Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi Kulttuuriympäristön vaaliminen on usein mielletty lähinnä viranomaistoiminnaksi, joka tapahtuu yksityisen ihmisen ja myös kuntien arkisen päätöksenteon ulkopuolella. Rakennettu kulttuuriympäristö pitäisi kuitenkin nähdä voimavarana, jonka säilymiseen laadukkaana kannattaa panostaa, ja jonka tulee olla aktiivinen ja kiinteä osa kunnan kehittämistä. Satakunnan Museon hallinnoiman maakunnallisen Pisara Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen keskeisenä tavoitteena oli arkipäiväistää rakennetun kulttuuriympäristön arvojen huomioiminen kaikessa ympäristöön kohdistuvassa toiminnassa. Ilman tietoa ja tiedostamista näin ei kuitenkaan voi olla. Jokaisen kuntalaisen, kuntapäättäjien ja virkamiesten ulottuvilla pitäisi olla ajantasaista ja helposti käytettävää tietoa paikallisesta rakennuskulttuurista ja kulttuuriympäristöstä. Nelivuotisen Pisara-projektin tuloksia kokoavan loppujulkaisun ensimmäisessä osassa esitellään hankkeen toimintaa. Toinen osa koostuu asiantuntijaartikkeleista, jotka tuovat tarkemmin pohdittavaksi hankkeessa esillä olleita asiakokonaisuuksia, kunnissa toteutettavia rakennusinventointeja niiden laatua, tekijöiden asemaa sekä kohteiden arvottamiskäytäntöjä sekä myös itse työn rutiineja. Rakennetun kulttuuriympäristön selvityksiä tarkastellaan niin selvitysten tekijän kuin tiedon käyttäjänkin näkökulmasta. Esillä on myös kulttuuriympäristöohjelmatyö arvokkaiden maisemien ja rakennuskulttuurin vaalimisen välineenä. Pisara - Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen loppuraportti Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi Eeva Karhunen toim. Eeva Karhunen toim. Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi EU-osarahoitteinen Pisara-hanke toteutettiin yhteistyössä alueen kuntien kanssa vuosina 2008 20. Hankkeen rahoittajana olivat Varsinais-Suomen ELYkeskus ja hankkeessa mukana olleet kunnat. Satakunnan Museon julkaisuja 8/202 Satakunnan Museo 202 ISSN 0358-724X ISBN 978-952-6708-7-5 (sid.) ISBN 978-952-6708-8-2 (PDF)
Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi Satakunnan Museon julkaisuja 8/202 Satakunnan Museo 202
Pisara - Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen loppuraportti Toimittaja Eeva Karhunen Kannen kuva Voitto Niemelä 969, Satakunnan Museon kuva-arkisto Ulkoasu Linda Kuparinen/ Vida Design Oy ISSN 0358-724X ISBN 978-952-6708-7-5 (sid.) ISBN 978-952-6708-8-2 (PDF) Satakunnan Museon julkaisuja 8/202 Satakunnan Museo 202
SISÄLTÖ Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi Johdanto...4 I PISARA SATAKUNNAN RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN KEHITTÄMISHANKE... 4. Rakennettua kulttuuriympäristöä koskevat perusselvitykset...8 2. Kulttuuriympäristöohjelmat... 26 2. Maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma... 26 2.2 Kunnalliset kulttuuriympäristöohjelmat... 28 3. Hankkeen muuta toimintaa... 3 4. Tulokset ja toiminnan jatkuvuus... 35 I I RAKENNUSINVENTOINTI TYÖNÄ... 37 4. Rakennetun kulttuuriympäristön selvitystyö ammattina, Kirsi Niukko... 37 5. Rakennusinventoijan näkökulmia inventointityöhön, Laura Hesso...50 6. Arkistoaineisto lähteenä rakennusinventoinnissa, Olli Joukio... 54 I I I INVENTOINTI KAAVOITUKSEN PERUSSELVITYKSENÄ... 60 7. Keskiössä inventoinnit. Rakennusinventointien kehittäminen osana Pisara-hanketta, Liisa Nummelin... 6 8. Kaavoittajan näkökulma, Mervi Tammi...69 9. Pakki-inventointisovellus... 74 IV KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA VAALIMISEN VÄLINEENÄ... 77 0. Maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma viitoittaa tietä kohti viihtyisää ja elinvoimaista asuinympäristöä, Niina Uusi-Seppä... 78. Inventoinneissa kootut tiedot hyötykäyttöön kunnassa, Mervi Lehto...87 2. Kun maisema on meri. Kulttuuriympäristö kertoo elinkeinojen muutoksista Merikarvialla, Eeva Karhunen...90
johdanto Kuva: Voitto Niemelä, Satakunnan Museo 967 Nykykäsityksen mukaan rakennetun kulttuuriympäristön tulee olla aktiivinen ja kiinteä osa kunnan kehittämistä. Satakunnan Museon hallinnoiman maakunnallisen Pisara kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen keskeisenä tavoitteena oli arkipäiväistää rakennetun kulttuuriympäristön arvojen huomioiminen kaikessa ympäristöön kohdistuvassa toiminnassa. Perustaksi tähän tarvitaan ajantasaista ja helposti käytettävää tietoa paikallisesta rakennuskulttuurista. Siksi hankkeessa toteutettiin Satakunnan Museon organisoimana rakennuskulttuuriselvityksiä eli inventointeja Satakunnan kunnissa. Selvityksissä kootut tiedot tallennettiin Satakunnan Museon kehittämään, internetin kautta käytettävään Pakki-inventointisovellukseen, joka helpottaa tietojen hyödyntämistä esimerkiksi kuntien maankäytön suunnittelussa. Inventointityölle asetetut vaatimukset ovat kasvaneet sen muututtua lakisääteiseksi osaksi kaavoitustoimintaa. Tästä syystä hankkeessa kiinnitettiin huomiota myös rakennusinventoijien työnkuvan ja työskentelyolosuhteiden ammatillistamiseen. Jotta selvityksissä kerätty tieto tulisi käyttöön kohdealueilla, Pisara-hankkeessa toteutettiin maakunnallisen kulttuuriympäristöohjelman ohella myös kaksi kunnallista kulttuuriympäristöohjelmaa. Pisara-hankkeen keskeisenä tavoitteena oli myös kehittää rakennetun kulttuuriympäristön arvottamisen menetelmiä ja käytänteitä Satakunnassa. Pisara Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen rahoittajana oli Varsinais-Suomen ELY-keskus (vuoden 4 Johdanto
2009 loppuun asti Lounais-Suomen ympäristökeskus), joka myönsi hankkeelle Euroopan aluekehitysrahaston Länsi-Suomen toimenpideohjelman mukaista rahoitusta. Omarahoitus muodostui hankkeeseen osallistuneiden kuntien rahoitusosuuksista. Pisara-hanke toteutettiin yhteistyössä alueen kuntien kanssa vuosina 2008 20. Erityisen tiivistä yhteistyö oli Porin kaupunkisuunnittelun ja Rauman kaupungin teknisen viraston kaavoitusosaston kanssa asemakaavainventointien yhteydessä, sekä Euran ja Merikarvian kuntien viranomaisten kanssa kulttuuriympäristöohjelmia tehtäessä. Yhteistyökumppaneita ohjausryhmässä olivat Satakuntaliitto, Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma ja Karhuseutu ry. Maakunnallista kulttuuriympäristöohjelmaa koordinoi alueellinen kulttuuriympäristötyöryhmä. Läheistä yhteistyötä tehtiin myös Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön ja korjausrakentamiskeskusten Toivon ja Tammelan kanssa. Tärkeitä kumppaneita olivat lisäksi samaan aikaan toimineet muut kulttuuriympäristöhankkeet, kuten Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna -hanke, Rauman kaupungin Kahden ajan maailmanperinnöt -hanke, Porin ympäristöviraston Rakennusosat kiertoon Satakunnassa -hanke ja Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman Satakunnan ympäristökoulu- ja Osana omaa ympäristöä -hankkeet. Pisara-hankkeen päättyessä on myös aika kiittää kaikkia edellä mainittuja toimijoita. Erityisesti kiitämme tähän hankkeen loppujulkaisuun kaikkien kiireidensä keskellä kirjoittaneita henkilöitä. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Pisara-hankkeessa työskennelleille projektitutkijoille. Haastavissa kenttäolosuhteissa ja tiukkojen aikataulujen puristuksessa he suoriutuivat työstään itsenäisesti. Pisara-hankkeen suurin vahvuus olivatkin työhönsä sitoutuneet, ammattitaitoiset ja sisukkaat projektitutkijat. Julkaisu jakautuu neljään osaan, joista ensimmäisessä esitellään hankkeen keskeisin toiminta. Seuraavat osat koostuvat asiantuntija-artikkeleista, joissa nostetaan Pisara-hankkeen ohjausryhmään kuuluivat Satakunnan Museosta: Museonjohtaja Juhani Ruohonen, rakennustutkija Liisa Nummelin ja hänen sijaisenaan vuorotteluvapaan ajan.9.2009 25.8.200 toiminut Juha Vuorinen, sekä projektipäällikkö Eeva Karhunen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta: Ylitarkastaja Anna-Leena Seppälä Satakuntaliitosta: Maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta: Maisemantutkimuksen lehtori Sami Louekari, yliopistonlehtori Simo Laakkonen ja yliopistonlehtori Silja Laine Karhuseutu ry:stä: Toiminnanjohtajat Timo Pukkila ja Salme Ahtiainen, hankeneuvoja Raisa Ranta esiin hankkeen tärkeimmät osa-alueet toiminnassa mukana olleiden tai hankkeen kanssa yhteistyötä tehneiden eri toimijoiden näkökulmasta. Pääosa artikkeleista perustuu marraskuussa 20 korjausrakentamiskeskus Tammelassa Raumalla järjestetyn Pisarahankkeen päätösseminaarin esitelmiin. Näin artikkelit käyvät keskenään vuoropuhelua. Julkaisun toisessa osassa tarkastellaan rakennetun kulttuuriympäristön selvitystyötä ammattina. Kolmas osa keskittyy inventoinnin rooliin osana kaavoitusprosessia. Viimeinen osa puolestaan nostaa esiin kulttuuriympäristöohjelmat arvokkaiden maisemien ja rakennuskulttuurin vaalimisen välineenä. Johdanto 5
I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke Ouraluodon luotsiasema Merikarvialla. Kuva: Pentti Pere, Satakunnan Museo
Pisara-hanke pähkinänkuoressa Esiselvityshanke Pisara Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hanketta valmisteltiin esiselvityshankkeessa.2. 30..2007 Esiselvityshankkeen ensimmäistä vaihetta.2. 30.4.2007 rahoittivat Pirkanmaan ja Satakunnan liitot budjettivaroistaan. Jälkimmäisen vaiheen rahoituksesta vastasi yksin Satakuntaliitto Tavoite 2 -ohjelman rahoituksella Esiselvityshankkeen puolipäiväisenä koordinaattorina toimi FM Kirsi Niukko Käytännön valmistelutyötä esiselvitysvaiheen aikana tekivät Lounais-Suomen ja Pirkanmaan ympäristökeskusten (nykyisten Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskusten), Satakuntaliiton ja Pirkanmaan liiton sekä Satakunnan Museon ja Pirkanmaan maakuntamuseon edustajat. Lisäksi esiselvityshankkeen ohjausryhmässä olivat mukana Turun yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston edustajat Alkuperäisen projektisuunnitelman mukaan Pisara Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen suunniteltiin toteutuvan ylimaakunnallisena hankekokonaisuutena, johon kuuluisivat osahankkeet Satakunnassa ja Pirkanmaalla Hanke kuitenkin toteutui vain Satakunnassa Hankehakemus Hankehakemusta valmisteltiin esiselvityshankkeen satakuntalaisten toimijoiden kesken. Lopullisen hakemuksen laati Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelin, joka toimi myös Pisara-hankkeen vastuuhenkilönä toteuttajaorganisaatiossa. Hakemuksen liitteenä oli Kirsi Niukon esiselvityshankkeessa laatima hankesuunnitelma Hakemus jätettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen käsiteltäväksi 4..2008 Rahoituspäätös 6.6.2008 Lounais-Suomen ympäristökeskus myönsi Satakunnan Museon toteuttamalle Pisara Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeelle osarahoituksen Euroopan aluekehitysrahastosta (toimintalinja 3, Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen) Hankkeen kokonaisrahoitus vuosina 2008 202 oli yhteensä 497 536 euroa, josta EAKR-rahoituksen ja valtion osuus oli 348 274 euroa. Hankkeen 30 % omarahoitusosuus muodostui osallistuvien kuntien rahoitusosuuksista Hankkeen toiminta-aika Hankkeen toiminta käynnistyi.2.2008 kun Kirsi Niukko aloitti inventointityöt Ulvilan Harjunpään ja Kaasmarkun kylissä FM Eeva Karhunen palkattiin hankkeen osa-aikaiseksi projektipäälliköksi.6.2008 Projektipäällikön työsuhde muutettiin kokopäiväiseksi vuoden 20 alussa 20.2.20 hankkeelle haettiin jatkoaikaa 29.2.202 asti loppuraportin viimeistelemiseksi Hanke päättyi helmikuun lopussa 202 I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke 7
Rakennettua kulttuuriympäristöä koskevat perusselvitykset Pisara Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen neljän toimintavuoden aikana tehtiin rakennusinventointeja kymmenessä kunnassa, kaikkiaan 5 erillishankkeessa. Inventoinneista neljä oli asemakaavainventointeja, muut toteutettiin osayleiskaavatarkkuudella. Inventoinnin menetelmät perustuivat Satakunnan Museon jo aiemmin käyttämään inventointimalliin ja Museoviraston laatimaan rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnin ohjeistukseen. Työnohjauksesta vastasi Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelin ja hänen vuorotteluvapaansa aikana vuonna 200 Juha Vuorinen. Selvityksissä kootut tiedot tallennettiin Satakunnan Museon kehittämään, internetin kautta käytettävään Pakki-inventointisovellukseen, joka helpottaa tietojen hyödyntämistä esimerkiksi kuntien maankäytön suunnittelussa. Päivitysinventointien pohjaksi vietiin Pakki-sovellukseen 990-luvun lomakemuotoisia inventointitietoja, jotka inventoinnin yhteydessä mahdollisuuksien mukaan saatettiin ajan tasalle. Tässä luvussa esitellään lyhyesti Pisara-hankkeessa toteutetut rakennusinventoinnit kunnittain. Kohde- ja rakennustason inventointitiedot löytyvät Pakki-sovelluksesta. ULVILA Ulvilan osayleiskaava-alueiden rakennusinventoinnit Inventoijat FM Kirsi Niukko, RI (AMK), HuK Laura Hesso ja FM Hanna Partanen Helmikuussa 2008 Kirsi Niukko aloitti inventointityöt Ulvilan Harjunpään ja Kaasmarkun kylissä tulevaa osayleiskaavaa silmälläpitäen. Työ jatkui maaliskuuhun asti, mutta keskeytyi Kirsi Niukon sairastuttua. Työtä jatkoi elokuusta alkaen Laura Hesso. Hanna Partanen aloitti inventointityöt Harjunpäässä Lauran työ parina lokakuussa. Yhteyshenkilönä kunnassa oli kaavoitusarkkitehti Susanna Roslöf. Harjunpää Harjunpään rakennusinventointi ajoittui syys-joulukuuhun 2008. Inventoitu alue rajautui tulevan osayleiskaava-alueen mukaan, ja siihen kuuluivat Harjunpäänjoen pohjoispuoliset alueet Porin ja Ulvilan rajalta Alamäentielle saakka. Inventointialue oli siten laaja ja käsitti suurimman osan Harjunpään rakennetusta ympäristöstä. Mukana oli kaikkiaan noin 20 kiinteistöä, joiden päärakennukset ovat pääosin 950-luvulta tai sitä vanhempia. Harjunpään kylälle tyypillistä on torppien ja mäkitupien perintönä talojen tiivis keskittyminen harjulla ja kantatalojen sijainti alempana kallion juuressa laajojen peltoaukeiden reunalla. Oman leimansa kylän rakennuskannalle antaa vuonna 920 riehunut tulipalo, joka poltti kylän keskustasta lähes kaiken. Niinpä suurin osa Harjunpään vanhemmasta rakennuskannasta edustaa 920- ja 930-lukujen rakentamista, mikä tuo laajaan ja tiiviiseen kylään yhtenäistä ilmettä. Rakennusinventoinnin ydinalueita ovat mm. Harjatien alue ja sen molemmissa päissä olevat asutustihentymät, Nissilänmäki, koulun alue sekä harjun alapuolella kiertävät Kullaantie ja Harjunpääntie. Näiden lisäksi kohteita on myös kylän muista osista. Kaasmarkku Myös Kaasmarkun inventointialue rajautui tulevan osayleiskaava-alueen mukaan. Suurin osa inventoiduista, pääosin ennen 950-lukua rakennetuista rakennuksista sijaitsee kuitenkin Kaasmarkun keskuksessa Kaasmarkun koulun, Suoliston kartanon ja vanhan verkatehtaan kiinteistön rajaamalla alueella. Keskuksen ulkopuolella rakennuskanta on enimmäkseen uudempaa 8 I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke
Näkymä Kullaantien varrelta Harjunpäästä. Kuva: Hanna Partanen 2008 tai uudistettua. Kaasmarkussa inventoituja kohteita oli vähän yli 40. Rakennusinventoinnin kannalta merkittävimpiä alueita Kaasmarkussa ovat pienasumista edustava Fatiporin asuinalue, jolla yhtenäinen rakennuskanta sekä rakennusten ryhmittely ja koko ovat säilyneet hyvin, rukoushuoneen mäen alue, jonka läheisyydessä on muutamia Kaasmarkun kantataloja, Suoliston kartanon alue etenkin talousrakennusten osalta sekä vanhan verkatehtaan alue, jossa tehdasrakennuksista on tosin jäljellä enää hajanaisia perustuksia. Myös Kaasmarkunjoen kulttuurihistoriallinen merkitys nousi esille inventoinnissa. Lisäksi Kaasmarkussa on perinteisesti ollut vireää kylätoimintaa, josta kertovat muun muassa VPK:n talo, rukoushuone ja viime vuosina etenkin ns. Keskisen myllyn kunnostus. Syyskuun alussa 2008 käynnistyi Luvian keskustan osayleiskaavahankkeeseen liittyvä rakennusinventointi. Kenttätyöt saatiin päätökseen lokakuun lopussa. Inventoinnin kohdealueena oli keskustan kaava-alue eli käytännössä Hanninkylä, Sittlahti, Löytty ja Väipäre. Inventointi keskittyi pääosin 940-luvun ja sitä vanhempaan rakennuskantaan, vanhimmat inventoidut rakennukset ovat 700-luvulta. Inventointikohteita oli kaikkiaan 2. Yhteyshenkilönä kunnassa oli rakennustarkastaja Merja Välimäki. Luvian keskustan inventointialue on muodostunut Luvian lahden koillisrannalle. Luvianlahti oli vielä LUVIA Luvian osayleiskaava-alueen rakennusinventointi Inventoija FM Sami Männistö Fatiporin alueen säilynyttä rakennuskantaa Ulvilan Kaasmarkussa. Kuva: Laura Hesso 2008 I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke 9
Luvian valtakunnallisesti merkittävän kirkonkylän keskustassa sijaitseva siunauskappeli on on rakennettu vanhan kirkon hirsistä. Kuva: Sami Männistö, 2008 500- ja osin 600-luvulla purjehduskelpoinen merenlahti, joka maankohoamisen myötä madaltui ensin kosteaksi niittyalueeksi, ja joka kuivattiin lopullisesti 920-luvulla. Alueen huomattavin maisemallinen muutos oli lahden vähittäinen kuivuminen. Entisen merenlahden tilalla on nyt suurehko peltoaukea. Vanha kyläasutus sijoittui pääosin lahden rannoille. Asutuksen vanhinta historiallista kerrostumaa edustavat alueella sijaitsevat kantakylät Hanninkylä (Handby), Sittlahti (Sittlax), Väipäre sekä Löytyn ja Skogsbyn yksinäistalot. Alueen kylät on perustettu jo keskiajalla, ja ainakin Hanninkylä ja Sittlahti mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 420-luvulla. 800-luvulla käynnistynyt maatalouden ja maaseudun modernisaatio näkyy inventointialueella edelleen säilyneinä suurina kivinavettoina, joita on Uusilöytyn, Vähä-Löytyn sekä Ylipuosin tiloilla. Alueelle on lyönyt leimansa myös sahateollisuus, jota on harjoitettu Luvian keskustassa 800-luvun lopulta aina 950-luvun lopulle. 900-luvun kuluessa Luvian kirkonkylästä on kehittynyt modernille maaseudulle tyypillinen kaupankäynnin ja taloudellisen toiminnan ympärille syntynyt taajama, jolle on ominaista eri-ikäisen rakennuskannan sijaitseminen rinnakkain. MERIKARVIA Merikarvian osayleiskaava-alueen ja rantaosayleiskaava-alueen rakennusinventointien päivitys Inventoija FM Hanna Partanen Kesällä 2009 toteutetun inventoinnin tarkoituksena oli päivittää ja täydentää alueella aiemmin suoritetut inventoinnit (Merikarvian osayleiskaava-alueen rakennusinventointi 998 ja Rantaosayleiskaavan rakennusinventointi 993, inventoijana Anneli Björkqvist). Hankealue määräytyi siten tuolloisten kaava-alueiden mukaisesti. Saarikohteita ei voitu kuitenkaan tämän hankeen puitteissa päivittää. Kohteita kertyi vuoden 998 osalta 94, ja vuoden 993 osalta 30. Yhteyshenkilönä kunnassa oli rakennustarkastaja Pentti Virtanen. Ylikylä on Merikarvian keskustaajamana kokenut varsin erilaisia maisemallisia ja rakenteellisia muutoksia kuin esimerkiksi Alakylä, jonka olemusta leimaa kumpuileva viljelysmaisema nauhamaisine kylineen. Ylikylässä erityisesti Kauppatien varsi on muuttunut keskustatoimintojen kehittyessä rakenteeltaan 0 I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke
eikä aluetta voida pitää kovinkaan yhtenäisenä. Serannontien asuinalue taas on erittäin hyvin säilynyt, sillä uudisrakentaminen on siellä ollut vähäistä. Erkkilän tilan rakennuksia Merikarvian Trolssissa. Kuva: Pentti Pere 20, Satakunnan Museo avaraksi ja matalaksi. Tuorilan ilmeeseen taas ovat huomattavasti vaikuttaneet Vaasantien kasvaneet liikennevirrat ja palveluiden siirtyminen Ylikylään. Ylikylän ja Pappilan maisemaa hallitsee Merikarvianjoki, joka tekee jyrkän mutkan Antintien ja Papintien risteyksessä. Mutkan tuntumaan on muodostunut Holmankoski ja Holmankosken saari, jolla on aikanaan ollut vilkasta saha- ja myllytoimintaa. Holmansaaren vastarannalla on myös kylän vanhinta asutusta, sillä joen ranta on 600-luvulta lähtien ollut Pappilasta Uuteentaloon saakka nauhamaista kylätonttia. Tässä rivissä ovat sijainneet kaikki kylän vanhimmat kantatalot kuten Österby (Vanhatalo), Markku ja Jumppi. Pappilan kylä, jonka ydinalueet ovat Ylikylän keskustassa, Merikarvian kirkon ja Pappilan välisellä alueella, on myös varsin hyvin säilynyt, koskimaiseman hallitsema alue. Papintien varrella sijaitsee Matilda Roslin-Kalliolan kirjailijakoti. Ylikylän itäisin puoli koostuu vaihtelevasti säilyneestä Ylisen sahan työväenasuntoalueesta. Se muotoutui 800-luvun puolivälin jälkeen Ylisen eli Kalkuttaan sahan myötä. Työväen asunnot ovat pääasiassa Serannontien päässä ja Soittokalliontien varrella. Erityisesti Soittokalliontiellä on myös uudempaa rakennuskantaa, Ylikylästä Tuorilaan johtavan tien varrella oleva vanhempi rakennuskanta koostuu pääasiassa 800-luvun lopun ja 900-luvun alun torpista ja mäkituvista. Alue on varsin harvaan asuttua, ja pääasiassa metsämaiseman hallitsemaa. Tuorilassa asutus on pitkälti keskittynyt Vanhatien ja Siikaistentien risteykseen, joka sijaitsee aivan Vaasantien kupeessa. Vanhatie on kylän entinen maantie, ja ainoa reitti pohjoiseen ennen Vaasantien valmistumista. Vanhatien tuntumassa sijaitsee myös kylän kantatalo, Tuorila (Kotipiha). Myös Tuorilan keskustassa on oma pieni joki, Tuorilanjoki, jonka ylitse on Ylikylään johtavaa maantietä varten tehty 800-luvun lopulla ns. Tuorilan kivisilta. Ylikylän lounaisosa on nimeltään Krookka, ja sen rakennuskanta on muotoutunut 800-luvun lopulla vilkastuneen satamatoiminnan myötä. Kauppatien laidoilla onkin ollut pitkänä nauhana kauppoja ja majataloja aina Rantatieltä satamaan saakka. Näistä ajoista ovat säilyneet vanhat kauppakiinteistöt, Louhi, Linden ja Rannikko. Myös Sataman koulu muistuttaa alueen toimeliaasta menneisyydestä. Stupilan alue on muotoutunut Stupilan kantatalon ympärille, Merikarvianjoen itärannalle. Alueella on useita 800-luvun lopun ja 900-luvun alun asuinrakennuksia, ja myös Merikarvian vanha yhteiskoulu, jonka toiminta on päättynyt 980-luvulla. Stupilan eteläpuolella alkaa Kuninkaantien kulttuurimaisema. Merikarvianjokea mukailevan Kuninkaantien varrella on nauhamaisena ketjuna useita 800-luvun lopun ja 900-luvun alun asussa säilyneitä kantataloja, ja lukuisia pienempiä torppia ja mäkitupia. Rantatien uusi linjaus halkaisee Kuninkaantien alueen, sillä tie ylittää sen kahdessakin kohtaa. Kuninkaantien vartta ei ole missään vaiheessa inventoitu, vaikka se on ollut osa vuoden 998 osayleiskaava-aluetta. Kuninkaantien eteläpäädyn tuntumasta erkanee tie kohti Alakylän Kräniä, jonka rakennuskanta koostuu pääasiassa haja-asutusalueen entisistä ja nykyisistä maataloista. Joukossa on kuitenkin myös useita entisiä I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke
Muflonit toimivat maisemanhoitajina Koivulan tilan mailla Köörtilässä. Kuva: Eeva Karhunen torppia, mutta varsinaista kylätaajamaa Kränillä ei ole. Alueen muotoutumiseen on huomattavasti vaikuttanut Merikarvian sahan perustaminen 940-luvulla. Rantaosayleiskaava-alueen rakenne oli hyvin vaihteleva. Pohjoisessa Kasalan ja Riipyyn kylissä rakennuskanta koostui pääosin entisistä kalastustorpista, niiden rantahuoneista ja pienistä, muutamien talojen muodostamista kyläkeskuksista. Riispyyn kylä, joka on niin ikään valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, ei kuulunut tämän inventoinnin piiriin. Rantayleiskaava-alueella oli myös useita kohteita Ylikylän pohjoisosista. Nämä kohteet olivat pääosin entisiä tai nykyisiä maatiloja, jotka sijaitsevat kumpuilevassa viljelysmaisemassa varsin etäällä toisistaan. Etelässä rantayleiskaava-alueella oli enemmänkin vaurasta viljelysseutua, ja sellaisia valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä kuten Köörtilä ja Pooskeri. Köörtilän kylätaajama on varsin hyvin säilynyt, ja sen rakennuskanta on pääosin 800-luvun lopulta ja 900-luvun alusta. Kylätaajamasta inventointialueeseen kuului kuitenkin vain Tommilan tila. Pooskerin entiseltä saarelta inventoitiin Pooskerin kartano ja yksi kalastustila. Saaren kylästä alueeseen kuului Sälttöön eteläkärki ja sen entiset kalastustilat. Edellä mainittujen lisäksi inventointialueeseen kuului useita kohteita Rantatien varrelta ja Kaipionrannasta. Rantatien varsi on Ylikylän eteläpuolella kumpuilevaa haja-asutusaluetta, jossa metsämaisema on hallitseva maisematyyppi. Alueella on viime vuosikymmeninä metsitetty useita vanhoja peltoaukeita. Kaipionrannan taajama-alue puolestaan on kehittynyt Haminaholman sahan myötä, ja alueella oli useita kauppoja ja muutamia työväen asuinrakennuksia. Kaupoista toimitettiin tavaraa sahan tarpeisiin, ja alueen läpi myös kuljettiin Haminaholmaan ja takaisin. Aivan Kaipionrannan vieressä, Porin rajalla oli puolestaan Pohjansahan työväen asuinalue, joka muotoutui pääosin 800-luvun lopulla. Saha lopetti toimintansa 920-luvulla, minkä jälkeen alueen kehitys hidastui. 2 I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke
Panelian entinen osuusmeijeri, jossa nykyisin on juhlatiloja ja kotiseutumuseo. Kivinen meijerirakennus on vuodelta 908. Kuva: Pentti Pere, Satakunnan Museo EURA Euran Panelian rakennusinventointi Inventoija RI (AMK), HuK Laura Hesso Panelian rakennusinventointi toteutettiin touko-lokakuussa 2009. Yhteyshenkilönä kunnassa oli apulaiskunnanjohtaja Antti Jantunen. Inventointialue kulkee nauhamaisena Paneliantien ja Asemantien varrella. Pohjoisessa aluetta rajaa Hiirijärventie, etelässä vanha Kiukaisten ja Euran kuntaraja. Läntisin alue on Virkmäki, itäisimpiä Isojaakkolan- ja Kaulionkulmantiet. Alueen pääpaino on kuitenkin pohjois-eteläsuuntainen, suurimpien inventointikohteiden keskittymien ollessa Panelian keskustassa ja vanhan aseman alueella. Inventointikohteita oli kaikkiaan 38, joista muutamasta kerättiin vain ns. inventoinnin pohjatiedot. Pääsääntöisesti inventoitiin ennen vuotta 940 valmistuneet rakennukset. Panelian kylä on melko vireä, siellä on toiminnassa koulu, useita yrityksiä sekä kyläyhdistys. Kyläläiset ovat myös jo pitkään olleet aktiivisia talkoolaisia, tästä kertovat mm. vuonna 909 valmistunut kirkko ja 990-luvulla valmistunut jäähalli. Inventointialueella erottuivat selkeästi kaksi asutuskeskittymää, Panelian keskusta, jonka asutus on muodostunut viimeistään keskiajalta lähtien, sekä Panelian aseman alue, joka on suurelta osin syntynyt Rauman radan rakentamisen myötä 800 900-lukujen taitteessa ja 900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Molemmille alueille on leimallista tiivis pieneläjien asutus. Aseman alue tosin on hiljentynyt asematoiminnan loputtua kokonaan noin 980-luvulla. Panelian liike-elämä keskittyykin nykyään keskustan alueelle, niin sanottuun Panelian kaupunkiin. Kylän kantatalot sijaitsivat alun perin kylän pohjoisreunalla Eurajoen rannalla, mutta siirtyivät sieltä kylän ympärille iso- ja täydennysjakojen jälkeen Harvinainen rivimylly Paneliassa. Kuva: Pentti Pere, Satakunnan Museo 700-luvun lopun ja 900-luvun alun välillä. Keskusta jäi jo viimeistään 700-luvulta lähtien muodostuneen pienasutuksen ja liike-elämän alueeksi. Keskustan ja aseman alueen välissä sijaitsee maatilojen Haavo, jossa asutus on harvempaa ja sitä ympäröivät suuret peltoaukeat. Inventointialueen eteläosan Kahalankulma on entisten torppien ja muiden pientilojen peltomaisemaa. Inventointialueen pohjoisosassa on metsäisempi Hiukko, jossa on sekä suuria kantatiloja että pientiloja ja mielenkiintoista rinneasutusta 900-luvun alkupuolelta. I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke 3
Panelian rakennusinventointia ja Pakki-sovellusta esiteltiin viranomaisille Euran kunnantalolla 26..200. Laura Hesso kertoi Panelian rakennusperinnöstä asukkaille suunnatussa luentotilaisuudessa Panelian Seurantalolla Eura-päivänä 2.6.200. Kuulijoita oli paikalla kymmenen. EURAJOKI Eurajoen kirkonkylän Lapijoen osayleiskaava-alueen rakennusinventointi Inventoija arkkitehti Jyrki Yrjölä Kesän 2009 aikana toteutettiin Eurajoen Kirkonkylän ja Lapijoen alueen rakennusinventointi osana osayleiskaavatyötä. Yhteyshenkilönä Eurajoella oli kunnanjohtaja Harri Hiitiö. Inventointialueen rajaus oli sama kuin kaava-alueen rajaus. Pohjoisosassa, Kirkonkylän suunnalla inventointialue käsittää pääosan Kirkonkylästä sekä lisäksi osia Tarvolan, Lavila-Mattilan ja Pappilan kylistä. Lapijoen suunnalla inventointialueeseen kuuluu osia Lapijoen ja Taipaleen kylistä. Pääpaino oli alueen vanhemmassa, 900-luvun alkuun mennessä rakennetussa rakennuskannassa. Ajallisena rajauksena pidettiin 930 940-lukujen vaihdetta. Inventoituja kohteita oli kaikkiaan 92. Jälleenrakennuskauden asuinrakennuksia ei inventoitu paria poikkeusta lukuun ottamatta. Vanhoissa tilakeskuksissa myös vuoden 940 jälkeen valmistuneet ulkorakennukset on inventoitu ainakin pääpiirteittäin. Maisemarakenteeltaan inventointialue jakautuu koillisessa Eurajoen ja lounaassa Lapinjoen juoksua seuraileviin laajoihin viljelyalueisiin sekä näitä erottaviin ja rajaaviin metsäisiin selänteisiin. Inventointialue liittyy pohjoisreunastaan Irjanteen kylän valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Etelässä alueeseen kuuluu Lapinjoen valtakunnallisesti merkittävä museosilta. Inventointialueen pohjoisosan ytimenä on Kirkonkylän keskustaajama, jota sivuaa länsipuolella 950-luvun puolivälissä valmistunut Rauman-Porin valtatie. Taajamassa sijaitsevat kunnan keskeiset talous-, sivistys- ja hallintopalvelut. Erityisesti Kirkkotien ja valtatien väliin rajautuva alue on ollut 960-luvulta lähtien asutustoiminnan tärkeimpiä painopistealueita kunnassa. Eurajoen pohjoispuolella taajamakuvan muutos onkin ollut erityisen voimakasta viimeisinä vuosikymmeninä. Tiivis ja matala, usein rivitalotyyppinen rakentaminen on ollut leimallista Kirkkotien ympäristössä. Tämä historiallisesti katsoen nopea muutos korostaa jokivarren läheisyydessä säilyneiden vanhojen rakennuskulttuurikohteiden arvoa, joista osa on jo Satakunnan seutukaavaliiton toimesta luokiteltu arvokohteiksi ja huomioitu tällaisina kaavoituksessa. Näihin kuuluvat Eurajoen pappila, Pappilankosken mylly ja voimalaitos, Lavilan makasiini, Eurajoen kristillinen opisto sekä Lavilan tilanhoitajan rakennus. Myös Sydänmaantien suunnassa alueeseen sisältyi joitakin merkittäviä kohteita, kauimpana idässä hyvin säilynyt Männistönmäki. 4 I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke
Heinilän tila Eurajoen kirkonkylässä. Kuva: Jyrki Yrjölä 2009 Lavilan makasiini. Kuva: Pentti Pere, Satakunnan Museo Uusi-Jaakkolan tilan navetta. Kuva: Laura Salli Inventointialue jatkuu pohjoisessa Maaden seudulle saakka, joka maaseutumaisena entisenä torpparialueena on nykyisin suurelta osin uudistunut rakennuskannaltaan. Myös Rauma-Pori -valtatien länsipuoli on yleisilmeeltään jokivarren halkomaa viljelysseutua. Inventointialueen länsirajan tuntumassa, Krisankulmalla, entisten torppien pääosin uusiutuneet tilakeskukset sijoittuvat peltomaiseman reunalle. Eurajoen eteläpuolelta on viime vuosina kaavoitettu uusia, lähinnä omakotirakentamiseen suunnattuja alueita. Tohkantien, vanhan pääraitin, tuntumassa kylämiljöö on kuitenkin säilyttänyt vanhoja maaseututaajaman ominaispiirteitään. Tien varrella on toista maailmansotaa edeltävää, joskin osin ilmeeltään modernisoitua rakennuskantaa, merkittävimpänä Kirkonkylän vanha kansakoulu Vastamäen päällä. Myös lähes alkuperäisasuinen 950-luvun paloasema liittyy näkyvällä paikallaan keskeisesti Tohkantien miljööseen. Lapijoki on yleisilmeeltään lapinjokilaaksoa seurailevaa maaseutumaista viljelysseutua. Uudisrakentamista on ohjattu jo 970-luvun alusta tehokkaasti Lapijoen kaava-alueelle Raumantien tuntumaan. Peltoalueita koillis-lounais-suunnassa halkova Rauman-Porin valtatie muodostaa jokilaaksoa muovaavan maisemaelementin. Useimmat Lapijoen vanhojen kantatilojen talouskeskuksista sijaitsevat vilkkaan Olkiluodontien koillispuolella, sen lähituntumassa. Neljän kantatilan (Heinilä, Lauri, Pirilä, Jussila) tilakeskuksen muodostama ryhmittymä joen länsirannalla paikantaa maisemassa selvästi vanhan kylätontin sijainnin. Olkiluodontien ja Rauman valtatien samoin kuin Hosiston- ja Koivuniementien varsille paikoitellen liittyvä omakotiasutus periytyy osittain tilojen maille aikanaan rakentuneesta vuokra-asutuksesta. Lapijoen koulun pohjoispuolella sijaitseva pieni, osittain säilynyt Fatporin alue antaa inventointialueella parhaan esimerkin tällaisesta asuinmiljööstä. Tosin tätäkin on viimeisten vuosikymmenien aikana täydennetty uudella omakotirakentamisella. Nummenkulman vanha asuinalue Raumantien tuntumassa on rakennuskannaltaan nyttemmin kokonaan uudistunut. Valtatie 8:n eteläpuolella kulkevan Unkintien (vanha Raumantie) tiemiljöö on Lapijoen museosillan molemmin puolin säilyttänyt perinteisiä piirteitään. Tien varteen on menneinä vuosikymmeninä sijoittunut erityyppistä liiketoimintaa, joskin kaupalliset palvelut ovat hävinneet Taipaleentien kioskia lukuun ottamatta. Myös Taipaleentien varrella asutuskuva on pääosin säilyttänyt maaseutumaisen yleisilmeensä; uudempi sodanjälkeinen rakentaminen painottuu Kalliokosken sillan ja Rauman radan välisen tieosuuden varteen. Eurajoen kirkonkylän Lapijoen osayleiskaava-alueen rakennusinventointia ja Pakki-sovellusta esiteltiin viranomaisille Eurajoen kunnantalolla 5.0.2009. I PISARA Satakunnan rakennetun kulttuuriympäristön kehittämishanke 5