ARKIS T OI APPALE M 19/3432/73/4/10 Paltamo, Melalahti P. Ervamaa Selostus Paltamon Melalahdessa suoritetuista malmitutkimuksista A

Transkriptio

1 ARKIS T OI APPALE M 19/3432/73/4/10 Paltamo, Melalahti P. Ervamaa Selostus Paltamon Melalahdessa suoritetuista malmitutkimuksista Aihe tässä käsiteltyihin tutkimuksiin on peräisin vuodelta 1918, jolloin Pentti Eskola löysi Melalahden itärannalta Kolmikanta-nirnisestä paikasta useita suuria kiisumalmilohkareita. Näistä on mainintoja mm. Geologisen komissionin vuosikertomuksessa vuodelta 1918 ja 1919 sekä kivilajikartan selityksessä, lehti Kajaani, C 4. Seikkaperäisimmän kuvauksen lohkareista kuitenkin antaa P. Eskola vuoden 1918 päiväkirjassaan josta lainaan tähän muutamia otteita : "12.7. Melalahden eteläpuolisella niemenrannalla tavattiin runsaasti kuparikiisua sisältäviä lohkareita. Rannan suunta on NE-SW ja suistuu suurimmalta osaltaan jyrkkänä kalliona järveen. Siinä missä niemen kärjessä olevan talon E-puolella on pieni ulkonema, on ranta 60 m pitkälti kivikkoista ja tämän välin kahdenpuolen on muutaman kymmenen metriä pitkälti kalliota." "Tässä paikassa on 60 m pitkälti varsin runsaasti kiisulohkareita, kuten jo mainittiin. Paitsi lukuisia pikku kiviä, tavattiin parikym_- mentä suurenlaista lohkaretta, joista muutamien paljaana näkyvä pinta on yli 1 m 2 laaja." "Lohkareiden esiintymistavasta tekisin sen johtopäätöksen, että ne tuskin saattavat olla ylhäältä päin vyöryneitä, sillä siellä on lähin kallio vailla minkäänlaisia merkkejä malmimuodostumista. Mahdollisesti saattaisi malmi olla kiinteänä kalliossa juuri rannan kohdalla soran alla tai myös rannan lähellä pohjassa. Kaukaa se ei mitenkään saata olla, sillä muuten ei malmilohkareiden esiintyminen juuri tällä pienellä alalla olisi ymmärrettävissä. " Lohkareita kuvailee Eskola seuraavasti : "Lohkareet ovat erittäin kiisu-

2 - 2 - rikkaita. Pääasiallisimpana osana on magnetikiisu. Siinä on piroteltuna kuparikiisua ja pyritikonkretioita. Juonikivenä on kvartsi, jossa on piroteltuna kuparikiisua melkein yksin, monessa lohkareessa niin paljon, että tällainen kovamalmi sellaisenaan olisi käyttökelpoinen malmi. Malmin kuparipitoisuutta on vaikea silmämäärällä arvioida, varsikin koska lohkareet ovat suuresti rapautuneita. Pari kolme prosenttia sen ainakin luulisi olevan, myöskin magnetikiisumassassa. Paitsi kvartsissa on kuparikiisua myös impregnoituna tummassa tiiviissä liuskevuorilajissa, jota näkee useissa lohkareissa. Nämä osueet luultavasti ovat fragmenttimaisina kvartsin sekaisessa breksiassa. " Kesällä 1971, jolloin aihetta alettiin uudelleen tutkia, oli Oulujärven vesi säännöstelystä johtuen poikkeuksellisen korkealla (samoin kesällä 1972), ja Eskolan kuvaama 60 m pitkä rantakivikko malmilohkareineen lähes kokonaan veden alla. Jyrkästä rantatörmästä, osaksi turpeen ja moreenin alta, löydettiin kuitenkin seitsemän suurikokoista (0,2-1 m 3 ) lohkaretta ja useita pieniä lohkareita, joista saatiin seuraavat analyysitulokset. Lohkareet ovat P. Eskolan kuvaamaa breksiatyyppiä, jossa breksioiva aines koostuu kvartsista, magneettikiisusta ja rikkikiisusta sekä edellisiä niukemmin ja epätasaisemmin esiintyvästä kuparikiisusta. Teräväsärmäisinä murskaleina on grafiittirikasta mustaliusketta ja dol omiittia.

3 - 3 - Näyte Cu Ni Co Zn Ag Au koko 1/HI/ x30x30 cm 1 /TK/ x80x50 2/TK/ x20x20 4/TK/ n. 0.5 m 3 la/pe/ kg lb/pe/ c/PE/ I! 1d/PE/ " 3/PE/ n. 0.5 m3 8a/PE/ n. 0.2 m 3 8b/PE/ I I ke skipit Syksyllä 1972 porattiin Cobralla pölynäytteet seitsemästä suurimmasta lohkareesta : Näyte 1/HM/71 Cu 0.42 Ni 0.08 Co 0.04 Zn 0.04 =3/PE/71 2 " =4/TK/71 3 " " " =8/PE/71 6 " =2/TK/71 7 " =1 /TK/71 ke skipit

4 - 4 - Kuten analyysituloksista ilmenee, on lohkareiden kuparipitoisuus sangen vaihteleva. Suurimpien lohkareiden (1-7/HM/72) kuparipitoisuus on vaatimaton. Eskolan kuvauksesta päätellen on paikalta aikaisemmin löytynyt huomattavasti parempiakin lohkareita. Lohkareiden esiintymistavasta ja samalle paikalle sattuvasta selvästä geokemiallisesta Cu-anomaliasta pääteltiin, samoin kuin Eskola, että lohkareet olisivat aivan läheltä, ilmeisesti Melalahden pohjasta, löytöpaikalleen kulkeutuneita. Tämän vuoksi myös jatkotutkimuksissa (geokemia, geofysiikka, kairaus) keskittyttiin lohkareiden lähiympäristöön. Alueen geologiasta on annettu hyvä kuvaus Kivilajikartan selityksessä Lehti C 4 Kajaani. Kartoitus mittakaavassa 1 : (Lehti 3432, K. Meriläinen) on valmistumisvaiheessa. Tässä mainittakoon vain, että Melalahden tutkimuskohde sijaitsee ns. Melalahden liuskevyöhykkeellä, jonka pääkivilajit ovat kvartsiitti, sarvivälkeliuske, dolomiitti, fylliitti ja mustaliuske sekä metabasiitit ja ultraemäksiset kivet. Alueelle luonteenomaisia ovat etenkin kvartsiiteissa, dolomiiteissa ja mustaliuskeissa olevat lukuisat breksiat, joista mm. Hahtolan luona tavattuun liittyy pieniä magneettikiisu-rikkikiisu-mineralisaatioita. Hahtolan kiisubreksia, jota aikoinaan on hiukan louhittukin, on saman tyyppistä kuin Melalahden rannalta löytyneet Eskolan lohkareet, mutta sisältää kuparikiisua vain aivan satunnaisesti. Geokemialliset tutkimukset Kesällä -71 otettiin moreeninäytesarja (20 näytettä) pitkin Melalahden E-rantaa. Näytteistä saatiin selvä kuparianomalia Eskolan lohkareiden kohdalle (Kartta M 11.4/ A). Sen sijaan seuraavana talvena Melalahden pohjasta otetut näytteet antoivat vain satunnaisesti anomaalisia kuparipitoisuuksia (Kartta M 35/ A) Sinkistä saatiin koko alueella vain muutamia hajallaan olevia anomaalisia pitoisuuksia, jonka vuoksi tuloksia ei ole viety kartalle. Geofysikaaliset tutkimukset Malalahdesta pohjoiseen jatkuvalla liuskevyöhyk-

5 - 5 - keellä on syksystä -71 alkaen suoritettu normaali magneettinen ja sähköinen mittaus yli 130 km 2 alueella, josta tätä kirjoitettaessa on vasta osa karttamuodossa valmiina. Melalahden tutkimuskohde sijoittuu lehdelle A, josta magneettinen ja sähköiset kartat ovat valmiina mittakaavassa 1 : Kairaukset Lohkareiden ilmeisestä lähipaikkaisuudesta johtuen keskityttiin kairauksissa lohkareita lähimpänä olevien sähköisten, osaksi samalla magneettisten häiriöiden selvittämiseen. Alueelle kairattiin 10 reikää yhteispituudeltaan m. Erikoista huomiota kiinnitettiin lohkareista noin 100 m länteen olevaan pitkään ja kapeaan, keskimäärin N-S-suuntaiseen sähköiseen häiriöön, jioka lävistettiin reillä 301, 302, 303 ja 305. Häiriön todettiin aiheutuvan mustaliuskeesta, joka paikoin on runsaan kvartsikarbonaatti-magneettikiisuaineksen breksioimaa. Kivi muistuttaa tällöin suuresti ko lohkareita, mutta kuparikiisu puuttuu siitä lähes kokonaan. Tästä huolimatta pitäisin mahdollisena, että Eskolan lohkareet ovat peräisin tähän vyöhykkeeseen liittyvästä kuparikiisurikkaammasta pesäkemäisestä kohdasta. Muista reiistä 304 ja306 kairattiin lohkareiden alle. Niissä, sen enempää kuin kauempana oleviin sähköisiin häiriöihin kai- -1 r ratuissa reiissä ei tavattu mkkejä lohkareiden typpisistä kiisuuntumista. Edellä selostettujen tutkimusten perusteella on ilmeistä, että Melalahden vesialueella ei ole ainakaan kokonsa puolesta merkityksellisiä Eskolan lohkareiden tyyppisiä kiisuuntumia. Lohkareiden alkuperää pohdittaessa näyttäisi eniten mahdolliselta, että ne ovat peräisin jostakin lähellä olevasta pesäkemäisestä kiisuuntumasta, jollainen voisi liittyä esim. lohkareiden W-puolitse kulkevaan mustaliuske-breksia-vyöhykkeeseen. Lohkareiden kulkeutuminen kauempaa Melalahden W -puolelta näyttäisi niiden paikallisen luonteen huomioon ottaen vähemmän todennäköiseltä.

6 6 Liittyy Lohkarekartta M 11.4/ A Paljastumakartta M A (myös kairausreikien pinta projektiot) Geokemiallinen kartta M 35/ A, kupari " " M 35/ A, veden syvyydet Magneettinen kartta M 22/ A Sähköinen kartta M / A " " M / A Syväkairausraportit M 19/52/3432/72/R Syväkairausprofiilit M 52/3432/72/301,303,307 /302 / ,306 /308 / Ohuthieet 16995, 16996, 17002, Pintahieet 10196, 10197, 10204, 10209