi seutukaavassa paikallisesti arvokkaana suojelukohteena samoin Iso-Ahmon järven eteläosa. 7

4.4.2 Muu eläimistö Selvitysalueen eläimistö on seudulle tyypillistä metsä- ja kulttuurialueiden eläimistöä. Alueilla on hyviä elinympäristöjä hirville, jäniksille, pienpedoille, oraville ja metsäkanalinnuille. Kalalajeista esiintyy yleisimpiä Suomen sisävesien lajeja. Kalastus on kotitarve- ja virkistyskalastusta. Yleisimpiä saaliskaloja ovat hauki, ahven, lahna, säyne, särki, made. Uhanalaisista eläimistä Ohenmäen entisen asevarikon alueella esiintyy liito-oravaa. Luontodirektiivin lajeista saukkoa esiintyy satunnaisesti koko alueella. 4.5 Maisema Selvitysalue kuuluu Pohjois-Savon järviseudun maisema maakuntaan, joka on osa Itäistä Järvi-Suomea. Suuri osa eteläisestä selvitysalueesta on viljelyksessä olevaa peltoa. Viljellyt pellot muodostavat vesistöjen yhteydessä paikallisesti tärkeitä maisema-alueita. Tällaisia kohteita on kaikilla eteläisen alueen järvillä. Perinnebiotooppeja ei juuri näy tiemaisemassa. Asutus on keskittynyt vesistöjen läheisyyteen ja kyläteiden varsille. Ohenmäen harjualueen soranottoalueet näkyvät osittain 5-tien maisemassa ja pilaavat muutoin sopusointuista kangasmetsistä muodostuvaa kokonaisuutta. Soinlahden alueella peltomaisemilla ei ole niin suurta merkitystä. Osa tiemaisemassa näkyvistä pelloista on pahoin vesakoitunut. Tieltä avautuvia vesistönäkymiä on vain Holopanlahden ja Ruokolammen kohdalla. Maastossa vesistönäkymiä avautuu Mustakorven ja Tallisuon välissä sijaitsevalta korkealta mäeltä. Asutus on keskittynyt alueen länsireunalle itäosan ollessa suurimmaksi osaksi lähes asuttamatonta. 5 LUONTOKOHTEIDEN VALINTAPERUSTEET Selvityksessä on huomioitu metsä-, luonnonsuojelu- ja vesilain sisältämät kohteet. Lisäksi valintaan ovat vaikuttaneet alueiden paikallisesti arvokkaat ominaisuudet niin maisemallisesti kuin luonnon arvojen vuoksi. Metsälaki Metsälain (12.12.1996/1093) 10 :ssä todetaan, että Metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Sen jälkeen luetellaan 7 metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää elinympäristöä: 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella olevat letot 3. rehevät lehtolaikut 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5. rotkot ja kurut 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 8

7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Elinympäristöjen tunnusmerkkejä on tarkemmin luonnehdittu metsäasetuksen 7 :ssä. Alueella on em. elinympäristöistä ainakin kohdissa 1. ja 7. mainittuja erityisbiotooppeja. Soinlahdessa kolme; 1. kohdassa mainittu; lähde ja noro sekä kaksi luonnontilaista puroa, lisäksi on pieniä lampia lähiympäristöineen. Ohenmäessä yksi 7. kohdassa mainittu, vähäpuustoinen suo. Luonnonsuojelulaki Vuoden 1997 alussa voimaan astuneessa luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) 29 :ssä luetellaan 9 luonnontyyppiä, joita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisillä alueilla vaarantuu: 1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2. pähkinäpensaslehdot 3. tervaleppäkorvet 4. luonnontilaiset hiekkarannat 5. merenrantaniityt 6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7. katajakedot 8. lehdesniityt 9. avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät Suunnittelualueella ei tullut esille luonnonsuojelulain tarkoittamia kohteita. Vesilaki Vesilaissa on määritelty eräitä pienvesityyppejä suojeltaviksi. Niiden luonnontilaa ei saa muuttaa vesistöön rakentamalla tai perkaamalla. Tällaisia ovat: 1. Enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat ja kluuvijärvet sekä muualla kuin Lapin läänissä enintään 1 ha:n suuruiset lammet ja järvet. 2. Luonnontilaiset lähteet 3. Muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva luonnontilainen uoma, jota ei katsota vesistöksi. Suunnittelualueella Soinlahdessa on edellä tarkoitettuja kohteita ja alueita; kohteet 1.- 3. IV sekä 19. IV ja 25. IV. 6 MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET 6.1 Maankäytön suositukset Selvityksessä esille tulleet arvokkaat luonto- ja maisemakohteet on pyrittävä säilyttämään rakentamattomina. Rakentamisessa on kiinnitettävä huomiota avoimien alueiden näkymäsektoreiden rakennustyyliin ja sijoittamiseen niin, ettei avoimia kulttuurimaisemia suljeta. Lisäksi rakentamisessa on huomioitava lähivirkistysalueet, ekologiset käytävät luonnontilaisten alueiden välillä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. 9

6.2 Luokitusperusteet Maankäyttö-ja rakennuslain mukaista yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon mm. yhdyskuntarakenteessa ekologinen kestävyys, ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Luokitus perustuu aiempiin tietoihin alueesta sekä luonto- ja maisemaselvityksessä esille tulleisiin ominaisuuksiin. Aluejaon luokitukseen ovat vaikuttaneet mm. luontoarvot, maisematekijät, hydrologiset olosuhteet, infrastruktuuri, maaperä tekijät, maastonmuodot, kasvillisuus ja olemassa oleva asutus. Voimakas ihmistoiminta on alentanut alueiden luontoarvoa. 6.3 Alueiden luokittelu Alueiden luokitteluun on käytetty suositusluokkia I-IV. Suositusluokat ovat suuntaa antavia, sillä alueiden sisälle saattaa jäädä kohteita, joiden luokitus olisi poikkeava. Pienien kuvioiden suositusluokat kohdistuu koko alueeseen. Luokituksella on pyritty osoittamaan ne paikat, jonne voidaan rakentaa ja kuinka tiiviisti. Esim. Vesistönäkymiä ei pidä sulkea liian tiiviillä rakentamisella, eikä suunnata rakentamista kulutusherkille alueille, jottei kulutuspainetta tule liiallisesti ympäristöön. Ne alueet, joiden rakentaminen muuttaisi luonnon ja maiseman arvokkaiden kohteiden arvoa tai muutoin vaikuttaisi ympäristön arvoa vähentävästi, on merkitty rakentamisen ulkopuolelle (IV). Lisäksi luokkaan IV on luokiteltu kosteat, soistuneet alueet ja ympäristövaikutuksiltaan negatiiviset alueet. Neljä maankäytön suositusluokkaa (I; II; III; IV) ohjaavat rakentamista. Suositusluokat on muodostettu luonnon- ja kulttuuriympäristön sekä havaintojen että olemassa olevien luonnon peruspiirteiden perusteella. Tässä selvityksessä rakentamiseen soveltumattomat alueet on ilmaistu luokituksella IV. I (1) - normaaliin rakentamiseen soveltuvat alueet II (2) - väljään rakentamiseen soveltuvat alueet III IV (3) - rakentamisrajoituksia sisältävät alueet (4) - rakentamista tulee välttää arvokkaat maisema- ja luontoalueet hydrologisesti soveltumattomat alueet radan, teiden ja kaatopaikan vaikutus- ja suoja-alue 7 ALUEIDEN KUVAUKSET JA MERKITTÄVÄT LUONTOKOHTEET Tässä selvityksessä on pyritty osoittamaan selvitysalueen luonnonsuojelulain (29 ), vesilain (15 ) ja metsälain (10 ) mukaiset arvokkaat luontokohteet ja tärkeät elinympäristöt. Näiden lakien mukaisten arvokkaiden kohteiden lisäksi on huomioitu paikallisesti arvokkaiksi katsotut alueet. Lisäksi huomioitiin kasvustoltaan monimuotoiset alueet, rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien esiintymispaikat. Myös merkittävät kulttuuri- ja luonnonmaisema-alueet on pyritty huomioimaan. 10

Soinlahden ja Ahmo Ohenmäki alueiden kohteet on kuvattu lyhyesti seuraavissa kappaleissa. Rakentamiseen soveltuvat ja rakentamiseen soveltumattomat alueet on numeroitu juoksevalla numerolla, jonka vieressä on luokitusta vastaava roomalainen numero. Liitekartoilla 4 ja 5 löytyvät osa-alueiden rajaukset ja liitteestä 7 valokuvia alueilta. 7.1 Soinlahden alue Alue sijaitsee Iisalmen kaupungista pohjoiseen. Alueen pinta-ala on noin 700 hehtaaria ja se ulottuu Jordaninmäeltä Soinlahteen. Pohjois- etelä suunnassa aluetta halkoo ohiajotie ja joiltain osin rautatie. Peltoalueita on vähän. Ohiajotielle avautuvia kulttuurimaisemia ei ole. Pääosa alueesta on metsää. Alueen laaksot ovat kosteita ja soistuneita. Ruokolampi ja Pikku- Ruokolampi ovat selvitysalueen itäreunalla. Ruokolammen pohjoispuolella on avointa kulttuurimaisemaa, jolla on maisemallista merkitystä paikallisesti. Holopanlampi, alueen eteläosassa, on arvokasta luontoaluetta. Rautatien vieressä Holopanlahden pohjoispuolella on lähde, josta lähtee noro. Hieman alempana on kaksi luonnontilaista puroa. Suosituksia alueiden tulevalle käytölle; rakentamiseen soveltuvien alueiden kuvaus ja merkkien selitykset karttalehdellä, liite numero 4 1. I - Puolukka-mustikka tyypin kangas. 2. II - Puolukka-mustikka tyypin kangas. Erittäin kauniit kaukonäkymät pohjoiseen ja Iso-Iin vesistöön Holopanlahdelle. Kuva 1 3.a. I - Puolukka-mustikka tyypin kangas. 3.b. II - Lehtomainen, osittain ruohovaltainen alue, jossa kasvaa mm. metsämansikkaa, lillukkaa, metsäkurjenpolvea, kultapiiskua ja nuokkuhelmikkää. Maastokäynnillä 21.9.05 löytyi soikkokaksikko, joka on luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu laji. Alueelle suositellaan tehtäväksi kasvillisuuskartoitus (kk). 4. I - Peltoa Ruokolammintie molemmin puolin. 5.a. I - Alue on Ruokolammintien kahtapuolta olevaa kangasta ja peltoa, jonka takana oleva Ruokolampi ei avaudu tielle. 5.b.III - Heinävaltainen alue, jossa nuorta, istutettua koivua ja kuusta. 5.c. II - Ohiajotien itäpuolella oleva, nuorta lehtipuuta kasvava alue, jonka aluskasvillisuus on heinävaltainen. Läheisyydessä on Metsälain mukainen tärkeä elinympäristö (1. IV); lähde ja noro sekä kaksi luonnontilaista puroa (2. IV ja 3. IV). 6.a. I - Kuusikkoa ja osittain nuorta sekametsää kasvava kangas. 6.b. I -Lehtomainen nuorta sekametsää kasvava alue. Suovarpuja, mutta ei rahkasammalta. Muuta aluskasvillisuutta mm. korpiorvokki, lillukka, kultapiisku, metsämansikka, metsäkurjenpolvi ja matara. Alueelle suositellaan tehtäväksi kasvillisuuskartoitus (kk). 7. I - Lehtomainen, tuorekangas, jonka valtapuuna on kuusi, hieman koivua ja mäntyä. 8.a. I - Lehtomainen, tuorekangas, joka kasvaa sekametsää. 8.b. I - Lehtomainen tuorekangas, jossa kasvaa mäntymetsää 9.a. I - Avohakkuualue. 9.b. I - Peltoa, jonka reunamalla perinnebiotooppi. 10. I - Rehevää kuusivaltaista iäkästä sekametsää 11. I - Rehevä mäntyvaltainen sekametsä. 12. I - Osittain asutettu alue. Sekametsää. 13. II -Rehevä, louhikkoinen alue, jossa mm. vanhoja haapoja ja herukkaa. Pohjoisosaltaan alue on kuivahko/tuorekangas. 11

14. III - Istutettua männikköä, rehevä alue. Pohjoispuolella on kosteikkoja ja pieniä lampia. Mahdollisesti entinen rantapenger oli näkyvissä kaakkoisreunalla. 15. I -Osittain avohakkuuta, kuusen taimilla istutettua, reunoilta kuusivaltaista ja eteläreunalta soistunutta aluetta. Itäreunalta peltoa. Korkeimmalta kohdalta kaukonäkymä Iso-Iin vesistöön. Rakentamista rajoittaa junaradan läheisyys. 16. I - Lakialueilta osittain avokalliota, louhikkoista, puolukka-mustikka tyypin metsää. Jordaninmäen eteläpuolella kapea kaistale, joka rajoittuu sähkölinjaan ja syvän painanteen pohjalla olevaan ojaan, kasvaa nuorta lehtimetsää. Pohjoisosa on kosteaa, kuusta kasvavaa aluetta. 17. I - Puolukka mustikka tyypin kangasta, osittain nuorta sekapuuta ja osittain mäntyä kasvava alue. Alueet, joille rakentamista tulee välttää 1. IV - Metsälain mukainen erityisbiotooppi; lähde ja noro 2. IV - Luonnontilainen puro; vesilain mukainen suojeltava vesistö 3. IV - Luonnontilainen puro; vesilain mukainen suojeltava vesistö 4. IV - Kulttuurimaisema-alue, joka avaa pitkiä näkymä sektoreita 5. IV - Pienvesistö; maisema- ja luontokohde 6. IV - Kulttuurimaisema-alue 7. IV - Avokallioita ja louhikkoa; 8. IV - Avokallio, kuivahko kangas 9. IV - Kostea 10. IV - Kostea 11. IV - Kostea 12. IV - Kostea 12. IV - Kaatopaikka-alue 13. IV - Kostea, kaatopaikka-alue 14. IV - Kostea 15. IV - Kostea 16. IV - Kulttuurimaisema-alue, vesistönäkymää ei pidä sulkea Kuva2 17. IV - Kostea 18. IV - Kostea 19 IV - Luonnontilaisen kaltainen puro ja alle 1 ha:n kokoinen pienvesistö 20. IV - Alava ja kostea 21. IV - Perinnebiotooppi 22. IV - Kostea 23. IV - Alavaa, istutettua koivikkoa 24. IV - Alavaa, kosteaa 25. IV - Pieniä, alle hehtaarin kokoisia lampia, joiden kaakkoisreunalla mahdollisesti entinen rantapenger näkyvillä sekä lähde; vesilain mukaisia pienvesiä ja metsälain mukaisia erityisbiotooppeja. Lähdettä ei löytynyt ei tietoa onko luonnontilainen. 7.2 Ahmon - Ohenmäen alue Alue sijaitsee Iisalmen kaupungin eteläpuolella Kirmanjärven ja Nerkoonjärven väliselle kannakselle. Alueen pinta-ala on noin 2000 hehtaaria. Alueen halki kulkee 5-tie ja Iisalmi Kuopio -rata. Pohjoisosassa on Iso-Ahmo ja Pikku-Ahmo järvet sekä länsiosassa Pienijärvi ja Harvanlampi. Alueen läpi pohjois etelä suunnassa kulkee harjualue, joka on tärkeä 12

pohjavesialue. Länsi osassa on entistä varikkoaluetta. Alueen merkittävä maisemallinen tekijä ovat laajat peltoaukeat, jotka yhdistyvät vesistönäkymiin. Suosituksia alueiden tulevalle käytölle; rakentamiseen soveltuvien alueiden kuvaus ja merkkien selitykset karttalehdellä, liite numero 5 1. I - Alue koostuu useasta erilaisesta metsätyypistä. Pohjoisessa on mäntykangasta, joka muuttuu etelään siirryttäessä sekapuumetsäksi ja nuoreksi koivikoksi. Alueella on joitakin kosteita painanteita. Rakentamisessa tulee huomioida Iso-Ahmo järven läheisyys, hulevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. 2. II -Alueen pohjoisosassa hakkuuaukko, mäntymetsää ja rämekasvillisuutta. Sahintien eteläpuolella pääasiassa lehtimetsää. Alueen pellot pahoin vesakoituneet. Rakentamisessa huomioitava alueen kosteusolot ja lähde (ei ole luonnontilainen) 3. II - Osittain peltoa. Mustikkatyypin kangasta. 4. II -Alue sijoittuu Kuopiontien molemmille puolille ja ulottuu Pikku-Ahmo järven länsipuolelta Pienijärven länsipuolelle saakka. Alueella on sekä peltoa että metsäisiä alueita. Metsät ovat pääasiassa puolukka ja mustikkatyypin kangasmetsiä. Ohenmäen entisen asevarikon alueella on myös kuivahkoja kangasmetsiä. Rakentamisessa huomioitava pohjavesialue, kivikautiset asuinpaikat, soistumat sekä rata- ja tiealueiden vaikutusalueet. Kuvat 3-4. 5. III -Tärkeä peltomaisema-alue. Vältettävä sulkemasta vesistönäkymiä. Uuden rakennuskannan tulisi soveltua vanhan maatilanpihapiirin rakennuksiin ja ilmapiiriin. Alueella lienee merkitystä linnuston kannalta, sillä se sijaitsee Iso-Ahmon ja Pikku- Ahmon välissä. 6. II -Alueen halkaisee voimalinja. Itäosa alueesta on kuusivaltaista sekametsää ja länsiosassa on hakkuuaukko ja peltoa. 7. II -Alue sijoittuu Honkakoskentien ja Kirmantien varsille. Osa alueesta on peltoa. Metsät ovat pääasiassa sekapuumetsiköitä. Honkakoskentien ja Sahintien risteyksen läheisyydessä on mäntyvaltaisia alueita. Rakentamisessa huomioitava soistumat. 8. III -Laaja peltomaisema-alue. Vältettävä sulkemasta rakentamisella. 9. III -Laaja peltomaisema-alue. Soveltuu rakentamiseen siten, että avointa peltomaisemaa ja vesistönäkymiä ei suljeta rakentamisella. Huomioitava muinaismuistoalueet. Kuvat 5-6. 10. I -Puolukkatyypin kangasta. Huomioitava pohjavesialue. Kuva 7. 11. III - Rakentamista rajoittavat tekijät ovat soistumat ja kivisyys. Rakentamisessa kiinnitettävä huomiota alueen kuivatukseen. Pohjoisosassa polun molemmin puolin on kaunista kuusikkoa. Rinne on osittain lehtomaista kangasta. Kuva 8. 12. III - Suurin osa alueesta on soranottoaluetta. Sijoittuu rautatien ja valtatien väliin. Kukkerinvuori on hyvin kivinen. 13. I - Puolukka- ja mustikkatyypin kangasta. Rakentamisessa huomioitava alueella olevat kivikautiset asuinsijat ja sijoittuminen pohjavesialueelle. Alueet, joille rakentamista tulee välttää 1.IV Iso-Ahmo järvi ja sen ympäristö, alavat pellot, ojitetut suoalueet ja soistumat. 2.IV Perinnebiotooppi. 3.IV Perinnebiotooppi. 4.IV Pikku-Ahmon ympäristö ei sovellu rakentamiseen alavuutensa vuoksi ja itäranta on säilytettävä avoimena vesistönäkymien vuoksi. Järven ympäristöstä on tehty kaksi uhanalaiskasvilöydöstä (lapinsirppisammal ja korpihohtosammal), mutta havainnot 13

ovat jo yli sata vuotta vanhoja ja niiden nykyistä olemassaoloa ei ole varmistettu. Roimanpuronvarsi on hyvin rehevää ja kosteaa sekapuumetsää. Ahmonvuorella on kalliopaljastumia. Ahmonvuoren ja Roimanpuron väliin sijoittuu kivikautinen asuinpaikka. Toinen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Roimanpuron itäpuolella ja kolmas lähellä Pieni-Kirman pohjoispäätä.. 5.IV Suurimmaksi osaksi ojitettuja soita ja soistumia. Ei sovellu rakentamiseen hydrologisten olojen vuoksi 6.IV Tärkeä peltomaisema, joka ulottuu Salmenrannantien molemmille puolille. 7.IV Harjulla on useita juoksuhautoja sekä kivikautinen asuinpaikka. 8.IV Harvanlammen ympäristö. Länsipuolella tärkeitä peltomaisema-alueita ja itäpuolella rehevää rinnemetsää sekä kivikautisia asuinpaikkoja. 9.IV Heposuo. 10.IV Pienijärven ympäristö, liito-orava-alueet, kivikautinen asuinpaikka sekä harju. 11.IV Rantapellot säilytettävä avoimena maisema-alueena. Peltojen eteläpuolella on kosteaa lehtomaista metsää. 12.IV Puolukka- ja mustikkatyypin kangasta. Alue ei sovellu rakentamiseen kallioisuutensa ja kivikkoisuutensa vuoksi. Lisäksi tällä alueella sijaitsee metsälaki kohde; vähäpuustoinen suo. Kuvat 9-10. 8. TULOKSET Selvitysalueilla on monipuolisesti erilaisia alueita. Alueilta löytyy niin luontoarvoiltaan tärkeitä kuin tavanomaisiakin kohteita. Luonto- ja maisema-arvoiltaan merkityksellisiä kohteita ovat mm. laajat peltoaukeat, jotka rajautuvat vesistöihin, perinnebiotoopit, kalliopaljastumat, norot, lähteet, pienet alle yhden hehtaarin suuruiset lammet ja liito-oravien elinympäristöt. Tällaiset erityiset alueet kuuluvat luokkaan IV. Tavanomaisia alueita ovat mm. talousmetsät, joissa ei ole noroja, puroja tai lähteitä sekä pienemmät peltoalueet, joilla ei ole maisemallista merkitystä. Tavanomaiset alueet kuuluvat luokkiin I ja II. Edellä mainittujen lisäksi selvitysalueella on runsaasti kohteita, jotka eivät ole luontoarvoiltaan merkityksellisiä, mutta eivät sovellu rakentamiseenkaan esim. hydrologisten olojensa perusteella. Nämä kohteet on liitetty luokkaan IV erillisellä selityksellä. Luonto- ja maisema-arvoiltaan tärkeille alueille ei tulisi suunnata rakentamista vaan mahdollisuuksien mukaan rakentaminen tulisi suunnata sitä paremmin kestäville alueille, joiden maastonmuodot ovat soveliaat rakentamiselle. Rakentamiseen hyvin soveltuvat alueet on luokiteltu luokkiin I ja II. Luokkaan III kuuluu alueita, joissa esiintyy pienialaisia soistumia, kivisyyttä, soranottoa sekä joitakin luontoarvoiltaan merkityksellisiä alueita esim. kaunista iäkästä metsää. Asuntorakentamisen lisäksi luontoarvoiltaan tavanomaisia alueita tulisi varata myös virkistyskäyttöön ja viherkäytäviksi luontoarvoiltaan merkittävien alueiden välille. Virkistyskäyttöä voi jonkin verran suunnata myös luontoarvoiltaan merkittäville alueille, kunhan huolehditaan siitä, ettei alueiden luonnontilaa häiritä. 14

9 LÄHTEET Jussila, T. Mikroliitti Oy. 2005. Iisalmi, Kirmanjärven ympäristö ja Peltosalmen entisen varikon länsi- ja eteläpuolinen harjualue Lapinlahden rajalle. Muinaisjäännösinventointi. Iisalmen kaupunki. Jussila, T. Mikroliitti Oy. 2004. Iisalmi, Peltosalmen varikkoalueen muinaisjäännösinventointi. Iisalmen kaupunki. Jussila, T. Mikroliitti Oy. 2003. Iisalmen kaupungin Kilpijärven, Iso-Ii järven, Keskimmäisen ja Tismiön järvien, Poroveden pohjoisrannan alueiden muinaisjäännösinventointi 2003. Iisalmen kaupunki. Pakarinen, R., Iisalmen ja Vieremän luontoselvitys 1993. Iisalmi. 1994. Luonnonsuojelulaki (20.12.1996/1096) Metsälaki (12.12.1996/1093) Vesilain (19.5.1961/264 ja 20.12.1996/1105) Iisalmen Luonto Museo Pohjois-Savon Lintutieteellinen yhdistys, Jarmo Yliluoma Pohjois-Savon metsäkeskus, Juha Hiltunen Pohjois-Savon ympäristökeskus, Anne Grönlund Ylä-Savon metsänhoitoyhdistys, Erkki Tuovinen LIITTEET Liite 1 Selvitysalueen sijainti 1:50 000 Liite 2 Suojelukohteet Liite 3 Pohjavesialueen kartta 1:50 000 Liite 4 Alueluokitus Soinlahden alueelta Liite 5 Alueluokitus Ahmo - Ohenmäki alueelta Liite 6 Uhanalaisten kasvien sijainti Liite 7 Valokuvia alueesta 15