Filosofia ja systeemiajattelu Kevät 2010 Reflektioessee Jon Teknillinen Korkeakoulu Elektroniikan ja sähkötekniikan tutkinto-ohjelma Pääaine: bioelektroniikka Osallistuin fyysisesti kolmeen luentoon ja katsoin kaikki luennot kertaalleen verkosta sekä myös muutaman luennon edellisvuodelta. Oma arvio reflektioesseestä: 5/5 Mitä muun muassa opin kurssilla: Soveltamaan pitkän hännän sivupöytä-ajattelua asioiden priorisoimisessa: puhdas analyyttisyys ja suunnitelmallisuus johtavat kontekstin kadottamiseen. Hahmottamaan muut ihmiset elämässäni itsenäisinä, arvokkaina, tuntevina olentoina Muistamaan miten keskeistä on positiivisuus ja muiden ymmärtäminen kaikissa elämäntilanteissa
Päämäärä Olen viimeisten parin vuoden aikana törmännyt elämässäni toistuvasti kokemuksiin joiden tunnen muokkaavan itseäni ja ymmärrystäni kohti jotakin briljanttia päämäärää. Esa Saarisen luentosarja on viimeisin ja ehkä erikoislaatuisin näistä kokemuksista. Yleensä taitojen ja tietämyksen kehittämiseen liittyvä tieto esitetään jäsennellysti ja kansanymmärteisesti. Esan luennot olivat peruskirjallisuuteen ja TKK:n muihin luentoihin verrattuna hyvin rönsyilevä kokonaisuus, joista rivien välistä pursuili yhtä paljon oivallettavia asioita kuin itse sanoista ja tarinoista. Pääteemat, jotka luentosarjasta jäivät mieleen, ovat omaan mieleen ja mindsettiin liittyvät asiat ja muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksissa oleminen. Mieli Luennoissa toistuvasti esiin tullut teema liittyi tapaamme jäsenellä todellisuutta ja omaa rooliamme siinä. Mindsetin vaikutusta toimintaamme ja onnistumiseemme demonstroitiin muun muassa elokuvapätkien, James Bondin asenteen ja Esan omien kokemusten kautta. Mentaalimallit ovat aihealue jonka kanssa olen itse painiskellut ehkä eniten viimeisten vuosien aikana. Oikean mindsetin saavuttaminen jossakin tietyssä tilanteessa on usein hyvinkin vaativaa. Vaikka tietäisimme mihin tähdätä, on meidän usein vaikea päästä irti tapoihin pohjautuvista ajattelumalleista. Vaikka tiedän, että innostuneisuus ja itseni täysin likoon laittaminen tekevät minusta onnellisemman ja paremmin menestyvän työntekijän, unohdan kuitenkin usein heittäytyä tähän innostuksen mielentilaan kun astun samaan toimistoon, jossa olen viimeiset kaksi vuotta pikkuhiljaa, askel askeleelta, muuttunut entistä tylsistyneemmäksi ja välinpitämättömäksi työntekijäksi. Huomaan, että minunkin tarvitsee tietoisesti riuhtaista itseni irti tästä uneliaasta vitkastelun mielentilasta jonkinlaisella Esan esimerkin mukaisella cockpit-muistelulla. Ainakin omassa elämässäni olen huomannut, että pystyn helposti luomaan itseni uudestaan uudessa ympäristössä (esim uusi työ, vaihto-opinnot toisessa maassa), mutta vanhoissa ympäristöissä, joissa olen jo asettunut johonkin uomaan, tämä yhtäkkinen transformaatio voi olla hyvin haastavaa. Tuntuu melkein siltä, että kyseisenlaisissa, paikalleen asettuneissa tilanteissa, en vain minä, vaan suuri osa ympärilläni olevista ihmisistä ovat asettuneet johonkin tiettyyn arkipäiväisyyden lokeroon, josta helposti
kumpuaa tylsistyneisyyden ja draivittomuuden asenne. Tuntuu melkein siltä, että jotta ihmiset jossakin tietyssä ympäristössä voitaisiin pitää mahdollisimman innostuneina ja luovuutta säteilevinä, olisi hyödyllistä, että itse ympäristön dynamiikka käännettäisiin täysin ylösalaisin tietyin väliajoin. Kun Kirsti käänsi Marimekon organisaatiokaavion ylösalaisin, tapahtui varmaan jotakin juuri tällaista. Työntekijät saivat mahdollisuuden luoda itsensä ja organisaation sisäisen dynamiikan uudestaan motivoituneemmassa ja yksittäisiä suorituksia vahvemmin tukevassa ympäristössä. Näkemys Osallistuin viime syksynä ammattilaisille tarkoitettuun Gustav Käser myyntivalmennukseen, jossa yksi tärkeimmistä teemoista oli oikeaan mielentilaan pääseminen ja siinä pysyminen. Positiivisuutta ja vastaavia asioita painotettiin kovaan tahtiin, ja yksi tärkeimmistä avainlauseista pyöri mielessäni myös Esan luentojen aikana. Sen mukaan näkemyksemme määräävät käyttäytymisemme, eli yksinkertaisesti tietty näkemys itsestämme tai maailman tilasta johtaa meissä alitajuiseen käytökseen joka heijastaa kyseistä näkemystä. Esan kurssilla mieleeni jääneitä esimerkkejä positiivista näkemyksistä ovat muun muassa ongelmat ovat ratkaistavissa (Pulp Fiction) tai minussakin on ainesta mestariksi (how to be a genious teksti) -näkemykset. On helppo ymmärtää, että näiden näkemysten vastakohdat johtavat helposti ongelmakeskeiseen ja paikallaan junnaavaan toimintaan. Kuten sanoin, olen itse kamppaillut oikeanlaisten mentaalimallien löytämisen ja ylläpitämisen kanssa. Jos tyttöystävä on omasta mielestäni ymmärtämättömällä päällä tai jos professori on normaalia tylsempi luennolla, havaitsen usein, että annan itseni ajautua negatiiviseen mielentilaan. Tästä tilasta pois pääseminen on joskus hyvinkin vaikeaa, eteenkin jos tilanne jatkuu samanlaisena pitkään. Eräs hyödyllisin Esan luennoilta oppimani tekniikka on tästä mielentilasta pois pääseminen roolimalleja ajattelemalla. En aiemmin ollut ymmärtänyt tämän tekniikan perustavanlaatuista tärkeyttä. Jos esimerkiksi ajattelen: miten James Bond tai näkkileipäpihtarin vastakohta Jeesus toimisi tässä tilanteessa, pääsen suhteellisen helposti ja nopeasti haluamaani fokusoituneisuuden tai ymmärryksen mielentilaan. Uskaltaisin väittää, että tämäkin käytöksenmuutos johtuu näkemyksen muutoksesta. Kun ajattelemme James Bondia tai muita näkemiämme roolimalleja, on meidän helpompi uskoa, että näistä henkilöistä kumpuava ratkaisukeskeisyys ja loputon draivi ovat meissäkin mahdollisia. Esimerkkien kautta olemme saaneet nähdä miten tietty
mindsetti johtaa tietynlaiseen menestykseen ja tätä kautta meidän on varmaan helpompi uskoa ilmiön mahdollisuuteen myös omassa elämässämme. Omalla kohdallani voisin sanoa, että koin noin kolme vuotta sitten usean onnekkaan eri kirjoista lähtöisin olevan sysäyksen, jotka kaikki ohjasivat minua positiiviseen suuntaan mitä näkemyksiin ja niistä kumpuavaan käytökseen tulee. Ensimmäinen ajatusmaailmaani murjaissut kirja oli silloisen työkaverin mainitsema ammattimaisten viettelijöiden salaisesta alakulttuurista kertova teos The Game (suom. Pelimies). Vaikka olen suurimman osan ajastani elänyt mahtavissa parisuhteissa upeiden naisten kanssa, enkä siksi ole tuntenut tarvetta hurjalle naisten klubeissa ja kaduilla tapahtuvalle metsästykselle, opin kirjasta kuitenkin jotakin kovin perustavanlaatuista. Tärkein elämääni kummunnut oppi oli se, että jos ulkomuodollisesti epäviehättävät, alun perin sosiaalisesti kehittymättömät ja naisten kanssa täysin toivottomat, oman kuvauksensa mukaan nörtit, lukutoukat ja tietokonenikkarit pystyivät lyhyessä ajassa muuttumaan sosiaalisten taitojen ja viehättävyyden ( naistenkaadon ) mestareiksi, yksinkertaisella harjoittelulla ja tiettyjä lakeja noudattamalla, olisi samanlainen transformaatio mahdollista myös muilla elämänalueilla ja muiden ihmisten tapauksessa. Olen kokenut, että tämä jatkuvan kehittymisen ja elämää rajoittavien ongelmien ratkaisemiseen tähtäävä ajattelutapa/mindsetti/näkemys on johtanut minussa perustavanlaatuisiin onnistumisiin viime vuosien aikana. En enää rajoita itseäni uskomalla, että minusta ei ole tiettyyn asiaan koska en alun perin ollut siinä lahjakas. En myöskään ajattele, että rajaton menestys on tilastollisesti niin epätodennäköinen asia, ettei se ole mahdollinen omalla kohdallani. Samaan aikaan pidän mielessäni, että mestaruus tulee harjoittelemalla, eikä synnynnäinen lahjakkuus itsessään automaattisesti johda huikeisiin suorituksiin kuten aikaisemmin annoin itseni uskoa. Muita omaan elämääni huikealla tavalla vaikuttaneita teoksia ovat Robert Greenin kirjoittama The 48 Laws of Power, joka omalta osaltaan herätti minussa kiinnostuksen strategiaan sen laajimmassa merkityksessä, Tri Murphyn 1960-luvun (self-help) klassikko Alitajuntasi voima, joka herätti kiinnostukseni meditaation voimaan ja verbaaliseen mielen ohjelmointiin sekä tuotannollisuusvalmentaja David Allenin Getting Things Done, joka yksinkertaisesti antoi minulle työkaluja stressittömään tuotteliaisuuteen. Kokemuksen kautta olen kuitenkin huomannut, että asia joka sysää yhden ihmisen liikkeelle, ei välttämättä tee sitä toiselle ja päinvastoin. Uskon kuitenkin, että täysin niin kuin ihmisten kanssa, jokainen kirja tai kurssi on yksilönä sellainen, että siitä voi löytää jalokiviä jos sitä tutkailee tarpeeksi avoimella mielellä. Kaikista hurjin elämäntapaan ja
onnen ja menestyksen tavoitteluun liittyvä Esan luennoilla syntynyt huomioni on se, että oli aihe mikä tahansa, yhdistää kaikkia menestyksekkäitä ihmisiä ja menestykseen liittyviä neuvoja joukko perustavaa laatua olevia yhteisiä oivalluksia tai asenteita. Näen nämä perussääntöinä, joiden metsästys on omalta osaltani vielä kesken, mutta joita havaitsen joka kerta kun kuuntelen menestyviä ihmisiä tai luen heidän elämänkertojaan. Toiset ihmiset Luultavasti ravistelevin kokemus omalta osaltani Filosofia ja systeemiajattelu kurssilla oli Esan viimeinen luento, Rakkaus. Huomaan, että tämä ihmissuhteisiin ja toisten ihmisten syvään huomioon ottamiseen ja ymmärtämiseen liittyvä luento osui minua sellaiseen hermoon, jonka olemassaoloa en muista huomioineeni pitkään aikaan. Hetki, jolloin Esa luki ystävänsä sovinnonteon kuolleelle vaimolleen, herätti minussa vavisuttavan tunneryöpyn, joka johti välittömään läheisyyden ja ymmärryksen lisääntymiseen parisuhteessani. Vaikka pidän itseäni toisten tunteet joskus hieman liiankin paljon huomioon ottavana ihmisenä, havahduin yhtäkkiä siihen tosiasiaan, että se henkilö jonka kanssa juuri muutin uuteen asuntoon ja jonka kanssa olin viime aikoina kinannut milloin tiskeistä, milloin raha-asioista, on todella aito, tunteva, omat haaveensa ja ajatuksensa omaava ja minua kovasti rakastava olento. Tuntui yhtäkkiä siltä, että en ollut muistanut huomioida häntä sinä ainutlaatuisena ja mahtavana ihmisenä joka hän todella on, vaan pikemmin objektina jonka kanssa jaoin asunnon. Mietin, että olen tosiaan pitänyt toista henkilöä milteipä esineenä, jonka tärkeimmät ominaisuudet ovat ulkoinen viehättävyys, ja yhteistyönhalu mitä talousaskareisiin tulee. Olimme riidelleet paljon ja olin miettinyt suhteen lopettamista niinkin pinnallisesta syystä, että tämä rakas ihminen ei ollut talven aikana ehtinyt pitää itseään yhtä hyvässä fyysisessä trimmissä kuin tavatessamme. Ymmärsin, että en voi kohdella toista, tuntevaa ja rakastavaa ihmistä pelkkänä omien tavoitteitteni osalta tukevana tai kitkaa aiheuttavana kappaleena. Ymmärsin olevani hänelle velkaa täyden rehellisyyden mitä omiin tunteisiini tulee. Jos en rakasta toista ihmistä ja jos tosiaan haluan lopettaa suhteen, on minun kerrottava siitä rehellisesti heti kun olen tullut kyseiseen päätökseen. Jos taas haluan saada suhteen toimivaksi, on minun oltava valmis tekemään sen eteen töitä. En saa ajatella toisesta minua vilpittömästi rakastavasta ihmisestä, että dumppaan ja löydän paremman, jos asiat eivät lähde
luistamaan. Tässä vaiheessa minua todella hävettää, että olen koskaan ajatellut näin. Olen myös pitänyt mielessä, että tätä ajattelutapaa on jatkettava kaikkiin elämässäni oleviin ihmisiin. Olen miettinyt miksi olen viime aikoina etääntynyt parhaista ystävistäni ja miksi uusien todella syvien ihmissuhteiden luominen on muuttunut vaikeammaksi vaikka sosiaalisten verkostojen kasvattaminen on ollut elämässäni hyvinkin vilkasta. Huomaan, että olen ollut pinnallinen ja laittanut liikaa panoarvoa tyhjänpäiväisten small-talk taitojen kehittämiseen, sen sijaan että olisin ollut vilpittömästi kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän elämästään. Esasta kumpuava välitön ja rehellinen toisten ihmisten tarjoamiin rikkauksiin suuntautuva ihmisasenne on jotakin sellaista jonka haluaisin sisällyttää myös omaan elämääni. Uskon, että jos opin näkemään muut ihmiset todellisina aarrekirstuina, joista voin poimia elämänviisauksia vieläpä ilmaiseksi vain olemalla vilpitön ja kiinnostunut, pystyn kääntämään tämän pinnallisuuksien vesille ajautuneen laivani tuotteliaampaan suuntaan. Itsekeskeisyys on siis todella ollut suureksi haitaksi sosiaalisten suhteitteni laadun osalta. Ideoiden maailma Kosketin kohdassa Näkemys ajatusta siitä, että olisi olemassa perustavaa laatua olevia viisauksia joiden avulla voimme päästä lähemmäs onnea ja siitä kumpuavaa menestystä omassa elämässämme. Itse olen viime aikoina todella alkanut uskoa näin. Voi olla, että olen omien illuusioitteni ja jopa virheellisten uskomusteni vanki, joka näkee vain mitä haluaa nähdä ja poimii vain ne marjat pensaasta jotka sopivat hänen omaan maailmankatsomukseensa. Haluan kuitenkin uskoa, että näin ei ole, ja että jokaisen ihmisen on mahdollista löytää juuri ne hänen elämäänsä sopivat perusviisaudet jotka johtavat onnellisempaan olemassaoloon. Vielä radikaalimmin uskaltaisin väittää, että nämä viisaudet ovet meille kaikille samoja, mutta, että me vain ymmärrämme ne eri tavalla. Siitä lähtien, että aloin tietoisesti etsiä menestyksen ja onnen avaimia, olen pitänyt tietokoneellani muistilistaa niistä perustavista asioista jotka johtavat tasapainoisempaan elämään (omalta osaltani). Jotkin ideat ovat peräisin strategiakirjallisuudesta (Machiavelli, Gracian, Sunzi, Clausewitz), jotkin self-help kirjoista, jotkin myyntivalmennuksesta ja managementkirjallisuudesta, jotkin kaunokirjallisuudesta ja elokuvista ja viimeisimmät Esa Saarisen, Kirsti Paakkasen, Tuula Teerin, Martti
Ahtisaaren ja Matti Alahuhdan luennoilta (jotka ilokseni löytyvät netistä videoituina!). Yllättävin huomioni muistilistaan liittyen on, että se alkaa pikkuhiljaa kiteytyä joukkoon perustavia yleissääntöjä, joista eri puhujat ja kirjoittajat käyttävät eri nimityksiä, mutta jotka loppujen lopuksi kuvastavat samoja perusideoita. Listassa on sekä perussääntöjä kuten opi sanomaan ei, että perustavampia mentaaliasenteita kuten pysy mentaalisesti nykyisyydessä, keskity ratkaisuihin ongelmien sijaan ja ole positiivinen, mutta säilytä tietty kriittisyys. En usko, että maailmasta löytyy yhtä kirjaa joka pystyisi opettamaan nämä asenteet ja viisaudet kaikille, mutta näyttää siltä, että jokainen pystyy lopulta pääsemään lähelle omaa täydellistä viisauksien settiään jos jokin sysää henkilön liikkeelle tällaisen tutkimusretken suuntaan. Ehkä suurin haaste nyky-yhteiskunnan menestyksen kannalta olisi löytää nuo voimat jotka pystyvät sysäämään ihmiset ulos uomistaan kohti jatkuvan kehittymisen päämääriä. Esan luentokokonaisuus toimii yhtenä hyvänä esimerkkinä tämäntyyppisistä voimista. Tästä näkymättömän maaston kartoittamisesta minulle tuli mieleen Platonin ideaoppi ja etenkin abstrakteimmat ideamaailman ideat. Vaikuttaa siltä, että ihmisten luonteesta kumpuaa tietty dynamiikka, joka yhteiskunnan järjestelmällisyyden ja yksittäisten ihmisten ajattelutapojen kautta johtaa ryhmään käytöstämme ja organisaatioitamme ohjaavia lakeja, joita hyödyntämällä voi todella löytää oman onnensa ja suuremman menestymisen elämässä. Näitä perustavia mentaalimalleja voisi ehkä kutsua jonkinlaisiksi maailmamme todellista luonnetta heijasteleviksi ideoiksi.