SUOMUSSALMEN KUNTA PIISPAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVA. Vuosien 2014, 2015 ja 2016 laajennusalueet

Transkriptio

1 SUOMUSSALMEN KUNTA PIISPAJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVA Vuosien 2014, 2015 ja 2016 laajennusalueet EKOTONI KY KIMMOKAAVA

2 2 Alkuperäisen Piispajärven ranta-asemakaava-aluetta laajennettiin vuosina 2014 ja 2015 oheisilla lisäalueilla, jotka sijaitsevat Piispajärvellä, Vellijärvellä, Kivijärvellä, Särkkälammella ja Metsolammella (ks. kuva A alla). Kuva A. Vuosien 2014 ja 2015 laajennusalueet. Rytilahden - Talassaaren välinen rantajakso Vellijärvellä Kasvillisuus: Vuoden 2014 täydennysinventointi aloitettiin Vellijärven länsiosasta Särkkälahdelta, joka kuljettiin pohjoisesta etelään. Kun kuljetaan kohti Rytilahden niemeä, on metsäkasvillisuus tasaikäistä nuorehkoa (30-v) mäntykangasta. Maaperä on lievästi soistunutta. Rantaa reunustaa kaunis saraluhta, joka ulottuu aina Rytilahden pohjukkaan laskevaan jokeen asti. Pajuvyö reunustaa luhtaa. Koivua on männyn ohella. Kenttäkerroksessa on valtalajina mustikka ja etenkin rantaviivan tuntumassa on suopursua ja puolukkaa sekä mm kangasmaitikkaa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Niemi on asuttu. Niemen eteläpuolella (Savilahden alue) puusto säilyy edellä kuvatun kaltaisena. Pohjalla on rahkasammalta runsaasti. Puusto muodostuu lähes kokonaan männystä. Sekapuuna on koivua ja katajaa. Kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on mustikka. Vaccinum myrtillus mustikka 3-4 Rubus chanaemorus, lakka 1-2 (rannassa) Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Juncus filiformis jouhivihvilä 1-2 Ledum palustre, suopursu 1-2 (erityisesti rannassa) Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium uliginosum, juolukka 1(rannassa) Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Potentilla erecta rätvänä 1

3 3 Kuva 1. Tyypillistä kasvillisuutta Savilahden-Rytilahden alueella. Kuva 2. Kasvillisuutta Savilahden eteläosasta. Kohti etelää kuljettaessa kuusikin runsastuu, ja alue on tyypillistä tuoretta kangasta. Savilahden pohjoisosassa on komea luhta. Keskiosassa Savilahtea on lähde. Harmaaleppää, metsäkurjenpolvea, lakkaa, ruohokanukkaa, metsäkortetta, lillukkaa ja mesiangervoa esiintyy yleisesti lähteen ympäristössä. Lähteen eteläpuolella säilyy maaperä kosteana ja kuusi on verraten runsas ja mänty vähenee. Puusto on edelleen verraten nuorta ja tasaikäistä. Kuusivaltaisuus säilyy aina Talassaaren tasolle asti, jonka kohdalla on vanha umpeenkasvanut niitty. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1

4 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Rubus saxatilis, lillukka 1 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 1 Rubus idaeus, vadelma 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Melica nutans, nuokkuhelmikkä 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Linnusto: Alueen vesilinnusto oli inventointiajankohtana niukka. Muutama sinisorsakoiras uiskenteli Rytilahdella, hieman ulompana Savilahdella oli kolmen telkkäkoiraan (EVA) ryhmä. Ranta-alueen linnusto vaikutti olevan tavanomaista tuoreehkon mäntykankaan lajistoa. Kaikkia alueen lajeja ja reviirejä ei näillä maastokäynneillä pysty havaitsemaan Havaintoja rantajaksolla tehtiin ainakin laulurastaasta (1-2 reviiriä) sekä punakylkirastaasta (1? reviiri), peippo (useita reviirejä), talitiainen (2- reviiriä), sinitiainen (3-4 reviiriä), pajulintu (5-6 reviiriä) ja kirjosieppo (2-3 reviiriä). Lajistoa oli enemmän Savilahden eteläosassa (niitty ja kuusivaltainen alue) Luonnonsuojelullisesti tärkeitä lajeja ei löydetty. Rytilahden pohjukkaan laskevan uoman edustalla on laajahko luhta, jonka reunassa varmaan osa mainituista vesilinnuista pesii. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Alueen topografia on melko tasainen tai loivasti viettävää pinnaltaan pääosin pohjamoreenista muodostunutta. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei ole. Huomionarvoinen on lähde Savilahden keskiosassa. Maisemakuva on tavanomainen. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei ole. Rantaviiva on peitteinen. Arvio: Uudisrakentaminen tulisi sijoittaa siten, että lähteen ympäristö, eteläosan niitty jäisivät rakentamisen ulkopuolelle. Särkkäniemen - Kapealahden rantajakso Vellijärvellä Kun lähdetään kulkemaan kiinteistöjen 3:38 ja 3:35 sivuitse kohti itää, on mainittujen kiinteistöjen kasvillisuus tasaikäistä mäntyä tuoretta mäntykangasta, jossa mustikka ja variksenmarja muodostavat kenttäkerroksen ehdottoman valtalajin (kiinteistöt eivät sisälly laajennusalueeseen). Särkkäniemen kohdalla Vellijärveen laskee oja. Sen suuosat ovat soistuneet. Sen läheisyyteen ulottuu laaja taimikkoalue. Taimikon reunassa (ks. kartta) on vanha ketomainen alue, joka on hyvä vauhtia metsittymässä. Lajistossa mm apiloita, rätvänä, timotei, metsälauha, kataja, särmäkuisma, metsäkurjenpolvi. Rannassa on kuusta koivua ja pihlajaa. Mainitun vanhan kedon etelä- ja kaakkoispuolella on uudelleen taimikkoa. Taimikko ulottuu lähelle rantaa ja pohjoisessa aina paikallistielle asti. Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1-2 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2

5 5 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1-2 Luzula pilosa, kevätiippo 1 Kun rantaviiva kaartuu kohti itää, muuttuu taimikko nuoreksi sekapuustoksi. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen dominantit ovat edelleen mustikka ja variksenmarja. Lisäksi puolukkaa esiintyy paikka paikoin runsaasti. Mainittakoon lisäksi vanamo. Aivan rannassa on sekapuuna myös jonkin verran nuorta harmaaleppää ja pihlajaa. Ranta on kivinen ja karu. Vähitellen maaperä alkaa soistumaan ja kasvillisuus on lähinnä mäntyrämettä (ks kuva alla). Kuva 3. Seiväsrannan länsiosan rantaan ulottuvaa suojuottia. Kuva 4. Mänty-koivu sekapuustoa Seiväsrannan asutuksen väliseltä alueelta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Vaccinum myrtillus mustikka 1-2 Ledum palustre, suopursu 1-3 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa Marinniemi) Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1-2

6 6 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Rubus chanaemorus, lakka 1 Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Juncus filiformis jouhivihvilä 1-2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Potentilla erecta rätvänä 1 Rämeen itäpuolella ennen ensimmäistä olemassa olevaa loma-asuntoa on puusto nuorta sekakangasta (ks. kuva 3 edellä). Kenttäkerroksessa on mm suopursua, variksenmarjaa, juolukkaa, ruohokanukkaa, mustikkaa sekä puolukkaa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Asutuksen jälkeen maaperä soistuu uudelleen ja kasvillisuus on lähinnä isovarpurämettä. Seiväsrannan alueella, jossa on olemassa olevaa loma-asutusta, on puusto kuusivaltaista sekapuustoa. Kuusi dominoi selvästi ja koivua ja mäntyä on sekapuuna. Tuore ja kosteahko kuusivaltainen kangas jatkuu aina Kapeaniemelle asti, josta alkaa laaja mäntyräme jatkuen aina suunnittelualueen itärajalle asti. Rannassa on pajuluhtaa. Rannassa mainitun pajuvyöhykkeen takana on jonkin verran koivua. Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinum uligosum, juolukka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Erophorum vaginatum, tupasvilla Rubus chamaemorus, lakka 2 Betula, nana, vaivaiskoivu 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Carex canescens, harmaasara 1 Carex vesicaria, luhtasara 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Kuva 5. Ranta-aluetta Kapeaniemen länsipuolelta.

7 7 Linnusto: Rantajakson länsiosan linnusto oli melko tavanomaista. Särkkäojan eteläpuolelta taimikon reunasta rymisti lentoon urosmetso, ja hieman etelämpää pesältään karkasi naaras teeri (DIR, NT, EVA) sekä pyy (DIR, Marinniemen suoalueen reunassa), Tavanomaisempaa lajistoa olivat talitiainen (2-3 reviiriä), västäräkki (1- reviiriä), metsäkirvinen (4 reviiriä), punakylkikirastas, harmaasieppo (5-6 reviiriä), pajulintu (lukuisia reviirejä) ja peippo (lukuisia reviirejä). Kahlaajista mainittakoon valkoviklo Seiväsrannan itäosassa. Vesilinnusto vaikutti hyvin niukalta koko ranta-alueelta. Lokkilinnustoa esiintyi Kapealahdella, jossa ruokaili ainakin kalalokki, naurulokki (NT) ja kalatiira. Niiden pesimäaluetta lienee kuitenkin pääosin Karhusaaren alue suunnittelualueen eteläpuolella. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Ranta-alue on topografialtaan loivasti viettävää pinnaltaan pohjamoreenia olevaa maaperää. Geomorfologisia muodostumia ei ole. Soistuminen on verraten yleistä etenkin Kapeaniemen Kapealahden alueella, jossa moreenia peittää eloperäinen aines. Uomat ovat ojitettuja suo-ojia ainakin ranta-alueen läheisyydessä. Marinniemen alueella suon valumavesiä valuu leveälti kohti rantaa ja maaperä on märkä ja soistuva. Laajat hakkuualueet eivät näy vesialueelta käsin kovinkaan hyvin rannan suojavyöhykkeestä johtuen. Olemassa oleva rantaasutus peittyy melko hyvin. Arvio: Erityisiä esteitä lisärakentamisen sijoittamiselle ei ole. Vanha ketoalue rantajakson länsipäässä ansaitsisi tulla säilytetyksi avoimena. Särkkälampi Vellijärven pohjoispuolella Kasvillisuus: Särkkälammen eteläranta on kasvillisuudeltaan nuorta mäntyä. Alue on entistä maaainesten ottoaluetta. Rantaa kiertää luhta. Ruohokanukka, puolukka, mustikka, mustikka ja variksenmarja muodostavat pääosin kenttäkerroksen lajiston. Puusto on tasaikäistä, yksilatvuksista mäntyä. Sekapuuna on harvakseltaan nuorta koivua. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 4-5 Calluna vulgaris, kanerva, 3-4 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Kuva 6.Särkkälampi.

8 8 Linnusto: Telkkäuros (EVA) uiskenteli lammella. Muusta vesilinnustosta ei tehty havaintoja. Vähäisestä muusta lajistosta mainittakoon peippo (1-2 reviiriä), harmaasieppo (2-3 reviiriä) ja sepelkyyhky (1-reviiri) Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Lammesta laskeva Särkkäoja laskee Vellijärveen. Lammen länsipohjukkaan on luhtainen. Pohjoispuolen rantaan (ei suunnittelualuetta) laskee muutama suooja. Maisemakuva on erämaamainen ja lampi on rakentamaton. Kuitenkin rannan ulkopuolella oleva maa-ainesten otto on pilannut tunnelmaa. Arvio: Lampi on erämaamainen, rakentamaton, vaikkakin aivan tien vierellä. Erityisiä suojelua edellyttäviä arvoja ei löydetty. Mahdollinen rakentaminen voidaan sijoittaa esimerkiksi etelärannalle. Niemelän kiinteistö Vellijärvellä Kasvillisuus: Kiinteistön ympäristössä on toteutettu kauttaaltaan laajoja hakkuita, mutta itse kiinteistö on reuna-alueiltaan puustoinen. Keskellä aluetta sijaitsee laaja niittymäinen alue, joka on vanhaa laidunaluetta ja asuinpaikkaa (kuvat 7-8 alla). Vanhoja rakennusten jäännöksiä on vielä pystyssä. Keskiosa on pajukoitunut, mutta pohjoisreunalla lajistossa on mm nurmirölliä, punanataa, niittyleinikkiä. Lajeina on mm. kyläkastikkaa, hiirenvirnaa, metsäkurjenpolvea, mansikkaa. Kohti reunoja mentäessä ilmaantuu yhä runsaammin nuorta lehtipuuta: haapaa, koivua ja harmaaleppää. Reunalla on kuusta, koivua ja haapaa. Kultapiiskua, hiirenvirnaa ja metsäkurjenpolvea on runsaasti. Kookasta haapaa on reunavyöhykkeessä. Maapuita ja muuta lahopuuta on melko runsaasti, Rantaa kohti kuljettaessa pystykelojen määrä säilyy suurena. Kenttäkerros on sekoitus kostean niityn ja tuoreen-lehtomaisen kankaan lajistoa: sudenmarjaa, metsäkurjenpolvea, särmäkuismaa, niittyleinikkiä, mansikkaa, poimulehteä, riidenliekoa ja metsäalvejuurta. Rannassa on mm mesiangervoa, peltokortetta ja metsälauhaa metsälajiston ohella. Viola palustris, suo-orvokki 1-2 (reunoilla) Vaccinum myrtillus, mustikka 1 (reunoilla) Vicia cracca, hiirenvirna 1-2 Calamagrostis (sp) kastikka 1 Alchemilla-ryhmä, poimulehti 1-2 Anthriscus sylvestris, koiranputki 1 Rubus arcticus, mesimarja 1 Hypericum maculatum, särmäkuisma 2 Equisetum arvense, peltokorte 1-2 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Potentilla erecta rätvänä 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Pyrola (sp.). talvikki 1 (reunoilla) Convallaria majalis, kielo 1-2 Filipendula ulmaria, mesiangervo 2 Ranunvulus acris, niittyleinikki 1-2 Geranium sylvaticum, metsäkurjenpolvi 1-2 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1-2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre 1-2 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 (reunoilla) Pteridium aquilinum sananjalka 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Rubus idaeus, vadelma 2 Huperzia selago, ketunlieko 1 Linnaea borealis,vanamo 1 Trientalis europaea metsätähti 1

9 9 Kuvat 7abcd. Kuvat vanhan niittyalueen pohjoispuolelta. Maapuita ja pystypökkelöitä on runsaasti. Kuvat 8ab. Vasemmalla niityn ja rantavyöhykkeen välimaastoa. Oikealla näkymä rannasta kohti niittyalueen keskusta. Niityn lajisto on runsas ja erityisesti niityn ja sitä ympäröivän metsän reunavyöhyke on monimuotoinen. Kun siirrytään rannan suuntaisesti pohjoisesta etelään, jää niityn ja rannan väliin kapea puustoinen heinittynyt vyöhyke, jossa runsaasti lehtipuuta ja samoin maassa on lahoa ainesta. Puusto on iäkästä (ks kuva 8a). Etelämpänä rantapuusto puuttuu kokonaan. Aukon eteläpuolella niittyalueen reunalla on lähes puhdas haavikko. Alue lienee vanhaa laidunta. Haavat ja raidat ovat järeitä ja lahopuuta on runsaasti (ks. kuvat 9abcd). Alueella on ruohokanukkaa, talvikkia ja maariankämmekkää. Kun siirrytään hieman etelämmäs niityltä, on puusto monilatvuksista ja lahopuuta on runsaasti. Rakennusten vanhoja perustuksia on myös tällä alueella. Kohti etelää ja kaakkoa siirryttäessä lehtipuuston osuus vähenee ja kuusi ja mäntyrunsastuvat. Myös lahopuun määrä vähenee. Puusto säilyy kyllä monilatvuksisena. Linnusto ja eläimistö: Liito-oravan jätöksiä etsittiin niittyalueen molemmin puolin, mutta jätöksiä ei löydetty. Alueen linnusto on verraten monipuolinen. Lajistosta mainittakoon kivitasku (VU; 1 reviiri), leppälintu (EVA, 1-2 reviiriä). llmeisesti koloja on lahopuussa riittävästi aukean alueen

10 10 reunoilla, käpytikka (1 reviiri), talitiainen (1-2 reviiriä), peippo (useita reviirejä), hömötiainen (1-? reviiriä), ilmeisesti sopivia koloja löydettävissä, pensastasku (1 reviiri), räkättirastas (2-3 reviiriä), pajulintu (1-2 reviiriä). Kuovi havaittiin suunnittelualueen eteläpuolella. Vesilinnustoa ei näyttänyt olevan ranta-alueella. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Alue on topografialtaan tasaisesti ja loivasti kohti rantaa viettävää etenkin alueen keskiosista. Pohjoisempana on topografia lievästi tasaisempaa ja soistuvampaa. Vanhan laidunalueen kohdalla peittää moreenia multainen maannos, jossa kasvillisuus on ylempänä keto- ja alempana niittymäistä. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei ole. Vanha laidunalue viittaa ehkä lajittuneeseen maaperään. Kiveä on kuitenkin runsaasti osaalueen eteläosassa. Kuvat 9abcd. Niittyalueen etelä- ja lounaispuolista metsän reunavyöhykettä. Lehti- ja lahopuustoa on runsaasti Kasvillisuus on lehtoa tai lehtomaista kangasta. Arvio: Erityisesti vanhan laidun- ja niittyalueen reunavyöhykkeet sekä etelässä että pohjoisessa ovat kasvillisuudeltaan monimuotoisia ja lehti- sekä lahopuun määrä on suuri. Rakentaminen tulisi sijoittaa osapuilleen vanhan rakennuspaikan kohdille. Kelkkalahden Hietaniemen rantajakso Piispajärvellä Kasvillisuus: Inventointi aloitettiin osa-alueen pohjoisosasta Kelkkalahden alueelta. Rajan läheisyydessä on kasvillisuus osaksi soistunutta mäntyvaltaista kangasta. Puuston ikä on noin 125 vuotta. Männyn ohella esiintyy kuusta ja koivuakin. Kun siirrytään hieman etelämmäksi, muuntuu kasvillisuus rämemäiseen ja mäntyvaltaiseen suuntaan. Puusto on noin 60-vuotiasta. Kenttäkerroksen lajistossa on suopursua, mustikkaa, puolukkaa, kanervaa ja juolukkaa sekä vähäisemmässä määrin lakkaa.

11 11 Kelkkalahden eteläosassa maasto lievästi nousee ja maaperä muuttuu kuivempaan suuntaan, Metsäkasvillisuus on lähinnä mänty kuusi sekapuustoa ja voidaan luonnehtia tuoreeksi kankaaksi. Maapuuta tai pystypökkelöitä ei esiinny. Alueella on vanha mökki. Sen eteläpuolella on kapeahko painanne, jossa on korpimaisia piirteitä. Kuusta esiintyy mäntyä runsaammin ja maaperä on soistunutta. Myös koivua on sekapuuna. Kun edelleen kuljetaan kohti olemassa olevaa lomaasutusta, säilyy kuusi valtapuuna ja metsäkasvillisuuden puolesta aluetta voidaan luonnehtia tuoreeksi kankaaksi. Kenttäkerroksen lajistossa ei tapahdu suuria muutoksia; mustikka ja variksenmarja ovat ehdottomia valtalajeja. Kuva 10. Kelkkalahden ranta-aluetta. Tausta-alueet ovat lievästi soistuneita. Kuva 11. Lievästi korpimaista kuusikkoa Kelkkalahden eteläpuolella. Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense metsämaitikka 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Potentilla erecta, rätvänä 1 Convallaria majalis, kielo 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1

12 12 Calluna vulgaris, kanerva 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Vääkkäänniemen puolella reunustaa rantaa kapea iältään noin 100-vuotiasta mäntyä ja kuusta kasvava tuore kangasvyöhyke, jonka taustalla on nuorta noin vuotiasta isoa taimikkoa tai nuorta kasvatusmetsää. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Nuorta koivua on paikka paikoin sekapuuna. Kuva 12. Vääkkäänniemen mäntyvaltaista kangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuvat 13ab. Vääkkäänlahti on lievästi luhtainen lahti. Tukkakoskelo uiskenteli lahden edustalla. Linnusto ja eläimistö: Alueen vesilinnustosta mainittakoon Vääkkäänlahdella uiskennellut tukkakoskelopari. Samoilla paikoilla havaittiin myös rantojen linnuista valkoviklo (EVA) ja teerinaaras (DIR, NT, EVA). Hietalahden yllä oli ruokailevia nauru (NT) - ja harmaalokkeja. Niiden pesimäyhdyskunta lienee Ikonsaarilla. Mahdollista on, että Hietalahdella on myös pesintää. Kelkkalahden vesilinnusto näytti niukalta: aivan suunnittelualueen pohjoisrajalla uiskenteli yksinäinen haapana. Se pesinee lahden ruovikon reunalla. Hieman etäämpänä rannasta uiskenteli myös sinisorsa. Pohjoisosan suojelullisesti merkittävät havainnot oli pyy (DIR) ja mahdollisesti leppälintu (?) Muut havainnot olivat peruslajeja, metsäkirvinen, laulurastas, pajulintu, harmaa- ja

13 13 kirjosieppo, talitiainen, peippo (2-4 reviiriä) sekä vihervarpunen (1-2 reviiriä erityisesti Metsonniemen asutuksen pohjoispuolen koromaisessa kuusikossa). Vääkkäänniemen alueella lajit edustivat alueelle tyypillistä lajistoa: laulurastas, kirjosieppo, pajulintu, harmaasieppo, talitiainen, peippo ja vihervarpunen. Useimmat lajit havaittiin kapealla kookasta sekapuuta kasvavalla rantavyöhykkeellä, joskin tiaisia ja peippoja esiintyi myös taustan taimikkoalueella. Sepelkyyhyn ääntelyä myös kuului. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Kelkkalahden Hietalahden välinen alue on topografialtaan verraten tasaista. Maaperä on kauttaaltaan aika kivistä moreenia. Kelkkalahdella ja aivan suunnittelualueen etelärajalla sitä peittää turvekerros, joka etenkin pohjoisessa on paksu. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Maisemakuvassa ei esiinny erityisiä kiintopisteitä tai solmukohtia. Pohjoisessa ja etelässä laskee suo-oja Vellijärveen. Ne eivät ole luonnontilaisia. Arvio: Estettä rantarakentamiselle ei ole. Vääkkäänlahden pohjukalla lienee linnustollista merkitystä. Vääräkosken - Velliniemen välinen rantajakso Kivijärvellä ja Vellijärvellä Kasvillisuus: Inventointi aloitettiin osa-alueen eteläosasta Vääräkosken eteläpuolelta Kivijärven puolelta. Järven tausta-alueella on laaja nuorta taimikkoa kasvava alue. Aivan eteläosassa on mäntyä - kuusta kasvava sekapuustoinen vyöhyke hieman leveämpi kuin pohjoisempana. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mustikka, variksenmarja ja puolukka. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun siirrytään kohti Vellijärveä ja Kivijärveä yhdistävää Vääräkosken - Lapinlammen muodostamaa kapeaa vesialuetta, muuttuu rantaa reunustava edellä mainittu sekapuustoinen vyöhyke kapeammaksi. Vääräkosken kohdalla on ranta hyvin kivinen ja lohkareinen. Taustalla on tälläkin alueella nuorta mäntytaimikkoa. Kapeikon kohdalla on verraten runsaasti maapuita ja lehtipuustoa. Kasvillisuus on paikka paikoin aika rehevää ja pohja on kostea. Uoma selvästi tulvii aika ajoin varsinaisen uoman ulkopuolelle. Erikoisuutena voidaan mainita veden lähellä kasvava kullero, jonka esiintyminen kattaa koko Suomen, mutta esiintymisessä on suuria alueellisia vaihteluita. Lapinlammen kohdalla on paikoittain rehevää lehtipuuvaltainen rantapuustoa myös joen itäpuolella. Kuvat 14ab. Vääräkosken aluetta. Kosken reuna-alueet ovat kasvillisuudeltaan verraten monimuotoisia. Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1-2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Calamagrostis (sp) kastikka 1 Rubus arcticus, mesimarja 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Thelypteris pheogteris, korpi-imarre 2

14 14 Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre 1-2 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Viola palustris, suo-orvokki 1-2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Potentilla erecta rätvänä 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Pyrola (sp.). talvikki 1-2 Convallaria majalis, kielo 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Kun kuljetaan Niskalahden puolelle Piispajärvelle (ks. kuvat 14 alla), säilyy rannassa edelleen kapea mänty-kuusi sekapuustoa kasvava vyöhyke, jonka leveys on noin m. Koivua on myös jonkin verran. Kenttäkerros on pääosin mustikkaa. Vyöhykkeen takana on nuorta mäntyvaltaista tasaikäistä taimikkoa. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena aina Velliniemeen asti. Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Empetrum nigrum, variksenmarja 2-3 Vaccinium uliginosum, juolukka 1-2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis arundinac,. metsäkastikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Ledum palustre, suopursu 1 Kuvat 15ab. Tyypillistä ranta-aluetta Velliniemen Niskalahden välisellä ranta-alueelta. Rannan tausta-alueet ovat pääosin nuorta puustoa. Rantavyöhykkeessä puusto on hieman kookkaampaa. Linnusto ja eläimistö: Osa-alueen linnustosta mainittakoon Vääräkosken - Lapinlammen alueella tavattavat koskikarat (VU). Vesilintulajistosta mainittakoon tavi, joka pesinee lähelle Velliniemeä. Yksinäinen telkkä uiskenteli Niskalahden edustalla. Vääräkosken kohdalla melko runsas lehtipuusto on houkutellut mm laulurastaan (1 reviiri), räkättirastaan (1-2 reviiriä) peipon, västäräkin, leppälinnun (EVA, 1-reviiri) ja pajulinnun alueelle. Niskalahden - Velliniemen välisellä alueella oli metsälinnusto tavanomainen. Metsäkanalinnuista ainoa havainto oli riekko. Liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä ei esiinny. Lisäksi rannan kookkaamman puuston alue on lännen suunasta erityksissä laajan taimikkoalueen myötä. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Alueen topografia viettää tasaisesti kohti rantaa. Maaperä on pääosin moreenia. Suunnittelualueen eteläosassa Kivijärven puolella on vanhan sulavesiuoman reunalla rakkaa; verrattain isoja lohkareita, jotka syntyneet kivennäismaan routimisen yhteydessä. Vääräkosken alue on melko laajasti kivinen ja lohkareinen ja korkean veden aikana vesi ulottuu melko laajalle alueelle. Velli- tai Kivijärveen ei laske pohjoisen suo-ojaa lukuun ottamatta uomia. Maisemakuvallisesti Vääräkosken - Niskalahden välinen vesi- ja ranta-alue on huomionarvoinen.

15 15 Arvio: Rantajakso on luonnonympäristöltään tavanomainen lukuun ottamatta erityisesti Vääräkosken koskialuetta ja sen pohjoispuolen jokiympäristön leventymää ja sen pohjoispuolista kapeikkoa. Alueen kasvillisuus on verraten monipuolinen (mm kullero). Se on koskikaran esiintymisaluetta. Muilta osin rakentamisen rajoittamiseen ei ole tarvetta. Metsolampi Piispajärven lähellä Kasvillisuus: Metsolampi on moreeniselänteen ja laajahkon ojikon reunassa sijaitseva pieni lampi. Lammen itärannan reuna-alueet ovat nuorta mäntyvaltaista nuorta puustoa, jonka kenttäkerroksen lajisto on tavanomaista. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Muilta osin ojikko kiertää lampea. Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Ledum palustre, suopursu 2 Rubus chanaemorus, lakka 1 Vaccinum myrtillus mustikka 2-3 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Kuva 16. Yleisnäkymä Metsolammin eteläpäähän. Ranta-alueet ovat laajasti luhtaisia. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Lampi on erämaamainen, rakentamaton. Lampeen laskee pohjoisesta suo-ojia ja lammesta on lasku-uoma Kelkkalahteen. Maisemakuva on rauhallinen, mutta erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei ole. Arvio: Luonnonympäristöllistä estettä loma-asutuksen sijoittamiselle esimerkiksi lammen itärannalle ei ole, mutta kokonsa takia rakennusoikeuden siirtämistä muille rantajaksoille tulisi harkita. Yhteenveto (inventoinnit 2014 ja 2015) Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia luontoarvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Alueella ei ole entuudestaan suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Kaavoituksessa ja rakennusoikeuden sijoittamisessa tuli kuitenkin ottaa huomioon seuraavat, lähinnä paikallisia luonto- tai maisema-arvoja, omaavat alueet:

16 16 (1) Kelkkalahden eteläpuolen korpimainen painanne (2) Savilahden lähteen ympäristö (3) Talassaaren kohdan niittymäinen ranta (4) Niemelän kiinteistö niityn pohjois- ja eteläpuolen alueet (5) Vääräkosken alue (6) Vääkkäänlahden pohjukka Pienen kokonsa takia Metsolammelle rakentamista tulisi välttää. Lisärakentamisen aiheuttamat haitalliset vaikutukset alueen luontoarvoihin jäävät melko vähäisiksi. Rakentaminen tulisi pyrkiä sijoittamaan mahdollisimman lähelle olemassa olevaa asuntokantaa esimerkiksi Seiväsrannan, Savilahden, Metsonniemen, Vääkkäänniemen ja Hietaniemen alueilla. Kesän 2016 inventointi Kesällä 2016 inventointia laajennettiin vielä Vellijärven Alassalmen alueelle (ks. kuva B alla). Kuva B. Vuoden 2016 laajennusalue. Kasvillisuus: Koko Alassalmen alue on kauttaaltaan nuorta mäntyvaltaista kangasta, jossa sekapuuna esiintyy vähäisessä määrin koivua ja kuusta (ks. kuvat 17ab-18ab). Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puuston latvuskerros on yksikerroksista ja puusto tasaikäistä. Maantien itäpuolella kulkee sähkölinja ja suunnittelualueen itäosassa on hakkuualue Rantaa reunustaa kapea suojavyöhyke (ks. kuva 19). Kenttäkerroksen valtalaji on kaikkialla mustikka ja muut kenttäkerroksen lajit ovat variksenmarja, puolukka. Lisäksi yksittäisinä tai muutaman kasvin ryhmissä esiintyy metsäkortetta, juolukkaa (juotit), kangasmaitikkaa, vanamoa ja metsätähteä. Vaccinum myrtillus, mustikka 4

17 17 Calluna vulgaris, kanerva 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 2 Melampyrum pratense metsämaitikka 2 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Kuvat 17ab. Vasemmalla alueelle tyypillistä nuorehkoa mäntyvaltaista talousmetsää. Oikealla suojuottia sähkölinjasta itään. Kuvat 18ab. Kuvissa rantaa suunnittelualueen itäosasta hakkuualueen länsipuolelta. Linnusto ja eläimistö: Inventointiajankohtana alueen linnusto oli vesilinnuston osalta hyvin niukka; ainoastaan yksinäinen telkkäkoiras uiskenteli sähkölinjan tuntumassa. Ranta-alueella teerinaaras lehahti lentoon olemassa olevien mökkien länsipuolelta. Vähäinen pesimälajisto koostuu valtaosin tavallisista havumetsien lajeista ja metsien yleislinnuista: keltavästäräkki (1 reviiri), järripeippo, urpiainen, harmaasieppo (1 reviiri), peippo (1 reviiri) ja sepelkyyhky. Hydrologia, geomorfologia ja maisema: Alassalmen kaavoitettava alue on topografialtaan tasaista tasankomaata. Relatiiviset korkeuserot jäävät alle 5 m. Aivan suunnittelualueen etelärajalla relatiiviset korkeuserot yltävät noin 10. Suunnittelualueen maaperä on pääosin moreenia. Se ei ole erityisen kivistä tai hienojakoista. Erityisiä moreenimuodostumia ei esiinny. Tonttitien lähellä on pohjamoreenin paksunnos, joka voitaneen tulkita pieneksi ablaatiomoreenipaksunnoksi. Suunnittelualueen keskiosassa on kaksi vähäisiä suojuottia, jossa muuta ympäristöä paksumpi orgaanisen aineksen (turve) ilmenee isojen varpujen runsastumisena. lajittuneen aineksen eroosiotai akkumulaatio muotoja ei alueella esiinny. Ranta on kivinen ja verraten karu. Alueen maisemakuva on laajasti tavanomaista luonnonmaisemaa, jossa ihmistoiminnan vaikutus näkyy mm sähkölinjassa, maantiestä sekä etenkin suunnittelualueesta länteen ja pohjoiseen tiiviinä

18 18 asutuksena. Rantaviiva on suunnittelualueella tasainen, vailla erityisiä lahdelmia tai niemekkeitä tai muita kiinto - tai solmukohtia. Kuva 19. Osa-alueen itäosan avohakkuualuetta. Rannassa on kapea suojavyöhyke. Arvio: Luontoselvityksen perusteella rantarakentamiselle ei Alassalmen alueelle ole luonnonympäristöllisiä tai maisemallisia esteitä. Luonnonympäristö on kauttaaltaan ihmistoiminnan muovaamaa (sähkölinja, metsänkäsittely, tonttitie, maantie). Yhteenveto (2016) Alassalmen luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia luontoarvoja, jotka erityisesti tulisi ottaa huomioon alueen täydennysrakentamista suunniteltaessa. Sauvossa, täydennetty, Jari Hietaranta Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky Vitikkalantie 4, SAUVO jari.hietaranta@pp.inet.fi

19 19

20 20

21 21