TUTKIMUSTYöSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA HAURESPÄÄ 1, KAIV. REK. N: TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3712/-86/1/10 Kittilä Haurespää Olavi Auranen TUTKIMUSTYöSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA HAURESPÄÄ 1, KAIV. REK. N: TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA Yleistä Valtausalue Haurespää 1 sijaitsee Kittilän kunnassa n. 12 km Tepsan kylästä pohjoiseen topografisen kartan alueella (liite 1). Alue sijoittuu yli kymmenen kilometriä pitkän ja n. kilometrin leveän, jaspiliittien ja rautamuodostumien luonnehtiman kivilajijakson eteläpäähän. Nämä ns. Porkosen-Pahtavaaran rautamuodostumat koostuvat etupäässä magnetiittisesta oksidifasieksesta. Arkeisten vihreäkivialueitten sulfidi- ja karbonaattifasieksissa on tavattu kultaesiintymiä mm. Australiassa, Kanadassa ja Keski- sekä Etelä-Afrikassa. Haurespäällä tehtyjen tutkimusten tarkoituksena oli selvittää, liittyykö Porkosen-Pahtavaaran jaksoon kultaa tai muita arvometalleja sisältäviä sulfidifasieskerroksia. Haurespään alue valittiin kohteeksi, koska siellä aerosähköisten karttojen perusteella saattoi esiintyä sulfidimuodostumia. Tätä ajatusta tuki myös se, että Haurespään etelärinteeltä on löydetty limoniitti-iskoksinen "moreenikonglomeraatti", jonka rautapitoisuus vaihtelee välillä % (Kauko Korpela, 1979, Die Weichsel-Eiszeit und ihr Interstadial in Peräpohjola, Ann. Acad. Sci. Fennicae, A. III. 99). Ko. muodostumaan iskostuneen raudan voi olettaa mieluummin olevan lähtöisin lähialueen kallioperässä olevista sulfideista kuin suhteellisen hyvin rapautumista kestävästä magnetiitista. Tutkimuksia tehtiin vv aikana geologi Olavi Aurasen johdolla. Tutkimuksista vastasi v geologi Ilkka Härkönen ja siitä eteenpäin Olavi Auranen.

2 Tutkimustyöt ja -tulokset Aerosähköisissä kartoissa näkyvien johtavien vyöhykkeiden luonteen täsmentämiseksi mitattiin v. -81 maastossa sähköisesti ja magneettisesti 4 km2 siten, että em. "moreenikonglomeraatti" jäi mittausalueen sisälle. Mittausten tuloksena saatiin runsaasti lounais-koillissuuntaisia vahvoja johteita, joissa suurimmassa osassa Re/Im-suhde on suurempi kuin 4. Magneettiset vedot ovat pienialaisia ja sijoittuvat yleensä johtamattomiin osiin. Anomalioitten selvittämiseksi otettiin alueelta näytteitä Cobra-täryporalla kuudelta linjalta 50 m:n pistevälein yhteensä 114 kpl. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman monessa paikassa näyte moreenin alaisesta rapakalliosta. Tässä onnistuttiin 41 pisteessä, joissa pää11ä olevan moreenin paksuus vaihteli välillä m. Moreeni- ja rapakallionäytteistä analysoitiin aluksi Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb ja Zn. Vahvimmin anomaalisiksi alkuaineiksi osoittautuivat sinkki ja kupari. Rapakallion hienoaineksen korkein Zn-pitoisuus oli 0.49 % ja kuparipitoisuus 0.12 %. Muuten pitoisuudet vaihtelivat muutamista kymmenistä joihinkin satoihin ppm:iin. Niistä näytteistä, joitten analyysien mukaan voitiin olettaa sisältävän runsaiten sulfideja, valittiin 20 kpl kultamäärityksiin. Pitoisuudet osoittautuivat varsin alhaisiksi. Vain yhdessä rapakallionäytteessä saatiin lievästi anomaalinen Au-pitoisuus, 0.1 g/t. Täryporalla saadut, anomaalisia arvometallipitoisuuksia sisältävät näytteet olivat vahvasti rapautuneita, joten niistä ei pystynyt tunnistamaan kivilajeja eikä niissä olevia kiisumineraaleja. Tämän vuoksi valtausalueelle päätettiin v. -83 kairata kaksi geologista tutkimusreikää. Suunnitellulle kairauspaikalle ei kuitenkaan saatu vettä pitkän vesilinjan, korkeuseron ja syystalven -83 ankarien pakkasten takia. Niinpä voimakkaimpien geokemiallisten anomalioitten kairaamisesta oli luovuttava. Reiät kairattiin lähemmäksi vedenottopaikkaa samaan johdevyöhykkeeseen, jossa geokemialliset anomaliatkin olivat. Reiät (M 52/3712/-83/R ) lävistivät vuorottelevia mustaliuskeita ja emäksisiä intermediäärisiä vulkaniitteja, joissa on yleisesti leikkaavia, 1-20 cm leveitä kvartsi- ja kvartsikarbonaattijuonia. Mustaliuskeissa ja vulkaniiteissa on rikki- ja magneettikiisua, paikoin myös vähän kuparikiisua ja sinkkivälkettä pirotteena, kapeina kerroksina ja juonina. Kompaktien sulfidikerrosten paksuudet ovat kuitenkin vain muutamia senttimetrejä. Runsaiten kiisuja sisältävistä palanäytteistä saatiin maksimipitoisuudeksi kuparille vain 0.64 % ja sinkille 2.7 %. Korkein Aupitoisuus on 0.1 g/t.

3 Syväkairausreikien, geofysikaalisesti mitatun alueen ja geokemiallisten näytteenottolinjojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 2. Arviointi Valtausalueella ja sen ympäristössä tehdyissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei alueella ole paksuudeltaan merkittäviä sulfidisia rautamuodostumia. Mittauksissa saadut johdevyöhykkeet selittyvät grafiittipitoisista liuskeista ja niissä olevista kapeista kiisukerroksista, joitten arvometallipitoisuudet ovat alhaiset. Koska taloudellisesti käyttökelpoista esiintymää ei löydetty, on tutkimukset lopetettu ja valtauksesta luovuttu. geologi Liitteet 1. Valtausalueen sijainti, kartta 2. Maastotutkimusten sijoittuminen, kartta 3. Luettelo syväkairausrei'istä

4

5

6