GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 06 3334/-81/1/10 NILSIÄ Aholansaari Esko Sipilä 4.11.1981 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS NILSIÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AHOLA 1, KAIV.REK.N:o 2985/1 SUORITETUISTA MALMITUTKI- MUKSISTA
- 3 - TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI Aholansaaren tutkimusalue sijaitsee Nilsiän kunnan luoteisosassa Syvärin järven kuroutumassa, missä Kinahmin-Tahkomäen korkeat kvartsiittiselänteet loppuvat järven murrokseen. Kuvat 1 ja 2. JOHDANTO Tutkimuksiin johtavana aiheena voidaan pitää Väinö Turusen Kuopion toimistoomme lähettämää näytettä K/23011 6.10.1978. Se oli noin 20 x 30 x 30 cm kokoinen biotiittigneissilohkare, joka sisälsi kuparia 0,33-0,45 % ja sinkkiä 1,8-3,5 % sekä runsaasti magneetti- ja rikkikiisua. Turunen löysi sen tavallisesti veden alla olevalta luodolta Syvärin vedenpinnan olleessa 2,5 m normaalia alempana. (M19/3334/-78/10). Malmilohkareen magneettisuudesta johtuen tutkimukset keskittyivät siitä 3 km NNW suuntaan sijaitsevaan aeromagneettiseen häiriöalueeseen, jonka keskus on Aholansaaren W-puoleisilla luodoilla, kuva 3. Aholansaaren S-puolella oleva Sääskiniemi on jo vanhastaan tunnettu kuparikiisuaiheistaan. Mv Eljas Taskinen lähetti 1950 kvartsikiveä, jossa oli kuparikiisua, magneetti- ja rikkikiisua, 1956 K/2098, M17/Ni-58/1, kuparikiisu ja magnetiittipitoista amfiboliittia, jossa kuparia 0,97 %, sinkkiä 0,30 %, Ag 7,2 ja Au 0,2 g/ton. Outokumpu Oy suoritti Taskisen aiheiden johdosta malmitutkimuksia Sääskiniemen E-rannalla mm Turam-mittauksia ja syväkairauksia 1956 sekä geologisia tutkimuksia 1963, joista Tapio Koistinen on tehnyt Pro-Gradunsa "Nilsiän Länsi-Syvärin kallioperästä" 1965. Silloiset kiisuaiheet liittyivät kapeaan Sääskiniemen E-rantaa myötäilevään kinzigiittijaksoon, ilmeiseen dislokaatiovyöhykkeeseen, josta on tavattu kuparikiisua, magneettikiisua,
-4 - pyriittiä ja hiukan sinkkivälkettä kapeina juovina ja heikkona pirotteena. Tästä jaksosta on lähetetty GTL:lle myöhemmin lukuisia malminäytteitä, osa paikallisia osa maajään kuljettamia. Ks. Kuva 4. TOIMENPITEET Kuten edellä on mainittu oli Turusen näyte magneettinen, susceptibiliteetti K = 1600-2200'10-5 SI ja johtokyvyltään hyvä erinomainen. Koska samantyyppisiä magneetti- ja rikkikiisuvaltaisia lohkareita, tosin kupari- ja sirikkipitoisuudeltaan vähäisiä, löytyi kinzigiittijakson luoteispuolelta, keskitimme malminetsinnän luoteessa lähinnä sijaitsevaan magneettiseen häiriökenttään. Varaus n:o 13/79 tehtiin 2.2.1979, 6 km 2, Syväri, KTM n:o 50/460/79 kuva 5. Geokemialliset tutkimukset 20.2.-9.3.1979 suoritettiin cobra-kalustolla/kolme miestä syvämoreenitutkimus, yhteensä 143 näytteenottopistettä, liitteet I ja II. Tulokset on esitetty profiileittain. Profiilien mittakaava vaakasuorassa on l: 1000 pystysuunnassa 1:100 ja karttapohja l: 20 000-Kuparin, sinkin ja koboltin tuloksista on piiretty histogrammit ja arvioitu anomaliakynnykset, kuvat 6, 7 ja 8. Geofysikaaliset tutkimukset 23.4.-27.4.1979 GTL:n geofysiikan mittausryhmä suoritti slingrammittauksen taajuudella 3600 Hz, kelavälillä 60 m ja magneettisen mittauksen. Linjoituskaavio kuvassa 9. Magneettiset ja sähkömagneettiset kartat ovat liitteinä III, IV, V. Mittaustulos antoi useita-magneettisia sähköjöhteita, joihin liittyi myös geokemiallisia anomalioita.
- 5 - Syväkairaukset Varauksen rauetessa tehtiin valtaushakemus Ahola 1, 49,7 ha,syväkairauksien johdosta 4.2.1980, kuva 10. Heti jäiden vahvistuttua riittävän lujiksi, aloitimme syväkairauksen Tikkuluodolla. Reikäprofiilit ovat liitteinä VI, VII, VIII ja selostukset IX, X ja XI. Reikä n:o 315 suunnattiin voimakkaaseen magneettiseen ja sähkömagneettiseen häiriöön, johon liittyi myös geokemiallinen anomalia. Se lävisti kiilleliusketta ja mustaliuskeita, joiden kiisupirotteet, pääasiassa magneettikiisua ja rikkikiisua, aiheuttivat grafiitin ohella mainitut indikaatiot ja anomaliat. Analysoidussa mustaliuskeen koeosassa väliltä 109.00-110.00 m ovat kuparin, sinkin ja koboltin pitoisuudet 150, 190 ja 33 ppm eli lähes samat kuin anomalikynnykset vastaavien metallien histogrammeissa. Kairausreikä 316 suunnattiin kohtalaiseen sähkömagneettiseen, mutta magneetittomaan indikaatioon. Se lävisti kiilleliuskeita, mustaliuskeita, kiillegneissiä, jossa oli vain hiukan magneetti- ja rikkikiisua, lamprofyyrijuonen ja grauvakkaliuskeita. Kolmas kairausreikä n:o 317 kairattiin edellisen kaltaiseen, mutta hiukan magneettisempaan indikaatioon, johon liittyi myös geokemiallinen anomalia. Se lävisti samantapaisia muodostumia kuin edellinenkin, mitään malmimuodostumaan viittaavaa ei ollut. Ne vähäiset kuparikiisupitoisuudet, joita kairauksissa tavattiin, liittyivät pääasiassa vaaka-asentoisiin kvartsijuoniin,mm R 315: ssa. Lohkareen kivityyppiä tavattiin vain R 316:ssa. Kairaussydännäytteillä susceptibiliteetti K vaihtelee 200-300'10-5 SI, ollen satunnaisesti korkeampi ja kiisuisten osien johtokyky oli kohtalainen, joten ne eivät vastaa Turusen lohkaretta petrofysikaalisilta ominaisuuksiltaan. Mittausalueen indikaatiot johtuivat siis mustaliuskeista. Syväkairausta tuli yhteensä 305 m. YHTEENVETO Turusen lohkareen emäkallio jäi täten selvittämättä. Se saattaa olla aikaisemmin mainitun kinzigiittijakson jatkeilla, joka jatkuu aeromagneettisen kartan mukaan Aholan saaren E-osan poikki.
- 6 Turusen lohkare ei sisältänyt granaattia. Kapea kinzigiitti liittyy juovaiseen graniittigneissiin, joka on kuten kinzigiittikin moninpaikoin voimakkaasti tektonisoitunut kuten Turusen lohkarekin. Magneettisten häiriöiden perusteella ei jää mahdollisuuksia isommalle esiintymälle, joten näillä näkymillä ei kannata jatkaa ko. aiheen etsintää. Esko Sipilä
_ 7 Ohuthieet kairausrei'istä Karttalehti R 315 R 316 R 317 Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku 3334 2700 2701 2702 2703 2704 3960 3961 2775 2776 2777 Ku 2778 Muut ohuthieet Ku 1667 Ku 1676 Ku 1982 Ku 2083 Ku 2623 kiilloitettu ohuthie Ku 3175 Ku 3176 Ku 3177 Analyysit Ra 1625/80 kairausanal. Ra 2137/69 Ra 6181/57 997/MON/78 70/MON/79 126/MON/79 143/MON/79 165/MON/79 166/MON/79 167/MON/79 169/MON/79 170/MON/79 172/MON/79 191/MON/79 320/MON/79