Pohjois-Savon aikuiskoulutustrategia 2013-2017

POHJOIS-SAVON AIKUISKOULUTUSSTRATEGIA 2013-2017

Pohjois-Savon aikuiskoulutustrategia 2013-2017 Kuopio 2013 1

Pohjois-Savon liiton julkaisu A:78 Kuopio 2013 Pohjois-Savon liitto PL 247, 70101 Kuopio puh. (017) 550 1400 e-mail: kirjaamo@pohjois-savo.fi faksi: (017) 550 1428 ISBN 978-952-5759-76-1 ISBN (pdf) 978-952-5759-77-8 ISSN 1797-4402 2

Sisällysluettelo: 1 Strategian ydin... 4 2 Aikuiskoulutuksen toimintaympäristö ja nykytila... 7 2.1 Aikuiskoulutuksen tarve muuttuvassa maailmassa... 7 2.2 Aikuiskoulutussuunnitelman tarve rajallisten taloudellisten resurssien maailmassa... 8 2.3 Aikuiskoulutuksen valtakunnalliset linjaukset... 8 3 Aikuiskoulutusjärjestelmä... 13 3.1 Aikuiskoulutuksen käsitteistä... 13 3.2 Aikuiskoulutuksen rahoitus... 15 4 Pohjois-Savon aikuiskoulutusstrategia... 16 4.1 Aikuiskoulutuksen rajaus strategiassa... 16 4.2 Strategian tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot... 18 5 Strategian seuranta ja arviointi... 24 6 LÄHTEET... 25 7 LIITTEET... 26 Liite 1. Strategiatyön toteutus ja eteneminen... 26 Liite 2. Maakunnallisen ennakointityöryhmän kokoonpano... 28 3

1 Strategian ydin Aikuiskoulutukseen kohdistuvat odotukset, muutokset, kasvava tarve sekä resurssien rajallisuus olivat strategian laadinnan taustatekijät. Pohjois-Savon aikuiskoulutusstrategian laatiminen käynnistyi osana Pohjois-Savon alue-ennakoinnin kehittämishanketta (toteutusaika 2010-2013 maaliskuu). Hanketta hallinnoi Pohjois-Savon liitto. Hankkeen päättymisen jälkeen strategiatyön koordinointia jatkettiin Pohjois-Savon liitossa. Työn tukena oli hankkeen ohjausryhmä täydennettynä muilla keskeisillä toimijoilla. Työryhmän kokoonpano ja strategiatyön eteneminen on kuvattu liitteessä 1. Pohjois-Savon aikuiskoulutuksen tavoitteet ovat: Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja elinikäinen oppiminen Koulutus vastaa työ- ja elinkeinoelämän tarpeita Uudistuva ja kilpailukykyinen osaaminen Maahanmuuttajien osaamisen hyödyntäminen Uudet toimintamallit Toimijoiden välinen yhteistyö ja vaikuttavuus Pitkäjänteinen yhteistyö aikuiskoulutuksen kehittämisessä Ennakointitiedon tuottama yhteinen jaettu näkemys tarpeista Aikuiskoulutus aluekehittäjän roolissa Strategian toimenpiteet on kuvattu yksityiskohtaisemmin luvussa 4. Strategiaa lähdetään toteuttamaan pilottivaiheen toimintamallilla. Pilottivaiheessa toimintaa priorisoidaan vielä tarkemmin muutamalle keskeiselle alalle, jotka ovat teknologiateollisuus (sis. rakentamisen), sosiaali- ja terveysala sekä yrittäjyys. Toteutuksen aikana otetaan mukaan uusia toimialoja, mikäli työ- ja elinkeinoelämän muutokset niin vaativat. Alkuvaiheessa on tärkeää saada toiminta käyntiin. Pilottivaiheen toimintamalliin ei ole kuvattu yksityiskohtaisemmin ammattialoja tai osaamisalueita, sillä työ- ja elinkeinoelämän muutokset ovat nopeita. Nämä tarkentuvat käynnistysvaiheen aikana. Teknologiateollisuus on maakunnan elinkeinoelämän peruspilari, jonka työvoima- ja osaamistarpeisiin on pystyttävä vastaamaan. Alan veturiyritykset ja niiden tuotteet edustavat kansainvälisesti kovaa tasoa. Parhaillaan yritykset rakentavat kansainvälistä palveluverkkoa, joka lisää liiketoimintavolyymeja ja vakauttaa niiden liikevaihdon kehitystä. Johtavilla yrityksillä on maakunnallinen ja valtakunnallinen alihankintaverkko. Ala on suhdanneherkkä, joten aikuiskoulutuksen reagointikyvyllä on suuri merkitys. Alan osaamistarpeet ovat lisäksi muuttuneet nopeasti viime vuosien aikana ja sama kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, eli jatkuva henkilöstön osaamisen päivittäminen on avaintekijä. Teknologiateollisuuden sisällä painopisteet ovat erityisesti työssä olevien täydennyskoulutus, työttömien muuntokoulutukset sekä pienet erikoisosaamisen yritykset. Rakentamisen painopisteet ovat energiatekniikan sekä maarakentamisen ja kuljetuksen osaamisen tuottamisessa. 4

Sosiaali- ja terveysalalla on suuri huoli osaavan työvoiman saatavuudesta. Tämä johtuu sekä suuresta eläköitymisestä, että alan ennakoidusta kasvusta. Aikuiskoulutuksella on tärkeä rooli yleisesti hoito- ja hoivatyön, sosiaali- sekä vanhustyön tekijöiden koulutuksessa ja erityisesti erikoisosaamista vaativien tehtävien osaamisen tuottamisessa sekä alanvaihtajien koulutuksessa. Aikuiskoulutuksella on merkittävä rooli myös sosiaali- ja terveysalan uusilla osaamisalueilla sekä hyvinvointiteknologian kehityksen aiheuttamien osaamistarpeiden muutoksiin vastaamisessa. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat tärkeitä asioita, kun järjestetään täydentävää sosiaali- ja terveysalan koulutusta ulkomaalaisille. Yrittäjyyden ja siihen liittyvän osaamisen lisääminen on koko maakuntaa ja Suomea koskeva tavoite. Aikuiskoulutuksen toimenpiteitä on syytä kohdistaa yrittäjyyden edistämiseen kokonaisvaltaisesti ilman toimialarajoitusta. Kaikilla toimialoilla huomioidaan maahanmuuttajien erityistarpeet osaamisen kehittämisessä ja kielitaidossa. Avainasemassa on työelämävalmiuksien kehittäminen kokonaisvaltaisesti ja yhteiskunnallisen osallisuuden parantaminen. Toimintamallin prosessin kuvaus Toiminnan alkuvaiheessa Pohjois-Savon liiton nimeämä maakunnallinen ennakointityöryhmä (liite 2) kokoaa yhteen laadullista ja määrällistä ennakointitietoa valituilta toimialoilta sekä jalostaa tietoa eteenpäin. Ennakointiryhmä nostaa esiin tarvittaessa myös uusia toimialoja, jotka on syytä ottaa osaksi toimintamallin toteutusta. Työryhmä tekee alustavat linjaukset ja yhteensovitukset muiden strategioiden kanssa. Eri toimijoiden sitouttamiseksi laaditaan yhteistyösopimukset toimijoiden kesken. Konkreettinen, alakohtainen työskentely tapahtuu toimialafoorumeissa, joihin kootaan ko. toimialojen vastuuhenkilöitä ja koulutuspäälliköitä oppilaitoksista, työ- ja elinkeinoelämäntoimijoista sekä muista keskeisistä toimijatahoista. He tuovat foorumiin myös oman organisaationsa saaman tiedon alan osaamistarpeista ja kehitysnäkymistä. Ennakointityöryhmän tuottamana tieto tuodaan toimialafoorumien käsittelyyn ja jatkotyöstettäväksi. Tiedonsiirtämisessä tullaan käyttämään tarpeen mukaan sähköisiä palveluja. Toimialafoorumien toiminta on jatkuvaa ja ne kokoontuvat esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa tai mikäli äkilliset työmarkkinoiden muutokset vaativat niin useammin. Kullekin toimialafoorumille nimetään vastuuorganisaatio ja henkilö kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kunkin toimialan vetovastuu on oppilaitosten rehtoreilla tai muulla johtohenkilöstöllä, jotta organisaatiot sitoutuvat riittävästi toimintaan. Toimialafoorumit tuottavat olemassa olevan tiedon perusteella yhteisesti hyväksytyn näkemyksen tarvittavan koulutuksen järjestämisestä ja kohdentamisesta sovitun työnjaon mukaisesti. Foorumi tuottaa konkreettisen esityksen miten alan osaamisen kehittämistarpeisiin (ml. työvoiman saatavuus) vastataan eri koulutusmuodoilla, asteilla ja oppilaitosten keskinäisellä työnjaolla, yhteistyöllä sekä muilla toimintamuodoilla esimerkiksi ohjaus ja neuvonta. Huomioon otetaan myös hankerahoituksen käyttäminen tarpeen vaatiessa. Foorumit voivat tuottaa myös muita näkemyksiä ja esityksiä koulutuksen kehittämiseen. Toimialafoorumien yhteen sovittavana toimijana on maakunnallinen ennakointityöryhmä, josta on edustus kyseisissä foorumeissa. Pilottivaiheen käynnistämistä ja koordinointia tuetaan hankerahoituksella. 5

Toimintamalli on kuvattu seuraavassa kaaviossa. 6

2 Aikuiskoulutuksen toimintaympäristö ja nykytila 2.1 Aikuiskoulutuksen tarve muuttuvassa maailmassa Euroopan unionin tasolla elinikäinen oppiminen (Life Long Learning, LLL) ja eurooppalaisten osaamistason nosto on nostettu kriittiseksi menestystekijäksi. Osaamisella kilpailu on katsottu välttämättömäksi, koska Eurooppa ja EU on ikärakenteeltaan vanhin maanosa ja talousalue, eikä EU pysty kilpailemaan halvalla kustannus- ja palkkatasolla nuoremman ikärakenteen kehittyvien maiden kanssa. Suomi suurten ikäluokkien eläköitymisen eurooppalaisena koelaboratoriona on Euroopan keskiarvoa vanhempi ja Itä-Suomi työvoiman ikärakenteeltaan vanhinta aluetta koko Suomessa. Alueellisella ja valtakunnallisella ennakointityöllä pyritään mm. jakamaan nuorten koulutusten aloituspaikat vastaamaan tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeita (ns. KESU-prosessi). Tässä prosessissa otetaan huomioon sekä poistumat eri toimialoilta sekä eri toimialojen kasvu tai supistuminen ja muutosten vaikutus työvoimatarpeeseen. Tätä arviota ei koskaan saada menemään täysin kohdalleen, eivätkä nuorten koulutusvalinnat, uratoiveet tai muuttovirrat mene yhteen aluekehittäjien toiveiden kanssa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) kantava periaate on elinikäisen oppimisen edistäminen. Aikuiskoulutus osana elinikäisen oppimisen jatkumoa mahdollistaa ammatin vaihtamisen, osaamisen täydentämisen ja ylläpidon sekä yleissivistävän kouluttautumisen. Tavoitteena on, että aikuiskoulutuksella voidaan vastata työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin, edistää käytettävissä oleva työvoiman täysimääräistä hyödyntämistä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Toteutuessaan tavoitteiden mukaisesti aikuiskoulutusmahdollisuuksilla luodaan koulutuksellista tasaarvoa. Teknologisen kehittymisen nopeutuminen ja globaali tuotannon uusjako ovat sysänneet työmarkkinat pysyvän muutoksen tilaan; arvioidaan, että työmarkkinoille tulevalla vastavalmistuneella tulisi olemaan keskimäärin 2-4 eri ammattia työuransa aikana. Niilläkin ihmisillä, jotka pysyvät samassa ammatissa, on edessään uusien teknologioiden ja tuotantotapojen opiskelua aikuisena. Aikaisemmin varmoina pidettyjä työpaikkoja ei välttämättä enää ole, kun Suomen teollisen selkärangan vuosikymmenten ajan osaltaan muodostanut paperiteollisuuskin on rakenteellisessa muutosvaiheessa muuttumassa joksikin toiseksi. Lyhyemmän aikavälin muutoksia voi nähdä vaikka elektroniikan mekaniikan (ELME) kokoonpanoteollisuudessa, joka syntyi, kasvoi, hiipui (Suomessa) ja siirtyi kokonaan halvemman työvoiman maihin vain 15 vuoden aikana. Pohjois-Savon taloudessa uskotaan ns. vastavirtastrategiaan eli teollisen tuotannon säilyttämiseen nostamalla tuottavuutta, innovatiivisuutta ja kehittämällä palveluliiketoimintaa. Kasvavien palvelujen ohella teollisuuden tarpeet tulee huomioida koulutuksessa. Taloudessa puhutaan suhdannekierroista, jossa nousukautta seuraa taantuma, jota seuraa nousukausi jne. Nuorisoasteen koulutus aloituspaikkapäätöksestä putken toisesta päästä putkahtavaan vastavalmistuneeseen on keskimäärin 1,5 suhdannekiertoa, joten nopeisiin työvoimatarpeisiin päästään vain räätälöidyllä ammatillisella aikuiskoulutuksella. On myös muistettava, että taantu- 7

man jälkeen nousuun lähtevät yleensä eri toimialat kuin ennen taantumaa, joten taantumassa työnsä menettäneiden osaaminen ei välttämättä kohdistu oikein nousukauden osaamistarpeisiin nähden. Teknologinen muutosvauhti on sitä luokkaa, että arvioiden mukaan 2010-luvun koululaisista jopa 80% valmistuu ammattinimikkeisiin ja -tehtäviin, joita ei vielä ole olemassa; isolle osalle heistä ei siis vielä ole opetussuunnitelmia tai alan osaavia koulutettuja opettajiakaan. 2.2 Aikuiskoulutussuunnitelman tarve rajallisten taloudellisten resurssien maailmassa Aikuiskoulutuksen verkostomaisen toiminnan kehittämiselle on tarvetta koulutustarjonnan koordinoinnissa ja oppilaitosten erikoistumisessa, resurssien yhteiskäytössä sekä selkeän ja monipuolisen koulutustarjonnan tuottamisessa opiskelijoille, työnantajille ja aikuiskoulutuksen rahoittajille. Vaihtoehto suunnitelmalliselle verkostomaiselle toiminnalle on toiminnan tapahtuminen suunnittelemattomasti. Tällöin kokonaiskuvaa toiminnasta ja sen vaikuttavuudesta tai vaikuttamattomuudesta ei saada ja oletettavasti pieneneviä resursseja haaskaantuu moninkertaiseen tai huonosti työllistävään koulutukseen, joka ei palvele työtä etsivää yksilöä sen paremmin kuin osaavaa työvoimaa kaipaavaa alueellisia työmarkkinoitakaan. Tämänhetkisten valtiontaloudellisten leikkauspaineiden mukaisesti tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkoja sekä nuorisoasteella että aikuiskoulutuksessa ollaan leikkaamassa (muualla kuin pääkaupunkiseudulla), ja resursseja ELY-keskusten työvoimakoulutuksiin tuskin ollaan lisäämässä. Myös näillä premisseillä yhteistyön tiivistäminen ja suunnitelmallisuuden lisääminen on välttämätöntä. Verkostomaisesti toteutettavan aikuiskoulutuksen lisäksi myös aikuisille tarjottaviin tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen saavutettavuuteen ja toimivuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Sama koskee nuorisoasteen koulutus- ja ohjauspalveluita. 2.3 Aikuiskoulutuksen valtakunnalliset linjaukset Valtioneuvosto hyväksyi 15.12.2011 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) vuosille 2011 2016. Kehittämissuunnitelma perustuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa asetettuihin koulutus- ja tiedepoliittisiin tavoitteisiin. KESU:ssa 1 todetaan toisaalta valtiontalouden tasapainottamisen edellyttävän säästöjen kohdentamista myös aikuiskoulutukseen. Toisaalta tavoitteena on, että myös aikuisväestön osaaminen on vuoteen 2020 mennessä maailman kärkeä. Suomessa aikuiskoulutukseen osallistutaan kansainvälisesti vertaillen paljon. KESU:ssa todetaan, että työelämässä yhä lisääntyvät siirtymät ja suomalaisten nostaminen maailman osaavimmaksi kansaksi edellyttävät sitä, että aikuisten koulutusmahdollisuudet turvataan. Aikuiskoulutuksella ja aikuisten oppimisella katsotaan olevan tärkeä rooli myös yhteiskunnallisen osallistumisen ja yksilön hyvinvoinnin edistäjänä. 1 Koulutus ja tutkimus vuosina 2011 2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1. http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi 8

Tavoitteeksi on asetettu aikuiskoulutuksen osallistumisasteen nostamisen lisäksi se, että mikään osa aikuisväestöstä ei jäisi pysyvästi aikuiskoulutuksen ulkopuolelle. Yhtenä keinona aikuiskoulutukseen osallistumisen kynnystä alennetaan poistamalla näyttötutkintotavoitteisessa koulutuksessa tutkintomaksut vailla ammatillista tutkintoa olevilta aikuisilta. Lisäksi kehitetään hakevan toiminnan malleja yhteistyössä työelämän kanssa. Aikuisten koulutusmahdollisuuksia pyritään parantamaan siirtämällä koulutusten painopistettä tarjontapainotteisuudesta kysyntäpainotteisemmaksi. Kysyntäpainotteinen aikuiskoulutusjärjestelmä vaatisi koulutukseen suunnattujen julkisten resurssien kanavoimista kansalaisten kautta sekä koulutustarjonnan näkyvyyden ja vertailtavuuden parantamista. Uudistuksen tavoitteena on saavuttaa niitä henkilöitä, jotka jäävät nykyisin aikuiskoulutuksen ulkopuolelle. Tukemalla yksilöiden kysyntää voidaan kannustaa aliedustettuja ryhmiä hankkimaan niille parhaiten sopivaa koulutusta ja oppilaitoksia kouluttamaan vailla tutkintoa olevia aikuisia. Käytännön toimenpiteenä vastaamaan yksilöllisiin koulutustarpeisiin on ehdotettu kansalaisten henkilökohtaisia koulutustilejä 2. KESU:ssa nostetaan myös esiin näyttötutkintojärjestelmän vahvistaminen. Näyttötutkintojärjestelmää kehitetään edelleen osana ammatillisen tutkintojärjestelmän kokonaisuutta. Näyttötutkintojärjestelmää vahvistetaan työelämässä hankitun osaamisen osoittamisen ja kehittämisen välineenä sekä joustavana osaamisen tunnustamisjärjestelmänä. Keinoina mainitaan mm. seuraavia: Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen rahoitusta kehitetään siten, että rahoitus ei kannusta opetuksen järjestämiseen silloin, kun opiskelijalla jo on tutkinnon suorittamisen edellyttämä osaaminen. Tutkintotoimikuntien resurssit mitoitetaan ottaen huomioon toimikuntien luonne viranomaistoimintana. Tutkintotoimikuntien sihteeriresursseja lisätään toiminnan laadun varmistamiseksi. Lisäksi tutkintosuoritusten arvioijien riittävästä koulutuksesta huolehditaan ja koulutusta kehitetään. Näyttötutkintojärjestelmän laadunhallintaa vahvistetaan osana ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan kokonaisuutta. Näyttötutkintoaineistoja kehitetään tukemaan näyttötutkintojärjestelmän toimivuutta ja tehokkuutta sekä tutkintotilaisuuksien tasalaatuisuutta. Kesussa tuodaan myös esille korkeakoulujen aikuiskoulutuksen laajentaminen ja osaamisen päivitysmahdollisuuksien parantaminen sekä vapaan sivistystyön oppilaitosverkon kehittymisen tukeminen. Ministeriön työryhmän esityksessä "Monipuoliset ja sujuvat opintopolut" 3 esitetään mm., että avoimen korkeakouluopetuksen tarjontaa monipuolistettaisiin ja kehitettäisiin niin, että tutkintotavoitteisesti opiskelevien eteneminen ja osaamiskokonaisuuksien luominen mahdollistuu. Korkeakoulujen elinikäisen oppimisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edistämiseksi korkeakoulututkinnon jälkeiseen osaamistarpeeseen vastaavat mm. ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, erikoistumiskoulutukset sekä myös korkeakoulutettujen oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus. Korkeakoulutuksen rakenteita uudistetaan palvelemaan paremmin aikuiskoulutuksen tarpeita. Nykyisessä hallitusohjelmassa aikuiskoulutuksesta todetaan seuraavaa 4 : Aikuiskoulutus on tasa-arvoisesti tarjolla koko aikuisväestölle. Hallitus selvittää aikuiskoulutuksen julkisen rahoituksen uudistamista tavoitteenaan tukea kansalaisten yksilöllisiin koulutustarpeisiin vastaamista siirtymällä kansalaisten henkilökohtaisiin koulutustileihin. Kolmikantaisesti selvitetään 2 Opetus- ja kulttuuriministeriö http://www.minedu.fi/opm/tiedotteet/2012/11/koulutustili.html 3 Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:2 http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/julkaisut/2013/liitteet/tr02.pdf?lang=fi 4 Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston kanslia 22.6.2011. 9

tilien hyödyntämistä osana työelämän sopimuksia. Osana Sade-hanketta kehitetään sähköinen sivistyskeskus, jonka palvelusta kansalainen voi löytää kaiken Suomessa tarjotun koulutuksen. Hallitus edistää vapaata sivistystyötä vastaamaan muutoin koulutustarjonnan ulkopuolelle jäävien ryhmien sivistyksellisiin tarpeisiin ja edistämään maahanmuuttajien kotoutumista. Vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen koulutuksen osuutta lisätään. Parannetaan vailla tutkintoa olevien, pienyrittäjien ja muiden aliedustettujen ryhmien aikuiskoulutusmahdollisuuksia. Oppilaitoksille luodaan taloudellisia kannustimia kouluttaa tutkintoa vailla olevia aikuisia ja niitä kannustetaan työpaikkojen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja hakevaan toimintaan. Tutkintoa vailla olevilta aikuisilta poistetaan tutkintomaksut. Parannetaan korkeasti koulutettujen täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Kannustetaan yliopistoja ja ammattikorkeakouluja tarjoamaan aikuiskoulutuksessa laajoja osaamiskokonaisuuksia, osia tutkinnoista ja muuta tutkintoja lyhytkestoisempaa koulutusta, myös tutkintoon johtavaa koulutusta hyödyntäen. Näyttötutkintojärjestelmää vahvistetaan työelämässä hankitun osaamisen osoittamisen välineenä. Näyttötutkintokoulutuksen rahoitus järjestetään siten, että rahoitus ei kannusta tarpeettoman valmistavan opetuksen järjestämiseen. Tutkintotoimikuntien resurssit mitoitetaan huomioiden toimikuntien luonne viranomaistoimintana. Lait ja asetukset linjaavat myös aikuiskoulutuksen toteuttamista ja tavoitteita. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Lisäksi sen tulee edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista. Tutkinnoissa ja koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Näyttötutkintoja tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa 5. Ammattikorkeakoululaissa todetaan, että ne antavat ja kehittävät aikuiskoulutusta työelämäosaamisen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi 6. Ammattikorkeakoulut voivat järjestää ammatillista täydennyskoulutusta ja avointa ammattikorkeakouluopetusta sekä muita laajoja opintokokonaisuuksia. Uusi rahoitusmalli kannustaa siihen, että opiskelijat etenevät opinnoissaan. Erityisesti aikuiskoulutuksessa tulee huomioida entistä tehokkaammin osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Lisäksi ammattikorkeakouluissa luodaan joustavia opintopolkuja, joilla elinikäisen oppimisen mahdollisuudet turvataan. Opiskelijavalinnassa huomioidaan myös ilman muodollista kelpoisuutta olevat hakijat. Yliopistolain 7 mukaan yliopistojen perustehtäviä ovat opetus ja tutkimus ja lain mukaan tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistot voivat tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi järjestää täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista määritellään vielä erikseen, että avointa yliopisto-opetusta tulee antaa kunkin yliopiston tut- 5 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 21.8.1998/631 6 Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351 7 Yliopistolaki 558/2009 10

kintojen mukaisina tutkintojen osina. Kuten ammattikorkeakouluissa myös yliopistoissa uusi rahoitusmalli kannustaa kehittämään toimintoja, joiden myötä niin opiskelijat tutkintoon johtavassa koulutuksessa kuin avoimessa yliopisto-opetuksessa etenevät opinnoissaan suunnitellusti. Opetus- ja kulttuuriministeriön laatima ehdotus valtakunnallisiksi koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016 antaa suuntaviivoja aikuiskoulutuksen tulevaisuuden suuntaviivoista eri koulutusasteilla 8. Aikuisten lukiokoulutuksessa tutkintoa suorittavien opiskelijoiden määrä on ollut viime vuosina laskussa johtuen väestön koulutustason kohoamisesta. Ylioppilastutkintoa tavoittelevien yli 25-vuotiaiden määrä jää pieneksi myös koska suuri osa aikuisten lukiokoulutuksessa opiskelevistakin on alle 25-vuotiaita. Vuonna 2007 nuorten aikuisten osuus oli yli kaksi kolmasosaa. Ehdotuksessa ammatillisen peruskoulutuksen uusien aikuisopiskelijoiden määrä vähenisi nykyisestä. Tämä johtuu vailla toisen asteen tutkintoa olevien määrän vähenemisestä ja pyrkimyksestä vähentää jo ylemmän tutkinnon suorittaneiden hakeutumista ammatilliseen perustutkintoon valmistavaan koulutukseen. Esitetyn tavoitteen saavuttaminen edellyttää kouluttamattomien aktivoimista entistä paremmin. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin valmistavan koulutuksen kysynnän ennakoidaan kasvavan nykyisestä hieman. Uusia opiskelijoita tulisi erityisesti ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden ryhmästä. Kysyntää pitää yllä myös tutkinnon osien suorittamiseen tähtäävät opinnot. Tulevaisuudessa kannustetaan ohjauksen, rahoituksen ja koulutustarjonnan avulla yksilöitä suorittamaan yksittäisiä tutkinnon osia koko tutkinnon asemesta silloin, kun hänellä on jo aiempi ammatillinen tutkinto ja hän on päivittämässä osaamistaan. Opistoasteen koulutuksen suorittaneiden väheneminen ja ikääntyminen vaikuttaa aikuisväestön ammattikorkeakouluopintojen kysyntää vähentävästi. Vuoden 2010 alusta myös ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat antaneet yleisen jatko-opintokelpoisuuden ja tämän ryhmän on puolestaan ennakoitu hakeutuvan ammattikorkeakouluopintoihin hieman entistä enemmän. Uusista yliopistotutkinto-opiskelijoista osa on jo suorittanut korkea-asteen tutkinnon ja koulutuskysyntä on täydennyskoulutustyyppistä. Korkeakoulutettujen lisäkoulutusta suunnataan erityisesti heille tarkoitettuihin opintoihin kuten ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, erikoistumisopinnot ja korkeakoulutettujen oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus. Valtion kotouttamisohjelmassa 2012 2015 9 mainitaan, että maahanmuuttajille tarkoitettu lukiokoulutukseen valmistava koulutus otetaan opintotuen piiriin syyslukukauden 2014 alusta lukien ja maahanmuuttajille suunnattu ammattikorkeakouluopintoihin valmentava koulutus otetaan opintotuen piiriin. Lisäksi valtion kotouttamisohjelmassa todetaan, että korkeakoulut poistavat maahanmuuttajien korkeakoulutukseen pääsyn esteitä mm. kehittämällä ohjausta, opiskelijavalintaa ja muita tukitoimia. Korkeakoulut tarjoavat maahanmuuttajille tutkinnon osia ja niihin liittyvää kotimaisten kielten koulutusta ja muuta täydennyskoulutusta omaehtoiseen opiskeluun ja työvoimakoulutuksen hankittavaksi. 8 Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016 Opetusja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16. 9 Valtion kotouttamisohjelma. Hallituksen painopisteet vuosille 2012-2015. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2012. 11

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen on tärkeä osa aikuiskoulutusta. Aiemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen, josta EU suosittelee käytettävän termiä validointi 10, tarkoittaa nonformaalin 11 ja informaalin 12 (ja myös formaalin 13 ) osaamisen tunnistamista, näkyväksi tekemistä ja tunnustamista. Validointiprosessi voi johtaa esimerkiksi tutkintoon tai muuhun viralliseen, yleisesti hyväksyttyyn dokumentaatioon. Suomessa korkeakoulut käyttävät termiä aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen (AHOT). Validointi on oleellinen osa elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista. Työelämä, harrastukset, yhdistystoiminta, kurssit sekä tietenkin formaali koulutus kerryttävät yksiön tietoja ja taitoja kaiken aikaa. Osaamista tulisi tunnistaa ja tunnustaa aika ajoin ja validointiprosessin tulisi olla jatkumo (vrt. osatutkinnot). Osaamisen näkyväksi tekeminen hyödyttää sekä yksilöä, työyhteisöä että yhteiskuntaa; kun osaaminen on tehty näkyväksi, voidaan sitä myös helpommin hyödyntää. Euroopan Neuvoston suositukset kehottavat jäsenmaita toteuttamaan sellaiset epävirallisen- ja arkioppimisen validoinnin järjestelyt vuoteen 2018 mennessä, joiden perusteella ihmiset voivat saada epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankkimansa tiedot, taidot ja osaamisen validoitua saada validoitujen epävirallisen ja arkioppimisen oppimistulosten perusteella todistus kokonaisen tutkinnon tai tutkinnon osan suorittamisesta. (Neuvoston suositus epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista, 20.12.2013) Suositusten mukaan kansalaisten tulisi päästä validointimenettelyjen pariin viimeistään kuuden kuukauden kuluttua arviointitarpeen toteamisesta. Suositusten tavoitteisiin pääseminen Pohjois-Savossa vaatii kaikilta aikuiskoulutusorganisaatioilta, viranomaisilta sekä työelämältä uudenlaista ajattelua, validointiprosessin kehittämistä ja syvää dialogia. 10 Validointi EU määritelmän mukaan termi validointi kattaa koko prosessin: ohjaus, osaamisen arviointi ja osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen 11 Non-formaali oppiminen epävirallinen oppiminen, ei tutkintotavoitteinen koulutus, esim. kansalaisopistot, työpaikkakoulutukset yms. kurssit, joissa strukturoitua opetusta 12 Informaali oppiminen arkioppiminen, työssä tai harrastusten tms. parissa tapahtuva oppiminen, jossa ei strukturoitua opetustilannetta 13 Formaali oppiminen koulutusjärjestelmän antama strukturoitu koulutus, joka tähtää tutkintoon tai muuhun vastaavaan sertifiointiin 12

3 Aikuiskoulutusjärjestelmä 3.1 Aikuiskoulutuksen käsitteistä Aikuisille suunniteltu ja järjestetty aikuiskoulutus voi olla omaehtoista koulutusta, henkilöstökoulutusta tai työvoimakoulutusta. Koulutus voi olla joko tutkintoon johtavaa tai ei. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa omaehtoisesta koulutuksesta, työ- ja elinkeinoministeriö työvoimakoulutuksesta ja työnantajat henkilöstökoulutuksesta. Omaehtoisen aikuiskoulutuksen 14 tavoitteena on työikäisen aikuisväestön osaamisen kehittäminen, osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja yhteiskunnallisen eheyden ja tasa-arvon edistäminen. Omaehtoiseen koulutukseen voi osallistua kuka tahansa itse kokemiensa osaamistarpeiden pohjalta. Omaehtoisessa aikuiskoulutuksessa henkilö tekee itse kouluttautumispäätöksen ja hakeutuu parhaiten tarpeitaan vastaavaan koulutukseen. Päätöksen opiskelijan valinnasta tekee koulutuksen järjestäjä. Omaehtoinen koulutus voi olla joko ilmaista tai siitä voidaan periä kohtuullisia maksuja. Omaehtoista aikuiskoulutusta järjestetään kaikilla koulutustasoilla noin 800 oppilaitoksessa ja korkeakoulussa. Koulutusjärjestelmässä on kaikilla asteilla erityisesti aikuisille tarkoitettua koulutusta. Perusasteella ja lukiossa aikuiset voivat suorittaa joko koko oppimäärän tai yksittäisiä aineita. Ammatillisella toisella asteella erityisesti aikuisille soveltuva koulutusmuoto on näyttötutkintojärjestelmä. Näyttötutkintona voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen voi suorittaa myös oppisopimuksena. Näyttötutkinnot ovat koulutuksesta riippumattomia ja tutkinnon tai tutkinnon osan voi suorittaa myös ilman siihen valmistavaa koulutusta. Lisäksi tarjolla on lyhytkestoista tutkintoon johtamatonta ammatillista lisäkoulutusta. Korkea-asteella erityisesti aikuisille tarkoitettua koulutusta on sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat työikäisiä varten suunniteltuja ammattikorkeakoulun perustutkintoon johtavia koulutuksia sekä tutkinnon suorittaneille tarkoitettuja erikoistumisopintoja ja laajoja osaamiskokonaisuuksia. Ammattikorkeakoulut tarjoavat myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ja avointa ammattikorkeakouluopetusta. Yliopistoissa ei tutkintoon johtavassa koulutuksessa ole varsinaisia aikuiskoulutussovelluksia, joskin maisteriohjelmat rakennetaan pääsääntöisesti korkeakoulututkinnon pohjalle ja soveltuvat siten erityisesti työikäiselle väestölle. Yliopistot voivat tarjota ei tutkintoon johtavina opintoina avointa yliopisto-opetusta, täydennyskoulutusta ja ammatillisia erikoistumisopintoja sekä pätevöittäviä opintoja (mm. opettajan aineenhallinnan pätevyys). Työvoimakoulutus on työikäisen väestön koulutusta, jonka tavoitteena on parantaa osallistujien mahdollisuuksia pysyä työmarkkinoilla tai päästä sinne takaisin. Siksi koulutus on pääasiassa ammatillista. Koulutusta järjestetään myös yhteishankintana työnantajien kanssa, jolloin se räätälöidään koulutuksen hankintakustannuksiin osallistuvan työnantajan tarpeita vastaavaksi. Työvoimakoulutukseen kuuluu myös maahanmuuttajille suunnattu kotoutumiskoulutus. Työvoimakoulutuksen rakenne ja tavoitteet on esitetty kuviossa 1. 14 Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. AKKU-johtoryhmän väliraportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:20. 13

Kuvio 1. Työvoimakoulutuksen rakenne ja tavoitteet 15 Useimmiten työvoimakoulutus on jatko- ja täydennyskoulutusta aiemmin joko opiskelemalla tai työssä oppimalla hankitulle ammattitaidolle. Koulutukseen osallistuville laaditaan henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat. Työvoimakoulutus sopii hyvin myös ammatin vaihtoa tarvitseville. Suuri osa koulutuksesta on ammatilliseen tutkintoon tai tutkinnon osaan johtavaa. Vuosittain on haussa tuhansia koulutuksia yli sataan eri ammattiin. Työvoimakoulutuksella pyritään parantamaan myös pitkäaikaistyöttömien, ikääntyvien ja vajaakuntoisten työllistymistä ja ehkäisemään syrjäytymistä. Yksilöllisiä ratkaisuja rakennetaan liittämällä koulutus esimerkiksi kuntoutukseen tai tukityöllistämiseen. Henkilöstökoulutuksella 16 tarkoitetaan koulutusta, jonka työnantaja kustantaa. Koulutus tapahtuu pääosin työajalla ja säännöllisen työajan menetys korvataan. Henkilöstökoulutus voi olla lyhytkestoista täydennyskoulutusta tai tutkintotavoitteista koulutusta. Henkilöstökoulutuksen lähtökohtana ovat yritysten tai julkisen sektorin työnantajan strategiset tarpeet sekä työntekijöiden tarpeet. Koulutuksen tarkoituksena on lisätä tuottavuutta ja kannattavuutta sekä kehittää ja motivoida henkilöstöä. Työnantaja valitsee koulutukseen osallistuvat henkilöt ja sopii työntekijän kanssa koulutuksen sisällöistä. Työnantaja voi järjestään henkilöstökoulutusta joko ostamalla koulutuksen ulkopuolisilta koulutuksen järjestäjiltä, järjestämällä koulutusta yrityksen/julkisen sektorin työpaikan sisällä tai ostamalla koulutusta koulutusalan yrityksiltä. 15 Työ- ja elinkeinoministeriön ohje julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ja asetuksen soveltamisesta. Ohje 28.12.2012. TEM/439/00.04.01/2012. (Kuvio rakennettu uudelleen) 16 Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. AKKU-johtoryhmän väliraportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:20. 14

Aikuiskoulutuspolitiikan 17 tehtävänä on työvoiman saatavuuden ja osaamisen turvaaminen, koko aikuisväestön koulutus- ja sivistysmahdollisuuksista huolehtiminen sekä yhteiskunnan eheyden ja tasa-arvon vahvistaminen. Aikuiskoulutuspolitiikalla tuetaan pyrkimyksiä työurien pidentämiseen, työllisyysasteen nostamiseen, tuottavuuden parantamiseen, monikulttuurisuuden vahvistumiseen sekä elinikäisen oppimisen edellytysten toteutumiseen. Aikuiskoulutuksella lievennetään myös taantuman vaikutuksia. 3.2 Aikuiskoulutuksen rahoitus Valtionosuusjärjestelmästä rahoitettavassa koulutuksessa opetus- kulttuuriministeriö tekee valtionosuuspäätökset ja tulossopimuksiin perustuvassa rahoituksessa neuvottelee suoritemääristä koulutuksen järjestäjien kanssa. Ministeriö jakaa myös valtionavustuksia. Oppilaitosten muu rahoitus koostuu kuntien rahoitusosuudesta, ylläpitäjän omasta rahoituksesta sekä opiskelija- ja kurssimaksuista 18. Korkeakoulujen rahoitus perustuu laskennalliseen rahoitusmalliin, joiden rahoitusosuudet sovitaan korkeakoulujen ja OKM:n välisissä tulossopimusneuvotteluissa. Avoimen korkeakouluopetuksen rahoitusosuus sisältyy mallissa koulutuksen laajuus-osioon, jossa rahoituksen määrän perusteena on suoritetut opintopisteet. Rahoituksen käytöstä korkeakoulut päättävät itsenäisesti. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen antama täydennyskoulutus on täysin liiketaloudellisin perustein järjestettyä ja hinnoiteltua koulutusta. Omaehtoista aikuiskoulutusta rahoitetaan pääsääntöisesti valtionosuusjärjestelmän kautta ja opiskelijalta perittävillä kurssimaksuilla. Työvoimakoulutus rahoitetaan hankintatoimintana, jossa ELYkeskukset ostavat koulutusta suoraan koulutuksen järjestäjiltä. Huomattava osa työhallinnon näin rahoittamasta koulutuksesta on näyttötutkintoon valmistaa koulutusta. Lisäksi 25 vuotta täyttäneet työttömät työnhakijat voivat opiskella omaehtoisesti työttömyysetuudella tuetusti tietyin edellytyksin kahden vuoden ajan. Maahanmuuttajataustaisille alle 25-vuotiaille työttömille työnhakijoille omaehtoinen opiskelu on kotouttamislain nojalla myös mahdollista. Julkisen rahoituksen ja säätelyn ulkopuolelle kuuluu henkilöstökoulutus, jonka kustannuksista vastaa tavallisesti työnantaja sekä järjestöjen ja koulutusyritysten järjestämä markkinaehtoinen tai muu koulutus. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus osallistua lukion, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Lisäksi kunnat ovat merkittävä rahoittaja vapaassa sivistystyössä. 17 Aikuiskoulutus. http://www.minedu.fi/opm/koulutus/aikuiskoulutus_ja_vapaa_sivistystyoe/?lang=fi 18 Aikuiskoulutuksen hallinto, ohjaus ja rahoitus. http://www.minedu.fi/opm/koulutus/aikuiskoulutus_ja_vapaa_sivistystyoe/hallinto_ohjaus_ja_rahoitus/ 15

4 Pohjois-Savon aikuiskoulutusstrategia 4.1 Aikuiskoulutuksen rajaus strategiassa Pohjois-Savon aikuiskoulutusstrategia jäsentyy kolmesta osatekijästä. Ensinnäkin strategian toimeenpanossa kehitetään määrällistä ja laadullisesta ennakointia sekä hyödynnetään ennakointitietoa koulutuksen kohdentamisessa eri koulutusmuodot huomioiden. Osaamistarpeissa huomioidaan sekä työ- ja elinkeinoelämän että yksilön näkökulma Toiseksi Pohjois-Savon aikuiskoulutusstrategia on maakunnallinen toimijoiden tahtotila aikuiskoulutuksen painopisteistä ja näiden pohjalta muodostettavista tarjonnan linjauksista ja toimintamallista. Kolmanneksi ohjauspalveluja kehitetään parantamaan kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa työelämän näkökulmasta mutta tarjoten ohjausta myös yksilön osaamisen kehittämiselle. Kokoavan työn suunnittelun ja seurannan osalta, painopisteiden määrittelyn, muiden ohjaavien strategioiden soveltamisen hoitaa maakunnallinen ennakointityöryhmä. 16

Aikuiskoulutusstrategian kohdentaminen, koulutusmuodot ja keskeiset toimijat: 1. Yksilön näkökulma työttömät, työttömyysuhan alaiset, maahanmuuttajat, työelämässä olevat oman osaamisen kehittäjät ja oman työmarkkina-aseman vahvistamiseen pyrkivät 2. Työ- ja elinkeinoelämän näkökulma koulutuksen kohdentaminen avaintoimialojen tarpeeseen äkillisiin työmarkkinoiden muutoksiin reagointi ohjaa koulutuksen järjestäjien toimintaa ja rahoitusta tuottavuuden parantaminen ja talouden uudistaminen 3. Koulutusmuodot Aikuiskoulutusstrategiassa huomioidaan kaikki ammatillisia valmiuksia kehittävä omaehtoinen, työvoima-, henkilöstö-, oppisopimus-, oppisopimustyyppinen, tutkintoon /ei tutkintoon johtavaa koulutus sekä erikoistumiskoulutukset 4. Toimijat Aikuiskoulutusstrategian keskeisimmät toimijat ovat maakunnassa toimivat koulutusorganisaatiot, Pohjois-Savon ELY-keskus, Pohjois-Savon liitto sekä työ- ja elinkeinoelämä Alueen työvoimatarpeiden näkökulmasta painopiste on niissä toimialoissa, jotka ovat alueen kannalta kriittisiä, jotka ennakointitiedon perusteella kärsivät työvoimapulasta tai joihin ei nuorisoasteella hakeudu tarpeeksi opiskelijoita. Aikuiskoulutuksen painotukset muuttuvat vuosittain ja painotuksia on syytä tarkastella uudestaan aika ajoin. Aikuiskoulutuksen toimialakohtainen kohdentuminen määräytyy maakunnan kehittämisen kannalta yhteisesti hyväksyttyjen painotusten mukaisesti, eli linjaavana asiakirjana toimii Pohjois-Savon maakuntaohjelma 2014-2017 19. Aikuiskoulutusstrategian toteuttamisen näkökulmasta keskeiset maakuntaohjelman toimintalinjat painopisteineen ovat seuraavat: TL 1 Talouden uudistaminen - Metsäteollisuus, biojalostus, puun uusi käyttö ja energiateknologia - Teknologiateollisuuteen kilpailukykyä tuottavuudella ja innovoinnilla - Vahvistuva lääkeklusteri ja innovaatiopuitteet - Elintarviketuotanto ja ruoka TL 2 Työvoiman riittävyys ja osaaminen - Työmarkkinoiden toimintaa tukeva koulutus - Työurien pidentäminen - Maakuntaan muuton edistäminen TL 3 Hyvinvointi ja hyvinvointipalvelut - Kuntien, yritysten ja yhdistysten kumppanuus palvelutuotannossa - Sosiaali- ja terveyspalvelujen vahvat tuotantoalueet 19 Pohjois-Savon maakuntaohjelma 2014-2017 luonnoksesta on poimittu aikuiskoulutusstrategiaan relevantit toimintalinjat ja sisällöt. 17

Talouden uudistamisen toimintalinjalla aikuiskoulutuksella on oma roolinsa maakunnan avaintoimialojen työvoiman saatavuuden ja osaamisen turvaamisessa. Konkreettisimmin aikuiskoulutusstrategia toteuttaa maakuntaohjelmaa toimintalinjalla kaksi. Erityisesti tulee kiinnittää huomioita koulutuksen kysyntälähtöisyyteen, toimivien koulutusketjujen muodostamiseen ja yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Työurien pidentämisessä painotus on puolestaan varhaisessa puuttumisessa ja työelämän laadun kehittämisessä. Maakuntaan muuton edistäminen pitää sisällään mm. kotouttamiseen liittyvät toimenpiteet sekä koulutuksen vetovoiman parantamisen. Toimintalinjalla kolme aikuiskoulutuksen kannalta relevantteja kokonaisuuksia ovat mm. yrittäjyysosaaminen sekä alan henkilöstön riittävyys ja hyvä organisaatiojohtaminen. 4.2 Strategian tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot Pohjois-Savon aikuiskoulutuksen strategiset tavoitteet ovat: 1. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja elinikäinen oppiminen 2. Toimijoiden välinen yhteistyö ja vaikuttavuus 18

Seuraavissa taulukoissa on kuvattu strategian tarkemmat tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja elinikäinen oppiminen Tavoite Toimenpiteet Vastuutahot/toimijat Koulutus vastaa työ- ja elinkeinoelämän tarpeita koulutuksen järjestäjät, Uudistuva ja kilpailukykyinen osaaminen koulutuksen järjestäjät, ELY-keskus, ennakointiverkosto Maahanmuuttajien osaamisen hyödyntäminen Uudet toimintamallit Koulutuksen kohdentaminen avaintoimialojen tarpeeseen Reagointi rakenteellisiin työmarkkinoiden muutoksiin Ennakointitiedon kerääminen ja hyödyntäminen Koulutuksen vaikuttavuus (oikeaa osaamista oikeaan aikaan) Työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien ohjaus työmarkkinoille Työssä olevien osaamisen päivittäminen Oikean ja ajantasaisen tiedon tuottaminen ja välittäminen koulutukseen hakeutuville Työssä jaksamisen edistäminen Reagointikyvyn parantaminen äkillisissä työmarkkinoiden muutoksissa Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen Joustavien ja monipuolisten opintopolkujen kehittäminen Turvataan matalan kynnyksen reitit työelämään Valmentava ja valmistava koulutus Maahanmuuttajien aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen Korkeakouluvalmiuksia lisäävä opetus Maahanmuuttajien tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittäminen Suomen kielen opetus Kehitetään ja kokeillaan paikallisia ratkaisuja aikuiskoulutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi (koulutus työpaikalla, yritys- ja yksilökohtaiset sisällöt) Pk-sektoria paremmin palvelevien toimintamallien kehittäminen (esim. hankerahalla) ja käyttöönotto eri toimialoilla Harkitaan henkilökohtaisten koulutussetelien tai tilien käyttöönottoa maakunnallisesti ELY-keskus, ennakointiverkosto, yritykset ELY-keskus, koulutuksen järjestäjät, alueellinen maahanmuuttoasiain toimikunta koulutuksen ELY-keskus, rahoittajat järjestäjät, yritykset,

Toimijoiden välinen yhteistyö ja vaikuttavuus Tavoite Toimenpiteet Vastuutahot/toimijat Pitkäjänteinen yhteistyö Pilottialojen toimialafoorumien perustaminen koulutuksen järjestäjät, aikuiskoulutuksen kehittämisesssille Toimivien yhteistyömallien (oppilaitos-työelämä) siirtäminen toimialoilta toi- yritykset, ELY-keskus, ennakointiverkosto Yhteistyön kehittäminen yritysten, toimialajärjestöjen ja oppilaitosten kesken Oppilaitosten välisen yhteistyön tiivistäminen ja työnjaosta sopiminen Uudistetaan ja päivitetään oppilaitosten väliset yhteistyösopimukset Työvoimahallinnon ja oppilaitosten yhteistyön avoin kehittäminen Ennakointitiedon tuottama yhteinen jaettu näkemys tarpeista Maakunnallisen ennakointiyhteistyön kehittäminen ja tiivistäminen Ennakointityöryhmän toimijoiden vastuiden määrittäminen tiedontuotannossa ja tiedonvälittämisen tehostaminen Ennakointiverkosto Aikuiskoulutus aluekehittäjän roolissa (huom. koulutuksen järjestäjät pitävät sisällään myös vapaan sivistystyön). Hanketoiminnan suunnittelu ja parempi koordinointi suhteessa oppilaitosten pysyvään koulutustarjontaan ja työmarkkinoiden tarpeisiin Strategian jalkauttaminen ja linkittäminen maakunnan muihin kehittämisohjelmiin ja strategioihin Koulutukseen liittyvän edunvalvonnan tehostaminen (riittävä rahoitus ja resurssit) Seurataan ja arvioidaan aikuiskoulutusstrategian toteutumista vuosittain Ennakointiverkosto, rahoittajat, oppilaitokset, ELY-keskus, elinkeinoelämän järjestöt ja yritykset 20

Aikuiskoulutusstrategian toimeenpanon kannalta keskeiset toimijat ovat maakunnassa toimivat koulutusorganisaatiot, Pohjois-Savon ELY-keskus, TE-toimisto, Pohjois-Savon liitto sekä muut viranomaiset sekä yritykset. Seuraavassa on kuvattu kunkin organisaatio keskeiset toiminnot ja roolit strategian toteuttamisessa: Ammatillisen koulutuksen järjestäjät - laadullisen ennakointitiedon kerääminen ja jalostaminen koulutussuunnittelutyötä ja työelämän palvelutoimintaa varten sekä koulutuksen suuntaaminen (sekä lyhyt- että pitkäkestoinen koulutus) - määrällinen ennakointi yhdessä muiden toimijoiden kanssa. - maakunnallisen sekä oppilaitoksen oman ennakoinnin (ennakointijärjestelmät/mallit) kehittäminen - koulutustarjonnan suuntaaminen aikuiskoulutusstrategian, ennakointitiedon, alueemme nopeiden tarpeiden sekä viranomaisohjauksen perusteella - yhteistyö muiden koulutuksen järjestäjien kanssa sekä koulutustarjonnan suunnittelussa - ammatillisen lisäkoulutuksen osalta oppilaitosten tehtävä on tarjota alueemme (elinkeinoelämä sekä ensisijaisesti työssä olevat ihmiset) tarpeen mukaista ammatti- tai erikoisammattitutkintotavoitteista lisäkoulutusta ja mahdollisuuksia suorittaa ko. tutkintoja tai niiden osia tai ei-tutkintotavoitteista lisäkoulutusta, joka edistää työssä olevien ihmisten osaamista ja työuraa - lisäkoulutuksen avulla oppilaitos voi tarjota myös väyliä toiselle alalle uuteen ammattiin siirtymiseksi. OKM on antanut kaikille koulutuksen järjestäjille tehtäväksi suunnata tarjontaa etenkin vailla toisen asteen tutkintoa oleville henkilöille - oppilaitokset tarjoavat mahdollisuuden suorittaa ammatillisia perustutkintoja ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomina näyttötutkintoina - oppisopimuskoulutusta voidaan järjestää sekä nuorten että aikuisten ammatillisena peruskoulutuksena ja lisäkoulutuksena. Oppisopimuskoulutus on työ-, virkasuhde tai yrittäjyysperusteinen. Kysyntälähtöistä oppisopimuskoulutusta järjestetään opiskelijan, yrityksen, yhteisön ja/tai yrittäjän osaamisvajeen parantamiseksi - työ- ja elinkeinoelämän tarvitsemien ja ostamien koulutus- ja kehittämispalvelujen järjestäminen - työvoimahallinnon hankkimien koulutuspalvelujen toteuttaminen, elinkeinoelämän toimijoiden ohjaaminen esimerkiksi yhteishankintakoulutusten toteuttamiseen - strategiatyön seuranta ja arviointi - koulutuspoliittinen edunvalvonta Ammattikorkeakoulut - Koulutustarjonta vastaa ennakoivasti ja joustavasti työelämän koulutustarpeisiin ja tukee yrittäjyyttä sekä kansainvälistymistä. Koulutuksen saavutettavuutta edistetään monimuotoisilla pedagogisilla toimintatavoilla. Opiskelijalle mahdollistetaan yksilölliset ja joustavat opintopolut, jossa huomioidaan myös aikuisopiskelijoiden tarpeet. Huomioidaan aikuiskoulutuksen uudet koulutusrakenteet - Työelämän ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin vastaaminen edellyttää tutkintorakenteen joustavuutta ja monipuolista avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa. Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot voivat olla tutkintosuuntautuneita opintoja tai osaamisen päivittämiseen liittyviä opintoja - Koulutuksen ennakointitoimintaa tehdään yhdessä muiden toimijoiden kanssa

- Maksullisella palvelutoiminnalla tarjotaan asiakkaille erityyppisiä palveluita (koulutus-, tutkimus-, innovaatio-, kehittämis-, laboratorio- ja testauspalvelut sekä työelämäläheisen opetuksen yhteydessä opiskelijoiden tuottamat palvelut). Palveluiden suunnittelussa huomioidaan Itä-Suomen elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittäminen - ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymisen tukeminen - Tiivis kumppanuusverkostotoiminta ja ketterä tapa toimia, aktiivinen tapa olla mukana ohjausryhmissä ja strategiatyössä - Koulutuspoliittinen edunvalvonta Itä-Suomen yliopisto - Itä-Suomen yliopisto profiloituu vahvuusalueilleen ja tukee erityisesti Itä-Suomen kehitystä - elinikäisen oppimisen joustavat opintopolut ja monipuolisen aikuiskoulutuksen tarjonta - aikuiskoulutuksen koulutustarjontaa suunnataan ja kehitetään asiakaslähtöisesti ja keskeinen toimintaperiaate on kysyntälähtöiseen koulutustarpeeseen vastaaminen - yliopisto toimii perustehtävänsä ja strategiansa mukaisesti aktiivisesti alueellisen aikuiskoulutuksen suunnittelu-, toteutus-, seuranta- ja arviointityössä, lähtökohtana yliopiston koulutusalojen mukainen avoimen yliopisto-opetuksen ja täydennyskoulutuksen järjestäminen sekä kyseisten koulutusmuotojen kehittäminen - toimintaa ohjaa ennakointityöhön tarvittavien tietojen ja menetelmien käyttö ja edelleen kehittäminen sekä aktiivinen yhteistyö sekä yliopiston sisällä että muiden toimijoiden kanssa - avoimen yliopisto-opetuksen järjestämisessä pääpaino on opintojen saavutettavuudella ja opiskelua mahdollistavilla joustavilla, monimuotoisilla toteutustavoilla tieto- ja viestintätekniikkaa tehokkaasti hyödyntämällä koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi, tavoite on, että väylät tutkintoon ovat toimivia ja sekä aikuisten kouluttautumismahdollisuuksia edistäviä että työelämän tarpeita vastaavia - täydennyskoulutuksella vastataan ammatillisen osaamisen kehittämiseen, ammattitaidon hankkimiseen, ammattialalla erikoistumiseen sekä uralla etenemiseen - ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymisen tukeminen - koulutuspoliittinen edunvalvonta Vapaa sivistystyö - vapaan sivistystyön opetustarjonta ei ole tutkintotavoitteista, vaan se täydentää muuta tutkintoon johtavaa koulutusta - tarkoituksena on antaa yksilöille mahdollisuuksia kehittyä eri aloilla elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti - opinnot ovat yleissivistäviä, harrastustavoitteisia tai yhteiskunnallisia opintoja. Kansanopistot järjestävät intensiivikurssien lisäksi myös lukuvuoden mittaisia opintojaksoja - vapaa sivistystyö voi toteuttaa erilaisia täydentäviä koulutuksia joustavasti, monimuotoisia opintoja hyödyntäen - maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen ELY-Keskus - toimivien työmarkkinoiden ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen - lyhyen aikavälin työvoimatarpeiden ennakointi - Pohjois-Savon työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen huolehtimalla tarvittavien työvoima- ja yrityspalvelujen suunnittelusta, työvoiman osaamisen kehittämisestä ja työllisyyden hoidosta 22

- koulutuksen kohdentaminen työmarkkinatilanteen kehityksen mukaan - resurssien suuntaaminen tarpeen mukaan peruskoulutukseen ja lyhytkestoiseen jatko- ja täydennyskoulutukseen - koulutuksen eri hankintamallien käyttäminen koulutussuunnittelutarpeita ja -jännettä vastaavasti - yhteishankintakoulutuksen käyttäminen yritysten spesifien työvoiman osaamistarpeiden tyydyttäjänä - yrittäjyyden edistäminen ja yritystoiminnan käynnistämisvaiheen koulutus - kotoutumiskoulutuksen ja maahanmuuttajien kielikoulutusten kehittäminen palvelemaan ammatillisen koulutus- ja työuran tarpeita. - koulutukseen osallistumista edistetään koordinoimalla alueellisen elinikäisen ohjauksen palveluja niiden saatavuuden varmistamiseksi ja parantamalla ohjaukseen liittyvää osaamista hallinnon eri sektoreilla - strategian toteutumisen seuranta ja arviointi Nuorten yhteiskuntatakuu -työryhmän raportin ehdotuksissa (11) ELY-keskuksen edellytetään kokoavan alueelliset verkostot ohjaus- ja neuvontapalveluiden koordinointiin. ELY-keskus nimeää ohjaus- ja neuvontapalveluiden vastuuhenkilöt. ELY-keskuksen vastuulla on lisäksi saada aikaan alueelliset elinikäisen ohjauksen ohjaus- ja yhteistyöryhmä (alueellinen ELO), joissa ovat edustettuina seuraavat tahot: ELY-keskus, TE-toimisto, aluehallintovirasto, oppilaitokset, kunnat ja muut mahdolliset tahot. Alueellisten ELO-ryhmien tavoitteena on edistää ohjauspalveluiden saatavuutta ja laatua alueella. Tavoitteen saavuttamista tukemaan ELY-keskus laatii yhdessä alueellisten ohjaus- ja yhteistyöryhmien kanssa toimintasuunnitelman, jossa tulee ottaa kantaa mm. seuraaviin asioihin: - eri toimijoiden roolit ohjauksen kentällä - ohjaukseen liittyvän verkoston luominen ja sen toiminta, - ohjausosaaminen ja sen kehittäminen verkostossa, - monikanavaisten neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämiseen osallistuminen - koulutusjärjestelmän toimivuuden edistäminen ja koulutuspoliittisten uudistusten toimeenpanossa tarvittavan osaamisen kehittäminen sekä aluekehittäjien yhteistyön vahvistaminen. ELY-keskuksen osalta strategian toimeenpano tapahtuu myös hyödyntämällä TE-toimiston palveluja. Pohjois-Savon liitto - aikuiskoulutuksen yleisten laajojen painopisteiden määrittäminen osana maakuntaohjelmaja strategiatyötä - keskipitkän ja pitkän aikavälin työvoiman, osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi (ml. KESU-prosessin koordinointi) - ennakointitiedon tuottaminen ja välittäminen (ml. ennakointiportaalin ylläpito ja päivitys) - maakunnallisen ennakointityöryhmän vetovastuu - koulutuspolitiikkaan liittyvä edunvalvonta - strategian toteutumisen seuranta ja arviointi 23