Ennakkoraportti 2/2017

Transkriptio

1 Ennakkoraportti 2/27 Tutkijalautakuntien tutkimat onnettomuudet vuoden 27 tammi elokuussa Onnettomuusinstituutti (OTI) Aineisto Raportin aineistona on käytetty liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimia kuolemaan johtaneita tieliikenneonnettomuuksia vuosina Vuosien aineisto on lopullinen, kun taas vuosien 26 7 aineisto on tutkijalautakuntien välittömästi onnettomuuspaikkatutkinnan jälkeen ilmoittamia ennakkotietoja.

2 Onnettomuustietoinstituutti Moottoriajoneuvojen väliset yhteenajot Moottoriajoneuvojen yksittäisonnettomuudet Kevyen liikenteen onnettomuudet Kuvio. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvojen yhteenajot ja yksittäisonnettomuudet sekä kevyen liikenteen onnettomuudet tarkastelujakson aikana vuosina (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Onnettomuusmäärät Tammi elokuussa 27 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnille tuli tutkittavaksi yhteensä kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 5 henkilöä (kuvio, taulukko ). Onnettomuuksia oli viime vuotta vähemmän ja kuolleita 6 vähemmän. Onnettomuusmäärä on niukasti tutkintahistorian pienin. Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksia viime vuotta enemmän Vuosi 26 oli jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien yhteismäärältään pienin viiteen vuoteen, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että tämän vuoden aikana ei ole päästy yhtä hyvään tulokseen. Toisaalta vuoden ennätyshyvä tulos kokonaisonnettomuusmäärän osalta johtuu siitä, että jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksia on ollut selvästi vähemmän kuin vuonna 2, joka on toistaiseksi koko vuoden lukemien osalta paras vuosi. Taulukko. Tutkittavaksi tulleiden onnettomuuksien ja niissä kuolleiden lukumäärät ja suhteelliset osuudet tarkastelujakson aikana vuosina (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Tutkitut onnettomuudet N % N % N % N % N % Moottoriajoneuvo-onnettomuudet Jalankulkijaonnettomuudet Polkupyöräonnettomuudet YHTEENSÄ Kuolleet N % N % N % N % N % Moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa Jalankulkijat Polkupyöräilijät YHTEENSÄ Onnettomuustietoinstituutti

3 Suistumisonnettomuuksia eniten Vuoden 27 toinen kolmannes muutti onnettomuustyyppien jakaumaa oletetusti, ja suistumiset nousivat yleisimmäksi onnettomuustyypiksi. Suistumisten määrä oli kuitenkin varsin tyypillinen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Selvin ero viime vuoteen on kohtaamisonnettomuuksien määrässä. Kohtaamisonnettomuuksia oli 7 viime vuotta vähemmän, ja vähenemä tuli miltei yksinomaan päätieverkolla tapahtuneista onnettomuuksista. Kokonaiskuva on kuitenkin edelleen se, että kohtaamisonnettomuudet tapahtuvat päätieverkolla ja suistumiset vastaavasti alemmalla tieverkolla. Lukumääriltään melko marginaaliset risteysonnettomuudet ja muut onnettomuudet ovat vaihdelleet viime vuodet hyvin samoissa lukemissa. Näiden onnettomuuksien osalta altistus kasvaa vuosi vuodelta, sillä kyseiset onnettomuustyypit ovat hyvin tyypillisiä iäkkäille kuljettajilla ja iäkkäiden kuljettajien lukumäärä kasvaa lähivuosina reippaasti (kuvio 2) Onnettomuustietoinstituutti Kohtaaminen (2-39) Risteävä (-59) Suistuminen (-9) Muu (muut) Yhteensä Valta-/kantatie Seutu-/yhdystie Katu/kaavatie Muu/ei tiedossa Kuvio 2. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet tarkastelujakson aikana vuosina 23 7: tien luokka ja onnettomuustyyppi. Suluissa onnettomuustyyppinumerointi. (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Moottoriajoneuvo-onnettomuudet vähenivät tasaisesti eri ikäryhmissä Moottoriajoneuvo-onnettomuudet ovat vähentyneet vuoteen 26 nähden hyvin tasaisesti eri ikäryhmissä. Nuorten (alle 25-vuotiaiden) kuljettajien luvut ovat historiallisesti tarkastellen alhaisia, mutta näin on myös vanhimpien (yli 6-vuotiaiden) osalta. Keski-ikäisten onnettomuusmäärät eivät ole poikkeuksellisen alhaisia aikaisempiin vuosiin nähden. Saavutettu tulos ei ole nuorten osalta erityisen yllättävä, sillä muun muassa altistustekijöiden takia nuorten onnettomuuksien pitäisi vähentyä, koska ajokortin ajavien ikäluokkien koko pienenee. Sen sijaan yli 6-vuotiaita kuljettajia on tullut raportin tarkastelujakson aikana noin 2 prosenttia lisää. Tämä huomioiden vanhimman kuljettajaikäluokan onnettomuuskehitystä voidaan pitää erittäin hyvänä (kuvio 3). Onnettomuustietoinstituutti 3

4 Onnettomuustietoinstituutti v. tai alle 2 2v. 25 v. 5 6v. 65v. tai yli Yhteensä Suistuminen ( 9) Risteävä ( 59) Kohtaaminen (2 39) Muu (muut) Kuvio 3. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet tarkastelujakson aikana vuosina 23 7: aiheuttajakuljettajan ikä ja onnettomuustyyppi. Suluissa onnettomuustyyppinumerointi. (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Kolme neljästä henkilöauto-onnettomuuksia Vuoden 27 moottoriajoneuvo-onnettomuuksien määrä on hyvin tavanomainen, eikä onnettomuuksien jakautumisessa eri ajoneuvolajien suhteen ole suurta muutosta. Viime vuoteen nähden henkilöauton kuljettajan aiheuttamia onnettomuuksia oli kymmenen vähemmän, ja kaiken kaikkiaan moottoriajoneuvo-onnettomuuksia 7 vähemmän. Moottoroitujen kaksipyöräisten kannat ovat laskeneet viime vuosina voimakkaasti ja kesä oli huono, joten motoristien aiheuttamien onnettomuuksien väheneminen oli odotusten mukaista (kuvio ). Ajoneuvolajien jakauman osalta suurin muutos vuotta aikaisempaan on onnettomuuden vastapuolena olleiden henkilöautojen vähäisyys. Muutos vuoteen 26 on selvä ja kaiken kaikkiaankin henkilöautovastapuolten määrä vähäinen. Henkilöauto oli kuolemaan johtaneen moottoriajoneuvo-onnettomuuden vastapuolena vain 5 kertaa. Raskaat ajoneuvot olivat selvästi useimmin kuolemaan johtaneen moottoriajoneuvo-onnettomuuden vastapuolena (kuvio 5). Onnettomuuksien / aiheuttajien lukumäärä Onnettomuustietoinstituutti H autot P autot Raskaat ajon. Moott. pyörät Mopot Muut Kuvio. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet tarkastelujakson aikana vuosilta 23 7: aiheuttajan laji. Aiheuttajissa ovat mukana myös yksittäisonnettomuudet. (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Onnettomuustietoinstituutti

5 Onnettomuustietoinstituutti 27 3 Vastapuolten lukumäärä H autot P autot Raskaat Moott. pyörät Mopot Muut 7 Kuvio 5. Kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet tarkastelujakson aikana vuosilta 23 7: vastapuolen laji. (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa menehtyi 29 henkilöä Alkuvuoden 27 jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa korostuu vanhin tienkäyttäjäluokka (yli 6-vuotiaat) selvästi. Erityisesti kehon haurastuminen iän myötä selittää ilmiötä, mutta taustalla on myös liikkumiskykyyn ja havainnointiin liittyviä asioita. Valoisana puolena voidaan pitää sitä, että nuorimpia lapsia ei ole kuollut tänä vuonna yhtään (kuvio 6). Toisaalta nuorten jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa loukkaantuneista valtaosa jää tilastoinnin ulkopuolelle, eikä kuolemien määrä kerro turvallisuustilanteesta kuin yhden puolen. 2 Onnettomuustietoinstituutti v. 5 2v. 25 v. 5 6v. 65v. tai yli Yhteensä Polkupyöräilijä Jalankulkija Kuvio 6. Kuolemaan johtaneet kevyen liikenteen onnettomuudet tarkastelujakson aikana vuosina 23 7: polkupyöräilijän/ jalankulkijan ikä. Onnettomuudet on jaettu jk/pp-onnettomuuksiin menehtyneen osallisen mukaan. (Ennakkotieto vuosilta 26 ja 27) Onnettomuustietoinstituutti 5

6 Yhteenveto Ensimmäisen kahden vuosikolmanneksen aikana tutkittuja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on ollut vähemmän kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna. Tosin ero toistaiseksi parhaaseen vuoteen, 2, on pieni. Kuolleita on vain kaksi vähemmän kuin vuonna 2. Kuluvan vuoden tulosta himmentää muutama seikka, joista keskeisin on huonon kesän vaikutus. Kylmä ja osin sateinen kesä on omiaan vähentämään onnettomuuksia. Kuluvan vuoden kuukausista tammi-, kesä- ja elokuu ovat olleet erityisen hyviä. Kaikkina näinä kuukausina onnettomuuksia on ollut vähemmän kuin yhtenäkään edellisenä viitenä vuonna. Sää vaikuttaa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa yleensä juuri päinvastaiseen suuntaan kuin lievissä peltikolareissa. Eli mitä aurinkoisempi ja lämpimänpi kesäpäivä sen todennäköisempiä kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat. Tämä johtuu ensisijaisesti sään yhteydestä päihteiden kulutukseen ja päihteiden käytöstä seuraavaan riskinottoon. Toisaalta huono sää vähentää joidenkin vahinkoalttiiden liikkumismuotojen, kuten kaksipyöräisten, liikennesuoritetta. Oleellista on myös vaikutus aiemmin mainittujen tekijöiden esiintymiseen yhdessä, eli esimerkiksi mönkijällä ajamiseen päihtyneenä. Aiemmissa kesäisissä mönkijäturmissa matka kesken illanvieton tai paluu kotiin on päättynyt huonosti päihtymyksestä johtuneen ohjausvirheen takia. Onnettomuusmäärät ovat pieniä ja satunnaisvaihtelun merkitys on suuri. Tästä huolimatta edellä kuvattu, osin spekulatiivinen vaikutus näyttäisi toteutuneen myös onnettomuusluvuissa. Viime kesän aikana niin nuorten kuin kaksipyöräisten kuolemaan johtaneita onnettomuuksia oli vähemmän kuin aikasempina vuosina. Vaihtelevien satunnaistekijöiden lisäksi onnettomuusluvuissa pitäisi alkaa näkyä myös pidempiaikaisten tekijöiden vaikutus. Esimerkiksi henkilöautokannan hidas uusiutuminen todennäköisesti vähentää henkilöautossa kuolleiden määrää. Alkuvuoden luvuissa selvimmin tähän viittaa vastapuolena olleiden henkilöautojen määrän vähentyminen. Yksi myönteisimmistä seikoista onnettomuusluvuissa on se, että vanhimman kuljettajaryhmän (yli 6-vuotiaat) onnettomuudet eivät ole lisääntyneet siinä määrin, kuin kuljettajien määrä on kasvanut. Yli 6-vuotiaiden ikäluokan kasvu voi hiukan näkyä pyöräily- ja jalankulkuonnettomuuksissa mutta sielläkin hyvin lievästi. Alueellisesta kehityksestä voidaan lähinnä todeta luvut, mutta sen suurempia johtopäätöksiä ei voida tehdä. Suurin muutos vuotta aikaisempaan on tapahtunut Pohjois-Savossa, jossa on ollut 2 kuolemaan johtanutta onnettomuutta viime vuotta vähemmän. Vuosi 26 oli Pohjois-Savossa poikkeuksellisen huono, joten tapahtunut muutos johtuu pääasiassa onnettomuustilanteen normalisoitumisesta. 6 Onnettomuustietoinstituutti

7 Onnettomuustietoinstituutti (OTI) tekee työtä ennaltaehkäistäkseen liikenneonnettomuuksia Suomessa. OTI koordinoi liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa ja hallinnoi tutkinnasta kerättyä tietoa muiden liikennevahinkotilastojensa lisäksi. Tilastotiedon määrä ja laatu ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. OTI tarjoaa tärkeää tietoa, jolla voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen sekä lainsäädännön että käytännön toimenpiteiden tasolla. Instituutti toimii erillisenä yksikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa. Lue lisää Määritelmiä Raportin aineisto: tutkijalautakuntien tutkimat kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet, joihin sisältyvät myös sairauskohtaukseen kuolleet. Tutkintaan otetaan pääsääntöisesti onnettomuudet, joissa kuolema tapahtuu kolmen päivän kuluessa onnettomuudesta. Tehtyjen rajausten vuoksi luvut eivät ole yhteneviä Tilastokeskuksen julkaisemien lukujen kanssa. Näissä liikennekuolemaksi lasketaan menehtyminen vuorokauden kuluessa onnettomuudesta, mutta sairauskohtaukseen kuolleet eivät sisälly lukuihin. Kuolemaan johtanut moottoriajoneuvo-onnettomuus: yhteenajo- tai yksittäisonnettomuus, jossa moottoriajoneuvossa ollut menehtyi. Kuolemaan johtanut kevyen liikenteen onnettomuus: joko yhteenajo, jonka osapuolina ovat ) jalankulkija/pyöräilijä ja moottoriajoneuvo 2) jalankulkija/pyöräilijä ja pyöräilijä tai pyöräilijän yksittäisonnettomuus, ja joissa kevyen liikenteen osallinen menehtyi. Jalankulkijoiden yksittäisonnettomuudet (esim. liukastumiset) eivät sisälly aineistoon. Yhteenajo: onnettomuus, jossa on mukana vähintään kaksi osallista. Yksittäisonnettomuus: onnettomuus, jossa on ollut mukana vain yksi osallinen. Näihin lasketaan mukaan myös eläinonnettomuudet. Osallinen: onnettomuudessa mukana ollut tienkäyttäjä (moottoriajoneuvon kuljettaja, polkupyöräilijä tai jalankulkija). (Pää)aiheuttaja: osallinen, jolla tutkijalautakunta on arvioinut olleen merkittävämpi vaikutus onnettomuuden syntymiseen (yhteenajon A-osallinen [kuljettaja] tai yksittäisonnettomuuden kuljettaja). Huom! Pyöräilijän ja jalankulkijan välinen onnettomuus luokitetaan onnettomuudessa menehtyneen mukaan joko pyöräily- tai jalankulkijaonnettomuudeksi. Vastapuoli: osallinen, jonka merkityksen onnettomuuden syntymiseen tutkijalautakunta on arvioinut olleen vähäisempi kuin pääaiheuttajan (yhteenajon B-osallinen. Lisätietoja Onnettomuustietoinstituutti OTI Itämerenkatu 3, Helsinki Viestintä, p. 5 7 Liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari Kalle.Parkkari@oti.fi p Yhteyspäällikkö Tapio Koisaari Tapio.Koisaari@oti.fi p Raporttiin voi viitata seuraavasti: Koisaari T., 27. OTI-Ennakkoraportti 2/27. Onnettomuustietoinstituutti OTI, Helsinki. ISBN