Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa

S12 Pääteiden parantamisratkaisut Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa Suunnitteluperiaatteet ja keskeiset kokemukset Sisäisiä julkaisuja 33/2005

Julkaisun nimi 1 S12 Pääteiden parantamisratkaisut Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa Suunnitteluperiaatteet ja keskeiset kokemukset Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 33/2005 Tiehallinto Helsinki 2005

2 Julkaisun nimi Kansikuva ja liitteen valokuvat: Pauli Velhonoja ISSN 1457-991-X TIEH 4000470 Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut) ISSN 1458-1561 TIEH 4000470-v Edita Prima Oy Helsinki 2005 Julkaisua myy/saatavana: asiakaspalvelu.prima@edita.fi Faksi 020 450 2470 Puhelin 020 450 011 TIEHALLINTO Liikennetekniikka Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 22 11

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa - Suunnitteluperiaatteet ja keskeiset kokemukset. Helsinki 2005. Tiehallinto, Asiantuntijapalvelut. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 33/2005. 31 s. + liitt. 8 s. ISSN 1457-991X, TIEH 4000470. Asiasanat: Ajokaistat, kaiteet, kunnossapito, liikenneturvallisuus, nopeus, ohituskaistat Aiheluokka: 22, 31, 82 TIIVISTELMÄ Ruotsin tielaitoksen vaijerikeskikaiteellisista ohituskaistateistä (2+1) saadut keskeiset kokemukset ovat: Keskimääräinen parantamiskustannus muutettaessa 13 m leveä kaksikaistainen tie vaijerikeskikaiteelliseksi ohituskaistatieksi on suunnilleen 220 000 /km (2000 SEK/m) Liikenteen palvelutaso ohituskaistateillä on parempi kuin oletettiin ja kaksikaistaiseen tiehen nähden samantasoinen tai parempi aina liikennemäärään 1400 ajon./h/suunta asti. Kapasiteetti on 1500 1600 ajon./h/suunta. Tämä on noin 300 ajon./h pienempi kuin tavallisella 13 m tiellä. Odotetut hälytys- ja hinausajoneuvojen ongelmat sekä rikkoutuneista ajoneuvoista aiheutuneet ruuhkautumiset on hoidettu ilman sanottavia vaikeuksia. Ohituskaistatien turvallisuusvaikutukset ovat jopa paremmat kuin odotettiin. Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden onnettomuusaste on 0.0019 kuoll./10 6 ajonkm (0.0017 kuoll./10 6 apkm) perustuen 11 kuolintapaukseen. Kuolleisuusaste on samaa luokkaa kuin moottoriteillä ja noin 80 % pienempi kuin ennen-tilanteessa. Vähenemä vakavasti loukkaantuneet huomioiden on 55 %. Kohteissa, joissa nopeusrajoitus on 110 km/h liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden onnettomuusaste on 50 % suurempi kuin 90 km/h kohteissa. Nelikaistaisilla, kapeilla (2+2) ja äskettäin rakennetuilla muilla vaijerikeskikaiteellisilla nelikaistateillä liikenneturvallisuus ei ole toistaiseksi ollut sen parempi kuin keskikaiteellisilla ohituskaistateilläkään. Vaijerikeskikaiteisiin törmäämisiä tapahtuu odotusten mukaisesti usein ja kaiteet vaurioituvat törmäyksissä pitkällä matkalla. Vaurioiden korjaamisesta aiheutuu suurehkoja korjaustyön aikaisia liikenneturvallisuusongelmia. Pohjois-Ruotsin kokeilukohteissa kaidetörmäysten onnettomuusasteet ovat lumisimmista talviolosuhteista ja 110 km/h nopeusrajoituksesta johtuen muun Ruotsin kohteita merkittävästi korkeammat. Kunnossapito-ongelmat ovat pienempiä kuin oletettiin, päähuomion kohdistuessa kaidevaurioiden korjaamiseen ja tavanomaisiin kunnossapitotoimiin. Yhteiskuntataloudelliset käyttö- ja kunnossapitokustannukset, sisältäen mm. kaiteiden korjaus- ja uusimiskustannukset, ajoneuvojen korjauskustannukset sekä talvihoidon kustannukset, ovat kasvaneet tavalliseen 13 m tiehen verrattuna noin 11 000 /km/v (100 000 SEK/km/v). Tästä kustannuslisäyksestä noin 65 % on ajoneuvokorjaus- ja kaidekustannuksia. Tienpitäjän osuus kustannusten kokonaislisäyksestä on noin puolet eli 5500 /km/v. Kuljettajien mielipiteet ja yleinen mielipide ratkaisusta ovat hyvin positiiviset Koeteitä on avattu vuodesta 1998 lähtien yhteensä yli 1000 km. Tavoitteena on lisätä uusia osuuksia seuraavien kolmen vuoden aikana vuosittain 200-300 km. Kaikki Ruotsin perinteiset moottoriliikennetiet on muutettu keskikaiteellisiksi ohituskaistateiksi.

ESIPUHE Liikenneturvallisuuden parantamiseksi otettiin Ruotsissa käyttöön leveäpientareisten 13 m teiden vaihtoehtona 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa yhtä leveät tiemerkinnöin tehdyt ohituskaistatiet (2+1) ja 1990-luvun alussa leveäkaistaiset tiet. Moottoriteitä korvaava kapea nelikaistainen tie kehitettiin 1990-luvun puolivälissä. Leveiden 13 m teiden liikenneturvallisuuden edelleen parantamiseksi ryhdyttiin vuonna 1998 kokeilemaan ajosuunnat toisistaan rakenteellisesti erottavia vaijerikeskikaiteellisia ohituskaistateitä ja kapeita nelikaistateitä. Vaijerikeskikaiteellisten teiden toimivuutta seurataan laajoin tutkimuksin. Ruotsin tielaitos on tilannut seurannan VTI:ltä, Ruotsin tie- ja liikennetutkimuslaitokselta, joka julkaisee puolivuosittain raportin siihen mennessä saaduista tuloksista. Tähän julkaisuun on koottu vaijerikeskikaiteellisten teiden keskeiset suunnittelu- ja mitoitusperiaatteet, kunnossapidon kokemukset sekä VTI:n tekemän seurannan muut keskeiset havainnot. Raportin on koonnut Tiehallinnon asiantuntijapalvelujen tienpidon suunnittelupalvelut -yksikössä tieins. Jorma Saarelainen. Helsingissä kesäkuussa 2005 Tiehallinto Liikennetekniikka

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 7 Sisältö 1 TAUSTA, TAVOITTEET JA KOKEILUN LAAJUUS 9 2 NYKYINEN SUUNNITTELUKÄYTÄNTÖ 12 3 OHITUSKAISTATIEN SUUNNITTELUPERIAATTEET 14 4 NOPEUSHAVAINNOT 17 5 TURVALLISUUSVAIKUTUKSET 19 6 KESKIKAITEISIIN TÖRMÄÄMISET 25 7 KULJETTAJIEN MIELIPITEET 27 8 KUNNOSSAPITO JA KUSTANNUKSET 28 9 KIRJALLISUUS 30 10 LIITTEET 31

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 9 TAUSTA, TAVOITTEET JA KOKEILUN LAAJUUS 1 TAUSTA, TAVOITTEET JA KOKEILUN LAAJUUS Ruotsin valtiolliseen tieverkkoon, arviolta 10 000 km, kuului 1990-luvulla noin 3600 km 13 m leveitä teitä, joiden keskimääräinen vuotuinen vuorokausiliikennemäärä vaihteli välillä 4 000 20 000 ajon./d. Teillä on kaksi 3.75 m leveää ajokaistaa ja katkoreunaviivalla ajoradasta erotetut 2.75 m leveät päällystetyt pientareet. Moottoriteitä, liikennemäärältään 8 000 ajon./d tai enemmän, oli noin 1500 km. Nopeusrajoitukset olivat enimmäkseen 90 tai 110 km/h. 13 m:n teistä eritasoliittymin varustettuja, nopealle ajoneuvoliikenteelle tarkoitettuja moottoriliikenneteitä oli vain noin 300 km. Niillä ei sallita jalankulkua, pyöräilijöitä eikä hidasta ajoneuvoliikennettä. Ruotsissa kuoli 1990-luvulla 13 m teillä vuosittain lähes 100 henkilöä ja loukkaantui vakavasti noin 400 henkilöä. Kuolleiden osuus oli 25 % valtion teillä onnettomuuksissa vuosittain kuolleista ja loukkaantuneiden osuus 20 % vuosittain vakavasti loukkaantuneista. Kaikkien kaksikaistaisten teiden pääongelma olivat suistumis- ja kohtaamisonnettomuudet, joissa kuolleiden määrä oli yli 70 % kaikista liikenneonnettomuuksissa kuolleista. Tapahtumien kulku oli onnettomuuksissa usein sama. Kuljettaja menetti jostakin syystä ajoneuvon hallinnan ja törmäsi johonkin tien sivussa olleeseen esteeseen tai vastaan tulevaan ajoneuvoon. Tarve kehittää kustannustehokkaampia toimenpiteitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi kasvoi Ruotsin tielaitoksessa 1990-luvulla. Liikenneturvallisuuden kehittämiseen tähtäävinä vaihtoehtoisina 13 m poikkileikkauksina otettiin käyttöön 1990-luvulla leveäkaistaiset tiet ja tiemerkinnöin tehdyt ohituskaistatiet (2+1). Leveäkaistaisella tiellä on 5.5 m leveät ajokaistat ja kohokuvioidulla, täristävällä reunaviivalla erotetut 1.0 m leveät päällystetyt pientareet. Ohituskaistatiellä jatkuvien peruskaistojen välissä oleva ohituskaista osoitetaan vuorotellen toiselle ajosuunnalle 1.0-2.5 km välein. Leveät pientareet Leveät ajokaistat Ohituskaistatie (tiemerkinnöin) Kuva 1. Ruotsalaiset välipoikkileikkaukset (m). Poliittinen painostus korvata moottoritiet kustannuksiltaan halvemmalla ja ympäristöystävällisemmällä, mutta liikenneturvallisella ratkaisuilla lisääntyi. Uutena ratkaisuna otettiin käyttöön 1990-luvun puolivälissä kapea nelikaistainen tie (Alt 4F). Moottoritiepoikkileikkauksen päällystetyt pientareet kavennettiin 2.75 m:stä 0.5 m:iin, ajokaistaleveys 3.75 m:stä 3.5 m:iin ja keskikaistaleveys 4 m:stä 2.5 m:iin, jolloin poikkileikkausleveydeksi saatiin 18.5 m 26.5 m sijasta. Eritasoliittymissä ei myöskään ole erkanemis- ja kiihdytyskaistoja. Kuljettajien ajonopeuksiin vaikuttamiseksi ja alemman suunnittelustandardin havainnollistamiseksi, tietyyppiä ei alun perin ollut tarkoitus viitoittaa moottoritieksi.

10 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa TAUSTA, TAVOITTEET JA KOKEILUN LAAJUUS Ruotsin tielaitos käynnisti vuonna 1998 leveitä 13 m teitä koskevan kehittämisohjelman. Ohjelman tavoitteena oli lisätä oleellisesti perinteisiä menettelyjä pienemmin investointikustannuksin ja lisätiealuelunastuksin silloisten 13 m teiden ja moottoriliikenneteiden liikenneturvallisuutta. Näillä yhteispituudeltaan 3700 km teillä, joista 350 km moottoriliikenneteitä, tapahtui 25 % päätieverkon liikennesuoritteesta, vaikka niiden osuus koko päätieverkon pituudesta oli vain 14 %. Pääratkaisu oli 13 m leveä ohituskaistatie (2+1 -tie), jonka ajosuunnat erottaa toisistaan vaijerikaide. Toinen, kalliimpi ratkaisu oli muuttaa poikkileikkaus 15.75 m leveäksi, nelikaistaiseksi tieksi (2+2:cb) tarkoituksena nostaa nopeustasoa, vähentää rikkoutuneista ajoneuvoista aiheutuvia turvallisuusriskejä ja helpottaa kunnossapitotyötä. Keskikaiteen arvioitiin tielaitoksen tekemän ennakkotutkimuksen perusteella vähentävän parhaimmillaan tielinjalla liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrää 80 % moottoriliikenneteillä ja 60 % tavallisilla 13 m teillä. Kuolleiden ja vaikeasti loukkaantuneiden (DSS) osalta arvioitiin vastaavien vähenemien olevan riistaonnettomuudet poislukien 70 % ja 50 % kaikista tielinjaonnettomuuksista. Arvio perustui olettamaan, että keskikaide estää kaikki onnettomuusseurauksiltaan vaikeat kohtaamis- ja ohitusonnettomuudet sekä kaikki vaikeat vastaan tulevan liikenteen puolelle ajautumisesta johtuneet suistumisonnettomuudet ja että ratkaisu ei aiheuta uusia, vaikeita onnettomuuksia. Tielaitos ja Väg- och trafikistitutet (VTI) arvioivat yhdessä, että muuttamalla 3000 km pääteistä keskikaiteellisiksi ohituskaistateiksi (2+1 -teiksi) ja tekemällä samanaikaisesti tieympäristön pehmentämistoimenpiteitä, voitaisiin muutetuilla osuuksilla vähentää liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja vaikeasti loukkaantuneiden määrää karkeasti 20-30 %, ehkä jopa 50 %. Moottoritieksi muuttamisen vaikutus on 65 %. Muuttaminen keskikaiteelliseksi ohituskaistatieksi arvioitiin näillä perusteilla 5-10 kertaa moottoritietä kustannustehokkaammaksi liikennemäärän ollessa 5-10 000 ajon./vrk. Pelkästään tiemerkinnöin tehdyllä ohituskaistatiellä arvioitiin olevan enintään 10 % vaikutus kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrään. Tärkeimpien keskikaiteellisilla kokeiluteillä esiintyvien ongelmien arvioitiin liittyvän: kapeisiin yksikaistaisiin osuuksiin esim. niiden tukkeutuessa raskaiden ajoneuvojen konevaurion tai onnettomuuden takia hälytys- ja erikoiskuljetusajoneuvoihin siirtymiseen kaksikaistaiselta osuudelta yksikaistaiselle tieosuudelle huonoon kevyen liikenteen palvelutasoon ja tienvarsipalvelujen vähäisyyteen Tien kunnossapito oli merkittävä huolenaihe. Yleinen mielipide oli osaksi hyvin kriittinen uutta ratkaisua kohtaan ja niin olivat myös moottoripyöräilijät.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 11 TAUSTA, TAVOITTEET JA KOKEILUN LAAJUUS Kehittämisohjelmaan sisältyi aluksi kuusi keskikaiteellista tiejaksoa, yksi kussakin tiepiirissä Tukholmaa lukuun ottamatta. Keväällä 2000 tielaitos päätti muuttaa nopeasti suuren osan 13 m teistä, joista useimmat olivat moottoriliikenneteitä, kaiteellisiksi ohituskaistateiksi. Tämän lisäksi on joukko tavallisilla 13 m sekaliikenneteillä sijaitsevia tieosuuksia muutettu keskikaiteellisiksi ohituskaistateiksi vuosina 2001-2003. Vuoden 2004 heinäkuun alkuun mennessä keskikaiteellisia ohituskaistateitä oli yhteensä 960 km. Tämän lisäksi Ruotsissa on noin 70 km 18.5 m leveitä keskikaiteellisia nelikaistateitä. Tarkempi tietyyppijakauma on seuraava: keskikaiteellinen 2+1 -moottoriliikennetie (MML) n. 435 km, josta 270 km:llä nopeusrajoitus 110 km/h keskikaiteellinen 2+1 -sekaliikennetie (MLV) n. 525 km, josta pääosalla nopeusrajoitus on 90 km/h ja muutamalla uudella tieosuudella 110 km/h keskikaiteellinen nelikaistatie n. 70 km, nopeusrajoitus 110 km/h Vuoden 2004 loppupuoliskolla arvioidaan avatun noin 200 km uusia keskikaideteitä. Keskikaiteellisia ohituskaistateitä (mötesfri väg) oli Ruotsissa siten vuodenvaihteessa 2004/2005 yhteensä noin 1150 km. Seurannassa keskikaiteellisista ohituskaistateistä ovat lähes kaikki ennen lokakuuta 2003 avatut tiet, yhteensä noin 650 km. Tämän lisäksi seurannan piirissä on viisi ainoastaan tiemerkinnöin tehtyä ohituskaistatietä. Keskikaiteellisista nelikaistateistä seurannan piiriin kuuluu neljä, yhteispituudeltaan runsaat 60 km.

12 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa NYKYINEN SUUNNITTELUKÄYTÄNTÖ 2 NYKYINEN SUUNNITTELUKÄYTÄNTÖ Ensimmäisestä vaijerikaiteellisesta ohituskaistatiestä (2+1 -poikkileikkauksesta) E4 Gävle-Axmartavlan 1.5 vuoden jälkeen saadut kokemukset arvioitiin valtakunnallisesti niin lupaaviksi, että Ruotsin tielaitos päätti keväällä 2000 toteuttaa 15 uutta 13 m leveää vaijerikaiteellista kohdetta. Kaikki nämä olivat ympäri maata sijainneita moottoriliikenneteitä. Kesäkuussa 2004 ohituskaistateitä oli yhteensä lähes 1000 km ja niiden vuorokausiliikennemäärä vaihtelee välillä 4000-20 000. Tavoitteena on kokonaistiepituus 1850 km vuoteen 2007 mennessä. Ohituskaistateistä suunnilleen 450 km on moottoriliikenneteitä, joista puolella on nopeusrajoitus 110 km/h ja puolella 90 km/h. Loput teistä ovat tavallisia sekaliikenneteitä tasoliittymin ym. järjestelyin. Vaijerikaiteella varustettuja, kapeita (15.75 m), keskikaiteellisia nelikaistateitä on Ruotsissa vain kaksi kappaletta ja nopeusrajoitus niillä on 90 km/h. Kaikki moottoriliikennetiet on varustettu keskikaitein. Keskimääräinen parantamiskustannus vaijerikeskikaiteelliseksi ohituskaistatieksi on suunnilleen 220 000 /km (2000 SEK/m). Useimmissa moottoriliikennetiekohteissa tien poikkileikkausta ei ole levennetty ohituskaistatieksi muutettaessa. Eritasoliittymien liittymiskaistoja on tavallisesti parannettu kuten myös tieympäristöä. Parantamiseen liittyy usein rinnakkaisteiden rakentamista liittymien vähentämiseksi ja kevyen liikenteen erottamiseksi muusta ajoneuvoliikenteestä. Parannuskohteet ovat useimmiten myös uudelleen päällystettyjä. Uudentyyppisiä 18.5 leveitä keskikaiteellisia nelikaistateitä on yhteensä noin 70 km. Niillä on korkealuokkainen tieympäristö, nopeusrajoitus 110 km/h ja liikennesuorite 0.67 miljardia ajoneuvokilometriä. Keväällä 2001 Ruotsin tielaitos päätti korvata perinteisen 13 m tiepoikkileikkauksen vaijerikeskikaiteellisella ohituskaistatiepoikkileikkkauksella uudisrakennuskohteissa ja 13 m teiden parantamiskohteissa. Keskimääräisen vuorokausiliikennemäärän tulee olla tien avaamisvuonna tavallisesti vähintään 4000 ajon./d. Lisäksi ratkaisun tulee: sopia ongelmatilanteen ratkaisuksi olla perusteltu hyöty-kustannussuhteeltaan olla perusteltu liikenneturvallisuusvaikutuksiltaan eli investointikustannuksen poistunutta vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan johtanutta onnettomuutta kohden tulee olla vuositasolla pienempi kuin noin 800 000 omata kohtuullinen liikenteellinen palvelutaso mitoitusjakson (20 v) viimeisen vuoden mitoittavan tunnin aikana Geometriset suunnitteluohjeet julkaistiin vuonna 2002 ja niitä on hieman päivitetty vuonna 2004.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 13 NYKYINEN SUUNNITTELUKÄYTÄNTÖ Tulokset kapeista (2+2:cb) ja leveämmistä (Alt 4F) keskikaiteellisista nelikaistateistä eivät ole tähän mennessä olleet yhtä onnistuneita, johtuen odotettua korkeammista onnettomuusasteista. Syynä ovat suistumis- ja peräänajo-onnettomuudet, osan niistä aiheutuessa tielle jääneistä rikkoutuneista ajoneuvoista. Kapein, 15.75 m leveä poikkileikkaus (2+2:cb) on poistettu suunnitteluohjeista. Perinteinen moottoritiepoikkileikkaus sen sijaan on korvattu kapeammalla moottoritiemitoituksella. Siinä on 2 m päällystetyt ulkopientareet, 3.5 m ajokaistat, 0.5 m päällystetyt sisäpientareet ja 2.5 m kaiteellinen keskikaista, jolloin poikkileikkausleveydeksi tulee 21.5 m. Ajokaistat on mahdollista kaventaa 3.25 m leveiksi ja keskikaista 1.5 m leveäksi sisäpientareet sisältäen, jolloin minimipoikkileikkaus on 18.5 m leveä.

14 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa OHITUSKAISTATIEN SUUNNITTELUPERIAATTEET 3 OHITUSKAISTATIEN SUUNNITTELUPERIAATTEET Suositeltavat vaijerikeskikaiteellisen ohituskaistatien (2+1 -tie) suunnitteluperiaatteet ovat: Kumpaankin ajosuuntaan on yksi jatkuva ajokaista ja niiden välissä ohituskaista, joka osoitetaan vuorotellen toiselle ajosuunnalle 1.0-2.5 km välein (kuva 2). Ohituskaistan pituus riippuu suuntauksesta, liittymien sijainnista jne. Kaksikaistaista keskikaiteellista poikkileikkausta (1+1) voidaan käyttää pitkillä silloilla, joiden leventäminen on kallista. Sitä voidaan käyttää myös tiejaksoilla, joilla on säännöllisin välein liittymiä, jalankulkijoita ja polkupyöräilijöitä, kun eri liikennemuotojen erottaminen on kallista tai mahdotonta. Poikkileikkausta 2+2 voidaan lisäksi tarvita yksikaistaisten osuuksien välttämiseksi nousuissa ja haluttaessa parempaa liikenteen sujuvuutta rakennuskustannuksiltaan edullisilla tieosuuksilla. Ohitusosuuksien pituuden ilmoittavat opastusmerkit ovat pakolliset. Kaksikaistaista osuutta pitäisi kumpaankin ajosuuntaan olla vähintään 35-40 % tiepituudesta. Kuva 2. Vaijerikeskikaiteellisen ohituskaistatien 13 m vakiopoikkileikkaus. Poikkileikkaus valitaan tapauksesta riippuen joko nykyisen 13 m levyiseksi tai 14 m leveäksi. Seuraavaa suunnittelumenettelyä suositellaan 13 m leveälle sekaliikennetielle. Poikkileikkauksen 14 m vastaavat mitat ovat sulkeissa (kuva 2): o 1.5 (1.75) m leveä keskikaista varustettuna jatkuvalla vaijerikaiteella, jonka CEN myötäämisluokka on N2 ja toimintaleveysluokka W5 (Euroopan toimivuusvaatimusperuste N2 = testausajoneuvo 1500 kg, nopeus 110 km/h, törmäyskulma 20 astetta; W5 = toimintaleveys/siirtymä luokassa 5 enintään 2 m) o 3.25 m leveät ajokaistat kaksikaistaisessa ajosuunnassa ja 3.5 (3.75) m leveä ajokaista yksikaistaisessa ajosuunnassa o 0.75 (1.0) m leveä päällystetty ulkopiennar helpottamaan vähäistä jalankulku- ja pyöräilyliikennettä Todellisissa rakennushankkeissa yksityiskohtien mitat vaihtelevat paljon. Suurimmat 14 m poikkileikkauksesta saatavat hyödyt ovat väljemmät pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden olosuhteet, pienempi ruuhkautumisriski, paremmat kunnossapito-olosuhteet jne. yksikaistaisilla osuuksilla.

400 m Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 15 OHITUSKAISTATIEN SUUNNITTELUPERIAATTEET Ohituskaistojen loppukiilojen pituus siirryttäessä kahdesta yhteen kaistaan on 150 m, yhteensä 300 m muutoskohdassa. Siirtymäalueella 10 m välein olevien kaidepylväiden pinnassa on ääriviivaheijastimet ja tien molemmin puolin 400 m ennen siirtymäosan alkua ja siirtymäosan alussa ohituskaistan päättymisestä kertovat opastusmerkit (kuva 3). Pikalukitukset mahdollistavat vaijerikaiteen avaamisen käsin muutamassa sekunnissa kussakin liitoskohdassa. Alkukiilojen pituus ohituskaistojen alussa on 50-150 m. Delineator reflectors c/c 50 m mounted on the cable posts Delineator reflectors c/c 10 m mounted on the cable posts Section of the cable fence that can be opened C(0,2) Last stroke of the lane line Kuva 3. Ohituskaistojen päättymiskohdan järjestelyt. Tieympäristö tulisi pehmentää tiealueen sisällä mieluummin yhtenäisesti suositeltuun suoja-alueleveyteen 7-11 m. Kiinteät esineet, puut jne. tulisi poistaa ja tierumpujen päitä vähentää. Vaijerikaiteita tulisi käyttää tien reunassa vaarallisissa paikoissa kuten oikealle kaartavissa kallioleikkauksissa ja avoleikkauksissa sekä kaikilla metsäalueilla sijaitsevilla pengerosuuksilla (kuva 4). Kuva 4. Esimerkki vaijerireunakaiteellisesta poikkileikkauksesta metsäalueella.

16 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa OHITUSKAISTATIEN SUUNNITTELUPERIAATTEET Kunnossapitostandardiin sisältyvät seuraavat vaatimukset: o Siltojen tarkastukset, päällystekorjaukset jne. tulisi sovittaa yhteen kiertoyhteyksien käytön tarpeen minimoimiseksi. Reunapaalujen pesu jne. tulisi tehdä vähäisen liikenteen aikana o Lumi tulisi poistaa 0.4 m matkalta keskikaistan puolelta. Tien reunaviivojen tulisi olla näkyvissä. Keskikaiteeseen on tehtävä kiinteät hälytysajoneuvojen aukot 3-5 km välein, jotta pelastusajoneuvot pystyisivät kääntymään tarvittaessa Tasoliittymien tulisi mielellään sijaita ohituskaistojen välisillä siirtymäosuuksilla. Kiinteistöliittymät tulisi saneerata pois ja jalankulkijoille ja pyöräilijöille varata omat erilliset väylänsä, mikäli mahdollista kohtuullisin kustannuksin ja maahankinnoin. Jäljelle jäävät liittymät tulisi suunnitella suuntaisliittymiksi ja tarvittavat U-käännökset tehdä seuraavassa ohituskaistakohdan jälkeisessä tasoliittymässä (kuva 5). Kuva 5. Tasoliittymä, jonka yhteydessä U-käännösjärjestely. Ohituskaistatien toimivuuteen vaikuttavat keskeisesti liittymäjärjestelyt, kevyen liikenteen olosuhteet sekä kapeat yksikaistaiset tieosuudet. Yksikaistainen, kapeimmillaan päällystettyine pientareineen 5 m leveä osuus synnyttää ruuhkautumista hälytysajoneuvojen pysähtyessä, heikentää pelastuspalvelujen toteuttamista ja kunnossapidon työskentelyolosuhteita.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 17 NOPEUSHAVAINNOT 4 NOPEUSHAVAINNOT Ennakkotutkimusten perusteella ennakoitiin vapaiden ajoneuvojen nopeuksien alenevan keskikaiteellisilla ohituskaistateillä suurehkoilla liikennemäärillä muutamalla km/h perinteiseen 13 m tiehen verrattuna. Näkemys perustui keskikaiteettomilta, tiemerkinnöin tehdyiltä ohituskaistateiltä saatuihin kokemuksiin ja simulointeihin. Eräitä asiantuntijoita askarrutti pelko tien tukkeutumisesta ajoneuvojen rikkoutuessa ja onnettomuustapauksissa. Myös hälytysajoneuvojen ja erikoiskuljetusten palvelutasosta oltiin huolissaan. Pääjohtopäätös on, että nopeustaso on noussut pienillä ja keskisuurilla liikennemäärillä, mutta että tietyypin kapasiteetti on 15 % pienempi kuin 13 m tien. Muutamissa tapauksissa tie on tukkeutunut rekan rikkoutumisen ja hälytysajoneuvon takia, mutta kokonaisvaikutelma on, että ongelmat ovat olleet pienehköjä ja hallittavissa. Tavallisimpia nopeusvaikutuksia on analysoitu perusteellisesti kahdessa moottoriliikennetiekohteessa käyttäen: useita ennen ja jälkeen pistemittauksia kelluvan auton menetelmää suurilla liikennemäärillä jatkuvia kaistakohtaisia pistemittauksia useassa tienkohdassa Muutamat pistemittaukset on tehty eräiden muiden projektien yhteydessä ennen-jälkeen -menetelmällä. Pääjohtopäätökset 90 km/h ja 110 km/h -kohteissa tehdyistä mittauksista ovat: Keskimääräinen henkilöautojen matkanopeus on noussut noin 2 km/h nopeusrajoituksen 90 km/h teillä Keskimääräinen henkilöautojen matkanopeus nopeusrajoituksen ollessa 110 km/h on kapealla nelikaistaisella tiellä (18.5 m) 108.5 km/h ja moottoritiellä (26.5 m) 111 km/h ja ohituskaistatien yksikaistaisessa suunnassa 106 km/h Ohituskaistaa käyttävien ajoneuvojen nopeudet ovat 110 km/h teillä keskimäärin 120 km/h liikennemäärän ollessa pieni Liikennemäärät yli 500 ajon/h/suunta synnyttävät pieniä ja liikennemäärät yli 900 ajon/h/suunta huomattavia vaihteluita eri tieosuuksien ja yksittäisten ajoneuvojen nopeuskuvaajien välille Kelluvan auton menetelmällä tehdyt tutkimukset vahvistavat, että ohituskaistatien liikenteellinen palvelutaso säilyy hyvänä suurillakin liikennemäärillä, aina tasolle 1300-1400 ajon/h /suunta Liikenteen välityskyvyn arvioidaan olevan 15 min aikajakson aikana noin 1600-1700 ajon/h /suunta, mikä on noin 300 ajon/h ja kapasiteettiarvona noin 15 % vähemmän kuin perinteisellä 13 m tiellä.

18 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa NOPEUSHAVAINNOT Nämä tulokset on havainnollistettu kuvassa 6, joka esittää keskinopeuden riippuvuuden liikennemäärästä yksikaistaisen osuuden alkukohdassa siirryttäessä 2-kaistaiselta osuudelta 1-kaistaiselle osuudelle. Tulokset ovat E18 moottoriliikennetieltä Västeråsista nopeusrajoituksen ollessa 90 km/h ja vuoden keskimääräisen vuorokausiliikennemäärän (KVL) suunnilleen 21 000 ajon/vrk. Henkilöautojen nopeudet (15 min mittausjaksojen keskiarvot) ovat korkeampia kuin 85 km/h aina liikennemäärään 1300-1400 ajon/h saakka alentuen maksimivirralla 1700 ajon/h tasolle 75 km/h ennen välityskyvyn romahtamista. Romahtamisen jälkeen ajoneuvojono purkautuu noin nopeudella 40 km/h välityskyvyn ollessa 1300-1500 ajon/h ja keskimääräisen liikennetiheyden ollessa 35 ajon/km. Suomessa tehdyissä mittauksissa on keskikaiteettomilla ohituskaistateillä saatu hyvin vastaavanlaisia tuloksia. Vc km/h 120 E18, 1 lane dir 1 eastbound. Directional volume and car speeds, 2003-05-28--06-10, 15-minutes data 110 100 90 80 70 60 50 40 30 0 Qd veh/h 200 400 600 800 1 000 1 200 1 400 1 600 1 800 Kuva 6. Henkilöautojen keskinopeudet ja ajosuunnan liikennemäärä ohituskaistatien yksikaistaisen tieosuuden alkukohdassa. Liitteessä 2 on esitetty tyypillinen keskikaiteellisen ohituskaistatien nopeusvaihtelu perättäisillä yksi- ja kaksikaistaisilla osuuksilla sekä nopeusliikennemääräkuvaaja yksikaistaiselta osuudelta 110 km/h tiellä.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 19 TURVALLISUUSVAIKUTUKSET 5 TURVALLISUUSVAIKUTUKSET Tehtyjen toimenpiteiden turvallisuusvaikutuksia on ruotsalaisissa tutkimuksissa arvioitu kuolleiden ja vaikeasti loukkaantuneiden määrän (DSS) muutoksena miljoonaa akseliparikilometriä kohti (DSS per milj. apkm). Suomessa tätä ruotsalaista onnettomuusastetta (DSS-kvot) vastaa lähinnä kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien onnettomuusaste, joka ilmoitetaan kuolonkolarionnettomuuksina miljoonaa tai sataamiljoonaa ajoneuvokilometriä kohti (onn./10 6 ajonkm, onn./10 8 ajonkm). Jäljempänä on käytetty likimääräistä kerrointa 1.13 muutettaessa ruotsalaiset DSS-asteet ajoneuvokilometrikohtaisiksi. Ruotsalaisista DSS-onnettomuusasteiden muutoksista voi tilastoitavien asioiden erilaisuuden takia tehdä ajoneuvokilometrisuoritteisinakin vain suuntaa antavia päätelmiä suomalaisten kuolemaan johtavien ja henkilövahinkoon johtavien onnettomuuksien onnettomuusasteiden mahdollisista muutoksista vastaavin tietoimenpitein. Keskeiset havainnot Ennakkotutkimusten perusteella arvioitiin vakavasti loukkaantuneiden ja kuolleiden määrän olevan vaijerikeskikaiteellisilla ohituskaistateillä 20-50 % pienempi kuin tavallisella 13 m tiellä. Vähenemän arvioitiin olevan suurempi moottoriliikenneteillä kuin tavallisilla teillä ja ilmeisesti kokonaisarviota suurempi kuolleiden osalta. Kapeilla keskikaiteellisilla nelikaistateillä (2+2:cb) muutoksen arvioitiin olevan sama, ehkäpä jopa hieman suurempi. Leveämmillä, äskettäin käyttöön otetuilla keskikaiteellisilla nelikaistateillä (Alt 4F) turvallisuuden otaksuttiin olevan hyvin lähellä moottoritietä (MV) ja onnettomuusvähenemän maksimissaan 65 %. Peltikolareiden ja lieviin loukkaantumisiin johtavien onnettomuuksien määrän odotettiin lisääntyvän ohituskaistateillä ja nelikaistateillä keskikaiteisiin törmäämisistä johtuen. Vaijerikeskikaiteellisilla ohituskaistateillä, joilla liikennesuoritteesta noin 40 % kulkee nopeusrajoituksen 110 km/h alueella ja 60 % nopeusrajoituksen 90 km/h alueella, oli kesäkuuhun 2004 mennessä kuollut 11 henkilöä, joista 2 eläinonnettomuuksissa. Kuolleisuusaste näillä teillä on keskimäärin 0.0019 kuoll./10 6 ajonkm. Kuolleisuusasteen oletusarvo 13 m teillä on 0.012 ja moottoriteillä, joilla on 110 km/h nopeusrajoitus, 0.002. Tähän mennessä kuolleiden määrä keskikaiteelliseksi muunnetulla tieverkolla on pienen seuranta-aineiston perusteella vähentynyt noin 85 %. Ruotsin tielaitoksen ja VTI:n varovainen pitkän ajan vähenemäarvio on 75 %, mikä merkitsee tähän mennessä toteutetuin toimenpitein vuosittain noin 25 säästynyttä ihmishenkeä. Kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden kokonaisonnettomuusaste keskikaiteellisilla ohituskaistateillä on tasoliittymä- ja eläinonnettomuudet poislukien 0.02. Tulos perustuu 5.2 miljardiin ajettuun ajoneuvokilometriin ja on 55 % pienempi kuin tavallisilla 13 m teillä. Tämä on jopa odotettua parempi tulos. Teillä, joilla nopeusrajoitus on 110 km/h, kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden onnettomuusaste (DSS) on 50 % suurempi kuin nopeusrajoituksen 90 km/h teillä. Teiden mitoituksessa on vain hyvin pieniä tai ei lainkaan eroja.

20 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa TURVALLISUUSVAIKUTUKSET Kapeita nelikaistaisia ja vaijerikeskikaiteella varustettuja teitä (2+2:15.75) on avattu liikenteelle vain kaksi kappaletta. Molemmilla nopeusrajoitus on 90 km/h. Teiden DSS-onnettomuusaste on tähän mennessä ollut 0.018 ja liikennesuorite 0.22 miljardia ajoneuvokilometriä. Leveämmillä vaijerikeskikaiteellisilla nelikaistateillä (Alt 4F:18.5), joilla kaikilla nopeusrajoitus on 110 km/h, DSS-onnettomuusaste on 0.027. Tulos perustuu 0.67 miljardiin ajoneuvokilometriin. Nämä tähänastiset tulokset ovat jonkinasteinen pettymys. Nelikaistaisen poikkileikkauksen Alt 4F onnettomuusaste on täsmälleen sama kuin ohituskaistatien 2+1:cb nopeusrajoituksen ollessa 110 km/h. Keskikaiteellisten ohituskaistateiden ansiosta ennakoitiin karkeasti lähes kaikkien nokkakolareiden ja ohitusonnettomuuksien poistuvan sekä vakavien suistumisonnettomuuksien vähenevän noin 40 %. Tällä perusteella arvioitiin vakavien onnettomuuksien vähenevän 110 km/h moottoriliikenneteillä maksimissaan 78 % ja 90 km/h teillä 55 %. Todellinen tähänastinen vähenemä 110 km/h moottoriliikenneteillä on ollut 48 % ja 90 km/h teillä 60-70 %. Onnettomuustyyppien osalta on kehitys lyhyesti ilmaistuna ollut seuraava: Kohtaamisonnettomuudet (nokkakolarit) ovat odotetusti lähes kadonneet. Vain yksi väärään suuntaan ajamisesta aiheutunut ja vakavaan loukkaantumiseen johtanut onnettomuus on tapahtunut. 110 km/h moottoriliikenneteillä on kuollut yksi ja vakavasti loukkaantunut 28 henkilöä suistumisonnettomuuksissa, mikä tarkoittaa, ettei suistumisonnettomuusaste ole alentunut. Vastaavasti 90 km/h teillä on kuollut 2 henkilöä ja loukkaantunut vakavasti 24 henkilöä vastaten lähes 50 % vähenemää suistumisonnettomuuksien osalta. Ohitusonnettomuuksia on melko vähän. Niitä on tapahtunut yhteensä 11 ja vähenemä on noin 45 %. Peräänajo-onnettomuudet ovat lisääntyneet. 110 km/h moottoriliikenneteillä on kuollut 3 ja vakavasti loukkaantunut 13 henkilöä, mikä tarkoittaa 200 % nousua. 90 km/h moottoriliikenneteillä on vakavasti loukkaantunut 8 henkilöä, tarkoittaen lähes 200 % nousua. Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa on kuollut moottoriliikenneteillä 3 henkilöä eli tilanne on säilynyt ennallaan Kääntymisonnettomuudet ovat yhtä 13 m tien tapausta lukuun ottamatta loppuneet ja vähenemä on 85 % Liikenne on tutkimusaikana lisääntynyt vuosittain noin 1-2 %, minkä ei ole arvioitu vaikuttavan seurantatuloksiin. Suistumis- ja peräänajo-onnettomuudet muodostavat pääosan ohituskaistateiden vakavista onnettomuuksista. 110 km/h moottoriliikenneteillä niitä on 90 %, 90 km/h moottoriliikenneteillä 80 % ja 90 km/h tavallisilla ohituskaistateillä 50 % kaikista vakavista onnettomuuksista. Ero 110 ja 90 km/h moottoriliikenneteiden välillä selittynee pääosin suistumisonnettomuuksien vakavimmilla seurauksilla 110 km/h teillä. Tätä hypoteesia vahvistaa vaijerikeskikaiteellisten nelikaistaisten teiden Alt 4F suuri vakavien suistumisonnettomuuksien määrä.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 21 TURVALLISUUSVAIKUTUKSET Kuva 7. Eri tietyyppien arvioidut linjaosuuksien kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden onnettomuusasteet (DSS/10 6 apkm) Ruotsissa. Onnettomuusasteet ajoneuvokilometrikohtaisina (DSS/10 6 ajonkm) ovat noin 1.13 -kertaiset. Tietyypit: 2+1 målat= Ohituskaistatie tiemerkinnöin, MLV=Keskikaiteellinen ohituskaistatie, MML=Keskikaiteellinen moottoriliikennetie (2+1), MV=Moottoritie, 4 F=Keskikaiteellinen nelikaistatie. Keskikaiteellisilla 2+1 -teillä saavutettujen turvallisuusvaikutusten tarkempi moottoriliikennetie- ja sekaliikennetiekohtainen tarkastelu on esitetty alla. 2+1 -moottoriliikennetiet Keskikaiteellisia 2+1 -moottoriliikenneteitä oli v. 2003 lopussa seurannassa 405 km. Tiet ovat päällysteleveydeltään pääasiassa 13 m leveitä. Teitä on parannettu keskikaiteelliseksi muuttamisen yhteydessä myös tieympäristön ja päällysteen osalta ja niillä on selkeästi parempi talvihoitostandardi sekä parannetut eritasoliittymät. Liikennesuoritteesta puolet on tapahtunut 110 km/h nopeusrajoituksen seurantakohteissa ja puolet 90 km/h seurantakohteissa. Keskikaiteellisten moottoriliikenneteiden linjaosuuksilla on kuollut tai vakavasti loukkaantunut keskimäärin 0.023 henkilöä/10 6 ajonkm. Näiden onnettomuuksien onnettomuusaste on 90 km/h teillä selvästi pienempi kuin 110 km/h teillä eli 0.018/0.027. Vaikeista loukkaantumisista 60 % on tapahtunut yksittäisonnettomuuksien (suistumisonnettomuuksien) seurauksena. Loput 40 % on aiheutunut peräänajo-onnettomuuksien seurauksena. Vuoden 2003 joulukuuhun mennessä oli neljä henkilöä kuollut, joista yksi oli pyöräilijä, kaksi jalankulkijaa ja yksi auton kuljettaja. Keskikaiteen ym. tieympäristön pehmentämistoimenpiteiden ansiosta ovat 110 km/h moottoriliikenneteillä 1990-luvun ennen -tilanteen kuolemaan ja vakavaan loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista:

22 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa TURVALLISUUSVAIKUTUKSET Kohtaamisonnettomuudet poistuneet ja ohitusonnettomuudet vähentyneet merkittävästi Suistumisonnettomuudet vasemmalle jonkin verran lisääntyneet Peräänajo-onnettomuudet lähes kolminkertaistuneet. Tavoitetta loukkaantuneiden määrän jopa puolittumisesta suistumisonnettomuuksien osalta ei saavutettu. Syynä tähän olivat osaksi keskikaiteeseen törmäämisen jälkeen oikealle ojaan syöksyneet ajoneuvot ja osaksi suojaalueiden vain rajoitetut parantamistoimet. Keskikaiteellisilla teillä suistumisja peräänajo-onnettomuuksien osuus kaikista kuolemaan ja vakavaan loukkaantumiseen johtaneista tapauksista oli 90 %. Keskikaiteen ym. tieympäristön pehmentämistoimenpiteiden ansiosta ovat 90 km/h moottoriliikenneteillä 1990-luvun ennen -tilanteen kuolemaan ja vakavaan loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista: Kohtaamisonnettomuudet yhtä väärään suuntaan ajamisesta johtunutta vakavaa loukkaantumistapausta lukuun ottamatta poistuneet ja ohitusonnettomuudet vähentyneet yli 50 % Suistumisonnettomuudet vasemmalle vähentyneet 25 % Peräänajo-onnettomuudet lähes kolminkertaistuneet. Risteysonnettomuuksien määrä ei ole muuttunut, mutta linja-onnettomuuksien vähenemisen johdosta niiden osuus on noussut 7 %:sta 15 %:iin. Onnettomuuskehitys suistumisonnettomuuksien osalta on ollut positiivisempaa kuin nopeusrajoituksen 110 km/h moottoriliikenneteillä. Linjaosuudella suistumis- ja peräänajo-onnettomuuksien osuus on keskikaideteillä 80 % kaikista kuolemaan ja vakavaan loukkaantumiseen johtaneista tapauksista. Seurannan tulosten perusteella arvioidaan pidemmällä tähtäyksellä keskikaiteellisten moottoriliikenneteiden linjaosuuksien onnettomuusasteiden ja onnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrän muutoksen tavalliseen moottoriliikennetiehen verrattuna olevan taulukon 1 mukaisia eläinonnettomuudet pois lukien. Onnettomuusaste ja muutos riippuvat lähtökohtatilanteesta, ympäristön pehmentämis- ja muista toimenpiteistä. Taulukko 1. Keskikaiteellisten 2+1 -moottoriliikenneteiden arvioidut onnettomuusasteet ja niiden muutokset tavalliseen moottoriliikennetiehen verrattuna. Nopeusrajoitus [km/h] DSS/10 6 ajonkm Vähenemä 1) [%] 90 0,017-0,021 50-60 110 0,026-0,031 40-50 Nopeusrajoitus Kuolleet/10 6 Vähenemä [%] [km/h] ajonkm 90 0,0020-0,0026 72-78 110 0,0032-0,0036 75-80 1) Verrattuna tavalliseen moottoriliikennetiehen, jonka tukipientareen ulkopuolella oleva kiinteistä, myötäämättömistä esteistä vapaa turvallisuusalue (tieympäristötyyppi) on luokkaa C. Luokassa C on olemassa selvä tieltä suistuvan auton kaatumisriski.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 23 TURVALLISUUSVAIKUTUKSET Vakavien onnettomuuksien onnettomuusaste 110 km/h moottoriliikenneteillä on 50 % suurempi kuin 90 km/h teillä. Syynä eroon arvioidaan olevan kapean pientareen vaikutuksen korostumisen 110 km/h teillä ja keskikaiteen parhaan toimivuuden 90-95 km/h nopeuksilla. 2+1 - sekaliikennetiet Keskikaiteellisia sekaliikenneteitä oli v. 2003 lopussa seurannassa 345 km. Teillä on kunnianhimoisesti pyritty rajoittamaan tasoliittymien määrää ja rakentamaan mahdollisimman paljon rinnakkaisteitä. Keskikaiteellisilla sekaliikenneteillä on kuollut kaksi henkilöä ja loukkaantunut vakavasti 31. Vakavista loukkaantumisista 11 on tapahtunut valtion ylläpitämien teiden keskinäisissä tasoliittymissä. Tielinjalla kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden onnettomuusaste on 0.019 henkilöä/10 6 ajonkm. Liittymäonnettomuudet huomioiden onnettomuusaste on 0.029. Tällöin yksittäisonnettomuus (suistumisonnettomuus) on 40 % tapauksista ollut syynä kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen. Risteämis- ja kääntymisonnettomuuksien osuus on noin 30 %. Ohittamisonnettomuuksien osuus on 20 %. Kuolinonnettomuuksista toisessa henkilöauto ajautui luisun jälkeen ulkoluiskalle ja edelleen katolleen. Toisessa tapauksessa autoilija joko ajoi tielle kaatuneeseen puuhun tai puu kaatui auton päälle myrskysäässa Keskikaiteen rakentamisen, tasoliittymien karsimisen ja rinnakkaisteiden rakentamisen seurauksena ovat 90 km/h sekaliikenneteillä 1990-luvun ennen - tilanteen kuolemaan ja vakavaan loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista: kohtaamisonnettomuudet jääneet pois, mutta ohitusonnettomuudet hieman lisääntyneet Suistumisonnettomuudet vasemmalle vähentyneet 40 % Peräänajo-onnettomuuksien määrä pysynyt ennallaan Linjaosuuden kääntyvien ja suoraan ajavien väliset risteämisonnettomuudet vähentyneet 80 % Tasoliittymäonnettomuudet pysyneet ennallaan, mutta niiden osuus linjaonnettomuuksien vähetessä kasvanut 15 %:sta 30 %:iin. Keskikaiteellisiin moottoriliikenneteihin verrattuna ohitusonnettomuudet eivät ole vähentyneet, suistumisonnettomuuksissa loukkaantuneiden määrä on vähentynyt voimakkaammin ja peräänajo-onnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrässä ei ole tapahtunut samanlaista voimakasta kasvua kuin moottoriliikenneteillä. Suistumis- ja peräänajo-onnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden osuus on keskikaiteellisten sekaliikenneteiden linjaosuuksilla 60 % kaikista linjaosuudella kuolleista ja vakavasti loukkaantuneista. Onnettomuusaste ja -vähenemä ovat nopeustasolla 90 km/h hyvin yhtenevät moottoriliikennetien kanssa. Pidemmällä tähtäyksellä arvioidaan keskikaiteellisten sekaliikenneteiden linjaosuuksien onnettomuusasteiden ja onnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän muutoksen tavalliseen sekaliikennetiehen verrattuna olevan taulukon 2 mukaisia eläinonnettomuudet pois lukien. Onnettomuusaste ja muutos riippuvat lähtökohtatilanteesta, ympäristön pehmentämis- ja muista toimenpiteistä.

24 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa TURVALLISUUSVAIKUTUKSET Taulukko 2. Keskikaiteellisten 2+1 -sekaliikenneteiden arvioidut onnettomuusasteet ja niiden muutokset tavalliseen tiehen verrattuna. Nopeusrajoitus [km/h] DSS/10 6 ajonkm Vähenemä 1) [%] 90 0,019-0,024 50-60 110 0,029-0,035 40-50 Nopeusrajoitus [km/h] ajonkm Kuolleet/10 6 90 0,0023-0,0028 110 0,0035-0,0042 Vähenemä [%] 70-75 65-70 1) Verrattuna tavalliseen 13 m tiehen, jonka turvallisuusalueluokka on C. Vakavien onnettomuuksien onnettomuusaste 110 km/h sekaliikenneteillä on noin 50 % suurempi kuin 90 km/h teillä. Tilanne on sama kuin moottoriliikenneteillä.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 25 KESKIKAITEISIIN TÖRMÄÄMISET 6 KESKIKAITEISIIN TÖRMÄÄMISET Vaijerikeskikaiteeseen törmäämiset ovat oletetun mukaisesti hyvin yleisiä, mutta tavallisesti niistä ei aiheudu vakavia seurauksia. Ennakkotutkimuksen perusteella arvioitiin onnettomuusasteeksi keskikaiteellisilla 2+1 -ohituskaistateillä 0.57-1.13 onnettomuutta miljoonaa ajoneuvokilometriä kohti (0.5-1 onn./10 6 apkm). Onnettomuusaste on toistaiseksi ollut 0.58 onn./10 6 ajonkm. Tämä tarkoittaa käytännössä keskimäärin lähes kahta onnettomuutta kilometrin matkalla vuodessa. Neljällä uudentyyppisillä, 18.5 leveällä keskikaiteellisella nelikaistatiellä (Alt 4F) onnettomuusaste on keskimäärin 0.32 onnettomuutta miljoonaa ajoneuvokilometriä kohti, mikä on huomattavasti pienempi arvo kuin 2+1 -ohituskaistateiden keskimääräinen onnettomuusaste ja lähellä parhaiden yksittäisten ohituskaistateiden onnettomuusasteita. Pohjois-Ruotsin talvisin lumisissa sekä pöllyävissä ja ajelehtivissa lumiolosuhteissa olevien 2+1 -tutkimusteiden onnettomuusasteen 0.63 ja eteläisten, vähälumisateisten alueiden tutkimusteiden onnettomuusasteen 0.49 välillä on huomattava ero. Teillä, joilla nopeusrajoitus on 110 km/h on noin 15-20 % suurempi onnettomuusaste kuin teillä, joilla nopeusrajoitus on 90 km/h. Noin 65-70 % onnettomuuksista tapahtui yksikaistaisilla osuuksilla. Ohituskaistateiden liikennesuoritteesta karkeasti 50 % sijoittuu yksikaistaisille osuuksille, 40 % kaksikaistaisille osuuksille ja loput 10 % edellisten siirtymä/muutososuuksille. Ohituskaistateiden siirtymäosuuksilla tapahtuu noin 5 % kaiteisiin törmäämisistä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin siirtymäosuuksien 10-12 % osuus tiepituudesta. Vilkasliikenteisillä koeteillä 45-50 % onnettomuuksista tapahtuu talvella joulu-maaliskuussa. Näiden kuukausien liikennesuorite on 28-30 %. Talviaikana törmäysriski kaiteeseen on siten suurempi kuin kesäaikana. Kolmella tutkimustiellä on tehty tarkempi hinaustoimenpiteitä koskeva seuranta. Hinausaste (hinaukset/10 6 ajonkm) oli keskimäärin 2.5, noin 15 % aiheutuessa yksittäisten ajoneuvojen tapauksista. Tämän perusteella ja ottaen huomioon olettaman, että 40-70 %:ssa kaikista suistumisonnettomuuksista törmätään kaiteeseen, 20-25 %:ssa kaikista kaiteisiin törmäämisistä tarvitaan ajoneuvon hinausta. Näissä ajoneuvojen hinausta vaatineissa kaidetörmäyksissä vaurioitui kussakin noin 15-20 kaidepylvästä (pylväsväli 2 m). Tutkimuksia on runsaasti meneillään koskien vaihtoehtoisia kaideheijastimia, reunaviivamerkintöjä ja keskikaistaleveyksiä, jotta löydettäisiin keinoja pienentää törmäysastetta nykyisestään ilman erillisiä opastustoimenpiteitä. Keskikaistan leveyden ja ajokaistojen leveyksien lisäämisen odotetaan alentavan törmäysastetta, mutta muutokset ovat tähän asti olleet pienehköjä. Heijastimien sijoittaminen kaidejohteen alaosaan perinteisen yläosaan sijoittamisen sijasta parantaa kaiteen havaittavuutta. Selvä havainto on, että törmäysaste pienenee vähitellen ajan kuluessa.

26 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa KESKIKAITEISIIN TÖRMÄÄMISET Kaiteiden korjaaminen on tärkeä liikenneturvallisuus- ja työturvallisuusasia. Korjaustoimenpiteet tehdään suljetulta ohituskaistalta käyttäen työntekijöiden suojaamiseen kaistalle pysäköityä törmäysvaimenninyksikköä (tavallisesti raskas ajoneuvo, jonka perässä on törmäysvaimennin) ja alennettua nopeusrajoitusta 70 km/h (kuva 8). Vastakkaisen, yksikaistaisen ajosuunnan nopeus alennetaan tavallisesti arvoon 50 km/h käyttäen lisäksi työmaaalueen suojana muutamia suojakartioita. Työsuojeluviranomaiset ovat hyvin tarkkoja työskentelyolosuhteista. Muutamissa tapauksissa liikenneturvallisuusviranomaiset ovat keskeyttäneet työt, vaikka työmaa-alueen liikennejärjestelysuunnitelmat on ennakkoon hyväksytty. Kuva 8. Vaijerikeskikaiteen korjaamista. Kaiteiden törmäyskestävyydestä on keskusteltu paljon. Nykyinen, myös moottoritiekaiteita koskeva toimivuusvaatimusperuste N2 edellyttää vain henkilöautojen virallisten törmäystestien läpäisemistä. On runsaasti tapauksia, joissa N2-kaide on raskaiden kuorma-autojen törmäystilanteessa "pidättänyt" auton tien omalla puolella ja toiminut siten moitteetta. Selitys tälle on tavallisesti hyvin pienet törmäyskulmat. Vaijerikeskikaiteellisten 2+1 -ohituskaistateiden moottoripyöräonnettomuuksia on tutkittu yksityiskohtaisesti. Kahdeksassa onnettomuudessa on kuollut 2 henkilöä ja loukkaantunut vakavasti 7 henkilöä. Moottoripyöräilijä on törmännyt vaijerikeskikaiteeseen viidessä kahdeksasta onnettomuudesta. Tähän mennessä yhdenkään moottoripyöräonnettomuuden ei ole raportoitu aiheutuneen tai onnettomuuden pahentuneen keskikaiteen takia. Tärkein parannus, jota on toivottu, on ollut kaidepylväiden sileäpintaisempi muoto (ellipsi).

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 27 KULJETTAJIEN MIELIPITEET 7 KULJETTAJIEN MIELIPITEET Ensimmäisessä vaijerikeskikaiteellisessa 2+1 -ohituskaistatiekohteessa E4 Gävle-Axmartavlan suoritettiin kaksi kuljettajien mielipidemittaustutkimusta syksyllä 1998 ja syksyllä 1999. Osatulokset olivat: Vuoden 1998 tutkimuksessa, juuri keskikaiteellisen ohituskaistatien valmistutumisen jälkeen, kuljettajat pitivät tiemerkinnöin tehtyä ohituskaistatietä parempana kuin perinteistä kaksikaistaista tietä. Vain alle 1 % kuljettajista piti vaijerikaiteellista ohituskaistatietä parhaimpana vaihtoehtona. Vuoden 1999 uudessa tutkimuksessa noin 40 % kuljettajista piti vaijerikaiteellista ohituskaistatietä ja 30 % tiemerkinnöin tehtyä ohituskaistatietä parhaimpana vaihtoehtona. Mielipiteen muutos on suuri ja merkittävä. Muutos oli suurin niiden kuljettajien keskuudessa, joita haastateltiin sellaisten teiden varressa, joilla suuri osa liikenteestä oli pitkämatkaista (ei paikallista). Pääselitys mielipiteiden näin jyrkkään muutokseen oli lukuisten johtavien liikennetoimittajien ja etujärjestöjen keskikaiteellisesta tiestä esittämät hyvin kielteiset ja todelliseen tietoon perustumattomat näkemykset ennen koeteiden rakentamista. Kun kuljettajilla oli omakohtaista kokemusta tietyypistä, mielipide muuttui myönteiseksi. Vielä selkeämmin keskikaideratkaisua puoltava mielipidetiedustelu on tehty tiellä E 18. Lisäksi muiden keskikaiteellista tietä koskevien mielipidetiedustelujen ja näkemysten mukaan: Useimmat autoilijat uskovat ajamisen olevan turvallisempaa, mukavampaa ja vähemmän rasittavaa kuin ennen ikääntyneet kuljettajat ovat vähemmän tyytyväisiä linja-autojen ja rekkojen kuljettajat valittavat usein "korttelirallista" siirryttäessä 2-kaistaisilta osuuksilta 1-kaistaisille osuuksille. epileptisistä ongelmista kärsivät kuljettajat eivät todennäköisesti pidä vastaan tulevien ajoneuvojen keskikaiteen pylväiden lomitse vilkkuvista ajovaloista

28 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa KUNNOSSAPITO JA KUSTANNUKSET 8 KUNNOSSAPITO JA KUSTANNUKSET Ennakkotutkimuksen perusteella odotettiin vaijerikeskikaiteellisten ohituskaistateiden (2+1) käyttö- ja kunnossapitokustannusten kasvavan noin 80 % verrattuna tavallisiin 13 m teihin. Tämä tarkoittaa yhteiskuntataloudellisten lisäkustannusten vaihteluväliksi 14 000-19 500 /km/v (125 000-175 000 SEK/km/v) vuoden keskimääräisen vuorokausiliikennemäärän ollessa 5000-10 000 ajoneuvoa. Lisäkustannuksista 30 % arvioitiin aiheutuvan kaiteiden korjauksesta, 30 % lisääntyneestä talvihoidosta, 20 % kiinteistä kunnossapitotöistä ja 20 % tienkäyttäjille tien ajoittaisesta tukkeutumisesta ja ajoneuvojen korjauksesta aiheutuvista kustannuksista. Päällystyskustannusten mahdollisesta kasvusta pidemmällä aikavälillä on keskusteltu ja keskustellaan vilkkaasti. Ennakkotutkimuksen PMS-analyysin perusteella ennakoitiin vain vähäistä nousua. Tähänastiset kokemukset vahvistavat käyttö- ja kunnossapitokustannusten kokonaistason nousun. Talvikunnossapidon ja tienkäyttäjien ongelmien osuudet tosin arvioitiin liian korkeiksi, mutta kaiteisiin törmäämisistä koituvat kustannukset ovat olleet ennakoitua suuremmat. Käyttö- ja kunnossapitokustannusten lisäys on yhteensä melkein 11 000 /km/v. Tienpitäjän osuus tästä on noin puolet eli 5500 /km/v. Kaidevaijereiden korjaaminen on kallista ja työstä aiheutuu työmaan kohdalla turvallisuusongelmia. Yhden vaijerikeskikaideonnettomuuden kustannus on kaidekorjauksen osalta noin 1100 ja autokorjauksen osalta 2800 eli yhteensä 3900. Ruotsin tielaitoksen osuus on 450 kaidekorjausta kohti, vakuutusyhtiöiden vastatessa lopusta. Vaijerikeskikaiteeseen törmätään tiekilometrin matkalla keskimäärin 1.5-2 kertaa vuodessa liikennemäärän (KVL) ollessa 7500 10 000 ajon./vrk. Tästä aiheutuu 5500 7800 vuotuisen kustannus tiekilometriä kohti. Talvikunnossapitokustannukset lisääntyvät 550 1100 tiekilometriä ja vuotta kohti, paljon vähemmän kuin odotettiin. Pääselitys tähän on, että tien keskilinjan hahmottavien kaidepylväiden ja heijastimien puhdistuskustannukset ovat paljon oletettua pienemmät, selittyen todennäköisesti sillä, ettei kunnossapitourakoitsija ole saavuttanut havaittavuusvaatimuksia. Lumen aurausnopeus on hieman alentunut. Aurausajoneuvojen kuljettajat valittavat, että tehtävä on rasittavampi kuin tavallisen tien auraus. Joukko onnettomuuksia ja kommelluksia on myös sattunut. Aurausmenettelyä, joka perinteisesti on tehty auraparilla ensimmäisen ajoneuvon ajaessa ohituskaistalla noin 100 m ennen peruskaistalla ajavaa ajoneuvoa ohitusten mahdollistamiseksi, ollaan vähitellen muuttamassa kömmähdysten välttämiseksi. Joissakin tapauksissa on järjestetty lumenpoistokalustolle odotustiloja niiden ohittamisen mahdollistamiseksi. Suolan käyttö on vähentynyt odotetun lisääntymisen sijasta johtuen pienemmästä suolattavasta alasta.

Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa 29 KUNNOSSAPITO JA KUSTANNUKSET Urasyvyysmittausten mukaan tien E4 Gävle-Axmartavlan tähän asti hyväkuntoinen päällyste tukee johtopäätöstä tietyypin käyttökelpoisuudesta. Urasyvyydet kehittyvät ohituskaistaosuuksien oikeanpuoleisilla kaistoilla vastaavasti kuin tavallisella 9 m tiellä. Pitkän ajan vuotuisten päällystyskustannusten arvioidaan kasvavan enintään 1100 /km/v. Muutamat asiantuntijat keskustelevat kuitenkin vielä vilkkaasti asiasta ja väittävät pääosan pitkän ajan kuluessa ilmenevistä ongelmista syntyvän liikennekuormituksen suuremmasta keskittymisestä päällysteellä. Muutamissa kohteissa on myös havaittu silmämääräisesti nopeaa urautumista. Tavalliset vakiotyöt kuten pylväiden pinnan pesu, siltojen pesu, avo-ojien ja tien luiskien parantaminen tehdään vähäisen liikenteen aikana. Tiellä E4 Gävle-Axmartavlan nämä toimenpiteet suoritetaan sallimalla työn aikana vain yksisuuntainen liikenne ja ohjaamalla toisen suunnan liikenne rinnakkaistielle liittymissä olevilla kiinteillä opasteilla ja muuttuvilla opasteilla. Vakiotöiden lisäkustannusten arvioidaan olevan 1100-2200 kilometriä ja vuotta kohti.

30 Keskikaiteelliset tiet Ruotsissa KIRJALLISUUS 9 KIRJALLISUUS Berg, Torsten & Carlsson, Arne & Moberg, Jan. 2+1 -Roads with Cable Barriers - a Swedish Success Story. Preprint on 3rd International Symposium on Highway Geometric Design in Chicago, Illinois June 29-July 2, 2005. Carlsson, Arne & Brüde, Ulf. Uppföljning av mötesfria vägar - Halvårsrapport 2003:2. Lindköping: VTI 2005. 72 s. (VTI notat 3-2005). Carlsson, Arne et al. Uppföljning av mötesfria vägar - Halvårsrapport 2002:1. Lindköping: VTI 2003. 62 s. (VTI notat 9-2003).