ALA-IRNIN RANTA-ASEMAKAAVA UPM OYJ yksityinen maanomistaja

Transkriptio

1 muokattu ALA-IRNIN RANTA-ASEMAKAAVA UPM OYJ yksityinen maanomistaja EKOTONI KY KIMMOKAAVA

2 2 ALA-IRNIN RANTA-ASEMAKAAVA UPM OYJ yksityinen maanomistaja Taivalkosken kunta LUONTOSELVITYKSEN TAUSTA GEOLOGIA JA GEOMORFOLOGIA KASVILLISUUS JA LINNUSTO MAISEMA SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET DIREKTIIVI - JA UHANALAISLAJISTO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta ellei toisin mainita Kansikuva: Kärppäniemeltä kohti koillista. Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky LY tunnus Vitikkalantie 4, SAUVO jari.hietaranta@pp.inet.fi

3 3 ALA-IRNIN RANTA-ASEMAKAAVA UPM OYJ ja yksityinen Taivalkosken kunta LUONTOSELVITYKSEN TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää rantakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella Maastoinventointi aloitettiin olemassa olevien rakennusten kohdalta, josta mentiin rantaa. Ranta-alue kierrettiin lännestä itään ja idästä pohjoiseen. Luontoselvitys toteutettiin kasvillisuuden osalta Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa yhteensä 6 h. Rantaa on UPM:n omistuksessa kaikkiaan noin 4 km. Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt kasvillisuudeltaan arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin havaittujen luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Linnuston osalta pääpaino oli alueella pesivän lajiston selvittämisessä sekä EU:n lintudirektiivi-, uhanalais- ja Suomen erityisvastuulajistossa. Esitetyt parimäärät ovat vain suuntaa-antavia, eivät tarkkoja lukuja, ja ainakin osa niistä on hyvin todennäköisesti myös aliarvioita. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) GEOLOGIA JA GEOMORFOLOGIA Maaperältään alue on lounais- ja keskiosiltaan kauttaaltaan kosteapohjaista, osin jopa märkää. Maalaji on kauttaaltaan moreenia, jota peittää vaihtelevan paksuinen turvekerros. Topografia on tasainen ja relatiiviset korkeuserot eivät ylitä 10 m.

4 4 Kuvat 1ab. Vasemmalla suunnittelualueen keskiosan rantaa, jossa turve peittää hiekkarantaa. Oikealla tyypillistä tasaista vaihtelevan paksuista turverantaa alueen lounaisosasta. Kuvat 2ab. Vasemmalla tyypillistä pajuluhtaa suunnittelualueen keskiosasta. Oikealla rantavoimien ja säännöstelyn erodoimaa rantaa. Kuva Tervaniemen alueelta. Kuvat 3ab. Kuvat Tervaniemen koillispuolelta. Rannan topografia on huomattavasti vaihtelevampaa. Vasemmalla pieni poikittaisharju ja oikealla kumpuilevaa glasifluviaalista hiekkaa samalta alueelta. Niemialueilla, kuten Kärppäniemi ja Tervaniemi, ei turvekerroksia esiinny. Myös alueen itäisin osa on pinnaltaan mineraalimaata. Moreenistratigrafia on vallitseva alueen länsi- ja keskiosassa so. siis turvekerrostuman alla. Sen sijaan Tervaniemen alueella ja siitä itään on selvästi glasifluviaalista hiekkaa ja soraa (ks. kuvat 3ab yllä): alueella on myös erikoinen pitkänomainen poikittaisharju (jään liikesuuntaan vastainen; liittynee Muikkuharjun syntyyn) Lisäksi on kuoppa ja satula muodostumia. Aalto, -tuuli ja jäävoimat ovat muovanneet rannan lajittunutta ainesta edelleen mm kerrostamalla sitä aikaisempien saarien (Kärppäniemi) ja Tervaniemi ja mantereen väliin muodostaen niistä niemiä. Ala-Irni on melko voimakkaasti säännelty järvi, joten rannan eroosio-akkumulaatioprosessit ovat voimakkaita.

5 5 Tervaniemen kärjessä on aallon kuljetustoiminnan myöstä syntynyt kynnäs. Aivan alueen koillisrajalla on myös lähteisyyttä. Myös suunnittelualueen eteläosassa (Lehtoniemi- ja lahti) on glasifluviaalista ainesta. Runsaasta lajittuneen aineksen saatavuudesta johtuen rantahietikot ovat alueella aika yleisiä, joskin osin turvekerroksen alla. KASVILLISUUS JA LINNUSTO Lehtolahdelta aina Kärppäniemeen asti rantavyöhyke on suota, osin luonnontilaista rämettä, joka aivan rannassa ja vesialueella on lähinnä saraluhtaa. Kasvillisuus etäämpänä rannasta on mäntyvaltaista ojikkoa. Aivan suunnittelualueen rajan lähellä, suo-ojan ympäristössä, on korpimaisia piirteitä (ks. kuvat 4ab alla). Sekapuuna on kuitenkin melko runsaasti sekä kuusta että koivua, ehkä yhteensä noin kolmannes puustosta. Puusto on iältään vuotiasta. Maapuita tai pystypökkelöitä tai muuta lehtipuustoa ei juurikaan ole. Aivan rannassa koivua ja harmaaleppää sekä pajuja on hieman runsaammin. Rannan takainen vyöhyke muuntuu mäntyojikoksi. Rantaa kiertää vaihtelevan levyinen komea saraluhtainen luhtareunus, joka myös yhdistää Kärpänniemen mantereeseen. Kuvat 4ab. Suo-ojan lähiympäristössä korpimaisia piirteitä alueen lounaisrajan läheisyydessä (1). Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Rubus arcticus, lakka 1-2 Betula nana, vaivaiskoivu 1 Sedun palustre, suopursu 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Agrostiscapillaris, nurmirölli 1 Linnea borealis, vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1

6 6 Kuva 5. Tyypillistä tupasvilla-luhtaista rantaa Kärppäniemen lounaispuolella (kohteet 2-3). Kärppäniemi (3) on sekapuustoinen metsäinen saareke, jossa melko iäkästä puustoa (noin 120 vuotiasta eli uudistusiän loppuvaiheessa olevaa metsää). Mänty on vallitseva puulaji. Latvuskerroksessa ei ole erityistä kerroksellisuutta. Muutama pystylaho esiintyy, lähinnä koivua. Metsä ei siis täytä vanhan metsän kriteeristöä. Kenttäkerroksen lajisto vaikutti tavanomaiselta, jossa mustikka ja variksenmarja muodostivat valtalajiston. Kuvat 6ab. Suo-ojan ympäristössä on nuorta ja hieman varttuneempaa koivua kasvava alue (4). Kärppäniemen koillispuolella on noin 400 m pituinen ranta-alue, joka ei ole UPM Oyj:n omistuksessa, mutta joka inventoitiin myös tässä yhteydessä mahdollista tulevaa kaavoitusta varten. Edellä mainittu rämeluhta jatkuu myös Kärppäniemen koillispuolelle. Turpeen alla on glasifluviaalista hiekkaa. Maaperä on kosteaa ja pääosin mäntyvaltaista ojikkoa tai turvekangasta, mutta Ala-Irniin laskevien ojien välissä on myös koivu- ja pajukorpea (ks. kuvat 6ab edellä, 4). Ranta jatkuu aina samanlaisena kiinteistön itäosaan asti, jossa on harvennettua mänty-koivu tai kuusi-koivu taimikkoa. Itäosa on kuivempaa kuin länsipuoli. Alueella on yksi pienehkö lomarakennus saunoineen. Varsinaista pihapiiriä ei ole vaan alue on metsäinen.

7 7 Kuva 7. Nuorehkoa mäntypuustoa rantamajan ympäristössä. UPM Oyj:n alueella rantavyöhyke on kosteapohjaista tuoretta kuusivaltaista kangasta. Jonkin verran on koivua sekapuuna. Puusto on vanhaa, noin 140 vuotista (ks. kuvat 8ab alla). Pohjois-Suomessa metsistä noin 14 % on vähintään 140-vuotiaita. Vanhan metsän kriteerit eivät kuitenkaan tämän metsälön kohdalla täyty. Mustikka on kenttäkerroksen vallitseva laji. Korpimaisuutta esiintyy etenkin idempänä ao. vyöhykettä ja täällä suo- ja metsäkortetta esiintyy runsaammin kenttäkerroksessa. Rannansuuntainen vyöhyke on leveydeltään kapea, ja sen takana etäämpänä rannasta, on nuorta kuivahkoa mäntykangasta. Vaccinum myrtillus mustikka 5 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Rubus chanaemorus, lakka 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Pyrola sp., talvikki Ledun palustre, suopursu 2 Linnaea borealis vanamo 1 Rubus arcticus, mesimarja 1

8 8 Kuvat 8ab. Heinäsuon alueen rantaa. Oikealla maanomistajan (UPM Oyj) omaan toimenpidekieltoon asettamaan kookasta rantapuustoa. Kuuset ovat noin vuotiaita. Näin iäkästä metsää on Pohjois-Suomessa noin 14 % metsistä. Idempänä mainittu kookas kuusikko muuntuu nuoreen kuusivaltaiseksi taimikoksi ja aivan rantaan rajoittuvaan luhtaan. Luhdan takana on noin 20-vuotiasta tasaikäistä istutuskuusikkoa ja sen yläpuolella rinteessä noin 60-vuotiasta tasaikäistä mäntyvaltaista tuoretta tai kuivahkoa kangasta. Maapuita tai lehtipuustoa ei esiinny. Idempänä em. 60-vuotias kuusikko muuttuu kookkaaksi, noin vuotiaaksi kuusikoksi. Lehtipuustoa on niukalti sekapuuna. Ranta reunustaa edelleen leveä luhtareunus. Heinäsuolta laskevien suo-ojien ympäristöt ovat mäntyvaltaista ojikkoa tai muuntumaa. Mäntyjen ikä on noin 60 -vuotta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Lehtipuuston osuus jää alle 10 %. Calluna vulgaris, kanerva, 2 Luzula pilosa, kevätiippo 1 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Ledum palustre, suopursu 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Kuva 9ab. Komea leveä sara- ja pajuluhta Tervaniemen lounaispuolen rannalla. Rannan taustaalueet ovat nuorta puustoa.

9 9 Tervaniemen lounaispuolella on ranta soistuva ja sitä reunustaa leveä luhtareunus (ks. kuvat 9ab) edellinen sivu). Ranta on laajalti mäntyvaltaista ojikkoa. Kuusi runsastuu sekapuuna kohti Tervaniemeä kuljettaessa. Puusto on noin vuotiasta. Maapuita tai pökkelöitä ei esiinny. Myös lehtipuusto osuus jää vähäiseksi. Ennen Tervaniemeä on kuusivaltainen korpipainanne (8). Tervaniemi on laajan luonnontilaisen rantaluhdan mantereesta erottama puustoinen alue. Puusto on kookasta, iältään noin vuotiasta männikköä. Se on siis ohittanut uudistushakkuu iän. Noin 14 % Pohjois-Suomen metsistä 140-vuotiasta tai vanhempaa Maapuita tai pystypökkelöitä ei männikössä esiinny. Elävä puusto on järeää lähes 18 m korkeaa. Kantoja ei näy joten puusto on ollut kauan hakkuutoimien ulkopuolella. Rannan luhtaa reunustaa kosteahko, puhdasta mäntyä kasvava turvakangas, joka etäämpänä rannasta muuntuu tavanomaiseksi noin 60-vuotiaaksi kuivahkoksi mäntykankaaksi. Kuvat 9ab, Tervaniemen lounaispuolella on kostea koivu-kuusi valtainen korpipainanne (8). Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Linnea borealis, vanamo 1 Betula nana, vaivaiskoivu 2-3 Potentilla erecta, rätvänä 1 Agrostiscapillaris, nurmirölli 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Rubus arcticus, lakka 1-2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1 Kuvat 10ab. Suunnittelualueen koillisrajalla on kaksi umpeen kasvanutta luhtaista lahtea (10,11).

10 10 Suunnittelualueella tavattiin 16 lintulajia, joista pesivinä tai mahdollisesti pesivinä 13. Pesimälajistoon kuuluu valtaosin tavallista havumetsien lajistoa ja metsien yleislajistoa. DIR- ja uhanalaislajien lisäksi muuta erikseen mainittavaa lajistoa ei tavattu. Runsaimpia lajeja olivat peippo ja pajulintu. Linnusto jakaantui suhteellisen tasaisesti eikä suunnittelualueella ole erityisen merkittäviä alueita sen enempää lajistollisesti kuin määrällisestikään. Ilmeisesti Ala-Irnin säännöstely vähentää tehokkaasti vesilinnuston määrää alueella on ainakin potentiaalisesti vesilinnustolle hyvinkin soveltuvaa luhtarantaa runsaasti, mutta ainakin inventointiajankohtana lajistoa ja yksilöitä oli niukasti. Inventointiaamu oli lämmin ja tuuleton. Ala-Irnin kaava-alueella havaitut lajit (16) Laji Huomioita Tukkakoskelo (Mergus serrator) (NT, EVA) uiskenteli suunnittelualueen eteläpuolella, pesintä? Metso (Tetrao urogallus) (DIR, NT, EVA) suunnittelualueen pohjoisosan männiköltä Kuikka (Gavia arctica) (DIR) kalasteli s-alueen edustalla, ei pesine Kalalokki (Larus canus) ei pesine alueella Kalatiira (Sterna hirundo) (DIR, EVA) pesinee tekstissä mainituilla niemillä Metsäkirvinen (Anthus trivialis) ainakin pohjoisessa ja alueen niemillä Punarinta (Erithacus rubecula) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) (EVA) pohjoisosan mäntykankaalla useampikin yksilö Kulorastas (Turdus viscivorus) pohjoisosan männikössä Pajulintu (Phylloscopus trochilus) runsaasti havaintoja Hippiäinen (Regulus regulus) ainakin keskiosan kuusivaltaisessa osassa Harmaasieppo (Muscicapa striata) pohjoisosan harvassa männikössä Talitiainen (Parus major) Peippo (Fringilla coelebs) runsaasti eri puolilla aluetta Vihervarpunen (Carduelis spinus) keskiosan vanhassa metsässä Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) runsaasti alueen rantaluhtien reunoilla MAISEMA Kärppäniemi muodostaa kauniin metsäisen saarekkeen avonaisen suoranta-alueen keskellä. Niemi kookkaine puustoineen on maisemallinen kiintopiste. Samoin Tervaniemi ympärille levittäytyvine soistuvine rantoineen sekä huomattavasti vaihtelevamman topografiansa ansiosta on maisemallisesti huomionarvoinen alue. Muilta osin rantaviiva on verrattain tasainen vailla lahtia tai lahdelmia. Rannan tasainen topografia aivan itärajaa lukuun ottamatta, ei muodosta maisemallisia kiintopisteitä. Maisemakuva vaihtelee huomattavasti veden säännöstelyn mukaisesti. Raportin kuvien ottoaikaan vesi on ylärajan mukainen. Kuivempana aikana maisema on huomattavasti ankeamman näköinen.

11 11 Kuva 11. Taustalla Tervaniemi ja sen kookas ja iäkäs (noin 145 -vuotta) puusto (9). Etualalla ranta- ja jäävoimien erodoimaa glasifluviaalista ainesta. Kuva 12. Kärppäniemen kookasta puustoa ja reunustavaa kapeaa luhtaa (3). SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, suojeluohjelmiin tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. Muikkuharju ranta-alueelta pohjoiseen on pohjavesialuetta- LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat:

12 12 luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Suunnittelualueen rantaa reunustaa paikoin rantaluhta (2,6,7,10,11), joka erityisesti Tervaniemen ja Kärppäniemen alueilla on erityisen leveä. Myös lähteisyyttä esiintyy. Lisäksi Kärppäniemi ja Tervaniemen pienialueiden puustosaarekkeita voidaan pitää metsälain mukaisina kohteina (ks. myös maanomistajan käyttörajoitukset). C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään 10 hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät

13 13 pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole METSO -ohjelman luontotyyppejä. E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei esiinny edellä mainittuja metsäluontotyyppejä. F. Uhanalaiset kasvillisuustyypit Raunion ja muut (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu Pohjois-Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä. DIREKTIIVI - JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Alueella havaittiin maastotöiden aikana neljä suojelullisesti merkittävää lajia. Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja tavattiin kolme: metso, kuikka ja kalatiira, jotka kuuluvat pesimälajistoon. Punaisessa kirjassa (Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén.A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010, 330) mainitusta uhanalaislajistosta havaittiin kaksi silmälläpidettävää (NT) lajia, jotka eivät täytä

14 14 vaarantuneiden lajien kriteerejä eivätkä lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin (ks. taulukko 1 alla). Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeista (EVA) tehtiin havainnot neljästä lajista (ks. taulukko alla). Taulukko 1: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (VU: vaarantunut, NT: silmälläpidettävä), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. DIR UHEX EVA tukkakoskelo Mergus serrator NT X metso Tetrao urogallus X NT X kuikka Gavia arctica X kalatiira Sterna hirundo X X leppälintu Phoenicurus phoenicurus X Yhteensä HUOMIONARVOISET KOHTEET Luontoselvityksen perusteella on rajattu joitain kohteita. Kohde 1. Lehtolahden ojanvarsikorpi (1) 2. rantaluhdat (ML; 2,3,6,7,9,10,11) 3. Kärppäniemen metsäsaareke (ML: 3) 4. koivukorpimainen ojanvarsialue (4) 5. kuusi-koivu korpi (8) 6. Tervaniemen metsäsaareke ja hiekkaranta ja kynnäs (9) Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan harvennushakkuina ja nuorena puustona. Linnuston kannalta iäkkäämmät metsäalueet sekä pohjoisosan harva harjumännikkö ovat huomionarvoisimmat. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Nuorehkot tai varttuneet ojikot tai turvekankaiden kasvatusmetsät ovat tyypillisiä suunnittelualueen metsäalueille ja alueen metsät ovat olleet aktiivisen ihmistoiminnan vaikutus piirissä. Osa suunnittelualueesta on ojikkoa suomaata. Rantaluhdat ovat luonnontilaisia lukuun ottamatta säännöstelyn vaikutusta. Niiden taakse voi rakennuspaikkoja osoittaa. Huomioimalla luontoselvityksessä esiin tuodut kohteet, ei rantarakentaminen aiheuta merkittäviä haitallisia muutoksia alueen luonnolle.

15 15 Sauvossa 26. maaliskuuta 2017 tarkennettu 5. huhtikuuta 2017 EKOTONI KY Jari Hietaranta Kirjallisuus /vesikarttaviewers Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen. A., Lehtiniemi, T.,Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. ja Valkama, J.(2015). Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 49s ja liitteet. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Karisto Oy. Hämeenlinna. Luontodirektiivi. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L 206,