TUULA SYRJÄNEN Eri vuosikymmenien omakotitalojen huolto-ohjeet OPINNÄYTETYÖT, RAKENNUSTERVEYS 2013
TUULA SYRJÄNEN Eri vuosikymmenien omakotitalojen huolto-ohjeet Muut julkaisut -sarja opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2013 Aihealue: Rakennusten terveellisyys 1
Kuopio 2013 Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate aducate-julkaisut@uef.fi http://www.aducate.fi 2
TIIVISTELMÄ Tehty opinnäytetyö liittyi yhtenä hankkeena Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden (2009-2013) toimenpideohjelmaan. Työn tavoitteena oli kohdistaa tiedotusta erityisesti tavallisiin omakotitalojen omistajiin ja painottaa heille ennakoivan huollon tärkeyttä kosteus- ja homevaurioiden estämisessä. Omakotitalojen omistajia varten laadittiin internet-sivusto, www.hometalkoot.fi, josta löytyy luotettavaa tietoa eri vuosikymmenien omakotitalojen riskirakenteista ja niiden mahdollisista kosteusvaurioista sekä talon rakenteille ja järjestelmille tehtävistä huoltotoimenpiteistä. Tämä opinnäytetyö sisältää internet-sivustolle kirjoitetut huolto-ohjeet. AVAINSANAT: huolto, omakotitalo, kosteusvaurio, homevaurio ABSTRACT This thesis is one project linked to the Moisture and Mould Programme (2009 2013) of the Ministry of the Environment. The main goal was to inform owners of detached houses that it is important to maintain your house so that no moisture or mould problems occur. The internet pages www.hometalkoot.fi were written. From these pages the owners of detached houses can find reliable information about risk structures and moisture problems of detached houses from different decades and also they find information about maintenance work that should be done. This thesis includes maintenance instructions written to these internet pages. KEYWORDS: Maintenance, detached house, moisture problem, mould problem 3
Esipuhe Omakotitaloista yli puolessa on jonkin asteinen kosteusvaurio ja osasta kosteusvaurioita on kehittynyt jopa homevaurio. Suurin osa näistä kosteus- ja homevaurioista olisi estettävissä, jos omistajat ymmärtäisivät, minkälaisia riskirakenteita heidän omistamassa talossa on ja jos he huoltaisivat säännöllisesti talojen rakenteita ja järjestelmiä siten, että kosteusvaurioita ei pääsisi syntymään. Tämä opinnäytetyö sisältää internetiin kirjoitetut eri vuosikymmenien 1940-1990 lukujen omakotitalojen huoltoohjeet, joilla kosteus- ja homevauriot ja myös monet muut sisäilmaongelmat ennaltaehkäistään niin, että kosteus- ja homevauriot ja muut sisäilmaongelmat vähenevät merkittävästi. Opas on kirjoitettu rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen, kurssin 2011-2013 opinnäytetyöksi. Opintojen suorittamisen mahdollistivat työnantajani Hengitysliitto ry ja Allergia- ja Astmaliitto ry sekä sisäilma- ja korjausneuvontatoimintaa rahoittava Raha-automaattiyhdistys ry. Suurimmat kiitokset kohdistan Ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikölle, tekniikan tohtori Juhani Piriselle, joka mahdollisti aiheen kautta opinnäytetyön tekemisen sekä myös Hengitysliiton korjausneuvojille, Tapani Moilaselle, Tommi Riipalle, Tapio Rokkoselle ja Arto Viittaselle erittäin hyvästä työn ohjauksesta. Lisäksi suuret kiitokset opiskelun ja työn ohjauksesta menee rauhalliselle mutta päättäväiselle koulutuksen ohjaajallemme Helmi Kokotille, joka pitkiksi venyneiden kurssipäivien aikana jaksoi ohjata meitä opiskelujen kivikkoisella polulla. Mukavista muistoista kiitän myös kaikkia kurssin 2011-2013 kanssaopiskelijoita, joiden ansiosta Kuopioon oli aina mukava lähteä opiskelemaan. 5.3.2013 Tuula Syrjänen 4
Sisällys 1. Työn tavoite ja tarkoitus... 8 2. Omakotitalojen kosteus- ja homevauriot... 8 2.1. OMAKOTITALOJEN MÄÄRÄ SUOMESSA... 8 2.2. KOSTEUS- JA HOMEVAURION MÄÄRITELMÄ... 9 2.3. KOSTEUS- JA HOMEVAURIOIDEN YLEISYYS OMAKOTITALOISSA... 10 2.4. KOSTEUS- JA HOMEVAURIOIDEN YLEISIMMÄT AIHEUTTAJAT ERI- IKÄISISSÄ OMAKOTITALOISSA... 11 2.4.1 Vauriot 1950-luvun omakotitaloissa... 12 2.4.2. Vauriot 1960-luvun omakotitaloissa... 13 2.4.3. Vauriot 1970-luvun omakotitaloissa... 14 2.4.4. Vauriot 1980-luvun omakotitaloissa... 15 3.4.5. Vauriot 1990-luvun ja uudemmissa omakotitaloissa... 16 3. Omakotitalon huolto... 17 3.1. OMAKOTITALON ELINKAARI... 17 3.2. SUUNNITELMALLINEN KUNNOSSAPITO JA HUOLTOKIRJA... 18 3.3. KUNNOSSAPIDON JA KORJAUSTEN KUSTANNUKSET... 18 4. Omakotitalo-omistajan huoltoinnokkuus... 19 4.1. HUOLTOKIRJAN OLEMASSAOLO... 19 4.2. HUOLTOTOIMENPITEIDEN YLEISYYS... 20 4.3. TIETO TALON RISIRAKENTEISTA... 22 4.4. SUHTAUTUMINEN KUNTOTARKASTUKSIIN... 22 5. Huolto-ohjeet eri vuosikymmenien omakotitaloille... 23 5.1. HUOLTO-OHJEET 1940-LUVUN TAI VANHEMMILLE TALOILLE... 25 5.1.1. Vesikatto... 25 5.1.2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus... 27 5.1.3. Rossipohja... 28 5.1.4. Maanvarainen alapohja... 30 5.1.5. Ulkoseinät ja perustukset... 30 5.1.6. Ikkunat ja ovet... 31 5.1.7. Salaojat... 32 5.1.8. Maanpinta... 33 5.1.9. Märkätilat... 34 5.1.10. Ilmanvaihto... 36 5.1.11. Tekniset järjestelmät... 37 5.2. Huolto-ohjeet 1950-luvun taloille... 40 5.2.1 Vesikatto... 40 5.2.2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus... 41 5.2.3. Rossipohja... 43 5.2.4. Maavarainen alapohja... 45 5.2.5. Kellarin seinät... 46 5.2.6. Ulkoseinät ja perustukset... 47 5.2.7. Ikkunat ja ovet... 48 5.2.8. Salaojat... 49 5.2.9. Maanpinnat... 50 5.2.10. Märkätilat... 51 5
5.2.11 Ilmanvaihto... 53 5.2.12. Tekniset järjestelmät... 54 5.3. Huolto-ohjeet 1960-luvun taloille... 57 5.3.1. Vesikatto... 57 5.3.2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus... 59 5.3.3. Maavarainen alapohja... 60 5.3.4. Seinät ja perustukset... 62 5.3.5. Kellarin seinät... 63 5.3.6. Salaojat... 64 5.3.7. Maanpinta... 65 5.3.8. Ikkunat ja ovet... 66 5.3.9. Märkätilat... 67 5.3.10. Ilmanvaihto... 69 5.3.11. Tekniset järjestelmät... 71 5.4. Huolto-ohjeet 1970-luvun talolle... 73 5.4.1. Tasakatto... 73 5.4.2. Maanvarainen alapohja... 75 5.4.3. Seinät ja perustukset... 77 5.4.4. Salaojat... 79 5.4.5. Maanpinta... 80 5.4.6. Ikkunat ja ovet... 81 5.4.7. Märkätilat... 82 5.4.8. Ilmanvaihto... 83 5.4.9. Tekniset järjestelmät... 86 5.5. Huolto-ohjeet 1980-luvun taloille... 88 5.5.1. Vesikatto... 88 5.5.2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus... 89 5.5.3. Alapohja... 91 5.5.4. Ulkoseinät ja perustukset... 93 5.5.5. Salaojat... 95 5.5.6. Maanpinnat... 96 5.5.7. Ikkunat ja ovet... 97 5.5.8. Märkätilat... 97 5.5.9. Ilmanvaihto... 99 5.5.10. Tekniset järjestelmät... 102 5.6. Huolto-ohjeet 1990-luvun ja uusimmille taloille... 104 5.6.1. Vesikatto... 104 5.6.2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus... 105 5.6.3. Tuulettuva alapohja... 107 5.6.4. Maanvarainen alapohja... 108 5.6.5. Kellarin seinät... 109 5.6.6. Ulkoseinät ja perustukset... 110 5.6.7. Ikkunat ja ovet... 111 5.6.8. Salaojat... 112 5.6.9. Maanpinnat... 113 5.6.10. Märkätilat... 114 6
5.6.11. Ilmanvaihto... 116 5.6.12. Tekniset järjestelmät... 118 6. Johtopäätökset... 119 Lähdeluettelo... 121 Liite 1... 122 KUVALUETTELO Kuva 1. Asuinrakennusten kerrosala rakennusluokittain ja rakennusvuosiluokittain vuonna 2010. (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012) Kuva 2. Ennen 1960-lukua rakennettujen omakotitalojen vauriot. (Partanen, ym. 1995, Pirinen 2006) Kuva 3. 1960-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (Partanen, ym. 1995, Pirinen 2006) Kuva 4. 1970-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (Partanen, ym. 1995, Pirinen 2006) Kuva 5. 1980-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (Partanen, ym. 1995, Pirinen 2006) Kuva 6. 1990-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (Pirinen 2006) Kuva 7. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1940-luvun tai vanhemmassa talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) Kuva 8. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1950-luvun talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) Kuva 9. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1960-luvun talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) Kuva 10. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1970-luvun talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) Kuva 11. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1980-luvun talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) Kuva 12. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1990-luvun tai uudemmassa talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) LIITTEET Liite 1 Huolto-ohjeteksteissä esiintyvien alleviivattujen sanojen sanaselitykset 7
1. Työn tavoite ja tarkoitus Suomessa rakennusten sisäilman huonon laadun on todettu olevan yksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista ja kosteus- ja homevaurioiden on todettu olevan yksi tärkeimmistä syistä huonoon sisäilman laatuun. Ympäristöministeriössä on meneillään toimenpideohjelma Kosteus- ja hometalkoot (2009-2013), jonka tavoitteena on kosteus- ja homeongelmien aiheuttamien terveyshaittojen ja kansantaloudellisten menetysten systemaattinen vähentäminen sekä uusien kosteusvaurioiden syntymisen torjuminen. Tehty opinnäytetyö liittyi yhtenä projektina Kosteus- ja hometalkoiden toimenpideohjelmaan. Työn tavoitteena oli kohdistaa tiedotusta erityisesti tavallisiin omakotitalojen omistajiin ja painottaa heille ennakoivan huollon tärkeyttä kosteus- ja homevaurioiden estämisessä. Eri aikakausien omakotitalojen omistajille kirjoitettiin helpot huolto-ohjeet internet-sivustolle www.hometalkoot.fi. Sivustolta löytyvien selvien ja yksinkertaisten huolto-ohjeiden avulla omakotitalon omistaja pystyy tarkastamaan talonsa ja lisäämään rakennuksen kosteusteknistä ja muuta huoltoa niin, että kosteus- ja homevauriot ja muut sisäilmaongelmat vähenevät merkittävästi. Tämä työ sisältää internet- sivustolle kirjoitetun tekstiosion. 2. Omakotitalojen kosteus- ja homevauriot 2.1. OMAKOTITALOJEN MÄÄRÄ SUOMESSA Asuinrakennuksia Suomessa oli vuoden 2010 tilastojen mukaan noin 1 235 000 kappaletta ja näistä omakotitaloja noin 1 102 000. Suomalaisista noin 51 % asui omakotitalossa. Rakennusten kerrosalaan perustuen eniten omakotitaloja rakennettiin 80- luvulla (19,2 %). Myös sotien jälkeinen uudisrakentaminen näkyy ikäluokan 1940-1959 suurena osuutena (17 %). (Reijula ym., Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012) 8
Kuva 1. Asuinrakennusten lukumäärä rakennusluokittain ja rakennusvuosiluokittain vuonna 2010. (Reijula ym, Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012) 2.2. KOSTEUS- JA HOMEVAURION MÄÄRITELMÄ Kosteusvaurio syntyy, kun rakenne kastuu jostain syystä eikä pääse kuivumaan ajallaan ilman kuivumista edistäviä toimenpiteitä. Jos kosteus jää rakenteeseen pidemmäksi ajaksi, voi siitä syntyä homevaurio. Jotta kosteusvauriosta tulee homevaurio, kosteuden lisäksi mikrobit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita ja lämpöä. Ravinteita talojen materiaaleissa on usein riittävästi. Ravinteita homeet löytävät rakennusmateriaaleista, mutta myös pinnoille keräytyvä orgaaninen pöly ja lika voi riittää homeen kasvulle. Lämmön kannalta mikrobit ovat vaativampia. Keskimäärin mikrobit kasvavat, kun lämpötila on plussan puolella, kuitenkin alle 40 astetta. Talojen rakenteissa olosuhteet ovat usein juuri tällaiset. Parhaiten mikrobit viihtyvät suunnilleen samoissa lämpötiloissa kuin ihmisetkin. Tämän vuoksi talojen rakenteissa ravinne- ja lämpötilaolosuhteet ovat mikrobien kasvulle otolliset ympäri vuoden, jos vain kosteutta pääsee rakenteeseen. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu määrittelee kosteus- ja homevaurion siten, että kosteusvaurio on rakenteiden kastumista niin, että ne eivät pääse ajallaan kuivumaan, jolloin rakenteet vioittuvat kosteudesta. Tuore ja lyhytaikainen rakenteiden tai materiaalien kastuminen voi olla pelkkä kosteusvaurio. Tilanne kuitenkin 9
muuttuu nopeasti kosteus- ja homevaurioksi, jos kuivumista ei tapahdu, koska varsin pian kastuneeseen materiaaliin ilmaantuu ympäristöstä mikrobeja, yleensä homeja hiivasieniä ja bakteereita. (Reijula ym., Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012) 2.3. KOSTEUS- JA HOMEVAURIOIDEN YLEISYYS OMAKOTITA- LOISSA Kosteus- ja homevauriot ovat valitettavan yleisiä suomalaisessa rakennuksissa. Rakennusten kosteusvauriot ovat yleisiä mm. siksi, että meillä on neljä vuodenaikaa, riittävästi sadepäiviä, lunta ja jäätä sekä niiden sulamista, maan kosteuden siirtymistä rakenteisiin ja tilan käyttäjien toiminnasta aiheutuvaa kosteutta rakennuksen sisällä, minkä lisäksi suunnittelussa ja rakentamisessa tehdään virheitä ja rakennukseen valitaan sopimattomia materiaaleja. Vähäisiä (pistemäisiä, yksittäisiä ja lyhytkestoisia) kosteusvaurioita löytyy siis melkein kaikista rakennuksista. Lisäksi tyypillisimpiä syitä ovat riskejä sisältävät suunnitteluratkaisut, puutteet työmaan kosteudenhallinnassa, virheet työmaatoteutuksissa ja kunnossapidon laiminlyönnit sekä rakenteiden luonnollinen kuluminen tai vaurioituminen elinkaarensa päässä. Erityisesti rakennuksen käyttöiän loppuminen näyttää johtavan sisäilmaongelmiin, joista terveyden kannalta merkittävimpiä ovat kosteus- ja homevauriot. (Reijula ym, Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012). Nämä samat huomiot sopivat kaikkeen rakentamiseen, niin toimisto-, teollisuus- tai palvelurakentamiseen ja siis myös asuinrakentamiseen. Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyys on Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun arvion mukaan pientaloissa, siis myös omakotitaloissa 7-10 %. Tässä julkaisussa merkittäväksi kosteus- ja homevaurioksi määritellään sellainen vaurio, joka perustuu sekä rakenteen tekniseen tarkasteluun, mutta samalla arvioidaan myös rakennuksen käyttäjän altistumisen todennäköisyyttä, jotta terveydellinen ulottuvuus saadaan mukaan. Tarkemmin todettuna merkittävä kosteusvaurio määritetään sellaiseksi vähäistä laajemmaksi rakenteelliseksi viaksi, jonka seurauk- 10
sena haitallinen altistuminen kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuville kemiallisille ja biologisille (mm. mikrobiperäisille) epäpuhtauksille on todennäköistä, minkä perusteella korjaustarve voidaan arvioida kiireelliseksi altistumisen vähentämiseksi tai poistamiseksi. (Reijula ym, Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012). Kun omakotitaloasujia on noin puolet suomen asukkaista, laskemalla voi todeta, että merkittävästi vaurioituneissa omakotitaloissa asuu arvoilta noin 190 000 270 000 ihmistä. 2.4. KOSTEUS- JA HOMEVAURIOIDEN YLEISIMMÄT AIHEUTTA- JAT ERI-IKÄISISSÄ OMAKOTITALOISSA Omakotitalojen kosteusvaurioiden esiintyvyyttä on tutkittu kahdessa omakotitalojen rakenteiden kuntoon liittyvässä tutkimuksessa. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa (Partanen, ym. 1995) tutkittiin satunnaisotannalla viidestä eri kaupungista eriikäisten rakennusten kosteusvaurioita aistinvaraisin menetelmin rakenteita rikkomatta. Jonkinasteinen kosteusvaurio oli tapahtunut 82 prosentissa tutkimusaineiston 450:stä kohteesta. Korjauksen tai rakenteiden tarkastamisen tarpeessa todettiin tutkimuksen mukaan olevan 55 prosenttia pientaloista. Eniten kosteusvaurioita havaittiin 1960- ja 1970- luvuilla rakennetuissa pientaloissa ja vähiten 1980-luvun pientaloissa. Myös 1950-luvun pientaloissa on runsaasti kosteusvaurioita, mutta vähemmän kuin seuraavilla vuosikymmenillä rakennetuissa. Rakennuksen iän todettiin vaikuttavan kosteusvaurioiden määrään. Vanhempien rakennusten pidemmän historian aikana on ollut luonnollisesti enemmän aikaa tapahtua vaurioita kuin 1980- luvun taloissa, jotka olivat tutkimushetkellä enintään hiukan toistakymmentä vuotta vanhoja. Kosteuden aiheuttamat vauriot olivat tai olivat olleet vanhimmissa pientaloissa kuitenkin pienehköjä, jotka usein oli voitu korjata omatoimisesti. Tutkimuksen tekijöiden päähavainto oli, että vaurioita on yleisesti kaiken ikäisissä pientaloissa. Toisessa omakotitaloihin liittyvässä tutkimuksessa (Pirinen, 2006) tutkittiin 429 eriikäistä pientaloa, joissa asukkaat kertoivat oireilevansa. Tässä tutkimuksessa kohteita ei siis valikoitu satunnaisotannalla, vaan niissä oli jo olemassa epäily sisäilmaongel- 11
masta. Tutkituista taloista 68 prosentista löydettiin mikrobivaurio. 35 prosentissa taloista oli useampi kuin yksi mikrobivaurio. Kellariseinien vaurioita löytyi 18 prosentissa kaikista vaurioista, alapohjavaurioita 23 prosentissa, yläpohjan vaurioita 14 prosentissa, ulkoseinä- sekä vuotovaurioita 7 prosentissa. Tutkimuksessa tarkastetuista rakennuksista mikrobivaurio löydettiin 80 prosentissa ennen 1960-lukua rakennettuja taloja ja 72 prosentissa 1960-luvulla rakennetuista taloista. 1970- ja 1980- luvuilla rakennetuista taloista löytyi mikrobivaurio 64 prosentista tarkastettuja taloja ja uusimmista taloista 42 prosentista. Eli tässä tutkimuksessa tuli selvästi esiin ajan vaikutus mikrobivaurion olemassaoloon - mitä vanhempi talo, sen todennäköisemmin siinä oli mikrobivaurio. 2.4.1 Vauriot 1950-luvun omakotitaloissa Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa (Partanen, ym. 1995) yleisimmäksi kosteusvaurion aiheuttajaksi 30 tutkitussa 1950-luvun omakotitalossa todettiin maanvastaisen perusmuurin vuotaminen kellaritiloihin (50 %), koska 1950-luvulla rakennettaessa ei vielä yleisesti kiinnitetty huomiota salaojitukseen ja perusmuurin vedeneristykseen. Lisäksi talojen kellareihin on rakennettu oleskelutiloja ilman, että rakennuksen ulkopuolelle olisi tehty mainittuja korjauksia. Saman verran oli myös yläpohjavaurioita (50 %) liittyen katteiden vuotoon ja sisäilman kosteuden pääsystä katon tuuletustilaan. Lisäksi putkisto- ja laitevauriot (30 %), erityisesti vanhojen putkien ruostuminen havaittiin ongelmaksi. Onneksi kuitenkin pääasiassa putkiasennukset oli tehty pinta-asennuksena, jolloin tapahtuneet vauriot on pystytty havaitsemaan nopeasti ja suuria vahinkoja ei ole päässyt tapahtumaan. Myös Hengitysliitossa tehdyn tutkimuksen (Pirinen, 2006) mukaan kaikkiaan 127 tutkitussa 50-luvun ja sitä vanhemmissa taloissa eniten kosteusvaurioita löytyi kellariseinistä (44 %) ja alapohjista (39 %). Vaurioituneet alapohjat olivat lähes kaikki ns. rossipohjia. Kolmas tyypillinen vauriorakenne oli yläpohjassa (28 %), jonka mikrobivaurio aiheutui tyypillisesti vesikatteen tuuletuksen puutteesta, mutta myös vesika- 12
ton vuotovaurioita oli paljon. Pesuhuoneissa oli mikrobivaurio 18 prosentissa vauriotaloja. Kuva 2. Ennen 1960-lukua rakennettujen omakotitalojen vauriot. (vasemmalla Partanen, ym. 1995, oikealla Pirinen 2006) 2.4.2. Vauriot 1960-luvun omakotitaloissa Yleisimmiksi kosteusvaurion aiheuttajaksi 110 tutkitussa 1960-luvun omakotitalossa todettiin Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa (Partanen, ym. 1995) yläpohjavauriot (38 %), seinärakenteiden vauriot (38 %), vesiputkivauriot (36 %) sekä alapohjavauriot (34 %). Yläpohjavauriot aiheutuivat peltikattojen saumojen tai huopakatteiden läpivientien vuodoista. Seinävauriot kohdistuivat lähinnä kylpyhuoneiden seinärakenteisiin, joihin vesi oli päässyt seinäpinnoitteiden saumoista tai lattian kautta imeytymällä. Vesiputkissa vuodot aiheutuivat piilotettujen putkien korroosio- tai liitosvaurioista ja lisäksi mainittiin viemärien liitosvauriot. Alapohjan oli kastanut pesuhuoneen vedet tai talon ulkopuoliset pintavedet. Alhaisen perustamistason todettiin olevan myös osasyynä ongelmiin. Lisäksi kosteusvaurioita oli aiheuttanut ilmastointikanavavuodot. Hengitysliitossa tehdyn tutkimuksen (Pirinen 2006) mukaan 72 tutkimuksessa mukana olleessa 1960-luvun talossa vauriot keskittyivät alapohjin (52 %). Seuraavaksi lähes yhtä paljon oli vaurioita kellariseinissä (34 %) tai pesuhuoneissa (34 %). Yläpohjia ei todettu yhtä suureksi vaurioiden aiheuttajaksi (17 %) kuin Kansanterveys- 13
laitoksen tutkimuksessa. Lisäksi väliseinissä todettiin vaurio 13 prosentissa taloja. Kondenssin tai ilmanvaihdon puutteen aiheuttamia vaurioita ei havaittu lainkaan. Kuva 3. 1960-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (vasemmalla Partanen, ym. 1995, oikealla Pirinen 2006) 2.4.3. Vauriot 1970-luvun omakotitaloissa Vesikattovuodot oli selvästi suurin kosteusvaurioryhmä (61 %) 180 tutkitussa 1970- luvun omakotitalossa Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan (Partanen, ym. 1995). Ongelmia havaittiin erityisesti loivien peltikattojen saumoissa ja yleisesti kattojen läpivienneissä. Seinärakenteiden (29 %), erityisesti pesuhuoneiden seinien kosteusvaurioita löytyi myös paljon, koska seinistä puuttui kosteuseristyksiä ja niihin oli käytetty kosteisiin tiloihin sopimattomia materiaaleja. Lisäksi oli putkien ja viemäreiden puhkisyöpymiä (26 %), kosteuden tiivistymistä ja sadeveden pääsyä ilmanvaihtokanaviin (22 %) sekä alapohjan kosteusvaurioita (22 %), kun kosteus oli imeytynyt lattialaattaan pesuhuoneen muovimaton tai klinkkerin vuotokohdasta tai lattiakaivon huonosti tiivistetystä saumasta. Hengitysliitossa tehdyn tutkimuksen (Pirinen, 2006) mukaan taas 109 kappaleessa 1970-luvun taloja yläpohjavaurioita oli vain 22 %:ssa taloista. Eniten vaurioita havaittiin pesutiloissa (38 %). Muita yleisiä vauriotyyppejä olivat alapohjavauriot (27 %) ja vuotovauriot (21 %). 14
Kuva 4. 1970-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (vasemmalla Partanen, ym. 1995, oikealla Pirinen 2006) 2.4.4. Vauriot 1980-luvun omakotitaloissa Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa (Partanen, ym. 1995)1980-luvun taloja tutkittiin 130 ja niissä selvästi yleisimmäksi kosteusvaurioksi todetaan seinärakenteiden kastuminen (42 %). Yleisimmiksi syiksi esitettiin kosteuseristeen puuttuminen pesutilojen seinärakenteista ja seinien ja lattian rajasta. Laitevaurioita havaittiin 25 %:ssa taloista ja syyksi todettiin sekä asennus- että käyttövirheet. Sekä alapohjassa että ilmanvaihtokanavissa havaittiin seuraavaksi eniten kosteusvaurioita (23 %). Alapohjan kosteusvauriot johtuivat sokkelin viereen kerääntyvistä vesistä sekä sauna ja pesutilojen lattioiden huonosta kunnosta. Ilmanvaihtokanavien vauriot johtuivat asennustyössä tehdyistä virheistä, kondenssiongelmista ja koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän käyttämättä jättämisestä. Huolimattomasti tehdyt vesiputkien liitokset aiheuttivat ongelmia 12 %:ssa taloista. Myös Hengitysliiton tutkimuksessa (Pirinen 2006) joka toisessa rakennuksessa vaurioita löydettiin pesutiloista (50 %). Seuraavaksi yleisimmäksi vaurioksi mainitaan alapohjavauriot (20%) ja vuotovauriot (16 %). Yläpohja- ja kondenssivaurioita havaittiin 11, väliseinävaurioita 7, ilmanvaihdon puutteita 6 ja ulkoseinävaurioita 3 prosentissa taloja. 15
Kuva 5. 1980-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (vasemmalla Partanen, ym. 1995, oikealla Pirinen 2006) 3.4.5. Vauriot 1990-luvun ja uudemmissa omakotitaloissa 1990-luvulla rakennetuissa taloissa löytyi Hengitysliiton tutkimuksen (Pirinen 2006) mukaan yleisimmin alapohjavaurio (27 %). 20 prosentissa oli pesutilavaurio ja 17 prosentissa yläpohja- tai kondenssivaurio. Vuotovaurioita havaittiin 13 prosentissa ilmanvaihdon puutteita 8 prosentissa ja väliseinävaurioita 3 prosentissa taloja. Kuva 6. 1990-luvulla rakennettujen omakotitalojen vauriot. (Pirinen 2006) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa tehdyssä lopputyössä (Mertanen 2012) selvitettiin kyselytutkimuksen avulla 2000-luvulla rakennetuissa suomalaisissa pientaloissa esiintyviä kosteusvaurioalttiita rakenteita ja tyypillisiä rakennusvirheitä. Kos- 16
teusvaurioalttiissa rakenteissa etenkin ryömintätilaiset alapohjarakenteet todettiin haastaviksi, koska kesällä ryömintätilan kylmyys suhteessa ulkoilmaan aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin. Lisäksi erilaiset ulkoseinärakenteet nousivat esiin. Puurunkoisissa rakenteissa höyrynsulun sisäpuolinen lämmöneristyksen kosteustekninen toiminta on ollut puutteellista ja höyrynsulun sisäpintaan on talviaikaisessa rakentamisessa tiivistynyt kosteutta aiheuttaen rakenteiden kosteus- ja homevaurion. Samoin ongelmia on havaittu siporex-rakenteissa, joissa kosteuden tiivistymistä oli havaittu tiiviin pinnoitteen alle. Tiiliverhousrakenteissa edelleen viistosade tunkeutuu tiiliverhoukseen ja tuuletusraon puutteiden takia kosteus siirtyy tuulensuoja- ja eristerakenteisiin kapillaarisesti. Rakennusvirheistä selkeästi merkittävimpinä esiin nousivat rakennuksen vaipan ilmatiiveyteen liittyvät virheet ja pinnoittaminen märälle betonialustalle. Myös ilmanvaihdon virheellinen säätö, ontelolaattaalapohjien läpivientien ja lämmöneristyksien toteutus ja alapohjan ja ulkoseinärakenteen liitos mainittiin ongelmakohdiksi. 3. Omakotitalon huolto 3.1. OMAKOTITALON ELINKAARI Rakennus on tuote, jolla on tietty elinkaari. Tätä aikaa on vaikea määritellä tarkasti, mutta sillä tarkoitetaan aikaa talon rakentamisesta sen purkamiseen. Joskus rakennuksen elinkaari on kymmeniä vuosia mutta se voi olla myös satoja vuosia. Maankäyttö ja rakennusasetuksessa todetaan, että rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sen olennaiset tekniset vaatimukset täytetään ja voidaan tavanomaisella kunnossapidolla säilyttää suunnitellun käyttöiän ajan (50 ). Suunnitteluvaiheessa siis jo päätetään rakennuksen arvioitu elinkaari ja eri osien tekninen käyttöikä ja samalla päätetään myös korjausrakentamisen aikataulu rakenteiden ja järjestelmien teknisen vanhenemisen osalta. 17
Rakennuksen elinkaareen sisältyy erilaisia materiaalien ja järjestelmien teknisiä, taloudellisia ja toiminnallisia elinkaaria tai käyttöikiä. RT-ohjekortissa Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot RT 18-10922 esitetään rakennusten rakenteiden, rakennusosien, aluelaitteiden, ja LVIA-laitteiden ja järjestelmien keskimääräiset tekniset käyttöiät, tarkastusvälit, huoltovälit ja kunnossapitojaksot. Tietoja voidaan käyttää mm. rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeiden, huoltokirjan laadinnassa. Kun rakennusta huolletaan ja pidetään kunnossa, todennäköisesti rakennusosien ja laitteiden käyttöikä on pitkä. Kun huolto unohdetaan, rakenteiden ja laitteiden käyttöikä loppuu ja rakennuksen elinkaari lyhenee. 3.2. SUUNNITELMALLINEN KUNNOSSAPITO JA HUOLTOKIRJA Kosteudenhallinta ja homevaurioiden estäminen julkaisun (RIL 250-2011) mukaan rakennuksen ylläpidon tulisi perustua selkeään, johdonmukaiseen ja asiantuntevaan ylläpitosystematiikkaan, joka on ennakoiva ja kattava eikä liian laaja tai monimutkainen. Erityisesti kosteudenhallintaan ja homevaurion estämiseen liittyvät kriittiset laatutekijät ja toimenpiteet tulee olla tiedostettu ja ohjelmoitu koko rakennuksen elinkaaren ajan (seuranta, huoltotoimenpiteet ja välit). Työkaluna tähän on mm. huoltokirja. Esimerkiksi Ympäristöministeriön internetsivuilla löytyy kaikkien omakotitaloomistajien käytettäväksi huoltokirja. Pientalon huoltokirja on asiakirjakokonaisuus, jonka avulla kiinteistöä hoidetaan suunnitelmallisesti koko sen käyttöiän ajan. Pientalon huoltokirja varmistaa, että on talossa on viihtyisää, terveellistä, turvallista ja energiataloudellista asua. Kun kiinteistöä hoidetaan suunnitelmallisesti, sen arvo säilyy ja samalla vältytään kalliilta hätäkorjauksilta. Myynnin tai vuokrauksen yhteydessä esitetty huolellisesti ylläpidetty ja ajantasainen huoltokirja on osoittaa, että kiinteistöstä on huolehdittu. Pientalon huoltokirjan laatimiseen ei tarvita konsultteja, vaan mallihuoltokirja ja maalaisjärki riittävät. (Ympäristöministeriö, www-sivut) 3.3. KUNNOSSAPIDON JA KORJAUSTEN KUSTANNUKSET 18
Ensimmäisinä käyttövuosina ei yleensä rakennuksen kunnossapitoon ja korjauksiin mene suuria rahoja. Valitettavasti kuitenkin ensimmäisten vuosien aikana suunnitelmallinen kunnossapito unohtuu monelta asukkaalta. Ensimmäiset korjaukset tulevat eteen yleensä 20 käyttövuoden jälkeen ja tällöin summat alkavat olla jo tuntuvia. Kaikkein suurimmat korjaukset tulevat yleensä noin 40-60 vuoden kohdalla kun esimerkiksi talotekniikka alkaa vaatia laajempia korjauksia tai jopa kokonaan uusimista. Myös nämä suuremmat korjaukset yleensä unohtuvat, eivätkä asukkaat niihin varaudu. Korjausten kustannukset ovat kuitenkin suuria. Esimerkiksi Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisussa, Rakennusten kosteus- ja homevauriot, on arvioitu, että joka vuosi pelkkiin kunnossapitokustannuksiin pitäisi säästää 0,5-1,5 % rakennuksen hankintahinnasta. Korjauksiin rahaa menee tätä enemmän, sillä kiinteistön kunnossapidon ja ennakoivan huollon on laskettu olevan halvempaa kuin korjaamisen. 4. Omakotitalo-omistajan huoltoinnokkuus Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden toimesta Suomen OnLine Tutkimus Oy toteutti kyselytutkimuksen (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011), jossa kyselyllä haluttiin selvittää mm. se, miten omistajat huolehtivat taloistaan, onko heidän taloilleen laadittu huoltokirja ja miten hyvin omistajat olivat tietoisia rakennustensa riskirakenteista. Lisäksi haluttiin selvittää, kuinka omakotitalo-omistajat suhtautuisivat ulkopuolisen tekemiin kuntotarkastuksiin, kuinka usein kuntotarkastuksia tulisi heidän mielestään tehdä ja mitä tällainen kuntotarkastus saisi maksaa. Kohderyhmänä olivat 700 suomalaista omakotitalojen omistajaa 4.1. HUOLTOKIRJAN OLEMASSAOLO Vain harvalla omakotitalo-omistajalla on talonsa käyttö- ja huolto-ohje eli huoltokirja. Omakotitalojen omistajista 16 prosenttia ilmoitti (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011), että huoltokirja on laadittu. Niitä oli laadittu lähinnä alle 10 vuotta vanhoille 19
taloille, joista 61 prosentilla oli huoltokirja olemassa. Vanhemmissa taloissa vain selvästi alle 10 prosentilla oli huoltokirja. Huoltokirja oli vanhempiin taloihin toteutettu yleisimmin asukkaan toimesta kun taas uudempiin taloihin myös talon rakentajat tai suunnittelijat olivat voineet tehdä huoltokirjan. Noin kolmasosa asukkaista ilmoitti noudattavansa ja täyttävänsä huoltokirjaa erittäin tarkasti tai tarkasti. 2 prosenttia myönsi, ettei noudata huoltokirjaa lainkaan. 79 prosenttiin huoltokirjoista oli merkitty tehdyt korjaukset, mutta vain vajaassa 60 prosentissa huoltokirjoista löytyy kaikkien rakenteiden huolto-ohjelma ja vajaassa puolessa huoltokirjoista löytyy kunnossapitosuunnitelma tuleville korjauksille. Ne omakotitaloasujat, joilla huoltokirjaa ei ollut, eivät olleet kovinkaan innokkaita huoltokirjaa laatimaan. Kun heiltä kysyttiin, jos taloa varten ei ole huoltokirjaa, haluaisitko, että sellainen tehtäisiin, vastasi tähän kysymykseen kyllä vain 31 prosenttia. 29 prosenttia vastasi suoraan, että ei ole valmis huoltokirjaa tekemään ja loput vastasivat en osaa sanoa. Kaksi kolmasosaa omistajista olisi mielestään kykenevä tekemään huoltokirjan itse. Jos se teetettäisiin ulkopuolisella, siitä ei oltaisi valmiita kuitenkaan maksamaan mitään tai korkeintaan sata euroa. (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) 4.2. HUOLTOTOIMENPITEIDEN YLEISYYS Omakotitalojen huolto- ja korjaustoimenpiteet tehdään yleensä omistajan toimesta. Tästä syystä varsinkin talotekniikkaan liittyvät laitteiden ennakoivat huolto- ja korjaustoimenpiteet jäävät yleensä vähälle. Korjaustoimenpiteisiin ryhdytään yleensä vasta kun tapahtuu jotain suurempaa ja vakavampaa, putki- tai viemärivuoto tai ilmanvaihtolaitteiston täydellinen toimimattomuus. Omistajilta kysyttiin, olisivatko he valmiita maksamaan säännöllisistä tarkastuksista ulkopuoliselle ammattimiehelle. Maksimissaan tällaisesta palvelusta haluttiin maksaa 200 euroa vuodessa. Lähinnä ulkopuolisia kaivattiin lämmitysjärjestelmän kunnon ja säädön tarkastuksiin sekä sähkölaitteiden ja vesilaitteiden kunnon tarkastuksiin. Näissäkin vaativimmissa toimissa edelleen 62-72 prosenttia omistajista ilmoitti tekevänsä tarkastukset itse. Ai- 20
noastaan ilmanvaihtokanaviston puhdistamiseen lähes puolet omistajista oli valmiita pyytämään ammattimiehen paikalle. (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) Omakotitalo-omistajilta kysyttiin myös, kuinka säännöllisesti omistajat suorittavat talonsa tarkastus- ja huoltotoimenpiteitä? Esimerkiksi vesikaton kunnon ulkopuolelta tarkastaa vuosittain 66 prosenttia omistajista, vesikaton kunnon ullakon puolelta tarkastaa 44 prosenttia, salaojien toiminnan 44 prosenttia ja pesutilojen pintojen kunnon 71 prosenttia. Vastaavasti omistajia, jotka myönsivät, että tarkastuksia ei tehdä lainkaan tai he eivät olleet tietoisia tarkastuksista oli vastaavasti 16, 22, 43 ja 20 prosenttia. (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) Ilmanvaihdon hormien nuohouksesta, venttiilien puhdistuksesta ja suodattimien vaihdosta kysyttiin erikseen. Ohjeen mukaan kanavistot tulisi nuohota vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Tämän toteutti 27 57 prosenttia omistajista. Puhdistuksesta ei ollut tietoinen tai puhdistuksen puutteen myönsi 31-56 prosenttia omistajista. Yhteenvetona edellä mainituista prosenteista voi todeta, että painovoimaisen ilmanvaihdon nuohoukset suoritettiin harvimmin ja koneellisen tulopoistoilmanvaihtojärjestelmän puhdistukset parhaiten. Lisäksi painovoimaisen ilmanvaihdon korvausilmaventtiilit puuttuivat 70 prosentista taloja. (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) Ilmanvaihdon huoltamisesta on kyselty myös julkaisussa Omakotitalojen ilmanvaihdon kunto, huolto ja vaikutus sisäilmaan (Kaksonen 2012). Kenttätutkimuksessa kerätyn 132 omakotitalon kyselytietojen perusteella voitiin todeta asukkaiden toiminnassa olevan suuria puutteita ilmanvaihdon huollon ja käytön suhteen. Tutkimuksessa oli 1980 ja 1990 luvuilla rakennettuja omakotitaloja yhteensä 103, joista 60 prosentissa ei ole koskaan puhdistettu kanavistoja ja 29 prosentissa ei ole koskaan vaihdettu suodattimia. 2000-luvulla rakennetuissa taloissakin 10 prosentissa oli sellaisia, joissa suodattimia ei ollut koskaan vaihdettu. IV-koneen käyttöasento oli liian alhainen 57 prosentissa kaikista tutkituista taloista. Yleisin asukkailta saatu syy liian pieneen käyttöasentoon oli energiansäästö. Pahimmillaan asennossa 1 ollut laite ei pyörittänyt tulo- / poistopuhaltimia lainkaan ja asunnossa ilma ei liikkunut mihinkään 21
suuntaan. Joissain tapauksissa asukas oli saanut väärää informaatiota IV-laitetta asentaneelta henkilöltä ja pitänyt käyttöasentoa siksi liian pienellä. 4.3. TIETO TALON RISIRAKENTEISTA Eri aikakausien taloissa on kyseiselle aikakaudelle ominaisia niin sanottuja riskirakenteita, joissa kosteus- ja homevaurion mahdollisuus on suurempi ja todennäköisempi kuin muissa rakenteissa. Riskirakenne vaurioituu rakenteeseen vuotavan, kapillaarisesti siirtyvän, ilmasta tiivistyvän tai muun kosteuden vaikutuksesta. Eri aikakausien riskirakenteita ja ohjeita niiden tutkimiseen on kerätty esimerkiksi Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoot sivustolle. (Ympäristöministeriö, Kosteus- ja hometalkoot, www-sivut) Lähes kaikki omakotitalojen omistajat (97-99 %) pitävät tärkeänä, että he ymmärtäisivät, missä rakenteessa ja miksi kosteusvauriot syntyvät. Lisäksi he pitivät tärkeänä, että oma talo olisi kosteusvaurioitumaton ja että riskialttiita rakenteita seurattaisiin säännöllisesti. Vaikeimpien, piilossa olevien rakenteiden tarkastuksiin noin puolet omakotitalo-omistajista olisi valmis kutsumaan paikalle ulkopuolisen asiantuntijan. (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) 4.4. SUHTAUTUMINEN KUNTOTARKASTUKSIIN Hyvään rakennuksen ylläpitoon kuuluu kuntoarvioiden ja tarvittaessa kuntotarkastusten teko. Kuntoarvion tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva järjestelmien teknisestä kunnosta ja energiataloudesta, jonka jälkeen kunnossapitotoimet voidaan kohdistaa oikein. Kuntoarvio perustuu pääosin aistinvaraisiin havaintoihin ja olemassa oleviin asiakirjoihin. Kuntotutkimuksen tavoitteena on selvittää mahdollisen ongelman tai vaurion laajuus ja aiheuttaja sekä antaa tarvittavat toimenpideehdotukset suunnittelun ja korjauksen tai uusimisen lähtökohdaksi. Viimeisen 10 vuoden aikana ammattilainen oli tarkastanut 45 prosenttia vastaajien taloista ja vastaavasti 40 prosenttia vastaajista totesi, että taloa ei ollut tarkastettu koskaan ulkopuolisen ammattilaisen toimesta. Itse talonsa kunnon väitti tarkasta- 22
neensa kolme neljästä omistajasta. Kuitenkin yli puolet oli sitä mieltä, että ulkopuolisen asiantuntijan olisi hyvä tarkastaa talon kunto edes kerran kymmenessä vuodessa. Omistajien mielestä valtion tulisi tukea kuntotutkimuksen tekemistä tai sen pitäisi johtaa vaihtoehtoisesti alennukseen kiinteistövakuutuksesta. Jos omistajan pitäisi itse maksaa kaikki kulut, olisivat he valmiita maksamaan kuntotarkastuksesta 100 euroa. Myyntihetkellä neljä viidestä olisi valmis tekemään kuntotarkastuksen myytävään taloon ja vastaavasti ostohetkellä 88 prosenttia haluaisi tietää ostettavan talon kunnon. (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) 5. Huolto-ohjeet eri vuosikymmenien omakotitaloille On tärkeää, että omakotitalon omistaja osaa pitää huolta omaisuudestaan ja ennaltaehkäistä talonsa kosteus- ja homevauriot. Omakotitalojen omistajille tehdyssä tutkimuksessa (Suomen OnLine Tutkimus Oy 2011) 89 prosenttia omakotitalojen omistajista haluaisi tarkastaa itse helposti nähtävät ja aistinvaraisesti tarkastettavat riskialttiit rakenteet säännöllisesti, jos heillä olisi siihen riittävät ohjeet. Ongelma on ollut se, että ohjeet puuttuvat. Vain harvalle omakotitalolle on tehty huoltokirja. Ja vaikka huoltokirja on, kaikkiin huoltokirjoihin ei ole kirjoitettu talon rakenteiden ja järjestelmien huolto-ohjeita. Tässä projektissa tarkoituksena oli kirjoittaa huolto-ohjeet tavalliselle, rakennustekniikkaa huonommin tuntevalle omakotitalon omistajalle siten, että oman talon huoltokierros olisi helppo toteuttaa. Eri vuosikymmenien omakotitalojen huoltoohjeet toteutettiin internet-sivulle www.hometalkoot.fi. Sivuille on kuvattu katunäkymä, jossa on vierekkäin eri aikakausien omakotitaloja. Katunäkymästä omakotitalon omistaja voi valita omaa taloa parhaiten kuvaavan talon. Klikkaamalla valittua taloa, talo halkeaa ja esiin tulevat talon huollettavat rakenteet ja järjestelmät. Huollettavat rakenteet ja järjestelmät jaoteltiin seuraavasti: vesikatto, vesikaton alapuolinen tuuletus, tuulettuva alapohja, maanvarainen ala- 23
pohja, kellarin seinät, ulkoseinät ja perustukset, ikkunat ja ovet, salaojat, maanpinnat, märkätilat, ilmanvaihto ja tekniset järjestelmät. Klikkaamalla valittua rakennetta tai järjestelmää avautuvat kyseisen kohdan huolto-ohjeet. Sivujen tekotavan vuoksi yhden rakenteen tai järjestelmän tarkastusta varten voitiin kirjoittaa maksimissaan kahdeksan ohjetta. Tämä riitti keskimäärin hyvin ohjeiden kirjoittamiseen. Lisäksi yhden tarkastusohjeen piti olla lyhyt ja helposti ymmärrettävä. Ymmärrettävyyttä haluttiin vielä lisätä selittämällä tekstissä käytettyjä rakennustekniikan alan sanoja. Sanat, joille löytyy sanaselitys, on alleviivattu teksteissä. Tässä julkaisussa alleviivattujen sanojen sanaselitykset löytyvät liitteestä 1. Ohjetta edelleen selventämään, ohjeen yhteyteen laitettiin yksi tai useampi valokuva, jotka kuvaavat ohjeen sisältöä, siten että ohjeen lukijan on edelleen helpompi ymmärtää ohjeen sisältö. Lisäksi sivuille lisättiin vielä tulostettava lyhyt tarkastuslista, jonka omakotitalon omistaja voi tulostaa ja ottaa mukaansa tarkastuskierrokselle. Seuraaviin lukuihin 5.1. -5.6. on kirjoitettu huolto-ohjeet omakotitaloille 40-luvulta 90-luvulle. 24
5.1. HUOLTO-OHJEET 1940-LUVUN TAI VANHEMMILLE TALOIL- LE Kuva 7. Huollettavat rakenneosat ja järjestelmät 1940-luvun tai vanhemmassa talossa (Ympäristöministeriö, www.hometalkoot.fi) 5.1.1. Vesikatto Vuotava katto kastelee ullakon ja aiheuttaa kosteusvaurion. Tarkista kattomateriaali ja sen saumakohdat. Korjaa vuotava kate ja saumat. Jos harkitset katteen uusimista, poista vanha eloperäinen katemateriaali, esimerkiksi päreet. Tiilikate kestää keskimäärin 45 vuotta, profiilipeltikate 40 vuotta ja sinkitty ja maalattu konesaumapeltikate 60 vuotta. Vanhempien bitumikermikatteiden eli huopakatteiden käyttöikä on täyttynyt. Uudemmat, kumia sisältävät kumibitumikermikatteet kestävät noin 25 35 vuotta. Katteen kunto kannattaa tarkastuttaa ammattilaisella käyttöiän loppupuolella. Vaihda silmin nähden huonokuntoinen kate suosiolla uuteen. 25
Tarkista ja tiivistä helposti vuotavat läpiviennit. Tavallisia läpivientejä ovat piippu, antenni ja viemärin tuuletusputki. Tiivistä vuotavat kohdat kunnolla. Vesi valuu katetta pitkin alaspäin ja tunkeutuu helposti läpivientikohdista kattorakenteisiin. Toisaalta vesi liikkuu tuulen paineesta myös kattopintaa pitkin ylöspäin, joten läpiviennit tulee olla joka suunnasta tiiviit. Antenniputken paras paikka on päätyräystään seinälinjan ulkopuolella. Varmista, että antenniputken yläpää on tulpattu, jolloin sadevesi ei pääse putken sisään. Tarkista kattovarusteiden kiinnityskohdat ja savupiippu. Tyypillisiä kattovarusteita ovat kattotikkaat, kattosillat ja lumiesteet. Tiivistä kiinnityskohtien vuotopaikat huolellisesti. Teräksiset kattovarusteet kestävät keskimäärin 50 vuotta. Rapautunut savupiippu, puuttuva tai syöpynyt piipunhattu päästävät vettä hormistoon. Kunnosta rapautunut savupiippu. Asenna puuttuva piipunhattu tai vaihda haperoitunut uuteen. Vesikaton yläpuolella olevan muurattu piippu kestää noin 30 vuotta. Puhdista sadevesikourut ja syöksytorvet. Puhdista kourut ja syöksytorvet vähintään kaksi kertaa vuodessa ja varmistu, että kouruun ei jää seisomaan vettä. Ehjä ja puhdas sadevesijärjestelmä pitää vedet pois talon seiniltä ja perustuksista. Tarkista, että vesi ohjautuu katolta sadevesikouruihin ja että kouruissa on riittävästi kaatoa syöksytorvia kohti. Kourut ja syöksytorvet kestävät 25 40 vuotta. Onko viemärin tuuletusputki eristetty? Eristämätön viemärin tuuletusputki jäätyy pakkastalvella helposti ja aiheuttaa hajuongelmia. Jos putki aiheuttaa ongelmia, eristä se tai vaihda eristettyyn valmisosaan. Tarkkaile katon lämpövuotoja talvella. Lämpövuotojen kohdalta lumi sulaa nopeammin ja räystäille muodostuu jääpuikkoja. Varmistu, että sulamisvedet eivät patoudu ja tunkeudu kattorakenteisiin. Varmistu, että kattorakenteet tuulettuvat. Harkitse lämmöneristyksen parantamista. 26
5.1.2. Vesikatteen alapuolinen tuuletus Huolehdi, että ilma pääsee liikkumaan vesikatteen alapuolisessa tuuletustilassa. Etsi vesijälkiä. Etsi tuuletustilan seinä-, katto- ja lattiapinnoista, piipusta, puurakenteista, eristeistä tai aluskatteesta mahdollisia veden jättämiä jälkiä Vesijäljet rakenteiden pinnoilla paljastavat vuotavan katon tai läpiviennit. Korjaa välittömästi vuotava vesikate tai läpiviennit. Käy talvella pyrypäivän jälkeen tarkistamassa, ettei tuuletustilaan ole kertynyt lunta. Tarkista, että aluskate yltää ulkoseinien ulkopuolelle. Aluskatetta pitkin valuva vesi ei saa kastella seinärakenteita. Aluskate tulee olla asennettu tiiviisti myös läpivienteihin. Jos kattorakenteissa ei alun perin ole aluskatetta, tiivistyvän veden aiheuttamat kosteusvauriot ovat mahdollisia. Alkuperäisissä kattorakenteissa aluskatetta ei ole. Asenna aluskate viimeistään kattoremontin yhteydessä Varmistu, että ilma liikkuu tuuletustiloissa. Tuuletusilma tuuletustiloihin otetaan sivuräystäiltä ja poistetaan molempien päätykolmioiden korkeimmalla kohdalla olevista tuuletussäleiköistä. Yläpohjan lämmin, kostea ilma tai talvella tasaisesti pinnoilla näkyvä kuura kertoo tuuletustilojen huonosta tuuletuksesta. Jos tuuletusta ei ole toteutettu, asenna päätykolmioiden ylimpään kohtaan tuuletussäleiköt ja koko räystään matkalle jyrsijäverkolla suojattu 20 mm rako tai joka kattotuoliväliin 70-100 mm ritiläventtiili. Yläpohjaan asennettu lisälämmöneristys ei saa tukkia sivuräystäiden tuuletusrakoa. Tarkista yläpohjan eristeen ja ulkoseinähirren liittymäkohta. Koska vanhassa alkuperäisessä yläpohjassa ei ole höyrynsulkua, sisäilman kosteus voi tiivistyä kylmään hirteen mahdollistaen jopa lahovaurion. Kaiva eristekerrosta ulkoseinien vierestä ja tarkasta hirsien kunto. Poista eristeiden päälle laitetut tiiviit pinnat, pahvit, muovit, levyt tai matot. Älä varastoi eristeen päälle mitään. Eristeen pinnalla oleva tiivis kerros tai varastoitu tavara estää eristeen tuulettumisen. Kosteus kerääntyy tiiviin pinnan 27
ja eristeen väliin aiheuttaen kosteusvaurion. Alkuperäiset luonnonmateriaalit ovat äärimmäisen herkkiä kosteusvaurioille. Eristä kaikki ullakkotiloissa näkyvät putket. Tuletustilassa voi olla esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmän kanavia tai viemärin tuuletusputki. Lämmöneristä kaikki näkyvät putket ja kanavat, jotta niiden pinnalle ei tiivisty vettä. Johda kaikki tuuletustilassa näkyvät putket vesikaton yläpuolelle. Lisää lämmöneristettä? Jos harkitset lisälämmöneristystä, niin turvallisin vaihtoehto on poistaa kokonaan vanhat luonnonmateriaalit ja asentaa uusi eriste. Paranna samalla yläpohjan vesihöyryntiiviyttä. Yläpohjan höyrynsulun tulee olla asennettu tiiviisti seinien höyrynsulkuun ja läpivienteihin, sen saumakohdat tulee olla tiiviit, eikä siinä saa olla reikiä. Höyrynsulun vuotaminen aiheuttaa kosteusvaurioita. Yläpohjaan asennettu lisälämmöneristys ei saa tukkia sivuräystäillä yläpohjan tuuletusrakoja. 5.1.3. Rossipohja Tuulettuvissa alapohjissa voi olla kosteusvaurioita. Tutki tuulettuvan alapohjan puu-, betoni- ja kivipinnat pinnat silmämääräisesti. Jos alapohjaan ei ole ulkopuolista kulkuaukkoa, tee se. Jos talon alle ei mahdu ryömimään, alenna maanpintaa. Rossipohja voidaan silloin tarkastaa ja huoltaa tarvittaessa. Tutki puupintoja piikillä. Terveeseen puuhun piikki ei uppoa ja laho puu on pehmeää. Jos havaitset pinnoilla kosteusvaurioita, teetä tarkempi kuntotutkimus ammattilaisella. Tarkista maapohja. Maapohjassa ei saa näkyä vesilammikoita eikä merkkejä kuivuneista lammikoista. Estä veden pääsy ryömintätilaan. Talon alla olevan alkuperäisen maapohjan tulee viettää rakennuksen keskeltä perustuksiin päin, jolloin vesi ohjautuu pois talon alta. Poista ryömintätilasta mahdolliset rakennusjätteet, alkuperäinen humusmaa ja homehtuvat materiaalit. Puhdistetun alkuperäisen maapinnan päälle voi levittää suodatinkankaan (KL2) ja 10-30 sentin kerroksen sepeliä, salaojasoraa tai kevytsoraa. Tilaa pitää jäädä edelleen 28
niin paljon, että koko lattia pystytään ryömimällä tarkastamaan. Älä varastoi tavaraa ryömintätilassa. Tarkista, että ryömintätila tuulettuu varmasti hyvin. Ryömintätilan tuuletusaukkojen määrän ja sijainnin tulee olla sellainen, että myös nurkka-alueet tuulettuvat. Ryömintätilan suuri kosteuspitoisuus näkyy pinnoille muodostuvana huurteena tai tiivistyneenä vetenä. Sulava huurre ja tiivistyvä vesi mahdollistavat mikrobikasvuston synnyn kaikille pinnoille myös betoniin. Voit parantaa tuuletusta lisäämällä tuuletusaukkoja sekä ryömintätilasta katolle yltävän tuuletusputken, jossa on tarvittaessa poistoimuri. Suunnittele korjaukset ammattilaisen avulla. Perustusten routimisen estämiseksi voi olla tarpeen vähentää talvella ryömintätilan tuuletusta. Älä koskaan estä tuuletusta kokonaan! Tarkista talon alapohjan ilmatiiviys. Ryömintätilasta ei saa päästä lattian kautta ilmavirtoja asuintiloihin. Voit tutkia tiiviyttä esimerkiksi merkkisavujen tai -aineiden tai talvella lämpökuvauksen avulla. Hyvin asennettu tiivis ilmansulku estää ilmavirtojen kulun. Jos havaitset ilmavirtoja ryömintätilasta asuintiloihin, korjaa alapohjan tiiviyttä lattiaremonttien yhteydessä asentamalla tiivis ilmansulkukerros lattiarakenteeseen. Tarkkaile multapenkkirakenteen kuntoa. Vanhemmissa taloissa perustusten viereen lattiarakenteen alle tehtiin niin sanottu multapenkki, jonka tarkoitus oli toimia lämmöneristyskerroksena ja estää kylmien ilmavirtojen pääsy lattian kautta ulkoa sisälle. Multapenkit ovat äärimmäisen herkkiä home- ja lahovaurioitumaan, koska eloperäiset eristekerrokset ja puurakenteet ovat kosketuksissa maaperän kanssa. Kunto saadaan selville avaamalla lattiarakennetta. Tarvittaessa tarkastuta rakenteen kunto ammattilaisella. Tarkista vanhan osan ja uudemman lisäsiiven välinen lattioiden liittymäkohta. Onko talossasi lisäsiiven maanvaraisen lattian ja vanhan osan rossipohjan liittymäkohta? Kysymyksessä on riskirakenne, jossa kosteusvauriot ovat yleisiä. Kosteusvaurioita syntyy, koska vanhan osan puurakenteet ovat jääneet 29
uuden osan hiekkatäyttöön tai liitoskohdan tuuletus on katkaistu remontin yhteydessä. Tarkistuta rakenteen toteutus ja kunto aina ammattilaisella. 5.1.4. Maanvarainen alapohja Selvitä maanvaraisten puukorokelattioiden kunto. Lattiarakenteet, joissa puukorotus ja lämmöneristeet on asennettu betonilaatan päälle, ovat erittäin kosteusvaurioherkkä. Lattialistojen takaa tuleva haju on usein merkki vauriosta. Mikrobit viihtyvät kostean betonilaatan ja sen päällä olevan eristekerroksen välissä. Myös puiset tukirakenteet ovat usein homeessa. Alapohja, jossa betonilaatan päällä on lämmöneriste, kestää keskimäärin 40 vuotta. Korjaa kastuneet maanvaraiset lattiarakenteet. Jos puukorokelattian tai kaksoisbetonilattian rakenteessa on kosteutta, joudutaan yleensä vanha lattia poistamaan ja rakentamaan tilalle aivan uusi. Uuden lattian alle tehdään kapillaarikatko sorasta ja lämmöneristekerros asennetaan betonilaatan alapuolelle. Teetä tarkempi kuntotutkimus ja korjaussuunnitelmat ammattilaisella. Tarkista maanvaraisen alapohjan ilmatiiviys. Tiiveyttä voidaan tutkia esimerkiksi merkkisavulla tai talvella lämpökuvauksen avulla. Alapohjan kautta ei saa päästä ilmavirtoja asuintiloihin. Jos lattiarakenne on todettu vaurioitumattomaksi mutta havaitset ilmavirtoja lattiarakenteen kautta asuintiloihin, yritä tiivistää ilmavuotokohtia. Kiinnitä seuraavan lattiaremontin yhteydessä erityistä huomiota lattian ilmatiiviyteen. Teetä suunnitelmat ammattilaisella. 5.1.5. Ulkoseinät ja perustukset Ulkoseinien kosteusvauriot johtuvat usein julkisivulaudoituksen puutteellisesta tuuletuksesta. Tarkista tuuletusraon olemassaolo. Alkuperäisen julkisivupinnan takana ei tuuletusrakoa yleensä ole. Puisen julkisivulaudoituksen tai takana tulee olla 2-3 cm yhtenäinen pystysuuntainen tuuletusrako, joka on ylä- ja alareunasta yhteydessä ulkoilmaan. Varmistu, että julkisivuverhousta jakavat rimoitukset tai 30
pellitykset eivät estä tuulettumista. Pystylaudoituksen alla pitää olla ristiinkoolaus tuuletuksen varmistamiseksi. Jos tuuletusrako puuttuu, tarkistuta seinärakenteen kunto ja teetä korjaussuunnitelmat ammattilaisella. Suojaa tuuletusraot jyrsijäverkolla. Valuuko vesi rapusilta seinärakenteeseen? Varmistu ulkorappusten kohdalla, että seinärakenne pääsee tuulettumaan. Toteuta rappusen kaadot niin, että vedet ohjautuvat seinästä poispäin. Onko ulkoseinien sisäpuolelle lisätty eristettä? Ulkoseinien sisäpuolinen lisälämmöneristäminen aiheuttaa kosteusriskin vanhalle hirsiseinärakenteelle. Mitä enemmän sisäpuolella on lisälämmöneristettä, sitä suurempi on kosteusvaurion riski. Tutkituta sisäpuolelta ulkonurkasta rakenteen kunto hirsipintaan asti. Mikäli hirsiseinää halutaan lisäeristää, tulee eristys tehdä ulkopuolelle vesihöyryä hyvin läpäisevällä rakenteella. Tarkkaile hirsien kuntoa. Erityisesti seinän alin hirsikerta ja yläpohjan lämmöneristeen kohdalla oleva hirsikerta voivat lahota helposti. Tarkkaile myös pesutilojen kohdalla hirsiseinien kuntoa. Lahoavaan puuhun terävä piikki uppoaa helposti, terveeseen puuhun ei. Tarkista julkisivumateriaalien kunto. Perustusten, seinien, nurkka- ja pielilaudoitusten tulee olla puu-, betoni-, rappaus tai maalipinnaltaan ehjiä, eikä niissä saa olla halkeamia tai koloja, joista vesi pääsee rakenteeseen. Läikät ja härmeen muodostuminen sekä maalipinnan hilseily voi viitata rakenteen kostumiseen, halkeilu myös perustusten painumiseen. Selvitä kastumisen syy, poista se ja korjaa rikkinäiset julkisivumateriaalit. Lautaverhous kestää noin 50 vuotta. Huoltokäsittely täytyy tehdä 5-20 vuoden välein. Betonisokkelin korjauksen ja pinnoitteen uusimisen huoltoväli on 20 vuotta. 5.1.6. Ikkunat ja ovet Huurtuvat ikkunat kertovat ilmanvaihdon ongelmista. Tarkista ikkuna- ja ovipellitysten toimivuus. Pellitysten vähimmäiskaltevuus 31