TUTKIMUSTYÖSELOSTE ENONTEKIÖN RUOSSAKERON KULTA-AIHEIDEN TUTKIMUKSISTA VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/1834/-91/2/10 Enontekiö Ruossakero Au Jorma Isomaa TUTKIMUSTYÖSELOSTE ENONTEKIÖN RUOSSAKERON KULTA-AIHEIDEN TUTKIMUKSISTA VUOSINA Tutkimusalueet sijaitsevat Enontekiön kunnassa Käsivarren alueella, Karesuvannosta noin 25 km luoteeseen. Kulta-aiheita tunturialueella on kaksi ja niita kutsutaan pohjoiseksi ja eteläiseksi aiheeksi sijaintinsa mukaan. Alueelle johtaa kantatieltä no 21 saksalaisten 2. maailmansodan aikana rakentama tie, joka menee tutkimusalueiden lähettyville, ja matkaa kantatieltä kertyy noin 12 km. Kulta-aiheet havaittiin Ruossakeron nikkelikairausten yhteydessa kesällä Kairauksissa lävistettiin Ruossakeron ultramafisen muodostuman kontaktiin liittyviä kuparikiisupitoisia kvartsi- ja karsiosueita, joissa myöhemmin havaittiin heikkoa kultapitoisuutta. Ultramafiitin pohjoiskontaktissa syväkairausrei'ällä R401 lävistettiin kvartsi- ja rikkikiisurikas osue, jossa oli myös kuparikiisua näkyvissä. Analyysitulosten mukaan 0,6 m:n matkalla kuparipitoisuus oli 2,2 % ja kultapitoisuus samalla välillä oli 13 g/tn. Syväkairausreikä R421 lävisti ultramafiitin eteläkontaktissa kuparikiisupitoisen karsivyöhykkeen. Vyöhyke oli ohut noin 0,5 metriä paksu, ja siinä esiintyi kuparikiisua 0,35 m:n matkalla. Tällä välillä kuparipitoisuus oli 1,7 % ja kultapitoisuus vastaavasti 5,6 g/tn. Aikaisempia tutkimuksia alueelta ja sen ympäristöstä on tehty muutamia, mutta niissä ei ole mainintoja Ruossakeron ultramafisesta muodostumasta. Tutkimuksia tehtiin vuosina , pääpainon ollessa alueen nikkelitutkimuksissa. Tutkimuksista vastasi allekirjoittanut geologi O. Aurasen johdolla. Suoritetut tutkimukset Keväällä 1983 suoritettujen geofysikaalisten maastomittausten tuloksena havaittiin ultramafiitin pohjoiskontaktissa pitkä, kapea sähkömagneettinen häiriö. Häiriö osoittautui aiheutuvan kallioperän runsaasta rikkikiisusta. Myöhemmin todettiin kuparikiisun ja kullan liittyvän samaan rikkikiisuvaltaiseen vyöhykkeeseen.

2 Kullan esiintymisen laajuuden selvittämiseksi pohjoisella aiheella otettiin kesällä 1986 maaperänäytteitä 272 kpl. Samana vuonna tehtiin magnetometrausprofiileja (yht. 4,6 km) ultramafiitin kontaktin paikallistamiseksi tarkasti. Kesällä 1987 maaperänäytteenottoa laajennettiin kultapitoisen vyöhykkeen laajuuden selvittämiseksi. Näytteitä otettiin kesän aikana yhteensä 102 kpl. Koska maaperänäytteenotto ei tuonut esille mitään uutta maaperässä tai rapakalliossa esiintyvästä kullasta, päädyttiin syväkairauksen sijasta käyttämään kevyttä poka-kairauskalustoa kalliossa esiintyvän kullan selvittämiseksi. Tarkoituksena oli kairata 7 kpl kolmen pisteen profiilia pohjoiseen aiheeseen ja 3 kpl kolmen pisteen profiilia eteläiseen aiheeseen, mutta kaluston ja miehistön myöhäinen saapuminen tutkimusalueelle pakotti keskittymään vain pohjoiseen aiheeseen. Syksyllä 1987 kairattiin pohjoiseen kulta-aiheeseen 30 reikää poka-kalustolla kokonaispituuden ollessa 641,25 m. Kallionäyte yritettiin saada mahdollisimman syvältä, mutta kairauksen loppuvaiheessa todettiinkin, että poka-kairauskalusto onkin vain kallioperän pintanäytteenottoa varten, joten loppuosan rei'ät jäivät varsin lyhyeiksi. Eteläisen kulta-aiheen ylitse vedettiin kuusi maaperänäytteenottolinjaa kesällä Maaperä- ja rapakallionäytteitä otettiin yhteensä 136 kpl. 2 Tutkimustulokset Ultramafiitin pohjoiskontaktissa eiintyvä kulta liittyy suurehkoon kvartsijuoniverkostoon (voi olla myös voimakkaasti kvartsiutunut osue). Relikteinä kvartsiosueessa tavattiin ultramafiitin, granodioriittigneissin ja liuskeiden kappaleita. Paikoin tavattiin myös runsaasti rikkikiisua. Kuparikiisu ja kulta todettiin liittyvän kvartsi-rikkikiisuosueen pohjoisreunaan. Analyysitulosten mukaan kulta näyttää yleensä esiintyvän kuparikiisussa. Pohjoisen kulta-aiheen maaperänäyteenoton tulokset kullan suhteen eivät olleet kovinkaan lupaavia. Maaperän kultapitoisuus vaihteli 5-84 ppb:n välillä keskipitoisuuden ollessa kuitenkin pienempi kuin 10 ppb:tä. Rapakallionäytteissä kultapitoisuus oli samaaa luokkaa kuin maaperänäytteissäkin vaihdellen 5-66 ppb:n välillä. Keskipitoisuus pysytteli allle 10 ppb:n ollen kuitenkin vähän korkeampi kuin maaperänäytteiden keskipitoisuus. Kultapitoisuudet sekä maaperä- että rapakallionäytteissä olivat selvästi korkeammat kultapitoisen vyöhykkeen kaakkoisosassa. Ultramafiitin eteläkontaktissa (eteläinen aihe) kultapitoista kuparikiisua tavattiin karsiosueessa. Osuuen paksuus vaihteli 0,2-0,5 m:n välillä. Kuparipitoisuudet sekä maaperä- että rapakallionäytteissä jäivät todella

3 3 alhaisiksi vaidellen ppm:n välillä. Samoin kultapitoisuus jäi alhaiseksi. Maksimipitoisuudeksi saatiin 26 ppb:tä keskipitoisuuden jäätyä alle 5 ppb:n. Poka-kalustolla kairattiin 30 pystysuoraa reikää (R601- R630). Reiät kairattiin neljään profiiliin kymmenen metrin välein. Ensimmäinen profiili kairattiin suunnassa NE-SW ja loput kolme N-S-suuntaan. Reikien syvyydet vaihtelivat 9,10 m:n ja 56,90 m:n välillä keskimääräisen syvyyden ollessa 21,38 metriä. Poka-kairauksissa lävistettiin rikkikiisurikas vyöhyke, jossa tavattiin myös vähän kuparikiisua. Kairasydänten analyysitulosten mukaan kupari- ja kultapitoisuudet jäivät alhaisiksi. Kuparipitoisuus vaihteli ppm:n välillä keskiarvon ollessa noin 500 ppm:ää. Vastaavasti kultapitoisuus oli vain ppb:n välillä. Kullan keskipitoisuudeksi saatiin noin 38 ppb:tä. Samanaikaisesti kultatutkimusten kanssa tarkastettiin kaikki nikkelitutkimuksissa kairatut syväkairausreiät (R409, R420), jotka lävistivät kultapitoisen kontaktin. Muutamista näistä syväkairausrei'istä tavattiin heikkoa kuparikiisu- ja kultapitoisuutta. Pitoisuudet olivat alhaisia. Kuparipitoisuus ppm:n välillä ja kulta vastaavasti ppb:n välillä. Tutkimusaiheiden arviointi Ensimmäisien analysitulosten mukan aiheet vaikuttivat lupaavilta, mutta tutkimusten edetessä todettiin kuitenkin kupari- ja kultapitoisuuksien olevan vain satunnaisia. Ilmeistä on, että nämä kupari-kultapitoiset vyöhykkeet ovat synnyltään sekundaarisia liittyen joko ultramafiitin metamorfoosiin tai alueelliseen kvartsijuonimuodostukseen. Edellä kuvatun kaltaisen kulta-aiheen tutkimus vaatisi tiheää kallionäytteenottoa ja syväkairausta. Kupari-kultavyöhykkeen tutkimista pokakalustolla vaikeutti vielä se, että geologiselta sijainniltaan muodostuma oli lähes pystyasentoinen, ja poka-kalustolla saattoi tehdä vain pystysuoria kairareikiä. Kallioperän rikkonaisuus ruhjevyöhykkeestä johtuen hankaloitti vielä poka-kaluston käyttöä. Koska kultapitoisuudet tutkimusaiheilla jäivät alhaisiksi, on tutkimukset päätetty lopettaa. Jos tutkimusalueella tullaan jatkamaan kultatutkimuksia, olisi aiheellista varautua järeän kairauskaluston käyttöön. Rovaniemellä 11. maaliskuuta 1991 geologi Jorma Isomaa

4 4 LIITTEET 1. Tutkimusalueen sijaintikartta 2. Ruossakeron kulta-aiheen poka-kairareikäluettelo Liittyy Kairausreikien sijaintikartta M52,4/1834/-87/R601-R630 Syväkairausraportit Syväkairausanalyysit Syväkairausprofiilit M52,5/1834/-87/R601-R630 M52,6/1834/-87/R601-R630 M52,7/1834/-87/R601-R630 Kemialliset analyysit pedogeokemialliset analyysit 86/ / / / Geofysikaalinen matalalentokartta 1: aeromagneettinen kartta Q / Geofysikaaliset maastomittauskartat 1:4 000 magneettiset kartat M22/ C 08,09,13,14 M22/ C 05,10 D 01,06 sähköiset kartat M24,316/ C 08,09,13,14 M24,326/ C 08,09,13,14 M24,316/ C 05,10 D 01,06 M24,326/ C 05,10 D 01,06

5

6