Lahti Karisto Perustietoa Lahdesta Asukasmäärä 1.1.2009 yhteensä 100 080 henkilöä asukastiheys on 741,0 asukasta per km 2 henkilöautotiheys on 471 ajoneuvoa/1000 asukasta kohden Suunnittelualue: Karisto Kuva 1. Kariston alueen sijainti. Karisto sijaitsee Kymijärven rannalla, noin neljä kilometriä itään Lahden keskustasta. Ensimmäiset omakotitalot rakennettiin Järvenpään aloitusalueelle vuonna 2004. Rakentaminen on jatkunut alueen ytimessä Rantakylässä ja Aurinkorinteessä. Purolaakson rakentaminen on alkanut vuonna 2009. Karisto on pääosin omakotitaloaluetta, mutta alueella on myös rivi ja kerrostaloja sekä yhtiömuotoisia yhden perheen taloja. Alueen palvelut ovat tällä hetkellä keskittyneet Kymijärven liittymään, jossa sijaitsevat päivittäisavarakauppa, ravintola sekä liikenneasema oheispalveluineen. Liikenneaseman läheisyyteen on suunnitteilla hypermarket monipuolisine palveluineen. Kariston palvelukeskus nousee alueen keskelle. Sen ensimmäisessä vaiheessa palvelukeskukseen tulee tilat koululuokille 1 2 sekä neljälle päiväkotiryhmälle. Toiminta palvelukeskuksessa alkaa syyslukukauden 2010 alussa.
Kariston asukasluvun on ennustettu olevan vuonna 2010 1 400 asukasta, vuonna 2015 2 900 asukasta ja vuonna 2020 4 300 asukasta. Joukkoliikenteen tarjonta Karistosta alueella liikennöi paikallisliikenteen linja 4A reitillä Tiilikangas Keskussairaala Kauppatori Karisto. Vuoro liikennöi arkisin klo 6 19 ja lauantaisin klo 8 13 60 minuutin vuorovälillä. Kuva 2. Paikallisliikenteen nykyinen reitti Kariston alueella. Linja 4A. Karisto Kauppatori Linja 4A. Kauppatori Karisto ma pe la ma pe la 05 05 06 30 06 07 30 07 15 08 30 40 08 15 15 09 40 40 09 15 15 10 40 40 10 15 15 11 40 40 11 15 15 12 40 40 12 15 15 13 40 40 13 15 15 14 40 14 15 15 15 40 15 15 16 40 16 15 17 40 17 15 18 40 18 15 19 40 19 15 20 20 21 21 22 22 Kuva 3. Paikallisliikenteen linjan nro 4A aikataulu.
Nykytilanteen analyysia Joukkoliikenteen tarjonta ja matkustajamäärät Kariston alueella ovat vielä vähäisiä. Alueen rakentuminen vaiheittain asettaa haasteita bussilinjojen suunnitteluun. Alueella liikennöi nykyisin paikallisliikenteen linja 4A (kuvat 2 ja 3). Linjaa ajetaan heiluriliikenteenä, jonka toinen päätepiste sijaitsee Tiilikankaalla. Linja kulkee kauppatorin ja keskussairaalan kautta. Matka aika paikallisliikenteellä Karistosta Lahden keskustaan (kauppatori) on noin 22 25 minuuttia. Matka Karistosta Lahden keskustaan on noin neljä kilometriä. Bussiliikenteen matka aika ei ole kilpailukykyinen henkilöauton vastaavaan matka aikaan verrattuna. Myöskään tunnin vuoroväli ei tee joukkoliikenteestä kilpailukykyistä vaihtoehtoa henkilöautolle. Linjan 4A päätepysäkkiä on siirretty Karistossa eteenpäin rakentamisen edistymisen mukaan. Joukkoliikenteen infran rakentaminen Kariston alueella on vielä kesken. Tällä hetkellä alueella ei ole pysäkkikatoksia eikä pysäkeillä ole aikatauluinformaatiota. Pääkadun molemmin puolin on rakennettu kevyen liikenteen väylät. Alueelta on myös kevyen liikenteen yhteys Lahden keskustaan (kuva 4). Kuva 4. Kevyen liikenteen väylät Karistossa ja lähialueilla. Kaupungin asettamat tavoitteet selvitykselle Lahden kaupungin tavoitteena on tutkia Kariston alueen jatkorakentamista joukkoliikenteen kannalta. Hankkeessa tulisi selvittää, miten uusi asustus tulisi sijoittaa ja missä järjestyksessä alueet tulisi ottaa käyttöön joukkoliikenteen näkökulmasta katsottuna.
Kehittämisajatuksia Nykyisen yleiskaavan pohjalta laaditun kaavarungon mukainen rakentaminen ei tue alueen joukkoliikennejärjestelmän kehittymistä. Alueen rakentuminen kaavarungon mukaisella tavalla ja sen kytkeminen jollakin tapaa nykyisen joukkoliikennejärjestelmään vaatii alueelle 2 3 erillistä paikallisliikenteen linjaa (kuva 5). Alueen päälinja (B) tullee toimimaan arkipäivinä ruuhka aikana 30 60 minuutin vuorovälillä ja keskipäivällä sekä iltaisin 60 minuutin vuorovälillä. Viikonloppuisin liikennöinti tapahtuu korkeintaan 60 minuutin vuorovälillä keskeisimpinä aikoina. Päälinjan vaikutusalueen ulkopuolelle jäävien alueiden joukkoliikenteen tarjonta tullee muodostumaan oleellisesti heikommaksi. Muut linjat (A ja C) ajetaan todennäköisesti pahimmassa tapauksessa vain arkipäivinä ja ruuhka aikoina. Kuva 5. Esimerkki kaavarungon mukaisesta joukkoliikennelinjastosta. Suunnittelualue sijaitsee noin 4 km:n etäisyydellä keskustasta eikä sen katsota kuuluvan jalankulku tai joukkoliikennevyöhykkeeseen. Noin 4000 asukkaan, pääosin omakotivaltainen ja väljästi rakennettu alue, ei pysty tuottamaan tarvittavaa määrää joukkoliikennematkoja kolmelle erilliselle linjalle (kuva 5). Matkojen kulkutapajakauma ja alueellinen suorite vaihtelevat huomattavasti yhdyskuntarakenteen eri osissa. Lahti ja naapurikunnat on määritelty Suomen Ympäristökeskuksen yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR järjestelmän) taajamamäärittelyn mukaisesti. Taajama alueet on jaettu kolmeen pääryhmään yhdyskuntarakenteellisen sijainnin ja joukkoliikenteen palvelutason perusteella. Kaupunkimaisten taajamien sisäiset pääryhmät ovat jalankulkuvyöhyke, joukkoliikennevyöhyke ja autovyöhyke.
Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (HLT) mukaan asumisen matkatuotosluku Lahdessa keskustaajaman läheisellä autovyöhykkeellä on noin 2,73 kotiperäistä matkaa/ asukas, vrk (saapuvaa tai lähtevää). Jos joukkoliikenne saavuttaisi tutkimuksessa esitetyn 6 % kulkutapaosuuden, joukkoliikennematkoja syntyisi vuorokaudessa yhteensä noin 655. Tämä tarkoittaisi arkipäivinä tunnin vuorovälillä ja kolmella linjalla klo 6 21 välisenä aikana yhteensä noin 100 lähtevää ja saapuvaa vuoroa. Vuoroa kohden joukkoliikennematkoja olisi siis noin 6,5. Todellisuudessa vuoroja olisi enemmän, koska ruuhka aikana ainakin yksi linjoista ajaisi 30 minuutin vuorovälillä. Henkilöauton kulkutapaosuus autovyöhykkeellä on henkilöliikennetutkimuksen mukaan 59 %, joten henkilöautomatkoja syntyisi alueella 1,61 automatkaa asukasta kohti. Vierailumatkat ja henkilöauton keskikuormitus huomioon otettuna tarkoittaisi tämä ajoneuvoiksi muutettuna 1,26 ajoneuvoa/vrk/asukas. Tässä tapauksessa voidaan tarkastella myös joukkoliikennejärjestelmän kehittämistä Kariston alueella. Tämä edellyttäisin rakentamisen keskittämistä jatkossa noin 250 metrin etäisyydelle joukkoliikenteen runkoreitistä A, (kuvat 6 ja 7). Tällöin kävelymatka lähimmälle pysäkille ei muodostuisi liian pitkäksi. Linja A Linja B Kävelyetäisyys joukkoliikennereitille max.250m Kuva 6. Asutuksen keskittäminen joukkoliikenteen runkolinjan varrelle, ve 1.
Linja A Linja B Kävelyetäisyys joukkoliikennereitille max.250m Kuva 7. Asutuksen keskittäminen joukkoliikenteen runkolinjan varrelle, ve 2. Joukkoliikennevyöhykkeellä tarkoitetaan Lahden seudulla aluetta, joka sijaitsee yli 2 km:n päässä kaupungin keskustasta. Ruuhka aikana alueen joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä tai erinomainen eli vuorotiheys on vähintään 3 vuoroa tunnissa. Joukkoliikennevyöhykkeet ulottuvat 400 metrin etäisyydelle pysäkistä. Tulevaisuuden joukkoliikennekaupungit 2008 2011 hankkeeseen kuuluvassa Keskisuurten kaupunkiseutujen (KETJU) hankkeessa Lahden kaupunkiseudulle määriteltyjen joukkoliikenteen palvelutasotavoitteiden perusteella Kariston alue kuuluisi todennäköisesti tavoitetasoluokkaan. Joukkoliikennevyöhykkeeseen perustuvassa mitoituksessa (matkatuotos 2,36 matkaa/asukas, auton kulkutapaosuus 53 %) automatkoja syntyisi 1,25 automatkaa asukasta kohden. Vierailumatkat ja henkilöauton keskikuormitus huomioon otettuna tarkoittaisi tämä ajoneuvoiksi muutettuna 0,98 ajoneuvoa/vrk/asukas. Jos joukkoliikenne saavuttaisi tutkimuksessa esitetyn 7 % kulkutapaosuuden, joukkoliikennematkoja syntyisi vuorokaudessa yhteensä noin 660. Tämä tarkoittaisi arkipäivinä tunnin vuorovälillä kahdella linjalla klo 6 21 välisenä aikana yhteensä noin 65 lähtevää ja saapuvaa vuoroa. Vuoroa kohden joukkoliikennematkoja olisi siis noin 10,2. Mitoittavana tekijänä pidetään sitä, että ajoneuvoliikenteen määrä alueella ei saisi lisääntyä suunnitellusta. Joukkoliikennevyöhykkeeseen kuuluva mitoitus sallisi alueen asukasmäärän nostamisen jopa 5150 asukkaaseen ajoneuvoliikenteen pysyessä samalla tasolla. Asukasmäärän lisäyksen myötä myös joukkoliikennematkojen määrä nousisi. Alueen 5150 asukasta tuottaisi yhteensä noin 850 joukkoliikennematkaa edellä mainituilla perusteilla. Vuoroa kohden (100 vuoroa) kahdella linjalla joukkoliikennematkoja olisi siis noin 13,1. Tämä on yli kaksinkertainen määrä perustilanteeseen nähden.
Alueen lisärakentaminen molemmissa kehittämisvaihtoehdoissa (ve 1 ja ve 2) tulisi joukkoliikenteen näkökulmasta suorittaa siten, että edettäisiin vaiheittain kohti runkoreitin päätepistettä. Alkuperäiseen alueen väestötavoitteeseen pääsemiseksi (vuonna 2020 yhteensä 4 300 asukasta) tulisi alueelle muuttaa noin 3 000 uutta asukasta. Jos kaikki 3 000 uutta asukasta sijoitettaisiin vielä rakentamattomalle alueelle korkeintaan 400 metrin etäisyydelle lähimmästä joukkoliikenteen pysäkistä ve 2, kuvan 7 mukaisesti, olisi asukastiheys linjan A osalta Kariston alueella noin 1750 asukasta/km2. Jotta henkilöautoliikenteen kanssa kilpaileva laadukas joukkoliikenne olisi mahdollista järjestää, asukastiheyden pitäisi olla joidenkin tutkimusten mukaan noin 2 000 asukasta neliökilometrillä. Joukkoliikenteen kehittämisen näkökulmasta katsottuna linjan A varrelle tulisikin ohjata yleiskaavassa esitettyä asukasmäärää enemmän asutusta. Julkisen liikenteen käytön kannalta VT4:n yli rakennettava silta on tärkeä, koska vain sitä kautta julkinen liikenne voi kilpailla henkilöauton matka ajan kanssa. Periaatteita maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelun yhteensovittamiseen Lahdessa Liikennejärjestelmän ja maankäytön suunnittelun yhteen sovittaminen on periaatteena jo kauan sitten hyväksytty, mutta käytännössä se on toteutunut huonosti. On laajalti hyväksytty tavoite, että maankäytön pitäisi olla tiivistä ja tukeutua joukkoliikenteeseen. Tavoite on kuitenkin jäänyt usein vain puheiden tasolle. Joukkoliikenne edellyttää jo määritelmän omaisesti joukkoja. On huomattavasti järkevämpää tiivistää rakenteita ja luoda tätä kautta jo lähtökohtaisesti parempia edellytyksiä joukkoliikenteelle, kun antaa rakenteiden hajautua ja sen seurauksena todeta joukkoliikenteen suosion laskua. Hajautunut yhdyskuntarakenne lisää henkilöautoliikennettä ja heikentää joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia, mikä johtaa muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen määrän kasvuun. Mitä suuremmat keskimääräiset etäisyydet ovat, sitä enemmän syntyy liikkumisen tarvetta. Yhdyskuntarakenteen hajautuessa tämä lisääntyvä liikenne puolestaan on yhä hankalampi hoitaa joukkoliikenteen avulla. Lisäys on siis lähes yksinomaan henkilöautoliikennettä. Hyvällä maankäytön suunnittelulla voidaan antaa parhaat edellytykset yhteiskunnan toimintojen sijoittumiselle liikenteen kannalta mahdollisimman suotuisasti. Liikennejärjestelmän rakentamisesta ja ylläpidosta koituvien kustannusten ja siitä saatavien hyötyjen välinen suhde voidaan näin saada yhteiskuntataloudellisesti mahdollisimman edulliseksi. Joukkoliikenteen perusratkaisut tehdään yleispiirteisessä suunnittelussa. Toimiakseen taloudellisesti ne tarvitsevat riittävät edellytykset maankäytössä. Yksi keskeisistä keinoista on joukkoliikenteen toimivuuden varmistaminen maankäytön suunnittelun yhteydessä. Jos joukkoliikenteen kilpailukykyä pyritään parantamaan, se edellyttää voimakkaita toimia maankäytön ja joukkoliikenteen yhteensovittamisessa. Joukkoliikenteen taloudellinen järjestäminen vaatii yhdyskunnalta riittävää kokoa ja tiiveyttä. Hyvä lähtökohta uuden maankäytön suunnittelussa on sijoittaa toiminnot olemassa olevien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Tiivis yhdyskuntarakenne on edullinen liikenteen energiankulutuksen, kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kannalta. Riittävä tiiviys voidaan kerrostalojen lisäksi saavuttaa myös tiiviillä pientalorakentamisella. Asuntotuotanto pitää ohjata ensisijaisesti asemakaava alueille ja toissijaisesti yleiskaavan asuntoalueille. Kaava alueiden ulkopuolinen rakentaminen on hajarakentamista. Jos hajarakentamista sallitaan, rakentamisen pitäisi täydentää alueita, joissa palvelut ovat jo olemassa.
Maankäytön eriasteisiin suunnitteluprosesseihin tulee sisältyä myös liikenteellisten vaikutusten arviointi eli kaikissa maankäytön kehittämishankkeissa ja kaavahankkeissa tulee jatkossa arvioida yksityiskohtaisesti vaikutukset kaikkien kulkumuotojen käytettävyyteen eli kaikkiin kaavoihin tulee sisällyttää kävelyn ja pyöräilyn sekä joukkoliikenteen reittien suunnittelu. Tämän arvioinnin perusteella tulee olla mahdollista tehdä muutoksia maankäyttösuunnitelmaan, jos se todetaan tarpeelliseksi.