Terveyspalvelualan Liiton lausunto kehittämissuunnitelmasta

Transkriptio

1 Opetus ja kulttuuriministeriö Kirjaamo Eila Rissanen Opetus ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntö Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille Terveyspalvelualan Liiton lausunto kehittämissuunnitelmasta Tiivistelmä lausunnon kannanotoista Kehittämissuunnitelma sisältää monia hyviä elementtejä ja pyrkimyksiä antaen kuvan koulutuksen ja tutkimuksen lähitulevaisuuden yleisistä tavoitteista. Terveyspalvelualan Liitto pitää tärkeänä, että koulutustarjonnan kysynnän ja kohtaannon parantamista jatketaan ja että alalle valmistellaan strateginen suunnitelma alan työvoimatarpeiden kattamiseksi. Liitto ei kannata erikoislääkäri ja erikoishammaslääkärikoulutuksen asema selkiyttämistä luonnoksessa esitetyllä tavalla. Harjoittelu ja työssäoppimispaikkojen määrä, monipuolisuus ja laatu tulee varmistaa. Samalla tulee turvata alan opettajien riittävyys ja ajantasainen työelämätuntemus ja osaaminen. Opiskelijoiden riittävä työelämä ja yrittäjyysosaaminen sekä liiketoimintaymmärrys tulee varmistaa. Työelämälähtöisten, joustavien opintopolkujen edistämistä tulee jatkaa. Terveysalalle keskeisten, alemmalta ja ylemmältä korkeakouluasteelta valmistuvien terveysalan ammattilaisten määrällinen riittävyys tulee varmistaa. Taustaa ja yleisiä huomioita Kansalaisten terveys, toimintakyky ja sosiaalinen hyvinvointi heijastuvat suoraan terveyspalvelujen käyttöön. Työntekijöiden motivaatio ja toimintakyky ovat työelämän ja kansakuntamme tuottavuuden ja menestyksen perusta. Hyvinvointia sekä kestävää talouskehitystä syntyy työn kautta. Terveydenhuoltopalvelut ovat yhteiskuntamme kriittinen menestystekijä. Osaava, riittävä ja hyvinvoiva henkilöstö on kasvavan terveysalan tärkein voimavara. Kehittämissuunnitelma on laaja alainen ja kirjoitettu varsin yleisellä tasolla. Se sisältää kuitenkin monia hyviä elementtejä ja pyrkimyksiä antaen kuvan koulutuksen ja tutkimuksen lähitulevaisuuden yleisistä tavoitteista. Terveyspalvelualan Liitto keskittyy lausunnossaan pääasiassa ammatillisen toisen asteen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutusta koskeviin linjauksiin. Liitto kommentoi kehittämissuunnitelmaa yksityisten terveysalan palveluntuottajien näkökulmasta.

2 Koulutustarjonta ja sen suuntaaminen On välttämätöntä jatkaa koulutustarjonnan ja työvoiman kysynnän kohtaannon parantamista. Oppilaitosten ja korkeakoulujen koulutusta on tärkeää kehittää työelämän alakohtaisista tarpeista ja väestökehityksen lähtökohdista käsin. Koulutussuunnittelun keinoin tulee pyrkiä turvaamaan työvoimaan saatavuus koko maassa. Terveysalan kohtaamiin haasteisiin vastaaminen vaatii alan vetovoiman ja aloituspaikkamäärien kasvattamista niin oppilaitos kuin korkeakoulutasolla kuten kehittämissuunnitelmassa esitetäänkin. Selviäminen hyvinvointialojen työvoimatarpeista vaatii erityisiä toimenpiteitä eikä pelkkä koulutusalojen ja asteiden välisten aloittajapaikkojen viilaus kaikessa tärkeydessään riitä. Pelkällä nuorisoasteen koulutuksella ei pystytä täyttämään terveysalan tulevaisuuden työvoimatarpeita. Yksi Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman ongelma piileekin siinä, että suunnitelmassa ei tarkastella kokonaisuutta. Koulutusta ja sen tavoitteita tarkasteltaessa tulisi huomioida mm. ammatti ja erikoisammattitutkinnot sekä huomioida riittävät ulkomaisen työvoiman koulutusmahdollisuudet ja erityistarpeet suomalaisten yritysten ja muiden palveluntuottajien tarpeisiin. Ennakoinnissa esille tulevat sosiaali ja terveysalan määrälliset ja laadulliset tarpeet tulee ottaa vakavasti. Ennakoinnin tulokset tulee huomioida mm. aloittajapaikoissa ja edelleen koulutustarjonnassa. Keskeistä on aloittaa koulutuspoliittiset toimenpiteet tarpeiden täyttämiseksi riittävän aikaisin. Tavoite kehittää aikuiskoulutusjärjestelmää (koulutuksen sisältöjä, tavoitteita ja muotoja) kysyntäpainotteisempaan suuntaan on lähtökohdiltaan oikea. Aikuiskoulutustiliin liittyvän kohdan 118 osalta on tärkeä huomata, ettei ministeriö ota tehtäväkseen asioita, jotka lähtökohtaisesti kuuluvat työmarkkinajärjestöjen välisen sopimisen piiriin. Erikoislääkäri ja erikoishammaslääkärikoulutus Terveyspalvelualan Liitto suhtautuu kriittisesti tavoitteeseen selkiyttää erikoislääkäri ja erikoishammaslääkärikoulutuksen asemaa, ohjausta ja rahoitusta siten, että sosiaali ja terveysministeriön mahdollisuuksia ohjata erikoistumiskoulutusta ja sen mitoitusta vahvistetaan. Alla on kaksi esimerkkiä hiljattain uudistetusta terveysalan lainsäädännöstä, jotka osaltaan linjaavat koulutuspolitiikkaa. Terveydenhuoltolaki Terveyskeskuskoulutusta suorittavalle on lisäksi nimettävä ohjaaja, jonka tulee olla palvelussuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään ja jonka tulee varmistaa koulutuksen laatu ja kehittäminen Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä Koulutuksen suorittamiseksi lääkärin tulee 1) palvella lääkärin tehtävissä lääketieteellisen alan tutkintoja antavan yliopiston (koulutusyksikkö) hyväksymässä terveyskeskuksessa vähintään yhdeksän kuukauden ajan palvelussuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään;

3 2) palvella lääkärin tehtävissä koulutusyksikön hyväksymässä sairaalassa vähintään kuuden kuukauden ajan; Yllä mainitut uudistukset ovat ristiriidassa mm. työvoiman vapaan liikkuvuuden, tasa arvo ja kilpailuneutraliteettikysymysten sekä valinnanvapauden kanssa. Samalla koulutuspolitiikkaa käytetään tarkoitushakuisesti terveydenhuolto ja työvoimapolitiikan osana, tavoitteena turvata työvoimaresurssit tiettyihin terveydenhuollon yksiköihin. Luonnoksessa ei ole perusteltu muutosehdotuksen taustoja tai vaikuttimia lainkaan. Miten esimerkiksi koulutusrakenne ja koulutusten sisällöt kehittyvät suhteessa toisiinsa sekä yleisiin koulutuspoliittisiin linjauksiin ja tavoitteisiin jos sosiaali terveys ja liikunta alan yhden keskeisen opintoalan ohjaus siirtyy eri toimialaministeriöön kuin missä muiden koulutusalan opintoalojen ohjaus on? Siirtyminen tähän poikkeukselliseen järjestelyyn ei ole kannatettava. Koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistaminen Luonnoksessa todetaan, että ammatillisen koulutuksen työpaikkaohjaajien riittävä koulutus ja sen saatavuus turvataan. Kasvavalla terveysalalla haaste ei koske vain tiettyä koulutusastetta. Työelämälähtöisten, osaavien ja lukumääräisesti riittävien työpaikkaohjaajien saatavuus tulee turvata niin opisto kuin korkeakouluasteilla opiskeleville henkilöille. Työpaikkakouluttajien kouluttamisessa yhteistyö työelämän ja koulujen välillä on tärkeää. Samalla tulee varmistaa riittävien ja monipuolisten harjoittelupaikkojen saatavuus. Terveysalan perustellusti kasvavat koulutusmäärät lisäävät entisestään tätä haastetta. Haasteeseen on pystyttävä vastaamaan mm. siksi, että alan opinnoista valmistuvilla henkilöillä on riittävä työelämälähtöinen osaaminen. Yksityisille palveluntuottajille tulee turvata samat mahdollisuudet ja oikeudet kuin julkiselle sektorille liittyen työssä oppimisen ja työharjoittelupaikkojen tarjoamiseen sekä työpaikkaohjaajien koulutukseen. Tämä turvaa osaltaan riittävien ja tasokkaiden työssäoppimis ja harjoittelupaikkojen saatavuuden. Työelämän pelisääntöjen tuntemusta tulee vahvistaa sekä toisen asteen että alemman korkeakoulutuksen tutkintojen perusteissa. Yhteiskunnallista vaikuttamista koskevan osaamisen vahvistamiseen voidaan kiinnittää huomiota, mutta siitä ei tule tinkiä, että kaikilla ammattiin valmistavilla koulutusasteilla opiskelijoille annetaan riittävä työelämä ja liiketoimintaosaaminen ja tuntemus. Joustavat opintopolut Opisto ja korkeakouluasteilla opiskelijoiden mahdollisuuksia hyödyntää eri oppilaitosten opetustarjontaa tulee edelleen joustavoittaa, kuten luonnoksessa esitetäänkin. Tutkintojen suorittaminen osissa on kannatettavaa ja mallia tulee edelleen kehittää ja edistää. Samalla tulee varmistaa, että tutkintoon liittyvät kelpoisuusvaatimukset täyttyvät ja että opiskelijat saavat riittävästi ohjausta opintojen kokoamisessa.

4 On tärkeää, että aikuiskoulutuksessa osaamisen kehittämiseen on joustavia ja työelämälähtöisiä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Samalla tulee huolehtia siitä, että työnantajat ovat informoituja eri koulutusvaihtoehdoista ja mahdollisuuksista sekä niiden tuottamasta osaamisesta. Opettajat ja muu henkilöstö Tarve sosiaali ja terveysalan opettajakoulutuksen lisäämiseen opistotasolla mutta myös korkeakoulutasoilla on aito. Koulutusta lisättäessä tulee varmistaa, että nykyisillä ja tulevilla opettajilla on riittävä sekä ajantasainen työelämäosaaminen ja kokemus sekä huolehtia siitä, että työelämäosaamista ylläpidetään ja päivitetään säännöllisesti. Koulutuksen arviointikeskus Uuden koulutuksen arviointikeskuksen toiminnassa tulee huomioida myös kiinteä yhteys yrityksiä ja muita yksityisiä palveluntuottajia edustaviin tahoihin työelämänäkemyksen välittymisen varmistamiseksi. Määrällinen ja laadullinen ennakointi Ennakointi on lopulta vain informaatiota antavaa ja ohjaavaa toimintaa. Ennakointityö ei ole päätös. On tärkeä varmistaa, että ennakointityön avulla saadut tulokset toteutuvat. Makrotason määrällisen ennakoinnin rinnalle tulee nostaa vahvemmin työelämän osaamistarpeiden ennakointi. Lyhyen aikavälin ennakoinnissa työelämän ja koulutuksen järjestäjien vuoropuhelua tulee tiivistää niin laadullisessa kuin määrällisessäkin ennakoinnissa. Osaamistarpeiden ennakoinnin osalta systemaattisemman prosessin / ennakointimallin rakentamista tulee jatkaa. Sosiaali ja terveysalan työvoimahaasteet ovat omaa luokkaansa. Alalle tulisi tehdä strateginen suunnitelma alan työvoimatarpeiden kattamiseksi ja konkreettinen laskelma siitä, millaiset ovat määrälliset painotukset nuorisokoulutuksen, alan vaihtajien, aikuiskoulutuksen, maahanmuuttajien ja ulkomailta rekrytoitavien kesken. Samassa yhteydessä on olennaista huomioida osaamistarpeisiin liittyvät kysymykset. Aloittajatavoitteet vuodelle 2016 ja niiden tuottamat tutkinnot koulutusasteittain ja opintoaloittain Aloituspaikkamäärien lisäystavoitteet sosiaali terveys ja liikunta alan koulutusalalle vuoteen 2016 mennessä ovat kannatettavia. Määrälliset tavoitteet eri koulutusalojen ja asteiden aloituspaikoissa on kuitenkin kuvattu siinä määrin yleisellä tasolla, että yksityiskohtaisempia näkemyksiä aloittajatavoitteista on vaikea antaa. Oman hankaluutensa kommentointiin tuo myös se, että luvut sisältävät ainoastaan opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen eli niin sanotun nuorten koulutuksen. Kehittämissuunnitelmassa ei esitetä määrällisiä tavoitteita esimerkiksi työelämälähtöisten ammatti ja erikoisammattitutkintojen aloittajalu

5 vuista. Sosiaali, terveys ja liikunta alalla näyttötutkinnot ovat tarpeellisia ammattitaidon vahvistajia ja osaamisen kartuttajia. Jotta aloittajatavoitteiden yksityiskohtaisempi kommentointi olisi mahdollista, tulisi aloittajatavoitteet ilmoittaa koulutusohjelma / ammattinimiketasolla. Terveyspalveluissa on suurta pulaa mm. tietyistä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista alan ammattilaisista kuten bioanalyytikoista, röntgenhoitajista sekä ennaltaehkäisevän työn osaajista ja neuvojista. Tästä seuraa koulutustarvetta tietyn opintoasteen tietyssä koulutusohjelmassa. Onkin tärkeää, että aloittajapaikkoja tarkemmin kohdistettaessa, nämä selviä rekrytointiongelmia aiheuttavat koulutusohjelmat ja osaamistarpeet ovat tiedossa ja koulutusmäärien lisäystä sinne riittävissä määrin kohdistetaan. On myös huolellisesti vielä arvioitava, riittääkö lievä koulutuksen lisäys alan alemman korkeakoulututkinnon osalta. Viimeisten vuosien aikana lääkäreiden koulutusmääriä on lisätty. Lisäykset ovat olleet kuitenkin siinä määrin vaatimattomia, että niillä ei pystytä varmistamaan tulevaisuuden lääkärityövoimatarpeita. Lääkäreiden koulutusmääriä tuleekin edelleen lisätä. Terveyspalvelualan Liitto täydentää mielellään lausunnossaan esittämiä näkemyksiä. Kunnioittaen Pia Pohja Toimitusjohtaja