PALTAMON KUNTA Pitkänperän ranta-asemakaava Luontoselvitys

Transkriptio

1 1 PALTAMON KUNTA Pitkänperän ranta-asemakaava Luontoselvitys KimmoKaava Ekotoni

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 KALLIO- JA MAAPERÄ 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 ELÄIMISTÖ 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET 8. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI kansikuva: suunnittelualueelle tyypillistä vanhaa peltoaluetta, jolla nykyisin istutuspuustoa

3 3 1. Tausta 2. Tavoitteet ja tutkimusmenetelmät Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 21. päivänä Alueen inventointiin käytettiin aikaa 8h. Inventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden huomioarvoisten luontotyyppien lajiston esiintymiseen suunnittelualueella. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että rantakaava-alueen pohjoisranta inventoitiin ensin ja sen jälkeen siirryttiin etelärannalle joka käveltiin idästä länteen. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. 3. Luontoselvitys 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen relatiiviset korkeuserot ovat kohtuulliset sekä pohjois- että etelärannalla. Etelärannalla ovat relatiiviset korkeuserot enimmillään noin 11 m. Korkeimmat kohdat ovat noin 131 mpy. Relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Pohjoisrannan relatiiviset korkeuserot ovat enimmillään noin 5 m. Pohjoisrantaa voidaan täten luonnehtia tasankomaaksi. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei suunnittelualueella esiinny. Pohjoisrannalla maaperää peittää kaikkialla vaihtelevanpaksuinen pintamoreeni ja sen alla lienee 1-2 pohjamoreenipatjaa. Rannassa on täyttöhiekkaa. Paikoin moreenia peittää ohut eloperäisen aineksen kerros; varsinaisia suokerrostumia ei ole lukuun ottamatta suunnittelualueen itärajalta alkavaa luhtarantaa. Pohjoisrannan luoteisosassa on rannassa ohuelti eloperäistä ainesta. Alueen eteläosa on aikaisemmin ollut laajalti viljelys- ja laidunkäytössä ja tämä viittaa maaperän olevan muodostunut ainakin osittain lajittuneesta aineksesta. Maaperä on vähäkivistä lajittunutta glasifluviaalista ja fluviaalista hiekkaa. Laidun- ja viljelykäytön seurauksena etenkin maaperän pintaosa on multava ja ravinteikas. Varsinaisia eloperäisen aineksen kerrostumia ei esiinny. Geomorfologista muodoista mainittakoon lisäksi Mätäojan uomadynamiikan aikaansaamat kulutus- ja kerrostumismuodot. 3.2 Vesistöt Pitkänperä on Oulujärven lahti. Järven kallistuminen jääkauden jälkeen aiheutti kuitenkin vähitellen sen, etteivät ylävedet päässeet yhtä liukkaasti yhtymään Oulujärveen kuin aikaisemmin ja etsiytyivät jokisuun alaville alueille eteläsuuntaan. Näin muodostuivat mm Kajaaninjoen suuosassa olevat Oulujärven osat Paltajärvi ja Sokajärvi. Oulujärven kokonaispinta-ala on 32898,1 ha ja rantaviivan pituus on 366,3 km. Oulujärveen on istutettu kuhaa, järvilohta, järvitaimenta, harjusta, planktonsiikaa, pohjasiikaa sekä haukea. Oulujärven

4 4 vedenlaatu vaihtelee järven eri osissa, mutta yleisesti ottaen vedenväri on ruskea, humuspitoinen ja väriluku on 57 (2-280 mg Pt/l). Rehevyystasoltaan Oulujärveä voi luonnehtia lievästi reheväksi. Kokonaisfosfori on vaihdellut µg/l) välillä. Happamuus on neutraali ja ph on ollut keskimäärin 6,7 (5,3-9 µg/l). Suunnittelualueella on Oulujärven ohella vain yksi varsinainen vesialue: etelästä laskeva puro. Se on suunnittelualueelle luonnontilainen tai sen kaltainen uoma. Siinä on luonnollisen kaltaisia meanderilenkkejä ja kuroumia (ks. esim. kuvat 9-10). 3.3 Kasvillisuus Luontoinventointi maastossa aloitettiin ranta-asemakaava-alueen pohjoisrannalta. Alueen kasvillisuus ja luonto on voimakkaasti ihmistoiminnan muovaamaa. Rannan tausta-alueet ovat hakkuualuetta tai nuorta taimikkoa. Lähempänä rantaa kasvillisuus muuntuu itäosassa harvennetuksi koivikoksi ja lännempänä rannan tuttumassa tasaikäiseksi kuivahkoksi mäntykankaaksi (ks. kuvat 1 ja 2). Maapuita tai pystykeloja ei esiinny lainkaan. Kenttäkerroksen lajisto on puolukka-mustikka-variksenmarjavaltaista. Rantaan johtavan tien länsipuolella tien läheisyydessä kasvaa muutamilla kasvupaikoilla vilukkoa. Suunnittelualueen itärajalta avautuu itään laaja luhtaomainen alue (kuva 3). Luhdasta ulottuu pieni osa suunnittelualueen puolelle. Suunnittelualueen itärajalta länteen on rantaa täytetty ja rantaviiva merkittävältä osin keinotekoinen. Suunnittelualueen keskiosasta suunnittelualueen länsirajalle asti rantaa reunustaa laajahko ruovikko (ks. valokuva 2 ja liitekartta). Täyttöalueen kasvillisuus on pääosin puolikulttuurilajistoa. Kuva 1. Harvennettua tasaikäistä koivikkoa suunnittelualueen itäosassa. Pohja- ja kenttäkerros Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 1 Betula pendua, rauduskoivu 4

5 5 Kuva 2. Suunnittelualueen itärajalta avautuu laaja rantaluhta itään. Kosteampaa luhtaa reunustaa kuivempi kiiltolehtipajuvyöhyke. Kuva 3. Suunnittelualueen rantaviivasta on laaja osa hiekkatäyttöä. Kuvasta oikealle on kuvan 1 koivikko. Kuvassa taustalla rantaa reunustaa ruovikko (ks. karttaliite) ja koivikko muuntuu tasaikäiseksi kuivahkoksi mäntykankaaksi. Inventointia jatkettiin seuraavaksi ranta-asemakaava-alueen eteläisellä osa-alueella, jolla inventointi eteni idästä länteen. Yleisenä huomiona voidaan todeta, että sähkölinja kulkee maantien M 9089 suuntaisena siten, että suunnittelualueen itäosassa se halkaisee kaava-aluetta osapuilleen keskeltä ja lännempänä linjautuu maantien läheisyyteen. Inventointi aloitettiin alueen itäosassa sijaitsevalta hakkuualueelta, joka sijaitsee mainitun maantien, tonttitien ja sähkölinjan ja suunnittelualueen rajaamalle alueelle (ks. kuva 4). Hakkuualue on voimakkaasti heinittynyt ja alueella kasvaa tyypillisiä hakkuualueen pioneerilajistoa kuten maitohorsmaa, sanajalkaa, eri heinälajeja, mustikkaa, kultapiiskua jne. Voimalinjan (ks. kuva 5) ja rannan välisellä alueella on kenttäkerrokseltaan rehevän kasvillisuuden alue. Puusto on kuusivaltaista sekapuustoa ja lehtipuuston lähinnä harmaalepän ja koivun osuus puustossa on melko suuri ja se lisääntyy kohti rantaa (ks. kuva 6).

6 6 Kuva 4. Taimikoituvaa hakkuualuetta etelärannan itäosassa. Kuva 5. Kuvassa sähkölinja itäosan hakkuualueen reunasta nähtynä. Metsäkasvillisuus on kuusivaltaista sekakangasta. Koivua esiintyy runsaasti sekapuuna. Kenttäkerros on rehevä. Puustossa esiintyy kuusta ja koivua ja jokunen raita. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on verraten nuorta ja paikoin sitä on harvennettu. Iäkästä puustoa ei ole. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy mustikka, mesiangervoa (rannan lähellä) puolukkaa, variksenmarjaa, metsäkurjenpolvea, käenkaali, oravanamarja, metsätähti, metsäimarre, ja kun tullaan lähemmäs rantaa: on entistä rehevämpää: lillukka, metsämaitikka, ojakellukka, mesiangervo, vilukko (ihan rannassa), nuokkuhelmikkä, metsätähti, suokorte, metsäkorte, vadelma, suo-orvokki, metsäalvejuuri, punanata jne. Kun siirrytään jo rakennettujen kahden tontin ja sähkölinjan välistä länteen päin, on metsäkasvillisuus edellä kuvatun kaltaista kuusivaltaista melko tuoretta sekakangasta. Kenttäkerroksessa mm. nuokkuhelmikkä, korpi-imarre, poimulehti (sp), niittyleinikki, metsätähteä, vanamo, mustikka, lillukka, rätvänä, eri apiloita jne. Maapuita tai pökkelöitä ei esiinny, mutta puusto on vaihtelevan ikäistä. Alue on ollut todennäköisesti vanhaa peltoaluetta ja/tai laidunaluetta.

7 7 Kuva 6. Kenttäkerros on rehevää rannan läheisyydessä. Kenttäkerroksessa esiintyy mm. mesiangervoa, metsäkortetta, mustikkaa, mustikkaa, vanamoa jne. Kun siirrytään edelleen lännemmäksi, ohi eteläpuolelle jäävän olemassa olevan kiinteistön, muuntuu sekakangas harvaa tasaikäistä koivikkoa kasvavaksi (ks. kuva 7) ja sen länsipuolella havupuuvaltaiseksi taimikoksi. Sekakankaan lajistossa esiintyy mm: Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi Pyrola rotundifolia isotalvikki 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Rubus saxatilis, lillukka Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Viola palustris suo-orvokki 2 Equisetum palustre suokorte 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Linnaea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 1 Kuva 7. Länteen siirryttäessä sekakangas muuntuu harvaksi tasaikäiseksi koivikoksi.

8 8 Kuva 8. Kohti puroa siirryttäessä (kun ylitetään rantaan johtava tie) muuntuu metsäkasvillisuus tuoreeksi sekakankaaksi. Lehtipuuston osuus on merkittävä. Kuvan 8 alue on todennäköisesti ollut myös peltoaluetta. Nykyisin alueella kasvaa verraten monimuotoinen kasvillisuus. Maapuita ei esiinny kovinkaan runsaasti alueen itäosissa, mutta maapuiden määrä kasvaa kohti puroa siirryttäessä. Lehtipuustossa esiintyy koivua, harmaaleppää ja raitaa ja lähellä uomaa myös tuomea. Kenttäkerroksen lajisto on monipuolista ja etenkin lähellä ojaa lehtomaisen rehevää; lillukka, hiirenporras, metsäalvejuuri, korpi-imarre, metsätähti, oravanmarja, sudenmarja, mesiangervo, nokkonen, lehtotähtimö, leinikki (sp.), nuokkuhelmikkä, poimulehti (sp.), karhunputki, metsäkurjenpolvi, suo-orvokki, viinimarja (sp.), sudenmarja. Alueella on myös muutaman valkovuokon esiintymä (ks. kuvat 9-10). Kun siirrytään puron länsipuolelle, säilyy kasvillisuus monimuotoisena vaikkakin pienialaisia hakkuita on alueella toteutettu. Valkovuokko esiintymiä on myös ojan länsipuolella. Kasvillisuus säilyy edellä kuvatun kaltaisena aina asuinkiinteistölle asti. Alueen lajistoa: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Fragaria vesca, ahomansikka 2 Rubus saxatilis, lillukka 2 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Deschampsia flexuosa,metsälauha 3 Trientalis europaea,metsätähti 3 Matteuccia struhiopteris, kotkansiipi 1 Rubus idaeus, vadelma 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Melica nutans, nuokkuhelmikkä 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1

9 9 Kuva 9. Lehtomaisen rehevää puronvarsialuetta. Kasvillisuus on monimuotoista ja käsittää myös alueellisesti uhanlaista lajistoa. Kuva 10. Puron länsipuolen kasvillisuutta. Lehtipuuston osuus on hieman vähäisempää kuin uoman lähialueella. Kaavassa esitetty uusi rakennuspaikka sijoittuisi kuvasta oikealle. Edelleen länteen päin siirryttäessä saavutaan rakennetulle kiinteistölle. Hoidettua pihapiiriä ympäröi laajahko niittymäinen alue (ks. kuva 11) ja pihapiirin eteläpuolella vanhaa peltoaluetta, joka on istutettu koivulle. Maantien läheisyydessä on pieni keittiöpuutarha. Pihapiirin länsipuolella venevajan ympäristössä on ihmistoiminnan muovaamaa tuoretta kuusi/sekakangasta. Aivan tilan 3:58 raja-alueella puustossa lehtipuuston osuus kasvaa; muutenkin venevajan eteläpuolinen alue on mosaiikkimaista: ihmistoiminnan vaikutus näkyy selvästi kenttäkerroksen heinittymisenä. Paikoin on toteutettu metsänhoitotoimia. Kuviot ovat pienialaisia ja vaihtuvat nopeasti toisenlaisiksi. Yhteistä on kuitenkin kenttäkerroksen rehevyys. Maantien läheisyydessä mainittu sekametsä vaihtuu koivikoksi (ks. kuva 12 ja liitekartta) ja havupuutaimikoksi. Koivikko sijoittuu suunnittelualueen länsirajan läheisyyteen.

10 10 Kuva 11. Pihapiirin reunustamaa niittymäistä aluetta. Kuva 12. Suunnittelualueen länsireunan istutuskoivikkoa. 3.5 Maisema Suunnittelualueiden maisemakuva on tavanomainen; pohjoisrannalla ihmistoiminnan vaikutus ilmenee maisemakuvassa selvästi. Suunnittelualueen itäpuolen laajalle luhdalle avautuu kauniita näkymiä (ks. kuva 13). Alueen sisäinen maisemakuva on avoin tai puoliavoin (ks. esim. kuva 1). Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei ole. Suunnittelualueen etelärannalla alueen sisäinen maisemakuva on puolivaoin tai suljettu (ks. esim. kuvat 7 ja 12) Ranta-alueelta ei avaudu vesialueelle erityisiä näkymäsuuntia. Myöskään maisemallisia kiintopisteitä ei ole. Muutamat pihapiirit muodostuvat kauniin miljöön tai pienmaiseman. 3.6 Eläimistö Alueen linnustoa ei inventoitu systemaattisesti. Ranta-alueet eivät ole erityisen soveliaita vesilinnustolle. Alueen linnustosta ei ole mainittuja rantayleiskaavassa. Sen sijaan Pitkänperänlahden pohjukka on linnustollisesti huomionarvoinen.

11 11 Liito-oravan esiintymisestä alueella, purouoman ympäristössä, saatiin maastoinventointien avulla tietoja (ks. liitekartta). Alueelta löydettiin muutamia puita, joiden juurelta papanoita löydettiin. Kohteet paikannettiin GPS- laitteella. On mahdollista, että papanoita löytyisi vielä laajemminkin Mätäojan ympäristöstä. Kuva 13. Maisemallisesti komeaa luhtaa. Luva kohti Pitkänperän pohjukkaa, joka yleiskaavassa on rajattu lin-, sl- ja ma aluerajauksella. Kuvassa taustalla näkyvä ranta on varustettu yleiskaavassa MY-1 merkinnällä 4. Suojelualueet, suojeluohjelmat, maakuntakaavan varaukset ja Natura alueet Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin sisältyviä alueita. Myöskään Natura-verkostoon kuuluvia alueita ei ole alueella tai sen läheisyydessä. Oulujärven rantayleiskaavassa (2008) pohjoisranta on kokonaisuudessaan osoitettu RM alueeksi. Etelärannan eteläosassa on pääosin osoitettu RM-alueeksi ja pohjoisosa M-1 alueeksi. RM alueen sisällä on purouoman alue rajattu luo-rajauksella (ks. ote yleiskaavasta). Pitkänperän pohjukka on rantayleiskaavassa rajattu sl-, ma- ja lin rajauksella. 5. Luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälain mukaiset kohteet Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut

12 12 Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Purouoma ja sen lähiympäristöä voidaan pitää metsälain mukaisena ympäristönä (purojen välittämät lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut). Lisäksi pohjoisrannan itäosan luhtarantaa voidaan pitää metsälain mukaisena kohteena. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole mainittujen muita elinympäristöjä. On kuitenkin syytä mainita mm suunnittelualueen itäosan alue, jota on käytetty aikaisemmin laidunnukseen 6. Direktiivi- ja uhanalaislajisto Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Uhanalaislajistosta tehtiin välillisiä havaintoja (ks. liitekartta). Purouoman alueelta löytyi muutamien puiden juurelta liito-oravan papanoita. Lisäksi samalta alueelta löytyi valkovuokon esiintymiä. Valkovuokko esiintyy tällä alueella esiintymisalueen ehdottomalla pohjoisrajalla ja sitä voidaan täten pitää alueellisesti uhanalaisena. Alueen lajisto indikoi lehtomaista kasvillisuutta.

13 13 Kuva 14 Liito-oravahavaintoja 7. Luokitus ja maankäyttösuositukset Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikall.-seudull. taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Suunnittelualueelta ei löydetty alueita tai kohteita, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista (arvoluokka 4). Alueella ei ole maisemavaurioalueiksi luokiteltavia alueita tai kohteita (arvoluokka 0). Valtaosa alueesta voidaan luokitella luonnonympäristöltään tavanomaiseksi (luokka 1). Etenkin pohjoisranta on tavanomaista ja laajasti käsiteltyä aluetta. Luhtareunus sijoitetaan arvoluokkaan 2. Etelärannalla purouoma lähiympäristöineen ja uhanalaisine lajistoineen tulisi sijoittaa puron välittömällä lähialueella arvoluokkaan 3 (seudullisesti merkittävä) ja laajemmin arvoluokkaan 2 (paikallisesti merkittävä). Rakentamista tulisi välttää puron lähialueella, mutta laajemmalla alueella rakentaminen voidaan sallia, mikäli mahdollisen rakentamisen yhteydessä huolehditaan mainittujen lajiesiintymien säilymisestä ja turvataan liito-oravan elinympäristö kaava-määräyksillä. Muilta osin rakentamisen estämisen ei ole tarvetta. 8. Vaikutusten arviointi Suunniteltu kaavaratkaisu, jossa Pitkänperän pohjoisrannalle sijoitetaan kaksi korttelia keskelle suunnittelualuetta kasvillisuudeltaan tavanomaiseen ympäristöön, ei aiheuta merkittäviä muutoksia kaavoittavan alueen luontoarvoihin nykytilanteeseen verrattuna. Suunnittelualueen itärajalta alkavaan luhtaan ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia eikä Pitkänperään pohjukkaan yleiskaavassa esitetylle sl-, ma- ja lin rajauksen sisään kuuluvalle alueelle, eikä pohjukan nat tai ge -rajauksille. Eteläranta on yleiskaavassa merkitty pääosin itä- ja keskiosastaan RM- alueeksi ja länsiosastaan jo rakennettujen alueiden ulkopuolella M-1 alueeksi. Itäosan rakennetut alueet on merkitty AP- ja RA - merkinnöin. Purouoma on yleiskaavassa rajattu suojeltavan elinympäristönä sl- rajauksella, mutta alueen maankäyttömuotona on esitetty RM. Nyt laadittavassa ranta-asemakaavassa uoma on myös rajattu, mutta luo rajauksella, ja hieman laajemmin kuin yleiskaavassa. Ranta-asemakaavassa on kolme uutta

14 14 korttelia/rakennuspaikkaa (4,5 ja 6) merkitty RM merkinnällä. Niiden ulkopuoliset alueet on merkitty VL merkinnällä (ks. ranta-asemakaavakartta). Nyt esitettävä ratkaisu turvaa kokonaisuutena suunnittelualueen alueen luontoarvojen säilymisen yleiskaavaa paremmin. Liito-oravaa esiintyy maastokäynnin perusteella puron ympäristössä; molemmin puolin sitä ja nyt esitettävä ratkaisu turvaa tyydyttävällä tavalla lajin siirtymisen rannan ja maantien välisellä alueella. Esitetty kaavaratkaisu turvaa puron lähiympäristön säilymisen puustoisena ja nykytilassaan. Mikäli on mahdollista laajentaa luo- rajausta myös RM 4:n alueelle, voidaan kokonaisuutena kortteleiden sijoitusratkaisuja pitää vähintään tyydyttävänä luonnonympäristön ja liito-oravan kannalta. Myös valkovuokon esiintyminen tulee kohtuullisesti turvatuksi. Liito-oravan ja myös valkovuokon kannalta kortteli 4 on hieman ongelmallinen; liito-oravan jätöksiä löytyi sellaisten puiden tyveltä, jotka sijaitsevat RM- alueella. Luo-rajauksen ulottamiselle RM -alueelle ja tiukoilla puuston käsittelyohjeilla, voidaan kuitenkin liito-oravan esiintyminen ja liikkuminen turvata myös ao. korttelin alueella. Valkovuokon kasvupaikat tulee myös turvata. Kortteleiden 5 ja 6 kohdalta voidaan todeta, että kortteli 5 sijoittuu pääosin luonnonympäristöltään tavanomaiselle alueelle ja korttelin 6 rakentamattomasta osasta eteläosa taimikkoalueelle. Korttelin 6 pohjoisosa sijoittuu tuoreen kuusikankaan tyyppiselle alueelle (ks. kuvaus edellä) mutta aluetta voidaan pitää kuitenkin tavanomaisena. Korttelin 6 pohjoisosan rakentaminen ei aiheuta vaikutuksia itäpuolen ma - rajaukseen. Sauvossa, 25. helmikuuta 2011 Jari Hietaranta

15 15