Koti-kouluopas ryhmänohjaajalle - Dialogisuus vuorovaikutustaitona

Koti-kouluopas ryhmänohjaajalle - Dialogisuus vuorovaikutustaitona 14.7.2013

2 (12) SISÄLLYS 1 Hyvä Ryhmänohjaaja!....3 2 Kodin ja oppilaitoksen välinen yhteistyö on tavoitteellista ihmissuhdetoimintaasi... 3 3 Sinulla on valtaa ole siitä tietoinen ja käytä sitä harkiten... 3 4 Vuorovaikutuksen asiantuntijuus besserwisseryydestä vuorovaikutuksen ytimeen... 4 5 Dialogisuus vuorovaikutustaitona näe ja kuule ihmistä isolla iillä... 6 5.1 Sosiodynaaminen ihmiskäsitys... 6 5.2 Kuuntelu... 8 5.3 Vuorovaikutusta edistävät kielelliset välineet... 9 5.4 Ihmissuhde... 12 6 Opiskelijan subjektiviteetti ja toimijuus keskiössä varo astumasta yli!... 12 7 Lisää tietoa ota ja hyödynnä!... 12

3 (12) 1 Hyvä Ryhmänohjaaja! Tämä koti-kouluopas on rakennettu ryhmänohjaajan välineeksi huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Oppaan tarkoituksena on kutsua sinua tarkastelemaan vuorovaikutusosaamistasi - omia vahvuuksiasi ja kehittymistavoitteitasi. Opas on kokoelma dialogisuudesta ryhmänohjaajan tehtävässä. Toivottavasti tunnistat tämän oppaan sisällössä omaa jo olemassa olevaa osaamistasi sekä löydät uusia oivalluksia, jotka helpottavat tärkeää tehtävääsi kodin ja koulun välisen yhteistyön rakentajana, kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Toivotan sinulle antoisaa matkaa dialogisuuteen! 2 Kodin ja oppilaitoksen välinen yhteistyö on tavoitteellista ihmissuhdetoimintaasi Tavoitteellinen työ edellyttää toimijoilta yhteistä käsitystä yhteisiä merkityksiä toiminnan päämääristä ja tavoista (Puutio 2002). Toimivan kodin ja koulun välisen yhteistyön on todettu tuottavan useanlaisia positiivisia vaikutuksia nuoren opiskeluun kuten opiskelumenestykseen sekä koulutukseen myönteisesti asennoitumiseen. Yhteistyö myös mahdollistaa ongelmien ennaltaehkäisyä sekä niiden varhaisen tunnistamisen ja tuen. Onnistunut yhteistyö on parhaimmillaan huoltajien ja oppilaitoksen toimijoiden välistä kasvatuskumppanuutta, jonka yhteisenä päämääränä on nuoren tukeminen opinnoissa. Opiskelijan lähiohjaajana toimintatapasi ovat avainasemassa luotaessa toimivaa yhteistyötä huoltajien kanssa. Huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä keskeisin osaamisalueesi ovat ihmissuhdetaitosi, jotka voidaan kiteyttää keskinäisen arvostamisen, luottamuksen ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen taidoiksi. Näissä kaikissa keskeisen merkityksen saavat vuorovaikutustaitosi: kykysi vuorovaikutusta apuna käyttäen luotsata yhteistyötä siten, että se tuottaa sitä hedelmää, jota sen on tarkoituskin tuottaa tukea nuorelle. 3 Sinulla on valtaa ole siitä tietoinen ja käytä sitä harkiten Asiantuntijakeskeisyys sisältää vallan määritellä tilannette, luokitella ongelmia sekä päättää työtavoista ja toimenpiteistä. ( ) Tulee suhtautua kriittisesti pelkistetyn totuuden tarjoamiseen ja suhtautua varovasti liian tyhjentäviin selityksiin asiakkaan ongelmista (Mönkkönen 2007). Koulutusjärjestelmän edustajana kannat mukanasi valtaa. Asiantuntijaroolissasi asetut helposti valta-asetelmassa korkeammalle kuin huoltaja, mikä voi tuoda suhteeseenne sitä hait-

4 (12) taavia jännitteitä. Toisaalta, huoltaja oman nuorensa persoonallisuuden ja elämäntilanteen asiantuntijana omaa myös valtaa. Olette siis molemmat tahoillanne jonkin asian tuntijoita ja tuotte siten jokaiseen kohtaamiseenne mukananne omat käsityksenne, näkemyksenne ja kokemuksemme tietonne tilanteesta ja tavoitteista. Oma valta-asema on tärkeää tiedostaa, jotta sitä ei tule käyttäneeksi vahingossa väärin esimerkiksi jyräten huoltajan osallisuutta. Silmien sulkeminen omasta vallastaan voi olla hyvin haitallista yhteistyön rakentamisessa. Mikäli omaa rooliaan ja siihen kytkeytyviä valtaelementtejä ei tiedosta, voi niitä tulla huomaamattaan käyttäneeksi tasavertaisuutta ja siten myös toista ihmistä ja koko yhteistyön sujuvuutta loukkaavasti. Oman toiminnan reflektointi ja huoltajan subjektiviteetin kunnioittaminen ovat lähtökohtana yhteistyön rakentamisessa. Objektiivisuus ja tietäminen ovat muutoksen, kasvun ja kehityksen pahimpia esteitä. Kun taas tila subjektiivisuudelle ja vaihtoehtoiset ymmärrykset mahdollistavat muutoksen, oppimisen ja kehityksen (Holm 2006). Viisaat ihmiset ovat hereillä: he eivät hyljeksi uusia ideoita ja juutu vanhoihin ajattelutapoihin, jotka uusissa konteksteissa eivät enää toimi (Peavy 2006). R. Vance Peavy (2006) on tarkastellut viisauteen perustuvia vuorovaikutuksen elementtejä, joista on löydettävissä paljon reflektiivisiä, omasta toiminnasta tietoiseksi tulemisen merkityksiä. Hän sanoo viisauteen kuuluvan seuraavanlaisten asioiden sisäistämistä: - totuuden etsiminen, ihmisten ja asioiden annetaan puhua meille omasta puolestaan, omasta ominaislaadustaan käsin, - virheellisten oletusten tunnistaminen ja ennakkoluuloisten ja syrjivien ideoiden vastustaminen, - harkitseva ja tuloksellinen toimintatapa, - kokonaisuutta korostavasta näkökulmasta toimiminen, - sen oivaltaminen, milloin tulee toimia ja milloin pidättäytyä toimimasta, - reflektiivinen ja kriittistä ajattelua suosiva asennoituminen sekä - avoimuus elämänkokemukselle ensisijaisena todellisuutena. 4 Vuorovaikutuksen asiantuntijuus besserwisseryydestä vuorovaikutuksen ytimeen Onnistunut yhteistyö ei perustu siihen, että tiedät asioiden laidan ja tiedotat yksisuuntaisesti tuon tietosi huoltajalle. Itse asiassa juuri tuolla tavalla voidaan tehokkaasti estää yhteistyön onnistuminen viestimällä huoltajalle hänen itsensä sekä hänen nuorensa olevan pelkästään toimenpiteidesi kohteita vailla subjektiutta vaikeutat tasavertaisen ja yhteisiin tavoitteisiin pyrkivän ihmissuhteen syntymistä. Sen sijaan vuorovaikutustaitojasi reflektoivana ja niiden

5 (12) kehittämiseen sitoutuvana ryhmänohjaajana ymmärrät yhteistyön perustuvan tiedon siirtoa syvempiin vuorovaikutustaitoihisi. Kaarina Mönkkönen (2007) on osuvasti jaotellut vuorovaikutuksen tarkastelun kolmeen osaalueeseen seuraavan taulukon mukaisesti. Osaamisen ulottuvuudet (Mönkkönen 2007) Substanssiosaaminen Prosessiosaaminen Vuorovaikutusosaaminen Hallitsee keskeisen tietotaidon, jota ammatin harjoittamisessa tarvitaan. Osaa laajentaa omaa tietämystään toisten ammattilaisten tietämyksen avulla. Kykenee jalostamaan ja soveltamaan tietoaan. Kykenee luotsaamaan prosessia mielekkäällä tavalla. Hallitsee asiakastyön koko prosessin keskittyen yhteen vaiheeseen kerrallaan ja arvioimaan muutoksen etenemistä. Osaa tehdä omaa työtään läpinäkyväksi asettamalla tavoitteita ja arvioimaan sitä. Edistää omalta osaltaan sekä oman työnsä että työyhteisönsä kehittämisprosessia. Onnistuu rakentamaan prosessimaisesti yhteistä ymmärrystä asiakkaan, tämän läheisten ja toisten asiantuntijoiden kanssa. Kohtaa toisen ihmisen kunnioittavasti hänen elämäntilanteestaan ja taustoistaan riippumatta. Kykenee soveltamaan asiakastyön eettisiä periaatteita omaan toimintaansa. Tunnistaa hyviä vuorovaikutuksen elementtejä ja arvioi toimintaa niiden mukaisesti. Substanssiosaaminen on keskeisen tietotaidon hallitsemista. Prosessiosaaminen puolestaan on sellaista toimintaa, jolla kyetään ohjaamaan prosessia tilanteen edistämiseksi. Vuorovaikutusosaaminen on sitä osaamista, jonka avulla onnistutaan rakentamaan yhteistä ymmärrystä asiasta. Näitä osaamisen alueita tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että kolmijaottelun tarkoituksena ei ole osoittaa jonkin osa-alueen paremmuutta suhteessa toiseen, vaan näitä osaamisen alueita tulee tarkastella toisiaan tukevina elementteinä, jotka yhdessä muodostavat yhteistyötaitojen kokonaisuuden: Sekä substanssiosaamista, prosessiosaamista että vuorovaikutusosaamista tarvitaan onnistuneessa yhteistyössä. Omaa osaamistaan reflektoidessa on helppoa tukea hyvää käsitystä itsestä vuorovaikuttajana, mikäli omaa osaamistaan tarkastelee vain substanssiosaamisen kehyksessä. Sen sijaan siirryttäessä tarkastelemaan kahta muuta vuorovaikutusosaamisen osa-aluetta - prosessiosaamista ja vuorovaikutusosaamista - oman toiminnan reflektoinnin merkitys kasvaa. Täl-

6 (12) löin osaamiseen ei riitäkään enää se, että tietää asioiden laidan. Tehdessäsi huoltajien kanssa yhteistyötä syvin vuorovaikutusosaamisesi tulee esille kyvyssäsi luotsata keskustelua siten, että yhdessä huoltajan kanssa rakennatte yhteistä käsitystä tilanteesta, tavoitteista ja ratkaisuista kohti yhteisiä tavoitteitanne. Toisin kuin pelkästään substanssiosaamiseen tukeutuva vuorovaikuttaja, joka tiukasti nojaa hallussaan olevaan tietoonsa ja siten ollen tavoittelee jotain ennalta päättämäänsä sekä määrittelee itsevaltaisesti asioita ja merkityksiä, dialogisuutta tavoitteleva vuorovaikuttaja astuu vuorovaikutustilanteeseen avoimena toisen henkilön vaikutuksille. Tällöin keskustelun päämääränä on dialogisuus, jossa vältetään vallankäyttöä toisen ihmisen manipuloimiseksi ja haetaan yhteisymmärrystä suunnittelemalla ja jakamalla yhdessä muodostettuja näkemyksiä ja ajatuksia (Pekkari 2008). Dialogissa osapuolet jakavat keskustelun tilan vastavuoroisesti ja vuorovaikutus etenee molempien ehdoilla. Ennen kaikkea taitava vuorovaikuttaja rohkenee ja kykenee avoimin mielin ja joustavasti toimimaan vaihtelevien tilanteiden mukaisesti. Reflektiivinen työote on kykyä muuttaa aiempia suunnitelmia sen hetkistä sosiaalista todellisuutta vastaavaksi (Puutio 2002). 5 Dialogisuus vuorovaikutustaitona - näe ja kuule ihmistä isolla iillä 5.1 Sosiodynaaminen ihmiskäsitys Ohjaajan on hyvä tunnistaa oma maailmankuvansa ja siitä heijastuvat ihmis- ja tiedonkäsityksensä (Pekkari 2008). Ihmisellä on oma todellisuutensa kokemuksineen ja elämyksineen (Pekkari 2008). Ihminen on oman elämänsä tapahtumiin aktiivisesti vaikuttava toimija (Mönkkönen 2007). Sosiodynaamisesta näkökulmasta ihmistä tarkasteltaessa ihminen määrittyy subjektiksi ja toimijaksi. Subjektiudella tarkoitetaan yksilön käsitystä itsestään ihmisenä, joka kykenee tekemään päätöksiä tai valintoja sekä vaikuttamaan oman elämänsä muotoutumiseen omalla toiminnallaan (Mönkkönen 2007). Huoltajien kanssa yhteistyötä rakennettaessa ja ylläpidettäessä on tärkeää muistaa, että huoltajan subjektiviteettia kunnioittamalla luot dialogisuutta tukevaa suhdetoimintaa. Subjektiuden lisäksi keskeisenä ihmisen luonnehdintana sosiodynaamisessa ihmiskäsityksessä on toimijuus. Ihminen on toimija, joka aktiivisesti rakentaa kokemustensa ohjaamana merkityksiä ja asioiden välisiä merkityssuhteita. Tämän rakennusprosessin nähdään tapahtuvan yksilöä ympäröivässä sosiaalisessa kontekstissa, yksilön sosiaalisissa suhteissa. Huoltaji-

7 (12) en kanssa yhteistyötä tehdessänne tuotte kohtaamiseenne molemmat mukananne omat ajatuksenne, käsityksenne ja tulkintanne asioista. Vuorovaikutuksen asiantuntijana tehtävänäsi on toimia siten, että huoltajan ääni ja kertomus pääsevät osaksi yhteistä tarinaanne ja toimintaanne, jolloin huoltaja saa kokea todella olevansa subjekti ja toimija yhteistyössänne. Todellisuus ei olekaan vain annettua ja oman vaikutuksen ulottumattomissa olevaa, vaan sitä luodaan koko ajan yhteisesti. ( ) Tapa, jolla asioista puhutaan, tuottaa todellisuutta, jonka pohjalta ihmiset toimivat. (Puutio 2002.) Huoltajan subjektiuden ja toimijuuden kunnioittaminen perustuu omaan sisäistämääsi ihmiskäsitykseesi, siihen minkälaisena näet huoltajan subjektiuden ja toimijuuden osana hänen kanssaan tekemääsi yhteistyötä. Voit kokeilla seuraavanlaisia toimintatapoja ollessasi yhteydessä huoltajaan: - Kuuntele huoltajaa hänen omasta näkökulmastaan. - Kuuntele huoltajaa ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus. - Ole kärsivällinen ja tilannetta kunnioittava. - Aloita sieltä, missä huoltaja tiedoissaan, kokemuksessaan tai näkemyksissään on - älä sieltä, missä odotat, oletat tai haluat hänen olevan. - Astu tilanteeseen tietämättömyyden tilassa - anna huoltajan opettaa itseäsi. - Hillitse tarpeesi pönkittää omaa arvoasi. Sekä auttaja että avunhakija ovat aktiivisia tietäjiä ja kumpikin tietää parhaiten, mutta eri asioita. Ohjaaja on asiantuntija taitavassa ihmisten välisessä viestinnässä ja siinä, miten luodaan oppimisen kannalta ihanteelliset olosuhteet. Avunhakija on asiantuntija oman elämänkokemuksensa suhteen. (Peavy 2006.) Yhteistyötä tehdessäsi pääset helpommalla, jos muistat kiinnittää huomiota yhteistyön alkuvaiheessa sen muodostumiseen. Huoltajien kanssa luottamuksellisen ja tasavertaisen suhteen luominen heti opiskelijan opintojen alussa (ja esimerkiksi jokaisen puhelinkeskustelunne alussa) luo pohjan jatkolle. Usein yhteistyössä epäonnistutaan juuri siksi, että ei ymmärretä, miten tärkeää on luoda yhteistyölle osallistava perusta ennen kuin siirrytään etsimään ratkaisuja ongelmiin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa otat yhteyttä huoltajaan opiskelijaan kohdistuvan huolenaiheesi vuoksi, on ennen varsinaista ongelmanratkaisua saatava aikaan sellainen keskustelu, joka on sekä huoltajan että sinun kannaltasi mielekäs. Sen jälkeen on mahdollista saada aikaan dialogia ja löytää yhteistä maaperää. Yhteistyösuhteen perustaan satsaaminen maksaa itsensä hyvin nopeasti takaisin.

8 (12) 5.2 Kuuntelu Kuuleva korvasi tavoittaa kyllä kaiken (Derrida 1985). Todella inhoan itsessäni sitä, kun en kykene kuulemaan mitä toinen sanoo, koska olen etukäteen niin varma siitä, mitä hän sanoo, etten kuule häntä. Vasta jälkikäteen huomaan, että kuulin vain sen, mitä etukäteen päätin hänen sanovan. En ole todella kuunnellut. Tai vielä pahempi: joskus en kuule mitä toinen sanoo, koska se on liian uhkaavaa ja voisi jopa saada minut muuttamaan mielipiteitäni tai käyttäytymistäni. Ja vielä pahempaa on, kun joskus huomaan yrittäväni vääristää hänen viestiään, ikään kuin hän olisi sanonut mitä minä haluan hänen sanovan, ja kuulen vain sen. (Rogers 1969) Kuuntelulla dialogisuudessa tarkoitetaan toisen ihmisen kuulemista siten, että hänen kokemuksensa ja näkemyksensä on mahdollista tavoittaa. Kuuntelu on yksi tärkeimmistä ryhmänohjaajan vuorovaikutustaidoista myös huoltajan kanssa tehtävässä yhteistyössä. Opettajan roolissa oma ääni jää helposti päälle, ja se tulisi osata maltillisesti vaimentaa tehdessäsi ryhmänohjaajan tehtäviäsi. Kuuntelukykyäsi voit tarkastella seuraavilla kysymyksillä: - Asennoidunko kunnioittavasti huoltajaan? - Onko mielentilani vastaanottavainen? - Keskitynkö tilanteeseen? - Olenko riittävän kärsivällinen? Kuuntelukyky muodostuu siis pääasiassa asenteistasi sekä mielentilastasi tuolla hetkellä. Lisäksi kuuntelua voi edistää monipuolisilla kielellisillä keinoilla, jotka ovat seuraavanlaisia: - Tietoinen vuorottelu keskustelussa, siten että molemminpuoliselle kuulemiselle on riittävästi tilaa. - Kuullun kertaaminen ja ilmaiseminen, minkä avulla voit sekä varmistaa kuulleesi sen, mitä toinen ihminen haluaa sanoa että osoittaa arvostusta hänen kertomalleen. ( Sanoit, että, ymmärsinkö oikein? ) - Asioiden selventämiseen pyrkivät kysymykset, jotka kutsuvat toista osanottajaa kertomaan asiasta lisää. ( Mitä tarkoitat sillä, kun sanoit, että ) - Merkityksiä tuottavat kysymykset, jotka saavat toisen osanottajan pohtimaan asioiden sisältämiä merkityksiä. ( Mitä se merkitsee?, Millä tavalla Villen tämän hetken motivaatio mielestäsi eroaa hänen aikaisemmasta toimintatavastaan? ) - Itsehavainnointi ja omien sisäisten reaktioiden kontrolli, minkä hallinnalla kykenet säilyttämään riittävän etäisyyden itsen ja toisen välillä ja niin ollen kykenet myös olemaan provosoitumatta toisen ihmisen tunneilmaisuista. Auttaminen on sitä, että on toistaiseksi siedettävä sitä, ettei tiedä ja että alkuun ei ymmärrä sitä, mitä toinen ymmärtää. Ohjaajan pitäisi käyttää noin kolmekymmentä prosenttia ajasta puhumiseen ja loput kuuntelemiseen. (Peavy 2006.)

9 (12) 5.3 Vuorovaikutusta edistävät kielelliset välineet Kieli ja viestintä ovat ohjaajan tärkeimpiä työvälineitä. Viestintä rakentaa ohjausprosessin. (Onnismaa 2011.) Dialogisuutta on herkullista havainnollistaa kielipelinä, jossa pelin etenemiseen vaikuttavat sekä pelaajat, siirrot että välineet, ja jossa tavoitteena on yhteistoiminnan avulla tuottaa tuloksia. Pelin välineinä ja siirtojen aikaansaajina toimivat sanat ja muut kielelliset välineet. Viestintää tulee siis tarkastella työvälineenäsi, jolla on merkittävä rooli ollessasi huoltajien kanssa yhteistyössä. Jokaisesta välineestä tai siirrosta on tärkeää kysyä: Mitä tällä siirrolla/välineellä saadaan aikaan? (Peavy 2006). Kielipelistä puhuttaessa on hyvä kuitenkin muistaa, että dialogisuus ei ole vain teknisesti suoritettavissa oleva keino, eikä se myöskään ole keino, jolla pyrittäisiin saamaan toinen ihminen taipumaan pelin voittajan tahtoon. Tässä täytyy olla tarkkana: sanalla peli ei siis viitata siihen, että tavoitteena olisi toisen osanottajan manipulointi tai voittaminen. Sen sijaan sanalla peli tulee tulkita viitattavan osaamiseesi luotsata keskustelua sillä tavalla, että siinä luodaan molemmille osanottajille (ja molempien osanottajien avulla) uusia käsityksiä, näkemyksiä ja tavoitteita. Juuri tässä toiminnassa nousee keskeiseksi ryhmänohjaajan tehtäväsi ihmissuhteen osallisena sekä vuorovaikutuksen asiantuntijana ja osaajana, dialogin rakentajana ja toteuttajana. Vuorovaikutuksen asiantuntijuudessa sen teknisiä välineitä tarkasteltaessa ja niitä käytettäessä on syytä muistaa, että kiitettävästikään käytetyt tekniset välineet eivät ole toimivia, jollei niiden käyttäminen ole tarkoituksenmukaista. Erilaisia teknisiä temppuja tehdessä kaiken A ja O on joustavuus toimia erilaisten tilanteiden mukaisesti, ikään kuin antautua virran vietäväksi ja siten kussakin tilanteessa rakentaa vuorovaikutus juuri siihen tilanteeseen sopivaksi ja hedelmälliseksi. Dialogisuudessa ei siis ole käytettävissä jokaiseen tilanteeseen ja kohtaamiseen aukottomasti sopivia teknisiä menetelmiä ja koska niin ei pidä ollakaan, jokaisen kohtaamisen tulee syntyä tilanteessa, eikä ennalta ulkoa opeteltuina teknis-kielellisinä suoritteina. Vuorovaikutusosaaminen sisältää siten vuorovaikutuksellista joustavuutta: kykyä antautua tilanteeseen ja sen sisältämään ja siinä syntyvään vuorovaikutukseen. Tämän vuoksi vuorovaikutusta edistäviä kielellisiä välineitä on aina hyvä tarkastella nimenomaan joustavasti käytettävissä olevina keinoina. Vuorovaikutusta edistävien kielellisten välineiden käytön tavoitteena on seuraavanlaisia toimintoja: - yhteistyösuhteen rakentaminen, - ideoiden ja käsitysten vaihtaminen, - yhteisten tavoitteiden selkiinnyttäminen sekä - muutoksen luominen. Tavoitteisiin pääsemistä voidaan edistää seuraavanlaisilla kielellisillä välineillä:

10 (12) Vuorovaikutusta edistäviä kysymystyyppejä: Avoimet vs. suljetut kysymykset Suljettuun kysymykseen voi vastata vain kyllä tai ei. Onko tämä mielestäsi Villeä kiinnostava koulutus? Avoimella kysymyksellä saat monipuolisempaa informaatiota. Miltä sinusta tämä koulutus Villen näkökulmasta vaikuttaa? Mitä ajattelet tästä asiasta? Suosi avoimia kysymyksiä! Suljetut kysymykset voivat kuitenkin toimia tilanteissa, joissa toinen osanottaja ei osaa vastata avoimeen kysymykseen. Tarkentavat ja konkretisoivat kysymykset Tarkentavien kysymysten avulla tarkennetaan ja konkretisoidaan toisen osallisen kertomaa, jolloin oman tulkinnan virhemahdollisuus pienenee saavutettaessa toisen osanottajan kokemus tarkempana, hänen kokemanaan. Tarkentavien kysymysten avulla voit tarkentaa ja konkretisoida mitä huoltajan esille tuoma asia käytännössä tarkoittaa - ei tarvitse luulotella, tehdä tulkintoja, tietää huoltajan puolesta -> Auttavat sinua pääsemään toisen ihmisen maailmaan. Mitä tuolla tarkoitat? Miten asian voisi sanoa toisin? Miten se toimii? Miten vs. miksi -kysymykset Miksi-kysymykset: etsivät selityksiä syyllistävät helposti, kuulustelun sävy Miten-kysymykset keskittyvät asioiden sisältämiin merkityksiin sekä siten ollen konkretisoivat asioita Mikä näissä opintoihin liittyvissä asioissa on mielestäsi Liisalle tärkeää? Miten arvelet Liisan päätyneen siihen ratkaisuun, että hän jätti menemättä työssäoppimispaikkaansa? Näkökulmia laajentavat kysymykset Näkökulmia laajentavat kysymykset tuovat näkyviksi asiaa kehystäviä, siihen kytkeytyviä asioita ja merkityksiä. Näkökulmia laajentavilla kysymyksillä saat esiin huoltajan tai opiskelijan vahvuuksia ja autat huoltajaa huomaamaan niitä. Millä keinoilla uskot Villen selvinneet/selviävän tästä tilanteesta? Mitä kaikkea Ville on jo tehnyt asialle? Epäonnistumisen huomaaminen on tavallisempaa kiinnitä siksi huomiota sellaiseen onnistuneeseen toimintaa, jonka sinä ryhmänohjaajana huomaat. Olet kertonut, ettei Ville kykene noudattamaan aikatauluja, mutta hän on tehnyt tähän koulutukseen liittyvät tehtävät aina ajoissa.

11 (12) Uskomuksia ja olettamuksia kyseenalaistavat kysymykset Uskomuksia ja olettamuksia kyseenalaistavat kysymykset tuovat tarkastelun kohteeksi sellaisia uskomuksia, jotka ovat esteenä ratkaisujen löytämiselle ja jolloin niiden kyseenalaistaminen ja uusien mahdollisuuksien löytäminen mahdollistuu. Tavoitteena on saada tarkastelun kohteeksi piilossa olevia, huoltajan itsestään selvinä pitämiä uskomuksia, jotka häiritsevät ratkaisujen löytämistä tai hankaloittavat elämää. Esimerkkejä uskomuksista, joita on hyvä purkaa pois häiritsemästä ratkaisujen löytämistä: Ei Liisa jaksa nousta sängystä maanantaisin. Ei Liisa opi mitään eikä osaa tehdä kirjallisia tehtäviä. Autoasentajan työhän on miesten työ, siksi Liisan on hankalaa oppia joitakin asioita. Asteikkokysymykset Asteikkokysymysten avulla voidaan pukea sanoiksi asian sisältämän merkityksen voimakkuus kokijalle. Asteikkokysymykset ovat toimivia, kun halutaan selkeyttää ja konkretisoida tilannetta ja tavoitteita. Kuinka varma uskot Villen tällä hetkellä olevan opiskelualansa valinnasta asteikolla 4-10? Miten paljon luotat siihen, että Ville saa opintojakson tehdyksi asteikolla 1-10? Mitä pitäisi tapahtua, jotta tuo numero nousisi yhdellä numerolla? Ihmekysymykset Ihmekysymykset kutsuvat huoltajaa kuvailemaan tulevaisuuden ihannetilaa sekä rakentamaan toimintasuunnitelmaa sitä kohti. Näkökulmana on ihme on tapahtunut. Kuvitellaan tulevaisuuden tilanne, jossa opiskelija on saavuttanut tavoitteensa ja sen jälkeen pohditaan reitti siihen. Esim. opintojakso / työssäoppiminen / tutkinto valmis. Miten Liisa saavutti tavoitteen? Mitä on täytynyt tapahtua? Lukuisat ja erilaiset vuorovaikutusta edistävät kielelliset välineet muodostavat keskeisen työkalupakkisi, johon vuorovaikutustaitojesi kehittämiseen sitoutuneena keräät jatkuvasti uusia käyttökelpoisia ja hyvin toimivia välineitä. Noita jo olemassa olevia välineitä on hyvä silloin tällöin hieman raikastaa ja trimmata. Matkan varrella pakkiin tulee kerättyä uusia toimivia välineitä, jolloin oma osaamisesi laajenee ja syvenee. Käytännön työssä taitava vuorovaikuttaja osaa joustavasti soveltaa työkalupakkinsa välineitä erilaisissa kirjavissa kohtaamisissaan. Sanat ovat elämän rakentamisen ja käsikirjoittamisen välineitä. Ei ole samantekevää, millaisesta sanastosta valitset välineesi (Peavy 2006).

12 (12) 5.4 Ihmissuhde Jotta dialogi ei määrittyisi pelkästään vuorovaikutuksen välineeksi, tulee sen tarkastelussa muistaa, että dialogi sisältää aina myös osanottajien välisen suhteen. Dialogisuus on ennen kaikkea suhdetoimintaa. Jotta osanottajat pääsevät vuorovaikutuksellisen avoimuuden alueelle, yhteisen rakennusprosessin toimijoiksi, täytyy heidän voida luottaa toisiinsa sekä kokea keskinäistä tasavertaisuutta. Vuorovaikutuksen tasavertaisuuden aste vaikuttaa suhteen ilmapiirin muodostumiseen. Onnistuessasi rakentamaan tasavertaisen ja luottamuksellisen yhteistyösuhteen opiskelijaan ja hänen huoltajiin, luot pohjan dialogisuudelle. 6 Opiskelijan subjektiviteetti ja toimijuus keskiössä varo astumasta yli! Tässä oppaassa on käsitelty yhteistyötäsi huoltajien kanssa. On kuitenkin tärkeää palauttaa mieleen, että ensisijaisena yhteistyökumppaninasi opiskelijan asioissa on opiskelija itse. Opiskelijan subjektiutta ja toimijuutta kunnioittamalla osallistat opiskelijaa itseään ottamaan vastuuta opinnoistaan ja ylipäätänsä elämästään. Osoittamalla positiivista kiinnostusta opiskelijan elämään ja opintoihin voit houkutella häntä itseään oivaltamaan hänen omat (hänen sisältään kumpuavat) tavoitteensa ja löytämään ratkaisuja ja reittejä noihin tavoitteisiin. Osoittamalla opiskelijalle arvostusta ja kunnioitusta hänen oman elämänsä asiantuntijana, subjektina ja toimijana tuet oma-aloitteisen ja kykenevän ihmisen kasvua! Huoltajien kanssa toimiessasi älä siis koskaan astu opiskelijan yli, vaan ota opiskelija ensisijaiseksi yhteistyökumppaniksesi. 7 Lisää tietoa ota ja hyödynnä! Holm P. 2006. Dialogisuus työnohjaajan työskentelyssä. Artikkeli. http://nexustacitix.internetix.fi/fi/materiaalit/dokumentit/02_artikkelit/12_dialogineohjaus. Mönkkönen K. 2007. Vuorovaikutus. Dialoginen asiakastyö. Helsinki: Edita Oy. Onnismaa J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus. Peavy R.V. 2006. Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Helsinki: Psykologien kustannus Oy. Pekkari M. 2008. Tavoitteellinen ohjauskeskustelu. Helsinki: Tammi Puutio R. 2002. Merkitysmysteeri organisaatiot ja kehittämisen kieli. Jyväskylä: ODECO.