Metsähallitus Taivalkosken kunta Turpeisen ranta-asemakaava luontoselvitys

1 Metsähallitus Taivalkosken kunta Turpeisen ranta-asemakaava luontoselvitys 1. Tausta ja tavoitteet Suunnittelualue sijaitsee Murhijoen pohjoisrannalla Taivalkosken kunnassa. Tässä selvityksessä tarkastellaan Metsähallituksen omistuksessa olevia ranta-alueita. Samassa kaavassa on myös UPM- Kymmene Oyj:n ja yksityisten alueita, joista on tehty eri selvitys, mutta tämän kanssa ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Luontoselvityksessä tarkastelu on kuitenkin jaettu kolmeen erilliseen kokonaisuuteen maanomistajittain. 2. Lakikohteet, suojeluohjelmat ja niiden esiintyminen alueella Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät Lajiston puutteellisesta kartoituksesta johtuen on mahdollista, että tutkituilta merkittäviltä alueilta on löydettävissä nyt huomioitta jäänyttä mielenkiintoista lajistoa. Maastotyöskentelyssä alueelta pyrittiin kiinnittämään erityistä huomiota: 1. Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueelta ei löydetty luonnonsuojelulain mukaisia kohteita. 2. Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset

2 elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla rotkot ja kurut jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella on kaksi metsälain mukaista kohdetta: kaksi lähteikköä ranta-alueen tuntumassa. 3. Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella sijaitseva pieni kuroumalampi voitaneen lukea vesilain mukaiseksi kohteeksi, mikäli se tulkitaan omaksi itsenäiseksi vesialueeksi. uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät vesilain 15a ja 17a tarkoittamat elinympäristöt uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Suunnittelualueelta ei löytynyt uhanalaislajistoa tai niiden lisääntymis -tai levähdyspaikkoja. Kohteiden valinnassa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt, joita Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Näitä ovat: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole löydettävissä edellä mainittuja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoisia alueita. Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura-alueita. 3. Luontoselvitys Kasvilajien runsautta arvioitiin eräiltä alueilta kuusiportaisella asteikolla, jossa:

3 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Lajisto on selvitetty pääpiirteittäin osa-alueittain. Heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei mitenkään systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Suunnittelualue jaettiin inventoinnin perusteella seuraaviin arvoluokkiin: arvoluokka 0: ympäristövaurioita (esim maa-aineksen ottoa, laajoja hakkuita jne) arvoluokka 1: tavanomaisena maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: vähäisiä tai huomioitavia luonto- ja maisema-arvoja arvoluokka 3: merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja 3.1 Luonnon yleispiirteet Topografialtaan ja relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Toisaalta myös hyvin alaviakin ranta-alueita löytyy. Karkeasti alue voidaan relatiivisilta korkeussuhteiltaan kahteen osa-alueeseen: Koillis- ja lounaisosat suunnittelualueesta ovat loivaa mäkimaata ja keskiosat suunnittelualueesta (Murhijoen ylityskohdan molemmin puolin) ovat tasaisempaa, lähinnä kankaremaaksi luokiteltavaa aluetta. Lajittumattomat moreenikerrokset ovat alueen pääasiallisen maalaji pohjois- ja eteläosassa suunnittelualuetta. On todennäköistä, että paikoin olisi alueelta löydettävissä useampiakin moreenikerroksia, mutta päällimmäisenä maanpinnalla on kuitenkin loivasti kumpuilevaa ablaatiomoreenia ja sen alla 1-2 pohjamoreenikerrosta, mikä määrä on melko tavallinen koillismaan vedenkoskemattomilla alueilla. Alueella on myös glasifluviaalista aineista: lähinnä lajittunutta harjuainesta ylityspaikan läheisyydessä. On myös paikoin nähtävissä, etenkin suunnittelualueen koillisosassa, myös dyyniainesta harjuaineksen päällä. (ks. kuva 1 ). Miesmaankangas on todennäköisesti muinaiseen jääjärveen syntynyt delta ja suunnittelualue sijoittuvat em. deltan reunaan ja pitkittäiset muodostumat ovat muinaiseen jääjärveen ja sen eri vaiheisiin syntyneitä ranta- ja reunamuodostumia. Suunnittelualueella on siis hyvin monimuotoisia geomorfologisia muodostumia. Erityisesti Murhijoen ylityspaikan pohjoispuolella on nähtävissä noin 1-1,5m korkeudella nykyisestä vedenpinnan tasosta merkkejä entisestä rantavallista eli muinaisesta fluviaali- tai glasifluviaalitoiminnasta. On todennäköistä, että topografian ylemmiltä tasoilta olisi myös löydettävissä vielä varhaisempia jääjärvien muinaisrantoja. Alavimmilla alueilla, erityisesti Murhijoen ylityspaikan eteläpuolella ja pohjoispuolella, on vaihtelevanpaksuisia turvekerrostumia moreenin päällä. Rantasoistumaa ja luhtaisuutta esiintyy näillä alueilla. Rannat ovat kuitenkin pääosin kivisiä tai soraisia jokiosuudella. Geomorfologisesti huomionarvoisin alue on laaja lähteikköalue suunnittelualueen Turpeisen puoleisella osalla. Sen lähellä on myös kaunis järvestä osin kuroutunut lampi luhta- ja suorantoineen (ks. kuvat 3-4). Lähteisyys viittaa myös glasifluviaalisesta aineksesta syntyneisiin muodostumiin.

4 Maisemallisesti tarkasteltuna rantakaava - alue on pääosin luonnonmaisemaa. Ihmistoiminnan muita merkkejä kuin hakkuita ja ylityspaikan laavu ei juuri maisemakuvassa näy. Murhijoen ranta-alueet ovat paikoin kauniita, samoin jo edellä mainittu Turpeisen puolella sijaitseva lampi luhtarantoineen. Maisemakuvaa voi luonnehtia sulkeutuneeksi luonnonmaisemaksi. Metsäalueet eivät ole luonnontilaisia, vaan ne ovat pääosin tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta. Suoalueet, lähinnä Ulkuojan koillispuolella, ovat mäntyvaltaista rämettä. Maapuita tai pystykeloja ei juuri metsäalueilla esiinny. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomaista puolukka, mustikka, variksenmarja -valtaista kangasta. Suo-alueilla kasvaa variksenmarjaa, juolukka, suopursua, lakkaa, karpaloa, vaivaiskoivua jne. 3.2 Luontoinventointi Maastoinventointi aloitettiin suunnittelualueen Turpeisen puoleisesta (koillinen) päästä. Noin 300 m matkalla suunnittualueen reunasta on metsäkasvillisuus tavanomaista mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta (ks. kuva 1). Rannassa on komea muinainen rantavalli, joka jatkuu pitkälle aina Murhijoen suuosaan asti. Kuva 1. Mäntykangasta suunnittelualueen pohjoisosasta. Topografia on vaihtelevaa, pääosin glasifluviaalisesta ainesta. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomainen. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (aivan rannassa) Calluna vulgaris, kanerva 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Menyanthes trifoliata, raate 1(aivan rannassa) Empetrum nigrum, variksenmarja 2-4 Linnea borealis, vanamo 1-2 Potentilla erecta, rätvänä 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2 Kun siirrytään edelleen kohti etelää, säilyy kasvillisuus edellä kuvatun kaltaisena, mutta rannan suuntaisten glasifluviaaliharjanteiden välissä on komea kuru, muinainen sulavesiuoma; siinä virtailee vettä myös nykyisin tulva-aikoina. (ks. kuva 1). Kuru sijaitsee noin 170 m etäisyydellä suunnittelualueen pohjoisreunasta. Kurun ympäristö ei kasvillisuudeltaan eroa ympäröivästä mäntykankaasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny.

5 Kurun eteläpuolella edellä kuvatun glasifluviaaliset harjanteet mataloituvat, joskin selvä yksittäinen rantavalli yhä kiertää rantaa. Ranta-alue mataloituu kurun eteläpuoelella, ja metsämaa on rannan tuntumassa selvästi soistuvaa ja osin esiintyy luhtaisuutta. Luhtavyöhykeen keskellä on pieni lampi, jonka erottaa Turpeisesta kapea moreeni-turve reunus. (ks. kuva 2). Kuva 2. Luhtareunuksen ympäröimä pieni lampi rantavyöhykkeellä. Puusto ympäristössä on verraten nuorta mäntyvaltaista kangasta. Lammen eteläpuolella ranta kääntyy loivasti länteen. Topografialtaan alue on tasainen ja maaperä on soistuvaa. Ranta-alueella kasvaa joitain kookkaita kuusia ja melko runsaasti nuorta lehtipuustoa: koivua, harmaaleppää ja pihlajaa, mutta pääosin puusto koostuu tasaikäisestä männystä. Maapuitakin alueella on muutamia. Noin 100 m em. lammesta etelään on komea lähteikkö aivan rannassa (ks. kuva 3). Kasvillisuutta lähteikön ympäristön metsäalueella: Pohja- ja kenttäkerros: Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Hieracium umbellatum sarjakeltano 2 Carex sp. sara 3 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Juncus filiformis jouhivihvilä 2 Linnaea borealis vanamo 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Pyrola sp., talvikki 4 Vaccinum myrtillus mustikka 2-3 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Rubus arcticus mesimarja 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 2 Comarum palustre kurjenjalka 1 Epilobium angustifolium maitohorsma 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 2-3 Vaccinium uliginosum juolukka 1 Rubus chanaemorus, lakka 1 Vaccinium oxycoccos, karpalo 1

6 Kuva 3. Komea lähteikköalue rannnan tuntumassa. Järvi kuvasta vasemmalle. Toinen lähteikkö sijaitsee hieman etelämpänä ja hieman kauempana rannasta. Molemmat ovat metsälain mukaisia kohteita. Melko lähellä ranta-aluetta (suojapuusto noin 40-50m leveä) on toteutettu hakkuita, jotka ovat ulottuneet eteläisemmän lähteen läheisyyteen. Lähde sijaitsee noin 60-70m etäisyydellä rannasta deltamuodostuman ja muinaisen rantavallin yhtymäkohdassa deltan alarinteessä. Lähteen eteläpuolella on ojikkoa, joka on hakattu ja hakkuualue ulottuu lähelle rantaa ja pohjoisessa muinaiseen rantavalliin. Rannassa on kapea hakkaamaton vyöhyke. Hakkuu/taimikkorannan suuntainen pituus on noin 500 m. Kun siirrytään hakkuu/taimikkoalueelta edelleen kohti Ulkuojaa, muuttuu hakkuualue tavanomaiseksi edellä kuvatun kaltaiseksi kuivahkoksi mäntyvaltaiseksi sekakankaaksi (ks. kuva 5). Kenttäkerros: Rubus arcticus mesimarja 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Rubus saxatilis, lillukka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Linnaea borealis vanamo 1 Vaccinum myrtillus mustikka 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 2

7 Kuva 4. Metsäkasvillisuutta Ulkuojan ja tekstissä mainitun hakkuualueen väliseltä alueelta. Puusto on edelleen mäntyvaltaista, mutta sekapuuna esiintyy sekä kuusta että koivua. Ei maapuita tai pystykeloja. Hoikka-Ulkusta laskeva Ulkuoja ei ole luonnontilainen, vaan sitä on suoristettu ja ruopattu. Sen ympäristössä olevan metsäkasvillisuus ei eroa muusta ympäröivästä metsäkasvillisuudesta. Myös Murhijoen ylityspaikan ympäristössä on puusto samanlaista (kuva 5). Kuva 5. Ulkuoja. Uomaa on suoristettu. Puusto ympäristössä on nuorta mäntyvaltaista kangasta. Murhijoen ylityspaikan eteläpuolella on rannan läheisyydessä laaja suoalue, joka eteläänpäin mentäessä muuttuu nuoreksi mäntyvaltaiseksi kankaaksi. Ranta-alueet ovat Murhijoen osalla suunnittelualuetta melko kiviset ja osin jopa lohkareiset. Paikoin on pieni soistuvia säännöllisesti tulvaveden alle jääviä taskuja (ks. kuva 8), joiden ympäristössä on hieman lehtipuuvaltaisempaa (koivu, harmaaleppä, pajut) kasvillisuutta. Kasvillisuus jatkuu hyvin samantyyppisenä aina suunnittelualueen etelärajalle asti. Noin 60-70 m suunnittelualueen etelärajasta on myös nähtävissä vanhaa jääjärven rantavallia. Murhijoen eteläpuolella oleva osa suunnittelualuetta on lähes kauttaaltaan hakkuualuetta tai nuorta taimikkoa.

8 Kuva 6. Murhijoen ylityspaikka. Kuva 7. Näkymä Murhijokea etelään. Ranta-alueet ovat tasaisia, lohkareisia. Puusto on verraten nuorta mäntyvaltaista sekapuustoa tai lähes puhdasta mäntykangasta. Kuva 8. Paikoin Murhijoen rannalla on pieniä taskuja joihin kerääntyy säännöllisesti tulvavesiä. Kenttäkerros on heinittynyt. Taustalla nuorta puustoa. 4. Ranta-alueiden arvoluokitus

9 Suunnittelualue on luokiteltu viiteen luokkaan luontoarvojensa puolesta ja jokaiselle luokalle on annettu maankäytön suunnittelua varten suosituksia. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajiston ja puuston iän mukaan sekä huomioida myös geomorfologisia ja maisemallisia arvoja. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet Suunnittelualueella ei ole kohteita tai alueita, jotka voitaisiin tulkita ympäristövaurioalueiksi. arvoluokka 1: tavanomainen maisema- ja luonnonympäristö Kokonaisuutena alueen maisemakuvaa voidaan pitää tavanomaisena. Jokivarren maisemakuvaa (katso kuva 7) voidaan myös pitää melko tavanomaisena. arvoluokka 2: vähäisiä tai huomioitavia luonto- ja maisema-arvoja Suunittelualueella sijaitsevat vanhat rantavallit ja glasifluviaaliset muodostumat on sijoitettu tähän luokkaan. Glasifluviaaliset muodostumat ovat melko tavallisia vedenkoskemattomilla alueilla, mutta suunnittelualueella niitä voidaan pitää melko edustavina. Glasifluviaalisiin muodostumiin usein liittyvät lähteet on sijoitettu luokkaan 3. arvoluokka 3: melko merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja Suunnittelualueen kaksi lähdealuetta on sijoitettu tähän luokkaan samoin kuin pieni kuroumajärvi arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja Ei kohteita. 5. Maankäyttösuositukset Suunnittelualueen ranta-alueet ovat olleet viimeisten vuosien aikana voimakkaiden metsänhoitotoimien kohteena ja puusto on laajoilla alueilla verraten nuorta talousmetsää. Etenkin etelärannalla on havaittavissa laajoja hakkuita. Ranta-asemakaavassa tulisi pyrkiä sijoittamaan rakennuskorttelit ja tontit siten, että etenkin luokkaan 3 sijoitetut kohteet jäisivät niiden ulkopuolelle. (MT ja geo/luo-rajaus). Myös luokkaan 2 sijoitetuille ja rajatuille kohteille (vanhat rantavallit; katso kartta) rakentamista tulisi välttää, mutta erityisiä kaavallisia merkintöjä M tai MY merkintöjen lisäksi ei tähän luokkaan kuuluville alueille ole tarpeen osoittaa. 13. maaliskuuta 2009 FL Jari Hietaranta

10 Kuva 9. Alueen luonto-olot (alueen itäosa UPM:n luontoselvitysosassa) Kuva 10. Luontoarvojen luokittelu