KESKI-LAPIN VIHREÄKIVIVYOHYKKEEN KULTAPROJEKTIN GEOFYSIKAALI- SET TUTKIMUKSET VUONNA tama oli kilometria. Mittauksissa

Transkriptio

1 Q 19/2743/1988/1 Koskee: Kittilä Eija Hyvönen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geofysiikan osasto Työraportti KESKI-LAPIN VIHREÄKIVIVYOHYKKEEN KULTAPROJEKTIN GEOFYSIKAALI- SET TUTKIMUKSET VUONNA GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET 4.1 JOHDANTO Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen kultaprojekti teki vuonna 1987 suhteellisen paljon geofysikaalisia mittauksia. Projektille tehtyjen mittausten osuus koko Pohjois-Suomen aluetoimiston geofysikaalisista mittauksista oli lähes 50 prosenttia. Mittaustulokset on tassa raportissa esitetty profiili- tai muina karttoina. Mittaustuloksia on tarkasteltu lähinnä kvalitatiivisesti. Geologisiin tulkintoihin tassa ei ole puututtu, koska niistä on saatavissa parempi selvyys geologisissa raporteissa. 4.2 MAASTOMITTAUKSET Tutkimusalueella tehtiin etupaassa magneettisia, VLF-R- ja slingram-mittauksia. IP-mittaus sekä yksi painovoimaprofiili edustavat erikoismittauksia. Magneettisia mittauksia tehtiin 8617 pistetta. Linjakilometreinä tämä oli kilometria. Mittauslaittena käytettiiin vertikaalikomponenttia mittaavaa Jalanderin magnetometria. VLF-R-laitteella tutkimusalueella mitattiin 7198 pistetta. Linjakilometreinä tama oli kilometriä. VLF-R-laitteena oli Geonics EM 16R. Kuunneltavana asemana oli etupaassa JXN, mutta myös muita asemia käytettiin (GBR,FUO). Slingram-mittauksia tehtiin 3314 pistetta. Linjakilometreinä tama oli kilometria. Mittauksissa käytettin laitetta, jonka taajuus oli 3600 Hz ja kelaväli 60 m.

2 4.3 MITTAUSKOHTEET IP-mittauksessa oli mittauslaitteena Diapir-18. Mittaus tehtiin dipoli-dip~lijärjestelmällä~ jossa dipolien pituutena oli 20 m ja välimatkana 60 m. IP-laitteella mitattiin 960 pistettä. Linjakilometreinä tämä oli kilometriä. Tutkimusalueella mitattiin myös yksi painovoimaprofiili, jonka pituus oli 10 km PIKKU-MUSTAVAARA Kittilän Pikku-Mustavaarassa tehtiin geofysikaalisia mittauksia kahdessa osassa. Keväällä 1987 mitattiin slingramilla ja magnetometrilla. Kesällä 1987 mittausaluetta laajennettiin itaan pain, jossa mitattiin VLF-R:11ä ja magnetometrilla. Alueelle tehtiin kaksi runkolinjaa, joista ensimmäisen alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Toisen runkolinjan alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Profiilimittauksien tarkoituksena oli paikantaa kulta-arseenimineralisaation kontaktialue. Slingrammittauksilla ei kontaktialutta saatu kiinni, joten mittausaluetta jatkettiin itään päin. VLF-R-mittauksilla saatiin kontaktialue kiinni. A- lueen itänurkan mittausarvoissa tapahtui selvä tasonmuutos siellä mistä kontakti sitten löydettiin. Magneettisessa profiilikartassa sama tasonmuutos myös havaittiin. Mittaustulokset on esitetty profiilikarttoina kuvissa 1, 2, 3, ja HAARAKUUSENMAA ' HORMAKUMPU Alueelle tehtiin kaksi magneettista ja slingramprofiilia. Profiilien koordinaatit ovat taulukossa 1. Mitatut kentät on esitetty profiilikarttoina kuvissa 5 ja 6. Profiili Xa Ya X1 Y Hormakummun alueelle tehtiin tarkistusmittauksia VLF-R:11ä, slingramilla ja magnetometrilla. A- lueella on kaksi runkolinjaa, joista ensimmäisen alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Toisen runkolinjan al-

3 kukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Hyviä sähköisiä johteita alueelta ei löytynyt. Sen sijaan voimakkaita magneettisia anomalioita löytyi alueen länsipuolelta. Profiilikartat on esitetty kuvissa 7, 8 ja HIRVASMAAN ALUE RYKIMÄLEHTO Tutkimusalueella tehtiin mittauksia slingramilla ja magnetometrilla. Alueella on yksi runkolinja, jonka alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Alueella on useita hyvänlaatuisia johteita, jotka näkyvät voimakkaina anomalioina. Sähköisten anomalioiden kyljestä löytyy myös heikkoja magneettisia anomalioita. Profiilikartat on esitetty kuvissa 10 ja 11. Saarijängänlehdossa mitattiin slingramilla ja magnetometrillä. Alueella on kaksi runkolinjaa, joista ensimmäisen alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Toisen runkolinjan alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Mittaustulokset on esitetty profiilikarttoina kuvissa 12 ja PETÄJÄSELÄN ALUE PETÄJÄSELKÄ Alueelle tehtiin kuusi tunnusteluprofiilia. Mittauslaitteina oli VLF-R-laite ja magnetometri. A- lueella on hyviä johteita, jotka kairauksessa on todettu mustaliuskeen aiheuttamiksi. Profiilikartat on esitetty kuvissa 14 ja 15. Nunosvaarassa mitattiin VLF-R:11ä ja magnetometrilla. Runkolinjan alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti on X , Y Alueen itäpuolella on laaja'alainen johtavuusvyöhyke. Kairauksen perusteella anomalian todennäköisin

4 aiheuttaja on rikkonainen pintakerros. Alueen etelaosasta löytyy toinen johtavuusvyöhyke. Taman a- nomalian aiheuttajaksi osoittautui grafiittipitoinen fylliitti. Profiilikartat on esitetty kuvissa 16 ja KIISTALAN ALUE SUURIKUUSIKKO Kevaälla 1987 alueella tehtiin tunnustelumittaus slingramilla ja magnetometrilla. Syksyllä 1987 mittausaluetta laajennettiin ja alueelle tehtiin yhden neliökilometrin systemaattinen mittaus VLF-R-laitteella ja Jalanderin magnetometrilla. Runkolinjan alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Slingrammittausten perusteella kontaktialue saatiin hyvin rajattua (kuvat 18 ja 19). Johtavuusalueen jatkuvuuden selvittämiseksi mittausaluetta laajennettiin. Profiilikartat naista mittaustuloksista on esitetty kuvissa 20 ja 21. Mielenkiintoisin a- lue jäi mittaamatta ylipaasemattömän suon vuoksi, joten jatkuvuuden selvittäminen tältä osin jäi kesken KUOKSUSVAARA KUOTKAN ALUE SUASJOKI Kuoksusvaarassa mitattiin VLF-R:11ä ja magnetometrilla. Runkolinjan alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti on X , Y Sähköisillä mittauksilla saatiin kontaktialueet rajattua (kuva 22). Alueelle kairattiin kaksi reikää. Ensimmäinen reika sijoitettiin idenpana olevalle johtavuusvyöhykkeelle, jossa seka ominaisvastuksella että vaihekulmalla on anomaalisia lukemia. Anomalia todettiin mustaliuskeen aiheuttamaksi, jossa oli hieman kiisupirotetta. Toinen reika kairattiin alueelle, jossa vain ominaisvastuksella oli anomaalisia lukemia. Taman anomalian aiheuttajaksi osoittautui mustaliuske. Magneettinen profiilikartta on esitetty kuvassa 23. Suasjoen alueella mitattiin VLF-R:11a ja magnetometrillä. Alueella on yksi runkolinja,jonka alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti on X , Y

5 Kontaktialue saattiin rajattua. Sahköisella profiilikartalla tamä heikko johdevyöhyke näkyy vain ominaisvastuksen mittaustuloksissa, jossa ominaisvastuksen arvot putoavat dekadin verran. Profiilikartat on esitetty kuvissa 24 ja 25. Pahasjankkassa tehtiin neljän neliökilometrin IP-mittaus. Tarkoituksena oli löytää johtavia ja polaroituvia kohteita alueelta, josta oli löydetty mielenkiintoisia lohkarenaytteita. Mittaustulokset on esitetty profiilikarttana kuvassa 26. Alueelta löytyi voimakkaita polaroituvuusanomalioita, jotka seurasivat tarkasti aurattuja hakkuualueita. Vielä on selvittämättä mikä aiheuttaa tällaiset voimakkaat pinnaläheiset vastuserovaihtelut. Tiirajänkkassa mitattiin neljä magneettista ja slingram-tunnusteluprofiilia. Mittaustulokset on esitetty kuvissa 27 ja 28. Samalla alueella hieman lannenpana mitattiin kymmenen kilometrin painovoimaprofiili (kuva 29). Prof iilin koordinaatit ovat ~ /~554.30, ~ /~ Mittauksen tarkoituksena oli selvittää amfiboliitin asentoa graniitissa. Profiilin puolivalissa on kaksi suhteellisen jyrkkärinteitä minimia. Suuremman minimin kohdalla tehtiin kairaus, jossa breksioituneesta albiitista löytyi kultaa. Mielenkiintoisin kohta myös magnetometrattiin. Kontaktin rajat tulevat hyvin esille myös magneettisessa profiilissa. ISO-KUOTKO Alueella mitattiin VLF-R:11a ja magnetometrilla. Runkolinjan alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Alueelta löytyi kaksi johtavuusvyöhyketta. Pohjoisempi luode-kaakko-suunnassa kulkeva anomaliavyöhyke on hyvin ohuen grafiittiverkoston aiheuttama. E- telämpänä olevasta paljon heikommasta anomaliavyöhykeesta löydettiin kiisupirotetta, jossa oli myös kultaa. Profiilikartat on esitetty kuvissa 30 ja 31. PIKKU-KUOTKO

6 Pikku-Kuotkossa mitattiin kahden neliökilometrin a- lue VLF-R:11a ja magnetometrilla. Alueella on yksi runkolinja, jonka alkukoordinaatti on X , Y ja loppukoordinaatti X , Y Sähköisiä anomalioita ei alueelta löytynyt (kuva 32). Magneettinen profiilikartta on esitetty kuvassa 33. Alueen poikki kulkee magnetoitunut vyöhyke. 4.4 YHTEENVETO Käytettävissä olevat resurssit ovat riittäneet geofysikaalisten mittausten kvalitatiiviseen tulkintaan. Mittauksia on käytetty geologisen näytteenoton ohjaamiseen ja useimmissa tapauksissa ne ovat osoitautuneet kayttökelpoisiksi kyseiseen tarkoitukseen. Anomalioita tutkimusalueelta on löytynyt. Valitettavan usein ne eivät kuitenkaan ole olleet kullan tai sen isantakiven aiheuttamia. Eniten päänvaivaa aiheutti Pahasjankkassa tehty IP-mittaus. Vastaisuudessa kannattaa kiinittäa enemmän huomiota menetelmien ja laitteiden testaukseen ennen varsinaisten mittausten aloittamista. 4.5 LIITTET Seuraavilta sivuilta löytyvät kuvat, joihin tekstissä on viitattu. Kuvien mittakaava on pienennysten vuoksi kutistunut epamääraiseksi. Kussakin kuvassa on koordinaatisto tai akselisto, josta on mahdollista päästä selvyyteen mittakaavasta. Karttojen alkuperaiskappaleet löytyvät geofysiikan o- sastolta Rovaniemeltä. Rovaniemellä geofyysikko

7 Kuva 1. Pikku-Mustavaaran magneettinen profiilikartta.

8 Kuva 2. Pikku-Mustavaaran slingram-profiilikartta.

9 Kuva 3. Pikku-Mustavaaran magneettinen profiilikartta.

10 Kuva 4. Pikku-Mustavaaran VLF-R-profiilikartta.

11 IAGNEETTINEN PROF.KARTTA KITTILh Haarakuusenmaa Jalander Nollataso: nt GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS / /1987 Kuva 5. Magneettinen profiilikartta Haarakuusenmaasta.

12 CAHKCIINEN PROFIILIKARTTA KITTILA Haarakuusenmaa Slingram - reaalikomp imag.komp. Nollataso: 0 X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS / /1987 Kuva 6. Slingram-profiilikartta Haarakuusenmaasta.

13 Kuva 7. Hormakummun magneettinen kartta.

14 j&hkbinen PROFIILIKARTTA KITTILA Hormakumpu Slingram UI t-' Ci. Nollataso: 0 X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q24.11/ /1987/1

15 Kuva 9. Hormakummun VLF-R-kartta.

16 C Ii, v 0 =d P. I P, 2 Ii, Ii, 3 B Ii, fd rt rt P. 3 CD 3 'd Y 0 Hl P. P ' - l P. A Ii, Y rt rt Ii, MAGNEETTINEN PROF.KARTTA SODANKYLA Hirvasmaa Jalander L Nollataso: -600 nt GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS P22.13/ /1907/1

17 7 Kuva 11. Hirvasmaan VLF-R-profiilikartta.. '---c ----

18 MAGNEETTINEN PROF.KARTTA V3 D P, Y P. Li. SODANKYLA Saarijanganlehto Jaländer 7515 Nollataso: -600 nt GEOLOGIAN TLITKIKUSKESKUS /3712 0ô/1987/4

19 Kuva 13. Saarijanganlehdon VLF-R-kartta.

20 MAGNEETTINEN PROF.KARTTA KITTILÄ Peta j aselka Jalander 7282 Nollataso: -125 nt m: V, rt ei: GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q22.13/ /1987/4

21 m x Z r< X 0 'U) u O G,400 a -< -1 n.r~ H C r( u k 0 = E r i 0 LI n! t Ori I Z -1 Y. > Kuva 15. VLF-R-profiilikartta Petajaselasta.

22 Kuva 16. Nunosvaaran magneettinen kartta.

23 Kuva 17. Nunosvaaran VLF-R-kartta.

24 7536 UI- ul m MAGNEETTINEN PROF.KARTTA - KITTILA Suurikuuslkko Jalander 7515 Nollataso: -500 nt GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 022. Ii/EIII 05/1987/1 Kuva 18. Suurikuusikon magneettinen profiilikartta. SAHKOINEN PROFIILIKARTTA KITTILA Suurikuuslkko Slingram a-60m, f-3600hz - reaalikomp. Nollataso: 0 X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS / /1987/1 Kuva 19. Suurikuusikon slingram-profiilikartta.

25 Kuva 20. Suurikuusikon magneettinen profiilikartta.

26 VLF-R-PROFIILIKARTTA KITTILA Suurikuusikko Geonics EMI6R JXN - näenn. omin.vastus 1 cm <-> 2.5 dekadia Nollataso: 125 ohm-m ---- vaihekulma - Nollataso: 45' GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS / /1987/1A

27 Kuva 22. Kuoksusvaaran VLF-R-mittaus.

28 Kuva 23. Kuoksusvaaran magneettinen mittaus.

29 MAGNEETTINEN PROF.KARTTA KITTILA Suasjoki Jalander 7282 Nollataso: -125 nt GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q22.13/ /1987 Kuva 24. Magneettinen profiilikartta Suasjoelta.

30 VLF-R-PROFIILIKARTTA KITTILA Suasjoki Geonics EMIGR JXN - näenn. omin.vastus, 1 cm <=> 1 dekadi Nollataso: 2000 ohm-m ---- vaihekulma Nollataso: 45' GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q24.32/ / Kuva 25. VLF-R-profiilikartta Suasjoelta.

31 Kuva 26. Pahas j ankkan IP-mittaus.

32 MAGNEETTINEN PROF.KARTTA KITTILA Tiirajankka Jalander Nollataso: -400 nt JEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q22.13/ /1987/1 Kuva 27. Tiirajankkan magneettinen profiilikartta.

33 KITTILA Tiirajankka Slingram n: o 11 - reaalikornp imag.komp. Nollataso: 0 % GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q24.11/ /1987/1 Kuva 28. Tiirajankkan slingram-profiilikartta.

34 Kuva 29. Painovoimaprofiilin tulkinta. Kuvassa mukana magneettinen profiili (0.7cm = 500nT).

35 MAGNEETTINEN PROF.KARTTA I 200 m I 1: 4000 KITTILA ISO-KUO~~O Jalander 7515 Nollataso: -500 nt EOLOGIAN ~UTKIMUSKESKUS 22.13/ /1987 Kuva 30. Iso-Kuotkon magneettinen mittaus. VLF-R-PROFIILIKARTTA KITTILA Iso-Kuotko Geonics EMIGR GBZ - naenn. omin.vastus 1 cm <-> 2 dekadia Nollataso: 1000 ohm-m ---- vaihekulma 5140* " Nollataso: 45' ieologian TUTKIMUSKESKUS / /1987 Kuva 31. Iso-Kuotkon VLF-R-mittaus.

36 MAGNEETTINEN PROF.KARTTA KITTILÄ pikku-~~~tk~ Jalander 7515 l Nollataso: -250 nt GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q22.13/ /1987/4 Kuva 32. Pikku-Kuotkon magneettinen profiilikartta.

37 VLF-R-PROFIILIKARTTA KITTILÄ Pikku-Kuotko Geonics EM16R GBR/JXN - nienn. omin.vastus 1 cm C=> 2.5 dekadia Nol lataso: 3000 ohm-m ---- vaihekulma Nollataso: 45' GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Q24.32/ /1987/4 Kuva 33. Pikku-Kuotkon VLF-R-profiilikartta.