TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEELLA KESÄNIEMI 1 KAIV. REK. N:O 3338/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M/06/4522/-88/1/10 Kuusamo Kouvervaara Erkki Vanhanen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEELLA KESÄNIEMI 1 KAIV. REK. N:O 3338/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus suoritti malmitutkimuksia karttalehdellä D sijaitsevalla Kesäniemen valtausalueella vuosina (liite 1). Valtausalue rajautuu eteläreunastaan GTK:n Rovavaara 1 valtausalueeseen (kaiv. rek. n:o 3202). Tutkimus sai alkunsa keväällä 1982, kun Kouvervaaran alueella suoritettujen uraanitutkimusten yhteydessä geofysikaalisilla maanpintamittauksilla paikannettiin sähköinen ja magneettinen anomalia, joka osoittautui kobolttia, kuparia ja kultaa sisältäväksi mineralisaatioksi. Tutkimusten tarkat selvitykset ja tutkimustulokset ilmenevät geologian tutkimuskeskuksen tutkimustyöselostuksesta M19/4522/-88/1/10. Tutkimuksia ovat johtaneet FT P. Ervamaa (1982) ja geologi O. Auranen. Geofysikaalisista mittauksista ja tulkinnasta on vastannut geofyysikko P. Turunen ja geologisista tutkimuksista ja tulkinnasta geologi E. Vanhanen. SUORITETUT TUTKIMUKSET Vuonna 1982 suoritettiin tutkimusalueella noin neliökilometrin alueella yksityiskohtainen kallioperäkartoitus ja noin 0,55 neliökilometrin alueella detaljiset geofysikaaliset mittaukset, jotka käsittivät VLF-R-, magneettisia ja slingrammittauksia sekä tasavirtamittauksia. Lisäksi koko valtausalueella on suoritettu painovoimamittaus.

2 2 Koeojia ja tutkimusmonttuja on kaivettu traktorikaivurilla yhteensä 19 kpl (yhteispituus noin 353 m). Mineralisaation pintapuhkeamien ja laajuuden selvittämiseksi on otettu yhteensä 758 pedogeokemiallista näytettä 757 pisteestä. Kallioperän koboltti- ja kultapitoisuuksien varmistamiseksi on otettu 154 litogeokemiallista näytettä. Geofysikaalisten mittaustulosten valmistuttua tutkimusalueelle kairattiin 34 syväkairausreikää, joiden yhteinen metrimäärä on 4704,5 m. Reikien suunnat ja kaltevuudet sekä reikien paikat ilmenevät liitteistä 2 ja 3. Syväkairausrei'istä on luodattu suskeptibiliteetti, ominaisvastus ja radioaktiivisuus. Joistakin rei'istä on tehty myös kolmikomponenttimagnetometrausta. Mineralisaation kaikista näytteistä on analysoitu GTK:n geokemian laboratoriossa Cu, Ni, Co, Zn, Pb, Ag sekä osasta Fe, S, Au ja W. Joistakin kairasydännäytteistä on suoritettu hivenainemäärityksiä VTT:n reaktorilaboratoriossa Espoossa. Koerikastustutkimuksia on tehty Outokumpu Oy:n metallurgisella tutkimuslaitoksella Porissa neljästä eri näyte-erästä. Mineralisaatiosta on tehty malmiarviot kahdellakin eri menetelmällä: GTK:n profiilimalmiarviosta kehitetyllä tonnitusohjelmalla (Saltikoff ja Eskola 1970) ja yksinkertaisella lineaarisella kriging-estimoinnilla geostatistisen struktuurianalyysin pohjalta (Tarvainen 1986). Malmiarviot vastaavat verraten hyvin toisiaan. TUTKIMUSTULOKSET Lähes itä -länsisuuntainen mineralisaatio sijaitsee biotiittiserisiittiliuskejäseniä sisältävässä serisiittikvartsiittimuodostumassa. Se erottuu erittäin hyvin geofysikaalisilla matalalentokartoilla. Mineralisoitunut alue on kaiken kaikkiaan noin 650 metriä pitkä (liite 3). Leveys vaihtelee muutamasta metristä noin sataan metriin. Syvimmillään mineralisaatio on lävistetty 165 metrin syvyydessä reiällä R343. Mineralisaation synty liittyy hydrotermiseen toimintaan, jota siirrokset kontrolloivat (liite 3). Hydrotermisen toiminnan seurauksena on tapahtunut metasomaattisia muuttumisia, joista voimakkain on ollut albiittiutuminen. Albiittiutumisen seurauksena on syntynyt kvartsialbiitti ja albiittikiviä, jotka ovat koboltin isäntäkiviä. Toisia merkittäviä muuttumisia ovat kloriittiutuminen ja biotiittiutuminen yhdessä granaatin muodostuksen kanssa. Näiden muuttumisten tuloksena on syntynyt granaattikarsia ja biotiittikloriittikiviä, jotka sijaitsevat yleensä albiittisten kivien keskellä (liite 3). Granaattikarret ovat kullan isäntäkiviä.

3 3 Parhaimmat arvometallipitoisuudet sijaitsevat mineralisaation itäosassa. Länsiosa on hyvin kapea ja se yhtyy leveämpään itäosaan vasta noin 60 metrin syvyydellä. Lisäksi arvometallipitoisuudet ovat hyvin satunnaisia ja hajallaan. Niinpä suoritetuissa malmiarvioissa länsiosa on jätetty vaille huomiota. Koboltin isäntämineraaleja ovat magneettikiisu, kobolttipentlandiitti, kobolttihohde ja vähäisessä määrin rikkikiisu. Kulta esiintyy mikroskooppisen pieninä hippuina. Kuparin pääasiallinen mineraali on kuparikiisu. Kulta ja koboltti ovat jakautuneet epätasaisesti, eivätkä ne korreloi keskenään. Kuparilla ja kullalla on jonkinlainen positiivinen korrelaatio keskenään. Paras kobolttilävistys on tavattu reiästä R325, jossa kobolttipitoisuus on 36 metrin matkalla 0,25 %. Paras kultalävistys on reiässä R323, jossa neljän metrin matkalla kultapitoisuus on hieman alle 7 ppm. Malmiarvioiden perusteella mineralisaatio sisältää yhteensä noin 1,5 miljoonaa tonnia kiveä, jossa kobolttipitoisuus on noin 0,1 % ja kultapitoisuus hieman alle 0,3 g/tn. Kuparin keskipitoisuutta ei ole laskettu, mutta se jäänee 0,2 %:n tietämille. AIHEEN ARVIOINTI Nykyisillä koboltin maailmanmarkkinahinnoilla Kouvervaaran Co-Aumineralisaatio on epäekonominen. Esiintymän kobolttirikkaimmilla osilla saattaisi joskus olla ehkä käyttöä pula-ajan malmina. Mineralisaatio on toiminut geologis-geofysikaalisten tulkintojen mallina, minkä perusteella Kuusamon alueelta on paikannettu noin kaksikymmentä vastaavantyyppistä mineralisaatiota. Näistä osa on huomattavasti kultapotentiaalisempia. Jos näiden perusteella Kuusamoon syntyy kaivostoimintaa, saattaisi mineralisaation kultarikkaimpien osien pienimuotoinen louhinta tulla taloudellisesti kannattavaksi. Mineralisaation kupeessa sen lounaispuolella ilmenee painovoimamittauksissa anomalia, jonka aiheuttajan selvittämiseksi olisi syytä kairata vielä yksi syväkairausreikä. Muutoin mineralisaatio on syväkairauksella riittävällä tarkkuudella rajattu ja on todettu pitoisuuksiltaan epäekonomiseksi, minkä vuoksi valtauksesta luovutaan.

4 4 LIITTEET 1. Valtausalueen sijainti (Kesäniemi 1) 2. Luettelo syväkairausrei'istä 3. Mineralisaation geologinen kartta LIITTYY Saltikoff, B. & Eskola, L. 1970: Malmien inventointi. Geologian tutkimuskeskus. M16/52/70/1. Tarvainen, T. 1986: Kuusamon Kouvervaaran Co-Au-esiintymän malmiarvio. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitos. Vanhanen, E. 1988: Kuusamon Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymän malmitutkimukset vuosina Geologian tutkimuskeskus. M19/4522/-88/1/10.

5

6 Liite 2 KOUVERVAARAN Co-Au-ESIINTYMÄN SYVÄKAIRAUSREIÄT Reikä x y z Suunta Lähtökal- Syvyys tevuus m R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R , R R R R R R R R R R reikää yht m

7