Virpi Louhela-Risteelä & Sari Koskenkari Copyright 2009.
Pedagoginen kehittämistyö (Kuulluksi tulemisen pedagogiikka, Louhela 2012) Opetusmetodinen kehittämistyö (NeliMaaliopetusmetodi 2009) Opettaja-oppilassuhteiden vuorovaikutuksen laadun tärkeyden ymmärtäminen (pedagoginen rakkaus, ryhmäyttämisen tärkeys) Kodin ja koulun välinen yhteistyö (vanhempien kynnys osallistua matalammaksi)
1. Ohjaajan rooli: Navigaattorit. Navigaattorin rooli opetuksessa on olla oppimisprosessin alulle sysääjä sekä prosessin mahdollistaja ja kannattelija. 2. Monikanavaisuus: Aistikanavien hyödyntäminen opetuksessa. Jokaisen oppijan oikeus oppia omalla vahvimmalla oppimistyylillään. Emme jaa oppilaita oppimistyyleittäin, vaan monikanavaistamme ja toiminnallistamme omaa opetustamme kaikissa oppiaineissa. Opetuksessamme kinesteettisyys korostuu oppimiseen liittyviä pulmia ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa merkityksessä. Tällaisella toiminnallisella opettamisen tavalla saamme lisättyä myös liikettä koulupäivään.
3. Oma keho työvälineenä: Toiminnallinen oppiminen. NeliMaalissa kinesteettisyys/liikunnan avulla oppiminen korostuu. Koko kehoa hyödyntävällä opetustyylillä saadaan hyvät muistijäljet konkretian kautta ja oppiminen on tehokasta kaikilla oppijoilla. Lapsen hermoverkoston kehitys etenee karkeamotoriikasta kohti hienomotoriikkaa, näin etenee myös opetuksemme NeliMaalissa. Opitut asiat siirretään toiminnallisuuden jälkeen myös hienomotorisiin taitoihin ja kirjatyöskentelyyn. 4. Oppiaineita integroidaan toisiinsa ja toteutetaan monikanavaisesti.
5. Erityisopetus ja yleisopetus yhdessä. Yksilöllistä opetusta kaikille. Eriyttäminen ylös ja alas tarkoittaa meille opetuksen muuttamista sopivaksi erityisen tuen tarvitsijasta lahjakkaaseen saakka. NeliMaalissa perusopetukseemme kuuluvia rakenteita on muutettu. Erityisoppilaat eivät integroidu ryhmästä juurikaan ulospäin, myöskään yleisopetuksen oppilaat eivät käy osa-aikaisessa erityisopetuksessa. NeliMaali ryhmää opettaa luokanopettaja sekä erityisluokanopettaja kokoaikaisena työparina, jolloin sekä yleisopetuksen että erityisopetuksen ammattitaito, resurssit, menetelmät, materiaalit ja apuvälineet ovat jokaisessa arkipäivässä kaikkien yhteisen ryhmämme oppilaiden oikeutena. 6. Lopputuloksena inkluusio. Inklusiivinen toiminta ei lähde syntymään integraatiokokeiluista vaan muuttamalla koko opetuksen toimintatapaa sekä kulttuuria jo lähtökohtaisesti erilaiseksi. Inklusiivisen ryhmän ryhmäyttämisvaiheessa on tärkeää luoda luottamus ja avoimuus kaikkien lasten sekä aikuisten välille. Vasta silloin on oppimiselle luotu hyvä maaperä.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa painotetaan työtapojen toiminnallisuutta. Toiminnallisuudella tarkoitetaan oppilaan toiminnan ja ajatuksen aktiivisuutta, osallistumista, kokemuksellisuutta ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta. Toiminnalliset opetusmenetelmät voivat olla esimerkiksi ryhmätöitä, väittelyitä, leikkejä, projektitöitä, draamaa, roolileikkejä, tutkimustehtäviä tai yhteistoiminnallista oppimista. Ne on todettu tehokkaiksi oppimismenetelmiksi, koska niiden avulla oppilas osallistuu oppimisprosessiin aktiivisesti. (Graczyk ym.2000; Sahlberg & Leppilampi 1994.) Toiminnallisissa tehtävissä oppilaat keskustelevat paljon ja joutuvat harjoittelemaan toisten huomioon ottamista, ristiriitojen ratkaisemista, joustamista, toisten kuuntelemista ja argumenttiensa perustelemista. Sisältöjä pohtiessaan he harjoittelevat samalla monia sosiaalisia taitoja. Ryhmän turvallisuuden aste vaikuttaa siihen, millaisia toiminnallisia harjoituksia voidaan tehdä. (Siponen, U. 2005. ) Myös liikunnan avulla oppiminen voidaan laskea yhdeksi toiminnallisen oppimisen menetelmistä.
Suomalainen perusopetus tarvitsee opetus- ja oppimiskulttuurin muutosta. Koska lapsi kehittää hermoverkostonsa liikkuen. Koska sama hermoverkosto on akateemisten taitojen oppimisen pohja. Koska ¾ lapsistamme istuu liikaa. (vrt. Lasten liikunnan suositukset 2005) Koska syrjäytynyt yksilö maksaa yhteiskunnalle rahaa n. miljoona euroa. Koska Suomi on huipulla erityisopetukseen siirrettyjen ja otettujen lasten määrässä. Koska Suomi on huipulla huonossa kouluviihtyvyydessä. Koska inkluusion periaatteet ovat jo kansainvälisesti totta. Koska vuoden 2011 perusopetuksen lakimuutos vahvisti jokaisen oikeutta saada tarvitsemansa opetus omalla lähikoulullaan. Koska toiminnallisen ja monikanavaisen opetuksen on todettu parantavan oppimistuloksia ja hyödyttävän kaikkia oppilaita.
Suomen perustuslain 6 nojalla syrjintä on kiellettyä. (uudistus 1990-luvun lopulla) 1994 Salamancan julistus. (YK:n ja Unescon ohjelmien mukaan yhteiskunnan tulee olla avoin kaikille henkilöille.) Suomi ratifioi lasten oikeuksien sopimuksen 2002. Sopimus velvoittaa järjestämään vammaisen lapsen opetuksen siten, että se tukee lapsen kuulumista tavalliseen yhteiskuntaa. Suomen lainsäädäntöön kuuluu myös Vammaisten oikeuksien sopimus 2006, joka edellyttää inklusiivista koulujärjestelmää. (Perusopetuslaki (1998) jättää kouluintegraation kuitenkin opettajien vapaaseen harkintaan. Oppilaiden koulujärjestelyjä tehdään mahdollisuuksien mukaan. Uusi erityisopetuksen strategia 2007. Lähikouluideologia etenee. Käytännön toteutuksessa tarvitaan pedagogista kehittämistä. Perusopetuslain muutos 1.1.2011 alkaen. Euroopan erityisopetusneuvoston kokoamien tietojen mukaan Suomi erottelee lapsia perusopetuksessa enemmän kuin mikään muu kehittynyt länsimaa. Vuonna 2008 Suomessa oli siirretty kokonaan tai osa-aikaiseen erityisopetukseen 6,1 %. Seuraavana tilastoissa on Sveitsi 5,7 %:lla. Suomessa siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Erityisoppilaita 8,5% oppilaista vuonna 2010. Useimmissa Euroopan maissa erityisluokille siirrettyjä lapsia on alle 2 %. Italiassa erityisluokat lopetettiin kokonaan 1977, opetuksen hoitavat erityisopettajat ja luokanopettajat yhdessä. (lähde: http://users.jyu.fi/~saloviit/
virpi.louhela@eduouka.fi sari.koskenkari@eduouka.fi