JOHDANTO... 1 1. VARHAISKASVATUKSEN TEHTÄVÄT... 2 2. PÄIVÄHOIDON VAIHTOEHDOT... 3 3. PÄIVÄHOIDON ARVOT... 4

HUITTISTEN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2006

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 1 1. VARHAISKASVATUKSEN TEHTÄVÄT... 2 2. PÄIVÄHOIDON VAIHTOEHDOT... 3 3. PÄIVÄHOIDON ARVOT... 4 4. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN... 5 4.1. OPPIMISKÄSITYS... 5 4.2. OPPIMISYMPÄRISTÖ... 5 4.3. LEIKKI... 6 5. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLTÖALUEET... 8 5.1. TERVEYS, FYYSINEN JA MOTORINEN KEHITYS... 8 5.2. KIELI JA VUOROVAIKUTUS... 8 5.3. MATEMAATTISET VALMIUDET... 9 5.4. ETIIKKA JA USKONTO... 9 5.5. YMPÄRISTÖ JA LUONTO... 9 5.6. TAIDE JA KULTTUURI... 9 6. YHTEISTYÖ... 10 6.1. LASTEN VANHEMMAT... 10 6.2. MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ... 10 7. ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSILLE... 11 8. ESIOPETUS... 13 9. VARHAISKASVATUKSEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN... 14

JOHDANTO Huittisten kaupungin päivähoidon varhaiskasvatussuunnitelman työryhmä on laatinut yhdessä päivähoidon työntekijöiden kanssa Huittisten varhaiskasvatussuunnitelman. Suunnitelma ohjaa ja tukee päiväkodin ja perhepäivähoidon varhaiskasvatuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Varhaiskasvatuksen sisältöä ohjaa valtakunnallinen lainsäädäntö, kunnallinen päätöksenteko ja päivähoidon erilaiset suunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen varhaiskasvatussuunnitelman valtakunnallisista linjauksista (28.2.2002), joka määrittää yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen suuntaviivat. Suunnitelma perustuu lisäksi Stakesin laatimiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (tarkistettu painos 2005). Tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun kehittämistä koko siinä palvelu- ja tukijärjestelmässä, joka on luotu lasten ja perheiden tueksi ennen lasten oppivelvollisuuden alkamista. Erityisenä painopisteenä on varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttaminen, vanhempien ja henkilöstön välinen yhteistyö sekä lastenneuvolan, päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyö. Edellytys laadukkaalle varhaiskasvatukselle on ammattitaitoinen ja hyvinvoiva henkilöstö ja riittävät resurssit ja tilat. Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema päivähoito koostuu hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksen kokonaisuudesta, mikä on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Tavoitteena on, että kaikissa lapsiperheiden palveluissa omaksutaan lapsi- ja perhelähtöiset varhaiskasvatuksen tavoitteet, toimintatavat ja yhteistyökäytännöt. Lapsen varhaiskasvatuksen palvelukokonaisuus määrittyy tällöin kunkin lapsen ja hänen perheensä tarpeista. Huittisten kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman tarkoituksena on tehdä varhaiskasvatustyö näkyväksi ja tuoda esille kehittämistarpeet.

1. VARHAISKASVATUKSEN TEHTÄVÄT Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan käytännön tavoitteellista kasvatustoimintaa lasten kehitysedellytyksien turvaamiseksi. Varhaiskasvatus sisältää ne vuorovaikutukselliset tapahtumat, joiden katsotaan edistävän lapsen kehittymistä kokonaisvaltaiseksi persoonallisuudeksi ja yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi. Kasvatus, vanhemmuus ja lapsuus eivät esiinny muista elämänilmiöistä erillisinä. Ne ovat riippuvaisia aikakaudesta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Päivähoitolain (1973) mukaan päivähoidon tehtävänä on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen tasapainoista kehitystä. Päivähoito on keskeistä lapsiperheille tarkoitettua sosiaalipalvelua, joka on kaikkien perheiden ja lasten oikeus. Subjektiivinen päivähoito-oikeus toteuttaa sekä vanhempien oikeutta että lasten oikeutta varhaiskasvatukseen. Päivähoidossa otetaan lisäksi huomioon lasten erityistarpeet ja autetaan lasta ja perhettä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Näin varhaisen tukemisen näkökulma ja sitä kautta ehkäisevä toiminta toteutuvat päivähoidossa. Päivähoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden hoitoon, leikkiin ja oppiin sekä ystävyyssuhteisiin vertaisryhmässä. Lasten päivähoito on varhaiskasvatusta, joka pitää sisällään hoidon, kasvatuksen ja opetuksen. Lapsi oppii vertaisryhmässä yhdessä muiden kanssa. Lapsen omat kokemukset ja käsitykset elämästä muodostavat perustan uuden oppimiselle. Moniammatillinen päivähoidon henkilöstö tukee lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kasvattajien oman työn arviointi ja kehittäminen ovat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisen edellytys. Varhaiskasvatuksen kehittämisen keskeisiä osa-alueita ovat asiakaslähtöisyys, henkilöstön ammatillinen osaaminen ja täydennyskoulutus, työyhteisön toimivuus sekä johtamismenetelmät. Lapsuuden turvaaminen eli lapsipoliittinen tehtävä Tarjoaa mahdollisuuden iän ja kehitystason mukaiseen virikkeelliseen toimintaan, oppimiseen, lepoon ja virkistykseen Perhepoliittinen tehtävä Tukee yhdessä perheen kanssa lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista Työvoimapoliittinen tehtävä Tarjoaa lapselle turvallisen ympäristön vanhempien työssäkäynnin ja opiskelun ajaksi Oppimaan ohjaaminen eli koulutuspoliittinen tehtävä Turvaa jokaisen lapsen oikeuden oppimiseen ja tukee oppimismahdollisuuksia Tasa-arvoa edistävä tehtävä Ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksien syntymistä ja tasoittaa kehityksellisiä ja sosiaalisista taustoista johtuvia eroja Sosiaalipoliittinen tehtävä Tukee mm. muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa lapsiperheitä ja toimii lastensuojelun tukipalveluna Sisäinen kehittämistehtävä Varhaiskasvatuksen henkilöstö arvioi ja kehittää työtään jatkuvan oppimisen näkökulmasta KUVA. Varhaiskasvatuksen tehtävät (Hujala & Lindberg 1998). 2

2. PÄIVÄHOIDON VAIHTOEHDOT Huittisissa päivähoidon toimintamuodot ovat päiväkotihoito, perhepäivähoito ja yksityinen päivähoito sekä tukimuodot, joiden avulla lasta voidaan hoitaa kotona. Huittisissa järjestetään maksutonta esiopetusta sekä sosiaalitoimen että koulutustoimen hallinnon alaisena. Lakisääteinen esiopetus toteutuu kaikissa päiväkodeissa. Päivähoitoa järjestetään siinä laajuudessa kuin vanhempien tarve edellyttää. Huittisissa päivähoitoa toteutetaan sekä perhepäivähoidossa että päiväkodeissa. Päivähoitoikäisille lapsille järjestetään ilta- ja vuorohoitoa perhepäivähoidossa. Perhepäivähoito on hoitajan omassa kodissa annettavaa hoitoa, lapsen kotona annettavaa hoitoa tai kolmiperhepäivähoitoa. Huittisissa perhepäivähoitajat ja päiväkodit toimivat yhteistyössä. Alle kouluikäisen lapsen vanhemmilla on mahdollisuus valita kotona hoidettavalle lapselleen joko lasten kotihoidon tuki tai yksityisen hoidon tuki. Lasten kotihoidon tuki: lasta hoitaa kotona jompikumpi vanhemmista tai muu huoltaja (esim. sukulainen). Yksityisen hoidon tuki: lapsen hoitajana on kunnan hyväksymä ja valvoma yksityisen hoidon tuottaja (yksityinen perhepäivähoitaja tai perheeseen työsuhteessa oleva hoitaja). 3

3. PÄIVÄHOIDON ARVOT Huittisten kaupungin päivähoidossa määriteltiin yhteiset arvot, jotka ovat varhaiskasvatussuunnitelman perusta. Yhdessä sovitut arvot ohjaavat toimintaa ja jokainen lapsen kasvatukseen osallistuva toimii samojen arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Arvokeskustelut ja työn arviointi ovat jokaisessa päivähoitoyksikössä tärkeitä. Työyhteisön toimintaa arvioitaessa mietitään, miten arvot toteutuvat käytännössä. Arviointi auttaa löytämään toiminnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Lisäksi huomioidaan muuttuva ympäristö ja yhteiskunta. Mitä lähempänä arvot ja teot ovat toisiaan, sitä paremmin arvot toteutuvat. LUOTTAMUS vaitiolovelvollisuus vanhempien ja päivähoidon henkilöstön keskinäinen luottamus lapsen luottamus päivähoidon aikuiseen lapsen ja hänen perheensä kunnioittaminen TURVALLISUUS aito välittäminen rajat ja rakkaus fyysinen turvallisuus (tilat, välineet, riittävä henkilöstö, päivähoitolain tuntemus) LEIKKI oppiminen monipuolisuus luovuus leikille riittävästi aikaa, tilaa ja välineitä KIIREETTÖMYYS JA KODIKKUUS joustavuus (esim. taito muuttaa omaa toimintasuunnitelmaansa ja hyväksyä toisten tekemät muutokset lämpö ja läheisyys maalaisjärki suunnitelmallisuus esteettisyys (esim. päivähoitotilojen kodinomaisuus) KUVA. Huittisten päivähoidon arvot 4

4. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1. OPPIMISKÄSITYS Lapsen kehitystaso ja oppimisvalmiudet ovat oppimisen perustana. Lapsilähtöisyys oppimisessa tarkoittaa lapsen kehitysvaiheen, tarpeiden, kiinnostuksen kohteiden ja vahvojen puolien tuntemista sekä mahdollisen tuen tarpeen tiedostamista. Oppimista edistävät lapsen luontainen uteliaisuus, vireys ja halu oppia uutta. Oppimisen perustan muodostaa lapsen omat kiinnostuksen kohteet, kokemukset ja turvallinen lähiympäristö, jossa lapsi voi emotionaalisesti hyvin. Oppimiselle tärkeää on lapselle merkityksellinen oma kokemus, jonka hän liittää aiempiin kokemuksiin. Lapset oppivat ryhmässä vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa kysellen, tutkien, liikkuen ja leikkien. Aikuinen tukee ja ohjaa kuuntelemalla ja havainnoimalla, rohkaisemalla ja kannustamalla lasta ja lapsia eri tilanteissa. Oppimisen ilo kumpuaa eri aistien avulla saaduista tunteista ja yhteisistä mukavista kokemuksista toisten lasten ja aikuisten kanssa. 4.2. OPPIMISYMPÄRISTÖ Oppimiskäsitys ohjaa oppimisympäristön suunnittelua ja rakentamista. Lähtökohtana ovat lapsiryhmän ja yksittäisen lapsen tarpeet sekä toiminnan tavoitteet. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristö muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Turvallisen fyysisen oppimisympäristön suunnittelussa huomioidaan lapset oppimisympäristön käyttäjinä. Tilat ovat muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin ja mahdollistavat sekä toiminnan eriyttämisen että lapsen omaehtoisen toiminnan. Tilojen käytössä keskeisintä on mielikuvituksen käytön mahdollisuus. Fyysinen oppimisympäristö vastaa lapsen kehityksellistä tasoa ja antaa haasteita kehityksen eteenpäin viemiseksi. Ympäristö herättää lapsen mielenkiinnon uusien asioiden tutkimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Monipuolinen oppimisympäristö tarjoaa tilaisuuksia lasten omaehtoiseen pohdintaan, tutkimiseen, kokeiluun ja liikuntaan. Välineet ja materiaalit ovat lasten ulottuvilla siten, että he voivat vapaasti käyttää tarvikkeita ja työvälineitä sekä huolehtia niistä. Läheiset piha- ja ulkoilualueet puistoineen ja metsineen muodostavat tärkeän osan oppimisympäristöä. Turvallisen psyykkisen oppimisympäristön lähtökohtana on riittävä aikuisten määrä lapsiryhmää kohden. Oppimisympäristö muodostuu päivähoitopaikan yleisestä ilmapiiristä, johon jokainen työntekijä vaikuttaa. Lapsille on tärkeää, että aikuiset kuuntelevat ja kuulevat heitä ja ovat aidosti läsnä. Aikuinen luo turvallisen, kiireettömän ja rauhallisen ilmapiirin. Lapset saavat kiitosta ja kannustusta, mikä vahvistaa heidän itsetuntoaan. Turvallisessa sosiaalisessa oppimisympäristössä korostuu jatkuva läheinen vuorovaikutus lasten keskinäisissä suhteissa sekä lasten ja aikuisten välillä. Lapset 5

oppivat päivähoitotoiminnassa yhteistyökykyä, tunneilmaisua, kuuntelua, empatiaa, huumoria ja rehellisyyttä. Vertaisryhmän merkitys on lapselle tärkeä. Siinä lapsia havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Oppimisympäristöä muutetaan lapsiryhmää ja tarpeita vastaaviksi. Hyvässä oppimisympäristössä lapsi kokee, että aikuinen on aidosti kiinnostunut hänestä. ILOINEN JA ONNELLINEN LAPSI on kiinnostunut uusista asioista eli lapsi oppii ja kasvaa! 4.3. LEIKKI Leikki on lapsen luontainen tapa toimia. Leikki on tutkimista, oppimista, iloa, seikkailuja, harjoittelemista ja kokeilemista. Leikki kehittää lapsen mielikuvitusta, itseluottamusta, oma-aloitteisuutta ja omatoimisuutta sekä keskittymiskykyä. Leikin avulla lapsi käsittelee kokemuksiaan ja tunteitaan sekä uutta tietoa ja liittää ne aiemmin oppimaansa. Leikkiessään lapsi luo uutta, etsii vastauksia kysymyksiin ja oppii elämiseen liittyviä tietoja ja taitoja yhdessä toisten kanssa. Lapsi leikkii sitä, mitä on juuri oppinut tai on parhaillaan oppimassa. Leikki luo lapselle turvallisen ilmapiirin kokeilla erilaisia taitoja, kestää epäonnistumisia ja harjoittaa sosiaalisia taitoja. Vertaisryhmässä lapsi oppii toimimaan ryhmän jäsenenä ja mukautumaan sen sääntöihin sekä työskentelemään yhteisen päämäärän hyväksi. Leikkimahdollisuuksien luominen edellyttää kasvattajilta yhteistyötä ja yhteisiä näkemyksiä. Päivähoidossa on lasten leikeille aikaa, tilaa, materiaaleja, leikkirauhaa ja mahdollisuus leikin jatkumiselle ja kehittämiselle. Päivähoidon kasvattajalla on tärkeä rooli leikin kehittäjänä, leikkiympäristön rikastuttajana ja materiaalien tarjoajana. Kasvattajan osallistuminen lasten leikkiin pidentää leikin kestoa ja monipuolistaa leikkiä ja lasten yhteistä toimintaa. Leikkitilanteet luovat mahdollisuuden leikin havainnointiin. Havainnointi auttaa aikuista kehittämään toimintaa lapsilähtöiseen suuntaan. Aikuinen ohjaa ja opettaa, rohkaisee ja kannustaa sekä luo tilanteita ja mahdollisuuksia, jossa lapset voivat itse kehittää leikkiään. LAPSI EI LEIKI OPPIAKSEEN, MUTTA OPPII LEIKKIESSÄÄN! 6

MITÄ KAIKKEA OPIMME LEIKKIEN * Esimerkki päivähoidon arjesta Liisa ja Pekka leikkivät kotia: Ensin rakennetaan koti.välillä tulee riitoja siitä, mihin mikäkin tavara laitetaan. Sitten valitaan roolit: äiti ja isä. Vihdoin päästään leikkimään. Isä lähtee töihin ja äiti laittaa ruokaa. (Tässä vaiheessa leikkiin tulee kaksi muuta lasta). Uudet roolijaot: äiti, isä, lapsi ja kissa MITÄ KAIKKEA HARJOITELTIIN LEIKKIEN? Sosiaaliset taidot: Motoriset taidot: Hyvät tavat: Matemaattiset taidot: Esteettisyys: Kielelliset taidot: - sovittelua ja kompromissien tekoa - riitojen selvittelyä sanoilla - viestitystä ystävälle: kanssasi on kiva olla - kodin rakentaminen, pöydät, tuolit ym. - nukkien pukeminen, pöydän kattaminen - "Hei, hei, mukavaa työpäivää!" - "Antaisitko?" - "Kiitos!" - "Ole hyvä!" - hahmottamista rakentamisessa (minne tuolit, pöydät ym.) - yhteenlaskua, vähennyslaskua (laita sinä isälle ja kissalle kuppi, äiti laittaa kaksi kuppia) - luokittelua (sinulla on punaiset kupit, äiti laittaa vihreät tassit) - Nämä kukat sopivat hyvin ruokapöydälle. - "Sanon asiani niin, että toinen ymmärtää, mitä tarkoitan." Ympäristö, luonto ja etiikka: - Hei et sinä voi vetää kissaa hännästä, sitä sattuu! - Ei kissa voi syödä salmiakkia, annetaan sille silakkaa. 7

5. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLTÖALUEET Varhaiskasvatuksen sisältöaluejako on suunnittelun apuväline. Tässä esitetty jaottelu perustuu esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2000) ja Huittisten kaupungin omaan esiopetussuunnitelmaan (2003), joka on tarkistettu ja hyväksytty v. 2005. Työtapojen monipuolisuus tarjoaa lapselle uusia kokemuksia ja edistää sisältöalueisiin liittyvien taitojen oppimista. Lapsi kokee uudet asiat merkityksellisiksi, kun ne liittyvät hänen aikaisemmin omaksumiinsa tietoihin ja taitoihin. Lapsiryhmän hyvä tuntemus auttaa sekä pedagogisen että fyysisen oppimisympäristön rakentamista monipuoliseksi, lasten kehitystasoa vastaavaksi ja kehityksen myötä muuttuvaksi. Sosiaalisten taitojen kehittyminen on mukana useissa sisältöalueissa. 5.1. TERVEYS, FYYSINEN JA MOTORINEN KEHITYS Varhaiskasvatuksessa edistetään lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä sekä kasvua ja kehitystä. Päivittäinen, monipuolinen liikunta, ravinto, lepo, hygienia ja ulkoilu ovat välttämättömiä lapsen kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Lapsi kehittyy erilaisissa leikeissä, liikunnassa ja perushoidon tilanteissa. Toiminta- ja oppimisympäristö innostaa lasta liikkumaan niin sisällä kuin ulkona ja antaa lapselle positiivisia liikuntakokemuksia. Hienomotoriikka, kädentaidot sekä käden ja silmän yhteistyö kehittyvät leikin, askartelun ja arkipäivän toimintojen avulla. Oman terveytensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi lapsi tutustuu terveellisiin ja turvallisiin elämäntapoihin. Lapsi saa tietoa ja ohjausta terveydestä, siisteydestä ja puhtaudesta huolehtimiseen sekä terveellisiin ruokailutottumuksiin. Toiminnalla ja tapakasvatuksella lasta ohjataan myönteisiin ihmissuhteisiin ja tunne-elämän terveyteen sekä välttämään väkivaltaa. Lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan huolehtimalla työn, levon ja virkistyksen välisestä tasapainosta. 5.2. KIELI JA VUOROVAIKUTUS Kieli on ajattelun ja vuorovaikutuksen väline ja se kehittyy yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Se kehittyy yhdessä toisten kanssa. Lasten sosiaalisen kehityksen sekä itsetunnon ja identiteetin rakentumisessa kieltä rikastuttavalla varhaiskasvatustoiminnalla on suuri merkitys. Päivähoidon toiminta- ja oppimisympäristö tarjoaa lapselle runsaasti vuorovaikutuskokemuksia ja kielellisiä malleja. Kielen ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa on tärkeää herättää lapsessa kiinnostus, uteliaisuus ja aktiivisuus puhumiseen ja kuuntelemiseen. Lapsen sanaja käsitevarasto karttuu, muisti kehittyy ja mielikuvitus rikastuu. Lasta kannustetaan kertomaan kokemuksistaan, tunteistaan ja toiveistaan. Lasten päivä rakentuu erilaisista vuorovaikutustilanteista toisten lasten ja aikuisten kanssa. Vuorovaikutustilanteissa lapsi oppii ymmärtämään ohjeita ja toimimaan 8

niiden mukaan. Leikillä ja saduilla on varhaislapsuudessa erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle. 5.3. MATEMAATTISET VALMIUDET Matematiikka on ympäristön tutkimista ja jäsentämistä. Lapsi oppii matemaattisia käsitteitä liikkuen ja leikkien kaikilla aisteillaan ja ongelmia ratkaistessaan. Näin lapsi saa matematiikasta myönteisen kuvan, joka tukee hänen jatkuvaa oppimistaan. Varhaiskasvatustoiminnassa lapsia ohjataan tekemään havaintoja tilanteista, tapahtumista, esineistä jne. Näiden havaintojen pohjalta lapset harjaantuvat ratkaisemaan erilaisia matemaattisia tehtäviä. Päivähoidon toiminta- ja oppimisympäristö tukee lapsen matemaattista kehitystä tarjoamalla erilaisia leikkejä, pelejä ja materiaaleja. Omakohtaisten ja konkreettisten kokemusten kautta lapsessa herää kiinnostus ja tutkimisen halu erilaisiin matemaattisiin ilmiöihin. Matemaattisen ajattelun kehittymisessä on tärkeää, että lapsi oppii tarkkailemaan omaa ajattelemistaan ja kertomaan siitä. 5.4. ETIIKKA JA USKONTO Eettinen perusta välittyy kulttuuriperinnössämme ns. hiljaisena tietona, joka on läsnä kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa. Lapsen minäkuvan ja terveen itsetunnon kehittyminen ovat eettisen kehityksen perusta. Lapsi tuntee, että hänen ajatuksensa ovat tärkeitä ja että hänet hyväksytään. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän eron ymmärtäminen kehittyy lapsella vähitellen. Sääntöjen pohtiminen antaa valmiuksia omien ja muiden valintojen eettiseen tarkasteluun. Hyvät tavat (kiitos, ole hyvä, anteeksi), toisten kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä oman ja toisen työn arvostaminen kuuluvat varhaiskasvatuksen tavoitteisiin. Aikuisten tehtävänä on luoda turvallisuudentunne ja auttaa lasta löytämään eettisesti kestäviä ratkaisuja. Uskontokasvatuksessa kunnioitetaan perheen toiveita ja näkemyksiä sekä juhlapyhiin liittyviä tapoja. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan sekä myönteisiin ja turvallisiin kokemuksiin. 5.5. YMPÄRISTÖ JA LUONTO Ympäristö- ja luonnontiedon kasvatuksen perustana ovat lapsen omat kokemukset ja havainnot. Tavoitteena on, että lapsi oppii ymmärtämään ja arvostamaan luontoa ja rakennettua ympäristöä sekä erilaisia ihmisiä ja kulttuureja. Ympäristö- ja luonnontiedossa lähtökohtana on lapsen monimuotoinen elinympäristö alkaen lapsesta itsestään edeten aina laajempiin elinympäristöihin asti. Lapsi oppii aktiivisesti havainnoiden, kysellen, kokeillen ja vertaillen. Aikuisten esimerkki on merkittävä arvojen ja arjen käytäntöjen opettamisessa. 5.6. TAIDE JA KULTTUURI Erilaiset taidekokemukset ovat merkittävä osa lapsen emotionaalista, taidollista ja tiedollista kehitystä. Taidekasvatus tarjoaa lapsille mahdollisuuden saada onnistumisen elämyksiä, oppia itsestään ja löytää uusia tapoja ilmaista itseään. 9

Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus päivittäin monipuoliseen luovaan ilmaisuun. Lapsen toiminta- ja oppimisympäristö on turvallinen ja kannustava. Se rohkaisee lasta mielikuvituksen käyttöön ja luovaan ilmaisuun. Lapsen itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvua tuetaan musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden, teatterin ja draaman keinoin. Taide- ja kulttuurikasvatuksella on tärkeä tehtävä lapsen hyvinvoinnin vaalijana sekä kulttuuriperinnön siirtäjänä. 6. YHTEISTYÖ 6.1. LASTEN VANHEMMAT Perheiden ja päivähoidon henkilöstön välinen yhteistyö on osa varhaiskasvatusta. Yhteistyö on tärkeää lapsen kasvun ja kehityksen kannalta ja se helpottaa lapsen eroa kodista ja hänen siirtymistään uuteen ympäristöön. Yhteistyön lähtökohtana on päivähoidossa olevan lapsen ja hänen vanhempiensa arvostaminen. Vanhemmilla on lasten ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu ja vanhemmat ovat lapsensa asiantuntijoita. Lapsen ja perheen tilanteen tunteminen on tärkeää ja auttaa lapsen kasvun ja kehityksen tukemista päivähoidossa. Päivähoidon henkilöstö tukee omalla asiantuntevuudellaan vanhempia lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyvissä asioissa. Yhteistyö edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, avoimuutta ja toistensa kunnioittamista. Koko moniammatillinen päivähoitohenkilöstö osallistuu yhteistyön tekemiseen perheiden kanssa ja tuo osaamisensa ja tieto-taitonsa osaksi yhteistyötä. Tärkeää on vuorovaikutus ja sen laatu perheiden ja päivähoidon henkilöstön kesken. Perheiden ja lasten aito kuunteleminen sekä mielipiteiden arvostaminen ja huomioiminen vaikuttavat vuorovaikutuksen onnistumiseen. Päivähoidon henkilöstö huomioi mahdollisuuksien mukaan toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa vanhempien näkemykset lastensa tarpeista ja toiveista. Vanhempien ja päivähoidon henkilöstön yhteistyötä tukevat yhteiset keskusteluhetket, vanhempien illat sekä muut yhteiset tapahtumat. Tavoitteena on luoda pohja perheiden ja kasvattajien väliselle luottamukselliselle yhteistyölle ja perehdyttää perheet päivähoidon yleisiin kasvatuskäytäntöihin sekä keskustella lasta koskevista asioista. Perheiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta laaditaan lapselle hoito- ja kasvatussuunnitelma. 6.2. MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ Päivähoidossa lasten kasvatukseen osallistuu kasvattajaryhmä, joka koostuu erilaisen koulutuksen ja työkokemuksen omaavista henkilöistä. Päivähoidossa moniammatillisuus ilmenee sekä sisäisenä että ulkoisena. Sisäinen moniammatillisuus tarkoittaa päivähoidon eri ammattiryhmien yhteistä jaettua ammatillista toimintaa päivähoidon perustehtävien toteuttamiseksi. Moniammatillisen tietotaidon hyödyntäminen tukee henkilöstön ammatillista 10

kasvua ja työssä kehittymistä sekä edesauttaa lapsen hyvää hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Ulkoisella moniammatillisuudella tarkoitetaan päivähoidon yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa, jotka työskentelevät samojen lasten ja perheiden parissa. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat lasten neuvola, perheneuvola, perusterveydenhuolto, lapsiperheiden sosiaalityö ja koulut. Opetustoimen kanssa on laadittu yhteistyössä esi- ja alkuopetussuunnitelmat, joita edelleen kehitetään. Niiden ja säännöllisten tapaamisten avulla varmistetaan lapsen kasvatuksellinen ja opetuksellinen jatkumo. Lastenneuvolan ja päivähoidon välillä tehdään yhteistyötä, jonka tarkoituksena on yhdessä vanhempien kanssa seurata lapsen kasvua ja kehitystä sekä tarvittaessa ohjata perhettä hakeutumaan eri palveluihin. 7. ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSILLE Varhaiskasvatuksen periaatteena on, että jokaisella lapsella on oikeus olla erilainen ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Lähtökohtana lapsen varhaisen tuen tarpeen arvioinnissa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsella aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsen tarvitsema erityinen tuki järjestetään Huittisissa yleisen päivähoidon yhteydessä joko päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Lapsi toimii ryhmän tasavertaisena jäsenenä ja hän saa mahdollisuuden sosiaaliseen osallistumiseen vertaisryhmässä. Tavoitteena on lapsen ja perheen tarpeista lähtevän kasvatuksen ja kehityksen tukeminen sekä lapsen itsetunnon vahvistaminen. Hoitopaikkaa valittaessa pyritään ottamaan huomioon vanhempien toiveet sekä lapsen tarvitseman tuen laatu. Erityistä tukea tarvitseva lapsi voi olla tavallisessa päiväkotiryhmässä, jossa lapsiryhmän kokoa on mahdollista pienentää tai lapsella on henkilökohtainen avustaja tai perhepäivähoidossa. Lasten ohjattu päivähoito voi omalta osaltaan ennaltaehkäistä, havaita ja kuntouttaa erilaisia lapsen kehitykseen liittyviä viivästymiä ja häiriöitä. Erityispäivähoito on osa erityistä tukea tarvitsevan lapsen kuntoutuksen kokonaisuutta ja esiopetusta. Lapsella voi olla erityisen tuen tarvetta fyysisen, tiedollisen, puheen ja kielen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen alueella. Myös lapsen kasvuoloista voi seurata erityisen tuen tarvetta. Tuen tarve voi olla lyhytaikaista tai pysyvämpää. Lapsen tarvitsemat yksilölliset tukitoimet aloitetaan yhteistyössä lapsen huoltajan kanssa heti, kun niiden tarve huomataan. Ennaltaehkäisevät tekijät Erityisen tuen tarpeen ennaltaehkäiseminen liittyy läheisesti varhaiskasvatuksen laatuun: ryhmien muodostamiseen, henkilöstön riittävään määrään, pysyvyyteen ja koulutukseen sekä toimintaympäristön kehittämiseen. Päivähoidon kasvatus perustuu lapsen positiivisiin ominaisuuksiin ja vahvuuksiin. Lapsen vahvuuksien arviointi edellyttää monipuolista lapsen ja toimintaympäristön havainnointia ja dokumentointia. Jokaisen lapsen kehitys on yksilöllistä ja sen perusta on erilaisissa arjen toiminnoissa, haasteissa ja vuorovaikutustilanteissa. 11

Erityispäivähoidon työmenetelmien käyttäminen osana lapsiryhmän toimintaa tukee ryhmän jokaisen lapsen kehitystä, esim. kuvat, tukiviittomat sekä pienryhmätoiminta. Positiivinen näkemys lapsesta ja päivähoidon mahdollisuuksista on hyvä lähtökohta olemassa olevien toimintakäytäntöjen arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Osaamisen lisääntymisen kautta kehitetään sekä perus- että erityispäivähoidon toimintatapoja ja pedagogista toimintaa kokonaisuudessaan. Eri yhteistyötahot Päivähoidon yhteistyö sosiaalityöntekijöiden ja perhetyön työntekijän kanssa on tärkeä ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön työmuoto. Kerran kuukaudessa kokoontuvassa perhetyön työryhmässä käsitellään perheiden suostumuksella erilaisia lapsiin ja perheisiin liittyviä huolenaiheita ja pohditaan yhdessä, miten parhaiten autettaisiin perheitä ja turvattaisiin lasten tasapainoinen kehitys. Usein tukimuotona on lapselle järjestetty päivähoitopaikka joko perhepäivähoidossa tai päiväkodissa. Yhteistyö perheen, sosiaalitoimen ja päivähoidon välillä antaa edellytykset tuen onnistumiselle. Perhetyön työryhmään kuuluu sosiaali- ja perhetyön työntekijöiden lisäksi lastenneuvolan terveydenhoitajat, perheneuvolapsykologi ja sosiaalityöntekijä, perhepäivähoidon ohjaaja ja kiertävä erityislastentarhanopettaja sekä tarvittaessa päivähoitoyksikön edustaja. Lasten kehitykseen liittyvässä tuen tarpeen tunnistamisessa on tärkeää päivähoidon henkilöstön ja lastenneuvolan terveydenhoitajien välinen yhteistyö. Päivähoidon havaintojen, terveydenhoitajien tekemien seulontatutkimusten ja vanhempien kertoman perusteella yleensä huomataan ne lapset, jotka tarvitsevat tukitoimia ja kuntoutusta. Lastenneuvolan kautta nämä lapset ohjataan erityistuen antajalle, esim. puhe- tai toimintaterapeutille. Tarvittaessa lapselle tehdään lähete erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Lapsen tarvitsemat yksilölliset tukitoimet aloitetaan päivähoidossa heti, kun niiden tarve on huomattu. Erityisen tuen suunnitelma / päivähoidon kuntoutussuunnitelma Erityisen tuen järjestäminen edellyttää erilaisia palveluja ja niiden yhteensovittamista jokaisen lapsen yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Kehityksen tukemiseksi ja kuntoutuksen toteuttamiseksi lapselle laaditaan erityisen tuen suunnitelma. Suunnitelman tekemiseen osallistuvat lapsen vanhemmat, lasta hoitava päivähoitohenkilöstö, erityislastentarhanopettaja sekä lasta tutkivat ja kuntoutukseen osallistuvat eri alojen asiantuntijat, kuten psykologi, puhe-, toiminta-, musiikki- ja / tai fysioterapeutti. Erityisen tuen suunnitelmassa tutkimustulokset, havainnot ja arvioinnit sovelletaan päivähoidon käytäntöihin. Lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet joita tukemalla asetetaan kuntoutukselle tavoitteet ja sovitaan menetelmät sekä seuranta. Suunnitelmaa tarkistetaan puolivuosittain. Tuolloin sovitaan uudet tavoitteet, menetelmät sekä seuraava seurantapalaveri. Lapsen erityisen tuen suunnitelma muuttuu koko ajan lapsen kasvaessa, kuntoutuessa ja kehittyessä. Päivähoidossa tehtävä viimeinen seurantapalaveri on samalla lapsen kouluun siirtopalaveri, johon mahdollisuuksien mukaan osallistuu myös lapsen tuleva opettaja. Erityisen tuen suunnitelman laatimisesta vastaa lapsen päivähoitoyksikkö. 12

Kiertävä erityislastentarhanopettaja Huittisten päivähoidon työntekijänä toimii kahtena päivänä viikossa kiertävä erityislastentarhanopettaja, kelto. Hänen tehtäviinsä kuuluu lasten havainnointi eri päivähoitoyksiköissä, osallistuminen lapsiryhmän toimintaan, konsultaatioapu päivähoidon työntekijöille, yhteistyö lasten vanhempien, lastenneuvolan, perheneuvolan, sosiaalitoimen, koulun ja lapsen kuntoutukseen osallistuvien asiantuntijoiden kanssa. Kelto on mukana lapsen tutkimustarpeen arvioinnissa ja tutkimuksiin ohjaamisessa yhdessä lapsen vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden kanssa sekä lapsen erityisen tuen suunnitelman laatimisessa, toteuttamisessa ja seurannassa. Erityisopettajan palvelut Päivähoidolla on mahdollisuus saada koulutoimen erityisopettajan palveluja. Erityisopettaja havainnoi esiopetusryhmän lapsia ja on mukana näitä lapsia koskevien kuntoutussuunnitelmien laadinnassa, toteutuksessa ja seurannassa. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset Tällä hetkellä Huittisten kaupungin päivähoidossa on vain vähän eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia. Suomessa julkinen varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin ja lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamiseen. Varhaiskasvatuksessa lapsi kuuluu lapsiryhmään ja toimii jäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on hyvin tärkeää, kun järjestetään näiden lasten varhaiskasvatusta. Lapsen äidinkieli ja kulttuuritausta otetaan huomioon ja tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan yhteisissä keskusteluissa käytetään myös tulkkia. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä on ensisijaisesti perheellä. 8. ESIOPETUS Huittisten kaupungin esiopetussuunnitelma on tehty yhdessä perusopetuksen kanssa. Esiopetusta järjestetään sosiaalitoimen alaisena toimintana kaikissa päiväkodeissa ja koulutustoimen alaisena toimintana Kyläraitin esiopetuksessa. Huittisissa toimitaan erillisen esiopetussuunnitelman mukaan ja sitä kehitetään edelleen. 13

9. VARHAISKASVATUKSEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Lapsen kasvu ja kehitys edellyttävät päivähoidon kasvatuskäytäntöjen ja suunnitelmien jatkuvaa ja tavoitteellista arviointia. Arvioinnin avulla saadun tiedon pohjalta kehitetään kunnan omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattuja arvoja, tavoitteita, sisältöjä ja menetelmiä. Arvioinnin avulla selvitetään päivähoidon toiminnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Päivähoidon toiminnan keskeisimmät arviointimenetelmät ovat havainnointi ja pedagogiset keskustelut. Päivähoidon henkilöstö havainnoi lasta ja lapsiryhmää, tunnistaa erilaiset lapset ja lasten tarpeet sekä toiminnalle asetetut tavoitteet. Keskusteluja käydään lasten ja lasten vanhempien kanssa sekä päivähoidon henkilöstön kesken. Arviointi on kehittämisen edellytys. Arvioinnin avulla määritetään, miten asetetut tavoitteet on saavutettu sekä tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja löydetään kehittämistarpeita, esim. lasten hyvinvointiin liittyvät asiat. Arvioimalla päivähoidon henkilöstö kehittyy omassa ammatissaan. Oleellinen osa varhaiskasvatuksen arviointia on työyhteisön arvioinnin lisäksi oman toiminnan arviointi. Päivähoidon henkilöstön arvioidessa toteutunutta toimintaansa mietitään samalla kasvatus- ja opetustyön onnistumista. Varhaiskasvatuksen kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa asiakaslähtöisyys, henkilöstön ammatillinen osaaminen ja hyvin toimiva yhteistyö sekä johdon sitoutuminen ovat keskeisiä elementtejä. 14